Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.02.2016
19:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke ei jaksanut ymmärtää Saizoa, ensin tämä käänsi kaiken Kamanosuken syyksi ja sitten lopulta sen syyllistämisenkin tämä sai Kamanosuken syyksi. Tämä oli kyllä todella taitava laittamaan syyt muiden niskoille, pakko se oli myöntää. Nyt hän ei kuulemma ollut syyttänyt häntä missään kohtaa ja syytti vain itseään siitä, että oli päästänyt muijan sisään. ”Et syyttänyt missään kohtaa? Kovin syyttävästi ainakin asiasi esitit, vai ymmärsinkö sinut vain taas väärin?” Kamanosuke tiedusteli, koska tämä alkoi väsyttää. Ihan kuin ei muutenkin väsyttäisi. Miksei Saizo ollut voinut jättää asiaa päivään, kun kumpikin olisi saanut nukuttua? Tai no eihän Kamanosuke varmaan saisi ja tämän jälkeen vielä vähemmän, ehkä hän pyytäisi Yukimuralta jotain hypnoosia, että saisi nukuttua edes jokusen tunnin jossain kohtaa, muuten hän ei kyllä jaksaisi tällaista kovinkaan pitkään.

Seuraavaksi taas siihen, ettei Saizo ketään syyllistänyt, mutta Kamanosukea ei näyttävästi kiinnostanut heidän ystävyytensä tippaakaan. ”Älä sitten ilmaise asiaa niin, että se on vain ja ainoastaan minun syytäni, jos et tarkoita sitä!” Kamanosuke sanoi nyt jo alkaen suuttua pikku hiljaa koko touhuun. Hieman hän hätkähti Saizon tarratessa seuraavaksi hänen hartioihinsa ja toitottaen yhä, ettei syyllistänyt mistään ja itsesyyttelykorttia ei saanut siis enää vetää tämän keskustelun aikana. ”Ei tarvitse silti käsiksi käydä, vaikka vituttaakin se, että sinun onnetonta ulosantiasi ei kukaan ymmärrä. Jos et kerta syyllistä, niin olisit valinnut muun aloitustavan kuin että ”Ymmärsit kaiken väärin” ja muutenkin koko tämä saarnasi on ollut erittäin minua syyllistävää. Jos et itse huomaa sitä, niin ei voi mitään, mutta myönnä, että tilanne oli erittäin väärinymmärrettävä.” Kamanosuke koetti saada Saizoon jotain tolkkua, tämä kun vain toitotti, ettei syyllistänyt, vaikka selvästi syyllisti.

Saizo päästi irti, mutta jatkoi asiaansa, että jos häntä ei olisi kiinnostanut selvittää asiaa, hän ei olisi selvittänyt. ”Olisit voinut selvittää sen jo edellispäivänä, mutta et edes puhunut minulle, välttelit minua koko päivän vaikka silloin olisi ollut loistavasti aikaa, toisin kuin nyt, vatvoa sitä että ketä kiinnostaa ja ketä ei ja kuka syyttää ja ketä. Kaikki olisi ollut ihan hyvin, jos olisit vain kertonut, miten asia on, vaikka ei se kovin uskottavalta vieläkään kuulosta… Ja ihan sama, ei se minulle kuulu vaikka ette olisikaan VAIN nukkuneet, sinun asiasi se on kenet otat sängyn lämmittimeksi. Mutta otit asian esille siten, että nyt puhutaan ja ymmärsin kaiken väärin niin kuin aina teen ja sait koko homman kuulostamaan siltä, että olen nyt se syypää koko hemmetin touhuun. Saizo jatkoi vielä, että tuli mukaan, koska halusi saada välimme kuntoon. ”Se ei taida oikein sujua, vai mitä?” Kamanosuke esitti huomion, koska jos tämä oli välien kuntoon saamista, niin se ei kyllä ihan siltä vaikuttanut.

Saizo jatkoi selitystään vielä siitä, että häntä ei kiinnostanut muut ja heidän ongelmansa, ei selvästikään, kun vatvoi menneitä henkilökohtaisia riitoja työajalla, ja hän oli mukana vain Kamanosuken takia. Taas lisää syyllistyskortteja kehiin ja taas Saizo vain halusi välit kuntoon Kamanosuken kanssa, muttei selvästikään osannut asiaa. ”Et kyllä muistaakseni ollut tulossa mukaan heti kun törmäsimme metsässä, vasta sen… katastrofin jälkeen.” Kamanosuke muistutti, koska jos Saizo olisi halunnut korjata välit, hän olisi ilmoittautunut heti mukaan. Jokin muutti hänen mielipiteensä selvästi sen Rickter-katastrofin aikana, eikä Kamanosuke ainakaan tiennyt, että mikä. Jos se oli sitä, että hän tuli vahtimaan Kamanosukea, niin Kamanosuke ei kaipaisi tämän vahtimista.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.02.2016
19:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Seuraavaksi Kamanosuke tiedusteli jo sitä, että enkö muka tosiaan syylistänytkään, koska siltä se kuulostanut vai ymmärsikö hän taas väärin. Oikeastaan kyllä, mutta en halunnut enää sanoa sitä, koska siitähän tämäkin riita oli lähtenyt ja sitten varmaan riideltäisiin uudestaan siitä, että Kamanosuke ymmärsi asian väärin, tai siis tämänkin asian, koska en edelleenkään ole vehdannut yhtään kenenkään kanssa koskaan... vielä ainakaan. "Selvä... myönnän, että esitin asian ehkä aika huonosti tai aloitin lähinnä. Mutta sen kohdan kyllä ymmärsit väärin, koska en ole ollut kenenkään kanssa siinä mielessä yhtään missään. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, jos et pysty uskomaan sanaani. Äläkä ota tätä syyttelynä, koska ei se ole sitä. Minkäänlaista suhdetta keneenkään ei kuitenkaan pysty muodostamaan, jos ei pysty luottamaan toiseen. Tästä on turhaa jatkaa, jos emme pysty luottamaan edes toisiimme piirun vertaa", vastaan tiedusteluun.

Joka tapauksessa siihen, että asioita ei sitten saanut ilmaista niin, että syyllistäisin samalla. En mielestäni ollutkaan ilmaissut asiaa niin, mutta kaikkihan me olimme erilaisia, joten joku otti asian toisella tavalla kuin toinen. Niin se vaan menee. Mutta joka tapauksessa myönsin jo, että tämä alkoi huonosti. Lisäksi käsiksiksikään ei saanut käydä. "Ei sen ollut tarkoitus olla syyllistävää. Anteeksi, jos sain kuulostamaan sen sellaiselta. Se ei nyt kuitenkaan ollut tarkoitus... Enkä nyt kuitenkaan käsiksi aikonut käydä, joten anteeksi siitäkin. Mutta myönnetään... Taisin olla väärinymmärrettävä", koitin taas selittää asiaa. Mutta kun on ollut kolme vuotta omillaan, niin onhan se nyt vähän vaikeaa alkaa ajattelemaan yhtäkkiä myös muidenkin olemassaoloa.

Sitten asian selvittämisajankohtaan, että olisin voinut selvittää sen jo eilenkin. "Ei siinä oikein ollut mitään hyvää saumaa sille tilanteelle. Ensin se juntti kävi kimppuusi ja siinä kunnossa on turha alkaa käymään jotain tällaista läpi. Kun pääsimme vihdoin sille kämäselle mökille, niin kaikki alkoivat olla nukahtamispisteessä, joten ei siinäkään ollut oikeaa hetkeä. Sitten koittikin jo seuraavan elin tämän päivän aamu. Olit heti aamusta lähdössä johonkin Noen ja Asamihimen kanssa, joten ei siinäkään ollut mitään kunnollista hetkeä. Kun sitten tulit takaisin, niin aloimme puimaan Rokuron ja Yukimuran liittymistä joukkoon ja sitten tuli Ryuumei ja pian sen jälkeen Asamihime tuli kertomaan, että Noki on vankina ja heti sen jälkeen alettiin tekemään suunnitelmaa. Ensimmäinen mahdollinen sauma tämän asian selvittämiseen avautui suunnitelman laatimisen jälkeen, mutta en halunnut sekoittaa tätä keskustelua vielä siihen kohtaan ja ajattelin, että asian voisi selvittää sitten kun valloitus on hoidettu ja jos olemme edes hengissä sen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen täydellinen hetki tälle, koska muut eivät ole kuuntelemassa ja muilla on muutakin tekemistä. Siksi pitkitin sitä tähän asti", selitin jälleen seuraavaa asiaa. "Mutta ellet sattunut huomaamaan, niin et sinäkään puhunut minulle mitään. Enkä vältellyt tai jos se vaikutti siltä, niin en kyllä tarkoituksella ole vältellyt", sanon vielä perään.

Kamanosuke jatkoi, että kaikki olisi muka ihan hyvin, jos olisin vaan kertonut, miten asia on. "Nyt kerroin sen ja asiat eivät ole hyvin. Tuskin olisivat olleet silloinkaan tämän paremmin", sanon siihen, mutta en syyttänyt ketään edelleenkään. Punapää jatkoi vielä siitäkin, että eihän se hänen asiansa ollut, vaikka en olisikaan vaan nukkunut sen muijan kanssa. "Totta, mutta sängyssä ei tapahtunut mitään", vastaan kyseiseen huomioon. Oli kuitenkin totta, että olin vapaa olemaan kenen tahansa kanssa halusin, mutta en ole ollut kenenkään kanssa tai en ainakaan tietoisesti. "Ehkä ensi kerralla osaan aloittaa asiani paremmin", totesin kun Kamanosuke jatkoi vielä siitä, että olin ollut jotenkin niin hemmetin syyllistävä. Ei ollut kyllä tarkoitus olla, mutta se nyt tuli jo selville.

