Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
15:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Homman jatkuessa Kamanosuke yritti saada jotakin tolkkua vartaloaan ravistelevista tuntemuksista. Se oli kuitenkin jotain liian suurta Kamanosuken käsitykselle, joten hän vain antautui tunnemyrskynsä valtaan ja tarrasi lujasti Saizon selkään. Lämmöntunne ja värähtelyt olivat niin voimakkaita, että Kamanosuke oli menettää kontrollin kehoonsa täysin. Saizon liikkuessa hänen sisällään hänen kehonsa myötäili tämän liikkeitä kuin itsestään ja välistä työnnöt saivat hänet voihkimaan. Koska hän oli harrastanut moista yhdyntää vain kerran aikaisemmin viime yönä, niin hän vertasi väkisinkin kokemuksia toisiinsa ja niiden välillä oli kyllä selvä ero, vaikka homma oli ihan samaa. Rickterin raiskaus oli jo ennen alkamista sula nöyryytys, hänet oli pakotettu siihen, hänet oli estetty liikkumasta tai pääsemästä pois ja hänen kaikki vastarintansa oli vain tehty tyhjäksi ennen kuin homma edes alkoi. Se oli jo tehnyt hommasta sietämättömän kestää ja paheni vain alkaessaan. Rickter oli heti ensimmäisenä työntynyt koko voimallaan Kamanosukeen ja työnnöt olivat nopeita eikä niillä ollut tarkoitustakaan tuottaa mitään nautintoa. Kipu oli ollut melko kova, mutta Kamanosuke oli niin paniikissa ja homma oli liian vastenmielistä, että edes kipu olisi siinä kohtaa tuottanut mitään tyydytystä, vaikka varmaan tarpeeksi kovalla kivun määrällä hänet olisi saatu tuntemaan nautintoa raiskauksenkin aikana. Ikävä sitä oli myöntää, mutta tässä mielessä hänen kehoaan oli säälittävän helppo manipuloida.

Kun sitä ehdottomasti Kamanosuken elämän kamalinta hetkeä vertasi tähän, se oli kaukana moisesta jo heti lähtöön. Ensinnäkin hänellä oli vapaus lopettaa heti kun vain halusi, mikään ei pakottanut häntä tähän ja hän oli siinä vapaasta tahdostaan. Kyseessä oli puhdas halu eikä mikään toisen nöyryyttämien ja he olivat Saizon kanssa kahden ilman mitään yleisöä. Vaikka häntä oli ehkä pelottanut ennen kuin Saizo aloitti, se oli enemmänkin vain jännittyneisyyttä, joka laukesi samalla hetkellä, kun Saizo pääsi hänen sisäänsä. Tämä ei tuottanut mitään kipua, ei minkäänlaista, ja Saizon liikehdintä oli rauhallisempaa, varovaisempaa ja kokeilun omaista. Kamanosuke aisti sen, että hän oli valmis reagoimaan ja lopettamaan heti, jos Kamanosuke alkaisi osoittaa merkkejä siitä, ettei tuntunut hyvältä. Oli vaikea sanoa miltä se tuntui, mutta oikeastaan se ei tuntunut pahaltakaan. Nautinto ei ollut samanlaista, mitä kipu hänessä aiheutti, joten ehkä siksi sitä oli niin vaikea tulkita, mutta nautinnoksi se oli varmaan kuitenkin luokiteltava. Saizo oli niin lähellä, että Kamanosuke tunsi tämän vahvan kehon jokaisen liikkeen, kuuli kiihkeän ja raskaaksi muuttuvan hengityksen ja hänen oma hengityksensä ja sydämen syke olivat kiihtyneet. Kamanosuke ei tiennyt miten kauan he olivat tässä jo olleet, tuskin kauaa, mutta aika tuntui kumman pysähtyneeltä ja ulkomaailma muutenkin täysin merkityksettömältä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
15:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Aika oli vaan kadonnut johonkin homman jatkuessa tai sitten aika oli hidastunut. En ollut varma, mutta varmaa oli, että ajantajuni oli kokonaan kadonnut koko homman myötä. Ei siinä kuitenkaan mitään, koska ei tässä nyt mielestäni ollut mitään tätä tärkeämpää edes menossa. Okei, olihan minun pitänyt olla vartiossa ja Hauru taisi tuurata minua edelleenkin, mutta ei sinne vartioon nyt kovinkaan montaa todellisuudessa tarvittu kuitenkaan. Eihän siellä edes ollut tapahtunut mitään enkä uskonut, että nytkään alkaisi tapahtumaan sen enempää, joten tuskin tämä nyt oli hirveä rikos ketään vastaan. Tai jos olikin niin se on sitten voi voi sen kannalta, jolle tämä on joku ongelma. Mikä pointti siinä nyt olisi, jos olisimme tulleet vaan pohtimaan jotain sotaa tänne? Olihan tässä muutakin elämää ja olihan meillä nyt tämä linna kuitenkin, joten kaikki oli tällä hetkellä aikalailla hyvällä mallilla. En kuitenkaan kieltänyt tai estänyt, jos joku halusi valittaa, että emme nyt tehneet käskyn mukaan, mutta ei minun ollut mikään pakko sitoutua jonkun Dorianin päättämiin määräyksiin. En kuitenkaan ollut täällä hänen takiaan tai mistään pyynnöstä tai käskystä. Ei minua oltu tänne pakotettu, tulin, koska halusin ja teen kuten haluan. Toki, jos oikeasti olisi paha tilanne, niin sitten toki eli tavallaan elin tilanteen mukaan. En käskyjen tai määräysten ja tämän hetkinen tilanne oli tämä.

Mutta tosiaan... homma jatkui yhä ja olin päässyt kyseissä puuhassa suhteellisen syvälle liikkuen samalla edes ja takaisin toisen sisällä. Hengitys oli tässä kohdassa jo todella raskasta ja keho nihkeä hikoilun takia, koska tulihan tässä kuitenkin lämmin ellei jopa kuuma. En kuitenkaan ollut mitenkään keholtani kuollut tyhjä olento toisin kuin esimerkiksi vampyyrit, joten tunsin kyllä kylmän ja kuuman erot kehollani. Vampyyrit eivät moista järjestelmää kehossaan tainneet omata, joten olivat sitten aina kylmiä.

Kamanosuke ei kuitenkaan laittanut vieläkään pahaksi ja hyvä vaan, koska ei tämän ollut tarkoitus sattua tai sillä tavalla sattua ainakaan, vaikka eipä toinen kipua ollut pahakseen koskaan kaiketi laittanut. Lisäksi en ollut vieläkään pakottanut ketään moiseen kanssani toisin kuin Rickter. Joka tapauksessa oli selvästi kuultavissa, että Kamanosuken hengityskin oli muuttunut raskaammaksi homman edetessä koko ajan. Tämä oli myös edelleenkin selässäni kiinni. Seuraavaksi kuitenkin tunsin selvästi kuinka jotain ns. tunki itsestäni ulos homman tuloksena Kamanosuken sisälle. No, oletettavasti, koska asetelma oli tämä. Tai no jotain jotain oli purskahtanut ulos. Totta kai tiesin, mitä se oli ja siitähän oli mahdollisuus myös saada elämä aikaan naisen sisällä. Miehet nyt harvoin synnyttävät mitään. Ei se käytännössä voisi olla edes mahdollista (ootko varma Saizo? XD), mutta jatkoin joka tapauksessa edelleenkin, vaikkakin ehkä vähän hitaammin, koska eihän kukaan nyt ikuisuuksiin voinut jaksaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
16:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuken voihke yltyi kovemmaksi ääntelyksi sitä mukaan, mitä syvemmälle Saizo häneen työntyi. Hän oli itse nihkeänä hiestä ja tunsi Saizon ihon olevan myös märkä hänen pidellessään kiinni miehen selästä. Ei Kamanosuke itse tiedostanut miten lujaa Saizon selkää puristi ja välistä ote hellitti ja lujeni taas sitä mukaan, kun Saizo työnsi itseään häneen. Liike tuntui joka kehon sopukassa Kamanosuken maatessa patjoilla Saizon alla. Käsillä oli luja ote Saizosta, mutta hänen levällään olevat jalkansa nytkähtelivät liikkeen voimasta. Hänen rintansa kohoili raskaan hengityksen takia kiivaasti ja hengitys alkoi muistuttaa jo huohotusta heidän ähkiessään päällekkäin patjalla. Alun epävarmuus oli jo jäänyt taakse, kun homma oli edennyt pidemmälle ja Saizokin oli selvästi saanut varmuutta, eikä ollut enää niin varovainen. Edelleen hän kuitenkin työnsi itseään Kamanosukeen rauhallisesti, eikä mitenkään raa’asti, vaikka ehkä kovemmalla tahdilla ja syvemmälle kuin heti alussa, jolloin homma oli melko varmistelevaa, mutta nyt tahti oli selvästi löytynyt.

