Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 22.02.2016
19:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Jos minulta kysytään, että Envy Ryuumein kera olisi voinut pysyä poissakin, mutta tehtyä tai tapahtunutta ei saanut nyt enää tekemättömäksi, mikä oli kyllä harmi. Joka tapauksessa Envy ja Ryuumei olivat kyllä lähteneet paikalta poiskin, mikä oli parempi kuin, että he olisivat jääneet tänne päivystämään. Ryuumei puolestaan oli saanut astetta isomman ongelman asiasta ja olikin ehkä se, joka oli saanut suurimmat traumat tai siltä se vaikutti. Luonnollistahan tämä nyt oli, enhän minä nyt sitä, mutta on se aika moista kun joku rynnii noin vaan sisään. Lisäksi Yukimura oli ainakin tähän asti pitänyt kulissia yllään, joten senkin takia tämä nyt oli vähän tällaista. Yukimurasta näytti lähinnä huvittavan koko tilanne ja jotain tämä sanoi siitäkin, että toivottavasti ilmeisesti Ryuumei toipuisi vielä traumoistaan. Yukimura selitti myös siitä, että ensi kerralla pitäisi muistaa laittaa lappu oveen varoitukseksi. Eikö tämä sitten yhtään haitannut häntä?

Tunsin seuraavaksi Yukimuran kädet käsilläni, kun tämä siirsi käteni pois kasvoiltani. Katsoin tätä sitten seuraavaksi oikea silmä hehkuen sitä omaa hehkuaan, koska ei se nyt oikein muutakaan voinut eikä hehkua poiskaan saanut tai sai toki, jos oikeasti halusi, mutta se merkitsisi silmän sokeuttamista. Yukimuran mielestä oli kuitenkin oma asiamme, että mitä teemme keskenämme eikä katastrofia siis edes tapahtunut. "Eh... Eikö se muka haittaa sinua yhtään?" kysyn siinä kohdassa ihan suoraan. Yukimura veteli peitteen päällemme ja asetti seuraavaksi kätensä rintakehäni päälle. Jatkoi tämä myös, että nyt olisi sitten hyvä nukkua ennen kuin joku keksisi tulla potkimaan takaisin töihin. Ei se kai sitten haitannut Yukimuraa mitenkään. Tunsin kyllä pian myös kuumotuksen selvästi katoavan, mutta en kuitenkaan yleensä ole tullut yllätetyksi näin ja vielä täysin alasti. Ei siinä mitään, alastomuus toki oli ihan luonnollinen asia enkä kuitenkaan hävennyt kehossani mitään, mutta olo ei kuitenkaan ollut kovinkaan imarreltava. Toisaalta Ryuumei oli näköjään saanut suurimmat traumat, vaikka moinen kanssakäynti oli kyllä myös ihan luonnollista. Olihan Ryuumeikin kyseisen kanssakäynnin tuotos. Asettauduin kuitenkin lopuksi lähemmäksi Yukimuraa painautuen itseäni vanhempaan mieheen ja suljin lopuksi silmäni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.02.2016
20:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura katsahti vielä Rokuroon, jonka toinen silmä hohti hämärässä, kun tämä oli jossain kohtaa irrottanut siteensä tai sitten se oli vain irronnut menon tiimellyksessä. Rokuro ihmetteli selvästi, että eikö äskeinen muka haitannut Yukimuraa yhtään. Niin, ehkä aikaisemmin se olisi haitannut, mutta jotenkin tuntui, ettei sillä ollut enää väliä, mitä muut ajattelivat. ”Jotenkin sillä ei enää ole väliä. Tärkeintä on, että olet siinä ja olemme kummatkin hengissä.” Yukimura vastasi Rokurolle. Hän oli syntynyt varakkaaseen ja arvostettuun samuraisukuun, jonka joillakin jäsenillä uskottiin olleen joitakin yliluonnollisia ominaisuuksia, mutta hänen vanhemmillaan tai isovanhemmillaan näitä ei ollut ilmennyt. Oli siis melkoinen shokki hänen vanhemmilleen, kun Yukimura, silloiselta nimeltään Nobushige, osoitti yliluonnollisuutensa merkkejä ensimmäisen kerran. Hänen vanhemmalla veljellään, Nobuyukilla, ei ollut yliluonnollisia voimia ja koska hän oli muutenkin vanhempi ja perimysjärjestyksessä ensimmäinen, Yukimura oli käytännössä lukittu yksikseen kartanon yhteen siipeen, minne ketään ei päästetty. Palvelijoille ja muille väitettiin hänen olevan vain heikko terveydentilaltaan. Hänen koko elämänsä oli ollut silkkaa kulissia ja normaalin ihmisen esittämistä, kunnes hän oli tarpeeksi vanha lähteäkseen perheensä luota.