Seuraavaksi välien kuntoon saamiseen ja se ei kuulemma ihan sujunut Kamanosuken mielestä. Ihanko tosi? Hyvä huomio... Kuitenkin vielä lopuksi siihen tosiasiaan, että en ollut tulossa ryhmään mukaan heti ensiyrittämältä. "Totta, en ollutkaan. Myönnän toki senkin. En tullut ensiyrittämältä mukaan, koska samassa ryhmässä toiminen olisi voinut olla kiusallista meille molemmille ottaen huomioon sen kolmen vuoden takaisen riitamme. Tulin toisiin ajatuksiin sen juntti tapauksen jälkeen, koska uskoin, että ehkä voimme selvittää välimme vielä. Sitä ennen en uskonut, että se on mahdollista. Mutta totta... ei tämä kyllä ole mihinkään juurikaan johtanut, koska en näköjään osaa esittää asiaani oikein. Mutta oli miten oli, totuus on kuitenkin se, että halusin ainakin yrittää selvittää välimme. Tosin huonolla menestyksellä, mutta yrittänyttä ei lasketa ja ainakin yritin", sanon lopuksi hieman ehkä pettyneenä. Lähinnä kuitenkin vaan itseeni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.02.2016
21:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Sitten tapahtui kenties ihme, sillä Saizo luovutti ja myönsi, että otti asian huonosti esille. Tosin piti tämän vielä vääntää rautalangasta, että tämä ei ollut kenenkään kanssa missään mielessä siinä kohtaa ja se taas ei ollut syyttelyä ja että mitään suhdetta ei voinut muodostaa, jos ei pystynyt luottamaan. Mitä suhdetta tässä nyt oltiin rakentamassa? Lähinnä tässä vain riideltiin jostain ikuisuuksia vanhasta riidasta, jota Kamanosuke ei olisi edes muistanut, ellei Saizo olisi alkanut puimaan asiaa läpi. Ja että jotain oli turha jatkaa, jos he eivät luottaneet toisiinsa. Siis tätä keskustelua ei voinut jatkaa ilman luottamusta? Selvä, liittyikö tämä nyt siihen, että Kamanosuke ei uskonut tämän vain nukkuneen kiltisti ja se muija vain nukkui kiltisti tämän vieressä? No ei sillä enää ollut mitään väliä, se muija oli, kiitos Kamanosuken, ollut kuolleena jo kolme vuotta, eikä Saizon unikaverit edelleenkään kuuluneet Kamanosukelle. ”Hyvä on, sinä sanot että vain nukuit, joten sitten vain nukuit. Eihän se minun asiani edelleenkään ole, vaikka teit mitä eikä sinun sitä tarvitse selitellä, mutta selvä juttu. Nukuit vain. Onneksi tapoin vain sen muijan enkä suutuspäissäni myös sinua, joten kaikki on nyt hyvin, eikö?” Kamanosuke sanoi sitten, koska ihan se ja sama se oli mitä Saizo sen ruman likan kanssa oli tehnyt vai oliko tehnyt mitään. Kamanosuke ei kuitenkaan katunut likan tappamista, jos tämä ei ollutkaan vehdannut Saizon kanssa, niin kyllä tämä kuolemansa varmasti jostain muusta syystä ansaitsi ja jos ei ansainnut, niin hittoako se Kamanosukea kiinnosti.

Oli seuraavan ihmeen vuoro ja Saizo pyysi anteeksi syyllistävää sävyään ja myönsi senkin, että oli ehkä ollut väärin ymmärrettävä. Ei hän ehkä oikeasti ollut sitä mieltä, halusi vain saada tilanteen rauhoittumaan antamalla jotain myönnytystä, mutta kävi Kamanosukelle. Hän oli liian väsynyt tapellakseen Saizon kanssa juuri nyt, hän ei ollut edellisyönä nukkunut juuri yhtään ja päivälläkin vain hetken Yukimuran ansiosta. ”Saat anteeksi.” Kamanosuke myöntyi itsekin, koska nyt ei jaksanut alkaa vängätä asiasta. Pyysi tämä anteeksi myös käsiksi käymistä, vaikkei tämä juuri mitään ollut tehnyt ja Kamanosuke oli ilmoittanut vain, että moinen oli turhaa, jos tämä ei aikonut edes lyödä. Olisikin lyönyt niin elämä voisi ehkä näyttää hivenen valoisammalta. ”Saat anteeksi senkin.” Kamanosuke sanoi, kerta Saizo vihdoin oli noinkin myönteisellä tuulella.

Saizo jatkoi sitten siitä aiheesta, ettei aikaisemmin ollut ehtinyt ottaa asiaa puheeksi, koska juntti oli käynyt Kamanosuken kimppuun ja sen jälkeen ei oikein viitsinyt alkaa vatvoa tätä asiaa. No ei Kamanosuke tarkoittanutkaan, että juuri silloin olisi pitänyt puida asia kissojen ja koirien kanssa halki, mutta ilmeisesti aamulla hän oli lähtenyt heti Noen ja Asamihimen matkaan. Mitenköhän Noki pärjäsi? Pitäisi varmaan käydä katsomassa jossain kohtaa. No ei kyllä ollut lähtenyt heti, mutta Saizo oli vaikuttanut siltä, ettei tälle mitään viitsinyt puhua. Sitten oli suunnitelmien tekoa ja sen jälkeen Saizo ei ollut viitsinyt sotkea hyökkäyssuunnitelmia vielä tälläkin asialla. Oikeastaan nyt kun hän sen ääneen sanoi, niin ihan fiksusti tämä asian oli ajatellut, mitä hyökkäyksestä olisi tullut, jos he olisivat tällä riidalla onnistuneet pilaamaan välinsä lopullisesti? ”No kaipa se sitten oli viisainta jättää tähän kohtaan.” Kamanosuke myönsi, vaikka ehkä hän olisi itse pitkittänyt sitä vielä aamuun tai päivään, tässä kun kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä riitojen läpi käymiseen. Saizo huomautti myös, ettei Kamanosukekaan ollut puhunut hänelle mitään. ”Ei oikein ollut juttelufiilis ja luulin sinun olevan vihainen, koska sotkin sinut siihen sotkuun mukaan…” Kamanosuke vastasi, mutta ainakaan Saizo ei ollut vältellyt häntä.

Ilmeisesti tässä nyt kuitenkin mättäsi jokin, kun Saizosta asiat olivat edelleen huonosti. Kamanosuke voisi omasta puolestaan antaa koko riidan jo olla, mitä järkeä jotain kolmen vuoden takaista ilmeisesti väärinkäsitystä oli enää murehtia? Lisäksi Saizo ei aluksi ollut tulossa mukaan ryhmään, koska ajatteli sen olevan molemmille vain kiusallista aikaisempien juttujen takia, mutta Rickterin takia hän oli sitten tullut toisiin aatoksiin ja halunnut selvittää asian. No kaipa Rickteristäkin sitten oli ollut jotain hyötyä elämänsä aikana. No ei kyllä ollut, Kamanosuke ei ainakaan myöntäisi, että siitä olisi ollut mitään hyötyä minkään asian suhteen, vaikka Saizo ehkä olikin mukana vain sen tapahtuman takia. Ilmeisesti tämäkin keskustelu sitten kuitenkin oli turha, koska ei johtanut mihinkään, mutta ainakin Saizo oli yrittänyt. Olisiko Kamanosuken sitten pitänyt vielä sanoa jotakin johonkin? Pyytää anteeksi sitä, että ymmärsi väärin erittäin helposti väärin ymmärrettävän tilanteen ja sen, ettei uskonut heti erittäin epätodelliselta kuulostavaa selitystä? No hän oli myöntänyt jo, että asiat olivat, kuten Saizo oli sen sanonut, mutta pitikö hänen sitten vielä myöntää väärin käsityksensä? ”Olkoon, ymmärsin sen tilanteen silloin siellä sitten täysin pieleen, mutta ei sitä voinut oikein muutenkaan ymmärtää… ja… anteeksi, että suutuin tyhjästä ja häivyin mielenosoitukseksi…” Kamanosuke sanoi sitten hieman vaivautuneesti, kyllä kuulosti taas typerältä nyt kun sen sanoi ääneen, eihän tuollekaan tempaukselle ollut mitään syytä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.02.2016
22:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Luulin, että tämäkin vatvonta ja riita olisi jatkunut vielä kauan eikä sille olisi tullut ikinä loppua ja sitten olisimme taas vaan eronneet riidan merkeissä. Joka tapauksessa itselleni tuli riidasta lopuksi mieleen vaan se, että taisimme kuulostaa juurikin joltain riitelevältä avioparilta. Outoa ajatella moista ja ääneenhän en muista möläyttäisi ja tuossakin kyllä ajatusta taas kerrakseen. Mutta oli miten oli, tunnelinkin päässä taisi vihdoin alkaa häämöttämään valoa. Kamanosuke puolestaan halusi myös vihdoin uskoa, että sen oikeastaan täysin tuntemattoman ja melko ärsyttävän muijan ja minun välillä ei tapahtunut mitään. Jatkoi tämä kuitenkin, ettei siis ollut hänen asiansa vaikka olisinkin hässinyt sen naisen kanssa eikä minun tarvinnut selittää mitään. "Halusin vaan korjata väärinkäsityksen... Ei minulla kuitenkaan niin huonoa naismakua ole. Tai no... ei minulla varmaan edes ole naismakua, koska en pahemmin ole perehtynyt edes sellaiseen", sanon siihen, mutta olisihan se nyt ikivää, jos joku oikeasti luulisi, että vehtaisin jotain sellaisen oikeastaan teinin näköisen kammotuksen kanssa. Tai no... olihan silloin itsekin teini. Joka tapauksessa siihen, että oli siis hyvä, että Kamanosuke oli vaan tappanut sen muijan suutuspäissään eikä minua, joten kaikkihan oli hyvin. Ei Kamanosuke minua voittaisi kuitenkaan. Tosin en nyt sitä ääneen sanonut, koska riidan perään vielä uusi riita ei jaksanut innostaa. "Kyllä... Eiköhän se ole ihan hyvä juttu", vastaan siihen.

