Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2016
16:20
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Nykyisellään ihmisiä vastaan sotiminen oli Dorianista lähinnä kamalaa ruuan haaskausta, vaikka ihmisenä sotiminen olikin hänen pääasiallinen työnsä. Siitä oli kuitenkin aikaa useampi sataa vuotta ja silloin veren vuodatus ei häntä kummemmin liikuttanut. Nyt se liikutti sen verran, että maassa lojuisi kohta käsittämätön määrä verta, jota itseään kunnioittava vampyyri ei maasta enää alentuisi juomaan, joten hukkaan meni monta hemmetin litraa verta. Lisäksi hänen viime aterioinnistaan oli ehtinyt kulumaan aikaa ja kaikkialla tuntuva verenhaju raastoi hänen itsehillintäänsä, mutta tässä nyt ollut aikaa alkaa syömään. Hän antaisi itselleen siihen luvan vasta, kun joka ikinen ihminen linnan muurien sisällä olisi saatu tapettua. Sitten hänelle oli ihan hemmetin sama mitä mieltä muut olivat, hän käyttäisi muutaman minuutin itsensä vahvistamiseen ihmisverellä ja keskittyisi sitten vasta jatkotoimenpiteisiin.

Veri virtasi, Dorian oli itsekin jo kiitettävän verisessä kunnossa, tosin lähinnä ihmisten veren peitossa, vaikka saattoi hänellä jokunen naarmu olla itselläänkin. Hän niitti kuitenkin tottuneesti ihmisiä tieltään miekkaa apuna käyttäen, koska se nyt oli tehokkaampaa ja nopeampaa kuin paljain käsin tappaminen, ja hieman vähemmän sotkuista hommaa. Tällä hetkellä hänellä oli miekkansa lisäksi toisessa kädessä väkäteräinen pitkä veitsi, jonka hän kiskaisi yhden sotilaan kaulasta rintapanssarin ja olkasuojusten välistä ulos väkäsen repiessä lihaa ja ihoa. Mies kaatui kuolleena maahan, mutta Dorian oli jo huitaissut miekallaan seuraavan miehen kaulan katki ja jatkoi samaan tahtiin vastustajiensa teurastamista. Teurastushan kyseessä oli ennemmin kuin taistelu, vaikka ihmisiä oli hitosti enemmän kuin heitä, eivät he silti tarjonneet edes kovin kummoista vastusta.


Kaikki sujui Dorianin suunnitelmien mukaan ja pian hän oli raivannut itsensä linnan oville ja niistä sisään. Sisällä parveili vartijoita toki edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin ulkona. Ilmeisesti he eivät olleet uskoneet, että hyökkääjät pääsisivät linnalle asti. Hän jäi odottamaan muita hakaten ihmisiä lattialle veriseksi sotkuksi sitä mukaan, kuin heitä vain paikalle ilmaantui. Rokuro ja Yukimura kera Deliahin saapuivat paikalle, Hakidonmuya oli paikalla ja Saizokin tuli, Tsukihiko sai johdettua Asamihimen ja Haurun linnan sisäpuolelle. Hoshiyomi puolestaan sai komennettua omat vähäiset joukkonsa suojaamaan linnaa, jotta pihalta ei pääsisi ketään linnan sisälle puolustamaan. ”Jatkamme tästä käymään koko linnan läpi kerros kerrokselta, pysytään pääsääntöisesti yhdessä, mutta hajaannutaan välissä, ettei tässä kestä niin tuhottoman kauan. Ennen kuin siirrytään seuraavaan kerrokseen, kokoonnutaan yhteen ja siirrytään yhdessä, jotta emme hukkaa toisiamme. Asia selvä?” Dorian kertoi toimintasuunnitelman miten linnassa edettiin kaikkein johdonmukaisimmin, sitten hän kääntyi Tsukihikon puoleen. ”Te menette hakemaan Noen tyrmästä, jos on mahdollista, niin palatkaa sen jälkeen tähän pitämään puolustuslinjaa, riippuen, missä kunnossa Noki on ja miten paljon vartijoita vahtii vankityrmiä.” Dorian Ohjeisti toista porukkaa. ”Selvä peli.” Tsukihiko sanoi ja Asamihimen annettua suunnan, hän lähti kohti vankityrmiä ryhmänsä mukana.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
16:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Jäin mökille nyt kun en muutakaan voinut raukkamaisuuteni takia. En tajua, että miten tässä nyt näin pääsi käymään. Olisin kyllä tavalla tai toisella halunnut auttaa, mutta sitten jotain vaan tapahtui ja sisälläni alkoi kuohumaan, josta muodostui paniikkikohtaus, joka taas syntyi siitä, että kuolisin yrittäessä, koska kokemusta ei ollut. Mutta entä nyt sitten? Mitä, jos muut kuolevat yrityksessä? Olisin yksin ainut, joka jäisi henkiin, koska olin raukkamainen pelkuri ja jäin pois. Olin joka tapauksessa tällä hetkellä sisällä, mutta astelin lopulta ulos ja istuin yhden puunkannon päälle huokaisten erittäin raskaasti ja pettyneenä itseeni. Samalla iskin sen miekkani maahan ja nojauduin käsiini niin, että käteni nojasivat reisiini. Laskin katseeni maahan huokaisten uudelleen. "Miksi olen tosipaikan tullen aina luuseri? Miksi en voi kasvaa ja päästä peloistani, niin kuin veljeni?" kysyin itseltäni. Veljeni tosin oli kuollut jo. Hän kuoli kun puolusti aluettamme, jossa elämme.

"Ei se ole vikasi, Aisu", kuului ääni takaani, jolloin säpsähdin melkoisesti. Käänsin katseeni puhujaan nähden takanani äitini. "Äiti?" kysyn hämmentyneenä ja nousen ylös kannolta. "Kuinka? Kuinka ihmeessä? Kuinka löysit minut täältä?" kysyin hämmentynyt ilme kasvoillani. "Ei se ollut vaikeaa, kultaseni. Ei alkuunkaan", äiti vastasi ja alkoi seuraavaksi nauramaan. "Mitä? Mikä tässä muka on noin hauskaa? Mitä teet täällä? Sinunhan piti antaa minun hoitaa homma yksin... Sanoit, että luotat minuun", jatkoin, koska ei äiti yleensä nauranut juuri koskaan ja miksi hän muka olisi tullut mukaan? Hän oli sanonut, että luotti minuun. Lisäksi hänen piti pitää kaikki järjestyksessä kotona, ettei loputkin kuolisi. "Aisu... Aisu... Aisu... Te olette kaikki yhtä helposti huittavissa", äiti sanoi ja tätä en enää osannut edes ymmärtää. Tosin totuus valkeni sillä, kun äiti vaihtoi yhtäkkiä muotoaan aivan joksikin toiseksi.

Ensinnäkään hän ei edes ollut nainen, vaan aika laihahko oloinen miespuolinen olento mustilla pitkillä hiuksilla. Tämän vaatetus oli mustaa ja melko paljastavaa. Mutta ainakin selvisi, ettei hän tosiaan ollut äiniti. "Olisitpa kuullut kuinka äitisi aneli armoa!" tämä astetta mielipuolisempi sekopää sanoi ja naurahti uudestaan. "Kuka olet?! Mitä haluat?! Ja mitä olet tehnyt äidilleni?!" huusin siinä kohdassa. "Voi... en mitään sen kummempaa kun vaan tapoin hänet", tämä vastasi, jolloin tartuin miekkaani. "Sinä teit mitä?! Mikä oikein kehtasit tehdä äidilleni senkin hirviö?!" parahdin siinä kohdassa.

"Etkö tosiaan tiedä? Eikö tuo muka valaissut mitään?" tämä kyseli. Kyllä, se oikeastaan valaisi kaiken, mutta halusin vaan kuulla sen, että tämä myöntäisi tappaneensa äitini. Tätä en kyllä unohda. "Myönnä se!" murahdin hampaideni välistä. "Okei... Myönnän sen... Tapoin äitisi niin kuin jo aijemmin sanoin. Hän kävi hankalaksi", tyyppi myönsi. "Sinä käyt hankalaksi!" ärähdin ja iskin miekkani kaverin sisälmyksien läpi ja selästäkin miekka tuli läpi. Kyllä olento jotain älähti ja käänsi lopulta katseensa vatsaansa, jossa miekka edelleenkin törötti. "Vai sillälailla... Haluatko kokea saman kohtalon, jonka äitisi?" tyyppi kysyi ja kiskoi miekan vaan pois sisuksistaan. Sitten haava kuroi itsensä umpeen eikä tekemästäni kolosta ollut edes arpea jäljellä. "Jos astut askeleenkin, niin jäädytän sinut siihen paikkaan", sanon. "Ei... En haluakaan tappaa sinua. Se olisi tuhlausta ja tarvitsen sinua vielä", tyyppi ilmoitti ja toi miekkaani seuraavaksi lähemmäksi kaulaani.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
16:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

"Jos teet kuten käsken, saat pitää henkesi", sanon tytölle. "Tapat minut kuitenkin sitten, kun olet saanut sen mitä haluat", Aisu kuitenkin päätti sanoa. "Niinhän sitä kyllä yleensä käykin, mutta jos puolestasi kuolisi joku muu?" jatkoin siihen. "Lisäksi, jos haluat miekkasi ja tämän sauvasi takaisin, niin sinun on pakko totella", jatkoin naiselle. "Joku muu? Eihän kenenkään henki korvaa kenenkään muun henkeä? Miksi sinun pitää ylipäätään edes tappaa?", Aisu kyseli. "Se ei ole asiasi. Sinun pitää vaan sanoa, että suostutko vaiko et, mutta muista, että sanasi myös vaikuttavat kohtaloosi", sanon, jonka jälkeen metsään tai ympärillemme lähinnä laskeutui hiljaisuus. Melko pitkä ja syvä sellainen.

