Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.02.2016
17:33
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Muutamaa turhaa keskeytystä lukuun ottamatta Dorian sai kertoa suunnitelman ja ryhmäjaon rauhassa alusta loppuun, ennen kuin kysymykset alkoivat. Ilmeisesti suurimmalle osalle asiat olivat tulleet selväksi ja osasta Dorian ei edes tiennyt, miksi he tuhlasivat hänen aikaansa täällä. Ryuumein typerälle kysymyksille käsistä pitelemiseen hän vain pyöräytti silmiään eikä vaivautunut vastaamaan. Sitten tämä halusi tietää kuka oli Kamanosuke, mutta Aisu ehti jo valaisemaan asian suhteen. Kamanosuke ei näyttänyt erityisen tyytyväiseltä pariinsa, mutta ei voinut mitään eikä hän onneksi sanonut mitään. (vaik mieli tekis laittaa se kitisemään et pääsee Saizon ryhmään, mut ehkä se ei sovi tähän hetkeen XD) Deliah halusi tietää, että jos pari oli kuolemaisillaan, niin kumpi oli tärkeämpää, suunnitelma vai pari. ”Kukin voi sitten oman harkintansa mukaan miettiä mikä on kannattavinta. Jos pari näyttää menetetyltä, niin turha siihen on tuhlata aikaa. Mutta jos auttaminen on mahdollista, niin teette parhaanne, jotta emme menettäisi yhtäkään soturia, meillä kun on niitä melko vähän tälläkin hetkellä.” Dorian vastasi siihen. Parien tarkoitus lähinnä oli se, että kukaan ei sooloillut yksikseen, koska sillä tavalla kaikki kuolisivat. Sitten Ryuumeiltä joku ihan järkeväkin kysymys, koska hänhän ei ollut paikalla vielä kun ajankohdasta puhuttiin. ”Lähdemme liikkeelle pimeän tullen.” Dorian vastasi siihen ja katsoi sitten kaikkia vuorotellen. ”Vielä jotain kysyttävää tai epäselvyyttä jostakin asiasta?” Hän kysyi odottaen lähinnä, että joku typerys alkaisi valittamaan jostakin turhasta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 08.02.2016
17:46
Muokattu: 21.10.2016
14:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
2. SKIPPAUS SAMAN PÄIVÄN ILTAAN:

> Aurinko on laskenut ja pimeys vallannut alaa. Ilma on melko viileä tuulen takia, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla jäätävän kylmä.
> Suurimman osan sijainti on tällä hetkellä se hylätty rakennus. Rickter ja Raizu on edelleenkin omassa hylätyssä metsästysmajassaan. Noki ja "Shun" ovat edelleenkin vankina Himejin linnassa.
> Jos ketään kiinnostaa enää kellon ajat tai joku vuorokauden ajan määristys, niin kello on suunnilleen jotain 20.00.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 08.02.2016
18:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Suunnitelma saatiin kuntoon paria tai no muutamaa kysymystä lukuunottamatta. Ryuumeille selvisi Kamanosuken arvoitus ja se, että ilalla hyökätään. Niin, hän ei tainnut olla paikalla kun illasta puhuttiin. Enhän ollut itsekään varsinaisen miettimisen aikaan paikalla, mutta se jotenkin kai tuli ohimennen selväksi. Tai sitten se vaan oli puhdas päätelmä, koska vampyyrit eivät ainakaan satujen ja tarinoiden mukaan voineet sietää auringon valoa ja koko päivän oli aikalailla paistanut. Deliah sai myös vastauksen siihen omaan ongelmaansa, että jos pari kuolee tai tekee kuolemaa, niin mitä pitää tehdä. Deliah ja Aisu eivät kuitenkaan näyttäneet tulevan kovinkaan hyvin toimeen. Tosin ei Saizokaan nähtävästi halunnut pahemmin olla tekemisissä Hakidonmuyan kanssa. Muista en ollut täysin varma, mutta sainpahan ainakin itse hyvän parin tai parin, jonka tunsin kunnolla eli hyvän parin.

Joka tapauksessa kun suunnitelma oli pulkassa, niin en nähnyt ideaa jäädä hönkimään kaikkien kanssa samaa ummehtunutta ilmaa rakennuksen sisätiloihin, koska en ollut vampyyri enkä kuollut auringon valoon, niin olin suunnannut samantien askeleeni ulos. Silloin toki oli vielä paistanut aurinko. Myös Saizo, Deliah, Ryuumei ja Aisu olivat laittaneet nokkaansa ulos ja Deliah oli mennyt läheiseen puroon kylpemään samantien, kaiketi välttääkseen kuivumisen, josta oli maininnut.

Aurinko oli joka tapauksessa laskenut joku aika sitten kunnolla. Deliah oli edelleenkin purossaan. Aisu oli ravannut pihan poikki monta kertaa hermostuneen oloisena. Saizo näytti nojailevan tällä hetkellä rakennuksen seinämään odottaen kaiketi oikeaa aikaa. Ryuumei puolestaan oli viihdyttänyt itseään langalla ja neulalla. Hauru ja Hakidonmuya olivat sisällä edelleenkin ja minä istuin hieman kauempana muista ruoholla miettien vähän kaikenlaista tai lähinnä yhtä tiettyä asiaa. Sen lisäksi tietenkin odotin oikeaa hetkeä hyökkäämiselle, mutta lähinnä mietin sitä yhtä asiaa pelkästään. Hauru puolestaan näytti astuvan ovesta ulos ja pian hänen jälkeen myöskin Hakidonmuya. "Viimeinkin pimeys", kuulin Hakidonmuyan lausahtavan. Suljin joka tapauksessa uudestaan silmäni istuen edelleenkin samaisessa paikassa nojaten hieman puuhun takanani. Kukaan ei kuitenkaan ollut vielä sanonut, että menisimme, joten en pitänyt mitään kiirettä minkään suhteen, vaikka olinkin kyllä valmis lähtöön ihan koko ajan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 08.02.2016
19:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Pari vartijaa oli joku aika sitten - en oikeastaan kuitenkaan ollut varma, että kauan siitä oli - tulleet tyrmään ja näillä oli ollut ehto. Ehto oli sellainen, että jos kertoisin, että kuinka monen yliluonnollisen olennon kanssa tein yhteistyötä ja missä heidän olinpaikkansa oli tällä hetkellä ja jos kertoisin molempiin vastauksen, saisin pitää siitä hyvästä henkiriepuni ja pääsisin vapaaksi. En kuitenkaan ollut miettinyt tietojen kertomista vaihtoehtona, koska ei heidän olinpaikka kuulunut vartijoille. Olin kyllä kysynyt, että mistä he voivat varmaksi tietää, etten ollut yksin. Vartijoista toinen oli vastannut siihen, että ei minun kaltaiseni idiootti ihan yksinään olisi linnaan päästä eikä minun kaltainen idiootti edes olisi voinut mitenkään keksiä sellaista yksin. Vartijat olivat oikeassa, että en ollut yksin tämän takana, mutta en tietenkään myöntänyt sitä millään tavalla ja olin päätynyt olemaan hiljaa. Se ei harmi kyllä kuitenkaan ollut riittänyt vastaukseksi. Vartijat olivat napanneet minut mukaansa ja kertoneet, että määränpää, johon he olivat olleet minua viemässä, ei tule olemaan mukava paikka ja silloin jopa anelisin armoa tai toivoisin, etten olisi syntynytään. Vartijoiden mukaan tämä kyseinen määränpää kuitenkin antaisi vastauksen heidän kysymyksiinsä.

Olin tosiaan päässyt vartijoiden kanssa määränpäähän, joka oli huone, jonka keskellä oli tuoli. Tuolissa oli jonkunlaiset kahleet ja pääsin siihen kyseiseen tuoliin istumaan. Toinen vartijoista oli kysynyt sitten, että tiedänkö mitä seuraavaksi tapahtuu. En ollut vastannut siihenkään mitään, koska en tiennyt, mutta aavistus oli kamala. Toinen vartijoista keksi vielä kysyä, että kerronko hyvällä ja saan mennä vai kertoisinko pahalla ja kokisin kamalia. En ollut vastannut siihenkään mitään, koska en halunnut kertoa, mutta totta puhuen, en halunnut kyllä tietää myöskään sitä, mitä se kamala tulisi olemaan. Vartijat eivät kuitenkaan näyttäneet luovuttavan, joten toinen heistä vaan totesi, että itsepähän olin tätä kerjännyt ja soppani keittänyt ja seuraavaksi toinen heistä oli kahlinnut minut tuoliin kiinni ja siinähän sitä istuttiin. Toinen kysyi vielä hänen sanojensa mukaan varmuuden vuoksi, että haluanko nyt kertoa totuutta vai katsoa julmuutta silmiin. En ollut siihenkään vastannut mitään, koska millainen olento, kaveri ja ryhmäläinen muka olisin ollut, jos olisin vaan kertonut vartijoille kaikki tiedot? Lisäksi, jos olisin kertonut, ei heillä olisi ollut syytä pitää minua hengissä. Joten siksikään en kertonut. En kuitenkaan enää jaksanut uskoa, että olisin päässyt vapaaksi tuosta noin vaan, kun olisin vaan avannut suuni.

