Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 03.02.2016
18:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Lattia oli kyllä melkoisen kylmä ja kova, mutta ei kai kukaan odottanut, että kivilattia olisi lämmin ja pehmeä. Varsinkin kun tyrmiksi kutsunut huoneet olivat maan alla tai osin maan alla, koska täällä oli myös ikkuna. Tosin sen edessä oli paksut kalterit, joidenka välistä ei voisi päästä ihan helposti. Ikkunakin oli olemattoman kokoinen, joten siitä kuitenkaan mahtuisi kulkemaan, vaikka kaltereita ei olisikaan. Tosin Asamihime oli mahtunut sen takia sisään, koska ikkunasta kajasti ihan hieman valoa tyrmän lattialle ja tokihan aineeton mahtuu kulkemaan tilasta toiseen ihan helposti. Minä en kuitenkaan ollut aineeton. En edes loitsujen avulla eikä ainutkaan loitsu muutenkaan auttanut minua pois täältä.

Säpsähdin hieman Asamihimen kosketusta, koska se oli tullut yllättäen. Lisäksi viimeksi tuntemani kosketus oli ollut hirveää retuuttamista ja yhdessä kohdassa jopa hiuksista kiskomista. Tällä kertaa kosketus nyt oli joka tapauksessa ollut hiuksien silittämistä ja aikeet olivat hyvät eikä kyseessä ollut mikää satutus. Ei koskekus kuitenkaan ollut millään tavalla pahalta tuntunut. Kiinni jäämiseni ei kuitenkaan ns. haitannut sillä tavalla ja pääasia, että olin hengissä. "Mutta petin kaikki... Minuun luotettiin ja vakuutin osaavani asian, mutta epäonnistuin täydellisesti..." kuiskasin jälleen melko hiljaa. Kovaahan en ollut missään välissä edes puhunut.

Joka tapauksessa sitten seuraavaksi siihen tosi asiaan, että Asamihime ei voisi auttaa minua vielä pakoon, koska se voisi hankaloittaa suunnitelmia. Mutta pääsisin joka tapauksessa vapaaksi sitten jossain kohdassa. Asamihime jatkoi heti perään, että menisi kertomaan muille tapahtuneesta ja he kehittäisivät jonkun suunnitelman vapautumisekseni. Tsukihiko tulisi viimeistään illalla kertomaan toimintasuunnitelmasta minullekin. "Entä, jos sitä ennen kerkeää tapahtumaan jotain? Vartijat puhuivat jostain shogunista... Joudumme jonkun sellaisen luo jossain kohdassa. En halua tietää, mitä siellä tapahtuu enkä edes tiedä, että mikä tai kuka se shogun on. Joku, joka kuitenkin haluaa selvästi pahaa", selitin hiljaa ja edelleenkin äänestäni oli selvästi kuultavissa paniikki ja pelko.

Lopuksi Asamihime vielä kysyi, että sainko sisäpuolelta mitään olennaista selville. "En... Olin koko ajan paniikissa siitä, että jotain tapahtuu ja sitten tapahtuikin. Ainoa asia, joka jäi mieleen, on se, että vartijoita on tosi paljon, mutta tuo oli varmasti jo kaikkien tiedossa muutenkin. Ja jos sainkin jotain muuta selville, niin en muista enää mitään... Olen pahoillani," vastaan kysymykseen hiljaiseen sävyyn ja kyllä sekin hävetti. Minulta oltiin odotettu kunnollisia tietoja, mutta en saanut muuta kuin itseni paniikkiin ja sen kautta ongelmiin ja ongelma johti tyrmään ja nyt olen vanki. Miten kukaan voi epäonnistua näin täydellisesti? Puristin silmäni kiinni tuntien samalla lisää kyyneliä poskillani tai no lattiallehan ne lopulta valuivat kasvoiltani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.02.2016
18:32
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Aisu myönsi, että ihmisiä tässä kokoontumisella vastustettiin, mutta se oli aika ilmiselvää. Eivät yliluonnolliset, etenkään eri lajia olevat, hengailleet keskenään huvin vuoksi. Hieman siitä kyseisestä testistä vielä vängättiin, koska Aisusta se oli turhaa ja suomutyyppi, joka ei ollut mies eikä nainen, oli sitä mieltä että testi oli tarpeen. Syy oli se, että Yukimura ja Rokuro olivat varjostaneet Kamanosukea. Lopulta testaamiseen päädyttiin Aisun pyöräytellessä silmiään turhautuneena. Yukimura huokasi, tästäpä oli soppa syntynyt, no tehty mikä tehty. Suomutyyppi tuli lähemmäs ja selitti homman nimen, eli voimia piti sitten esitellä. Sääli vain, että Yukimuran voimat eivät olleet oikein näyttelytyyppiä, joten hänen oli satutettava jotakuta näistä todistaakseen voimansa, siksi hän ei ollutkaan innoissaan testistä. ”Tämä on typerää, mutta ihan sama. Yukimura käytti minuun jotain nukutustemppua aikaisemmin. Mutta jos minun sanani ei riitä, niin ottakaa toki itse selvää siitä.” Kamanosuke ilmoitti ja Yukimura huokaisi helpotuksesta, että hän saattaisi vielä välttyä tainnuttamasta ketään muuta. ”En voi käyttää voimaani ilman, että kohdistan sen johonkuhun. Ja mielelläni välttäisin sitä.” Yukimura aloitti. ”Et sinä kyllä minun kohdallani kauheasti asiaa harmitellut.” Kamanosuke tuhahti. ”Olenkin siitä edelleen pahoillani, en voinut muuta.” Yukimura pahoitteli vielä, mutta Kamanosuke oli ilmeisen loukkaantunut. ”Joka tapauksessa, jos tämä on edelleen välttämätöntä, tahdon jonkun vapaaehtoisen, johon todistan voimani. Käytän uniaaltoja muiden vaivuttamiseen uneen, se ei ole vaarallista, paitsi taistelutilanteissa tietenkin, mutten haluaisi tainnuttaa ketään ilman suostumusta, kerta ette ole vihollisia.” Yukimura sanoi. ”Hypnotisointi onnistuu myös, mutta kukaan tuskin vapaaehtoisesti tahtoo mieltään hallittavaksi.” Yukimura jatkoi odottaen, että miten kävisi. Toki Rokuro saattaisi joutua todistelemaan itseään, jos Yukimuran sanat eivät riittäneet hänen vakuuttamiseensa. No voisi hän ainakin sen vesiestejutun tehdä, siinä ei kukaan ainakaan menettäisi kuuloaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.02.2016
18:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Noki murehti edelleen sitä, että oli pettänyt kaikki ja häneen oli luotettu ja hän oli epäonnistunut siinä. ”Kuka tahansa olisi voinut epäonnistua siinä. Tämä ei missään nimessä ollut helppo tehtävä ja muut meistä eivät olisi edes päässeet sisälle asti huomaamatta. Minulla ja veljelläni on etu salassa liikkumisen suhteen, mutta sekin on rajoittunut. Sinä pärjäsit hyvin päästessäsi sisälle vartijoiden ohi. Et pettänyt ketään, teit sen minkä lupasit, sinulla vain oli epäonnea matkassa.” Asamihime lohdutti. Noki murehti seuraavaksi sitä, että jos sillä välillä, kun muut tekivät suunnitelmaa, ehtisi jo tapahtua jotakin. Vartijat olivat kuulemma puhuneet tämän viemisestä shogunin luo, vaikka Noki ei edes tiennyt mikä shogun oli. ”Älä huoli, olen nopea liikkeissäni. Menen vain kertomaan muille asiasta ja tulen takaisin. Pidän vahtia, enkä anna kenenkään viedä sinua mihinkään, ilman että tiedämme. Pelastamme sinut täältä varmasti, jos ei muuten, niin toteutamme suunnitelman jo tänä iltana heti kun toiset vain pystyvät lähtemään liikkeelle.” Asamihime vakuutteli.

Noki ei kuitenkaan saanut sen enempää selville, kuin että vartijoita oli paljon, sillä hän oli pelännyt niin paljon. Voi toista, ja silti hän oli rohkeasti vain tullut mukaan, vaikka olisi voinut perääntyäkin. Lopuksi hän pahoitteli sitä, ettei hänestä ollut kauheasti apua tietojen suhteen. ”Älä suotta ole pahoillasi. Teit sen minkä voit.” Asamihime sanoi, mutta kuuli vähän matkan päästä lähestyviä askeleita. ”Minun pitää mennä, ei ole hyvä, jos he huomaavat minut täällä.” Hän kuiskasi himmentäen hohdettaan niin paljon kuin pystyi. ”Ole rohkea, vaikka tässä menisikin aikaa, me emme hylkää sinua tänne. Lupaan sen. Kukaan ei vie sinua shogunin luokse ja pääset varmasti vapaaksi niin pian kuin suinkin vain on mahdollista.” Hän sanoi, astui sitten kapeaan valonkajoon ja katosi. Hänen piti kiireesti mennä ilmoittamaan mitä oli tapahtunut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 03.02.2016
18:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

Huomasin kyllä, että Aisu oli turhautunut moisista testaistä, mutta hän oli hitto viekööt nainen ja naiset tekivät aina liian hätiköityjä valintoja kun eivät muka muutakaan voineet. Toki tätä samaa esiintyi myös miehissä, että ei se ollut ainoastaan naisten ongelma. Kyllä jouduin myös myöntämään, että täysin sukupuolettomiksi luokitelluissa olennoissa oli samaa vikaa. Minä vaan en sattunut luottamaan kovinkaan nopeasti mihinkään tai kehenkään ellei sitten olisi syytä. Nyt ei ollut minkäänlaista syytä. Tokihan olisin voinut vaatia testejä myös muutamalta meidänkin porukasta aikaisemmin, mutta en kokenut sitä niin tarpeelliseksi, joten annoin olla. Nyt tein sen kuitenkin ihan vaan ryhmän vuoksi, koska pitihän meidän olla varmoja, että keitä päästimme vielä mukaan. Ja kerta Kamanosuke oli hengaillut näiden kanssa ja saanut vaatteetkin jostain, niin Kamanosuken oli ollut pakko olla jossain, jossa oli ihmisasutuksia. Nämä kaksi ovat samasta paikasta lähtöisin, joten he todella voivat olla ongelma. Halusin vaan varmistaa tilanteen.