Sitten hän oli tavannut Rokuron, ainoan henkilön, jolle hänen ei ollut tarvinnut esittää mitään. Koska hänellä oli edelleen ollut valtaa ja sukunsa asema ja vaatimattomampi läänitys vaatimattomammalla kartanolla, hän oli saanut pitää kulissiaan yllä senkin jälkeen, kun pääsi pois kotivankilastaan ja oli silloin muuttanut nimensäkin Yukimuraksi, Nobushige toi liikaa huonoja muistoja mieleen. Hänen vanhempansa olivat kuolleet kaiketi jo aikaa sitten, ei hän varma ollut, hän ei ollut pitänyt yhteyttä, eikä hän nykyään pitänyt veljeensäkään yhteyttä. Johtuen suurelta osin siitä, että Yukimura oli melko varma Nobuyukin olleen syypää hyökkäykseen, joka hänen Uedan kartanoonsa tehtiin. Sen jälkeen he olivatkin Rokuron kanssa matkanneet vähän siellä sun täällä pakoilemassa hänen veljensä palkkamurhaajia nyt kun oli yleisesti tiedossa, että yliluonnollisten sieppaamisella ja myymisellä shogunille voisi rikastua melkoisesti. Hän oli tottunut pitämään kulissia yllä myös sen suhteen, että viihtyi yhtä hyvin miesten kuin naistenkin kanssa, vaikka tällä hetkellä Rokuro olikin ainoa mies, naisissa hän oli käynyt kulissinsa ylläpitämiseksi, ei sillä, etteikö viehättävä naisseura hänelle olisi kelvannut. Mutta kuitenkin, nyt tämän linnanvaltausprojektin aikana ja jälkeen hänestä oli alkanut tuntua siltä, että kulissin ylläpitäminen oli turhaa. Hänen ei tarvinnut esittää tavallista ihmistä nyt, kun heitä oli useampia, joista osa oli vielä vähemmän inhimillisiä kuin Yukimura. Silti sota ihmisiä vastaan oli melko vaativa heidän miesmäärällään, joten he voisivat hyvin kuollakin tässä, joten ei hän halunnut tuhlata aikaa mihinkään turhaan kulissielämään. Hän aikoi rakastaa Rokuroa ja elää tästä edespäin täysillä, niin pitkään kuin heille vain aikaa suotaisiin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 22.02.2016
23:00
Muokattu: 21.10.2016
14:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
3. SKIPPAUS KUUSI VIIKKOA ETEENPÄIN:

> Kuluneena aikana linnassa asuva porukka on saanut linnan siivottua ja muuten kuntoon. Noki on saanut itsensä parempaan kuntoon ja "Shunkin" alkaa olemaan ainakin suhteellisen hyvässä kunnossa. Rickterin kunnossa on myös tapahtunut kohennus.

> Tämän lisäksi he ovat saaneet myös linnan vartiointia kuntoon muodostamalla ryhmiä vahtivuoroon. Lisäksi he ovat myös miettineet mahdolliset parit tai kolmenkin hengen ryhmän nukkumista varten, mutta kaikki halukkaat saavat toki olla yksinkin.

> Skippaus alkaa aamusta ja kello on noin 9.00

> Kesää eletään edelleenkin ja tarkemmin heinäkuuta. Ilma on suhteellisen hyvä ja aurinko on jo noussut.