Sitten se alkoi... kidutus. Tässä olen, istun täysin puolustuskyvyttömänä ja joudun tuntemaan jokaisen kidutuksen muodon, jota vartijat vaan keksivät tehdä. Lyhyesti tämän hetkinen tuntemus oli verta, hikeä ja kyyneliä ja tuskan ainekset olivat kasassa. Sitten se loppui ja mietin, että olinko moisen jälkeen edes enää hengissä. "Joko kerrot, missä he ovat?" kuului taas tuo tuttu kysymys, jota vartijat hokivat vuorotellen kidutuksen tauotessa. Tähän asti he olivat aina saaneet vaan hiljaisuuden vastaukseksi, mutta nyt he tulisivat saamaan vastauksen kysymyksiinsä.

"En... En koskaan... kerro..." vastaan tuskani keskeltä. "Saamasi pitää!" toinen heistä huusi kidutuksen kääntyessä hetkessä pelkistä iskuista ja viilloista silpomisen puolelle ja näin olin yhtä pikkusormea vajaampi, jolloin tuska oli sietämättömistä sietämättömin. Huusin sen mitä suustani sain ja olin vähällä menettää tajuntani tuskan keskellä. "Annetaan olla... Se kuolee tuohon, jos jatkamme. Ei se kerro kuitenkaan. Ikävä tuottaa kuitenkin pettymys päällikölle", toinen vartijoista sanoi. "Niinpä... Ikävää... Raahataan kuitenkin karvapallo takaisin tyrmäänsä. Kuolkoot siellä. Ei siitä nyt enää shogunillekaan ole mitään hyötyä", toinen jatkoi. Kahleet kaiketi irrotettiin ja sen jälkeen matka jatkui kaiketi. Määränpää oli varmasti tyrmä ja sieltähän sitten löysinkin itseni melko pian. Shuniksi aikaisemmin esittäynyt ghoulkin istui yhä tyrmässä. "Mitä teitte hänelle?" kuulin Shunin kysyvän vartijoilta, jotka vaan totesivat, että se ei kuulunut hänelle. Vartijat poistuivat paikalta ja lukitsivat oven perässään, jolloin jäin lähinnä vaan lattialle makaamaan, siihen kohtaan, johon vartijat olivat minut rahdanneet.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.02.2016
22:07
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Päivä kului sotasuunnitelmien jälkeen tylsissä merkeissä odotellen auringon laskua. Tai Dorian kaiken oikeastaan oli suunnitellut, muut vain toteuttivat hänen suunnitelmaansa. Eikä siinä mitään, Kamanosuke ei itse ollut kovinkaan hyvä suunnittelemaan mitään, joten hyvä että joku osasi ja hänen tarvitsi vain hoitaa tappelupuoli. Hieman häntä harmitti, että oli eri ryhmässä kuin Saizo, mutta kun mietti miten kylmät heidän välinsä tällä hetkellä olivat, niin ehkä se oli vain parempi niin. Kamanosuke ei ollut viitsinyt edes tavalliseen tapaansa häiriköidä Saizoa, viime tapaamisesta oli kuitenkin aikaa ja hän Saizo teki erittäin hyvin selväksi, että olisi voinut kulua enemmänkin aikaa. No nyt ei ollut oikea aika murehtia Saizoa, hänellä oli tarpeeksi kovat paineet onnistua tulevassa tehtävässä, koska tähän mennessä kaikki mitä hän oli tehnyt, oli mennyt pieleen ja pahasti.

Kamanosuke ei kauheasti ollut seuraillut muiden tekemisiä, kukin nyt vain norkoili kukin missäkin lähistöllä valmistautuen parhaansa mukaan yön koitokseen. Asamihime, jolle ilmeisesti Hoshiyomi oli kertonut suunnitelmat ja ryhmäjaon ja muut sovitut asiat, oli käynyt välissä linnalla katsomassa tilannetta. Ilmeisesti Noen kiinni jääminen oli valpastuttanut vartijat ja nämä olivat koventaneet vartiota. Noen tilanne oli kuuleman mukaan erittäin kehno ja ilmeisesti Asamihime oli kertonut hänellekin suunnitelmien tilan, jotta hän tiesi missä mentiin (?). Kamanosuke puolestaan oli huoltanut asettaan ulkosalla ja ulkona kaiketi olivat kaikki muut paitsi vampyyrit ja Tsukihiko sekä Hauru. Aika mateli Kamanosuken mielestä säälittävän hitaasti, odottaminen ei ollut hänen heiniään. Lisäksi häntä arvelutti parinsa, tämä kun ei vaikuttanut erityisen motivoituneelta hommaan ja tyhmältäkin tämä vaikutti. (Kun itse olet niin älykkö vai? XD)

Lopulta aurinko laski ja jos ei sitä muuten huomannut, niin Asamihimen loiste katosi ja hän taantui ihmisen tasolle. Kamanosuke nousi ylös nurmelta, jossa oli maannut ja odotti kärsimättömänä, että päästäisiin matkaan. Muutkin olivat kerääntyneet rakennuksen lähistölle. Ovi aukesi ja Hauru tupsahti ikäkriisiensä kanssa esiin mökistä Hakidonmuya jäljessään. Haurun olisi parempi pitää ikäkriisinsä kurissa tämän tehtävän aikana, koska ketään ei kiinnostaisi pelastaa häntäkin. Tosin tämä voisi hukuttaa vartijat limaan. Doriankin asteli ulos ja hänen jälkeensä Tsukihiko kaikessa loisteessaan, hän oli saanut sonnustauduttua taas loistavaan haarniskaansa ja oli ihan eri luokkaa kuin se aikaisempi, joka oli nukkunut melkeinpä pystyyn sotasuunnitelmien aikana. ”Eiköhän sitten aleta mennä, niin saadaan homma hoidettua ennen aamunkoittoa.” Dorian ilmoitti.

Tsukihiko kävi hakemassa sisarensa ja he lähtivät edeltä näyttämään tietä linnalle, joka tosin kyllä näkyi aika kauas ilman oppaitakin. Dorian ja Hoshiyomi lähtivät melkein näiden kannoilla ja Kamanosuke lähti myös muiden perään. Saeryos näytti hivenen huolestuneelta lähtiessään seuraamaan muita ja Yukimura seurasi myös sen näköisenä, kuin olisi vain iltakävelylle lähdössä, eikä suinkaan sotimaan. No vähät Kamanosukea kiinnosti muut, hän hoitaisi oman osuutensa ja voisi hän Ryuumeitäkin välillä pitää silmällä, mutta hoitakoot oman osuutensa. Ei linnassa kuitenkaan ehtisi muiden perään katsomaan, vaikka tässä miten ryhmätyötä tehtäisiinkin. Onneksi Kamanosuken ei tarvinnut rynniä linnaan, joten hänen ei tarvinnut murehtia siitä, että jäisikin vahingossa porukasta jälkeen, kun hakkaisi vain pihalla olevia ihmisiä palasiksi.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 09.02.2016
14:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Kun kokoustaminen oli käyty läpi, niin minun oli pakko saada raitista ilmaa. Tunsin lisäksi olevani erittäin hermostunut enkä tiennyt, että miten päin sitä ylipäätään voisi edes koittaa olla. Olin prinsessa. En ole koskaan vallattanut mitään tai ylipäätään juurikaan taistellut. Sain jonkunlaista oppia totta kai, koska eihän minulla nyt muuten miekkaakaan olisi, mutta tositoimissa en ole koskaan käyttänyt sitä. Olkoonkin, että kuulemma harjoitukseni ovat menneet hyvin, mutta naisen tasolla. Ei se ole siis lähellekään sama asia kuin miehen tasolla taistelu. Olkoonkin, että hallitsin myöskin jäätä, joka auttaa tietenkin myös, mutta tällä hetkellä itseluottamukseni oli tuolla jossain. Mitä, jos kuolenkin? Mitä, jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Alkoi koko ajan yhä enemmän ja enemmän stressaamaan ja halusin yhä vaan enemmän vaan paeta johonkin. Kyllä minulle tämä murjukin riittäisi. Miksi kaikki muut olivat niin tyynesti? Minua ärsytti ja stressasi vaan yhä enemmän.

Aurinko alkoi joka tapauksessa laskemaan, mikä sai mieleni suunnileen murtumaan. Olin kuin joku sekopää, jonka ajatukset karkasivat kaiken aikaa johonkin täysin toiseen asiaan. En pysynyt oikein enää kasassakaan ja koko ajan hermostutti yhä vaan enemmän. Mitä hyötyä minusta nyt sitten oli, jos olisin tällainen hermolumipallo? Halusin vaan huutaa ja karjua kaiken ulos, mutta toisaalta halusin vaan sulkeutua pikkuruiseen nurkkaan ja pysyä siellä hiljaa ja olla kuin en olisikaan.

"Voitko lopettaa tuon?" kuului seuraavaksi ihan vierestäni, jolloin oikein parahdin kun säikähdin niin jumalattoman paljon. Kun katsoin tähän, joka oli puhunut, niin kyseessä oli Deliah eli parini. "Eheee... Kas Deliah..." pääsi vaan suustani. Deliah puolestaan kohotti toista kulmaansa. "Jos olet jo tässä kohdassa tuollainen, niin mitä luulet tosipaikan tullen tapahtuvan?" Deliah kysyi. "E-e-en... EN TIEDÄ!" parahdan siihen ollen murtumisen partaalla. "Jos kerta joudun tosissani olemaan parisi, niin yrittäisit nyt ryhdistäytyä edes. Kuolemme molemmat tuota menoa... Helvetti, että naisista on vaan harmia", Deliah mutisi viimeisen lauseen. "Jos luulet tuon auttavan, niin se ei kyllä auttanut", sanon siihen. "En minä mitään luullutkaan. Eikä sen ollut tarkoitus tehdä muuta kuin herättää todellisuuteen", Deliah jatkoi tyynesti. Kuinka hän muka voi olla noin tyyni?