Kamanosuke ilmoitti seuraavaksi koko homman olevan typerää, koska Yukimura niminen mies oli käyttänyt jotain nukutustemppua Kamanosukeen. "Mutta sama tyyppi sanoi olevansa myöskin hypnotisoija. Hän on voinut hypnotisoida sinut sanomaan noin, ettei heidän tarvisi todistaa kykyään. Oli tämä siis typerää tai ei, niin teen tämän joka tapauksessa koko ryhmän hyväksi. En ole siis luopunut testistä. Saatte tehdä sen siitä huolimatta. Annan teidän ollan rauhassa, jos todella osaatte jotain", selitän homman ns. säännöt. Yukimura kuitenkin aloitti sillä, ettei voinut tehdä mitään ellei kohdistaisi voimaansa johonkuhun ja mielellään välttäisi sitä. "Sehän on hienoa, mutta se ei auta nyt yhtään. Voit tehdä sen vaikka kaveriisi", ilmoitan siihen jättäen Kamanosuken mukinat täysin omaan arvoonsa. Yukimura alkoi kuitenkin vaatimaan jotain vapaaehtoista. "Etkö voisi antaa olla, Deliah?" Aisu jatkoi. "Kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Ei ole pakko katsoa, jos ei kiinnosta", sanon Aisulle. "Ja sinä saat tehdä nukutusjuttusi ainoastaan kaveriisi. Et saa ketään meistä vapaaehtoiseksi hommaan, koska sellaisia ei ole tai vaikka olisikin, niin sellaista ei tule. Äläkä enää selittele", sanon asian suoraan Yukimura nimiselle miehelle. Mies jatkoi vielä jostain hypnotisointivaihtoehdosta. "Se ei ole tarpeen. Kaverisi nukuttaminen riittää", sanon siihen.

"Eikö Rokuro muka voi huijata nukkuvansa?" Aisu päätti töksäyttää, jolloin katsoin naiseen. "Voi tietenkin, mutta kyllä sen selville saa ihan helposti", vastaan naiselle. "Selvä sitten... Tee miten haluat", Aisu sanoi ja istuin lopulta kannon nokkaan kaiketi odottamaan tilanteen etenemistä. Minäkin odotin edelleenkin, mitä tapahtuisi vai aikoisi tämä tehdä mitään. Ukko kuolisi tuohon paikkaan, jos ei nyt aikoisi tehdä jotain asiaa hyödyttävää. Tappaminen ei ollut ongelma seireeneille.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 03.02.2016
19:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Asamihimen mukaan kuka vaan olisi voinut epäonnistua tehtävässäni. Eikä tehtävä ollut helppo. Ei, ei ollutkaan. En kuitenkaan ollut olettanut sen olevan noin vaikea tai linnan näin iso. Muut eivät siis olisi edes päässeet huomaamatta sisälle ja vaikka Asamihimellä ja hänen veljellään oli taito liikkua salassa, niin sekin oli rajoittunut. Lisäksi pärjäsin kuulemma hyvin kun pääsin vartijoide ohi enkä sitten muka pettänyt ketään, koska tein niin kuin lupasi, mutta minulla oli ollut vaan epäonnea. "Niin kai..." kuiskasin hiljaa, mutta se, että oliko minusta muka hyötyä mitenkään? No ei ollut, koska en saanut oikeastaan mitään selville ja paniikissa unohdin täysin, että mitä minun piti edes etsiä sisältä. Mutta ehkä sen asian miettiminen ei kuitenkaan enää muuttaisi mitään.

Kuitenkin seuraavaksi siihen, että entä, jos jotain tapahtuisi. Asamihime kuitenkin oli nopea liikkeissään ja kun tämä olisi kertonut asiasta muille, niin hän tulisi sitten takaisin heti. Samalla tämä lupasi pitää vahtia sen suhteen, että kukaan ei veisi minua mihinkään ilman, että siitä tiedetään. Lisäksi pääsisin kyllä pois ja jos en muuten, niin valloitus hoidettaisiin tämän illan aikana heti kun muut pääsisivät liikkeelle. Eipä tässä tosin paljoa muutakaan ollut, johon voisin tarttua ja muuten en pääsisi pois ja kyllä heihin nyt sen verran voi luottaa. Halusin ainakin uskoa, että saisivat minut pois täältä. Nyökkään hieman lopulta naisen vakuutteluihin.

Sitten niihin pahoitteluihini olemattomasta tietomäärästä, mutta minun ei kuulemma edes tarvinnut olla pahoillaan, koska tein minkä voin. "Mutta se oli niin olemattoman vähän... Olemattomasti oikeastaan... En saanut mitään kertomisen arvoista selville... On kuin en olisi tehnytkään mitään... Mitä muutkin ajattelevat?" kuiskin hiljaa siihen. Askeleet kuitenkin herättivät lopuksi huomioni ja ilmeisesti myöskin Asamihimen huomion kun tämä sanoi, että hänen pitäisi nyt mennä, ettei itse jääisi kiinni. Kyllä Asamihime koitti vielä vapaa toivoa ja rohkeutta minuun ennen kuin katosi paikalta ja heti sen jälkeen tyrmän ovi aukesi ja sisään astui vartija jonkun kulhon kanssa.

Kulhossa oli jotain punaista nestettä, joka päätyi sille toiselle vangille, jolle vartija ilmoitti, että siinä on hänen tämän päivän ruoka ja samalla vartija vapautti olennon toisen käden, mutta kahlitsi sen kuitenkin johonkin ketjuun kiinni kahlein. Seuraavaksi vartija katsoi minua ja päivitteli sitä, että kuinka olin saanut suukapulan pois paikoiltaan ja asetti sen vaan takaisin paljon tiukemmin ja potkaisi sen jälkeen suoraan vatsaani, jolloin kaikki mitä sain suukapulan takia suustani ilmoille, oli aika onneton inahdus. Potku oli kuitenkin sattunut senkin edestä. Samalla mies ilmoitti, että minä saisin ruokaa vasta korkeintaan huomenillalla. Ei se kuitenkaan haitannut, koska menninkäiset syövät vaan kerra kuussa. Sitten vartija meni takaisin sen toisen vangin luo, nappasi kulhon tämän kädestä ja kahlitsi taas kunnolla kiinni seinäänja lopulta lähti paikalta ja lukitsi oven perässään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.02.2016
19:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura ei voinut kuin nauraa, kalahenkilö oli sitten kerrassaan vaikea tapaus. ”Et usko, että nukutin Kamanosuken, koska hypnotisoin hänet sanomaan, että tein niin? Ei tuossa ollut mitään järkeä, puheesi ovat täysin ristiriitaiset. Eikö to jo todista, etten ole ihminen, kerta olen hypnotisoinut Kamanosuken valehtelemaan, että nukutin hänet?” Yukimura kysyi. Sitten kuitenkin taas testiin ja Yukimura sai kuulemma tehdä nukutustemppunsa Rokuroon. Hän vilkaisi Rokuroa ja sitten taas tätä kalahenkilöä. Aisu yritti puhua tälle järkeä, mutta hän ei antanut periksi. Yukimura siis saisi käyttää nukutustaitojaan Rokuroon, huonompi juttu. Aisu yritti vielä sitäkin, että Rokuro voisi huijata nukkuvansa, mutta siihenkin kala keksi sanoa, että sen saisi varmistettua helposti.

Yukimura huokaisi syvään ja katsoi sitten päättäväisesti kalahenkilöä. ”Ei käy.” Hän sanoi sitten. ”En käyttäisi sitä mielelläni edes teihin, joita en tunne, en käytä sitä Rokuroon, joka on minulle tärkeämpi kuin kukaan muu tässä maailmassa. Saat tappaa minut tähän paikkaan, jos onnistut, mutta sitten olemme viholliset, enkä takaa turvallisuuttasi.” Yukimura sanoi valmiina vastaamaan hyökkäykseen hyökkäyksellä ja toivoi Rokuronkin olevan valmiina, jos tästä nyt tulisi jokin kaikkien tappeluiden äiti. Hän ei Rokuroa nukuttaisi vain siksi, että joku typerä uppiniskainen kala ei suostunut uskomaan hänen sanaansa, vaikka muut uskoivat.

Tosin tappelua ei ehtinyt syntymään, kun sokaiseva valo laskeutui taivaalta ja kun Yukimura sai silmänsä tottumaan valoon, hän näki valon keskellä häikäisevän kauniin naisen. Kuin itse auringon jumalattaren. Hän oli vähällä unohtaa koko testin ja mahdollisen kuolemanuhan, kun nainen ilmestyi auringonloisteen saattelemana heidän keskuuteensa. ”Meillä on ongelma. Noki jäi vangiksi, ovatko muut sisällä?” Nainen ilmoitti selvästi hieman hätääntyneellä äänellä. ”Mitä?” Kamanosuke kysyi hieman ehkä säikähtäneen oloisesti, mutta koetti sitten peittää sitä. ”Miten ihmeessä siinä niin pääsi käymään?” Hän kysyi kauniilta naiselta. ”Hän käytti jotain hämäysloitsua, joka sai ihmiset näkemään hänet linnan vartijana, ilmeisesti loitsu petti ja hän paljastui. Nyt hän on ihmisten tyrmässä odottamassa, että hänet viedään shogunille. Meidän pitää vapauttaa hänet mahdollisimman pian.” Nainen vastasi ja oli jo menossa kohti rakennuksen ovea.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 03.02.2016
20:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Suomutyyppi ei kyllä ollut kovinkaan terävä selittäen siitä, että Yukimura olisi voinut hypnotisoida Kamanosuken puolelleen. Siinäkin kohdassa teki vähän niin kuin mieli iskeä kättä otsaan, mutta tätä menoa varmaan potisin kovemman luokan päänsärystä, joten jätin itseni hakkaamisen siltä osin ajattelin tasolle. Joka tapauksessa tämä tämä Deliah - mikä lie - jatkoi siitä, että testihän suoritettaisiin ja jopa siitä huolimatta, että Aisuksi esittäytynyt nainen koitti saada sukupuolettomalle jotain järkeä päähän. Yukimura toi puolestaan tuon saman huomion julki Deliahin ristiriitaisuudesta. "Älä siinä länkytä leukojasi, vaan toimi", kala sanoi hermostuneena.