Jossain kohtaa hommaa, kun työnnöt olivat edenneet jo melko syvälle, Kamanosuke saattoi tuntea jotakin aikaisemmasta poikkeavaa, muttei osannut sanoa mitä, eikä ehtinyt sitä tässä kauheasti alkaa miettimäänkään. Sen jälkeen meno hieman rauhoittui ja kummankin ääntely jäi vain raskaaksi huohotukseksi. Jokin rajapiste oli selvästi saavutettu, vaikka liikehdintä Kamanosuken päällä ja sisällä jatkui. Hän tunsi äkillisen rentouden valtaavan itsensä ja hänen luja otteensa Saizon selästä alkoi hieman hellittää. Kamanosuke antoi Saizon vain työntää itseään patjoilla edes takaisin. Rajut nytkähdykset ja väristykset hänen kehossaan olivat hiljentyneet miellyttäväksi värähtelyksi ja hän hiveli käsillään nyt lempeästi Saizon selkää ja niskaa antaen Saizon jatkaa niin kauan kuin puhtia vain riittäisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 21.02.2016
17:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Olo oli edelleenkin melkoisen nihkeän tahmea tai jotain sinnepäin kuitenkin, mutta samalla olo oli myös täydellisen tyydyttävä ja nautinnollinen. En ole varmaan koskaan tuntenut samalla tavalla ja tämä tuntui hyvältä. Tosin ihmekös tuo edes olikaan, koska en ole edelleenkään koskaan moisessa tilanteessa ollut. Kamanosuke puolestaan oli tykännyt selvästi selästäni koko tämän hetken ajan. Välistä puristanut lujempaa ja välistä hellemmin. Ei puristaminen mitenkään sattunut ollut tai sitten en vaan ollut tajunnut moista tämän kyseisen niin sanotun session aikana. Tosin sänkypuuhat tuskin olivat sessio nimeltään, mutta saivat nyt näin väliaikasesti olla. Mutta ei tässä nyt selkäänsä kerennyt mitenkään miettimään. Tunsin toki kuitenkin sen niin sanotun rajapisteen tai huippupisteen jälkeen sen kuinka Kamanosuken ote selästäni alkoi hellittämään ja ote muuttui puristamisesta hivelyksi. Saattoi selkä kyllä ainakin punoittaa moisen puristamisen jälkeen, mutta mistään muusta en kyllä ollut tietoinen. Omaa selkää oli kuitenkin melko vaikea nähdä pimeässä ja ilman peiliä. Tosin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin enää ei ollut yhtä pimeää kun silloin olimme huoneeseen tulleet. Näin kuitenkin paljon selvemmin Kamanosuken allani kuin joku aika sitten. Toki silmät olivat tottuneet pimeyteen ja hämärään, mutta enää ei kuitenkaan tainnut olla yhtä hämärää. Taisimme olla aika lähellä aamua tällä hetkellä.

Joka tapauksessa omat hommani eivät olleet enää yhtä nopeita ja ns. tehokkaita ja seuraavaksi alkoi kyllä tuntumaan siltä, että päätepiste oli saavutettu, jolloin jonkun ajan päästä lopetin kyseisen liikehdinnän ja tulin niin sanosti ulos toisen sisältä. (Minä tulin kaapista ulos XDD) Toin kuitenkin vielä lopuksi huuleni taas toisen huulille suudelmaan ja samalla toisen käteni Kamanosuken toiselle poskelle ollen edelleenkin toisen päällä jokseenkin. Pyörähdin siitä lopuksi kuitenkin Kamanosuken vierelle makamaan hengittäen edelleenkin melko raskaasti tuntien vasta nyt kunnolla kuinka hikisen nihkeä olo olikaan, mutta se oli sen arvoista. Suljin sinertävänvihertävän (minkä väriset onkaan) silmäni hetkeksi huokaisten raskaasti, mutta avastin silmäni lopulta uudelleen katsoen huoneen kattoa. Katosta kuitenkin käänsin katsettani vieressäni olevaan punapäähän, joka nyt oli toki paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa kun huoneen tylsä katto. Lopuksi käännyin kyljelleni kohti Kamanosukea tuoden toisen käteni tämän ympärille hymyillen hieman. Vieläkään en kuitenkaan osannut sanoa mitään. En kuitenkaan vieläkään tajunnut, että miten me tehän päädyimme, mutta en vaihtaisi mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
18:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizon liikehdintä keveni ja hidastui entisestään, kunnes lopulta tämä tuli (kaapista) ulos Kamanosuken sisältä. Tälläkin kertaa Kamanosukesta tuntui lopettamisen jälkeenkin vielä siltä, kuin Saizo olisi ollut hänessä edelleen, mutta tunne oli huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisellä kerralla. Saizo kumartui Kamanosuken päälle ja toi taas huuliaan Kamanosuken huulille. Kamanosuke vastasi suudelmaan kädet yhä Saizon niskan ympäri kiedottuina, mutta antoi lopulta käsiensä valahtaa patjalle vierelleen samoihin aikoihin, kun Saizo kierähti hänen päältään vierelle makaamaan. Kamanosuke oli uupunut ja hiestä märkä ja hengitti yhä melko raskaasti katsellen Saizoa vierellään. Saizo kietoi kätensä Kamanosuken ympärille ja hän painautui Saizoa vasten onnellisesti hymyillen. Hän ei ikimaailmassa olisi osannut kuvitella, että jokin tällainen saisi hänet tuntemaan olonsa niin hyväksi. Mutta tällä hetkellä hän ei tahtonut olla missään muualla kuin juuri siinä Saizoon kiinni painautuneena, kädet tämän ympärillä.

Kamanosuke oli liian väsynyt jaksaakseen miettiä miten he tähän olivat päätyneet tai miten tämä jatkossa vaikuttaisi heidän väleihin ja muuhun. He olivat eronneet riitaisissa merkeissä ja eronneet kolmeksi vuodeksi ja nyt he olivat tässä. Kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään Saizon luota ja silti nyt heidän välillään oli jotakin paljon enemmän. Ehkä se oli vaatinut sen typerän riidan ja kolmen vuoden tauon, ehkä se ei ollut pelkästään huono ja turha välirikko, ilman sitä heidän välinsä eivät ehkä olisi ajautuneet tähän. Tai mistä sitä tiesi, eikä sillä ollut väliä, kun he nyt kuitenkin olivat tässä ja yhdessä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
18:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Olin saanut vastauksenkin suudelmaani ennen kuin se sitten oli siinä ja olin päässyt Kamanosuken viereen makaamaan. Pidin edelleenkin käteni Kamanosuken ympärillä tämän painautuessa lähemmäksi minua tai no minua vasten ollen selvästi onnellinen. En muista, että koska viimeksi olisin nähnyt toista yhtä onnellisen näköisenä tai tuntenut itseäni näin onnelliseksi. Tietenkinhän olin myöskin itse varmaankin onnenkukkuloilla. En ollut vastaavaa tuntenut ennen. Tosin tällä hetkellä tunsin myöskin jonkunlaista väsymystä, mikä nyt varmasti oli ihan odotettavaakin, koska olimme valvonneet käytännössä koko yön. Ensin piti taistella tiensä linnaan hakaten vartijoita linnan ulkopuolella. Sitten piti alkaa valoittamaan linnaa, jonka sisällä oli lisää porukkaa, jotka piti hakata kuoliaaksi ja lopulta vallata linna. Lisäksi koko ajan oli piti olla varuillaan ja valtauksen jälkeenkin oli ollut vielä vartijointiakin, joka nyt oli kyllä ollut paljon vähemmän uuvuttavampaa kuin se linnan valtaus, mutta kuitenkin. Sitten olimme vielä saaneet Kamanosuken kanssa riidan aikaan ja sitten vielä tämä. Kahta viimeistä en kuitenkaan vaihtaisi, koska ilman riitaa emme välttämättä edes olisi tässä, joten kyllä se riita oli tämän kaiken arvoista, olkoonkin, että riita syntyi sen pikkulumpun takia ja oli muuten täysin turha.