"Okei... Mikä ongelmasi on? Missä viiraa?", Deliah koitti seuraavaksi. "En... en... En tiedä... Hermostuttaa vaan. En halua kuolla... En ole taistellut ennen kun vaan harjoituksissa. En ole koskaan taistellut... Minulla ei ole mitään kokemusta mistään!" huusin kuin raivotautinen idiootti. "Rauhoitu... Ei meillä ole edes kovinkaan vaativaa tehtävää. Meidän pitää vaan hoidella vartijat. Meidän ei tarvitse tehdä muuta. Linnan valloittaminen on paljon vaativampaa ja Noen pelastaminenkin on vaativampaa. Ja jos kuolet, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi ja kantanut kortesi kekoon", Deliah selitti rauhalliseen sävyyn, mutta tuo ei rauhoittanut mitään. Varsinkaan se kun Deliah meni mainitsemaan kuolemasta. "EN HALUA KUOLLA!" parahdan siihen. Ryuumei näytti myöskin seuraavan sivusta paniikkikohtaustani siihen malliin, että en voinut olla tosissani ongelmani kanssa. Sitten tämä jatkoi kätensä korsitelua punaisella langalla. Pahinta oli kuitenkin se, että myös Ryuumei oli samassa ryhmässä kanssani.

Seuraavaksi olin melkein laskea alleni kun Dorian sitten ilmoitti, että nyt mennään. "Eieieieieiiii.... En pysty... En halua kuolla... En pysty tähän..." selitin hädissäni. "Saako paria vaihtaa?" Deliah päätti kysyä kyllästyneenä. Ryuumei nousi ylös siihen malliin, että vihdoinkin toimintaa ja lähti seuraamaan porukkaa Deliahin jo lähdettyä luotani hyvin pettyneen näköisenä minuun. Hakidomuya lähti rauhalliseen tahtiin seuraamaan muita Hauru heti perässään ehkä hieman huolta kasvoillaan. Rokuro nousi puunsa luota ja kiri Yukimuran kiinni. Saizokin lähti matkaan ison miekkansa kera. Minä taas en tiennyt enää, että mitä piti tehdä. Tunsin kamalaa heikotusta ja oloni oli kerrassaan kamala. Lähdin joka tapauksessa myöskin matkaan, mutta todellisuudessa halusin jättäytyä pois joukosta. Jättäydyin kuitenkin porukan häntäpäähän.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2016
15:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Matkaa ei ehditty kuin juuri ja juuri aloittaa, kun Aisu sai jonkun kohtauksen, ettei pystynyt tähän eikä halunnut kuolla. Dorian huokaisi erittäin syvään ja hillitsi itsensä olemaan lyömättä kämmentä naamaan. Tämän siitä sai kun alkoi johtamaan amatöörejä sotaan, yllättävää, että vasta yksi osoitti heikkouden merkkejä, mutta saattaisi juuri ennen tosipaikkaa murtua muutama muukin jolla ei ollut kokemusta. Aisu ei selvästi kuitenkaan kyennyt rauhoittumaan eikä Deliahkaan oikeastaan auttanut asiaa. Dorian pysähtyi ja käski muiden jatkaa matkaa ja lähti itse jälkipäähän selvittämään ongelmaa. Deliah tiedusteli jo mahdollisuutta vaihtaa paria. Dorian ei vielä piitannut tästä, hän miettisi Deliahille uuden parin sitten, jos Aisu jättäisi leikin sikseen. Vampyyri katsoi hysteeristä naista hetken vaiti. ”Jos et kerta pysty, niin jää tänne odottamaan. Enemmän haittaa sinusta on muille jos tulet mukaan tuossa mielentilassa. Deliah saattaa tarvita vettä kesken taistelun, mutta onhan meillä vielä Rokuro, joka taitaa vedenhallintaa, jos sinusta tuntuu siltä, ettet selviä. Mutta ellemme onnistu tässä, kuolemme kaikki, myös sinä, tulit tai et. Paremmin onnistumme, jos ryhdistäydyt ja tulet mukaan, mutta se on sinun valintasi. Jos et pysty, älä tule muiden tielle.” Dorian sanoi Aisulle, turha hänen oli väkisin mukaan tulla tuollaisena sotkemaan muiden taistelua.

Ainoa vain, että muut katsoisivat häntä vähintäänkin pahasti sen jälkeen, kun hän olisi ainoa, joka ei ollut osallistunut hommaan mitenkään. Tai no… eipä osallistunut Nokikaan. Saeryos ei selvästikään ollut yhtään paremmin valmis tähän ja näytti kaikin puolin hermostuneelta, mutta ei saanut sentään mitään kohtausta. Hoshiyomi oli kuitenkin pätevä ja pystyisi pitämään muitakin silmällä, koska Deliah ei ollut kauhean luotettava pari. Deliah kuitenkin saattoi tarvita vettä, joten hän voisi yrittää hieman, kun itse oli riippuvainen paristaan. Ei Dorian tiennyt miten pitkään tämä kesti ilman vettä, mutta tässä voisi kestää eikä linnan alueella välttämättä ollut heti vettä saatavilla, kun tuli uimisen tarve. Muut jatkoivat toistaiseksi matkaa Dorianin odottaessa, miten Aisu päättäisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
15:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

Luulin, että Aisu olisi ollut hieman paremman mallinen pari hommaan ja olin kelpuuttanut Aisun, mutta lähinnä tosin vaan sen takia, koska hän hallitsi vettä ja saatoin tarvita sitä kesken taistelun. Se oli oikeastaan hyvinkin todennäköistä ja hävetti olla tuollaisesta riippuvainen. Mieleeni tosin nousi esittelyissä se, että myös Rokuro oli sanonut hallitsevan vettä. Ainut vaan, että Rokuro oli aivan eri ryhmässä kuin minä ja lisäksi hänellä oli jo pari. Aisun kanssa ei kuitenkaan pystynyt tekemään mitään, jos hän jatkaisi tuota samaa. Hän olisi vaan edessä enkä pystyisi pitämään tuollaista pälliä mitenkään silmällä. Olihan se kuitenkin tavallaan harmillista, jos pareja pitää jonkun Aisun raukkamaisuuden takia alkaa sumplimaan uudestaan. Ärsyttävää oli myös se, että seireenit kuivuivat helposti maalla. En kuitenkaan voinut sille mitään, koska en pättänyt sitä, että mihin lajiin synnyn. Kukaan muukaan ei tietenkään voinut sitä päättää. Sitä vaan synnytään. Se on nyt vaan on niin.

Joka tapauksessa seuraavaksi myös Dorian pysähtyi, mutta käski muiden jatkaa. Käskystä huolimatta myös minäkin pysähdyin, koska Aisu oli vielä tainakin toistaiseksi parini, joten halusin tietää, miten asian suhteen edistyttiin. Muutenhan en olisi pysähtynyt, jos Aisu olisi ollut jonkun muun pari. Miksi juuri Aisun piti hallita vettä? No, edelleenkin toki oli Rokuro, mutta hänellä oli jo pari. Enkä mieltänyt kyllä Rokuroakaan kovinkaan hyväksi pariksi, koska päivällä olimme ottaneet joka tapauksessa yhteen. Voisiko Rokuroon muka luottaa tosipaikan tullen? Aisu joka tapauksessa oli edelleenkin paniikissa kun Dorian asteli tämän luo. Itsekin jäin siihen melko lähelle muiden jatkaessa kuitenkin matkaa. Dorian sanoi Aisulle jotain siitä, että tämä voisi jäädä tännekin, jos ei kerta kaikkiaan pystynyt, koska hän olisi vaan edessä taistelukentällä. Jatkoi hän vielä, että olihan meillä kuitenkin Rokuro vielä, jos tarvitsen vettä. Dorian koitti joka tapauksessa selittää naiselle asiaa, joka näytti siitä, että voisi pyörtyäkin koska vaan. "Anteeksi..." Aisu aloitti edelleenkin paniikissa. "Mutta en... en kerta kaikkiaan pysty..." Aisu jatkoi eli vastaus oli selvästi tulkittavissa sillä tavalla, että Aisu päätti jäädä tänne. "Mitä me nyt sitten tehdään, jos Aisu todella päättää jäädä tänne? Olenko nyt sitten Rokuron pari vai? Kenen pari Yukimura sitten on? Ja mihin ryhmään kuulun nyt sitten?" kyselin Dorianilta, koska kaikki tuo oli ongelma. Rokurolla oli jo pari eli Yukimura ja Rokuro oli eri ryhmässä kuin minä. Elämän vaikeudet ja naiset. Ihan tosi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2016
16:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Aisu ei sitten pystynyt ja hän jäi yksikseen nököttämään mökkiin. Ja näin oli hommaan tullut taas hieman mutkia lisää matkaan, kun niitä ei jo muuten olisi. Hiljaa mielessään hän jälleen kerran kirosi naiset ja heidän päättämättömyytensä. ”Jos et pysty, niin sitten et pysty. Olisit voinut kuitenkin kertoa tuon hieman aikaisemmin kuin vasta nyt. No hyvä että sentään tässä eikä vasta paikan päällä.” Dorian totesi Aisulle ja näin asia oli naisen osalta käsitelty. Heti perään alkoi Deliah valittaa ja vaatia vastauksia että miten hän nyt sitten toimii. Olisi Dorian sen varmaan tälle kertonut, ilman että heti tarvitsi alkaa nalkuttamaan ja vaatimaan. Dorianista kumpikin voisi jäädä pois, niin ei tarvitsisi sitten sitäkään asiaa murehtia. Dorian lähti taas kulkemaan muun porukan perään ottaakseen heidät kiinni, sillä nyt piti ilmoittaa kaikille suunnitelman muutoksesta.