Mielenkiintoiset - tai oikeastaan vähemmän mielenkiintoiset - huomautuksen eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Yukimura kun oli kyllä suostunut testiin, mutta halusi vapaaehtoisen siihen. Deliah ei vapaaehtoista hommaan antanut ja ilmoitti täten, että Yukimura saisi koittaa kykyään minuun. Yukimura katsoi siinä kohdassa minuun ja minäkin häneen ja sen jälkeen tämä käänsi katseensa siihen suomuhörhöön ja minäkin käänsin sitten katseeni häneen. En kyllä ollut ihan sitä mieltä, että haluaisin kokea moista. Lopuksi Yukimura kuitenkin ilmoitti, ettei aikoisi käyttää kykyään minuun. "Ja mitä vielä? Haluatko kuolla?" Deliah kysyi siinä kohdassa, jolloin kaivelin vaivihkaa toista kunaita esille. Yukimura puolestaan jatkoi, ettei käyttäisi kykyään mieluusti tuntemattomiinkaan, mutta ei minuunkaan, koska olin kuulemma Yukimuralle tärkein koko maailmassa. Koko maailmassa? Oikeastiko? Käänsinkin kyllä katsettani siinä kohdassa Yukimuraan. En ole vastaavaa koskaan kuullutkaan, joten kyllä se oli melkoisen hämmentävää.

Yukimura jatkoi kalatyypille, että hän saisi tappaa Yukimuran tähän paikkaan, jos vaan pystyy, mutta sitten he olisivat viholliset. "Sinä osoitit jo olevasi sellainen!" Deliah ärähti siihen ja seuraavaksi tämä olikin hyökkäämässä, mutta ei pahemmin kerennyt kuitenkaan kun joku sokaiseva valo iski taivaalta, jonka takia oli pakko peittää silmiä kädellä, vaikkakin vaan toista, koska oikeaa suojasi edelleenkin se side. Kun sitten totuin vihdoin valoon, niin valon keskellä näytti olevan joku nainen, joka ilmoitti, että heillä oli ongelma, koska Noki joku jäänyt vangiksi, mistä heti siihen, että olivatko muut sisällä. Ai täällä oli vielä enemmänkin porukkaa. Kamanosuke puolestaan kysyi heti, että mitä hieman säikähtäneenä. Ehkä tämä Noki joku tärkeäkin henkilö punapäälle? "Miten kummassa se on mahdollista?" Aisu kysyi huolestuneena. Miekka mies ei sanonut mitään asiaan, mutta seurasi vaan tilannetta vierestä. Kamanosuke kyseli sitten myös sitä, että miten siinä nyt niin pääsi käymään. Nainen selitti joku hämäysloitsu vetti ja vartijat saivat tämän Noen. Nyt hän oli tyrmässä odottamassa sitä, että joutuu shogunin luo. Ei kyllä kuulostanut kovinkaan kivalta.

Nainen jatkoi sitten rakennuksen suuntaan ja Aisukin oli näköjään lähdössä sisälle hänen perässään. Deliah ei selvästikään ollut unohtanut uhkaustaa Yukimuran tappamisesta ja kun tilanne vaan antoi myöten, niin hän päätti hyökätä, jolloin päätin itse puuttua asiaan ja astetuin Yukimuran ja Deliahin hyökkäyksen väliin. Toki kunaiden kanssa, jolloin kala sai kunaista toiseen käteensä. "Varoitan sinua. Jos yrität samaa, en takaa kuinka sinun käy", sanon Deliahille. "Ai osaatkin puhua... Luulin, että olet mykkä, jolla ei ole omaa mieltä ollenkaan", Deliah sanoi ja oli hyökkäämässä uudestaan, jolloin yritin taas parhaani mukaan torjua iskun kunaiden avulla. Homma hoituisi kyllä varsin yksinkertaisesti ultraääniaallolla, mutta siinä oli kyllä omat riskinsä kun tässä oli muitakin. Tähän asti tilanne oli kuitenkin hallinnassa myös kunaiden avulla. "Hah! Etkö osaakaan muuta kuin käyttää noita säälittäviä aseita? Oletko sittenkin ihminen?" kala kyseli jo seuraavaksi asiaa, mutta en kokenut tarpeelliseksi vastata siihen. Tosin seuraavaksi kala sai raapaistua kylkeeni pitkillä terävillä kynsillään neljä kaiketi suhteellisen syvää viiltoa, mikä kyllä sattui. Oikeastaan tajuttoman paljon ja kipu kyllä näkyi kasvoistani ja kun huomioni herpaantui hetkeksikin, niin Deliah sai jotenkin iskettyä niin, että olin nurin. Sen jälkeen Deliah näytti jatkavan hyökkäämistään Yukimuran kimppuun. "Anna olla jo Deliah! Nyt riittää! Tässä on muutakin", Aisu huusi ja ennen kuin Deliah kerkesi enempää, hänet oli jäädytetty maahan kiinni jaloistaan, joten siinähän sitten oli. Kylkeni ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.02.2016
21:10
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Puuhaltia oli nukkunut ulkona ja paistatellut auringonvalossa kaikessa rauhassa, seurannut välillä, mitä muut ulkona tekivät, kun hän oli havahtunut siihen, että paikalle oli tullut joitakin ylimääräisiä. Hän oli lähinnä vain kuunnellut taka-alalla, kun toiset tenttasivat tulokkailta heidän aikeistaan. Ilmeisesti kaksikko oli seurannut Kamanosukea ja he väittivät olevansa yliluonnollisia myös, mutta toiset eivät oikein tuntuneet uskovan. Ruskeahiuksinen kimonopukeinen mies sanoi olevansa uniaaltoja ja hypnoosia hallitseva hypnomaani, nimeltä Sanada Yukimura, ja kertoi kumppaninsa olevan veden kontrolloija ja tämän nimi oli Unno Rokuro. Aisu vaikutti vakuuttuneen heistä ja kertoi nimensä, mutta Deliah oli edelleen kovin epäluuloinen ja vaati kaksikkoa testiin.

Siitä aiheesta sitten vängättiin, koska Aisusta se oli tarpeetonta, koska eiväthän toisetkaan tunteneet toisiaan paljon paremmin eikä ketään oltu testattu. Kamanosukekin sanoi todistaneensa jo Yukimuran yliluonnollisia voimia, mutta Deliah ei uskonut siitä huolimatta ja vaatimalla vaati testiään. Yukimura suostui siihen, muttei mielellään, koska hän joutuisi käyttämään voimiaan johonkuhun. Saeryoselinermayorshiwaleriernasta se oli jo riittävän vakuuttavaa, mieshän sanoi, ettei halunnut vahingoittaa ketään pelkän testin takia. Hän kuitenkin suostuisi, jos joku suostuisi vapaaehtoiseksi. Deliah käski tätä nukuttamaan toverinsa, mihin mies kieltäytyi. Hän oli mieluummin valmis kuolemaan kuin käyttämään ystäväänsä testin välikappaleena, jonka olisi kyllä jo pitänyt vakuuttaa, mutta ei.

Yukimura ei edelleenkään tehnyt elettäkään hyökätäkseen ja antoi Deliahin tehdä ratkaisevan siirron ja tämä päätti, että Yukimura oli jo paljastunut viholliseksi ja oli hyökkäämässä. Silloin juuri Asamihime palasi ja kertoi kauhuissaan noen joutuneen vangiksi ja tarkennettuaan asiaa hieman, hän oli menossa sisälle kertomaan muillekin asiasta. ”Asamihime odota!” Saeryoselinermayorshiwalerierna huudahti hädissään, ennen kuin nainen ehtisi avata ovea. ”Muista Vampyyrit.” Hän muistutti ja Asamihime pysähtyi niille sijoilleen. ”Oi… Aivan, enhän minä voi sisälle mennä, hehän palaisivat.” Hän muisti, onneksi ajoissa. Haltia huokaisi helpotuksesta, mutta häntä huoletti Noki.

Tosin seuraava ongelma oli Deliah, joka kävi Yukimuran kimppuun, mutta tämän ystävä ehti hätiin. Hän onnistui loukkaamaan Deliahia aseellaan ja Deliah raapaisi häntä kylkeen ja työnsi syrjään käydäkseen Yukimuran kimppuun. Aisu puuttui peliin ja jäädytti Deliahin paikalleen ja se siitä taistelusta. Yukimura meni Rokuron luo. ”Kävikö pahasti?” Hän tiedusteli haavaa tarkkaillen. Deliah oli itse tällä hetkellä enemmän uhka kuin nuo kaksi yhteensä, eivät he olisi hyökänneet, ellei tämä olisi hyökännyt ensin. Rokurokin vain puolusti ystäväänsä, he olivat selvästi tärkeitä toisilleen. Mutta nyt oli pelastettava Noki. ”Odota sinä täällä, minä menen kertomaan sisällä olijoille mitä on tapahtunut.” Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoi ja astui sisälle taloon, kun Asamihime oli siirtynyt kauemmaksi ovesta. Tosin sisällä oli melkoinen kaaos ja kaaoksen keskiössä oli vihertävällä limalla kuorrutettu Hauru ja muut huoneessa olijat näyttivät siltä, että eivät tienneet mitä olisi pitänyt tehdä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 03.02.2016
21:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Olimme tosiaan jo pääsemässä Asamihimen kanssa sisälle, kunnes Saeryoselinermayorshiwalerierna muistutti niistä vapyyreista. Aivan, herttileijaa! Minä en ainakaan ollut enää edes muistaa Asamihimen aurinko-ongelmaa ja sitä, että sisällä on vampyyreja. Kuinka tuollainen muka voi noin vaan unohtua? Onneksi Saeryoselinermayorshiwalerierna kerkesi sanomaan siitä ja vampyyrit selvisivät tästä. Tosin samalla Deliah aloitti oman show:ssa ja oli käymässä sen kimonoon pukeutuneen miehen kimppuun. Vähempipukeinen Rokuro niminen mies kuitenkin asettui eteen ja seuraavaksi tapeltiin kaiketi elämästä ja kuolemasta. Deliah sai lopulta tarpeeksi pahan iskun Rokuron ja jatkoi hyökkäämistään, mutta siinä kohdassa laitoin itse tuole turhuudelle pisteen ja Deliah sai sitten olla jäätyneenä siinä. "Pääset pois kun myönnän virheesi ja pyydät anteeksi", sanon lopulta Deliahille.