Kamanosuke oli myös tuonut käsiään ympärilleni ja lopulta päätin sulkea silmiäni samalla tasoitellen hengitystäni. Tuntui mukavan lämpimältä ja lisäksi ympärillä oli sen verran hiljaista, että voisin melkeimpä nukahtaakin koska vaan. Päivä kuitenkin oli ollut loppujen lopuksi aika uuvuttava, vaikka se toki oli ollutkin odotettavissa, koska linnan valtaus nyt ainakin oli uuvuttavaa. Toisaalta pitäisi varmasti etsiä joku mahdollinen kylpyhuonekin, mutta sen voisi kyllä tehdä myös aamullakin. Nyt en enää jaksanut nousta tai ajatella kunnolla enää mitään. Sen verran kuitenkin tiesin, että olin onnellinen ja kaikki oli hyvin enkä ollut vastaavaa koskaan tuntenutkaan. Lisäksi välimme tai suhteemme oli selvästi syventynyt, mikä johtui varmasti siitä, että olimme molemmat tunteneet ikävää toisiamme kohtaan. Enää ei tarvinnut tuntea ikävää, koska olimme jälleen löytäneet toisemme.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
19:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Istuin hiton moisen ruumis kasan vieressä ja voisin tuntea, tuntisin varmaan selkäni mäsäksi tämän jälkeen, koska tämä oli tosiaan voimia vievää hommaa. Envy puolestaan istui linnan etuoven lähellä portailla. Aisu oli tällä välin päässyt sisälle, mutta en sitten tiennyt, että vieläkö tämä oli hirveissä draumoissa Envyn takia ja kaiketi senkin takia, koska Dorian oli uhannut myöskin hänen henkeään. Mielestäni Aisun olisi voinut vaikka tappaakin, mutta hienoa, että hän osasi tulla Envyn saattelemana paikalle, koska kuka nyt moista lumppua olisi hakenut sieltä mökiltä tänne enää tämän jälkeen? Ei kukaan. Toisaalta nainen olisi voinut jäädä sinnekin, koska tuskin häntä kukaan oikeasti kaipasi. Nainen ei ollut ollut hyödyksi ollenkaan. Seissyt vaan ja murehtinut jotain hengen uhkaamista. Mutta mitä sitten muihin, niin Deliah näytti edelleenkin makaavan oven vieressä sen haarniskakasan vieressä. Kamanosukea ei ollutkaan enää pitkään aikaan näkynyt ruumiidenkantohommissa. Kaiketi tämä oli mennyt piiloon, ettei olisi tarvinnut tehdä mitään. Saizokin oli kadonnut vartiosta eikä ollut palannut enää sisältä. Hauru oli kaiketi tuurannut häntä jonkun aikaa, mutta Haurukin oli mennyt joku aika sitten sisälle melko väsyneen näköisenä. Tosin hän oli tullut takaisin teen kanssa ja kun pimeys oli alkanut hieman valkenemaan, niin Hakidonmuya oli mennyt sisälle. Dorian oli toki myöskin rahdannut ruumiita ulos, mutta en ollut varma hänen tämän hetkisestä olinpaikastaan. Hoshiyomi taas taisi olla edelleenkin vartiossa Haurun kanssa. Muita en sitten ollutkaan enää valtauksen jälkeen nähnyt, joten muut lusmusivat sisällä. No sen Yukimuran olin kerran nähnyt, kun tämä oli tuonut ainakin yhden ruumiin ulos kasaan.

Nyt olimme selvästi kuitenkin aamun puolella, koska aurinko oli alkanut hieman nousemaan ja se värjäsi taivasta lilahtavaksi, jossa oli hieman oranssin sävyä mukana. Kieltämättä nyt kyllä väsytti melkoisesti, koska koko yöhän tässä oli sitten mennyt. Homma olisi sujunut nopeammin, jos kaikki olisivat olleet mukana, mutta ei kun suurin osa lusmusi ja lopuksi minun lisäksi töitä oli tehnyt Envy ja Dorian ja kerran tai pari Yukimura. Linnan sisällä kuitenkin valtasi edelleenkin verinen kaaos, mutta enää ei kyllä huvittanut. Voisin miettiä siivoamista sitten uudestaan, kun olisin saanut nukuttua edes vähän aikaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan jaksanut edes nousta mihinkään ja lopulta päädyin makaamaan niille sijoilleni päättäen, että minä nukun tässä ja nyt siihen asti kunnes mitä todennäköisimmin aurinko minut herättää ellei joku muu tule potkimaan sitäkin aikaisemmin pystyyn.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
20:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kun jalkani tuntui taas olevan täysin normaali, niin ajattelin, että voisin käydä linnaa vähän läpi nyt kun Yukimurakin oli jossain. Kaiketi tämä oli raahaamassa ruumiita. Tokihan aina olisin itsekin voinut mennä, mutta toisaalta en ollut ihan varma vielä jalastani, jos se ei ottaisikaan lisäpainoa eli niiden ruuiiden painoa vastaan, niin olin sitten päättänyt, että en kanna yhtäkään ruumista. Lisäksi väsytti kuitenkin sen verran, että ruumiit eivät jaksaneet kiinnostaa. Joka tapauksessa oli siitä nyt jo joku aika kun olin päättänyt lähteä kiertämään linnaa. Olin löytänyt myöskin kylpyhuoneen näköisen huoneen ja käydyn myöskin kylpyhuoneen puolella ainakin sen verran, että olin saanut pahimman verikerroksen pois päältäni, mutta täydellistä puhdistautumista en kuitenkaan ollut jaksanut sitten suorittaa, vaikka kuivunut veri olikin aika ikävästi saanut hiuksieni latvoista aika kovat ja epämukavan tuntuiset. Kunnon pesut olisivat varmasti kuitenkin olleet turhasta, jos ruumiita olisi sitten kaikesta huolimatta pitänytkin raahata, jos joku olisi vaikka saanut ongelman ns. lusmuilustani. En yleensä kyllä lusmuillut, mutta nyt ei kyllä jaksanut kiinnostaa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Deliahia en ollut enää tämän yön aikana nähnyt sen jälkeen kun olin vetäissyt kaveria turpaan sen verran kovaa, että tajukin oli poissa. Ei sillä, että edes olisin halunnutkaan nähdä. Tosin ei tarkoitukseni ehkä niin kovaa ollut lyödä, mutta Deliah oli ottanut sillä hetkellä päähän niin kovin, että jotain oli pakko tehdä, että hänet sai hiljaiseksi ja sieltä se isku sitten oli tullut. Oli ollut myös lähellä, että Deliah olisi saanut kunaista, mutta ei sitten saanutkaan. Tai se ei ollut tarpeen, koska seireeni oli ollut nurin ihan vaan nyrkilläkin mosauttamisesta.

Tämän hetkinen olinpaikkani oli linnan keittiö, josta olin löytänyt oikeastaan vähän kaikenlaista ruokaa sekä teekokoelman sekä lempiteetäni eli vihreää teetä. Myös Hauru oli joku aika sitten löytänyt tiensä keittiöön ja nähnyt myös teekokoelman ja oli lopuksi vaatinut teetä, että jaksaisi sen voimalla valvoa, koska hänen piti olla vartiossa Saizon takia. Ei siis ihme, ettei Hauru ollut tullut takaisin sinne sen puuhaltian vastaanotolle, vaikka eihän Haurua vaivannut muu kuin väsymys muutenkin. No eipä kyllä itseänikään ellei jonkunlaisia henkilökohtaisia tuntemuksia ja haluja laskettu mukaan. Olin joka tapauksessa luvannut keittää Haurulle teetä ja tämä oli lähtenyt sen haluamansa teen kanssa ilmeisesti takaisin vartioon. Myös Aisu oli löytänyt joku aika sitten keittiöön ja istui tälläkin hetkellä yhdellä keittiössä olevista tuoleista. Hän oli selittänyt koko ajan tuntemuksistaan, koska uskoi minun olevan hyvä kuuntelija ja vaikka en olisikaan, niin hänelle riitti, että edes leikki minun olevan sellainen. Olin kyllä ihan hyvä kuuntelija, mutta Aisun ongelmat eivät kyllä jaksaneet kiinnostaa. En kuitenkaan sanonut sitä ääneen, mutta mitä nyt olin asiasta perillä, niin hän lähinnä inisi siitä kuinka hänen henkeä oli uhannut kaksi eri tahoa eli Dorian ja Envy. Turhaa nainen siinä kitisi, minun henkeä oli uhannut monta kymmentä vartijaa samuraipuvussa miekkoineen ja valittaminen ei jaksanut tällä hetkellä kiinnostaa. Enkän edes tuntenut naista ja Yukimura hänestä oli ollut paljon kiinnostuneempi kuin minä.