Hitonhitto. Kolme paria olisi ollut parempi ulkona, mutta nyt piti pärjätä kahdella, ei linnaan tunkeutujistakaan voinut karsia. Pitikö siirtää Rokuro Deliahin kanssa ensimmäiseen ryhmään vai laittaa Deliah vain tulemaan Rokuron ja Yukimuran perässä? Dorian voisi toki itse ottaa Yukimuran kontolleen, kerta oli paria vailla, mutta hän oli valinnut heidät pariksi siksi, että heillä ilmeisesti yhteistyö toimi jo valmiiksi hyvin. ”Äkillinen suunnitelman muutos, ovatko kaikki kuulolla!?” Dorian esitti sitten tarpeeksi lähelle päästyään sen verran kuuluvasti, että kaikki kuulisivat, eivätkä vain tarkkakorvaisimmat. No nyt kyllä unohtui varoittaa haltiaa, mutta ei hän nyt kovaa ollut karjaissut. ”Aisu ei tule mukaan ja Deliah siirtyy Rokuron ja Yukimuran kanssa, koska Rokuro on enää ainoa, jolla on taitoa hallita vettä ja Deliahille saattaa tulla sen tarve kesken kaiken. Tämä tietää sitä, että ensimmäisessä ryhmässä on kaksi vähemmän, mutta hoitelemme kuitenkin vartijat yhdessä ja valtaamme linnan vasta kun vartijoita on jäljellä sen verran, että Hoshiyomin ryhmä selviää niistä. Jotain kysyttävää tai valitettavaa tässä kohtaa? Jos joku aikoo keksiä tehdä Aisut vielä viimetingassa, niin se olisi erittäin suotavaa tehdä nyt, ettei tarvitse kiireessä keksiä uusia suunnitelmia.” Dorian ilmoitti kaikille kun oli saanut huomion taas itselleen.

// Uusi ryhmäjako koska Aisu

- Porttien avaus: Hoshiyomi ja Tsukihiko
- Vartioiden hoitelu: Hoshiyomi ja Saeryos, Kamanosuke ja Ryuumei
- Linnan valtaus: Dorian, Deliah ja Rokuro ja Yukimura, Saizo ja Hakidonmuya
- Noen pelastus: Tsukihiko, Asamihime ja Hauru
- Luuseri joka ei tullut mukaan: Aisu (HÄPEÄ!)

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
17:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Sen Aisun kanssa näytti tulevan jotain ongelmia, joten Aisu, Dorian ja näköään Deliah jäivät setvimään ongelmaa. Muiden piti jatkaa eikä kukaan näyttänyt vastustavan sitä, joten niinpä matka jatkui eteenpäin. Jonkun ajan päästä Dorian kuitenkin jo huuteli, että suunnitelmaan oli tullut muutos ja kaikkien piti olla kuulolla. Kuulolla oltiin, mutta muiden puolesta en tietenkään voinut kuulla, jos joku ei ollut kuulolla. Joka tapauksessa sitten siihen suunnitelman muutokseen, mihinpä muuhunkaan. Aisu ei siis kuulemma edes tullut mukaan. "Naisista on aina vaan riesaa. Ei niistä koskaan mihinkään ole. Miksi edes raahata naisia mukana mihinkään?" Ryuumei tuhahti siihen viskatessaan viikatettaan paremmin toiselle olalleen. Deliah sen sijaan siirtyisi minun ja Yukimuran joukkoon ihan vaan, koska olin ainut, joka osasi hallita vettä, jota Deliah sitten sattui tarvitsemaan. Jos minulta kysyttiin, niin puolestani Deliah saisi kuivua pois. Hän oli kerta kaikkisen ärsyttävä, mutta jos lainaisi vettäni, niin se olisi sitten suoraan minun vika, että Deliah kuivui ja kuoli. Ei siitä ketään muutakaan voisi syyttää. En kuitenkaan halunnut olla Deliahin kanssa missään tekemisissä ja riitti, että taistelin Yukimuran puolesta. Nyt piti vahtia vielä, ettei kala vainkaan kuivu.

Ensimmäinen ryhmä väheni kahdella, mutta vartijat kuitenkin hoideltaisiin yhdessä niin, että Hoshiyomin ryhmä voisi sitten pärjätä edes vartijoita vastaan. Sitten kysyttiin sitä, että onko ylipäätään mitään kysyttävää ja sen lisäksi vielä, että onko valitettavaa. On, mutta en kuitenkaan ollut valittaja, joten pidin sen asian ihan omanani. En kuitenkaan ollut odottanut, että pitäisi pitää vielä jonkun kalan kuivumisestakin huolta. Lopuksi kyseltiin sitä, että oliko joku vielä tekemässä Aisuja. Ilmeisesti ainakaan vielä kukaan ei ilmoittautunut tekemään Aisuja, mutta mahtaisiko sellaista tilannetta vielä tulla? En kuitenkaan aijo enää ottaa kolmatta kontolleni, jos joku aikookin tehdä Aisut ja joku sitten keksii jonkun hienon syyn, että juuri minun pitää pitää yksinäistä silmällä. Deliah voisi jäädä ihan hyvin Aisunkin seuraksi, koska ei kenelläkään ole aikaa miettiä tiukan paikan kohdalla, että onko kalalla tarpeeksi vettä. "En ota syitä niskoilleni, jos Deliah kaikesta huolimatta kuukahtaakin", päätin kuitenkin ilmoittaa, koska ei taistelun tiimellyksessä oikein pystynyt pitämään kaloista sun muista huolta, jos oma nahka oli vaarassa. Vartijoita oli kuulemma paljon, joten koko ajan piti turvata myös omaa sellustaa ja lisäksi myös Yukimuran. Olin tottunut siihen toki jo, mutta että joku kalakin piti pitää märkänä. Ei luoja paratkoon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2016
17:28
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimuran tarkoitus ei ehkä ollut päätyä millekään maailmankaikkeuden hulluimmalle sotaretkelle, kun hän oli päättänyt lähteä varjostamaan Kamanosukea, mutta tässä sitä nyt mentiin. Eihän heidän nyt olisi mikään pakko ollut liittyä joukkoon, mutta ei asioihin saanut muutosta, jos niille ei tehnyt mitään. Ja paljonpa hän kahdestaan Rokuron kanssa saisivat aikaiseksi, joten parempi lyöttäytyä muiden mukaan. kyllähän tämä heidänkin etujaan ajoi ja Linna kuulosti huomattavasti mukavammalta tukikohdalta kuin satunnainen majatalo siellä sun täällä. Mistä tuli taas mieleen, että matkatavarat olivat majatalossa yhä ja huonekin taisi olla maksamatta… hupsista, no ehkä sen ehtisi hoitaa ja jos ei ehtisi, niin eipä sillä nyt niin väliä oikeastaan ollut.

Sotaretki kuitenkin keskeytyi heti alkuun, kun Aisu parka sai jonkin paniikkikohtauksen, eikä halunnut tulla mukaan. Ei Yukimura voinut naista siitä syyttää, he voisivat kaikkikin kuolla linnassa… Se olisi kovin epämukavaa, joten pitäisi välttää sitä parhaansa mukaan. No kuitenkin. Aisu jäi mökille ja se muuttikin sitten hommaa melkoisesti. Tässä se taas nähtiin, miten suuri vaikutus jokaisella yksilöllä oli, kun oli kyse tällaisista elämän ja kuoleman hankkeista. Deliah sitten tulisi Yukimuran ja Rokuron mukana. Sepä loistavaa, he kun olivat ehtineet saada keskenään jo heti lähtöön riidan aikaiseksi, joten homma varmasti toimisi hyvin… Eli ei. Rokuro ilmoitti, ettei ota syitä niskoilleen, jos Deliah kuukahtaisi. ”Et tietenkään. Deliah huolehtii itse, että pysyy lähettyvillä ja huolehtii vedensaannistaan, ei tässä miksikään lapsenvahdiksi tarvitse ruveta. Toki Deliah voi jäädä poiskin, mutta ei meillä olisi hirveästi varaa jättää porukkaa tänne pyörittelemään peukaloitaan, kun heitä tarvittaisiin linnalla.” Dorian vastasi. Se oli kyllä varmasti ihan totta, vaikka helpointahan olisi ollut jättää Deliah tänne vesiensä äärelle, mutta se olisi taas yksi vähemmän hyökkäämässä linnaan. Kukaan muu ei onneksi ollut tullut katumapäälle, muuten koko retki olisi voinut mennä mönkään ja se joku Noki olisi jäänyt sinne tyrmään mätänemään. ”Selvä homma, kyllähän me nyt kolmisinkin pärjäämme. Sisätiloissa ei loppujen lopuksi voi kauhean helposti ajautua erilleen toisistaan, kuin linnan pihalla.” Yukimura vastasi siihen kepeästi. Kyllä hän nyt sen verran itsekin kykeni puolustautumaan, ettei Rokuron tarvinnut jatkuvasti kumpaakin kytätä. Nukkuvat vartijat eivät kuitenkaan kauheasti hyökkäilleet kimppuun.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
17:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Pääsimme aloittamaan kyllä matkamme, mutta se tyssäsi siihen kun se joku Aisu päätti, ettei pystykään taistelemaan. No olihan nainen ollut aikalailla hermoraunio kun oli talsinut mökin edustaa edes ja takaisin, mutta hän olisi kyllä voinut sanoa tuosta hieman aikaisemmin. Lopulta Dorian sitten ilmoitti, että Aisu todella oli jäämässä ja niin tosiaan olikin, kun nainen käveli takaisin mökin luo ja ihan selvästi sisälle asti aikalailla hartijat lysyssä. No, mutta sinne meni. Nyt meitä oli yksi vähemmän, mutta en kyllä alkaisi mihinkään, jos minun pitäisi katsoa vielä toista naista. Onneksi minun pari kuitenkin oli ollut Hakidonmuya eikä Aisu. Toisaalta pärjäisin kyllä varsin hyvin yksinkin. Ei kenenkään tarvitse minua silmällä pitää ja vampyyristäkään ei varmasti kaueasti tarvinnut pitää huolta.