Sitten anteeksipyyntöihini, jota harvoin tapahtuu ja kaikki mahdollinen, mitä nyt kerkesin jo pyytämään anteeksi, niin ilmeisesti sain anteeksi, johon tyydyin vaan hieman nyökyttelemään päätäni. No, ei se nyt niin huonosti mennytkään. Luulin, että riitelisimme tästä aiheesta vielä aamullakin. Kamanosuke puolestaan myönsi, että tämä kohta tälle keskustelulle tai no riidalle, joka johti lopuksi tähän normaalimman malliseen keskusteluun, oli ihan hyvä. Mutta sitten kuitenkin siihen, että Kamanosuke ei ollut puhunut, koska hänellä ei ollut juttelufiilis. No, kyllä hän muille hyvin pystyi juttelemaan, mutta kuinka vaan. Lähinnä ongelma kuitenkin oli se, että tämä oli luullut minun olevan vihainen siitä, että sotki minut mukaan. "Itsehän tulin paikalle. Enkä ollut vihainen mistään missään kohdassa", valaisen asiaa siinä kohdassa. Olinko muka vaikuttanut vihaiselta jossain kohdassa?

Ihan lopuksi pääsimme myös siihenkin asti, että myös Kamanosuke osasi myöntää virheensä, mutta sitä, mikä kolme vuotta sitten tapahtui, niin ei sitä muutenkaan olisi voinut ymmärtää. Sitten oli Kamanosuken vuoro pyytää anteeksi siitä, että suuttui tyhjästä ja lähti pois mielenosoitukseksi. "Saat anteeksi", vastasin tällä kertaa vuorostani. Mutta suuttuiko Kamanosuke muka tosiaan ihan vaan tyhjästä? Hän oli vaikuttanut mielestäni kateelliselta, mutta saatoihan ymmärtää asian väärin ja tämä ei ollutkaan kateellinen, mutta ei kai kukaan oikeasti voisi suuttua sillä tavalla ihan vaan tyhjästä? Kuulosti typerältä. "Suutuitko tosiaan muka vaan ilman mitään syytä? Eikö siinä oikeasti ollut mitään kunnollista syytä? Yleensä kukaan ei suutu niin paljon tyhjän takia... Tai en ainakaan ole kuullut, että kukaan suuttuisi niin, että tappaisi jonkun ja lähtisi paikalta jonkun tyhjän takia. Tai no... kunhan vaan mietin. Ethän toki ole edelleenkään tilivelvollinen", jatkoin vielä loppuun. "Mutta kaikesta kuitenkin huolimatta... Olemmeko nyt sujut asian kanssa?" kysyn lopuksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
12:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Olisihan se tosiaan ollut melko surullista, jos Saizolla olisi ollut niinkin surkea naismaku, joten ehkä oli ollut typerää edes kuvitella moista. Mutta kun Kamanosukea ei itse minkäänlaiset naiset kiinnostaneet, niin mistä hän olisi voinut tietää, mitä muut niissäkin otuksissa näkivät? No sama se, se asia oli nyt selvitetty ja Saizolla ei ollut naismakua ensinkään, joten hän ei olisi vehdannut moisen kanssa, vaikka se siltä olikin vaikuttanut. Eikä Kamanosuke edes tiennyt miksi oli ottanut siitä niin ison ongelman, koska se ei kuulunut edelleenkään hänelle mitenkään, vaikka Saizolla olisi kymmenen letukkaa sängyssään yhtä aikaa ja kaikki yhtä rumia rimpuloita. Joka tapauksessa asia oli varmaankin nyt tältä osin käsitelty, vaikka se nyt edelleenkin oli ilmeisesti Kamanosuken vika, että otti ja meni ymmärtämään asiat väärin. Saizo voisi miettiä sitä, miten joku toinen asiat voi käsittää, jos ottaa jonkun pirpanan sänkyynsä nukkumaan. Hän ei jaksanut siitä kyllä enää sanoa, parempi nyt näin ja asiasta ei tarvinnut enää tapella, kyllä he kuitenkin kohta taas uuden riidan aiheen jostain löytäisivät, ellei Dorian seivästäisi heitä lintsaamisesta.

Kamanosuke helpottui myös kuullessaan, ettei Saizo ollut vihainen hänelle siksi, että hänen takiaan hänet sotkettiin Rickterin inhotuksiin mukaan, tämä nyt ei ilmeisesti vain ollut viitsinyt puhua Kamanosukelle sen jälkeen, tai ei ehkä vain tiennyt mitä sanoa. No ainakaan hän ei ollut vihainen ja tyhmäähän se olisikin ollut, ei Kamanosuke käskenyt häntä tulemaan metsässä vastaan ja jäämään vahtaamaan, miten hän sai Rickteriltä selkään oikein toden teolla, mikä jaksoi edelleen raivostuttaa Kamanosukea. Lopuksi Kamanosukekin sai anteeksi sen, että häipyi typerän väärinkäsityksen takia. No vähät siitä, vaikkei olisikaan saanut, ei Saizo hänen menemisiään määrännyt, joten hän olisi kyllä saanut ottaa ja lähteä, vaikka tämä olisi ollut mitä mieltä asiasta. Tosin sitten tämä kyseli jo, että suuttuiko Kamanosuke muka tosiaan tyhjästä. ”No itsehän juuri sanoit, että se oli pelkkä väärin käsitys, eli suutuin tyhjästä.” Kamanosuke vastasi hieman vältellen, koska kyllä Saizon nyt luulisi tietävän, ettei Kamanosuke tarvinnut suuttumiseensa mitään järkevää syytä, syy kuin syy kävi, jopa tyhjästä tempaistu sellainen. Lisäksi hän kyllä tappoi melko herkästi pienimmästäkin syystä, että ei sen Saizoa niin paljon pitäisi yllättää. Sitten Saizo kysyi, että olivatko he nyt sujut? ”Emmeköhän ole, ellei sinulla ole vielä jotain muuta mieltä vaivaavaa asiaa sanottavana.” Kamanosuke vastasi, ehkä hän nyt saisi jatkaa hommansa loppuun, luulisi Saizollakin olevan hommaa vartiossa ja jos ei ollut, niin Kamanosuke voisi kyllä vaihtaa paikkaa, muurilla kököttäminen ei vaatinut sellaista raatamista kuin ruumiiden edestakaisin rehaaminen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.02.2016
14:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Ensin väliimme laskeutui jonkunlainen hiljaisuus, mutta sitten kuitenkin seuraavaksi siihen mahdolliseen syyhyn, että miksi Kamanosuke oli suuttunut niin. Kyllähän olin kuitenkin jo huomannut monta kertaa, että Kamanosuke todella suuttui helposti vähän joka asiasta, joten ei siihen nyt paljoa olisi kyllä vaadittu, mutta lähinnä vaan halusin tietää, että oliko se todella jotain kateutta vaiko ei. Muuta syytä en utelulleni kuitenkaan löytänyt. Toisaalta tuskin kukaan olisi ollut sille naiselle kateellinen. Hän oli loppujen lopuksi melkoinen maanvaiva ja hänestä oli tosi vaikea lopuksi saada myöskään mitään selvää. Olisikohan nainen edes lähtenyt koskaan muuten kuin tappamalla? Jostain syystä en uskonut. Hän tuntui niin kovin takertuvaiselta, mutta en kuitenkaan itsekään tajunnut, että miksi kummassa Isanami tuli juuri meidän mökkimme ovelle. Mökki kun ei kuitenkaan sijainnut mitenkään kylässä, vaan keskellä metikköä oikeastaan. En siis jaksanut ymmärtää, että kuinka nainen tai no nainen ja nainen... tyttöhän oli näyttänyt ehkä vähän päälle kymmenenvuotiaalta. Sairasta... ja että minäkö vehtaisin kakaran kanssa? Minä Kamanosuke oikein pitää minua? Pedofiilinä vai? Mutta olkoot... tuskin se olisi ollut poikkeus kuitenkaan mihinkään sääntöön, koska avioituminen tapahtuu melko nuorella iällä. Minusta se kuitenkin oli enemminkin sairasta.

Sitten siihen vastaukseen suuttumisen syystä ja itsehän olin juuri sanonut, että se oli väärinkäsitys eli Kamanosuke sitten suuttui vaan tyhjästä. "Ehkä sillä ei loppujen lopuksi ole mitään kummoista väliä... Sehän on jo menneisyyttä", sanon lopuksi. Mutta vielä siihen, että olimmeko sujut vaiko ei Kamanosuken mielestä kyllä ellei minulla nyt sitten vielä ollut mitään hampaan kolossa. Eipä oikeastaan. Kyllä tämä ehkä loppujen lopuksi meni kuitenkin ihan hyvin. Saimme jutun selvitettyä ja nyt se poissa päiväjärjestyksestä. Lisäksi riitakin pysyi aika minimaalisena ja olimme nyt sitten todella sujut asian kanssa. Tästä lähin se asia olkoot vaan yksi asia menneisyydestä ja sitä tuskin tarvitsee miettiä sen pahemmin enää. Nythän se kuitenkin saatiin käytyä läpi. "Ei minua ainakaan mikään muu enää vaivaa. Ellei sinua sitten vaivaa joku asia?" kysyin vielä, mutta ehkä Kamanosuke olisi sanonut siitä? Tai sitten ei, tämä kun ei kuitenkaan ollut ihan kaikista avoin kaiken suhteen. En tosin itsekään, mutta tämä oli häirinnyt pitkän aikaa, mutta ei onneksi enää, koska sehän saatiin nyt kuntoon. "Entä miten olet voinut sen... no eilisen jälkeen?" päätin kysyä myöskin, koska en ollut muistaakseni sanonut siellä silloin mitään ja kyllähän se nyt kuitenkin oli hyvä kysyä, että miten toinen nyt mahdollisesti voi. Se nyt on kuitenkin toisten huomiointia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
15:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo ei sitten ainakaan tähän hätään keksinyt uusia tappelunaiheita ja tiedusteli, josko Kamanosuke keksisi jonkun tähän hätään, kun edellinenkin oli hoidettu aika rauhanomaisesti loppuun. Mutta ihan vakavasti ottaen, ei Kamanosukellakaan nyt ollut mitään asiaa vaivaamassa, mikä pitäisi erityisesti nostaa esille. Rickter-asiaa hän ei halunnut vatvoa enää yhtään, joten vaikka se vaivasikin, tietenkin, edelleen, ei hän sitä nyt jaksaisi alkaa Saizon kanssa puida läpi. Rickterin voisi sitä paitsi jo unohtaa, kerta tämä oli kuollut, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin kun joku aina ystävällisesti otti asian puheeksi. ”Ei nyt juuri tule mitään sellaista mieleen.” Kamanosuke vastasi vain, antoi sen nyt olla, ei kukaan tähän aikaan jaksanut alkaa murehtimaan moisia asioita, hyvä kun tämäkin riidanpoikanen oli saatu hoidettua pois.