Aisu oli joka tapauksessa saanut myöskin teetä uskoen sen rauhoittavan mieltään ja kai se sitten oli vähän rauhoittanutkin, mutta edelleenkin Aisu istui samaisessa tuolissa, mutta oli tällä kertaa hiljaa, luojan kiitos. Olin myös itsekin juonut teetä aina välillä kupistani, mutta lähinnä odotin tällä hetkellä Yukimuran teen valmistumista ja siitähän sitten tulisi täysin erilainen kuin kaikista muista. Olin nyt siis lähinnä vaan vahdannut sitä Yukimuralle valitsemaani kuppia, jossa se teekin tietenkin oli jo. "Mitä sinä oikein odotat?" Aisu kysyi yhtäkkiä ja toljotti sitä kuinka minä toljotin teetä. "Teen valmistumista", vastaan ja hörppään omasta kupistani. "Minusta se on kyllä jo valmista... Eikö se ole ihan kylmääkin jo?" Aisu jatkoi ja siirsi seuraavaksi katsettaan muualle tehden huomion, että aamu oli selvästi sarastamassa pikku hiljaa. En kuitenkaan vastannut mitenkään Aisun kysymyksiin teen kylmyydestä tai mistään muustakaan, mutta tiesin sen varsin hyvin olevan jo ainakin viileää. "Kenelle tee edes on?" Aisu jatkoi. No Yukimuralle tietenkin, mutta ei se Aisulle kuulunut. Kalppisi muualle, hän oli vaan edessä. Missähän Yukimura mahtoi olla?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
20:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Ruumiiden siivoamisen jälkeen olin lähinnä vaan istunut linnan etuoven edustalle portailla. Enhän nyt toki kulkureitillä tientukkeena, mutta kuitenkin portailla. Aisu oli joku aika sitten saanut eloa ruumiiseensa ja jatkanut matkaansa sisällä. Kai vaan siksi, että satuin olemaan liian lähellä tai sitten Dorianin käskyt olivat olleet liian pelottavia ruumiiden siivoamisesta tai oikeastaan Deliahin hengissä pitämisestä ja kalppi tiehensä. Tai sitten molempia, mutta sama se. Ei se ollut ongelmani. Nainen oli vaan selvästi liian herkkänahkainen, mutta sinne hän kuitenkin oli mennyt. Deliah puolestaan makasi haarniskaläjän vieressä ja hyvä kun ei ollut joutunut läjän alle piiloon. Deliahilla oli joka tapauksessa astetta rapeampi meno, koska tämä näytti kyllä olevan aika rapeassa kunnossa. Toisin sanoen seireeni näytti aika kuivalta ja oli selvästi laihemman näköinen mitä oli ollut silloin kun olin tämän ensimmäisen kerran kunnolla nähnyt. Olihan Deliahin ongelma kuitenkin ollut jo selvillä. Tämä eli veden avulla ja ei selvästikään ollut saanut vettä nyt moneen tuntiin ja oli kaiketi kuivunut. En tiennyt tosin, että oliko tämä kuivunut kokonaan ja kuollut, mutta kuiva hän silti oli. Melko säälittävä olento hän kyllä minusta oli (ellet vaan olis kateellinen XD), mutta ei se ollut ongelmani. Annoin Deliahin olla omissa kuivissa oloissaan ja käänsin katseeni tästä pois. Aamu oli selvästi tuloillaan ja suurin osa oli lusmuillut koko hemmetin yön tekemättä yhtään mitään. No, mutta joka tapauksessa olin sentään tehnyt oman osani, vaikka en ketään ollutkaan linnasta tappanut eikä sotku ollut minun. Ruumiit olivat joka tapauksessa vihdoin läjässä vaikka sisällä meno oli melkonen verinen helvetti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
20:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

He makasivat sylikkäin patjalla Kamanosuken tasatessa hengitystään. Raukeus täytti hänet ja vartalo tuntui kamalan väsyneeltä eikä Kamanosuke olisi jaksanut liikkua siitä enää mihinkään. Hänen silmänsä alkoivat välistä painua kiinni väsymyksestä. Saizon vieressä oli hyvä ja lämmin olla eikä Kamanosuke löytänyt kerrassaan mitään puutteita tämän hetkisestä tilastaan. Tietenkin peseytyminen voisi olla ihan hyvä idea, mutta juuri nyt hän ei kyllä jaksaisi liikkua. Lisäksi Saizokin vaikutti siltä, että nukahtaisi kohta, ellei ollut jo nukahtanut. Yö oli varmaan jo kääntynyt aamuun päin, joten hyvin hän voisi nukkua nyt kun olo oli vihdoin sellainen, että nukkuminen onnistuisi. Hetken Kamanosuke vielä katseli Saizon kasvoja, ennen kuin hänenkin silmäluomensa painuivat kiinni, eikä mennyt aikaakaan, kun hän oli nukahtanut.

YUKIMURA

Yukimura oli raahannut jokusen ruumiin kasaan, mutta yritti vältellä sitä aina kuin vain mahdollista. kamalan raskasta homma ainakin oli ja rahvaallehan moinen homma kuului, eikä hänelle. Hyvää hyvyyttään vain auttoi muita, mutta he pärjäsivät kyllä vallan mainiosti ilman Yukimuran apuakin. Välistä hän oli lusmunnut Rokuron luona sairastupana toimivassa huoneessa ja välistä tehnyt ties mitä huomattavasti mukavampia askareita, niin ei tarvinnut rahdata kuolleita pihalla. Hän oli muun muassa katsonut siisteimmät huoneet kerroksesta ja laittanut vuoteita kuhunkin valmiiksi muitakin varten. Jotain ruokaakin hän oli meinannut mennä laittamaan, mutta keittiössä muisti, ettei hän tietenkään osannut kokata. Välistä hän oli joutunut taas raahaamaan raatoja, kun joku oli sattunut näkemään ja piti esittää, että koko ajanhan hän oli tässä selkä vääränä raatanut. No pikku vale sinne tänne niin mitä se nyt haittasi eikä kukaan voinut jaksaa koko yötä raataa, ei Yukimura ainakaan. Hänen nukkumaanmenoaikansa oli mennyt aikaa sitten ja monet päivänokoset olivat edellispäivänäkin jääneet välistä.

Aurinko alkoi selvästi tehdä nousuaan ja Dorian oli siirtynyt sisätiloihin samoin Hakidonmuya. Ruumiit olivat kasassa ulkona ja kasassa taisi olla myös Ryuumei. Vahtivuorossa olijat pitäisi varmaan vaihtaa, mutta sai nähdä oliko kukaan onnistunut nukkumaan sen vertaa, että voisi ottaa vahtivuoron, että muut saisivat nukkua. Haukotellen Yukimura lähti ulko-ovia kohti jos Hoshiyomi vaikka tietäisi miten asiat järjestettäisiin, hän kun taisi olla toinen heti Dorianin jälkeen, joka tiesi miten toimittiin. Ovella tuli vastaan Tsukihiko, joka näytti siltä, että voisi nukahtaa niille sijoilleen ihan koska vain, tämä oli myös menettänyt voimansa jo, vaikka aurinko ei ollut vielä noussut. Tämä lähti raahustamaan ylös portaita ja Yukimura jäi oven suuhun jännittämään, mahtaisiko mies selvitä ylös asti nukahtamatta ja kierimättä alas. Selvisi, joten Yukimura jatkoi matkaansa ulos.