Deliah joutui Rokuron ja Yukimuran tiimiin ja ainakaan Rokuro ei ollut kovinkaan tyytyväinen ja ilmoitti lopuksi, ettei ottanut syitä niskoilleen, jos Deliah kuukahtaisi. Dorian puolestaan ilmoitti siihen, että eihän tässä lapsenlikkana tarvinnut kuitenkaan olla eikä ketään tarvinnyt hyysätä. Deliah huolehtisi itse veden saantinsa. Sitten huulilla kävi myös sekin, että Deliah voisi myös jäädä pois, mutta siihen ei lopuksi ollutkaan edes varaa. Miksi sitten mainita moisesta vaihtoehdosta, jos se ei edes ole vaihtoehto. "En ole jäämässä mihinkään luuserin takia", Deliah ilmoitti.

Yukimura puolestaan kaiketi yritti keventää tunnelmaa sillä, että kyllä he varmasti kolmisinkin pärjäisivät, koska sisällä ei voinut kovinkaan helposti ajautua erilleen toisistaan. "Niinpä... Helppoahan sinun on sanoa kun, et joudu holhoamaan kalaa kuivalla maalla", Rokuro totesi siihen astetta kyllästyneempänä ilmeisesti koko touhuun. "Joko me jatketaan matkaa?" Ryuumei kyseli. Rokuro puolestaan vaan jatkoi painelemistaan eteenpäin. Itsekin asettelin miekkani matkaan mukaan paremmin ja jatkoin matkaa kohti sitä linnaa, koska ei tässä seisominen paljoa auttanut. Lisäksi mukana oli vampyyrejä, mikä pakotti hoitamaan homman pimeän turvin, koska jos taistelu venyisi vielä aamuun, niin meitä olisi heti kolme vähemmän, koska Dorian, Hakidonmuya ja Tsukihiko olivat siinä kohdassa hyödyttömiä elleivät samantien kuolleitakin. Toivottavasti linnalle ei ollut pitkä matka, koska ei meillä oikein ollut varaa tuhlata aikaa enää ollenkaan mihinkään turhaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2016
18:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Alun vaikeuksien jälkeen, kun suunnitelmia oli jouduttu laittamaan uusiksi, matka eteni rauhallisesti ja onneksi melko rivakasti. Tsukihiko oli käynyt välillä edestä katsomassa tilannetta ja palannut sitten taas ryhmän luokse ja niin matka eteni Himejin linnalle asti. Toiset jäivät vielä sen verran kauemmas linnasta, ettei heitä heti nähtäisi, he lähtisivät lähestymään linnan portteja vasta kun Tsukihiko olisi Hoshiyomin kanssa saanut tarpeeksi hämminkiä aikaiseksi, lisäksi Tsukihiko lupasi näyttää merkkivaloa sitten, kun muiden oli hyvä hetki lähteä liikkeelle. Dorian oli vielä painottanut, että tarkoitus oli ottaa linna tukikohdaksi, ei laittaa sitä maan tasalle, joten ihan mielin määrin ei ollut suotavaa riehua. Tunnelma oli melko vaisu ja jännittynyt kun Tsukihiko jätti sisarensa ja lähti suorittamaan omaa osuuttaan. Hoshiyomi loi jonkin näköesteenä toimivan suojaloitsun ympärilleen ja lähti ylittämään muuria Tsukihikon siirtyessä kuunvaloa pitkin muurille. Hoshiyomi hoitaisi vasemman puolen muurista ja Tsukihiko oikean puolen, kun muurin jousiampujat oltaisiin hoidettu, Tsukihiko antaisi merkin ja siirtyisi alas avaamaan porttia samalla kun Hoshiyomi pidättelisi vartijoita. Yksinkertaista teoriassa, mutta käytännössä voisi tulla ties mitä esteitä vastaan.

Hyökkäys alkoi. Tsukihiko ilmestyi tyhjästä säteillen himmeää valoa muurilla seisovien vartijoiden eteen ja oli hoidellut pari ensimmäistä keihäällään, ennen kuin muut edes tajusivat asiaa. Hoshiyomi oli niin ikään aloittanut hyökkäyksen muurilla ja lahtasi vartijoita katanallaan. Muuri oli yllätysedun takia nopeasti hoideltu, mutta lisäjoukkoja oli jo tulossa. Hoshiyomi siirtyi muurilta alas Tsukihikon katsoessa tilannetta listien viimeisiä muurilla olevia vartijoita. Jossain soivat hälytystorvet. Kun Tsukihiko katsoi ajan sopivaksi, hän antoi loisteensa välähtää kolmesti erittäin kirkkaalla merkiksi Dorianille ja muille ja siirtyi sitten silmän räpäyksessä alas pihalle. Muutaman vartijan tapettuaan hän pääsi avaamaan portteja Hoshiyomin estäessä vihollisia. Alku oli ainakin mennyt hyvin suunnitelman mukaan, nyt pitäisi vain kestää loppuun asti. Tsukihiko sai portit auki ja jäädytti ne varmuuden vuoksi, ettei kukaan vartija pääsisi sulkemaan niitä, ja kävi taas tsukiyarinsa kanssa päin vartijoiden hyökkäystä, joka alkoi jo olla järjestäytyneenpää alun jälkeen, kun he olivat selvinneet yllätyksestä. Hoshiyomi taisteli lähistöllä, tai kun tarkkaan katsoi, Hoshiyomeja oli useampia, mutta Tsukihikolla ei ollut aikaa jäädä pohtimaan mikä niistä oli aito. Vilkaistessaan portille hän näki Dorianin jo johtavan ensimmäisiä portista sisälle linnaan (?).

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
19:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Matka jatkui viivityksistä huolimatta. Aisu päätti jäädä kuitenkin pois joukoista, mutta ehkä moista luuseria ei edes tarvittukaan. Hänhän olisi vaan ollut edessä joka tapauksessa. Joka tapauksessa pääsimme aina sen jonkun kylän läpi tai ei nyt ihan läpi vaan vähän reunemmalta aina sille kyseiselle linnalle asti. Tähän asti kaikki olivat vielä mukana. Kukaan ei ollut vielä mennyt tekemään Aisuja, mutta toisaalta varmaankin hyvä niin. Seuraavaksi oli kuitenkin mitä ilmeisimmin Tsukihikon ja Hoshiyomin vuoro laittaa homma käyntiin, koska emmehän päässeet sisään ellei portteja avattaisi. Tai toki varmasti jokainen löytäisi itselleen hyvän keinon tai ainakin itse kyllä pääsisin porttien yli, jos vaan haluaisin. Ei se ollut vampyyrille temppu eikä mikään tai tiedä sitten, että olivatko kaikki mahdolliset vampyyrit samankaltaisia, mutta minä kyllä pääsisin muurin yli leikiten ilmankin porttien availuja. Kaikki eivät varmasti kuitenkaan päässeet ja parillani taisi ainakin olla sellainen hidaste.

Tsukihiko ja Hoshiyomi lähtivät matkaan ja me loput sitten odottelimme sitä, että portit saataisiin myöskin auki. Jokunen aika siinä kyllä meni, mutta jonkun ajan päästä Tsukihiko antoi sen lupaamansa merkin eli ne kolme valon väläystä ja sen jälkeen pääsimme matkaan edelleenkin kyllä Dorianin johdolla. Laitoin toki myöskin itse askelta toisen eteen suhteellisen lähellä pariani. Lisäksi samaan joukkoon kuului vielä Deliah, Yukimura ja Rokuro, joista viimeiseksi mainittu oli edelleenkin melko ärtyneen näköinen kaiketi siitä, että sai kalan riesoikseen. No, kyllä minuakin pännisi, jos pitäisi pitää tuota kalaa silmällä. Saizo ja Rokuro kuitenkin kaivelivat aseitaan valmiiksi esiin. Tietenkin myöskin se toinen ryhmä tuli siinä heti perässämme(?) niin kuin oli suunniteltu. Ryuumei näytti myöskin kaivelevan viikatettaan esiin ja näin olimme valmiina hyökkäykseen.