Tappelu oli kuitenkin nyt siinä ja Yukimura kyseli Rokurolta siitä, että kävikö tälle pahasti. "Haavoja kirvelee oudosti... mutta muuten olen kaiketi kunnossa", Rokuro vastasi kysymykseen. Saeryoselinermayorshiwalerierna ilmoitti kuitenkin seuraavaksi, että menisi kyllä Asamihimen puolesta kertomaan asian muille. Päätin, että voisin itsekin tulla hänen kanssaan sisälle, joten pujahdin sisään samalla oven avauksella ja suljin oven perässäni tietenkin.

"Vihdoinko me saatiin pelastus?" Hakidonmuya kyseli kylpyhuoneen puolelta. Katsoin huoneessa olevaa menoa kulmat kurtussa siihen malliin, että voiko tämä tosiaan olla totta. "Tuota... Mikä Haurun ongelma on?" kysyn suoraan. "En tiedä... Häneen on nyt koitettu saada tolkkua, mutta ei hän ole sanonut mitään muuta kuin, että mitä järkeä on elää ellei ole kaunis. Liman tulo on kyllä loppunut, mutta sitä on melkein koko huoneen täydeltä ja miten sen muka saa ulos?" Hakidonmuya vastasi. Tuohan oli kyllä taas yksi ongelma lisää. "En osaa sanoa tuohon mitään... Mutta Asamihimen mukaan Noki on kuulemma vangittu. Hän jäi kiinni ja on vaarassa joutua shogunin luo koska vaan. Meidän on pakko keksiä jotain nyt heti", selitän myöskin sen, että miksi nyt edes olimme tunkeneet sisään. Mutta mitähän Hauruongelman kanssa sitten tehtäisiin? Tosin Noki oli tällä hetkellä tärkempi kun tämä limaongelma.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 03.02.2016
23:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna ei hetkeen tiennyt mitä pitäisi ajatella sisällä vallitsevasta kaaoksesta. Lattia lainehti lähes kokonaan vihreässä limassa, joka tuli altaasta, jossa Hauru istui itsekin limassa. Dorian seisoi nurkassaan selvästi ahtaalla miettien varmaankin keinoa selvitä tilanteesta ilman, että sotkisi itseään. Tsukihiko (joka vihdoin oli saanut itsensä hereille!) näytti yrittävän pelastaa tavaroitaan ahtaassa liman piirittämässä nurkkauksessaan ja näytti melko epätoivoiselta. Hakidonmuya kyseli, että viimeinkö he saivat pelastuksen, mihin Aisu, joka myös oli tullut sisään, kysyi, mikä Haurun ongelma oli. ”Hän on ilmeisesti menettänyt järkensä…” Haurun luona ilmassa leijuva Hoshiyomi vastasi ja vampyyrinainen vahvisti, että he olivat yrittäneet saada Haurusta jotain tolkkua irti, mutta tämä oli sanonut vain jotain, ettei ollut järkeä elää, jos ei ollut kaunis. Limaa ei kuitenkaan enää tullut, eli lima oli peräisin Haurusta, mutta se täytti melkein koko huoneen ja oli mysteeri, miten sen saisi pois.

Saeryoselinermayorshiwalerierna oli hetkeksi jo unohtanut katastrofin takia, että millä asialla he oikeasti olivat, kunnes Aisu onneksi otti Noen ahdingon puheeksi. ”Voisiko sitä miettiä sitten, kun tämä ällöttävä limaongelma on saatu hoidettua?” Tsukihiko tiedusteli seinän vierestä, johon hän oli painautunut mahdollisimman kauas limasta. ”Emme voi kuitenkaan tehdä paljoa ennen yötä ja suunnittelu kävisi mukavammin, jos Hauru ei hukuttaisi muita limallaan.” Dorian huomautti myös. Kaiketi liman pesemällä saisi pois, mutta aikaa siihen menisi, eikä rakennuksessa varmaan ollut kummoisemmin mitään välineitä siivoamiseen. Ehkä Hauru saisi sen pois, kun vain tulisi takaisin tolkkuihinsa?

Vihreästä limasta piittaamatta haltia käveli lattian poikki Haurun luokse. Ei hän ollut varma, mikä tämän oli aiheuttanut ja miten Haurun saisi lopettamaan, mutta hän aikoisi silti yrittää. Hän joutui varomaan liukastumista liman takia ja hänen kaapujensa helmat sotkeutuivat siihen, mutta siitä huolimatta hän jatkoi altaan luo ja sen pahemmin asiaa miettimättä kumartui Haurun lähelle ja kietoi kätensä tämän ympärille halaten miestä hellästi. Hän vapautti parantavat voimansa ja antoi oman energiansa virrata mieheen, joka näytti jotenkin masentuneelta? ”Hauru?” Hän kutsui miestä lempeällä äänellä. ”Mikä sinun on? Emme voi auttaa sinua, jos et kerro meille mistä on kyse.” Hän jatkoi yrittäen saada velhoa palaamaan takaisin heidän keskuuteensa. ”Tule takaisin, me tarvitsemme sinua. Sinun ei tarvitse murehtia kauneudestasi, sinä olet kaunis, vaikka mitä tapahtuisi, olet aina kaunis ja rakas, täällä on henkilöitä, jotka kaipaavat sinua.” Hän jatkoi hiljaista puhettaan miehelle toivoen, että tämä parantuisi tästä… mikä häntä sitten ikinä vaivasikaan. Hänen kaapunsa ja hiuksensa, jalkansa, kätensä ja kasvonsa olivat liman peitossa, mutta siitä huolimatta hän ei irrottanut käsivarsiaan miehen hartioiden ympäriltä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 04.02.2016
14:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Istuin kylpyammeessa, jonka Hakidonmuya oli keksinyt työntää sen varsinaisen huoneen puolelle, mistä en kyllä tykännyt ollenkaan. Tämä oli kerrassaan nöyryyttävää ja tavallaan olin mennyt johonkin shokin tai paniikin tapaiseen tilaan. Nöyryyttävintä oli kuitenkin se, että Hakidonmuyan piti ilmoittaa kovaan ääneen kaikille sen, mitä olin ollut tekemässä ennen kuin Dorian päätti avata oven. Ja samalla mies onnistui jotenkin jännästi murtamaan loitsun, jonka olin oveen laittanut siksi, että ovi pysyisi kiinni eikä kukaan tunkisi sinne. Sitten kuitenkin oli pakko tunkea, koska naiset eivät voineet odottaa edes viittä minuuttia. Olin ollut jo loppusuoralla asioideni kanssa ja sanoin, että menee hetki, mutta ei, kun oli pakko vaan jatkaa hakkaamista ja huutelua, että sisään pitää päästä. Sitä en kuitenkaan tiedä, että kuinka onnistuin ammeeseen kaatumaan kun ovi avattiin. Enhän kuitenkaan ollut ammeessa kuitenkaan sitä ennen käynyt eikä Deliahin kalan hajuinen vesi edes oikein houkuttanut käymään pesuilla, mutta jotenkin kuitenkin päädyin kalaämpäriin joka tapauksessa.

Monenlaisien shokkien ja paniikkien sun muiden jälkeen kohtasin lopulta melkoisen itseinhon tunteen ja ulkonäköpaineet ja kyseiset tuntemukset yhdistyivät lopulta yhdeksi tunteeksi. Toisin sanoen tämän hetkinen tunne oli itseinhon tuntemus omasta ulkonäöstäni ja kaiken lisäksi vielä ikäkriisi. Olinhan kuitenkin jo 27-vuotias eli lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin kahtakymmentä. Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika eikä ihoakaan ole enää sen ikäisenä yhtä kimmoisa ja mitä, jos lihoan. Tässä kohdassa en kuitenkaan tajunnut sitä, mutta oikeasti olin hyvin hoikassa kunnossa ja olen aina ollutkin, mutta tällä hetkellä kuvittelin olevani jotenkin kamalan lihavakin vielä kaiken tämän päälle. Asiaa ei auttanut se, että huoneessa olevat toljottivat tai ainakin olo oli ihan sellainen kuin joku toljottaisi koko ajan syyllistävästi.

Ympärilläni pohdittiin lisäksi sitä, että olenko kuollut vaiko hengissä ja jos olen hengissä, niin kuin kummassa se muka voisi olla mahdollista, koska limaa oli sen verran, että olisin varmasti kuiva korppu. Ei sitä suoraan sanottu, mutta sitä se tarkoitti. Olinko tosiaan kuivakin kaiken lisäksi? Kenties ryppyinen? Suurimman ongelman oli kuitenkin aiheuttanut erittämäni lima, jota itse en pitänyt minään ongelmana juuri tällä hetkellä, koska tässä oli suurempikin ongelma. Lopuksi pohdittiin myös sitäkin vaihtoehtoa, että olin menettänyt järkeni. "No siltä kyllä vaikuttaa. Masentua nyt siitä, että haluan vessaan", Hakidonmmuya sanoi. "Tuskin hän nyt siitä järkyttyi, että halusimme vessaan", Aisu sanoi kuitenkin siihen.