Aisun katse kävi selvästi miekassaan ja sitten minussa ja vielä käsissään ja taas miekassa ja minussa. Sitten tämä liikaautti toista kättään, jolloin samalla viilsin tätä hieman miekallaan kaulan kohdalle ja iskin jalallani Aisulta jalat alta, jolloin nainen makasi maassa ja minä seisoin tämän käsien päällä koko painollani, jota oikeastaan oli aikalailla vaikka näytin kovinkin laihalta. Miekan olin tuonut taas Aisun kaulan kohdalle pitäen miekkaa siinä niin, että terä hipoi hieman naisen kaulaa. Mikään isku ei kuitenkaan ollut vielä tappava, mutta seuraava tulisi olemaan. "Huomatan tässä kohdassa, että saan suunnitelmani kyllä toteutettua ilmankin sinua, joten se, että elätkö vai kuoletko, on samantekevää. Ajattelin vaan olla suotuisalla päällä tällä kertaa ja antaa sinun valita. Kumpi vaan käy, mutta se miten vastaat, sinetöi kohtalosi. Sinun ei ole pakko kuolla. Mutta, jos haluat kuolla, niin sano vaan. Ei ongelmaa. Ja vielä sanon sen, että jos yrität samaa toistekin, niin kuolet myöskin", sanelen säännöt. "Kerron asioista tarkemmin riippuen vastauksestasi. Sinun ei tarvitse vastata kuin ei tai joo. Tai oikeastaan en halua kuulla muuta suustasi. Kysyn vielä kuitenkin kerran: suostutko vaatimuksiini ja saat elää?" kysyn lopuksi.

"Selvä... Suostun siihen, mutta sinä annat miekkani ja sauvani takaisin", Aisu sanoi. "Ja luulet, että voit ladella sääntöjä ollessasi tuossa asemassa? Mutta hienoa, että suostut. Likaiset temput suunnaltasi kuitenkin päättävät myöskin kohtalosi, joten saat totella kunnolla ja unohtaa kokonaan likaiset ja kurjat temppusi", sanon ja siirryn Aisun käsien päältä ja päältä ylipäätään pois. "Et kuitenkaan saa miekkaa ja sauvaa vielä takaisin. Saat ne takaisin kyllä, mutta et vielä. Kaikki aikanaan, mutta nyt meistä tulee kumppanit", ilmoitan Aisun noustessa ylös maasta.

"Lupasit selittää sen mitä haluat, jos suostun", Aisu huomautti heti kättelyssä kun oli vaan päässyt jaloilleen. "Niinhän tosiaan saisin sanoakin..." huokaan. "Me lähdemme Himejin linnalle ja sinä näytät tien", jatkoin naiselle. "Mutta siellä on taistelu menossa ja jätin sen takia menemättä! En pysty menemään sinne!" Aisu huudahti. "Kuolet, jos et tee kuten sanon. Mutta tiedän kyllä, että siellä on taistelu menossa ja sinä jätit väliin. En ole kuuro tai sokea. Olen seurannut teitä jo jonkin aikaa ja nähnyt kykyjänne ja kuullut suunnitelmanne. Te valtaatte Himejin linnan ja minä haluan osan siitä linnasta ja sinähän viet minut sinne tai kuolet", sanelin säännöt. "Selvä... Vien sinut sinne, mutta kun totuus tulee julki, niin tulet itse kuolemaan", Aisu sanahti. "Hah! Tuskinpa vain", sanon siihen.

"Mitä selitit jonkun toisen kuolemasta?" Aisu kysyi lopulta. "Aivan... Se meinasikin jo unohtua. Sinä saat elää, mutta joku muu kuolee tai ehkä useampikin joutuu sanomaan hei hei hengelleen. Jos porukkasi ei hyväksy minua mukaan ryhmään, sinä vaadit sitä heiltä. Jos se ei onnistu tai käännyt minua vastaan, tapan jonkun eikä se ole vaikeaa. Tiedän teidän kaikkien kyvyt, kuulin jopa tarkan suunnitelmanne. Kerroitte kykynne siinä toisillenne", kerron. "Tuo ei ole reilua ja miten voit muka tietää? Et ollut paikalla edes", Aisu totesi siihen. "Olin paikalla. Olin koko ajan läsnä... En vaan ollut samassa huoneessa, mutta olin mökissä ja kuulin kaiken. Mutta oli miten oli, nyt kun tiedät mitä haluan ja mikä sinun roolisi on, niin oletko mukana vaiko et? Lopullinen vastaus kertoo saatko elää vai kuolla", selitin vielä.

"Okei... Olen mukana, mutta jos teen niin kuin käsket, niin saat luvan säästää henkeni ja myös muiden", Aisu saneli. "Olet edelleenkin miekan silläpuolen. En ota käskyjä sinulta ja tapan, jos täytyy. Sanelin jo säännöt, on yksin sinusta kiinni, kuoleeko joku", kerron naiselle. "Nyt mennään", ilmoitan vielä. Aisu katsoi minua pitkän tovin, mutta lähti sitten liikkelle. "Sanoin haluvani Himejin linnalle... Tuo on väärä suunta", totean melko kyllästyneenä naiseen. "Mitä? Sanoit, että minä näytän tietä... Nyt näytän tietä", Aisu sanoi siihen. "Tiedän kyllä, missä linna on. Tarkoitin vaan, että sinä menet edeltä eli tavalla tai toisella näytät silloin tietä. Jos vielä yrität jotain, niin katkaisen kaulasi omalla miekallasi!" ärähdin naiselle ja sen jälkeen Aisu lähti oikeaan suuntaan ja näin matka Himejin linnalle alkoi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
17:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Pääsimme tosiaan suunnitelman siihen vaiheeseen, että piti alkaa valloittamaan linnaa. Tosin sisälle päästyäni tein sellaisen huomion, että parini oli kadonnut. Lopulta tämä kuitenkin löytyi ja en kai vaan sitten ollut huomannut naista kaiken tämän muun sekasotkun seasta. Tosin henkilökohtaisesti ottaen ei olisi kyllä yhtään haitannut, vaikka Hakidonmuya olikisin kadonnut, koska en kaivannut häntä riesoikseni ja lisäksi nainen oli ärsyttävä. Moni muukin tästä porukasta oli ärsyttävä ja en vieläkään ollut ihan täysin keksinyt vastausta siihen, että miksi olin edes lähtenyt mukaan. Edelleenkin varmaankin kaiketi Kamanosuken tähden, koska olihan tämä kuitenkin lapsuudenystävä. Tällä hetkellä välimme kuitenkin tuntuivat olevan aika viileät eikä Kamanosuke ollut pahemmin puhunut kanssani mistään sen kokemansa raiskauksen jälkeen. Tiedä sitten, että miksi, koska minä en ainakaan nähnyt mitään syytä puhuttomuudelle, kun hän kerta pystyi muillekin puhumaan. No, sen kerkeisi varmaan selvittämään myöhemminkin, jos kumpikin selviäisi edes hengissä tehtävästä. Tähän asti kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja ehkä vähän liiankin hyvin, vaikka haavoja olin kyllä itsekin saanut. Mutta vartijoita puolestaan oli kuollut jo läjäpäin. Voisiko tämä oikeasti olla näin helppoa? Yleensä liian helposti onnistuvat asiat pistävät epäilyttämään.

Matka kuitenkin jatkoi Dorianin johdolla. Sisällä toki oli myöskin vartijoita, jolloin verilöyly ei suinkaan ollut vielä siinä. Miekka oli ahkerasti edelleenkin käytössä ja muilla omat aseensa. Kun kaikki olimme paikalla, niin Dorian alkoi kertomaan jatkoa suunnitelmastaan eli kävisimme kaikki kerrokset läpi, mutta jossain kohdassa hajaannutaan, ettei tässä koko helvetin yötä menisi. Tosin ennen kuin pääsisimme toiseen kerrokseen, pitäisi kokoontua yhteen ja siirtyä yhdessä. "Miten me hajaannutaan? Onko sillä suurikin merkitys, vai mennäänkö vaan suoraan jotenkin?" päätin kysyä, koska hajuuntumisenkin voisi suorittaa monella eri tavalla, koska olihan meitäkin tässä ryhmässä kuusi kappaletta, joten siitä sai aika monta muodostelmaa hajaantumiselle. Mielestäni sekin ehkä kannattaisi käydä nopeasti läpi, ettei kaikki muut lähde toiseen suuntaan ja yksi yksinään toiseen suuntaan. Vai olisiko hajaantuminen sitten sellainen, että kaikki lähtisivät yksin suuntaan jos toiseen? Siinä ei välttämättä olisi kauheasti järkeä, koska yksin oli suhteellisen huonot olot, koska vartijoita voisi olla sillä suunnalla enemmänkin. Lisäksi Deliahin ja Rokuron ilmeisesti ainakin piti mennä samaan suuntaan kaksin, koska Deliah oli Rokurosta riippuvainen, koska Aisu päätti jänistää. Lopuksi myös Tsukihikon ryhmä sai ohjeistusta ja se oli kuulemma selvä asia ja sitten Tsukihiko lähti paikalta oman ryhmänsä kera Asamihimen kaiketi johdattaessa ja Hauru tuli näiden kahden perässä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2016
19:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Linnan sisällä tuli silloin tällöin vastaan muutama vartija, harvemmin kahta tai neljää isompaa ryhmää kerralla, mutta välistä tuli enemmän miehiä vastaan, jotka oli lahdattava tieltä. Tsukihiko kiitti onneaan, että oli oikeastaan aineeton tässä muodossa, muutama kuolettava isku oli mennyt harmia aiheuttamatta läpi, suurin osa toki kilpistyi jo haarniskaan ja suojuksiin. Ainoa vain, että vaatteet tässä menivät pilalle. Hän ehti siis melko hyvin pitää sisartaan suojassa ja samalla katsoa Haurun perään, vaikka tämä ihan kelvollisesti pärjäsikin loitsujensa kanssa. Asamihime kertoi suuntaa ja he suuntasivat alemmaksi linnan käytäviin ja perälle kohti vankityrmiä. Vartijoita tuli yhä enemmän vastaan, mikä kertoi siitä, että suunta oli oikea, ja matka hidastui hieman sen johdosta, mutta lopulta alkoi ristikkokalterisia huoneita tulla vastaan ja jokusen ohitettuaan Asamihime osoitti yhtä tyrmää, jonka takana tosiaan oli Noki (?) ja lisäksi joku muu. Sitä muuta ei ehtinyt kuitenkaan miettiä, kun vartijoita tuli taas päälle ja oli keskityttävä niistä eroon pääsemiseen.