Sisälle kun vihdoin pääsimme portista, niin vartijoista olikin paikalla aikalailla eli toisin sanoen hitosti, mikä tarkoitti melkoista työtä, kun otti huomioon, että meitä oli vaan muutama noihin verrattuina. Linnan vartijat lähtivät hyökkäykseen, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että meidänkin piti alkaa toimimaan emmekä voineet seistä vaan tumput suorina. Saizo ei pahemmin ainakaan enää odotellut vaan lähti hyökkäykseen ja itse tein samoin kerta paria piti koittaa pitää samalla jotenkin silmällä. Myös Deliah ja vitutuksestaan huolimatta Rokurokin lähti hyökkäykseen sekä varmaan Yukimura ja Doriankin, mutta en pahemmin jäänyt katselemaan sitä. Toki toinenkin ryhmä varmasti lähti hoitamaan hommaansa. Viimeinen ryhmä taas pitäisi huolta Noen pelastamisesta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
20:39
Muokattu: 08.08.2016
15:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
► Lomake ◄
Nimi: Envy
Ikä: 175
Sukupuoli: Androgyyni
Ulkonäkö: http://aijaa.com/ksXMhM

Yliluonnollisuus: Homunculus
> Lyhykäisyydessään Homunculusit ovat keinoihmisiä. Envystä tarkemmin sen verran, että hän muodonmuuttaja Homunculus, joka pystyy ottaa minkä tahansa elollisen olennon muodon, mutta lähinnä kuitenkin vaan pelkän muodon. Siihen ei sisälly mitään voimia, mutta ulkonäkömuutos on ainakin yleensä täydellinen ja jos ei ole, niin sitä saa muutettua täydelliseksi melko helposti. Envy on ketterä ja nopea liikkeissään sekä myös melkoisen kestävä, koska hän ei ole ihminen. Yleisesti kyseisillä yliluonnollisuuksilla mahdollisuudet ikuiseen elämään eikä keho vanhene. Käytännössä kyseessä on kuolematon olento, mutta tarpeeksi monta tappavaa iskua tappaa Homunculisin kokonaan, jolloin keho haihtuu savuna ilmaan ja siitä jää vaan tuhkat jäljelle. Homunculisien keho korjaa vamman kuin vamman eli ei haittaa yhtään vaikka, pää lyötäisiin irti paikoiltaan, se kasvaa takaisin. He kuitenkin tuntevat kipua. Näitä olentoja pitää hengissä eräänlainen Viisasten Kivi ja kyseinen kivi on Homunculusien sisällä ja he kuolevat ilman kiveä.

> Envyn alkuperäinen olomuoto on jonkunlaista liskoa tai matelijaa muistuttava vihreä olento, jolla on suuret pyöreät silmät ja ne ovat väriltään liilat ja tässä muodossa hänellä on yhteensä kahdeksan pientä jalkaa. Kyseisessä olomuodossa Envy on pienikokoinen ja myöskin haavoittuvaisin. Yksikin isku tappaa hänet välittömästi.

> Envyllä on myös toinen liskomainen olomuoto, mutta tämä muoto on todella iso. Sekin on väritykseltään vihreä, mutta tässä muodossa hänellä on myöskin ehkä jonkunlaisiksi hiuksiksi luokiteltavat karvat päälaen ja ihan ylimmäisen selän kohdalla. Ylimmäisen selän kohdalla on myös piikkejä ja tässäkin muodossa hänellä on kahdeksan jalkaa, mutta tällä kertaa tosin isoja, koska kokokin on melkoinen. Envyn keho muodostuu tässä muodossa myöskin ihmisistä tai no kuolleista sellaisista, koska hänen kehostaan puskee esiin päätä, kättä ja jalkaa. Otsassaan hänellä on tatuointimainen kolmio, joka hänellä on ihmismuodossa pannassa. Tässä muodossa hänellä on myöskin voimaa melkoisesti.

Muuta:
> Envy on yksi julmimmista Homunculuseista, joka on mielissään siitä kun muilla on kurjaa. Envy tappaa epäröimättä, koska hänellä ei juuri nimeksikään ole tunteita eikä hän tunne katumusta teoistaan, vaikka olisikin tehnyt mitä. Hän on kuitenkin lähinnä ns. ulkoisesti julma, mutta tuntee kuitenkin kateutta ihmisiä ja muita olentoja kohtaan. Tarkemmin ihmisiä ja olentoja, joilla on ystäviä, jotka auttavat heitä jaksamaan elämässään eteenpäin ja jaksaa aina rohkaista tarpeen tullen. Envy on loppujen lopuksi pahasti ristiriidassa itsensä kanssa. Tosin hän ei myönnä olevan kateellinen yhtään kenellekään, koska ei halua myöntää olevansa jollekin niinkin heikolle olennolle kuin ihminen mustasukkainen mistään hinnasta eikä myöskään myönnä olevansa muille olennoille sitä. Niinpä hän yrittää parhaansa mukaan sivuuttaa moiset tuntemukset. Lisäksi Envy on äärimmäisen aggressiivinen, pahantuulinen ja aika sadistinen olento.

> Ihmismäisessä muodossa Envyllä on pituutta noin 160 senttiä ja hän näyttää siis ihmiseltä. Hän laihan luikun näköinen, mutta painaa oikeasti älyttömän paljon ns. oikean muotonsa takia, joka on se iso lisko. Hänen hiuksensa ovat pitkät mustan väriset, jotka taittavat myrkynvihreään joissain valoissa. Jos hiusten ns. tyylistä voisi sanoa jotain, niin ne muistuttavat etäisesti palmua, vaikka eivät suoraan palmuun rinnastettavissa olekaan. Silmät ovat melko suuret tässäkin muodossa ja edelleenkin liilat. Hänen ihonsa on kuitenkin ihmismäisesti vaalea eikä enää vihreä. Mainittakoot, että ulkonäköseikkoihin kuuluu myös vasemmassa reidessä oleva punainen tatuointi, jonka kuvana toimii jonkunlainen liskoa tai muuta olentoa muistuttava otus, jonka keskellä on kuusisakarainen tähti. Ns. tatuointi on merkki siitä, että Envy on Homunculus. Pukeutuminen on mustaa päästä varpaisiin asti ja vaatetukseen kuuluu hihaton paita, jossa on poolomainen kaulus ja paita paljastaa alavatsan ja -selän. Paidan lisäksi Envyllä on housut, jotka ovat shortseiksi luokiteltavissa housut, jotka ovat sen verran lyhyet, paljastavat jalassa olevan tatuoinnin ja housujen päällä on joku ns. lannehametta muistuttava vaate, joka on molemmilta sivuilta auki. Kenkiä Envyllä ei ole lainkaan vaan jonkunlaiset sukat, jotka kuitenkin paljastavat kantapäät ja varpaat. Käsissään hänellä on jonkunlaiset hanskat, mutta nekin paljastavat kaikki sormet. Muihin asusteisiin kuuluu musta panta, jossa on punainen kolmio, jonka jokaisessa kulmassa on ympyrä.

Mini:
Homunculus † Envy † 175 † Androgyyni † deviant(e)

>koska hahmoja ei voi olla koskaan liikaa (okei, voi niitä olla), mut halusin nyt sit tehä tänkin örveltäjän, kun nyt kerrankin voin iskee ns. omaksi itsekseen XD

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.02.2016
20:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Odotus oli tuskastuttavan pitkä, mutta lopulta merkkivalo oli syttynyt ja Dorian johti joukot hyökkäykseen. Kamanosuke oli odottanut merkkiä silmä kovana, koko päivä oli mennyt vain odotteluun ja taas oltiin odoteltu ja nyt vihdoinkin alkoi oikeasti tapahtua. Hän yritti parhaansa mukaan muistaa tehtävänsä, että ei innostuisi liikaa ja unohtaisi seurata missä ryhmä tai Ryuumei meni. Ei että se Kamanosukea olisi erityisemmin kiinnostanut, mutta hän ei kaivannut enempää kuraa niskaansa jos Ryuumei nyt heittäisi veivinsä siksi, että Kamanosuke ei katsonut miten hän pärjäsi. Kyllä hän nyt varmaan itsekin selvisi, mutta Kamanosuke aikoi yrittää ottaa varman päälle, tähän mennessä hän ei ollut kauhean edukseen tässä ryhmässä. Portit aukesivat ja Kamanosuke, jonka kusarigama oli ollut jo pitkään käsillä, ryntäsi Dorianin johtaman etujoukon perässä porteista sisään.

Tsukihiko haki katseella ryhmäänsä, johon kuului Asamihime ja Hauru, että onnea vain hänellekin, ja välähti heidän luokseen ilmeisesti pitämään huolta, etteivät kaksikko kuolisi kesken kaiken. Kumpikaan Tsukihimen ryhmäläisistä kun ei ilmeisesti osannut juurikaan taistella, nainen ainakin oli niin nainen kuin nainen vain voi olla, ja tämä olisikin varmaan jätetty pitämään Aisulle seuraa, ellei häntä tarvittu Noen löytämiseen. Melko nopeasti porukka alkoi hajaantua taistelemaan eri puolille linnaa raivaten tietä eteenpäin porteilta. Kamanosuke koetti pysytellä Ryuumein tuntumassa samalla kun niitti kusarigamallaan vartijoita tieltään kuin heinää. Välistä hän käytti tuulta pitämään enimmät ihmiset poissa kimpusta, mutta vain sen verran kuin tarve vaati, kusarigama hoiti kyllä hommansa tarpeeksi hyvin. Veri lensi ja miehiä kaatui tuskaansa huutaen ja koristen ja Kamanosuken mieliala oli parempi kuin pitkään aikaan. Rickterit ja muut ikävät asiat olivat täysin kaikonneet hänen mielestään nyt kun hän pääsi tappamaan!