Vahtivuororyhmät:
Aamu klo. 04-10: Aisu, Envy, Ryuumei ja Saeryoselinermayorshiwalerierna
Päivä klo. 10-16: Hauru, Rokuro, Yukimura ja Asamihime
Ilta klo. 16-22: Kamanosuke, Saizo, "Shun" ja Hoshiyomi
Yö klo. 22-04: Dorian, Hakidonmuya, Tsukihiko ja Noki

Huoneparit/-ryhmät:
>Yukimura ja Rokuro
>Saizo ja Kamanosuke
>Tsukihiko, Noki ja Ryuumei
>Saeryoselinermayorshiwalerierna ja Aisu
>Dorian ja Hakidonmuya
>Hauru, Asamihime ja "Shun"
>Envy ja Hoshiyomi

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 22.02.2016
23:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Kuusi viikkoa oli kerennyt vierähtämään siitä kun saimme vallattua linnan. Tai no, muut saivat ja minä olin yksin mökillä aina siihen asti kunnes Envy oli tullut paikalle valehtelemaan. Kuuden viikon aikana oli kuitenkin tapahtunut ihan kiitettävästi. Hyökkäyksiä linnaan ei kuitenkaan ollut tullut tai oli joku todella onneton, mutta se saatiin kukistettua heti kättelyssä (voi toki muuttaa). Muuten kukaan ei sitten ollutkaan käynyt kimppuumme. Lisäksi kuuden viikon aikana olimme saamme linnan kuntoon eikä sitä puistattavaa verta ollut enää linnan seinillä, lattioilla ja katossa. Tämän lisäksi olimme myös suunnitelleet vahtivuorot ja ryhmät vahtivuoroihin. Itse kuuluin aamuvuoroon ja olin tälläkin hetkellä muurilla katselemassa maailman menoa. Lisäksi samaan ryhmään kuului myöskin Saeryoselinermayorshiwalerierna, Ryuumei ja valitettavasti myöskin Envy, mutta ilmeisesti tässä ei kuunneltu henkilökohtaisia mielipiteitä. Olin joka tapauksessa päässyt jo irti Envyn kauheuksista tai sanoista lähinnä ja oikeastaan Envy oli käyttäytynyt ainakin minun tietojen mukaan ihan suhteellisen hyvin. Tai olihan tässä jo kuusi viikkoa kulunut eikä kukaan ollut heittänyt Envyä pois joukosta. Vahtivuorojen lisäksi olimme myös valinneet huoneparit, mutta osa halusi olla kolmisin ja kellari kuului Dorianille ja Hakidonmuyalle. Minun huoneparina toimi Saeryoselinermayorshiwalerierna ja huoneparit olivat aika pitkälti katsottu vahtivuorojen mukaan. Tosin Envy ja Ryuumei tekivät heti poikkeuksen sääntöön, koska eivät halunneet jostain syystä olla samassa huoneessa (ei kai, koska ne on molemmat mun hahmoja, mikä syy XD). Mutta olin tyytyväinen pariini, koska Envyä nyt en olisi mistään hinnasta katsonut samassa huoneessa ja Ryuumei oli selvästi kajahtanut ja vihasi naisia, joten ei kiitos.

Joka tapauksessa olimme jo jonkun aikaa olleet jo vahtivuorossa. En ollut varma, että kuinka kauan, mutta jonkun aikaa kuitenkin. Aurinko oli jo noussut, mutta tarkkaa aikaa en tiennyt, koska kelloahan minulla ei ollut kuitenkaan. Suoritin omaa vahtivuoroani jäästä muovatulla tuolilla, jonka tietenkin olin luonut itse ja parannellut aina sitä mukaan, kun se alkoi sulamaan. Nyt kuitenkin elettiin heinäkuuta, joten nyt oli kesä. Jääni kuitenkin oli tavallista jäätä kestävämpää, joten ei se nyt niin nopeasti sulanut kuitenkaan. Pidin samalla käsissäni sitä miekkaani, mutta sauvan olin kyllä jättänyt huoneeseeni, joka on kyllä myös Saeryoselinermayorshiwaleriernan huone.