Asamihime oli onnistunut ilmeisesti löytämään avaimen joltain kaatuneelta vartijalta (?) ja oli kokeilemassa jo oikeaa avainta Noen sellin lukkoon. Tsukihiko sai tältä erää viimeisen (?) vartijan hengiltä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö heitä voisi tulla lisää, joten hän jäi vahtiin sillä välin kun Asamihime sai vankityrmän oven auki ja kiirehti Noen luo. ”noki, oletko hengissä? Tulimme vapauttamaan sinut, miten pahaan kuntoon sinut on hakattu?” Asamihime tiedusteli huolestuneen kuuloisesti, mikä tiesi sitä, että Noki oli aika kehnossa kunnossa. Sitten oli toki se toinen tyrmässä, mutta siitä nyt ei tiennyt mikä se oli miehiään ja mitä virkaa toimitti. Pitäisikö sekin sitten tappaa? Toisaalta tyyppi ei kauhean inhimilliseltä näyttänyt, joskaan ei tästä suoralta kädeltä voinut sanoa myöskään, etteikö ollut. Voi olla että hän oli vain niin laiha, ettei siksi näyttänyt enää ihmiseltä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2016
20:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Tiedä sitten oliko kyseessä Yukimuran omat taidot vaiko Rokuron vai liekö pelkkää tuuria, mutta Yukimura oli yhä hengissä ja muutamaa naarmua vaille täysin kunnossa. Nyt oltiin jo päästy sisälle asti, tosin Yukimuran olisi hankittava uusi viuhka. Nykyinen kun oli ehtinyt mennä melko repaleiseksi, se kun ei ollut mikään tessen. Oikeastaan sellaisen voisi hankkia seuraavaksi, ihme ettei Yukimuran ollut aikaisemmin tullut mieleen, olisi se hiukan tavallista viuhkaa kestävämpi. No tälläkin viuhkalla oli hieman saanut hämättyä vihollisia, niin kauan kuin se oli pysynyt ehjänä, nyt se oli aika lailla entinen. Se oli kuitenkin sivuseikka siihen nähden, että Yukimura oli itse huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viuhkansa.

Sitten kun vihollisia oltiin taas silvottu läjään lattialle, alkoi pikainen ohjeistus Dorianin osalta. Pakko myöntää, että tällä oli kyllä homma hallussa eikä varmasti tehnyt tällaista ensimmäistä kertaa. Eli kerros kerrokselta mentäisiin ja tapettaisiin kaikki tapettavissa oleva, sitten kokoonnuttaisiin yhteen ja jatkettaisiin seuraavaan kerrokseen ja sama juttu joka kerroksessa. Kuulosti tarpeeksi yksinkertaiselta, vaikka Yukimuraa hieman säälittikin linnan lattiat ja seinät ja kauniit seinämaalaukset, jotka menisivät väistämättä pilalle verilöylyssä. Saizo niminen miekkamiekkonen kyseli sitten, että miten hajaannuttaisiin. Aika yksinkertainen kaveri, jos ei tiennyt, mitä hajaantuminen tarkoitti, mutta ilmeisesti tämä halusi tietää lähinnä, että hajaannuttiinko useamman hengen ryhmissä vai kukin yksikseen.

”Hajaannutaan kahteen ryhmään, Rokuro, Yukimura ja Deliah tutkivat oikeanpuoleiset huoneet ja Minä, Saizo ja Hakidonmuya vasemmanpuoleiset, siten se varmaan hoituu nopeimmin.” Dorian vastasi. Kuulosti ihan kelvolliselta suunnitelmalta, vaikka pareja olisi riittänyt kolmeenkin ryhmään, mutta ei se oikeastaan ollut tarpeen ja näin Yukimuran ei tarvinnut erota Rokurosta. ”Kukaan ei siirry seuraavaan kerrokseen ennen kuin molemmat ryhmät ovat palanneet takaisin portaiden tuntumaan, huoneiden läpikäynnissä ei loppujen lopuksi mene kauaa, vaikka linna iso onkin, joka huoneessa ei kuitenkaan voi olla väijytystä, joten niitä ei tarvitse kuin käydä nopeasti läpi.” Dorian jatkoi. ”Selvä, eiköhän mennä sitten, niin saadaan urakka joskus päätökseen?” Yukimura ehdotti. Dorian nyökkäsi nopeasti ja lähti käymään ensimmäisen kerroksen käytävän vasemmanpuoleisia huoneita läpi ryhmänsä kanssa Yukimuran jatkaessa itse oikeaa puolta Rokuron ja Deliahin kanssa. (?)

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
20:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
"SHUN"

Istumista istumisen perään. En muuta ollutkaan tehnyt pitkään aikaan kun vaan istunut. Mahtoikohan jalatkaan enää toimia niin kuin niiden piti? Joka tapauksessa tyrmässä oli ravannut tavallista enemmän vartijoita tämän kyseisen Noen takia. Olin nyt jotenkin kuitenkin saanut selville, että karpallo oli menninkäinen ja nimeltään hän Noki. Hän oli myös puhunut jostain ryhmästä ohimennen, mutta kovinkaan tarkasti asia ei ollut selvinnyt. Olin myös itsenikin esitellyt esitellyt tässä samalla ja kertonut myös sen verran, että olin tosiaan ghoul. Noki oli myös halunnut tietää, että kuinka kauan minä olin joutunut tässä tyrmässä istumaan. En ollut tiennyt sitä kovinkaan tarkasti enkä vieläkään kyllä tiennyt, joten olin määritellyt ajan vaan pitkäksi ajaksi. Samaahan en tietenkään ollut kysynyt Noelta, koska näinhän itsekin, että hän oli joutunut tähän samaan tyrmään tänä aamuna.

Kovinkaan kauaa emme kuitenkaan kerenneet tuttavuutta tekemään, kun vartijat olivat tulleet utelemaan siitä jostain mahdollisesta yliluonnollisten joukosta. Tai eivät vartijat asiaa varmaksi tienneet, mutta eivät uskoneet, että Noen kaltainen idiootti keksisi itse linnaan hyökkäämistä. Vartijat tivasivat yliluonnollisten lukumäärää ja olinpaikkaa, mutta Noki ei sitä suostunut näköjään kertomaan, joten vartijat nappasivat Noen mukaansa. Tiesin kyllä, että mitä tuleman oikein piti, koska yleensä kiduttaminen oli tapa saada vanki tai kuka tahansa muukin puhumaan. Tosin kaikki eivät edes kiduttamisen jälkeen vastanneet kysymyksiin. Toisaalta kidutus saattoi myös olla niinkin traumatisoiva, että se muutti henkilön tyystin toiseksi.

Jonkun ajan päästä Noki pääsi takaisin tyrmään melko hakanut näköisenä ja verisenä. Vartijat viskasivat Noen vaan takaisin tyrmään, jolloin suustani pääsi kysymys siitä, että mitä Noelle oikein tehtiin. Vartijat eivät vastanneet siihen, kunhan vaan totesivat, että asia ei minulle kuulu. Sitten he poistuivat paikalta ja tyrmään laskeutui hiljaisuus. Katsoin pitkän aikaa Nokea, kun tämä makasi vaan tyrmän kivilattialla täysin liikkumatta ja vuoti vertaan lattialle. Häntä oli viillelty melko pahan näköisesti ja hakattu, kuten jo totesin, mutta mitä tämän toiseen käteen tuli, niin se taisi olla yhtä sormea vailla. "Noki? Hei... Oletko vielä hengissä?" koitin kysyä, mutta vastausta ei tullut. Hän vaan makasi siinä hiljaa paikallaan.