Lopulta selvisi myös sekin seikka, että Noella oli jotain ongelmia tai hän siis oli vankina, mutta itse en pystynyt sisäistämään asiaa mitenkään oman järkytykseni keskellä. Sen jälkeen kuitenkin pohdittiin sitä, että voisiko sitä Noen ongelmaa miettiä vasta tämän ällöttävän limaongelman jälkeen. Jos olisin saanut hoitaa hommani rauhassa, ei tätä ns. ongelmaa edes olisi. "Olen samaa mieltä Tsukihikon kanssa... Tälle saastalle pitää tehdä jotain ja vähän äkkiä myös, kiitos", Hakidonmuya ilmoitti. Dorian pääsi myös ääneen siihen malliin, että ennen yötä ei voisi tehdä mitään ja suunnittelukin olisi paljon helpompaa, jos minä en hukkuttaisi heitä limaan. Kuka pakotti olemaan sisällä?

Kun ongelmaani oli puitu kissojen ja koirien kanssa minun edelleenkään reagoimatta asiaan mitenkään, tunsin jonkun kädet yhtäkkiä ympärilläni. Samalla tuntui siltä kuin jotain tulisi sisääni. Seuraavaksi kysymys. Kysymys siitä, mikä minun on ja että kukaan ei voisi auttaa, jos en kertoisi mikä on. Mutta en halunnut sanoa asiaani ääneen. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi eikä asiaa auttanut yhtään se, että istui ammeessa täysin alasti kaikkien nähtävillä. Tosin yritin edelleenkin suojata kehoani jalkojen ja käsien avulla katseilta ja kaiketi limakin hieman rajoitti näkyvyyttä. Kasvot olin painanut polviini, koska en halunnut muiden näkevän kasvojani enkä minä halunnut nähdä ketään.

Joka tapauksessa kyseessä taisi olla
Saeryoselinermayorshiwalerierna ja hän jatkoi siitä, että olisin joka tapauksessa muka kaunis ja lisäksi aina kaunis, vaikka mitä tapahtuisi. "Olen jo 27... kuinka sellainen voi muka olla kaunis?" kuiskaan hiljaa ikäkriisini keskeltä. Moni yliluonnollinen toki varmasti oli monta kertaa vanhempikin kuin minä, mutta en kuitenkaan pitänyt muita ihmisiä iästäkään huolimatta rumana. Itselleni ikäni tuntui kuitenkin olemaan tällä hetkellä liikaa. Muuta en sitten osannutkaan sanoa asiaan, mutta kyllä moinen aika hyvin kiteytti ongelmatilanteen. "Eihän 27 nyt ole vielä paljoa... Miksi moisesta nyt pitää tehdä joku suurempikin katastrofi. Kerää nyt itsesi hyvä mies. Ei tuollaiseen valittamiseen ole aikaa. Tässä on paljon vakavempikin ongelma menossa", Hakidonmuya ilmoitti erittäin rohkaisevaan sävyyn, mikä ei nyt ainakaan auttanut ollenkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 04.02.2016
16:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Tsukihiko oli herännyt epämiellyttävään tunteeseen, että jotakin epämiellyttävää oli tekeillä. Muilla oli puheesta päätellen joku ongelma menossa Haurun kanssa ja kun Tsukihiko heräsi sen verran, että näki uhkaavasti häntä lähestyvän vihreän liman, hän ymmärsi muiden ongelman laadun vakavuuden. Mönjä oli jo pelottavan lähellä ja Tsukihiko sai vain juuri ja juuri pelastettua vaatteensa ja haarniskansa siltä, mutta ei kyllä hyvältä näyttänyt. Mitä jos hän ei olisikaan herännyt? Ennen kuin olisi peittynyt limaan? Ajatuskin sai kylmät väreet kulkemaan pitkin hänen selkäänsä. Muut yrittivät selvästi puida tätä Hauru-ongelmaa, mutta Tsukihikosta he olisivat voineet ratkaista sitä hieman nopeammin. Aisu tuli Saeryoselinermayorshiwaleriernan kanssa paikalle ilmoittamaan, että Noki oli jäänyt vangiksi, mutta oli hivenen vaikea keskittyä muiden ahdinkoon, kun itsellä oli oma ahdinko päällä. Noki oli ainakin turvassa limavyöryltä, kun ei ollut täällä.

Saeryoselinermayorshiwalerierna yritti ilmeisesti tehdä asialle lopulta jotakin. Tsukihiko ei voinut muuta kuin ihailla hänen rohkeuttaan, kun astui noin vain siihen kuvottavaan limaan ja vielä halasi Haurua, joka oli liman peitossa. Häntä ei olisi saanut tekemään noin kyllä kovinkaan helposti, ehkä jos muuta vaihtoehtoa ei olisi, hän olisi voinut juosta nopeasti lattian yli ulos, vaikka siellä olikin tukalan kuuma aurinko, se oli silti limaa parempi. Ikävä vampyyreja, mutta oma henkikulta oli aina lähimpänä sydäntä. Haurun ongelma sitten ilmeisesti oli se, että hän oli jo 27vuotias, joten miten hän voisi olla kaunis? Pilailiko hän? Hakidonmuyakin sanoi, että eihän se ollut ikä eikä mikään ja Hauru voisi ryhdistäytyä. Ikävä kyllä Hauru ei tainnut ryhdistäytyä eikä Limakaan kadonnut, joskaan se ei kyllä enää tullut kohti. ”Hauru, ikä on vain numero, eikä 27 ole paljoa. Ei edes ihmisten mittapuulla. Ei sinun tarvitse olla siitä niin huolissasi.” Saeryoselinermayorshiwalerierna koetti rauhoitella miestä ikäkriisinsä kanssa. ”Niinpä, ei sinulla ole mitään hätää. Minä olen 1000vuotias, muistaakseni, joten sinulla on vielä hyvin varaa ikääntyä.” Tsukihikokin yritti keksiä jotakin kannustavaa sanottavaa, jotta Hauru lopettaisi murjotuksensa ja tekisi jotakin limaiselle ongelmalle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 04.02.2016
17:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Limaongelma ei kadonnut mihinkään vaikka Saeryoselinermayorshiwaleriernakin kaikkein rohkeimpana yritti saada Hauruun jotain tolkkua. Itsehän en tuohon soosiin kyllä menisi. Ennemmin vaikka kuolisin. Tuo lima ei voinut tehdä hyvää iholle ja se ällötti ihan liikaa. En kyllä koskisi siihen enkä ainakaan Hauruun, joka oli tuossa soosissa. Ehkä vesi auttaisi? Haurun ongelmaksi puolestaan lopulta muodostui se, että tämä oli JO 27-vuotias. Siis sanoiko hän todella, että oli jo 27-vuotias? Minä taas olin jo kuollut tuolloin tai no vampyyri, koska enhän ollut kuitenkaan kovinkaan kuollut tällä hetkellä. No hyvä on, en ollut elossakaan, mutta en kuitenkaan ole kuollutkaan, joten olen siinä välillä. Toisin sanoen sitä sanotaan eläväkuolleeksi ellei se ole tullut jo selville, mutta nyt ei kyllä puita eläväkuollut ongelmaa vaan sitä, että Hauru oli mukamas liian vanha ja ilmeisesti, koska hän oli omien sanojensa mukaan jo 27-vuotias, niin silloin ollaan varsin ruman näköisiä. Toisin sanoen täälläkin oli tuolla perusteella vaikka kuinka ruman näköistä porukkaa. Eihän kaikki tietenkään mielyttäneet omaakaan silmääni, mutta ei meistä kukaan nyt sillä tavalla kamalan rumaltakaan näyttänyt.

Limaakin oli edelleenkin eikä se ollut kadonnut mihinkään, mutta olihan tässä sekin hyvä puoli, että lima ei kuitenkaan lisääntynyt enää. Huone oli kuitenkin aika täydellisesti täynnä limaa ja Dorian ja Tsukihiko olivat aikalailla ahdingossa. Täällä kylpyhuoneen puolella oli onneksi tilaa aika riittävästi, mutta en halunnut jäädä kylpyhuoneeseen homehtumaan loppupäiväksi. Tarkoitukseni oli mennä vielä nukkumaan, mutta nukkuminen ei oikein jaksanut huvittaa tässä limapaljoudessa. Saeryoselinermayorshiwalerierna selitti Haurulle iän olevan vaan numero eikä 27 ollut vielä paljoa. Ymmärtäisin yskän, jos Hauru olisi oikeasti ruma ja ruttuinen, mutta eihän hän ollut. Ellei sitten peittänyt meikein ryppyjään. "Mutta onhan se jo puolet viidestäkymmenestä", Hauru parahti siihen. "Voi hyvää päivää... Ei sillä ole väliä. Usko jo, että olet ihan hyvä noinkin. Moni täällä on reippaasti yli viidenkymmenen ja yli sadankin vuoden, joten älä valita", päätin sanoa suorat sanat.

Sitten oli Tsukihikon vuoro ja hän ilmoitti, että oli jo tuhatvuotias tai näin ainakin hän muisti asian, joten Haurulla ei ollut vielä ongelmaa ikänsä suhteen. "Jos kerran olet huolissasi iästäsi, niin näkyykö se muka ulkonäöstäsi?" Aisu päätti kysyä. "No näkyyhän se ja kamalat silmäpussitkin", Hauru sanoi siihen, jolloin pyöräytin vaan silmiäni. "Sinulla mitään silmäpusseja ole", sanahdan siihen. Hauru kuitenkin sai nostettua päänsä polvistaan, mutta ei katsonut kehenkään. Tämä katsoi ammeen pohjaa tai jalkojaan, mutta alas kuitenkin. "Mitä aijot tehdä limalle, Hauru?" päätin lopulta kysyä, kun tämä nyt sai kuitenkin jo päänsä ylös. Hauru vilkaisi seuraavaksi huoneen kuntoa kaiketi ja huokaisi hiljaa. "Ei sille voi mitään tehdä... Muuta kun siivota siis", Hauru vastasi siihen. "Onnea sitten sen kanssa. Minä en ainakaan aijo siivota Haurun sotkuja ja Hauruhan se tässä sotki", ilmoitan asiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 04.02.2016
22:19
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Dorian ei voinut kuin lyödä kättä otsaan, tämä oli naurettavuuden huippu! Paitsi ettei se edes naurattanut, ei sillä että Dorian muutenkaan olisi erityisen herkkä nauramaan. Hauru oli päättänyt täyttää huoneen, jossa oli muita nukkumassa, vihreällä epämääräisellä limamaisella eritteellään, siksi, että häntä stressasi vanheneminen. Toki hyvähän se oli ikuisen nuoruuden kanssa iskeä kättä naamaan muiden vanhenemispelkojen takia, mutta silti. Hauru näytti juuri ja juuri parikymppiseltä, jos hän oli jo 27, niin hän näyttäisi viisikymppisenä ehkä juuri ja juuri kolmekymppiseltä, minkä ei pitäisi olla huolenaihe. Dorian oli hieman vajaa 27, kun hän oli menettänyt ihmiselämänsä ja saanut ikuisen vampyyrinelämän. Siitäkin oli jo yli 370 vuotta ja silti Hauru itki tässä, miten hän oli jo 27vuotias ja siis ilmeisesti erittäin lähellä vanhaa ja ruttuista vanhusta. Ja tämän ongelman takia koko huusholli piti täyttää mönjällä ja Dorianin unia piti häiritä? TÄMÄN HEMMETIN TURHAN JA MITÄTTÖMÄN ONGELMAN TAKIA?