Envy puolestaan näytti istuvan muurin reunalla ja toivoin salaa koko ajan sitä, että mahdollinen tuulen puuska tiputtaisi tämän alas ja hän loukkaantuisi tosi pahasti. Teki mieli käydä jopa itse tönäisemässä tämä alas, mutta en sitten kehdannut kuitenkaan. En kuitenkaan ollut Envyn kanssa ylinpiä ystäviä ja vihasin häntä suorastaan ja jos minulta kysyttäisiin, hän voisi suksia kuuseen. Ryuumei puolestaan nojailu siihen valtavan kokoiseen viikatteeseensa ja näytti ompelevan sitä lankaa toiseen käteensä ja välistä aina vilkuili, että tapahtuiko jotain. Eipä tässä kuitenkaan oikeastaan mitään tapahtunut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
00:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Aikaa oli kulunut runsaasti ja kesä alkoi olla kuumimmillaan, joten Saeryoselinermayorshiwalerierna vietti suurimman osan ajastaan ulkona linnan puutarhassa, kerta yölläkin oli tarpeeksi lämmin nukkumiseen. Oli hänellä sisällä huone Aisun kanssa, jossa hän nukkui yleensä silloin, kun alkoi satamaan kaatamalla vettä. Pieni tihku nyt ei häntä haitannut, mutta kaatosateessa nukkuminen oli jokseenkin epämukavaa. Huone tulisi myös sitten tarpeeseen enemmän, kun ilmat alkaisivat kylmenemään eikä ulkona enää tarkenisi öisin. He olivat saaneet järjestettyä linnan puolustuksen ja kaikki tarpeelliset vahtivuorot parhaiten kunkin vuorokausirytmiin sopivaksi, tärkein oli tietenkin, että Vampyyrit saivat vartioida pimeällä, koska eiväthän he voineet päivällä vartioida. Lisäksi Tsukihiko oli melko onneton päiväsaikaan, etenkin näin kesäisin, kun oli kuuma ja aurinko paistoi kirkkaasti. Hän ei ehkä kuollut aurinkoon kuten vampyyrit, mutta nukkui koko valoisan ajan, joten ei hänestä päivävartiossa olisi ollut mitään iloa. Lisäksi Noki, joka ei nukkunut lainkaan, oli kyseisessä ryhmässä myös, vaikka Envykään ei nukkunut, mutta hän olikin sitten seuraavassa aikaisin aamulla aloittavassa ryhmässä. Samassa ryhmässä oli myös Saeryoselinermayorshiwalerierna, joka oli yleensä melko aamuvirkku, vaikka niin aikaisin herääminen olikin vaatinut hieman totuttelua. Hän heräsi yleensä samaan aikaan, kun aurinko nousi, ja nyt hän heräsi hieman aikaisemmin, mutta totuttelun jälkeen se sujui kyllä ihan ongelmitta. Lisäksi ryhmään kuuluivat Aisu ja Ryuumei ja loput olivat sitten myöhemmin päivällä ja illasta vahdissa.

Tällä hetkellä heidän vahtivuoronsa alkoi varmaankin lähennellä loppua ja seuraava ryhmä tulisi tilalle. Saeryoselinermayorshiwalerierna seisoi muurin harjalla ja kuunteli tarkasti samalla kun tähysi tarkoilla silmillään joka suuntaan. Oli rauhallista. Linnan valloituksen jälkeen oli kulunut muutama päivä ennen kuin ensimmäiset ihmisjoukot olivat alkaneet hyökätä heidän puolustustaan vasten, mutta heitä oli tullut sen verran pienissä ryhmissä, että ilmeisesti mitään todellista uhkaa ei vielä ollut. Oli hyvä, että kaikki oli nyt valmista, ennen kuin ihmiset alkaisivat tosissaan aiheuttaa uhkaa, melko kauan heiltä oli mennyt paikkojen järjestämiseen ja yhteisen sävelen löytymiseen. Vieläkään ryhmähenki ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta huomattavasti parempi kuin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Ilmeisesti johtajuuskysymys tuotti suurimman ongelman, vaikkei kukaan virallisesti ollut johtaja eikä sellaiseksi ollut kukaan itseään ehdottanut. Dorian nyt piti ohjia käsissään ja yleensä jos jollain oli epäselvyyttä jostakin, niin häneltä sitä kysyttiin ja ongelmien ratkominen tapahtui yleensä hänen kauttaan. Dorian myös oli melko määrätietoinen ohjeistustensa kanssa ja sai ehkä muissa aikaiseksi närkästystä johtajamaisella käytöksellään. Saeryoselinermayorshiwaleriernaa ei olisi haitannut, vaikka Dorianista johtaja olisikin tullut, hän kuitenkin osasi hoitaa tällaisia asioita ja toimi epävirallisesti jossain johtoasemassa eikä kuitenkaan ollut alkanut vaatimaan itselleen mitään erityisoikeuksia siksi, että suunnitteli ja ratkoi suurimman osan asioista. Hän osallistui kaikkeen siinä missä muutkin ja sen lisäksi hoiti suunnittelun ja järjestyksen pidon.