Matka tyssäsi kuitenkin seuraavaksi johonkin vetelään olioon, joka makasi keskellä kulkuväylää, ja johon Yukimura oli kompastunut ja löysi itsensä maasta ja osittain sen vetelän läjän päältä. Rämmittyään ylös hän totesi läjän olevan Deliah. ”Voisit sinäkin jo nousta siitä ja tehdä jotain hyödyllistä.” Yukimura ilmaisi mielipiteensä tökätessään seireeniä käsivarteen, muttei jäänyt odottamaan tämän mahdollista heräämistä, vaan jatkoi muurille. Ryuumei veti hirsiä ruumiskasassa, ellei ollut itsekin kuollut sinne, mutta Yukimuralla oli asiaa muurille. Hauru nökötti muurilla tiedä sitten hereillä vaiko unessa vai kenties kuolleena, mutta Yukimuralla oli asiaa Hoshiyomille. Mies seisoi hievahtamatta ja katseli alas muurilta. ”Mikä tilanne sisällä on?” Hoshiyomi kysyi kääntämättä katsettaan. ”Melko väsynyt, kaikki ovat vähän siellä sun täällä nukkumassa. Entä teillä? Voin käydä katsomassa jos löydän jotkut yöllä jokusen tunnin nukkuneen vartioon.” Yukimura ehdotti. Voisi hän itsekin vahtia, muttei voisi taata pysyvänsä hereillä. ”Se voisi olla hyvä. Loput voivat nukkua ainakin auringon nousuun saakka, siivousta voi jatkaa kun kaikki ovat hieman levänneet.” Hoshiyomi ehdotti ja Yukimura oli samaa mieltä.

Hän palasi takaisin sisälle ja toisen kerroksen sairastuvalle. Asamihime näytti nukkuvan yhdellä vuoteella, Saeryos seisoi paikallaan, mutta hänkin saattoi nukkua. Tsukihiko ei ollut päässyt sänkyyn asti vaan lojui lattialla. Yukimura auttoi Tsukihikon nukkumaan ja sitä ennen reilusti vielä haarniskan tämän yltä, koska haarniska päällä oli varmasti melko kurja nukkua. Mutta se siitä. Rokuroa ei näkynyt, mutta Asamihime oli tainnut nukkua jo jonkin aikaa, kerta potilaita ei ollut tullut enempää ja nämäkin kaksi nukkuivat kaiketi tällä hetkellä. Yukimura herätti naisen ja tämä suostui lähtemään vapauttamaan Haurun ja Hoshiyomin vartiosta. Muidenkaan sijainnista Yukimura ei ollut täysin varma, Saizoa tai Kamanosukea ei ollut näkynyt, Aisukin oli karannut jumituspaikaltaan ja Envystä ei ollut tietoa. No Yukimura voisi varmaan ottaa nokoset tässä kohtaa itsekin, joten siirtyi käytävälle mennäkseen toiseen huoneeseen, jossa vuoteita oli levitettynä, täällä kun oli jo melko täyttä ja täällä saattoi joutua hommiin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
21:20
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Odottelin edelleenkin teen olevan täydellistä Aisun toljottaessa vieressä, mutta olin kuin naista ei olisikaan, vaikka yleensä en kyllä harrastanut reiluakehoa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Okei, varmaankin toinen tai kolmas ellei jopa neljäs, mutta kuitenkin. Lopuksi etsin lusikan jostain laatikosta itselleni ja sekoittelin sillä sitä Yukimuralle tarkoitettua teetä. Väsymyksen olin joka tapauksessa kadonnut itse jo johonkin, koska olin tainnut nukkua jossain kohdassa siellä Saeryoselinermayorshiwalerierna vastaanotolla ja nyt olin juonut teetäkin päälle ja lopuksi hörppösin teeni loppuun. "Eikö sinulla tosiaan ole mitään muuta tekemistä kuin päivystää teen valmistamista?" päätin lopuksi kysyä, jolloin nainen hätkähti hieman. "Olisit voinut kyllä sanoa suoraankin, jos läsnäoloni jotenkin häiritsee", Aisu totesi siihen ja kääntyi selvästi lähteäkseen. Hetken jo mietin, että olisin voinut sanoa, että en tarkoittanut sitä, mutta tarkoitin oikeasti juurikin sitä ja nyt Aisu oli lähdössä. Hän varmaan jäisi taas selän taakse kyttäämään teen valmistamista, jos olisin sanonut tälle jotain, joten en sanonut mitään ja Aisu jatkoi keittiöstä pois. Olin tyytyväinen. Sitten piti enää löytää Yukimura, mutta mistä kummasta muka?

Maistoin joka tapauksessa lusikalla sitä teetä totedakseni, että tee oli viileää, mutta ei aivan kylmää, mutta ei lämpimäksi luokiteltavaa enää missään määrin, joten se oli täydellinen. Etsin jonkunlaisen tarjottimen ja laskin kupin teen kera tarjottimelle ja lähdin myöskin keittiöstä. Mietin, että Yukimura voisi mahdollisesti olla ulkona vielä raahaamassa ruumita, joten aloitin sieltä. Ulos päästyäni huomasin ruumiskasan olevan melkoinen, haarniskakasakin oli melkoinen. Deliah puolestaan röhnötti sen kasan vieressä kuivan näköisenä, jolloin olin lievästi sanottuna tyytyväinen nähdessäni tämän tilanteen. Jos kukaan ei tekisi asialle mitään, tämä kuolisi tuohon ellei ollut jo kuollut. Envy näytti istuvan portailla, mutta tiedä sitten nukkuiko tämä vaiko ei. "Oletko nähnyt Yukimuraa?" päätin kysyä joka tapauksessa, vaikka takaapäin oli vaikea sanoa, että olika hän nyt hereillä vai ei. "Yukimura meni joku aika sitten sisälle", Envy vastasi siihen eli tämä oli hereillä. Käännyin siis takaisin sisälle.

Seuraava mahdollinen paikka saattoi olla se Saeryoselinermayorshiwalerierna vastaanotto, joten jatkoin aina sinne asti. Siellä näkyi olevan aika uninen meno päällä tai ainakin kaikki näyttivät nukkuvan. Noesta oli paha sanoa, koska hän oli tällä hetkellä selkä minuun päin. Mutta täällä Yukimura ei kuitenkaan ollut. No, missä sitten? Yukimura saattoi kyllä ehkä olla esimerkiksi nukkumassa jossain toisessa huoneessa. Olinkin sitten kääntymässä ovelta kun Hauru tuli vastaan sen näköisenä, että voisi koska vaan nukahtaa. Tämä joka tapauksessa teki huomion, että sairastupa oli hieman täynnä, niin jatkoi sitten johonkin random huoneeseen ja sinne jäi. Minä taas jatkoin Yukimuran etsimistä eikä siinä kauaa mennytkään, koska Yukimura olikin heti seuraavassa huoneessa eli sinne siis. Vedin liukuoven perässäni kiinni ja tämä kyllä näytti, että siltä, että nukkui(?), joten tyydyin istumaan siihen seinän viereen, mutta sitä ennen laskin sen teen kuppeineen, lautasineen ja tarjottineen suhteellisen lähellä Yukimuraa, mutta sen verran kauas, ettei kuppia voisi epähuomiossa ainakaan laittaa nurin. Sitten tosiaan vasta istuin lattialle jalkojeni päälle ja laskin käteni syliini ja jäin odottamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
21:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura ei ollut ehtinyt vielä nukahtaa, kun ovi aukesi ja sulkeutui melkein saman tien. Se joku laski jotain maahan hänen lähelleen, muttei tehnyt elettäkään mennäkseen esimerkiksi itse nukkumaan. Ei siis ollut kovinkaan vaikea arvata, kuka tulija oli. ”Miten jalkasi voi?” Yukimura kysyi samalla kun kääntyi futonilla sen verran, että näki Rokuron. Hän vilkaisi myös tarjottimeen, jolla oli kuppi. Rokuro oli kyllä taivaan lahja, juuri teetä hän olikin kaivannut! Yukimura nousi haukotellen istumaan ja kurotti kupin tarjottimelta vain huomatakseen, että se oli jäähtynyt pahemman kerran. Hieman huokaisten hän otti hörpyn viilennyttä teetä ja laski kupin sitten takaisin tarjottimelle. Kaipa hän oli kiireiden takia laiminlyönyt Rokuroa liikaa kuluneen vuorokauden aikana. Niinpä Yukimura siirtyi futonillaan hieman ja taputti paikkaa vieressään. ”No tule tänne sitten sieltä.” Hän sanoi hymyillen ja aukoi kimononsa vyön viskaten sen lattialle antaen vaatteen aueta. Päälliskimonon hän oli jo aikaisemmin riisunut ja kyseessä oli valkoinen aluskimono, jota hän käytti nukkuessaan. Sen alla ei sitten muuta ollutkaan kuin alushousut (eli sellaset tyylikkäät samurai-aikaiset stringit eli fudoshi).