Ei Dorian itse toki niin hienohelma ollut, ettäkö vihreä mönjä olisi ollut ylitsepääsemätön este, mutta ei hän kenkiään ja vaatteitaan siihen sotkisi, ellei ollut ihan välttämätön pakko. Ja tällä hetkellä ei ollut, koska hän ei ollut keksinyt keinoa Haurun taltuttamiseksi. Saeryos lopulta keksi siihen jonkun ratkaisun ja Dorianille ei kyllä olisi tullut mieleenkään mennä halailemaan ja lässyttämään Haurulle jotain liirumlaarumia. No se kuitenkin näytti toimivan, kerta Hauruun oltiin saatu jotain eloa. Tämä tosin itki nyt sitä, että 27 oli jo puolet viidestäkymmenestä. Dorian ehti purra kieleensä, ennen kuin ehti oikaista, että se oli yli puolet. Tiedä sitten millainen limavyöry siitä olisi seurannut. Sitten muut yrittivät tolkuttaa, ettei Hauru ollut vanha, pelkkä kakara hän oli suurimpaan osaan verrattuna. No suurella osalla oli kyllä hivenen pidempi elämänkaarikin varmaan, tai ei Dorian ollut varma oliko Hauru saanut velhoutensa yhteydessä pidennettyä elämäänsä vai toimiko se kuten ihmisillä muutenkin. Tsukihikokin ilmoitti olevansa jo tuhatvuotias, joten Haurulla ei ollut hätäpäivääkään. Tiedä sitten auttoiko, Tsukihiko ei näyttänyt päivääkään yli kahdenkymmenen vanhalta ja hän oli varmaan ollut useamman sadan vuoden jo fyysisesti pysähtynyt tuohon olotilaan. Tai hänhän oli valoa ja ei valo nyt vanhentunut muutenkaan.

Seuraavaksi puitiin limaongelmaa ja Hauru ilmoitti, ettei limalle voinut tehdä muuta kuin siivota. Ja hänkö oletti, että muut siivoaisivat hänen sotkunsa? Turha luulo. ”Suosittelen sitten nousemaan ammeesta, lopettamaan sen itsesäälissä kieriskelyn ja alkamaan siivoamaan, ennen kuin kaikilla menee viimeisetkin hermon rippeet sinuun. Ei kyllä uskoisi sinun olevan jo 27vuotias, kun käyttäydyt kuin 15 murrosikäinen kakara, jolle on tullut ensimmäinen finni naamaan. Nyt mies otat itseäsi niskasta kiinni ja alat toimimaan.” Dorian ilmoitti turhautuneena. Tällaista naurettavuutta jaksanut kukaan. ”Noki on vankina ja meillä olisi tärkeämpääkin murehdittavaa kuin sinun angstikohtauksesi. Jos sinua ei kiinnosta niin ei väkisin, mutta mene edes yksin jonnekin murjottamaan ja limaamaan ihan vain jotain omaa nurkkaasi jossain muualla.” Hän vielä jatkoi palopuhettaan odottaen seuraavaksi toimintaa Haurun suunnalta. Olisi miettinyt seurauksia ennen kuin alkoi valumaan limaansa kaikkialle. Tämä ei todellakaan ollut kenenkään muun ongelma ja hemmetti Noki virui jossain tyrmässä ja Hauru kehtasi itseä ikäkriisiään.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 05.02.2016
16:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Hommat menivät siis lähinnä niin, että Saeryoselinermayorshiwalerierna asteli Haurun luo ja yritti puhua tälle järkeä siitä, että ikä oli loppujen lopuksi vaan numero. Haurun mielestä hän itse kuitenkin oli ihan liian vanha kurppana, vaikka ikää oli mittarissa vasta 27 vuotta. Tai no mistä minä tiedän... enhän ole vielä niin vanha. Vasta seitsemän vuoden päästä, mutta Hauru näyttää kuitenkin suhteellisen nuorelta. En edes tiennyt hänen olevan noinkaan vanha. Luulin korkeintaan häntä ehkä ulkonäön perusteella 22-vuotiaaksi. Mutta eikö se ole aina parempi, että näyttää nuoremmalta mitä on? Sitten vanhempana voi turvautua siihen, että säilyy hyvässä pitkään. Ilmeisesti Hauru kuitenkin näki itsensä liian vanhana. Kuinka nuorelta hän sitten muka halusi näyttää? Kakaralta? Ei kai sentään niin nuorelta?

Saeryoselinermayorshiwalerierna yritti kuitenkin parhaansa, että Hauru voisi tulla sieltä jostain masennuksen tuoltapuolen takaisin keskuuteemme, koska tarvitsimme häntä ja lisäili mies vielä Haurulle, että hän oli lisäksi oikein rakas. En nyt tiedä tuoda tuosta rakkaasta. Ei tietenkään sillä tavalla rakas, niin kuin parisuhteessa ollaan, mutta en tuntenut Haurua kunnolla, niin en osannut ajatella häntä edes vaan siinä mielessä rakkaana. Tärkeä lisä ryhmään totta kai, mutta ei rakas. Ei kukaan häntä tietenkään korvata voisi, mutta jos hän kuolisi, niin ei se nyt hirveä ongelma kuitenkaan ollut. Julman kuuloista enkä halunnut olla julma, mutta oli täysin eri asia kun joku oikeasti rakas ja tärkeä henkilö kuolee kuin se, että yksi Hauru kuolee pois ikäkriiseineen. Tuolla valittamisella ei kuitenkaan voida voittaa sotaa ihmisten ja yliluonnollisten välillä, joten Hauru voisi alkaa käyttäytymään pikku hiljaa niin kuin ikäisensä. Olkoonkin, että hän oli mies eikä miehet koskaan aikuistu, mutta voisivat edes yrittää.

Hakidonmuya jatkoi myöskin siitä Haurun ongelma, että hänen valitukset olivat turhia, koska hän oli ihan hyvä noinkin. Myös Tsukihiko koitti valaa jotain toivoa Hauruun ahtaasta nurkastaan sillä, että oli itse jo ainakin tuhat vuotias. "Mutta säilyt tuollaisena pitkän aikaa", Hauru sanoi siihen tuhat vuotias juttuun. Niin, Tsukihiko oli varmasti ollut jo monta sataakin vuotta tuon näköinen. Siitä pääsimme melko pian siihen tosiasiaan, että limaa ei saanut mitenkään loitsimalla tai hämysti pois, vaan piti ottaa moppi käteen ja alkaa kuuraamaan. Ei huvittanut kyllä yhtään ja lisäksi olen prinsessa. Ei se ole prinsessan asia, vaikka en nyt ollutkaan sanonut missään kohdassa olevani sellainen. Oli parempi, ettei kukaan tietäisi sitä. En kuitenkaan ollut innokas siivoamaan, koska ensinnäkin sotku oli Haurun enkä ollut itse mielestäni osallisena sotkuun, vaikka kaikki ehkä alkoivatkin siitä kun halusin vessaan Hakidonmuyan kanssa.

Hakidonmuya oli myös sitä mieltä, että ei alkaisi toisten sotkuja siivoamaan. Dorian päätti sitten myöskin, että ei ala Haurun sotkuja siivoamaan ja ilmaisi asian aikalailla niin, että häneltä menisi hermot. Tosin sillä tavalla, että kaikilla muillakin menisi hermot häneen. Ei minulla mitenkään varsinaisesti hermot häneen ollut mennyt, mutta voisi hän kuitenkin hieman yrittää. Dorian jatkoi myös siitä, että Hauru käyttäytyi kuin murrosikäinen kakara, jolle on tullut ensimmäinen finni naamaan. Ehkä tämä olikin vasta nyt murrosiässä henkisesti. Mutta kun Dorian oli maininnut sen finnin, niin seuraavaksi Haurun oli kaiketi pakko tutkia kasvonsa finnien varalta, mutta en minä ainakaan mitään sellaista nähnyt. Hauru ei kuitenkaan pahemmin saanut toimittua asian eteen. Tai no kai se oli ymmärrettävää kun me kaikki seisoimme tässä ja hän istui ammeessa alasti. En minäkään haluaisi kaikkea esitellä kaikille. "Ei se nyt noin vaikeaa voi olla. Kukaan muukaan ei sotkuja aijo siivota", Hakidonmuya totesi. Tsukihiko ja Saeryoselinermayorshiwalerierna eivät kuitenkaan olleet sanoneet asiaan mitään. No en kyllä minäkään oikeastaan.