Jonkun ajan päästä Noen tuomisesta takaisin, kun ilta oli jo laskeutunut maahan ja oli varmaan jo yö, niin tyrmän ulkopuolelta alkoi kuulumaan selvästi tappelun ääniä ja hakkaamista ja ihan kuin jotain loitsintaa. Samalla kuului myös jotain epämääräistä puhetta ja pian avainten kilinää ja joku halusi selvästi tyrmään sisälle. Noki oli ollut tähän asti samassa asennossa täysin liikkumattomana. Sitten tyrmän ovi aukesi ja sisään tunki jonlaista valoa. Valon lisäksi tyrmään tuli se samainen nainen, joka oli ollut enenkin jo täällä, mutta loiste oli kadonnut hänestä. Naisen lisäksi sisään astui joku korkokenkähemmo. Nainen kiirehti sen Noen luo ja se korkokenkähemmo selvästi huomasi minut. Se nainen puolestaan kyseli, että oliko Noki enää hengissä ja miten pahaan kuntoon tämä oli hakattu. En uskonut naisen saavan vastausta kysymykseensä, mutta ihmeiden aika ei ilmeisesti ollutkaan ohi, koska ainakin Noki kohotti katsettaan siihen kyseiseen naiseen, mutta oli kuitenkin melko voimattoman näköinen, hakattu ja verinen. Verta oli jo lattialla jonkun verran, joten saattaisi tämä jonkun sortin verenhukastakin kärsiä, mutta onneksi verta ei kuitenkaan vuotanut niin kuin Niegaran putouksesta. Noki ei kuitenkaan sanonut sanakaan, mutta oli tämä sentään hengissä. "Mites tuolle tehdään?" se korkokenkähemmo kysyi seuraavaksi viittoen suuntaani selvästi. Mitähän tuosta nyt pitäisi sitten olla mieltä?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
21:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Olimme onnistuneet pääsemään linnaan ja vielä ainakin toistaiseksi kaikki taisivat olla hengissä, mikä toki ihan hyvä asia. Mutta oikeastaan minulle henkilökohtaisesti oli tärkeintä, että Yukimura oli hengissä. Enhän tuntenut kuitenkaan muita. Tiesin nimet ja kyvyt, mutta ei se ollut mitään tuntemista. Ei nimi ja kyky kuitenkaan kerro persoonallisuutta taikka luonnetta. Joka tapauksessa koko meidän ryhmä oli kasassa, vaikka Saizo olikin hukata parinsa eli Hakidonmuyan, mutta nainen Saizo löysi kadonneen parinsa ja sitten saimmekin pikakokouksen pystyyn. Tsukihiko puolestaan sai jatkaa matkaa Asamihimen ja Haurun kanssa, koska heidän tehtävä oli pelastaa Noki eikä vallata linnaa. Mitä sitten meidän ryhmän tehtävään eli pikakokouksen aiheeseen, niin se oli se, että joka kerros käytäisiin läpi vihollisten varalta huone huoneelta ja ennen kuin kerrosta vaihtaisi, niin pitäisi kokoontua yhteen. Ja oliko tämä selvä, niin ei ihan ollut. Ei ainakaan Saizolle, koska hän halusi tietää hajaantumisesta hieman tarkemmin eli sen, että kuka hajaantui ja kenenkin kanssa. Homma meni niin, että kaksi ryhmää ja en yhtään yllättyisi, jos joutuin katsomaan Deliahia vielä lisääkin. Vaikka en tuntenut häntä, niin hän oli todella ärsyttävä. Hänen koko olemuksensa oli ärsyttävä ja jos minulta kysyttiin, niin hän saisi kyllä kuolla. Oikeastaan se hoitui ihan helposti, jos haluaisin hänestä eroon. Ei vaan tarvisi antaa vettä ja siinähän kuivuisi. En yleensä suunnitellut kenenkään tappamista tai murhaamista. Tai no murhaamista, koska murha on suunniteltu, tappo ei ja se onkin niiden ero, mutta se siitä, koska ei tässä olla nyt miettimässä murhan ja tappamisen eroja.

Osuin kuitenkin oikeaan ja sain Deliahin omalle kontolleni jälleen, mutta koska hallitsin vettä, niin tietenkin. Onneksi myös Yukimura oli samassa ryhmässä. Dorian puolestaan lähtisi Saizon ja Hakidonmuyan kanssa. Lopuksi vielä siihen huomioon, että huoneiden läpikäynti ei kestäisi kauaa, koska ei joka huoneessa voinut olla jotain väijytystä. No tuskinpa vaan oli. Muutamassa ehkä saattaisi olla, mutta huoneessa pitäisi silloin olla jotain vartioimisen arvoistakin. Saizo nyökkäili asiaan, Hakidonmuya ja Deliah olivat näköjään myöskin ymmärtäneet yskän ja kyllä minäkin, vaikka en sitä mitenkään näyttänytkään. Lopuksi Yukimura sanoi siitä, että eiköhän sitten mennä niin homman saisi joskus päätökseenkin ja sitten tosiaan mentiin. Hakidonmuya ja Saizo lähtivät Dorianin perässä ja itse otin jalat alleni jatkaen toiselle eli oikealle puolelle alkaen käymään huoneita läpi. Jonkun ajan päästä Deliah päätti kuitenkin ilmoittaa, että on vettä vailla, koska iho oli alkanut hieman kuivumaan. Olin oikeastaa tyytyväinen kuulemaani, mutta lopulta päätin olla kuin en olisi kuullut mitään. Jatkoin vaan huoneiden tutkimista ja yhdessä näyttikin olevan pari vartijaa, jotka hoitelin siihen paikkaan tosin onnistuen samalla itsekin saamaan haavan toiseen käteeni. Ei se tosin tappava ollut, joten ei tässä mitään. Eikä se ollut ensimmäinen. Deliah sanoi seuraavaksi taas vesiongelmastaan, mutta päätin taas, että en muka kuullut. Kuolkoot tuohon, ei liiemmin kiinnostanut. Deliah oli kuitenkin käynyt minun ja Yukimuran päälle aikoimuksenaan tappaa meidät. Ei sellaiseen voinut luottaa. Sääli hänen kannaltaan... mitäs oli riippuvainen vedestä. Tosin tämä ei ollut kyllä minua millään tavalla, mutta en silti katuisi, vaikka Deliah kuolisikin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2016
22:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Noki ei vastannut mitään ja oli verinen ja heikossa kunnossa, mutta kohotti kuitenkin hieman katsettaan, joten ainakin hän oli hengissä. Asamihime koetti kimononsa hihoilla tyrehdyttää pahinta verenvuotoa, koska hänellä ei oikein ollut mitään millä paikata haavoja tällä hetkellä mukana. Pitäisi odottaa, että Saeryoselinermayorshiwalerierna pääsisi paikalle auttamaan eikä Nokea tuossa kunnossa oikein voinut liikutellakaan. ”Ei mene enää kovinkaan kauaa, niin olemme saaneet linnan haltuumme, suurin osa vartijoista on jo tapettu. Saeryos pystyy varmasti auttamaan sinua haavojesi kanssa.” Asamihime yritti rauhoitella Nokea samalla kun tyrehdytti verenvuotoja ja tarkasti itse Noen saamien vaurioiden laajuutta.

Hetken päästä Hauru kysyi, mitä jonkun kanssa tehtäisiin. Hetken kysymystä ihmeteltyään Asamihime huomasi vankilassa toisenkin vangin, joka, nyt kun hän asiaa tarkemmin mietti, taisi olla jo aikaisemmin päivällä täällä. Tästä oli kyllä paha sanoa mikä hän oli, mutta ei selvästikään ainakaan tämän linnan vartijoiden puolella. ”Ei tehdä vielä mitään, odotetaan, että tilanne ratkeaa ja muutkin pääsevät sanomaan mielipiteensä. Dorian ja muut kuitenkin haluavat tietää samat asiat, mitä itse kyselisimme varmistuaksemme, että mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä, joten turha kysyä samoja kysymyksiä montaa kertaa. Ei tässä enää kovin kauaa voi enää kestää kuitenkaan.” Asamihime vastasi. Ehkä vangin voisi päästää irti, mutta ei voinut olla varma, että hän oli luotettava ja tässä nyt oli tarpeeksi pulmia ilmankin.