Kamanosuke seurasi muiden etenemistä sen mitä kerkesi samalla pitäen ryhmäläisiään silmällä, mutta valitettavasti itse tappelu kyllä vei suurimman huomion. Dorian hakkasi ihmisiä lakoon suurella lyömämiekallaan välistä käyttäen pelkkää raakaa voimaa repimällä ihmisiä paljain käsin palasiksi, jos miekka sattui olemaan varattuna jonkun toisen onnettoman sotilaan kylkiluiden välissä. Tsukihiko vuoroin jäädytti vastustajiaan ja vuoroin silpoi heitä keihäällään, välistä molempia. Yukimura lähinnä väisteli miekaniskuja ja pysytteli Rokuron lähettyvillä, tosin mitä Kamanosuke nopeasti ehti huomata, tämän ympärillä miehiä kuukahti välistä nurin ilman järjellistä syytä, osa rupesi seivästämään omapuolelaisia. Ilmeisesti Yukimura käytti niitä nukutustaitojaan ja hypnoosia, kerta ei tainnut aseitakaan omata ja Rokuro oli jonkinlainen henkivartija hänelle, ja samalla kastelujärjestelmä Deliahille.

Hoshiyomin paikallistaminen oli astetta hankalampaa, mies kun näytti välistä olevan kaikkialla mihin vain katsoi. Siellä täällä joku linnaa puolustavista sotureista iski harhaa ja se katosi, mutta uusia ilmestyi koko ajan. Lopulta Kamanosuke uskoi löytäneensä oikean, joka oleili Saeryosin tuntumassa. Haltia käytti kasvivoimiaan sitoakseen vartijoita ja hankaloittaakseen heidän kulkuaan, Hoshiyomi heitti samantapaisia kunaita vartijoita kohti, mutta ohi meni reilusti. Tosin Kamanosuke tajusi kyseessä olevan jonkin tempun, koska osa vartijoista jumittui paikoilleen ja Hoshiyomi kävi pistämässä heidät miekallaan paloihin ja paloitteli samalla Saeryosin köynnöksillä ja puunjuurilla vangitsemat soturit. Kamanosuke käänsi katseensa kuitenkin pois, sillä juurista tuli huonoja muistoja mieleen. Hän paiskasi taas muutaman miehen voimakkaalla tuulenpuuskalla taaksepäin, nämä törmäsivät takana tuleviin, ja päätyivät kasaan. Kamanosuke iski kusarigamallaan ja viilsi läjässä olevat miehet hengiltä ja jatkoi taas seuraaviin sotureihin. Hyvä juttu oli se, että näitähän pirulaisia riitti, niin ei hauskuus heti loppuisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.02.2016
21:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Olin tyytyväinen kun olimme viimein päässeet itse suunnitelman toteutukseen, vaikka Aisu olikin kyllä tuhlannut kaunista tappelu aikaa ja mikä sen parempaa kuin verenvuodatus? Ainut vaan, että nyt piti tappaa nopeasti ja kiduttaminen jäi vähän niin kuin jollekin muulle ajalle. Ehkä voisin ottaa pari vangiksi ja leikkiä heillä sitten myöhemmin? Kuulosti ihan hyvältä oikeastaan. Odottelin nyt kuitenkin lähinnä vaan sitä merkkivaloa, jonka Tsukihikon pitäisi antaa jossain kohdassa. Valmistauduin toki jo hyökkäykseen. Tosin lähinnä vaan niin, että otin paremmin otteen rakkaasta viikatteestani, joka oli ollut jo kauan aikaa kelpokaveri. Olin kuitenkin tyytyväinen kun vihdoin ja viimein Tsukihiko räväytti merkkivalonkin esille, jolloin Dorian lähti johtamaan porukkaa kohti portteja. Ensin meni Dorianin joukko ja heti sen perässä minä ja muut samasta joukosta ja meidän perässä vielä sen jonkun pelastuspartio, joka nyt ei henkilökohtaisesti kiinnostanut tippakaan.

Vartijoita tulikin vastaan oikeastaan jo heti kun pääsimme sisään, joten teurastus alkoi samantien. Samalla tietenkin yritin pitää sitä punapää silmällä, mutta se nyt ei ollut pääasia. Pääasia oli se, että verta lensi ja sai tappaa sydämensä kyllyydestä. Muutama onneton vartija olikin jo sattunut viikatteeni eteen ja oli nyt muutamassa palassa taaempana. Pääsin myös seuraamaan esitystä psykokineesiä käyttäen, kun kyky pakotti vartijat pilkkomaan toisia vartijoita. Samalla liikuttelin muutamaa kuin nukkea veren avulla ja käytin vartijoita lähinnä aseina.

Mitä sitten välistä seurasin muidenkin touhuja, niin Deliah näytti laulavan vartijoita jonkunlaiseen outoon tilaan ja sen jälkeen tämä alkoi raatelemaan kyseisiä vartijoita. Saizo puolestaan liikkui nopeasti paikasta toiseen vetäen samalla valtavalla miekallaan vartijoita katki. Lisäksi Saizoja näytti olevan pari muutakin. Rokuro puolestaan oli nähtävästi turvautunut aseisiinsa ja siihen ultraääniaalto kykyynsä. Se vampyyrinainen puolestaan näytti juovan porukkaa kuiviin ja laittoi porukkaa katki käsin, vampyyrikin oli. Kerrankin voisi jopa sanoa, että naisesta oli hyötyä, vaikka en kyllä myöntäisi tuota koskaan ääneen. Etsin myös sen Kamanosuken silmiini ja hyvin näytti vielä henki pihisevän, joten ei tässä hätää. Se siis tarkoitti sitä, että jatkoin omaa hommaani eli vartijoiden paloiksi laittamista. Hauru puolestaan yritti nähtävästi jollain loitsuillaan saada vartijoita kumoon samalla kun matkasi Asamihimen perässä Nokea pelastamaan. Jatkoin joka tapauksessa omaa hommaani ja kuolleita vartijoita näytti kyllä olevan jo aikalailla pihamaalla, mutta he olivatkin vaan ihmisiä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.02.2016
00:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwaleriernan elämän ensimmäinen taistelu ei muuttanut hänen käsitystään sodankäynnistä. Häntä inhotti ja puistatti jatkuvasti vaikka hän miten välttikin tappamasta ihmisiä. Verta ja kuolleita lojui jo joka puolella, huuto ja meteli oli niin kova, että korvissa jyskytti ja taju oli vähällä mennä. Häntä pelotti niin itsensä kuin muidenkin puolesta ja hän suri kuolleiden ja tuskissaan huutavien loukkaantuneiden ihmisten puolesta. Hän sai pidettyä ajatuksensa itse taistelussa vain ajattelemalla Nokea, joka lojui jossain tyrmässä tuossa valtavassa rakennuksessa, jota linnaksi kutsuttiin. Haltia ei ollut toistaiseksi tappanut vielä ketään, vain käyttänyt voimiaan estämään ihmisten liikkumisen, Hoshiyomi hoiti loput, mikä oli hyvä. Ei Saeryoselinermayorshiwalerierna olisi kyennytkään riistämään kenenkään henkeä, oli tarpeeksi paha joutua olemaan osallisena tällaisessa teurastuksessa. Vaikka ihmiset olivatkin tappaneet ja vanginneet kaikki hänen kansastaan, hävittäneet lehdot maan tasalle, hänen teki silti pahaa tappaa tai vahingoittaa muita. Hän ymmärsi hyvin Aisua, joka ei ollut kyennyt tulemaan mukaan, ei hänkään olisi tullut, jos olisi ollut joku tapa välttyä tältä.

Eihän hän väittänyt olevansa kovinkaan hyvä, muutaman kerran hengen lähtö oli ollut todella lähellä, mutta onneksi Hoshiyomi oli onnistunut auttamaan häntä suojaloitsuillaan. Hän oli tullut mukaan siksi, että tällä hetkellä jokainen taisteluun kykenevä oli tarpeen ja myös siksi, että hänen parannustaitojaan saatettaisiin vielä tarvita tämän taistelun jälkeen. Itse hän oli onnistunut välttymään toistaiseksi suuremmilta vahingoilta, yksi nuoli oli osunut kipeästi hänen selkäänsä ja siinä se sojotti edelleen, koska ei hänellä ollut aikaa yrittää irrottaa sitä. Verta nyt ei tietenkään valunut, koska selkä oli puuta, joten ei nuolikaan kovin syvälle ollut uponnut, mutta kipeää se teki silti. Onneksi hän saisi parannettua sen melko hyvin sitten kun vain saisi nuolen irrotettua. Parhaansa mukaan hän kuitenkin koetti jatkaa taistelua aika lailla yhteistyössä Hoshiyomin kanssa, koska hän ei oikein omillaankaan pärjännyt.

Ryhmä oli onnistunut raivaamaan tietä ja etenemään melko pitkälle. Tällä hetkellä vihollisia näytti olevan kaadettu enemmän kuin mitä heitä oli pystyssä. ”Hoshiyomi! Pärjäättekö loppujen kanssa!?” Dorian huusi raivattuaan itsensä hieman lähemmäs. Hoshiyomi teki pikaisen arvion ja nyökkäsi sitten. ”Pärjäämme, menkää te vain!” Hän huusi takaisin katkaisten samalla yhden vartijan kaulan. Dorian lähti lähemmäs omia ryhmiään, jotka olivat hivenen hajallaan. ”TOINEN JA KOLMAS RYHMÄ LINNALLE!” Dorian karjaisi niin kovaa, että toivon mukaan suurin osa oikeista ryhmän jäsenistä kuulivat, Saeryoselinermayorshiwaleriernalla ainakin soivat korvat moisen huudon jälkeen, mutta onneksi Dorian oli ottanut jo etäisyyttä ja muu pauhu oli niin korvia raastavaa, että ei se kauheasti enää tilannetta pahentanut.