Juuri kun Kamanosuke oli päättänyt, ettei alkaisi jauhamaan asiasta, Saizo kysyi itse, että miten hän voi sen eilisen jälkeen. No huonosti, se oli totuus, mutta se oli Kamanosukesta kyllä sanomattakin selvää. Oli siis turha väittää, että ihan hyvin meni, ei Saizo sitä uskoisi edes vaikka Kamanosuke olisikin ollut hyvä valehtelemaan, mitä hän ei ollut. ”Paremminkin on voitu, mutta eiköhän se siitä…” Kamanosuke vastasi hieman siihen sävyyn, että antaisi asian mieluummin olla. Pelkkä raiskatuksi tuleminen oli jo sietämättömän häpeällistä, saati siihen päälle se, että hän oli ottanut taistelussa takkiinsa niin pahasti ja liian moni ryhmästä oli vielä ollut paikalla todistamassa sitä, Saizo mukaan lukien. Niin nöyryyttävää tappiota hän ei ollut koskaan eläessään vielä kokenut eikä halunnut kokea enää koskaan uudestaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.02.2016
15:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Mitään ei siis ollut mielen päällä tai ei ainakaan sellaista, jota pitäisi puida tässä ja nyt. Väkisin sellaista oli turhaa kuitenkaan alkaa kaivamaan ja hienoahan se oli, jos mikään ei mätännyt, jolloin tyydyin vaan nyökkäämään siihen. "Mutta, jos jotain tulee, niin kuuntelen kyllä", halusin kuitenkin vielä sanoa, vaikka eipä Kamanosuke varmaan kuitenkaan mitään kertoisikaan. Halusin nyt kuitenkin vaan kertoa, että sellainen tilaisuus kuitenkin olisi, jos jotain sellaista tulisi. Tosin, toivoin, ettei tulisi, koska en ollut kaikista paras auttamaan sellaisissa asioissa. Olin varmaan erakoitunut ihan liian kauan aikaa. Sitten kuitenkin myös siihen, että voisi Kamanosukella toki paremminkin mennä sen kokemansa jälkeen. Tietenkin, se nyt oli sanomattakin selvää, mutta kai sen voisi nyt virallisesti antaa myöskin olla. Rickterhän oli kuitenkin kuollut. Olkoonkin, että albiino oli kyllä sanonut, ettei jääkasassa ollut ketään, mutta ei todistanut vielä mitään. Rickter on kuollut kunnes elossa olosta on selviä merkkejä. "Mutta joka tapauksessa, se ääliö on kuollut. Ehkä senkin voisi unohtaa tosiaan", sanon joka tapauksessa, koska Kamanosuke vaikutti siltä, että asian voisi kyllä antaa ollakin. Annan toki, ei siitä nyt tarvitse tämän enempää jauhaa.

Seuraavaksi taas hiljeni ja tajusin lähinnä vaan toljottavani Kamanosukea kuin joku idiootti tai muu vastaava. Mutta siinä hän nyt tosiaan oli ja välit olivat jälleen selvät ja väärinkäsitys oikeus. Isanami oli vainaa ja Rickterkin oli kuollut. Lisäksi meillä oli linna nyt suojana ja kaikki oli taas jälleen suhteellisen hyvin. Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, että välimme olivat jälleen selvät ja olimme sujut asian suhteen. "Minun oli ikävä sinua", päätin lopuksi myöntää. Olkoonkin, että se vähän niin kuin vaan karkasi huuliltani, mutta ei siinä nyt mitään hävettävää ollut. Olihan siitä nyt kuitenkin jo kolme vuotta ja olimme kuitenkin olleet siihen Isanamin takia käytyyn riitaan asti ystäviä, mikä oli harvinaista minulta, koska en luokitellut juuri ketään ystäväksi saati vielä ystävääkin läheisemmäksi. Mutta siitä sitten seuraavaksi... tunsin jotain outoa vetovoimaa kyseiseen punapäähän, joka seisoi edelleenkin edessäni, koska olin törkeästi vaan astunut tämän eteen.

Kolme vuotta... siitä tosiaan on kolme vuotta. Olimme silloin molemmat kuusitoista, mutta nyt olemme täysi-ikäisyyden puolella. Kolmassa vuodessa on varmasti sattunut kaikenlaista ja elämä on varmasti muuttunut molempien suunnalta. Tosin, ennen kuin sitten tajusinkaan asiaa kovinkaan kummoisesti, niin olin astunut lähemmäksi toista ja tuonut vielä toisen käteni tämän olkapään päälle, mutta en tällä kertaa samalla tavalla ns. hyökkäävästi kuin vähän aikaa sitten. Katsoin samalla Kamanosukea tämän suuriin vihreisiin silmiin ehkä hieman kaipuuta katseessani. "Vaikea uskoa, että olemme tässä..." kuiskaan hiljaa, mutta kyllä. Olimme tässä ja se oli totta. En voinut toivoa tällä hetkellä toisin. Voin ehkä kerrankin myöntää olevani onnellinen. Seuraavaksi ihan näin huomaamattani olin saanut tuotua myös toisen käteni toisen olkapäälle ja lopuksi tulin vielä hieman lähemmäksi ns. työntäen tai painaen toisen seinää vasten. Seinä kuitenkin oli ihan vieressämme, koska olinhan seinää apuna käyttäen myöskin estänyt Kamanosuken karkaamisen paikalta, että keskustelu olisi ollut edes mahdollinen. Seinän kanssa on kuitenkin paha alkaa keskustelemaan mistään. Seuraava liike puolestaan oli täysin erilainen ja outo... ainakin minulta, koska seuraavaksi tajusin - tai en tiedä tajusinko - suutelevani punapäätä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
17:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke nosti pois kääntämänsä katseen takaisin Saizoon siinä kohtaa, kun tämä sanoi, että jos hänelle tulisi jotain, mistä halusi puhua, niin Saizo kuuntelisi kyllä. Olisiko se Saizo, jonka kanssa hän oli joskus asunut saman katon alla, koskaan sanonut, että kuuntelisi hänen huoliaan? Jotenkin vaikea kuvitella, mutta niin hän vain oli juuri sanonut. Oli hyvä, että Saizo oli pakottanut hänet puhumaan asian halki, eikä antanut periksi. Oli hyvä, että hän oli täällä myös ja se typerä riita, jonka takia he olivat eronneet kolmeksi hemmetin vuodeksi, oli vihdoin virallisesti päättynyt. Ei hän ollut kovinkaan hyvä kertomaan asioistaan muille, saattoi toki johtua siitäkin, että kolmeen vuoteen hän oli vältellyt minkäänlaisia kontakteja muiden kanssa ja ollut lähinnä yksin. Silti, vaikkei hän nyt ehkä tarvinnutkaan kuuntelijaa, oli hyvä kuulla, että Saizolle voisi kertoa, jos sellainen tilanne tulisi.

Hetkeksi oli vielä palattava epämiellyttävään asiaan, eli ääliöön, mutta kuten Saizo sanoi, se ääliö oli kuollut ja nyt senkin asian ilmeisesti saisi unohtaa. Sopi Kamanosukelle erittäin hyvin, hän ei mitenkään halunnut ajatella asiaa yhtään enempää. Sitten laskeutui hiljaisuus, ei mitenkään kiusallinen sellainen, mutta kuitenkin. Kamanosuke ei oikein keksinyt mitään sanottavaa aikaisempiin ja jotenkin Saizon yhtäkkinen välittäminen hämmensi häntä sen verran, ettei tajunnut edes vastata mitään hänelle. Ei hän kunnolla edes tajunnut tuijottavansa tyhmänä takaisin Saizon tuijottaessa häntä kummankaan keksimättä ilmeisesti enää oikein mitään sanottavaa. Pitäisi varmaan jatkaa hommia, mutta jotenkin se tuntui täysin yhden tekevältä tällä hetkellä.