”Oletteko valmiita Noen kanssa? Meidän pitäisi palata…” Tsukihiko kyseli tullen itsekin tyrmän ovelle pitäen kuitenkin käytävää silmällä vartijoiden varalta. ”Ei Nokea voi siirtää mihinkään nyt, hän on liian huonossa kunnossa. Meidän on odotettava täällä, että muut saavat linnan vallattua.” Asamihime vastasi veljelleen, joka huokaisi hieman närkästyneesti. ”Heillä voi kestää, eivät he tiedä tarkkaan missä tyrmä on eikä tässä vielä olla edes voitettu. Mitä tahansa voi vielä sattua, emme me voi vain odottaa täällä.” Tsukihiko ilmaisi asian selvästikin halukkaana mennä sinne, missä tapahtui, eikä lymytä kellarissa naisten kanssa. (Olkaa hyvät Hauru, Shun ja Noki XD) ”Odotetaan hetki, kun tuntuu, että tilanne on rauhoittunut, voit mennä katsomaan vieläkö muut sotivat.” Asamihime ehdotti siihen. ”Mutta sota saattaa loppua ja sitten jään lopusta ihan paitsi!” Tsukihiko vastusti. ”Se ei nyt veli hyvä ole tässä se oleellisin asia…” Asamihime huokaisi. ”Tarkoitinkin lähinnä sitä, että apuani saatetaan kaivata sillä välin, kun olen täällä.” Tsukihiko yritti korjata tilannetta, mutta oikeasti hän halusi vain päästä leikkimään keihäällään… Miehet. (kuulostipa häröltä XD)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.02.2016
22:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura seurasi Rokuron ja Deliahin kintereillä tutkimaan huoneita samalla kun Dorian, Saizo ja Hakidonmuya tutkivat toisen puolen huoneet. Jossain kohtaa Deliah pyysi Rokurolta vesiapua, mutta Rokuro vain jatkoi kuin ei olisi kuullut mitään. Yukimura ei ehtinyt sanomaan siihen mitään, kun seuraavassa huoneessa odotti pari vartijaa, mutta Rokuro ei niiden hoiteluun pahemmin taustatukea tarvinnut ja miehet oli pian hoidettu. Deliah mainitsi vedentarpeestaan uudestaan, mutta Rokuroa ei kiinnostanut. Mikä häntä vaivasi? Ei Yukimurakaan erityisemmin Deliahista pitänyt, tämähän oli melkein tappanut hänet ja haavoittanut Rokuroa pahasti. Mutta Saeryos oli kuitenkin hoitanut haavan kuntoon eikä se ilmeisesti vaivannut Rokuroa enää eikä Yukimuralle ollut tullut naarmuakaan siinä rytäkässä, kiitos Rokuron ja Aisun. Oli turha kantaa kaunaa asiasta, joka oli ollut ja mennyt ja he olivat kuitenkin samaa ryhmää. Tästä tulisi vielä ongelmia, jos Deliah kuolisi heidän takiaan. ”Rokuro, Deliah tarvitsee apuasi, ole hyvä ja auta häntä. Meillä on nyt tärkeämpää tekemistä kuin hautoa keskinäistä kaunaa, voimme selvittää henkilökohtaiset erimielisyytemme sitten kun tämä on ohi ja jos olemme kaikki hengissä. Ei olisi mitenkään suotavaa, että aiheutamme oman puolelaisen kuoleman, sitä kutsutaan petokseksi ja sitten saamme kaikkien muiden vihat niskaamme ja siitä tuskin vähällä selviämme, joten ole järkevä, kuten yleensä olet, ja hoida osasi tässä tehtävässä.” Yukimura kehotti, ei niinkään ankaran käskevästi, mutta sillä äänensävyllä kuitenkin, ettei katsoisi hyvällä kieltävää vastausta. Jos Deliah kuolisi vihollisten käden kautta, niin se olisi voivoi, mutta hänen tai Rokuron takia hän ei kyllä kuolisi. Elleivät he sitten ottaisi tämän sodan jälkeen yhteen, se olisi sitten eri asia.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 11.02.2016
22:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Olin joku aika sitten päässyt ikäkriisini yli, vaikka se oli edelleenkin melkoisen ahdistava aihe, koska olin edelleenkin mielestäni ihan liian vanha, mikä taas oli aivan kamala asia. Ei sille vaan mitään voinut. Sotaa tai taistelua ei kuitenkaan voitettu ikäkriisin avulla, joten asiasta oli vähän pakko päästä yli. Aisu puolestaan oli jäänyt mökin luo metikköön, joten me jatkoimme matkaamme sitten linnalle, jonka luo pääsimme ja suunnitelman toteutus alkoi ja kaikkien mahdollisten kiemuroiden ja suunnittelun ja suunnistamisen jälkeen olimme päässeet linnaan sisälle ja vieläpä tälle oikealle tyrmälle, jossa oli aika verinen meno. Noki oli aikalailla veressä, joka taas oli aika varmasti hänen omaansa. Lattialla oli verta tai oikeastaan vaan Noen ympärillä. Asamihime puolestaan ryntäsi heti Noen luo ottamaan selvää tämän tilasta. Noki oli selvästi ottanut turpaansa ja oli heikossa kunnossa, mutta eiköhän se ollut jo selvää tuon veren määrän suhteen? Mitään selvää vastausta auringonhaltija ei kuitenkaan saanut.

Minä puolestani kiinnitin huomiota huoneessa olevaan toiseen vankiin, jonka vaatetus oli todella vähäinen. Tällä oli vaan joku lannevaate päällä ja lisäksi joku ehkä naistenrintaliiveiksi verrattava asu tai paita tai mikä onkaan, mutta joku paljastava vaatetus se kuitenkin oli. Muuta hänen päällään ei oikeastaan ollutkaan. Lisäksi tämä oli todella laihassa kunnossa, minkä takia jopa kylkiluiden tarkankin määrän saattoi laskea, mutta en kyllä alkanut moiseen. Tosin harvoin vankien olot olivat kovinkaan kummoiset, mutta vaikka Noki ei ollut täyttä vuorokauttakaan ollut tyrmässä, niin hänen tilansa taisi olla vakavampi. Ainakaan toinen vanki ei vuotanut verta. Toisaalta Noki ei näyttänyt kuoleman laihalta, vaikka hoikka olikin.

Asamihime puolestaan selitti Noelle, että linnan valtauksessa ei pitäisi enää mennä kovinkaan kauaa. Toivottavasti... vaikka en pahemmin ollut juuri tehnytkään. Toki nyt jotain, mutta jos vertasi johonkin toiseen, niin se joku toinen oli kyllä tehnyt enemmän. Parhaani olin kuitenkin yrittänyt. Toki muodon vaihtaminen voisi auttaa asiaa ja vartijoita saisi tapettua enemmän kerrallaan ja nopeammin, mutta en vieläkään ollut halukas esittelmään muille hirviömäistä olomuotoani ja näin olin kuitenkin paljon kauniimpi. Kauneus ennen kaikkea.

Mutta sitten siihen, että mitä sille laihalle luikulle tehtäisiin. Ei mitään... ei ainakaan vielä, koska muidenkin olisi hyvä päästä paikalle pohtimaan asiaa. "Sovitaan sitten niin", totesin siihen. Enhän minä seinässä kiinni ollut, joten kävi ihan hyvin minulle. Tsukihiko puolestaan kyseli, että oltiinko Noen kanssa jo valmiita, koska meidän pitäisi palata. Asamihime valaisi kuitenkin asiaa, että ei Noki voinut mihinkään mennä, joten odottaisimme täällä. Kyllä se ainakin minulle passasi. Tsukihiko halusi kuitenkin selvästi mennä jatkamaan sotaansa eikä seuramme kiinnostanut (korjaan, naisten seura XDD). Tsukihiko toisin sanoen pelkäsi sitä, että sota kerkeää loppumaan kesken kaiken, mutta se ei siis ollut tärkeintä tässä. No tottahan se kyllä oli, mistä pääsimme siihen, että Tsukihikon apua saatettaisiin tarvita (vaikka oikeesti se haluukin vaan heiluttaa keppiä, eikusiis XDDD), mutta kuinka vaan. En kyllä estänyt, että kyllä hän voisi puolestani mennä tappelemaan, jos välttämättä halusi. Mutta nyt kai odotimme muita.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.02.2016
22:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Jatkoin edelleenkin huoneiden tutkimista ja niitähän olikin loppujen lopuksi aika paljon, mutta olihan linna kuitenkin iso. Onneksi joka huoneessa ei kuitenkaan ollut joitakuita pällejä odottamassa ihmettä tai jotain muuta vastaavaa. Jos joka huoneessa olisi ongelma, niin emme varmaan pääsisi koskaan eteenpäin asiassa ja kyllä tämäkin alkoi ajan kanssa ottamaan kunnon päälle, vaikka kuntoni olikin oikeastaan ihan hyvä. Deliah jatkoi vesiongelmastaan edelleenkin ja valitti ihonsa olevan kuiva, mutta kyllä se oli ihan Deliahin oma ongelma. Itsehän hyökkäsi kimppuun. Kukaan ei pakottanut häntä siihen, hän vaan hyökkäsi. Olkoonkin, että taisi olla suhteellisen lapsellista olla kuin ei kuulisi mitään sellaisen takia, mutta Deliahin aikeet olivat olleet pahat ja jos Aisu ei olisi jäädyttänyt häntä pystyyn, niin kuka tietää, että olisiko Deliah onnistunut aikeissaan? Oli siis vähintäänkin oikein antaa hänen maistaa omaa lääkettään ja ainakin oppia päätymään virheensä anteeksi. Mutta ei. No ei sitten, eipä herunut vettäkään.

Deliah päätti vielä kerran mainita vesi ongelmastaan ja huusi perään, että olenko kuuro vai missä viiraa, kun Yukimura puuttui asiaan siihen malliin, että kielteinen vastaus ei ollut mahdollinen tai ainakaan hyväksyttävä. Toki se oli mahdollinen, koska ei kukaan estänytkään minua kieltäytymästä. Joka tapauksessa sain olla hyvä ja auttaa Deliahia. Mitä, jos olinkin paha ja jätin auttamatta? Joka tapauksessa meillä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin hautoa jotain kaunaa. "Deliah ansaitsee sen. Hän hyökkäsi kimppuumme tappaakseen meidät", päätin ehkä jopa ensimmäistä kertaa sanoa poikkipuolisen sanan.

Juttu meni kuitenkin niin, että henkilökohtaiset kränät voisi hoitaa jälkeenkinpäin, kun tämä kaikki on ohi. Toisaalta, jos Deliah kuolisi, eihän kukaan välttämättä voisi todistaa sitä, että olin syyllinen siihen ellei Yukimura sitten paljastaisi. Ainahan kuoleman voisi naamioida. Ei sen olisi pakko olla niin näkyvää, että raukka parka kuoli kuivuuteen. Mutta tavalla tai toisella oli huono homma aiheuttaa omalla puolella olevan kuoleman. "Niinpä... Deliah... Miettisit sitä", päätin sanoa, koska eipä Deliahinkaan päätä paljoa pakottanut kun jo hyökkäsi kimppuun. "Halusin vaan varmistaa, että olette varmasti yliluonnollisia. Ei se ollut väärin. Enkä olisi oikeasti tappanut..." Deliah sanoi siihen, mutta niin varmasti. En niele tuota, mutta olkoot. "Olkoot... Tämän kerran, mutta en tee sitä sinun takia", ilmaisin ja ns. viskasin vedet Deliahin päälle niin, että seireeni oli nurin. "Ei kestä kiittää", mutisin perään lähinnä itselleni ja jatkoin matkaa. Olkoonkin, että tuo oli melko lapsellista minulta, mutta en voinut sille mitään, että Deliah otti aivoon. Joka tapauksessa Deliah pääsi pystyyn ja maka jatkui hänenkin osalta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2016
11:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Huoneiden läpikäynti jatkui Deliahin ongelmista piittaamatta ja lopulta tällä alkoi mennä hermot ja vaati vettä entistä kärkkäämmin ja kyseli Rokuron kuulon laitaa. Seireeni oli selvästi astetta typerämpi olento, pyyntö ja aikaisemman anteeksi pyytäminen olisivat olleet varmempi keino saada vettä nopeammin kuin tuollainen valitus ja itsekeskeinen asenne. Hänen henkensähän se vedestä riippui, ei Yukimuran tai Rokuron ja Rokuro oli ainoa, joka sitä vettä voisi hänelle antaa, ellei hän löytäisi itse linnasta vettä. Rokuro puolestaan aikoi selvästi antaa seireenin vain kuivua kasaan, mikä ei ollut yhtään hänen tyyppistään. Toki Deliah oli uhannut Yukimuran henkeä ja haavoittanut Rokuroa pahasti tämän puolustaessa Yukimuraansa, mutta silloin he eivät vielä varsinaisesti kuuluneet koko ryhmään. Nyt kuuluivat ja niin kuului Deliahkin. Lisäksi tällaiset välienselvittelyt eivät kuuluneet sotakentälle.