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
22:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Laskin hieman katsettani ja samalla suljin silmiäni tajuten kyllä myöskin, että minunhan piti myös vaihtaa oikean silmäni edessä oleva side, koska sekin oli vähän veressä melkoisten vartijoiden hakkaamisen suhteen, mutta en sitten ollutkaan vaihtanut sitä kun olin käynyt siellä kylpyhuoneen tapaisessa. Ei sillä, että olisin välttämättä edes löytänyt sieltä sidettä verisen siteen vaihtamiseksi, mutta enpä ollut asiaa edes tarkistanut. Käänsin joka tapauksessa katsettani Yukimuraan avaten toki samalla silmäni kun tämä kysyi, että miten jalkani jaksoi. "Ihan hyvin", vastasin siihen melko mitäänsanomattomaan sävyyn. Kyllä jalka nyt ainakin paremmin voi kun silloin kun tein huomion, että miekka oli mennyt reiden läpi ja kävelykin onnistui, joten kyllä sen täytyi voida ihan hyvin. Tai no kai se taisi olla taas täysin normaali, koska ei sen kanssa enää ollut ongelmia, mutta hyvin se kuitenkin voi. Olisihan se nyt ollut melko harmillista, jos jalka olisi sanonut kokonaan itsensä irti ja siinähän sitä sitten oltaisiin. Olisin varmaan aika hyödytön silloin kaiken lisäksi.

Laskin joka tapauksessa uudestaan katsettani alas, mutta sen verran kyllä näin, että Yukimura nousi istumaan futoninsa päällä. Senkin näin ja kuulin toki myös kun Yukimura nappasi sen teekupin siitä tarjottimelta varmasti huomaten, että se oli pahemman kerran jäähtynyt. Ei se tietenkään olisi kylmää tai viileää, jos en olisi halunnut sen olevan. Jos olisin halunnut teen pysyvän lämpimänä tähän hetkeen asti, niin se olisi ollut lämmintä. Hörpyn verran tee lopuksi kuitenkin näytti maistuvan ja sen jälkeen se pääsi takaisin tarjottimelle lautasensa päälle.

Sitten Yukimuralla näytti olevan joku asennonvaihdos tai no oikeastaan vaan siirtyminen hieman reunempaan ilmeisesti niin, että futonille mahtui kaksi. En kuitenkaan vielä tehnyt tässä kohdassa minkäänlaista elettä noustakseni lattialta, mutta asia varmistui kunnolla kun Yukimura taputti paikkaa vieressään ja sanoi siitä, että voinen tulla myös kyseiselle futonille. Kyllä tämä myös selvästi hymyili. Joka tapauksessa nostin jälleen katseeni kunnolla toiseen ja nousin ylös lattialta ja suuntasin myöskin kyseisen futonin päälle riisuen kyllä ne varvassandaalit pois jaloistani ensin, koska eivät ne nyt kuuluneet patjalle mitenkään ja nekin olivat veressä. Muuten en mitään kuitenkaan riisunut, mutta istuin joka tapauksessa ruskeahiuksisen viereen. Yukimura puolestaan oli saanut kimononsa auki, jonka alla ei sitten enää ollutkaan kuin alushousut. Itselläni oli päällä vielä se Yukimuran tuoma varahakama ja sen lisäksi se musta paita ja takki, jotka kyllä olivat ihan omiani olleet alusta asti, mutta nyt hieman veressä. Takki puolestaan oli myös ottanut hieman osumaa, joka oli kyllä sääli. Asettauduin joka tapauksessa mahdollisimman lähelle Yukimuraa, mutta se nyt ei ollut vaikeaa, koska jos tässä välimatkaa pitäisi hakea, niin joutuisin istumaan lattialla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.02.2016
23:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Oli hyvä kuulla, ettei Rokuron jalka vaivannut enää ja hän vaikutti olevan kyllä kaikin puolin muutenkin kunnossa. No hieman veressä, mutta niin oli itse kukin. Yukimurakaan pahemmin ollut jaksanut miettiä peseytymistä, ehtisi sitä myöhemminkin, vaikka tämä kimono taisi olla pilalla. Eniten häntä kyllä harmitti Kamanosuken vaatteiden puolesta, hän oli vasta ne tälle lahjoittanut ja tämä ei ollut edes varonut sotkemasta niitä vaan räiski kusarigamansa kanssa menemään, niin että valkoinen kangas näytti enemmän punaiselta kuin valkoiselta. No ei voinut mitään, mutta niistäkään varmaan enää valkoisia saisi tekemälläkään. Ehkä se nyt ei kuitenkaan ollut enää Yukimuran huoli ja linnasta varmaan löytyisi jotain korvaavia vaatteita kuitenkin. Tosin täysi samurai-asustus näyttäisi niin siron miehen päällä varmasti melko täkeröltä, mutta joku hempeävärinen naisten kimono voisi olla täydellinen… No mutta se Kamanosukesta kuitenkin. (Yukimuralla alkaa olla Raizumaisia mieltymyksiä…)

Rokuroa ei tarvinnut kahdesti käskeä sänkyyn vaan tämä tuli kiltisti heti kun kutsu tuli. Yukimura vei kätensä Rokuron leualle ja painoi seuraavaksi huulensa Rokuron huulille sen pahemmin odottelematta. Kimono roikkui toistaiseksi vielä avonaisena hänen päällään ja Rokurollakin oli koko paljastava asukokonaisuutensa päällään, vaikka hakama nyt olikin sitä hivenen säädyllisempää mallia tällä kertaa. Suudellessaan Rokuroa Yukimura riisui samalla toisella kädellään Rokuron takin, toinen kun piteli yhä hellästi Rokuron leukaa. Hitaasti hän siirsi kättään Rokuron leuan alta tämän poskelle ja siitä hitaasti liu’uttaen kaulalle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 21.02.2016
23:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Sain ilmeisesti sen, mitä nyt halusinkin eli lähinnä huomiota, koska eilen Kamanosuke oli vetänyt huomion itseensä sen hiusjuttunsa takia ja Yukimura oli halunnut raahata hänet vielä mukaansa majatalolle, jossa sitten olimme päässeet Kamanosuken vaateongelmaan. Sitten sitä punapäätä piti vielä alkaa varjostamaan ja varjostamisen jälkeen huomasimmekin olevamme muiden örkkien ympäröimänä, kunnes sitten koitti ilta ja piti aloittaa valoitus. Mutta kaiketi se odotus vihdoin palkittiin ja nyt minäkin sain huomiota osakseni. Olin tyytyväinen, vaikka olisi sitä huomiota voinut ennemminkin antaa. En toki kaiken kansan nähden tämän kaltaista huomiota tietenkään kaivannut, koska olisihan se ehkä astetta nolompaa, mutta muut eivät olleetkaan tässä huoneessa, joten en laittanut pahakseni ollenkaan.

Hetken joka tapauksessa istuin patjalla odottaen, että mitä tuleman nyt edes piti, mutta ei sitä nyt kauaa tarvinnut odottaa kun tunsin ensin Yukimuran käden leuallani ja sen jälkeen huulet huulillani, joten tämähän sujui hienosti. Kyllä kylmä tee selvästi kertoi kaiken tarvittavan ja Aisu tosiaan kehtasi epäillä teenvalmistustaitojani. No, mutta hänhän olikin nainen. Vastasin tietenkin kyseiseen suudelmaan kääntyen samalla hieman enemmän Yukimuraan päin, että homma helpottuisi. Toin omat käteni ensin Yukimuran paljaalle rintakehälle ja siitä hivutin toisen käteni miehen niskan kohdille tullen vielä hieman lähemmäksi. Tosin sen verran jouduin irrottamaan käsilläni toisesta otetta, koska Yukimura päätti riisua sen takin pois päältäni, jolloin päälleni kuitenkin jäi vielä se astetta paljastavampi paita. Asettelin lopuksi käteni takaisin samoille paikoille hivellen hieman sillä toisella kädelläni Yukimuran rintakehää, kun käteni nyt kerta sillä kohdalla oli. Yukimura puolestaan oli saanut toista kättään leualtani posken kautta kaulani kohdille.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.02.2016
00:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura irrottautui suudelmasta ja saatuaan takin Rokuron päältä hän alkoi riisua tämän paitaa. Kun paita oli poissa, hän painoi huulensa Rokuron kaulalle. Yukimura suuteli Rokuron kaulaa ja samalla työnsi tämän vuoteelle makaamaan alleen. Hän liu’utti kätensä Rokuron hartioilta kylkiä pitkin lantiolle samalla kun alkoi suutelemaan miehen rintakehää. Hänen huulensa koskettelivat Rokuron paljasta pintaa aina vain alempaa samalla kun kädet siirtyivät avaamaan hakaman vyötä. Yukimura keskeytti hetkeksi Rokuron suutelun ja katsahti tämän nätteihin kasvoihin hetken ennen kuin käänsi katseensa tämän laihaan ja lihaksikkaaseen vartaloon. Hän kohottautui enemmän pystyyn ja jatkoi Rokuron housujen riisumista vetäen ne pois. Kengät Rokuro oli osannut kilttinä poikana riisua itse ennen sänkyyn tuloa.