Tsukihiko lähti käskyn kuultuaan johtamaan ryhmäänsä päättäväisesti kohti linnaa. Hänen haarniskansa ja vaatteensa olivat veressä ja samoin veressä oli hänen keihäänsäkin, kun hän raivasi sillä tietä vihollisjoukon läpi samalla suojaten Asamihimeä Haurun auttaessa loitsuillaan minkä vain kerkesi. Dorian eteni kohti linnaa myös varmistaen välillä, että toiset olivat huomanneet käskyn ja pääsivät etenemään. Saeryoselinermayorshiwalerierna puolestaan jatkoi Hoshiyomin kanssa vartijoiden henkien riistämistä samaan tapaan. ”Kamanosuke! Ryuumei! Hoidelkaa te linnan oikea selusta, me hoidamme vasemman! Koettakaa olla päästämättä vartijoita muiden perään linnaan!” Hoshiyomi ohjeisti kovalla äänellä ryhmän toista puoliskoa. Tilanne tuntui toivottomalta, kun otti huomioon, että heitä oli puolustamassa tässä vain neljä, kun muut painuivat linnaan. Mutta Kamanosukella ja Ryuumeillä vaikutti sujuvan erittäin hyvin ja Hoshiyomin ansiosta hekin olivat ihan suhteellisen tehokkaita. Haltia toivoi, että kaikki sujuisi hyvin ja Noki saataisiin pelastettua helposti ja ennen kaikkea, että he kaikki selviäisivät hengissä ja mahdollisimman vähin vaurioin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.02.2016
14:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Pääsimme porteista sisään ja samantien vartijoita alkoi tulemaan paikalle kuin saavista olisi kaatanut. Vartijoita tosiaan oli paljon enkä osannut arvata, että ihan näin paljon, mutta olihan satakunta vartijoita aika paljon kuitenkin. Joka tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että samantien piti aloittaa vastaan taistelu. Onneksi vastassa kuitenkin olivat vaan pelkät ihmiset, joten ehkä meidän alimiehitys ei nyt kamalasti haittaisi menoa. Suurimmaksi osaksi tulin kuitenkin käyttäneeksi sitä ulrtaääniaaltotaitoani, koska se kaatoi ihan kivasti porukkaa. Kaikki eivät kuitenkaan siihen kuolleet, mutta osa kuoli jo siihen. Deliah yritti selvästi pysyä lähellä lähinnä varmaankin sen takia, koska satuin olemaan ainut, joka osasi hallita vettä. Entä, jos en auttaisikaan? Deliah kuitenkin kävi kimppuumme ja voisi käydä edelleenkin, vaikka tässä varmasti olikin jo tarpeeksi näytöstä siitä, että en ollut ainakaan ihminen. Deliah itse näytti kaatavan porukkaa laulelun ja raatelun avulla. Toki myös Yukimura oli matkassa mukana oman hypnoosinsa ja nukuttamislahjojensa kanssa eli meidän kolmen kängi oli niin sanotusti koossa.

Joka tapauksessa myös muillakin näytti menevän suhteellisen hyvin tai oikeastaan varmaankin hyvin. Taistelu siis jatkui ja vartijoita kaatui. Jonkun ajan päästä vartijoita taisi olla pystyssä vähemmän kuin kumossa. Tämän huomion teki ilmeisesti myöskin Dorian kun kerta karjaisi siitä, että toinen ja kolmas ryhmä saisi nyt luvan mennä linnalle. Sen kuultuani tietenkin aloin suuttamaan linnalle, kuten Deliahkin. Myös Saizo näytti suuntaavan askeleensa linnaa kohti. Tosin en nähnyt Hakidonmuyaa missään ja eikö se nainen ollut Saizon pari? Haurun kuitenkin näin myös juoksevan kohti linnaa Tsukihikon perässä.

Seuraavaksi kuului jotain Hoshiyomin käskyjä tai kehotuksia tai ohjeita lähinnä etenemiseen. Ohjeiden mukaan Ryuumei ja Kamanosuke saivat hoitaa linnan oikeaa puolta ja Hoshiyomi yhdessä sen puuhaltian kanssa hoitaisi vasenta puolta. Homman nimi oli se, ettei vartijoita saanut päästää sisälle meidän perään. Ryuumei joka tapauksessa näytti siirtyvän myös lähemmäs linnaa ja tarkemmin sanottuna linnan oikealle puolelle ja alkoi sieltä käsin sitten teurastamaan porukkaa melko raa'an näköisesti. Verta lensi ja albiino oli yltä päältä melko täydellisesti veressä ellei jotain muutamia kohtia laskettu. Tämän viikate oli myöskin veressä. Tosin hän ei ollut ainut, joka oli saanut verta päälleen, koska varmasti jokainen oli saanut edes hieman verta päälleen. Oikeastaan olin itsekin sotkenut vaatteeni vereen. Osa saattoi kyllä olla myös omaani.

Jatkoin matkaani kuitenkin linnaan asti, koska ulkoa käsin ei pahemmin valloitettu mitään. "Tuliko Hakidonmuya jo vai missä se nainen oikein menee?!" kuulin Saizon seuraavaksi huutavan. "Älä nyt huuda... Tässähän minä olen", Hakidonmuya vastasi Saizolle eli nainen oli lötynyt. Matka kuitenkin jatkui edelleenkin ja itse lähinnä seurasin Doriania. Kolmas ryhmä taas oli varmasti etsimässä parhaillaan Noen sijaintia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.02.2016
16:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Myönnetään, olin huono lepäämään ja vaan odottamaan jotain ihmettä sen suhteen, että kuntoni parantuisi, joten olin pakottanut raajani pakolla toimimaan. Olin ehkä kuitenkin levännyt vähän aikaa sen jälkeen kun Raizu oli sanonut jotain lepäämisestä, että ei tässä muuta voisi tehdä. Minä taas päätin, että tähän tämä ei tule jäämään. En tiedä, että olinko ajallisesta kuinka kauan levännyt, mutta ainakin aurinko oli siinä kohdassa ollut korkealla kun olin päättänyt, että makailu sai riittää ja pakottaisin itseni kuntoon. Tällä hetkellä kuitenkin oli jo ilta ja aurinko oli laskenut joku aika sitten. Olin saanut itseni ulos raahattua, koska sisällä oli liian tunkkainen ilma ja olin tarvinnut raitista ilmaa. Oli miten oli, se odottamani ihme todella oli tapahtunut, vaikkakin olin hakenut sitä pakolla pakottamalla raajani toimimaan. Kävely onnistui päivän uurastamisen jälkeen suhteellisen normaalisti, vaikka askeleiden ottaminen sattuikin vielä jonkun verran. Toinen käteni toimi täydellisesti ja sitä täysin liikkumatonta ja tunnotontakin kättä olin saanut hieman parempaan kuntoon. Täydellinenhän se ei vieläkään ollut eikä se liikkunut siis vielä kunnolla. Tunsin sillä kuitenkin jo jotenkin, vaikkakin aika vaihtelevasti. Tunnon herättelyn olin puolestani hoitanut astetta ronskimmin, koska olin tylysti vaan laittanut mökin yhden ikkunan mäsäksi, mutta tosin ihan vaan kivellä. Ikkunasta tullut lasinsiru puolestaan oli auttanut tunnon herättelyssä eli toisin sanoen olin tarttunu lasiin ja viiltänyt käteeni muutamia haavoja. Yleensä viiltetyä harrastavat katsettiin jotenkin itsetuhoisiksi tai hulluiksi, mutta en ollut kumpaakaan. En ole koskaan ollut itsetuhoinen angstaaja, jonka elämä muka olisi täysin perseestä. Olin ihan tyytyväinen elämääni, mutta en kuitenkaan tämän hetkiseen tilaani. Tämä kuitenkin on vaan väliaikaista, koska niin olen päättänyt ja minähän nousen täältä tämän päivän aikana ja olen huomenna täydessä iskussa, että suunnitelma voi edetä ja pääsen shoguniksi sekä saan kostoni. Matkan aloittamiseen kuitekin tarvittiin toimiva keho, koska mikään Raizu ei tulisi enää kantamaan minua mihinkään. Kävelen itse sinne ja astun koko maan johtoon omin jaloin. En tarvitse kävelyssä apua enkä huoli sitä.

Joka tapauksessa kompuroinnin kautta päämäärään. Jalkani kuitenkin kantoivat, toinen käsi oli täydellisesti kunnossa ja toisella tunsin taas jotain, joten tästä on hyvä jatkaa. En lepää ennen kuin kehoni on kunnossa ja vaikka toinen käsi saattaisi ehkä jäädä astetta heikommaksi, niin se ei kuitenkaan tule estämään minua. En anna jonkun hemmetin pikku vikojen voittaa minua. Tällä hetkellä kuitenkin pidin lepotaukoa, jonka olin sallinut itselleni viimein ns. palkkioksi siitä, että alkutaipale oli päästä läpi ja nyt oli enää pientä hienosäätöä ja sen jälkeen olisin valmis lopulliseen päämäärääni eli shoguniksi. Lepotaukopaikkani puolestaan oli toki edelleenkin sen hylätyn mökin pihalla, mutta tarkemmin sanottuna makasin selälläni maassa ja katsoin taivasta. Sen mustan hupullisen takin olin jossain kohdassa päivää riisunut pois kuumuuden takia ja se makaili edelleenkin vähän kauempana minusta nurmikon päällä ja siellä se saisi olla, koska en tarvinnut sitä juuri nyt. Toki se tulisi mukaan sitten kun lähtisimme.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com