Yukimura joutui siis vasten tahtoaan puuttumaan asiaan Deliahin puolelle, joskin oli itse samaa mieltä Rokuron kanssa, että Deliah ansaitsi tätä ihan omalla käytöksellään. Hieman nöyryyttä voisi esittää siinä kohtaa, kun oli toisten avun armoilla. Kuitenkaan nyt ei ollut hyvä hetki ja he saisivat Rokuron kanssa vain muiden vihat päälleen, jos Deliah kuivuisi kuoliaaksi. Yukimuraa ei erityisemmin innostanut saada 12 yliluonnollisen olennon vihoja päälleen, siinä jos missä olisi hengenlähtö lähellä. Yukimura kohautti hieman kulmiaan, kun Rokuro vastoin kaikkia odotuksia ja luonnonlakeja alkoikin inttämään vastaan. Myöhäinen murrosikä varmaan iskenyt… 26vuotiaalle miehelle, kun tuolla lailla alkoi kapinoimaan. Deliah siis kuulemma ansaitsi sen, koska hyökkäsi kimppuun. ”Saattaa ansaitakin mutta ei nyt ja ei täällä.” Yukimura vastasi siihen.

Rokuro huomautti sitten siihen, että oman puolen kuolemat eivät olleet suotavia, että Deliah voisi miettiä sitä samaa. ”Emme olleet vielä silloin samalla puolella emmekä kumpikaan kuolleet.” Yukimura muistutti siinä kohtaa, koska tässä oli nyt hivenen parempaakin hommaa. Onneksi alakerros oli ilmeisen rauhallinen ja vielä toistaiseksi ei monenkaan huoneen takaa ollut rynnännyt vihollisia kimppuun. Deliah puolestaan väitti myös, että teki sen vain varmistuakseen heidän yliluonnollisuudestaan ja ei hän oikeasti olisi tappanut. Se oli kyllä varmaan totta, kerta seireeni osasi tappaa katseellaan. Yukimura ei ollut vältellyt katsekontaktia, tämä oli tehnyt sen, joten jos Deliah olisi halunnut, Yukimura olisi jo kuollut. Mikä oli edelleen erittäin puistattava ajatus, mutta elossa oltiin vielä. Lopulta Rokuro kuitenkin myöntyi ja räiskäisi voimalla vedet Deliahin päälle ja kasteli siinä sivussa myös Yukimuran, joka ei ollut ehtinyt siirtyä syrjään. Sitten tämä heitti vielä närkästyneet eipäkestät perään ja jatkoi matkaa. ”Kiitos…” Yukimura totesi ja jatkoi perässä Deliahinkin päästyä jatkamaan matkaansa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.02.2016
13:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Koko linnan läpikäymisessä olisi kyllä jumalattoman iso työ vain kuuden sotilaan voimin, mutta se oli silti tehtävä huolellisesti ja pihallakin tarvittiin väkeä puolustukseen, samoin Noen vapauttamiseen, joten enempää ei irronnut linnan vartioinnin murtamiseen. Onneksi vartijat tulivat aika hyvin itse päälle ilman, että heitä tarvitsi erikseen etsiä. Dorian oli laittanut miekkansa pois ja käytteli kahta väkäteräistä pitkää veistään, ne olivat sisätiloissa hivenen käytännöllisempiä aseita kuin suuri sotamiekka. Hommaa hidasti vielä sekin, että huoneet tarkistettua piti odottaa toista ryhmää, ennen seuraavaan siirtymistä, portaikkoonkin olisi ehkä voinut jättää jonkun vartioon jos ylhäältä tulisi apujoukkoja tai joku pääsisi Hoshiyomin puolustuksen läpi, mutta siihen ei ollut tarpeeksi väkeä tuhlattavaksi, joten homma sai luvan toimia näin.

Kovin montaa vartijaa ei vastaan tullut ja Dorian ryhmänsä kanssa hoiteli heidät melko leikiten. Kuten hän oli arvellut, linnan puolustus oli laitettu pääosin ulos ja sisällä ei ollut kovin kummoistakaan vahvistusta. Ylimmissä kerroksissa todennäköisesti tulisi vastaan enemmän ja kun löytyisi kerros, jossa vartijoita riittäisi, tiesi että linnaherra perheineen oli löydetty. Tällä luultavasti oli kunnon vartio ympärillään, niin herroilla aina oli. Tietenkin voi olla mahdollista, että tämän oli onnistunut paeta sekasorron keskellä, eivät he olleet ehtineet pitää kulkureittejä silmällä vähäisen miesluvun takia ja salaisia tunneleita saattoi hyvinkin olla, mutta silloin luulisi alhaalla olevan paremman vartion. Ellei kyseessä ollut harhautus ja joku esitti linnanherraa sillä välin, kun tämä itse pakeni raukkamaisesti. Mutta oletettavasti tämä nökötti peloissaan jossain ylemmässä huoneessa vartijoidensa ja vaimojensa takana nyt kun sodankulku olikin käynyt hänelle epäedulliseksi ja katui sitä, ettei ollut paennut. Luultavasti hän ahneudessaan kuvitteli miten hän vangitsisi useamman yliluonnollisen shogunille luovutettavaksi ja saisi vaurautta ja mainetta ja kunniaa, eikä edes ajatellut, että hänen joukkonsa voisivat hävitä taistelua.

Kun linnan ensimmäinen kerros kellarikerroksia lukuun ottamatta oli käyty läpi ja vartijat niitetty maahan, Dorian kääntyi ryhmänsä puoleen. ”Palataan tapaamispaikalle.” Hän ilmoitti lähtiessään takaisin kohti linnan pääovia ja portaikkoa olettaen muiden tulevan perässä, koska mitäpä he enää toimittivat kun vartijat oli tältä puolen jo listitty. Sitten kun Rokuron ryhmä tulisi paikalle, elleivät olleet jo, he siirtyisivät seuraavaan kerrokseen hoitelemaan samaa asiaa. Kerroksia oli linnan koosta päätellen arviolta ainakin viisi, joten tässä saisi kyllä ajan kulumaan. Portaiden luona ei näkynyt toistaiseksi mitään elollista, eikä kuolleidenkaan seassa näkynyt tuttuja. Ulkopuolella puolustus selvästi piti hyvin eikä sisälle päässyt lisää vartijoita, mutta muita sitten vielä odotellessa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.02.2016
20:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

En nyt ollut kyllä ollut ymmärtänyt Rokuron ongelmaa. Nurisiko tämä vastaan jostain pikku haavoista, jotka olin sattunut tekemään hänelle? Itsehän hän heilui niiden omien aseidensa kanssa. Kynnet ja hampaat olivat seireenien aseet siinä missä nyt esimerkiksi Rokuron aseet olivat ne kyseiset aseet, joilla varmaan oli joku hienompikin nimi kuin vaan aseet, mutta en ollut tietoinen nimestä. Mutta yhtälailla hän oli huitonut niillä minun suuntaani. Olkoonkin, että minä kyllä hyökkäsin, mutta jos olisin halunnut oikeasti tappaa Rokuron ja Yukimuran, niin kyllä molemmat katsoivat ainakin pariinkin otteeseen silmiini puhuessaan minulle. Olisin voinut tappaa heidät heti siihen paikkaan, mutta en tappanut. Säästin heidät ja se miksi hyökkäsin, niin halusin vaan saada heidät käyttämään voimiaan. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut käyttänyt voimiaan, koska Asamihime oli tullut tietojensa kanssa paikalle kesken kaiken ja sitten pääsimmekin jo suunnitteluasteelle ja Aisu oli päättänyt, että Rokuro ja Yukimura ja vielä se Ryuumeikin kuuluvat joukkoon. Ei siinä pahemmin muiden mielipiteitä kuunneltu. Aisu nyt oli kyllä jo aijemminkin yrittänyt olla joku joukkojen johtaja, vaikka ei sitä ollutkaan myöntänyt, mutta se akka oli tosiaan vaan päättänyt asian oman pienen päänsä sisällä yksin.