Tämän jälkeen Yukimura riisui oman kimononsa ja aukoi fundoshinsa nyörit ja heitti vaatteensa syrjään. Mitään kursailematta hän sitten kävi Rokuron päälle osittain makaamaan, ei nyt toki koko painollaan siihen rojahtanut, Rokurohan laihana anorektikkoparkana olisi voinut murskaantua (eikunsiis). Yukimura painoi lantiotaan vasten Rokuron lantiota, hyväili hetken käsillään tämän reisiä. Kauaa hän ei kuitenkaan kiusannut tai pitkittänyt hommaa enää, ihan vähän vain, kun sitten alkoi työntyä nuoremman miehen sisään. Hänen kätensä olivat Rokuron molemmilla puolin kun hän liikutti itseään tasaisesti edestakaisin tämän sisällä. Unikin karisi sen siliän tien ja olihan hän tämän Rokurolle velkaa, ei sillä, että tästä hänelle mitään haittaa olisi, päinvastoin. Mielellään hän Rokurolle soi tällaisia huomion osoituksia ja nyt tälle oli ihan hyvin aikaa. Unikin maistuisi huomattavasti paremmin tämän jälkeen Rokuro kainalossa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 22.02.2016
01:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Suudelma itsessään ei sillä tavalla kauaa kestänyt ja sen jälkeen oli paidan vuoro sanoa hei hei ja se pääsikin takin seuraksi lattialle. Seuraavaksi tunsin muutamia vuosia vanhemman miehen huulet kaulani kohdalla minun taivuttaessa hieman päätäni taaksepäin ja suljin samalla silmiäni tehden näin Yukimuran hommasta hieman helpompaa. Samalla tosin pääsin patjan päälle makaamaan, jolloin pään taaksepäin taivuttelut saivat jäädä, koska patjalla maaten se oli hieman vaikeaa. Yukimura puolestaan matkasi käsiensä kanssa lantioni kohdille samalla suudellen rintakehääni, jolloin jonkun moinen huokaus karkasi huuliltani näin niin kuin nautinnon mielessä. Olihan tätä hetkeä jo odotettukin, mutta ennen tätä ei vaan oikein ollut aikaa. Rintakehäni kohdilta ruskeahius jatkoi matkaansa huuliensa kanssa aina vaan alemmaksi ja siinä samalla aukoi hakamani tai no väliaikaisen hakamani vyötä ja kyllä tämäkin hakama oli astetta tai paria alempana kuin yleensä hakaman kuului olla.

Avasin silmäni siinä kohdassa kun suutelu loppui ja huomasin kyllä, että Yukimura katsoi kasvoihini, minun katsoessa takaisin, mutta seuraavaksi Yukimura jatkoikin jo hakaman pois riisumista päältäni ja sitten ne olivatkin poissa. Mitäänhän niiden alla ei enää ollut ja kengätkin olin riisunut, joten nyt sitten olin täysin alasti ellei sidettä kasvoillani sitten laskettu joksikin. Tämän jälkeen olikin Yukimuran vuoro hyvästellä kimono ja sen alla olevat alashousut eli tarkemmin sanottuna fundoshi. Mutta eipä siinä sitten ilmeisesti enempää odoteltu, kun Yukimura pääsi myöskin päälleni tuoden lantionsa vasten omaani tuntien sitten hivelyt reisieni kohdilla - onneksi toinenkin reiteni oli nyt kunnossa. Hyvältä se kuitenkin tuntui ja kyllä sen voi nähdä myös kasvoiltani tai lähinnä silmistä tai silmästä, koska oikeaa peitti edelleenkin side.

Seuraavaksi niin sanotusti itse asiaan eli Yukimura alkoi työntymään sisääni, jolloin pakostakin suustani karkasi jonkunlainen inahdus tai joku vastaava kuitenkin ja sekin ihan nautinnon osoituksena. Samalla toin omat käteni Yukimuran niskan kohdille ollen kyllä vihdoin tyytyväinen, mutta se oli varmasti tullut jo selväksi. Tunsin samalla hengitykseni alkavan pikku hiljaa kiihtymään ja siitä se alkoi myös muuttumaan raskaammaksi homman edetessä. Tunsin oloni hyväksi ja lämmin aalto pyyhkäisi samalla ylitseni värähtelyhen kera.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.02.2016
13:19
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Hengitys kiihtyi huoneen hämärässä samalla kun tahti kiihtyi. Nyt kun joku olisikin keksinyt eksyä samaan huoneeseen, vaikka eihän Yukimuran ja Rokuron yksityiset asiat mitenkään muille kuuluneet ja tämä oli kuitenkin jo heidän omaa aikaansa. Toki asia olisi eri, jos he olisivat livistäneet pelehtimään kesken töiden (kuten eräät), mutta nyt oli selvästi ansaittu tauko koko yön kestäneen raatamisen jälkeen. Rokuron lämpö oli tervetullutta kaiken yön aikana koetun jälkeen, oli ihme että he olivat kaikki (Dellua lukuun ottamatta) selvinneet hengissä ja vielä melko vähin vaurioin. Ainoastaan vankina olleet olivat jääneet pysyvästi keräämään voimiaan viereiseen huoneeseen, Rokuronkin jalka oli varmasti ollut jo pitkään terve, kunhan vain esitti, ettei tarvinnut raahata ruumiita. Ei Yukimura tätä siitä syyttänyt, itsekin hän oli vetelehtinyt milloin missäkin välttelemässä hommia, vaikka oli hän ihan kiitettävästi niitä tehnytkin. Tietenkin, mutta hän oli paikannut muilla hommilla hänelle vähemmän sopivaa ruumiillista rasitusta. Ei hän ehkä ansainnut työpanoksestaan mitään ylistystä, mutta ainakin oli osallistunut ja yrittäminenhän kuitenkin oli tärkeintä.