Lopulta Saizo päätti hiljaisuuden sanomalla ikävöineensä Kamanosukea. Se tuli liian yllättäen eikä Kamanosuke ollut osannut tämän kertovan asiaa tuolla tavalla niin suoraan. Oliko Saizo todella ikävöinyt häntä? Ja hän oli jotenkin kuvitellut, tämän vain helpottuneen kun pääsi eroon Kamanosukesta ja tämän typeryyksistä, ettei tämä ollut edes ajatellut häntä sen eron jälkeen. Hän oli kyllä ajatellut Saizoa, varmaan joka päivä… Kun viha oli laantunut, hän oli tajunnut toimineensa taas kuin täydellinen idiootti, muttei ollut kehdannut enää palata takaisin. Eihän hän voinut olla varma, että Saizo oli edes jäänyt sinne mökkiin yksinään, eikä hän ollut uskaltanut palata varmistamaan asiaa. Hän olisi vain pettynyt, jos Saizo olisikin lähtenyt pois ja jos ei olisi, mitä Kamanosuke olisi voinut tälle enää sanoa? ”Minullakin sinua. Onneksi olet taas siinä.” Kamanosuke vastasi yrittäen hämmennyksestään huolimatta hymyillä. Hän oli niin onnellinen siitä, että Saizo oli taas hänen kanssaan.

Kamanosuke tunsi kasvojensa alkavan hieman kuumottaa, kun Saizo tuli yllättäen lähemmäs ja toi toisen kätensä hänen olkapäälleen. Kosketus ei ollut samanlainen, kuin aikaisemmin sen turhuuden taiston keskellä. Se oli pelottavan hellä kosketus, mikä sai oudot väreet kulkemaan pitkin Kamanosuken selkää. Hän ei saanut katsettaan irti Saizon tummista (sinisenvihertävänturkooseista minkä lie värisistä) silmistä, joissa oli katse, jota Kamanosuke ei osannut tulkita. Saizon käytös sai hänet hermostuneeksi ja sydämen takomaan rinnassa, eikä hän tiennyt miksi. Hän ei ollut kokenut moista ennen ja tavallaan se pelotti ja hänen olisi tehnyt mieli paeta paikalta, mutta toisaalta… hän ei halunnut irrottautua Saizon otteesta, ei kääntää katsettaan tämän silmistä.

Saizo kuiskasi jotakin siitä, että oli vaikea uskoa heidän olevan tässä, mutta sanat menivät täysin ohi Kamanosuken ymmärryksen. Hän hypisteli hermostuneesti verisen paitansa helmaa hiestä nihkein käsin ja hyvä, ettei häneltä mennyt jalat alta, kun Saizo painoi toisenkin kätensä hänen olalleen ja tuli entistä lähemmäs. Kamanosuke yritti sanoa jotakin, mutta ei saanut kuin haukottua hieman henkeä, päässä löi tyhjää (kerro jotain uutta) eikä hän saanut sanaakaan sanottua, eikä edes tiennyt mitä oli muka aikonut sanoa. Ei varmaan mitään. Eikä Kamanosuke ehtinyt sanomisiaan siinä edes enää miettiä, kun Saizo oli jo kevyesti työntänyt hänet seinää vasten ja… Kamanosuken sydän melkein hypähti kurkkuun Saizon yhtäkkiä suudellessa häntä. Hänen oli pakko kietoa kätensä Saizon ympäri, koska nyt hänellä tosiaan oli mennä jalat alta. Kamanosuke tarrasi lujasti Saizon paidan selkämykseen kädet hieman täristen, lujemmin kuin hän ehkä oli edes tarkoittanut, mutta ajatus ei toiminut tällä hetkellä edes normaalin veroisesti. Sitä lämmön tunnetta oli vaikea edes kuvailla, mikä Kamanosuken valtasi Saizon suudellessa hänen huuliaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.02.2016
17:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Ennen itseänikin hämmentävää suudelmaa Kamanosuke oli sanonut siitä, että jopa hänelläkin oli ollut ikävä minua ja nyt oli hyvä, kun olin taas tässä. Todellako? Olin sen verran erakko, että asiaa oli vaikea heti sisäistää, mutta lopuksi se kyllä tuntui todella hyvältä. Se oli varmasti tähän asti kaikista kauneinta, mitä olin koskaan kuullut. En ole koskaan kuullut kenenkään ikävöivän minua, mutta hyvältä se tosiaan oli tuntunut. Muuta Kamanosuke ei kuitenkaan sitten ollutkaan karennyt sanomaan kun olin hämmentänyt itse itsenikin, kun olin päättänyt tuosta noin vaan suudellut toista. Se oli outoa edelleenkin ja lähinnä olin odottanut sitä, että olisin saanut turpaani ja Kamanosuke olisi livistänyt paikalta, jolloin olisin tuntenut itseni täysin typeräksi mäntiksi, kun olisin mennyt pilaamaan kauniin sovinnonhetken. Mutta turpaan en kuitenkaan saanut eikä Kamanosuke kyllä poiskaan paikalta lähtenyt, vaan sen sijaan, että hän olisi karannut paikalta, tämä kietoi kätensä melko tiukasti ympärilleni. Tunsin kyllä myös selässäni sen kuinka punapää oli tarrannut paitani selkämyksestä kiinni ihan kunnolla. Tai oikeastaan se taisi kyllä olla se jotakin viittaa muisuttava vaatetus päälläni, koska en kuitenkaan ollut jättänyt sitä mihinkään missään välissä. Verinen se kyllä myös taisi olla, koska sen verran monta vartijaa olin laittanut paloihin tämän reissun aikana, joten olisi suorastaan ihme, jos siinä ei olisi ollut verta. Viimeksi viitta oli ollut Rickterin veressä, mutta sen kurppanan veret olin jo pessyt pois (vaikka Rokuro ei ollukaan opettanu Saizoa XDD). Nyt verta oli kyllä paljoan enemmän. Mutta se siitä verestä, ei se nyt ole tärkeintä.

Kiedoin itsekin siinä kohdassa paremmin käsiäni punapään ympärille, koska äskenhän olin vaan pitänyt käsiäni toisen olkapäillä. Tai no toista olin kyllä tuonut suudelman alettua Kamanosuken toiselle poskelle, mutta nyt olin kuitenkin kietonut molemmat käteni toisen ympärille. Näin se joka tapauksessa oli tapahtunut ja kaikki tämä varmasti kumpusi esiin sen kovan ikävän tunteen myötä, vaikka harvoin myönsin tuntemani jotakuta kohtaan ikävää. En varmasti edes ollut koskaan tuntenut ketään kohtaan ikävää. Kamanosuke oli varmasti ollut ensimmäinen ja tulisi varmasti olemaan myös viimeinen, koska en niinkään jaksanut välittää nyt muista. En ollut missään kohdassa edes välittänyt muista ja olihan se jo selväksi tullut, että tullut mukaan vaan Kamanosuken takia. Linna tuli siinä vähän niin kuin kylkiäisenä, mutta ei sekään paha ollut. Muiden mielipiteet, teot ja olemassaolo oli kuitenkin se sama. Näin oli joka tapauksessa hyvä ja tällä hetkellä tuntui, että mitään ei puuttunut. Tämän täydellisempää hetkeä ei voinut olla.

Tunsin selvästi lämpimän virtauksen sisälläni suudelman johdosta enkä voisi tällä hetkellä toivoa parempaa. Hivutin joka tapauksessa käsiäni Kamanosuken selkää pitkin alemmaksi takamuksen kohdille. En kuitenkaan minkään pervoilun tai muun hiplailun merkeissä vaan ihan vaan siksi, että näin pystyin nostamaan toisen seinän ja itseni väliin niin kuin miehet nostelevat naisiaan, naisen kietoessa yleensä tämän jälkeen jalkansa miehen ympärille. En nyt kuitenkaan ollut rinnastamassa Kamanosukea naiseksi. Eihän hän nyt sellainen ollut, mutta hän oli kuitenkin hivenen lyhyempi kuin minä ja hoikempi ja kevyempikin ja tämän jälkeen minun ei tarvinnut olla niska vinossa ja suutelu onnistui paljon paremmin. Sanoja tähän ei edes tarvittu, kaikki oli kerrankin täydellisesti ja ulkomaailma ja muu ympärillä oleva vaan katosi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
20:46
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo kietoi vuorostaan käsiään Kamanosuken ympärille heidän suudellessaan keskellä käytävää. Ihme, ettei ketään ollut vielä onnistunut yllättämään heitä, tai ehkä oli, mutta Kamanosuke ei vain kuullut tai huomannut mitään ulkopuolista elämää ympärillään. Eikä Kamanosuke oikeastaan edes ajatellut muita tai sitä hommaa, joka nyt oli jäänyt pahemman kerran kesken. Saizo vei tällä hetkellä täysin hänen huomionsa ja tämä hänelle aivan uusi ja käsittämätön tunne. Häntä ravisteli taas uudet väristykset Saizon liu’uttaessa käsiään alemmas hänen selkäänsä pitkin aina Kamanosuken takamukselle asti. Saizo nosti Kamanosuken ylös lattiasta ja hänen oli siinä kohtaa siirrettävä kätensä Saizon hartioille pysyäkseen matkassa sekä kiedottava jalkojaan Saizon ympärille. Oli Kamanosuke aikaisemminkin toki huomannut Saizon selvästi vahvistuneen sitten viime näkemän, mutta nyt sen huomasi erittäin selkeästi, vaikkei Kamanosuken nosteluun nyt varmaan hirveästi vaadittu.