Sitten Dorian päätti muistuttaa Haurua Noen ongelmasta, joka nyt oli tärkeämpi kuin Haurun angsti. "Enhän käskenytkään ottamaan itsestäni ongelmaa", Hauru sanoi siihen. "Et... Et käskenytkään, mutta olet ongelma tällä hetkellä tuon helvetin liman takia", Hakidonmuya sanoi siihen. Oli asia kuinka hyvänsä, niin huoneelle piti tehdä jotain. Hauru istui edelleenkin kuitenkin ammeessaan. "Nouse jo helvetti ylös tai potkaisen koko ammeen kumoon!" Hakidonmuya jatkoi selvästi siihen sävyyn häntä alkoi todella nyt pännimään Haurun ongelma. "Minä taidan mennä takaisin ulos ja tulla vasta sitten kun rakennus on siisti", ilmoitin, koska ei kukaan minua sisällä kuitenkaan asian suhteen tarvinnut ja olisin vaan edessä ja ainakin oli yksi silmäpari vähemmän Haurun alastomuusongelmaan. Käännyin ja pujahdin nopeasti ulos ovesta ja suljin sen perässäni.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.02.2016
17:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
"SHUN"

Olin nukahtanut joku aika sitten, vaikka asento olikin melko epämukava ja vaikea nukkumiseen kun kädet oli kahlittu seinään kiinni, pään yläpuolelle. Tosin voisihan sitä olla pahemminkin, kuten niin, että joutuisin seisomaan koko ajan tai asento olisi vielä tätäkin epämukavampi, joten ei kai tässä niinkään valittamista ollut. Havahduin lattialta kuitenkin siihen kun tyrmän ovi avattiin, koska ovesta kuului avatessa melko epäiellyttävä nirskahdus. Kuvittelin, että saisin jotain ruokaa, mutta sisään viskattiin vaan joku karvainen otus, jonka kädet olivat kahlittu selän taakse ja tällä oli myös suun edessä joku suukapulaksi kutsuttu sidottuna suun eteen. Muuta vartijat eivät tehneet ja lähtivät pois paikalta. Karvainen otus näytti kovinkin tuskaiselta pelkkä paita päällään, mutta sen enempää en ollut kiinnostunut asiasta enkä voinut auttaa, koska olin itsekin kiinni. Ei sillä, että tuntisin edes mitään aihetta alkaa auttamaan tässä tilanteessa ketään, kun itsekin olin ongelmissa ihan tarpeeksi hienosti.

Laskin vaan katseeni alas ja suljin silmiäni uudestaan miettien samalla, että kuinkakohan kauan aikaa olen itse täällä jo viettänyt. Ainakin useamman päivän... varmaan ainakin kuukauden. En ollut edes täysin varma. Jonkun ajan päästä alkoi kuitenkin kuulumaan selvästi jotain puhetta ja se kuului tämän kyseisen tyrmän puolelta. Kukaan ei kuitenkaan ollut tullut sisään tietääkseni ja tänne pääsee vaan ovesta. Tyrmään oli ilmestynyt jo hohtava nainen, mikä oli kyllä tavallaan aika pelottavaa ja sai ajattelemaan, että olin kuollut jossain kohdassa ja nyt olin ikään kuin taivaassa tai jossain. Tosin karu totuus oli se, että olin edelleenkin tyrmässä maan alla enkä lähelläkään taivasta. Olin siis edelleenkin vanki. Lisäksi nainen puhui vaan sen karvapallon kanssa, joka näytti aika maansa myyneeltä ja puhui jostain epäonnistumisesta ja halusi tyrmästä pois. Tyhmähän hän olisi, jos ei haluaisi pois. Kyllä minäkin halusin pois tyrmästä.

Heidän keskustelun kuitenkin keskeytti se, että tyrmään oli selvästi tulossa joku ja pianhan nainen oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoihin aikoihin ovi aukesi ja tällä kertaa oli ruokaa tarjolla. Vartija tuli ensin minun luo ja avasi toisen käteni siihen jonkunlaisesta kahleesta, mutta kahlitsi käteni uudestaan kiinni hieman vapaanpaan kahleeseen eli tarvinnut enää pitää kättään ylhäällä ja näin verikin kiersi siinä paremmin. Toista kättäni en oikeastaan edes tuntenut enää kunnolla, kun verenkierto oli aika olematon siellä. Vartija kuitenkin iski kulhon käteeäni ja sanoi, että juo ja kyllähän se toki kelpasi. Oli viime ruokailusta kuitenkin aikaa. Kyseessä oli siis verta, koska ghoulina en paljoa muuta juonut kuin verta ja sitten söin lihaa. Vartija kuitenkin meni sen karvapallon luo ja ilmoitti, että tämä ei saisi ruokaa tänään ollenkaan. Hän sai vaan suukapulansa takaisin ja kovan potkun suoraan vatsaan. Sen jälkeen vartija tuli uudestaan luokseni ja nappasi kulhon pois minulta ja kahlitsi käteni taas siihen kahleeseen, joka oli pääni yläpuolella. Sen jälkeeb vartija lähti ja lukitsi oven perässään.

Karvapallo näytti olevan tuskissaan eikä selvästikään voinut hyvin. Lisäksi tämä taisi itkeä. Hän ei siis ilmeisesti ollut koskaan ollutkaan vanki missään. Minulle tämä nyt ei ollut mitenkään uutta, koska olen joutunut olemaan vankina koko elämäni aina syntymästäni lähtien. Tai lähinnä olen ollut orja, mutta sekin on tavallaan vangin elämää. Tarkemmin sanottuna olen ollut vampyyrin orja. Kunnollista vapauttahan en olekaan saanut viettää, koska aika pian sieltä karkaamiseni jälkeen jouduin tänne. Tämä erosi vaan se verran, että täällä ei tarvinnut tehdä töitä ja piti vaan istua tässä koko ajan, mutta muuten meno on aina ollut yhtä kurjaa. En kuitenkaan enää osannut valitella olojani, toisin kuin karvapallo. Tosin hän oli kuitenkin onnekas. Hän ei ole ollut koskaan ennen vanki ja hänen kaverinsa yrittävät selvästi saada hänet ulos. Minulla ei ollut tietoakaan siitä, että koska itse pääsisin täältä pois. Varmaan sitten kun matka jatkuisi täältä shogunin luo ja sitten olisin taas vanki ja silloin varmaankin ikuisesti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.02.2016
20:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Talsin jossainpäin jotain metsää eikä minulla ollut mitään hajua, että missäpäin tarkalleen ottaen oikein edes mahdoin olla. Puita oli siellä ja täällä, takana ja edessä, sivulla ja toisella. Sitten oli puskaa ja pensasta ja pientä puskaa ja isoa puskaa jne. mitä nyt metsästä yleensäkin voi odottaa. Tosin joku tunti sitten metsässä oli tullut vastaan jäävuori... tai oikeastaan jääkasa, jota nyt ei kyllä odottanut keskellä kesää kuitenkaan kohtaavan. Ei tämä päivä ehkä ollut kaikista lämpimin, mutta jääkasat kyllä kuuluivat talveen. Toisin sanoen oli sanomattakin selvää, että joku oli tuonut sen siihen. Mutta mistä? Siinäpä kysymys, koska ei kukaan voi tuoda noin vaan jäätä jostain sellaista määrää. Toisin sanoen joku yliluonnollinen oli varmasti luonut sen siihen. Lisäksi jääkasassa oli ollut vertakin jonkun verran, mikä taas on selvä merkki ainakin kahden ihmisen tai yliluonnollisen tappelusta tai taistelusta. Tosin oli siellä ollut jotkut vaateriekaleetkin, joista kyllä jotenkin sai kuitenkin selvän, että mitä ne olisivat ehkä voineet olla, mutta kovinkaan tarkasti niistä ei voinut sanoa, että oliko kyseessä naisen vai miehen vaatteet, mutta se siitä kuitenkin. Lähinnä olin kiinnostunut siitä, että kyseisellä alueella oli tapeltu ja maassa oli ollut selvästi jäljet. Oikeastaan useammat jäljet kuin vaan muutamat, joten asialla oli monta eli jonkunlainen joukko. Lisäksi veri oli ollut suhteellisen tuorettakin vielä, joten ajallisesti tappelusta on joitakin tunteja, mutta ei vielä edes vuorokautta. Toisin sanoen tässä jossain lähistöllä saattoi olla joitakin. En vaan vielä ollut päässyt selvyyteen, että ketä. Tokihan vastaan voisi tulla myös joku ihmisjoukkokin. Kaikkeen kannatti kuitenkin varautua.

Matka joka tapauksessa jatkui edelleenkin ja punaiset aamutossuni ainakin olivat sitä mieltä, että johan oli kävelty, koska niissä oli muutama reikä pohjassa ja väriltäänkään ne eivät enää olleet täysin punaiset. Se oli kyllä sääli, koska punainen oli niin kaunis väri. Heitin isohkon viikatteen paremmin toiselle olalleni jatkaen kuitenkin edelleenkin matkaani seuraillen edelleenkin sen jonkun joukkion jättämiä jälkiä, joidenka seuraaminen ei niinkään ollut vaikeaa, koska hiekkaan oli painaitunut ihan selvät jalanjäljet. Ei tarvinnut siis olla mikään huippuälykäs tajutakseen niitä.

Jonkun ajan päästä jonkun matkan päästä alkoi kuulumaan jonkunlaista puhetta, mutta välimatkaa oli kuitenkin sen verran, että en saanut puheesta selvää. Kyseessä voisi kuitenkin olla juurikin tämä jäljet jättänyt joukko enkä oikeastaan ollut enää varma, että kannattiko vai ei, koska jos kyseessä on ihmiset, he haluvat tappaa tai jos kyseessä on jokseenkin vittuuntunut lauma jotain otuksia, niin hekin ehkä haluvat tappaa. Toisaalta näin ei välttämättä ole ja sitten se jää vaivaamaan ja... no onhan minulla ainakin viikatteeni, johon voi luottaa ja kyllähän minä nyt muutaman ihmisen hoidan vaikka silmät kiinni. Olin kuitenkin tullut jo tänne asti enkä kyllä aikonut luovuttaa tuollaisen takia.