Tärkeää oli myös taata Rokuron tyytyväisyys ja mitä ääntelyistä ja huokauksista pystyi päättelemään, hän oli olotilaansa tällä hetkellä erittäin tyytyväinen. Hän ei ollut liioitellut aikaisemmin sanoessaan Deliahille Rokuron olevan hänelle tärkeämpi mitään muuta, Yukimura rakasti miestä ja Rokuro tiesi sen vaikka Yukimuralla olikin taipumusta silmäillä muitakin. Rokuro oli kuitenkin aina ensimmäisellä sijalla, he olivat tunteneet pitkään ja Rokuro oli uskollinen hänelle. (toisin kuin Yukimura Rokurolle eikunsiis XD) Rokuroon hän pystyi täysin luottamaan ja tämä yleensä katsoi läpi sormien hänen flirttailunsa naisten kanssa, pelkkää harmitonta hupiahan se vain oli. Rokuro oli kuitenkin ainoa, jolle hän soi tällaista rakkaudenosoitusta, tietenkin vain visusti kahden kesken, koska se ei kuulunut muille ja Yukimuran piti pitää kulissia yllä. Tai ei varmaan pitänyt enää, mutta vanhoista tavoista oli vaikea päästä eroon. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut esittää mitään, sillä he olivat kahden. Hän tunsi Rokuron kädet niskassaan, tämän värisevän vartalon allaan. Hiki alkoi nousta pintaan ja hengitys muuttui puuskutukseksi hänen työntyessään yhä syvemmälle Rokuroon.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 22.02.2016
14:43
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Tunsin hengitykseni kiihtyvän edelleenkin ja samalla suunnilleen jokaisen sydämen lyönnin. Samalla tuntui siltä, että verenkiertokin vilkastui ja hiki nousi pintaan nopeammin, mutta ei hän tämä nyt ollut mitään pikku puuhastelua. Tai vaikka tässä nyt ei paljoa sinänsä täytynyt tehdä eikä kyseessä ollut mikään voimailulaji tai mikään muukaan vastaavaa suoritus, niin tämä kävi kyllä kunnon liikunnasta. Tosin ei tämä kuitenkaan tainnut korvata lorvimistani sillä sairastuvalla. Jalka kun oli ollut kuitenkin suhteellisen kauan jo ihan kunnossa ja totta puhuen, parannuksen jälkeen siinä ei ollut enää mitään ongelmaa. Onnuin sitä ihan vaan sen takia, että näytti siltä, että en ihan vielä pystyisi osallistumaan ruumiideen kantamiseen. Se nyt kuitenkaan ei ollut innostanut ollenkaan ja vaikka en yleensä työstä luista, niin siinä kohdassa tuntui siltä, että ei yhtään kiinnosta, koska olin ollut sillä hetkellä hieman ärtynyt. Deliah oli ottanut päähän oikein kunnolla vaikka olikin iskenyt seireeniltä tajun pois. Tosin ilmeisesti olen myös tappanut hänet, koska ilman Deliahin tinttaamista, hän tuskin olisi kuollut. Olisihan seireeni vettä varmasti jostain kuitenkin löytänyt. Viimeistään kylpyhuoneesta, mutta sinne hän ei päässyt, koska oli tajuton. En katunut tekoani, mutta muut tuskin tykkäsivät siitä kun tajuaisivat vaan asian.

Mutta se siitä juntista, kerkeää sitten myöhemminkin miettimään, jos seireenin tappaminen koituukin ongelmakseni. Tämän hetkinen olo oli kuitenkin täydellinen tai ainakin hyvä, jos täydellisyyttä ei ole. Hiukset liimaantuivat kyllä melko inhottavasti kasvoihin kiinni tai veriset hiukset eivät kasvoilla oikein innostaneet. Myös se ex-valkoinen side halusi liiskautua kiinni kasvoihini ja kyllä se melko epämukavalta tuntui. Mutta ongelma oli joka tapauksessa hoidettu melko nopeasti, koska siteen sai myöskin pois. Ei se kasvoihini kasvanutkaan ollut. Lisäksi se oli näköjään jo valmiiksi auki ja osin pois paikoiltaan, joten lähinnä vaan vedin sen pois oikean silmäni edestä ja kasvoilta samalla ja tiputin sen johonkin lattialle Yukimuran toki jatkaessa koko ajan hommiaan. Siteen pois ottaminen tosin paljasti oikean silmäni salat ja heti lähtöön sen, että ei se ollut normaali, koska se hohti hieman ja näytti kuin se olisi ns. elossa. Tai no, tokihan silmät elossa oli, oli kyseessä sitten mikä silmä hyvänsä, jos silmän omistaja vaan eli, mutta oikea silmäni lähinnä eli ihan omaa elämäänsä ikään kuin väreillen. Mutta Yukimura nyt toki tiesi jo silmästä, joten ei se nyt mikään salaisuus hänen kannaltaan ollut. Muut eivät kyllä siitä tienneet, mutta eivät muut olleet tässä huoneessa.

Yukimuran hengitys muuttui myöskin sitä mukaan kun tämä tuli syvemmälle ja sitä mukaan sain suustanikin mitä mielenkiintoisempia äännähdyksiä, jotka kuuluivat hommaan toki mukaan nautinnon ilmaisuna. Vaikka joku saattaisi luulla, että kyseessä on jonkun moinen satuttaminen. Ei tämä nyt kuitenkaan mitenkään sattunut yhtään mihinkään. Kaikki oli hyvin edelleenkin. Siirsin samalla käsiäni Yukimuran yläselän kohdalle pitäen tällä kertaa silmiäni auki katsoen samalla ruskeahiuksista kasvoihin. Tosin samalla tein huomion, että huoneen liukuovi avautui ja ennen kuin tajusin edes sanoa mitään tai reagoimaan asiaan, niin sisään astui Envy Ryuumein kanssa. "Yukimura...?" pääsi suustani lopuksi ihan pakollisen reaktion mukaisesti. "Hyi helvetin saatanan perkele, mihin vittuun sä oikein hilasit mut?!" Ryuumei parahti Envylle ja lähti litomaan ja äänestä päätellen kaatui seuraavaksi lattialle. "Eh... Joo... Anteeksi... Ei ollut kyllä tarkoitus keskeyttää mitään", Envy sanoi selvästi nolona ja lähti itsekin paikalta suunnilleen yhtä vikkelästi kuin Ryuumei vetäen onneksi oven kiinni perässään. "Helvetin ääliö!" kuului vielä käytävältä Ryuumein huuto ilmeisesti Envylle. "Mutta enhän nyt ajatellut, että siinä huoneessa olisi voinut joku olla", kuulin Envyn vastaavan. "Lisäksi se oli kyllä Haurun vika", Envy jatkoi. "Joo syytä nyt jotain helvetin Haurua omasta virheestäsi!" Ryuumei jatkoi. "Hauru sanoi, että sen hemmetin parantajan löytää tuosta huoneesta", Envy jatkoi perään. Itse puolestaan peitin kasvojani käsilläni, koska tunsin kyllä, että kasvoni punoittivat varmasti ihan älyttömästi. Olihan nyt noloa kun kaksi idioottia tunki ihan vaan muina miehinä sisään ilmeisesti Haurun takia.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.02.2016
19:05
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Kuten arvata saattoi, ei mennyt kauan siitä, kun Yukimura ihmetteli, ettei kukaan ollut rynnistänyt huoneeseen, niin eiköhän paikalle heti eksynyt väkeä. Kesken huippuhetkien liukuovi aukesi ja Envy tupsahti sisään Ryuumei kintereillään. Rokuroa selvästi häiritsi, mutta yleisöä häiritsi selvästi vielä enemmän. Ryuumei sai sellaisen kohtauksen, kun ei olisi koskaan nähnyt kahta toisiaan rakastavaa ihmistä, ei varmaan ollutkaan, ja hyvä ettei tämän sydän pettänyt. Äänestä päätellen tämä pakeni sen verran kovaa kyytiä, että otti ja kaatui. Envy sentään osasi suhtautua rauhallisemmin vaikka nololta tämäkin näytti. Yukimura käänsi katseensa oveen nousematta Rokuron päältä, kun Envy pahoitteli häiriötä ja poistui vetäen oven kiinni. Yukimura vetäytyi ulos Rokurosta tämän peittäen nolona kasvojaan, tiedä sitten miksi. Ihan luonnollistahan tämä vain oli. Ryuumein huuto kuului vielä käytävältä, eikä Yukimura voinut olla nauramatta ääneen. ”Raukka, toivottavasti hän toipuu traumoistaan. Ensi kerralla täytyy varmaan laittaa lappu oveen varoitukseksi.” Yukimura nauroi ollen vain huvittunut koko tilanteesta.

Eihän tässä nyt mitään katastrofaalista ollut käynyt ja he olivat ehtineet pitää hauskaa Rokuron kanssa jo hyvän tovin ennen keskeytystä. Nyt tunnelma oli vähän latistunut, joten Yukimura paneutui maata Rokuron viereen ja vei kätensä Rokuron käsien päälle, joilla tämä koetti peitellä kasvojaan ja siirsi tämän kädet pois kasvojen edestä. ”Älä välitä, on oma asiamme mitä teemme keskenämme eikä tässä mitään katastrofia tapahtunut.” Yukimura rauhoitteli, kyllä Ryuumeikin toipuisi järkytyksestään (tai sitten ei). Hän veti peitteen heidän kummankin päälleen ja asetti kätensä Rokuron rintakehän päälle. ”Paras yrittää nukkua, ennen kuin joku keksii tulla potkimaan takaisin töihin.” Yukimura sanoi tyytyväisenä ja hieman väsyneesti. Aamulla kukaan nyt edes muistaisi koko tapahtumasta mitään.(niinhän sinä luulet XD)

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  12  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com