Läheisyys sai Kamanosuken kasvot punoittamaan vielä entisestään kun hän kyyhötti Saizon sylissä. Vielä hivenen hermostuttavammaksi hetken teki se, että Kamanosukella ei ollut tällä hetkellä kunnollisia housuja jalassa (koska housuongelmia ei koskaan voi olla liikaa XD) Toki hänellä oli pitkän lannevaatteen alla housut, mutta ne olivat erittäin ohuet ja ihon myötäiset ja lahkeet loppuivat jo reippaasti ennen polvia. Se ei ollut sellainen vaate, mitä käytettäisiin sellaisenaan tai lyhyen paidan kanssa ja oli lannevaatteellakin onneksi pituutta sen verran, että se peitti, kaiken muun ihan hyvin, paitsi reisien sivuosat ja tässä kiikkuessa vaate oli noussut melko reippaasti. Polvista alaspäin hänen jalkansa olivat täysin paljaat, ja tiukasti kietoutuneet Saizon ympärille. Ellei sandaaleita toki laskettu, mutta ne nyt eivät mitään peittäneet kun varsikin ulottui juuri ja juuri puoleen väliin säärtä. Ei Kamanosuke yleensä moisiin asioihin vaatetuksessa niinkään kiinnittänyt huomiota, että se oli liian paljastavaa tai muuta, tästäkin asusta hän kyllä piti, vaikka olikin ottanut sen lähinnä siksi, että muutakaan vaatetta ei ollut tarjolla. Tällä hetkellä sellainen asia vain hermostutti häntä jotenkin tavattoman paljon, tiedä sitten johtuiko muutenkin tästä erikoisesta olotilasta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.02.2016
21:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Hetki jatkui edelleenkin eikä minulla nyt edelleenkään ollut asiaa mitään vastaan. Kamanosukekaan ei selvästikään laittanut mitenkään vastaan eikä nostamisestakaan hätkähtänyt, mutta näin se oli helpompaa minulle. Kamanosuke kuitenkin siirteli kätensä olkapäilleni ja itsekin otin hieman paremman otteen toisesta, koska olisihan se nyt ikävää vaan tiputtaa toinen lattialle siihen tyyliin, että siitäs sait. Mutta joka tapauksessa jonkun ajan päästä aloin myös vihdoin tajuamaan, että mehän olimme edelleenkin oikeastaan suhteellisen näkyvällä paikalla ja olisi varmasti astetta nolompaa, jos joku tulisi paikalle ellei ollutkin jo tullut. Irrottauduin suudelmasta, mutta en kuitenkaan vieläkään laskenut Kamanosukea sylistäni pois. Eri asia, jos tämä haluaisi pois, mutta ei ollut kyllä äskenkään halunnut. Tarkastin nopeasti ympäristön ja käänsin taas katseeni Kamanosukeen. Kukaan ei tosiaan ollut päässyt paikalle pälyilemään ellei sitten osannut näkymättömyyttä. Seuraavaksi kuitenkin päätin suukottaa toista otsan kohdalle hymyillen hieman toiselle, vaikka en juuri koskaan kyllä hymyillyt. No, ainakin minussakin oli jotain uusiakin puolia.

"Mennään jatkamaan rauhaisempaan paikkaan", päätin lopuksi ehdottaa, koska olimme kuitenkin nyt aloittanut ja minulla oli edelleenkin fiilikset sen suhteen, että halusin jatkaa ja olisi kurjaa jättää homma vaan kesken. Mutta tässä kenen tahansa katsottavana en ehkä kehtaisi mennä enää ainakaan pidemmälle. Eikä myöskään ympärillämme olevat ruumiit haarniskoiden, miekkojen ja kypärien kanssa taas oikein kuuluneet tähän hetkeen, kerta tässä nyt oli menossa joku orastava romanssi. En kuitenkaan edelleenkään laskenut Kamanosukea mihinkään, mutta halutessaan tämä tietenkin pääsisi pois aikalailla vaan laskemalla jalkansa ympäriltäni pois. Enkä myöskään pakottanut jatkamaan. Tokihan Kamanosuke sai oman mielipiteensä sanoa asiaan, koska eihän tämä nyt mikään käsiksikäynti tai mikään raiskausyritys tai mikään muukaan ollut. Aina oli mahdollista sanoa ei.

Joka tapauksessa suuntasin itseni ja samalla toki Kamanosuken, koska tämähän oli edelleenkin sylissäni, johonkin huoneeseen, jossa ei ollut yhtäkään ruumista eikä verta eikä siellä kaiketi oltu edes käyty, koska huone oli siisti. Lisäksi lattialla oli kaksi patjaa näköjään päällekäin aseteltuna. Vedin joka tapauksessa liukuoven perässäni kiinni ja suuntasin seuraavaksi sen patjaläjän luo, jonka päälle laskin Kamanosuken istumaan näin ensialkuun. Seuraavaksi riisuin aseeni ja sen verisen viittamaisen vaatteen kokonaan pois päältäni, koska miekan kanssa oli aika ikävää kuitenkin jatkaa jotain tällaista ja verinen vaate ei nyt miellyttänyt tällä hetkellä ollenkaan. Sitten jatkoin itsekin patjojen päälle kellistäen Kamanosuken patjojen päälle makaamaan tullen itse perässä ja lopuksi toin uudestaan huuleni Kamanosuken huulille suudelmaan vieden käteni toisen pään molemmin puolin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
22:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo palautui Kamanosukea nopeammin todellisuuteen ja tajusi ilmeisesti sen, että tässä kuherreltiin keskellä käytävää ja kuka tahansa voisi tulla paikalle, ellei ollut jo tullut. Suudelma tuntui yhä Kamanosuken huulilla, ja koko kehossa, kun Saizo lopulta irrottautui ja tarkisti selvästi olivatko he saaneet yleisöä (Allusta). Ketään ei kuitenkaan näkynyt, mikä oli ihan hyvä, ainakin Kamanosukesta. Jostain kumman syystä hänellä ei ollut mitään tätä vastaan, eikä Saizoa, mitä hän ei ihan ymmärtänyt itsekään. Hän oli aina kuvitellut, että tällainen ei ollut hänelle tarkoitettu eikä hän ollut koskaan mitenkään siinä mielessä kiinnostunut kenestäkään. kenties se oli ollut jotain alustavaa tällaista tuntemusta, mikä oli saanut hänet kolme vuotta sitten suuttumaan löydettyään Saizon jonkun muun kanssa sängystä, ei sillä että he nyt olisivat yhdessä nukkuneet muutenkaan, mutta kuitenkin. Hän ei vain joko ollut tajunnut asiaa, tai ei halunnut myöntää sitä. (Luultavasti ensimmäinen vaihtoehto osuu lähemmäs totuutta XD)

Saizo suukotti Kamanosuken otsaa ja hymyili. Kamanosuke hymyili takaisin, eikä tajunnut, että mikä hitto häntä vaivasi. Tai mikä Saizoa vaivasi, ei hän ollut ikinä saanut sellaista kuvaa, että Saizo olisi tuntenut jotain tällaista vetoa häneen. Ehkä se kolmen vuoden pesäero oli valaissut asioita molemmille, kun ei joutunut katselemaan toista jatkuvasti. Kamanosukella oli todella ollut Saizoa kamala ikävä, nyt, tässä hänen sylissään, hän tajusi sen kunnolla ensimmäisen kerran. Saizo ehdotti sitten, että he jatkaisivat jossain rauhallisemmassa paikassa, mikä sai palan nousemaan Kamanosuken kurkkuun. Kyllä, häntä jännitti, tämä oli ensimmäinen kerta kun hän tunsi mitään tällaista, eikä hän tiennyt mihin tämä vielä tästä johtaisi. Mutta hän ei halunnut irrottautua Saizosta tai perääntyä nyt, se olisi ollut pelkurimaista tässä kohtaa ottaa ja lähteä ja koko homma olisi saattanut mennä pilalle. Niinpä hän vain painoi päänsä Saizon olkaa vasten ja kietoi käsiään paremmin tämän ympärille, kun tämä kantoi hänet johonkin huoneeseen.

Kamanosuke laskettiin jonkin patjakasan päälle tyhjään huoneeseen, jossa oli hämärää ja hiljaista. Saizo itse riisui aseensa ja viittansa. Kamanosuken sydän taisi jättää lyönnin tai pari välistä ja hänen vatsanpohjassaan kipristeli. Hän irrotti itsekin Kusarigaman vyöltään ja laski sen maahan, muita aseita hänellä nyt ei edes ollut. Hän irrotti myös hiussolkensa ja laski sen lattialle antaen pitkien hiustensa valua niskaan, koska olisihan se nyt melko ikävää, jos sen naula olisi seuraavaksi Saizon silmässä tai jotain. Kädet hieman täristen hän koetti aukoa verisen päällimmäisen paitansa solkea, mutta sai vaatteen lähinnä vain auki, kun Saizo kumartui patjan puoleen ja kaatoi hänet makaamaan patjalle tullen itse perässä. Heidän huulensa kohtasivat jälleen pimeässä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.02.2016
23:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Ei Kamanosuke näköjään vieläkään ollut asiaa tai tätä hetkeä pahaksi laittanut. Ei kuitenkaan ollut vieläkään myöhäistä lopettaa, koska eipä ketään oikein voinut pakottaa tällaiseen vasten tahtoaan. Tai toki voi, mutta tilanne ei olisi silloin sama ja hommasta katoaisi kokonaan se juju tai no ainakin tästä, koska en ollut raiskaaja kuitenkaan toisin kuin ilmeisesti Rickter oli ollut. Mutta se siitä ääliöstä, koska se ääliö ei kyllä tule mahtumaan edes ajatuksissa samaan sänkyyn. Tai no patjahan tämä on. Tai no kaksi patjaa, jos nyt ihan tarkkoja asian suhteen ollaan. Lisäksi patjalla kyllä näytti olevan myös joku melko littana tyyny, mutta ei sitäkään nyt mihinkään kuitenkaan tarvinnut.

Kamanosuke puolestaan oli myöskin riisunut aseen vyöltää ja taisi tämä pitkät punaiset hiuksensakin avata. Omiani nyt ei saanut edes kiinni, koska olivat ne kuitenkin sen verran lyhyet. Tai olisi toki voinutkin, mutta se olisi näyttänyt astetta typerämmältä. Mutta se nyt niistä hiuksistakin, koska tässä nyt ei ollut kyse alkaa miettimään jotain hiustenlaittoa tai niiden avaamista tai mitään muutakaan vastaavaa.