Toisin sanoen jatkoin matkaani ja pian aloin hahmottamaan jonkunlaisen aika karun näköisen rakennuksen, jonka edustalla oli jonkunlainen kokous tai joku muu vastaava menossa. Meininki oli aika jäinen ottaen huomioon, että yksi heistä seisoi jonkun jääkalikan sisällä yrittäen jotain. Niin ja taas tosiaan jäätä. Ehkä se jääkasa siellä joidenkin tuntien päässä on samalta taholta peräisin? Mutta joka tapauksessa sain selville, että jäljet, joita seurasin, johtivat tänne ja tässä oli määränpääni. Astelin lähemmäksi ihan vaan seuratakseni tilannetta sanomatta kuitenkaan yhtään mitään. Melkoisen näköistä porukkaa joka tapauksessa. Kyseessä ei varmaankaan ollut ihan vaan ihmiset, mutta kannatti kuitenkin olla varovainen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.02.2016
22:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Hauru oli nyt tosissaan päättänyt vaikeuttaa asioita olemalla yksi iso ongelma ja Hoshiyomi ei ainakaan jaksanut ymmärtää moista ruikutusta. Kaikki ihmiset ikääntyivät ja kuolivat pois, ei siitä kannattanut moista stressiä itselle ottaa, etenkään, kun Haurulla ei ollut siihen vielä mitään aihetta. Toiset yrittivät saada tätä ymmärtämään asioiden laitaa, mutta huonolla menestyksellä, Hoshiyomi ei edes yrittänyt. Hän oli jo 500vuotias itsekin eikä mitenkään erityisen vanhan tai nuoren näköinen. Tsukihiko yritti valaa jotain toivoa Hauruun, mutta melko huonolla menestyksellä, Tsukihiko kun selvästikään ei ollut vanhenevaa tyyppiä. Haurukin huomautti, että tämä säilyi tuollaisena pitkään. ”Se on totta, mutta minulla on muita rajoituksia elämässäni, joita sinulla ei ole. Yleensä pitkästä iästä joutuu myös maksamaan suuremman hinnan, vaikkei sitä itse olisikaan valinnut.” Tsukihiko vastasi, mikä oli kyllä ihan varteenotettava näkökulma.

Taas onnetonta yritystä saada Hauru siivoamaan, mutta mies oli alkanut tutkimaan kasvojaan, jos Dorianin puheet vaikka olisivat noituneet niihin finnejä. Mikä idiootti. Ei Hoshiyomiakaan erityisesti innostanut alkaa siivoamaan Haurun sotkuja, eri asia, jos hän olisi saanut sen helposti voimillaan poistettua. Hänellä ei kyllä ollut yhtään siivoamiseen keskittyvää tekniikkaa hallussaan, ei hän ollut kuvitellut tarvitsevansa sellaisia. Sitten Hauru ilmoitti, ettei hän käskenyt muita ottamaan ongelmaa itsestään. ”Tämän takia yhteistyöstä ei tule mitään, jos kukin ajattelee vain itseään ja ettei omat ongelmat vaikuta muiden ongelmiin. Meidän kun pitäisi jotenkin voida tulla toimeen täällä ja se ei oikein onnistu näin.” Hoshiyomi ilmoitti mielipiteensä siihen asiaan, mutta Hakidonmuyalla oli mennyt hermot ja Saeryoselinermayorshiwalerierna sai taas pidellä korviaan huutamisen takia. Aisu painui pihalle, kun ei kestänyt enää. Joku roti tähän porukkaan piti saada. ”Hyvä on. Hauru, nouse ylös ammeesta ja mene kylpyhuoneen puolelle siistiytymään ja pukemaan. Ilmeisesti yksi huone on vielä limavapaata aluetta, voin auttaa muut sinne ilman, että teidän tarvitsee koskea limaan. Lima on kuitenkin aika toisarvoinen ongelma Noen ongelmaan nähden ja jos kuitenkin valtaamme linnan ennemmin tai myöhemmin, ei tällä majalla ole enää niin väliä, turha sen siivoamiseen on käyttää tuhottomasti aikaa. Käykö?” Hoshiyomi ehdotti sitten jotain sovintoratkaisua tilanteeseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.02.2016
22:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura oli jälleen selvinnyt tukalasta tilanteesta hengissä, mikä oli osittain ehkä hänen hyvän onnensa ansiota, mutta suurimmalta osin Rokuron nopeiden refleksien ansiota. Nyt kala oli pakasteina jääkuution sisällä, mutta Rokuro oli haavoittunut. Ilmeisesti hän oli muuten kunnossa, mutta haavat kirvelivät oudosti. Ehkä kala oli myrkyllinen? Yukimura ei kuitenkaan viitsinyt kysyä asiaa kalalta, kerta he eivät olleet tällä hetkellä oikein ylimpiä ystäviä. Hän olisi ehkä voinut harkita tätä asiaa useampaan otteeseen, vaikutti melko ongelma-alttiilta porukalta. Hän kumartui tutkimaan Rokuron haavoja paremmin. ”Olen pahoillani, että saatoin sinut tähän. Eivät haavat ainakaan kovin syviltä näytä…” Yukimura sanoi Rokurolle. Ehkä he voisivat vain palata takaisin, nyt kun heidät oli vähän niin kuin unohdettu, kerta se joku näiden toveri oli joutunut ihmisten vangiksi. Ainakin se joku kultakutrinen henkilö ja Aisu olivat menneet sisälle puimaan sitä aurinkojumalattaren ilmoittamaa ongelmaa. Aurinkonainen kun ei voinut mennä sisälle, koska sisällä oli kuulemma vampyyreja. Tosin muut jäivät ulos, luulisi heidän pitävän jotain hätäkokousta.

Sitten Aisu tuli hetken päästä takaisin. ”Onko meillä jokin strategiapalaveri?” Kamanosuke tiedusteli tältä olettaen varmaankin, että nainen tuli hakemaan loppuja puimaan asiaa. Tosin seuraavaksi jostain metsästä ilmestyi vielä joku uusi tuttavuus, joka tosin jäi vähän matkan päähän kuikuilemaan. ”Onko tuokin tuolla joku teidän porukastanne?” Yukimura tiedusteli osoittaen melko erikoisen näköistä tapausta, joka lähestyi uhkaavasti (Ryuu, se pieni kiusankappale). Kamanosuke kääntyi katsomaan tätä ja kääntyi sitten muiden puoleen. ”No tuota en ainakaan ole johdattanut tänne.” Hän ilmoitti nopeasti. (paitsi että olet koska se seuras teidän jättämiä jälkiänne). ”Ilmeisesti siis ei…” Yukimura totesi, kerta reaktio oli tuon mukainen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.02.2016
23:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Ongelma tuntui paisuvan ties kuinka pahaksi. Hauru istui edelleenkin kylpyammeessa ongelmansa kanssa eli toisin sanoen ikäkriisin takia. Limaa oli kaikkialla tai ainakin melkein kaikkialla. Lisäksi Haurulla oli ulkonäköpaineita ja muita ärsytti selvästi Haurun ongelma, kun eteenpäin ei päästy. Tai en tiennyt Saeryoselinermayorshiwaleriernasta. Hän kun oli selvästi muutenkin sympatisoinut Haurun kanssa tuossa äsken. Aisua otti selvästi asia kunnolla päähän kun poistui paikaltakin kokonaan. Olisin itsekin ottanut ritolat, mutta harmi vaan, että se ei onnistunut. Tai toki se onnistuisi, jos haluaisin kuolla ulos auringon takia ja jos haluaisin ensinnäkin kulkea liman yli. Kumpaakaan en halunnut, joten odotin ihmettä edelleenkin kylpyhuoneen puolella.

Tsukihikokin oli tosiaan yrittänyt saada Hauruun tolkkua sillä, että oli itse ainakin tuhan vuotta vanha. Oliko tosiaan? Tosin eipä minuakaan uskoisi 800-vuotiaaksi. Hauru kuitenkin sanoi siitä, että Tsukihiko olisi varmasti ollut jo kauan tuon näköinen. Mies myönsi sen seikan, mutta jatkoi sitten hänellä on jotain muita rajoituksia elämässään ja niitä Haurulla ei sitten ollut. Lisäksi pitkästä iästä joutuu maksamaan suuremman hinnan. "Kuinka niin?" Hauru päätti kysellä siihen seuraavaksi. Olisi mieluummin kysynyt mopin olinpaikkaa kuin jauhanut paskaa.

Sitten ongelman ytimeen eli siihen, että meillä ei oikein yhteistyö pelaa. No sen olen kyllä huomannut jo aika monessa asiassa. Ilmeisesti olimme kaikki tavalla tai toisella liian itsekkäitä. "Minkäs teet kun tähän asti kaikki ovat toiminut enemmän tai vähemmän yksin?" Hauru sanoi siihen. "Olen samaa mieltä Hoshiyomin kanssa. Jos kukin jauhaa omaa paskaansa koko ajan ja on ongelma muille eikä koita edes toimia ja vaan valittaa, niin eihän tästä tule mitään", ilmoitan oman mielipiteeni asiaan. Seuraavaksi Hoshiyomi päätti ehdottaa jotain toimintasuunnitelmaa, jonka mukaan Hauru sai mennä kylpyhuoneeseen siisteytymään ja pukemaan. Seuraava huomio oli se, että yksi huone oli limavapaata-aluetta ja Hoshiyomi voisi auttaa meidät muut sinne. Sitten siihen tosi asiaan, että limaongelma oli aika pieni ongelma, jos vertasi Noen ongelmaan. Totta toki sekin ja tällä läävällä ei siis ollut niinkään väliä, jos kerran valtaisimme sen linnan. "Mielestäni tuo kuulostaa ihan hyvältä", sanon siihen. "Kuinka vaan..." Hauru totesi, mutta ei kuitenkaan noussut ammeesta pois. Niin no olihan tämä kyllä alasti edelleenkin ja me muut odotimme tässä sitten jotain. "Pääsetkö pois sieltä, jos heitän pyyhkeen sinulle?" päätin kysyä Haurulta ja viskasin joka tapauksessa Haurulle pyyhkeen. Pyyhe ilmeisesti kelpasi ja Haurunkin puolella alkoi tapahtumaan vihdoin jotain. Tämä pääsi ammeesta ylös ja jopa kylpyhuoneelle, mutta ei tehnyt enempää, koska minä olin täällä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com