Joka tapauksessa lopuksi oli pakko kysellä Rokuron kuulon laitaa ja lopuksi tämä oli vaan todennut, että ansaitsin todella siis kuolla. "Siis sen takia, että halusin vaan tarkistaa, että oletteko oikeasti sitä mitä väitätte olevanne?" kysyn siinä kohdassa. Mielestäni tuo oli typerä syy tappaa ketään. Yukimura taas oli sitä mieltä, että saatoin toki kyllä ansaitakin kuolemani, mutta en nyt enkä täällä. Eivät kai he oikeasti ole tosissaan? "Kävit kimppuumme ja halusit tappaa meidät. Eikö sellainen muka ansaitse kuolemaa omasta mielestäsi?" Rokuro päätti kysyä asiaa. "Kyllä varmasti, jos joku olisi oikeasti yrittänyt tappaa teidät, mutta kukaan ei kyllä yrittänyt oikeasti tappaa teitä. Tai ei ainakaan sillä hetkellä", vastaan siihen.

Puhe kuitenkin jatkui siihen, että omalla puolella olevia oli kohtuutonta tappaa ja voisin miettiä sitä. Yukimura kuitenkin totesi siihen, että Rokuro ja Yukimura eivät olleet vielä silloin kuuluneet joukkoon. "Jos olisitte kuuluneet, en olisi tietenkään edes alkanut pohtimaan yliluonnollisuuttanne, mutta satuitte epäilyttävästi varjostamaan Kamanosukea ja olisitte voineet olla ihmisiäkin. Onko siis väärin pelata varman päälle?" kysyn lopuksi vielä kysymyksen lähinnä Rokurolta, koska hän ei tuntenut tajuavan nyt mitään. "Ihan sama... Olimme tai emme, Deliah olisi voinut hoitaa tarkastuksensa jollain toisellakin tavalla. Ja se, että onko väärin pelata varman päälle, niin ei... ei ole. Mutta olisit edelleenkin voinut hoitaa asian jollain toisella tavalla", Rokuro vastasi.

Mutta joka tapauksessa, loppu hyvin kaikki hyvin. Sain vettä ja osansa sai myös Yukimura Rokuron sanoessa siitä, että ei kestäisi kiittää ja jatkoi vaan matkaansa. Yukimura puolestaan päätti kiittää. Tässä samalla oli myös käytäväkin saatu kasteltua. Mutta kuinka vaan. Ehkä se ei nyt hirveästi haitannut. Yukimura puolestaan ei tainnut nauttia siitä hetkestä kun kastui myöskin, mutta minua ei haitannut kastuminen ollenkaan, päinvastoin. Ihokin voi taas hyvin. Lopuksi viimeinen ovi tällä käyttävällä näytti tulevan vastaan ja Rokuro kun oli jonkun verran edellä, niin hän pääsi ovelle ensimmäisenä, kiskaisi oven auki ja eikä siellä näköjään ketään tainnut olla. "Mennään takaisin..." Rokuro mutisi ja lähti sitten taas juosten samaa käytävää takaisinpäin kohti sitä kohtaa, jossa hajaannuimme tai niin ainakin oletin. Rokuro puolestaan näytti edelleenkin olevan jokseenkin ärtynyt. Raukka ei varmaan ollut nukkunut kunnolla tai kaipasi muuten vaan kipeästi huomiota. Vai mistähän kenkä mahtoi puristaa? Vai puristiko paita liikaa? Housut eivät voineet puristaa liikaa, koska Rokurolla ei housut tohtinut oikein päälläkään pysyä kun ne roikkuivat tuolla tavalla.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.02.2016
21:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Olimme hajaantuneet siinä kohdassa, jossa käytävä hajaaantui kahdeksi erillikseksi käytäväksi ja olin jatkanut sitten matkaani Dorianin ja Hakidonmuyan kanssa. Rokuro, Yukimura ja Deliah puolestaan olivat saaneet toisen puolen käytävästi itselleen, vaikka olihan se kyllä selvää, että Rokuro joutuisi Deliahin kanssa ainakin samalle käytävälle, kerta Rokuro oli ainut, joka voisi pitää kalan hengissä. Se siitä kuitenkin, koska piti keskittyä itse tehtävään eli mahdollisien vartijoiden hoitamiseen, joita saattoi huoneissa ehkä ollakin jonkun verran. Loppujen lopuksi vartijoita ei kovinkaan paljoa huoneista löytynyt ja niiden, jotka löytyvät, hoitelu oli aika helppoa. No olihan vastassa kaksi vampyyriä ja minä, joka taidoin valon voiman, vai mikä nyt tarkasti sanottuna onkaan, mutta valoa kuitenkin hallitsin.

Joka tapauksessa vaikka alimmasta kerroksesta olikin löytynyt vaan muutamia vartijoita, niin ylhäältä saattaisi löytyä sellaista enemmänkin, koska jokaisella linnalla varmaan oli oma herransa. Oli siis olettavaa, että linnanherralla olisi itsellään suojana vartijoita ellei tämä ollut luikkinut pakoon häntä koipien välissä kun tajusi, että hänen vartijoidensa puolustus petti pahasti eikä heistä ollut kohtaamaan yliluonnollisuuksi. Ei siinä mitään, miten nopeammin tämä olisi ohi, sitä parempi.

Mutta pian oli kuitenkin saatu tämä puoli haltuun ja tarkastettua loppuun asti. Dorian kääntyi minun ja Hakidonmuyan puoleen ja ilmoitti, että nyt palataan takaisin. "Selvä", totesin siihen. Vampyyrinainen puolestaan tyytyi vaan pään nyökäytykseen, mutta eipä tuohon paljoa tarvinnut alkaa vastailemaan. Matka jatkui kuitenkin, mutta tällä kertaa paluumatkan tunnelmissa. Ne kolme eivät kuitenkaan olleet vielä päässeet kohtamispaikalle kun me saavuimme takaisin. Tosin pian Rokuron ryhmä alkoi näkymään. Tai no tämän toisen ryhmän toinen puolikas, jonka kärjässä Rokuro näytti vaan olevan. "Nyt voimme varmaan jatkaa toiseen kerrokseen?" Hakidonmuya kyseli.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.02.2016
00:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Rokuron ryhmä saapui pian ja vesiapua oli näemmä annettu myös Yukimuralle, eikä vain Deliahille, mutta nyt ei ollut aikaa murehtia sitä, mitä oli käynyt, kun kaikki kolme kuitenkin olivat selvästi hengissä. He siirtyivät seuraavaan kerrokseen ja kävivät sen ja sitä seuraavat kerrokset läpi kuten ensimmäisenkin (eikö ollut hieno skippaus? XD) eikä vartijoita kauheasti tullut vastaan ja nekin vähäiset ryhmät saatiin melko äkkiä hengiltä. Kuten Dorian oli päätellyt, vasta neljännessä kerroksessa oli varteenotettava määrä vartijoita jo heti portailla vastassa. Neljäs kerros oli jo sen verran pieni, ettei hajaantuminen ollut tarpeen ja lisäksi varioiden määrä jo kertoi aika hyvin mihin suuntaan mennä. Linnaherra ei selvästi ollut lähtenyt pakoon, pölkkypää, olisi kannattanut, nyt se oli myöhäistä. Dorian oletti, että muutkin näkivät tilanteen ihan itsekin, eikä hänen tarvinnut tällä kertaa kertoa itsestään selvyyksiä, kun kerta nyt ei oikein ollut edes erillisiä käytäviä mille hajaantua ja vartijajoukko vei suoraa yhden huoneen ovelle.

Dorian raivasi tietä eteenpäin ja hakkasi miehiä maahan, mutta tällä kertaa heitä oli kiitettävästi enemmän kuin alempana. Ei kuitenkaan niin paljon, etteivätkö he yhdessä olisi heille pärjänneet, olihan Dorianilla toinen vampyyri matkassa ja vielä sen lisäksi Saizo oli ihan pätevä alallaan niin kauan kuin käytti miekkaansa pelkästään ilman valojaan, Dorian ei häiriintynyt tulen valosta, mutta keinotekoinen kirkas valo, vaikkei auringon valoa olisikaan, otti silti ikävästi pimeään tottuneisiin silmiin. Muiden taistelutaitoja hän ei ollut kauheasti ehtinyt seuraamaan, mutta mitä nyt oli, niin Rokuro vaikutti ihan pätevältä ja Deliahkin kaikessa kummallisuudessaan osasi hommansa, Yukimurakin meni ihan hyvin porukan mukana, vaikkei tämä pahemmin taistellutkaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.02.2016
10:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Toiset olivat jo päässeet kohtauspaikkaan ennen kuin me saavuimme paikalle, mutta olihan matka muutenkin ollut toisilla helpompi, koska heillä ei ollut valittavaa kalaa perässään, joka päti kaiken aikaa. Myönnän toki, että vastaan laittamiseni saattoi kyllä olla astetta lapsellisempaa ottaen huomioon, että olen kuitenkin ollut täysi-ikäinenkin jo yhdeksän vuotta ja hieman päälle, koska olenhan nyt kuitenkin ollut jo 26-vuotias suunnilleen yhden vuoden. 27 vuoden ikä oli lähempänä, mutta kyllä tiedostin käytökseni lapsellisuuden ja se jääkööt tänne. Mutta ei Deliahkaan kaikista kypsin ollut, mutta seireeni oli jälkeenjäänyt. Hän oli kuitenkin minusta tai no vedestäni riippuvainen, joten hänen olisi syytä käyttäytyä sen asian suhteen hieman toisella tavalla. Ei huvittanut auttaa moista, vaikka Deliah kuinka olikin sanonut, että ei olisi tappanut. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka seireeni katseella olisikin osannut tappaa. Ehkä hän ei halunnut tappaa meitä niin helposti kuitenkaan. Ei sitä koskaan tiedä ja se, että seireeni osasi tappaa katsellaan, voi olla myös valhe.