Seuraavaksi Kamanosuke näytti aukovan sitä päällimmäistä takkiaan, joka oli aikalailla veren peitossa. Tosin niin oli ollut se viittanikin ja sehän oli jo selvä asia. Tosin myös housuni olivat veressä jokseenkin ja viitan alla ollut paita vähän myöskin. Ihan alin paita oli kuitenkin säilynyt tältä veren paljoudelta tai ainakin oletin niin, koska se nyt ei näkynyt mitenkään viitan ja sen toisen paidan alta. Kamanosuke ei kuitenkaan saanut takkiaan pois kokonaan, mutta auki näköjään ainakin. Päätin joka tapauksessa avustaa Kamanosukea tämän takin kanssa ja mielenkiintoisten taiteiluiden jälkeen takki oli saatu pois ja viittani sai seuraa lattialla, joten senkään ei tarvinnut olla enää yksin. Jos vaatteet nyt edes voivat olla sitä. Hyvästelin seuraavaksi sen oman päällimmäisen paitani, jonka alla sitten oli ns. poolopaidaksi kutsuttava hihaton paita, jonka selkä puoli oli aikalailla avoin ja paita myötäili kehoni muotoja aikalailla täydellisesti ja paljasti lisäksi osan kehossani olevista arvista, jotka olivat taisteluista peräisin.

Huomasi joka tapauksessan sen, että kaikki tämä oli selvästi uutta Kamanosukelle, mutta huoli pois, niin oli minullekin. En ole pahemmin koskaan tällaista menoa ajatellut, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja nyt vaan tuntui siltä, että halusin toista ihan liikaa. Kuulosti pelottavalta, mutta näin se kuitenkin oli. Seuraava vaatekappale puolestaan oli Kamanosuken paita, joka sai sekin mennä lattialle makaamaan ja näin olin hoidellut Kamanosuken paidat, jolloin sitten toin huuliani tämän rintakehän kohdalle jotenkin ns. näykkien ja hyväillen toisen ihoa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.02.2016
23:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo tarjosi auttavaa kättä riisumisen suhteen ja Kamanosuken päällimmäinen paita päätyi lattialle, ihan ehjänä kuitenkin. Saizo ei sentään kokenut tarvetta tuhota kaikkea mihin koski, mutta sen pidemmälle Kamanosuke ei aikonut asiaa ajatella ja keskittyi Saizoon ja tähän hetkeen. Saizo riisui oman päällimmäisen paitansa, jonka alla oli vielä ihonmyötäinen hihaton paita korkealla kauluksella. Saizo jatkoi taas Kamanosuken vaatteisiin ja sai tältä viimeisenkin paidan pois. Saizolla näytti kyllä olevan homma melko hyvin hallussa, ei Kamanosuke toki voinut tietää miten kokenut tämä näissä hommissa oli eikä sen asian miettiminen nyt kuulunut tähän. Hän huokaisi hiljaa Saizon painaessa huuliaan hänen paljaalle rintakehälleen välistä näykkien hänen ihoaan. Kipu oli melko olematonta, ja muutenkin tämän kaltainen fyysinen kontakti oli Kamanosukelle ihan vierasta. Hän ei ollut ikinä osannut kuvitella, että kosketus, jonka tarkoitus ei ollut tuottaa kipua, voisi tuntua hänestä mitenkään hyvältä. Mutta tämä tuntui hyvältä, eikä se sattunut yhtään.

Kamanosuke vei käsiään Saizon selälle, hiveli sormillaan tämän paljasta ihoa ja arpia. Arvet olivat aina kiehtoneet Kamanosukea kummasti, hän ei itse saanut sellaisia, koska jostain syystä hänen haavoistaan ei ikinä jäänyt mitään jälkiä, vaikka hän ei omannutkaan mitään superparannuskykyä. hetken rohkeuttaan kerättyään, hän riisui Saizon paidan kokonaan tämän päältä ja laski maahan tai ainakin tarkoitus oli, ei hän tiennyt mihin vaatteen oli pudottanut, kerta makasi patjalla selällään. Kamanosuken kädet jatkoivat Saizon selän hyväilyä samalla kun Saizo itse hyväili ja näykki hänen rintaansa ja Kamanosuken olo tuntui samaan aikaan niin kumman raskaalta ja kevyeltä, hieman hän oli rentoutunut, mutta jännitys ei ollut ihan täysin väistynyt.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
00:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Homma jatkui edelleenkin ns. hiljaisissa merkeissä, mutta eipä tässä nyt mitenkään sanoja kuitenkaan tarvinnut. Kaikki oli edelleenkin täydellisesti näinkin, vaikka en tiennyt, että oliko täydellisyyttä olemassa. No, jos ei ollut, niin tämä hetki ainakin hiveli täydellisyyttä ja samalla olimme näin niin kuin kauniisti päättäneet antaa töiden olla. Hauru joitui oletettavasti vieläkin tuuraamaan minua (vaikka ei se siellä mitään teekään XD) ellei sitten ollut saanut itselleen tuuraajaa, joka olisi tuuraajan ruutaaja, mutta vähät minä siitä. Ja eivätköhän toiset saa ne ruumiitkin ihan ilman Kamanosukeakin pois lattioilta lojumasta? Tuskin sinne nyt koko konkkaronkkaa tarvittiin. Mutta joka tapauksessa kuolleet, niiden siivoaminen ja linnan vartijointi sai nyt jäädä taka-alalle, koska homma tässä kyseissä huoneessa jatkui edelleenkin.

Jatkoin edelleenkin Kamanosuken rintakehän kanssa ns. leikkimistä hivuttaen seuraavaksi toista kättäni Kamanosuken melko muodikkaan lannevaatetuksen suuntaan aikomuksenani riisua se pois ja jotenkin sain senkin taiteiltua pois. Toki senkin riisuin rikkomatta sitä, koska ei tässä nyt sellainen kiire ollut, toisin kuin sillä ääliölle. No, mutta antaa nyt sen ääliön taas olla. Ääliö oli kuollut ja se siitä. Joka tapauksessa inhotti se, että se kyseinen ääliö oli käyttänyt minun muotoa siinä hommassa. En sitten tiedä, että oliko hänen tarkoitus tosiaan myös satuttaa minua samalla kun kävi Kamanosukeen käsiksi, mutta idiootti olisi voinut tehdä sen aina omassakin hahmossaan, joten kai sillä muodon vaihdoksella oli sitten ollut tarkoituskin.

Joka tapauksessa työnsin sen ääliön nyt pois mielestäni, koska ei se nyt ollut tämän asian ydin. Kamanosuke puolestaan toi kätensä selkäni puolelle, joka paljas, koska paita paljasti oikeastaan koko selän ellei mukaan laskettu jonkunlaista naruviriteltää, joka piti paidan ikään kuin kiinni ja joidenka ansiosta paita myötäili kehoani täydellisesti. Tosin pian paitaa ei kuitenkaan enää ollut ollenkaan ja sekin pääsi kaiketi vaateläjään muiden vaatteiden kanssa ja heti sen jälkeen tunsin taas punapään kädet selälläni ja taisivat ne käydä myös muutaman arven kohdalla. Itse puolestani siirryin hieman alemmaksi Kamanosuken kehoa pitkin ja samalla hyväillen tämän kehoa käsilläni ja aina välistä huuleni koskettivat punapään paljasta kehoa. Tällä kertaa aikomuksenani oli riisua Kamanosuken kengät, koska housut olisivat helpompi riisua kun kenkiä ei ollut eikä kengät sänkyyn kuuluneet muutenkaan. Jonkun säädön jälkeen kengät vihdoin kolahtivat lattialle, jolloin jatkoin taas matkaani ylemmäksi tuoden taas huuleni toisen huulille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
00:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Työt nyt olivat jääneet taka-alalle, mutta se ei Kamanosukea haitannut. Olivat hän ja Saizo kuitenkin tehneet enemmän, kuin esimerkiksi Aisu, tai se Envy, jotka vasta tulivat paikalle, kun enin työ oli tehty. Lisäksi tuskin Haurukaan mitään oli tehnyt tai Asamihime, joten kyllä he nyt ihan oikeutetusti voisivat antaa muidenkin tehdä jotakin. Vaikka Dorian taisikin tehdä kaiken yksin, mutta häneltä se kävi, niin miksipä ei? Se kuitenkin muista ja Kamanosuken työmoraalista, koska tässä oli parempaakin tekemistä ja mietittävää.

Saizon kädet vaelsivat Kamanosuken lantiolle ja alkoivat riisua lannevaatetta pois. Ei siinä kauaa mennyt, vaikka vaatetta varmaan olikin hivenen vaikea saada pois Kamanosuken maatessa. Saizo jatkoi hänen vartalonsa koskettelua siirtyen alemmas, kunnes alkoi avata Kamanosuken kenkien nyörejä. Kamanosuke ei tässä asennossa päässyt itse riisumaan Saizoa, paita nyt oli ollut sopivasti käsien ulottuvilla, mutta ehkä parempi niin, että hän ei alkaisi säheltämään vapisevilla käsillään enempää, Saizo saisi homman varmasti nopeammin hoidettua ilman hänen onnetonta apuaankin. Sen enempää Saizon Riisumista Kamanosuke ei ehtinyt miettiä, kun tämä jatkoi matkaa takaisin ylös saatuaan Kamanosuken kengät pois. Pian miehen huulet koskettivat taas Kamanosuken huulia Kamanosuken vastatessa, ehkä hivenen haparoiden, tämän suudelmaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
01:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Sain vastauksen suudelmaani ja olin toki tyytyväinen. Samalla koitin jotenkin todella vaikeasti saada niitä omia kenkiäni tai kengiksi luokiteltavaa vaatetusta pois päältäni tai no jaloistani, jos tarkkoja ollaan. Olihan se kyllä melko vaikeaa ja asento vähintäänkin melkoinen, mutta sain ensimmäisen pois ja viskasin sen siitä vähän kauemmaksi, koska ei se nyt patjalle kyllä jää. Sitten siirryin toisen vähintäänkin yhtä haastavan kenkäni pariin ja melkoisen väännön jälkeen sain vihdoin senkin pois, joten enää päälläni oli housut. Hansikkaat nyt olin riisunut kuitenkin jo aikoja sitten. Tai no hansikkaan, koska vaan toisessa kädessäni oli sellainen. Siteet kuitenkin olivat edelleenkin käsissäni. Joka tapauksessa seuraavaksi olisi vuorossa Kamanosuken housut ja melko onnettomat ne kyllä olikin. Mistä liene Kamanosuke sitten olikaan saanut tai löytänyt tai ostanut kyseiset uudet vaatteensa. Mutta nyt ei tarvinnut vaatteita, joten ihan sama, mistä ne olivat. Toisin sanoen lopuksi yritin vielä saada Kamanosukelta ne kyseiset pöksyt pois ja nekin päätyi lattialle. Ne olivat joka tapauksessa olleet kaikista helpommat riisua ja enempää ei tarvinnut riisua ellei sitten riisuisi koko ihoa pois. Se nyt olisi taas melko raakaa ja sen jälkeen kukaan ei enää eläisi eikä tämän homman idea ollut tappaa ketään.