Joka tapauksessa Deliah oli saanut vetensä ja Yukimurakin sai siitä osan, vaikka ei varsinaista vesiapua ollutkaan tarvinnut, mutta meni jo. Tällä hetkellä en osannut olla siitä pahoillakaan ja kuivuuhan se nyt joka tapauksessa kuitenkin, vettähän se vaan on. Eri asia, jos mies olisi saanut jotain myrkkyä niskaansa ja se sitten vaikka syövyttäisi. Vedellä ei kuitenkaan ollut syövytys ominaisuuksia, joten hätää ei ollut. Lisäksi olimme sisällä eikä täällä nyt ollut kuitenkaan erityisemmin kylmä. Toiseksi, linnassa varmasti olisi jossain kuivat vaatteet ja pyyhkeitä, joten ei sekään ollut ongelma. Kuivattelun voisi siis hoitaa sitten kun vartijat olivat läjässä ja linnanherra koristamassa koko hemmetin kekoa vaimoineen.

Dorianin johdolla kuitenkin jatkoimme taas seuraaviin kerroksiin ja aina hajaannuttiin uudestaan. Tällä kertaa työ sujui nopeammin, koska Deliah ei ollut valittamassa kaiken aikaa ja jos olisikin ollut, niin tappaisin hänet vaikka oman käden kautta. Voin myös myöntää sen, niin Yukimura ei ainakaan saa ongelmia niskaan. Toisaalta homman voisi myös laittaa kuolleen vartijan niskaan, koska olihan vartijoilla miekat. Tuskin kukaan nyt jää katsomaan sitä, että Deliah kuollut kunain vai miekan kautta. Silloin hän ei ainakaan olisi myöskään kuivunut kasaan. Mutta, koska Deliah ei sanonut sanaakaan koko huoneesta huoneeseen tutkimisen aikana, niin Deliah sai pitää henkiriepunsa.

Seuraavaksi pääsimmekin jo neljänteen kerrokseen ja jos vertasi nyt kolmeen ensimmäiseen kerrokseen, niin neljäs kerros kuhisi vartijoita. Lisäksi kerros oli kyllä kooltaan pienempi, mutta mitä tästä voi päätellä, niin linnanherra oli tässä jossain lähellä eli tämä ei ollut karannut. Olisi kuitenkin varmaan kannattanut, mutta ei haittaa, hänkin saa kuolla vartijoidensa kanssa. Ja vaikka nyt en erityisemmin teurastamisesta nauttinut, niin nyt se tuntui kyllä kerrassaan vapauttavalta ja vielä kun ajatteli Deliahin heidän tilalleen. En voinut asialle mitään, mutta Deliah raastoi kyllä pahemman kerran hermoja. Asiaa nyt en kyllä ääneen aikonut mitenkään sanoa, koska olin sanonut aijemmin jo liikaa enkä aikonut ainakaan julkisesti olla enää lapsellinen. Se kun jäi ensimmäiseen kerrokseen ja saa pysyäkin siellä. Tämän jälkeen aijon kuitenkin selvittää välimme. Nyt oli kuitenkin muuta, joten jätin Deliahin omaan arvoonsa ja jatkoin vartijoiden raivaamista, kuten Saizo, Hakidonmuya ja Doriankin ainakin tekivät. Kyllä Deliahkin, mutta en kiinnittänyt moiseen huomiota. Yukimura teki varmasti myöskin osansa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.02.2016
12:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Homma jatkui sitten murjotuksen merkeissä, mutta ainakin jatkui ja Deliahkin sai vetensä, joten melkein kaikki voisivat olla tyytyväisiä. Paitsi Rokuro, joka selvästi oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja koska tässä oli sota menossa, niin oli aika väärin puhua tyytyväisyydestä. Toiset odottivat jo portaiden luona ja siitä matka jatkui ylös ja sama toistui, tosin paremmissa merkeissä, koska Deliah sai vetensä eikä hänen tarvinnut ärsyttää Rokuroa sillä yhtään enempää. Yukimura yritti parhaansa mukaan olla Rokurolle edes vähän avuksi, mutta vartijoita oli sen verran vähän, että Rokurolla ei kauheasti ollut ongelmia heidän kanssaan ja Deliah toki hoiti oman osuutensa.

Ongelmia ei oikeastaan tullut ennen neljättä kerrosta, koska siellä kuhisi vartijoita kuin muurahaisia muurahaiskeossa, no ehkei ihan, mutta lähes tulkoon. Nyt ei kuitenkaan hajaannuttu, koska tässä riitti työtä ihan itse kullekin ja Yukimurakin sai liata kätensä vaikka ilman aseita se ei kovin kummoista ollut. No kaipa siitäkin hieman haittaa oli, kun vartijoita nukahteli kesken kaiken ja kupsahteli toistensa tielle, vaikka he kyllä heräsivätkin melko äkkiä. Ja sai hän muutaman keskittymisen herpaantumaan voimillaan, jotta itse sai iskut väistettyä ja muille, joilla aseet oli käytössä, oli helpompaa listiä vartijoita, vaikkeivät he varmaan sellaista apua kaivanneetkaan.

Vähä vähältä vartijamäärä alkoi harvenemaan ja käytävä täyttymään verestä. Useampaan otteeseen Yukimura oli vähällä liukastua vereen tai kompastua maassa retkottaviin ruumiisiin, mutta sai säilytettyä tasapainonsa. Dorian raivasi tietä jo parillisille koristeellisille liukuoville ja niitti ikävän näköisillä lyhyillä miekoillaan vartijoita lakoon kuin heinää. Jotenkin Yukimurasta tuntui, että Dorian olisi yksinkin saanut koko linnoituksen vallattua, sen verran varmasti hän eteni ja vain lahtasi ihmisiä tieltään, vaikka ei hänkään ihan naarmuitta ollut säilynyt.

Dorian leväytti ovet auki tapettuaan viimeiset ovella olevat vartijat ja huoneesta vartijoita sikisi lisää (kuin senttejä saunalahdelta). Eivätkö ne jo pian voisi loppua? Tässä oltiin tapettu miestä jo useamman tunnin ja tauko ei tekisi pahaa. Kuitenkin loppu alkoi varmasti jo häämöttää. Dorian oli saanut itsensä raivattua jo huoneeseen asti, Yukimura oli sen verran kaukana ja vartijoita oli tiellä vielä reippaasti, joten itse hän ei sinne asti vielä päässyt ja ovella oli sen verran tungosta, että oli paha sanoa oliko linnaherra siellä, mutta vartijoiden määrästä päätellen se oli erittäin oletettavaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.02.2016
13:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Vartijoita oli hakattu yksi toisensa jälkeen ja olin kyllä oikeastaan odottanut, että näistä olisi edes jotain vastusta, mutta eipä oikein ollut. Tosin olin kuitenkin vampyyri ja olin ollut sitä jo monta sataa vuotta eikä ihmisteurastus ollut uutta, koska vampyyrit kävivät verellä. Mistä tosin päästiin siihen, että olihan tämä kyllä melkoista tuhlaamista, koska ihmisten veri virtasi suurimmaksi osaksi lattialle ja minähän en lattialta verta alkaisi nuolemaan. Näytinkö tosiaan muka siltä, että alentuisin moiseen edes? No, jos näytin, niin en kyllä alentuisi. Myönnän kuitenkin, että olin jossain ulkona pitänyt ruokatauon. Siksi Saizokin taisi kadottaa minut välillä tai karistin hänet kannoiltani lähinnä, koska ei hänen tarvinnut todistaa ruokalailuani. Ties vaikka Dorian ei olisikaan tykännyt ajatuksesta, koska syöminen tai ruokatauko ylipäätään ei varmaan kuulunut hänen suunnitelmaansa. No, en kuitenkaan ollut hänen orja tai mikään muukaan sotilas, joka oli hänen alaisuudessaan. En ollut kenenkään alaisuudessa, joten vaikka suunnitelma olisi ollut mikä, on minulla oikein pitää huoli perustarpeistani.

Joka tapauksessa suunnitelma oli edennyt hienosti ja pääsimme neljänteen kerrokseen asti. Kyseinen kerros kuhisi vartijoita aikalailla, mutta vartijoiden määrä saattoi näyttää suurelta jo senkin takia, että neljäs kerros oli kooltaan pienempi kuin kolme muuta. Dorian jatkoi matkaansa raivaten porukkaa pois edestään. Saizo meni heti seuraavana ja lähdin itsekin niittämään porukkaa. Rokuro, Yukimura ja Deliah tulivat jossain järjestyksessä perässäni. Aika nopeasti vartijat alkoivat harvenemaan ja Dorian oli näköjään jo päässyt parillisille liukuoville, jotka olivat koristeltu. Ovi johtaisi siis aika varmasti linnanherran luo. Olihan tämä vartijamääräkin jo enteillyt sitä.

Saizo sai niitettyä itsensä myöskin oville ja minä tulin heti perässä. Myös Rokuro pääsi oville ja ainakin itse olin tehnyt huomion, että huoneessa oli myös vartijoita jonkun verran, mutta ei enää niin paljoa kuin tässä äskeisessä huoneessa oli ollut. Nythän kaikki olivat tai ainakin melkein kaikki olivat kuolleita. Joka tapauksessa tämä huone taisi olla linnanherran huone. Rokuro puolestaan näytti painelevan heti sisään ja aloitti teurastuksen. Saizo näytti seuraavan esimerkkiä ja astui myöskin sisään hoitamaan porukkaa. Deliah pääsi pian myöskin tälle kyseiselle ovelle ja itse mietin, että olikohan nuo nyt sitten viimeiset vartijat. Lisäksi kuolleiden seassa näytti olevan pari naistakin. Taisivat olla linnanherran vaimoja. No, sinne menivät. Ainakin olimme vihdoin loppusuoralla taistelun suhteen. Mitenhän ulkona taistelevat pärjäsivät?

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com