Lopuksi kaiken tämän edessä olivat enää omat housuni, jotka sitten lopuksi päätin myöskin riisua. Näin kaikesta turhasta oli päästy eroon eli vaatteista. Päälläni kuitenkin oli edelleenkin ne valkoiset siteet, jotka olivat käsissäni, mutta ne eivät menoa haitanneet eivätkä olleet edessäkään ja moisten pois ottaminen veisi vaan aikaa, joten en vaivautunut siihen. Seuraavaksi kuitenkin irrottauduin suudelmasta ja lähinnä katsoin toista silmiin siihen tyyliin, että aina voisi sanoa ei ja olisiko tämä mahdollisesti valmis. En osannut kysyä asiaa mitenkään ääneen, mutta mietin kyllä, että olisiko se ollut tarpeellista? No, mutta ainahan sitä voisi kieltäytyä, jos ei olisikaan valmis. Mutta en kuitenkaan odotellut enempää mitään maailman ihmeitä, vaan seuraavaksi oli vuorossa se itse asia, jota sängyssä nukkumisen lisäksi myöskin harrastettiin, vaikkakaan ei toki kaikkien sängyssä ja tämäkin oli vaan patja, mutta aloitin joka tapauksessa ns. työntymällä toisen sisään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
01:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Suutelun jälkeen riisuminen jatkoi ja Saizo keskittyi seuraavaksi riisumaan kenkiään, jotka lopulta hetken taistelun jälkeen saikin pois jalastaan. Kengistään selvittyään Saizo siirtyi Kamanosuken housujen pariin. Kamanosukea alkoi hermostuttaa entisestään, nyt kun homma alkoi edetä pidemmälle, vaikka hän yrittikin rauhoitella itseään. Tällä kertaa kaikki oli hyvin ja hänen ei tarvitsisi kuin sanoa ja Saizo lopettaisi, koska kyseessä oli oikea Saizo tällä kertaa eikä Rickterin Saizokopio. Kamanosuke yritti parhaansa mukaan työntää Rickterin pois mielestään, mutta tilanne toi sen ikävästi mieleen väkisinkin. Jos Rickter olisi ollut edes oma itsensä, niin tämäkään ei varmaan olisi ollut Kamanosukelle niin suuri kynnyskysymys, mutta kaikista maailman hahmoista hän oli valinnut juuri Saizon. Ihan tarkoituksella, ehkä hän oli saanut selvyyden Saizon tuntemuksista tämän ollessa hänenä ja tähdännyt juuri siihen, että Kamanosuke ei kykenisi tekemään tätä Saizon kanssa. Sitä tyydytystä hän ei Rickterille sallisi, hän ei antaisi tämän tunkea heidän väliinsä haudan takaa. Väkisin Kamanosuke pakotti Rickterin mielestään jälleen kerran eikä antaisi sen enää tulla takaisin.

Kamanosuke makasi alasti Saizon alla (koska leikisti sekin oli riisunu ne käsineensä jo, koska fiksusti unohdin ne XD) kun tämä riisui omat housunsa samalla suudellen Kamanosukea. Saizon suudelma sai sentään Kamanosuken pysymään rennon lämpimässä tunteessa, eikä Rickterin varjo päässyt piinaamaan häntä, vaikka asetelma oli julman samanlainen, ilman suojamuureja ja kahleita sekä julmaa naurua. Ehkä Kamanosuke olisi voinut mennä paniikkiin, mutta Saizon läheisyys ja suudelma rauhoittivat häntä. Saizo irrotti huulensa Kamanosuken huulista, kun kaikki oli valmista. Hetken hän katsoi Kamanosukea silmiin, kuin varmistaen, että kaikki oli hyvin. Se katse ei ollut henkilön, joka aikoi tehdä pahaa ja niinpä Kamanosuken viimeinenkin pelonhäivä kaikkosi ja hän katsoi takaisin Saizon silmiin hymyillen rohkaisevasti, koska ei saanut sanottua mitään.

Kamanosuke sulki silmänsä hetkeksi ja veti henkeä, kun tunsi Saizon painautuvan lähemmäs häntä. Kamanosuken silmät rävähtivät auki hänen tuntiessaan Saizon työntyvän sisälleen. Tunne sai koko kehon värähtämään ja Kamanosuken huulten välistä saattoi päästä joku äännähdys, josta hän ei itsekään ollut varma, mitä sen oli tarkoitus ilmaista. Hän oli kietonut jossain kohtaa kätensä taas Saizon ympärille puristi tiukasti tämän selkää samalla kun lämmin aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Kamanosuke ei osannut määrittää näitä uusia tuntemuksia, ainakaan se ei sattunut, mutta tunne oli jotenkin kummallinen. Hän ei osannut varmuudella sanoa oliko se hyvällä vai huonolla tavalla outo tunne, mutta ei hän halunnut Saizon lopettavankaan. Jollain oudolla tavalla hänellä oli turvallinen olo tässä, kun Saizo oli hänen päällään ja osin hänen sisällään.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
10:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Olin koko ajan varautuneena siihen, että hommat saattaisivat loppua kuin seinään, koska ei siitä nyt ollut kuitenkaan kuin juuri ja juuri vuorokausi kun Rickter oli päättänyt raiskata Kamanosuken minun muodossa. Tämä saattoi olla myöskin ahdistava kokemus Kamanosukelle. Mutta lopettaisin toki heti, jos siihen päädyttäisiin. Olisihan se kuitenkin surullista, jos Rickter vielä kuolemansakin jälkeen pystyi vaikuttamaan elämäämme näinkin paljon. Silloin Rickter käytännössä olisi voittanut. Kyllä minuakin kuitenkin hermostutti hieman, koska en tiennyt, että mitä tästä tulisi. Lisäksi mietin myöskin sitä, että mitä me kaksi mahdoimme olla toisillemme tämän jälkeen. Ystävät eivät löydy sängystä näissä merkeissä tai en ainakaan uskonut. Toki ystävienkin välillä voi olla todella vahva side, joka kai on jonkunlainen rakkauden muoto, mutta emme tainneet olla enää vaan ystäviä. Kävi mielessäni myöskin se, että entä, jos joku sattuisi paikalle, mutta toivoin, että niin kuitenkaan tulisi käymään. Tätä olisi aika nolo selittää.

Lopuksi kuitenkin työnsin kaikki nämä ajatukset pois päästäni, kun Kamanosuke vastasi katseeseeni oikeastaan aika rohkaisevaan malliin ja hymyillen, joten kaikki taisi olla valmista. Vastasin toisen hymyyn hymyllä ja sen jälkeen itse sänkypuuha alkoi. Toki olin edelleenkin valmiina siihen, että tämä voisi loppua lyhyeen, koska saattoihan tämä tuoda Rickterin mieleen palavasti, koska tämän hetkinen asetelma oli aikalailla sama, mutta ilman jäämuuria, suojaloitsuja ja puunjuuria. Lisäksi olimme tässä kaksi eikä kukaan ollut todistamassa tai toljottamassa eikä kukaan ollut nauramassa päälle sadistisesti... minun hahmossani. En ole luokitellut itseäni mitenkään sadistisesti enkä uskonut, että osaisin muka nauraa hekottaa siihen malliin, mutta Rickter oli kai sitten kaivanut uuden puolen minusta esiin. Tosin, en koskaan itse pystyisi tekemään samaa Kamanosukelle, vaikka Rickter pystyikin, mutta Rickter nyt oli sairas kaikin puolin.

Joka tapauksessa takaisin tähän hetkeen. Kamanosuke sai suustaan jonkun inahduksen ja tunsin toisen kehon värähtävän. No olinhan ihan siinä lähellä. Tämän lähemmäksi oli vaikea päästä ellei sitten sulautuisi toisen kehoon, mutta siihen en kyllä edes pystynyt, joten tämän lähemmäksi en voinut edes päästä. Samalla toinen kietoi kätensä jälleen ympärilleni puristaen kyllä melko tiukasti selkääni, mutta ilmeisesti kaikki oli edelleenkin hyvin, joten jatkoin edelleenkin kyseistä hommaa, mutta tietenkin varovasti, mutta mahdollisimman nautinnolliseen sävyyn tai no lähinnä tämä oli kokeilua, että mikä oli nautinnollista ja mikä ei, koska ensimmäinen kertahan tämä nyt minullekin oli. Jonkun moisia äännähdyksiä sain myös itsekin aikaan, koska täysin hiljaa oleminen oli aika mahdotonta ja hengityskin kiihtyi ja muuttui raskaammaksi.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  11  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com