Haltia vilkaisi muurillaan muiden suuntaan, hän näki heidät hyvin, vaikka kukin oli omalla muurinharjallaan (koska sitä aluetta kiertää neljä muuria niin ois varmaan fiksuinta et yhellä pätkällä on yks et nähdään useampaan eri suuntaan?). Hän jatkoi sitten kävelyä muurin pätkänsä toista päätä kohti samalla kaukaisuuteen tähyillen, mutta mitään uhkaavaa ei näkynyt lähitienoilla, eikä pitkänkään matkan päässä. Hän oli alkanut oppia tunnistamaan milloin epätavallisen suuri ratsujoukko oli uhka ja siitä oli ilmoitettava muille, yleensä ensimmäiseksi kun näkyi pölypilvi, jonka hevosten kaviot nostattivat, tiesi, että kyseessä ei ollut mikään harmiton väenpaljous ja melko pian hänen tarkat silmänsä erottivat sotavarustuksen ihmisten yllä ja aseet. Nyt mitään sellaista ei ollut näkyvillä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
00:32
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Kuusi melko pitkältä tuntuvaa viikkoa oli kerennyt vierähtämään siitä kun olin päässyt tyrmästä vapaaksi. Olin ollut heikossa hapessa loppujen lopuksi suhteellisen kauan aikaa ja mikään ei ollut jaksanut tuntua miltään. Yhteensä sitä oli kestänyt vähän yli kolme viikkoa, mutta kun neljännelle viikolle tosiaan oltiin siirrytty, niin olo oli alkanut tuntumaan oikeastaan suhteellisen hyvältä, mutta olin päättänyt vielä varmuuden vuoksi levätä pari päivää ja vasta sitten toimeentua, kun kaikki olisi varmasti varmaa. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että olin kamalasti etääntynyt muista ja tälläkin hetkellä istuin yskin ulkona linnan puutarhassa, koska sisällä oli aika ahdistavaa loppujen lopuksi. Menninkäiset kun elivät metsän keskellä eikä kivirakennuksen sisällä. Mitään järkevää tekemistähän minulla ei kuitenkaan ollut ja koska nyt oli kuitenkin aamu, niin minua ei tarvittu edes vartiossakaan, koska satuin kuulumaan yövartioon. En tosin ollut kyllä asiaa itse päättänyt, mutta toisaalta sillä ei ollut väliä, että mihin vartioryhmään kuuluin, koska en nukkunut ollenkaan ja menninkäiset söikin vaan kerran kuukaudessa, jonka takia tarpeilla käynti oli myöskin harvinaista. Minulla ei siis ollut esteitä yövuorolle. Suoritin vuoroni Hakidonmuyan, Dorianin ja Tsukihikon kanssa, joista viimeiseksi mainittu oli myös huoneparini, vaikka en huonetta oikeastaan juuri mihinkään edes tarvinnut. En ollut siellä juuri nimeksikään, mutta olihan se hyvä tietää, että sellainen kuitenkin oli. Lisäksi saman huoneen kanssamme jakoi myöskin Ryuumei, joka loppujen lopuksi oli pelottavan oloinen kaveri enkä tiedä, että minkä periaatteen mukaan hän oli meidän kanssa samassa, koska ei hän edes kuulunut samaa vahtivuoroonkaan (ei siinä mitään periaatetta ookaan XD). Ryuumei oikeastaan kuului aamuvahtivuoroon, joka oli tällä hetkellä muurilla tähystämässä mahdollisen hyökkäyksen varalta. Asetelma puolestaan oli se, että jokaiselle muurilla oli yksi, koska muureja oli neljä tai lähinnä neljä siinä mielessä, että joka suuntaan näki. Tähän aamuryhmään kuului Ryuumein lisäksi Aisu, Saeryoselinermayorshiwalerierna ja Envy, joka myös oli asetta oudompi tapaus ja kuulemma uhkaillut Aisua päästäkseen porukkaamme mukaan. En sitten käsittänyt, että kuinka sellainen pääsi mukaan tai käytännössähän hän oli jollain koeajalla eikä Envy kai ollut vieläkään täysin virallisesti porukassa mukana, mutta eipä häntä poiskaan oltu ajettu.

Joka tapauksessa tällä hetkellä viihdytin itseni ihan muuten vaan kukkaseppeleen tekemisellä auringon paistaessa jo suhteellisen kirkkaasti, vaikka vielä olikin aamu. Tämän hyödyllisempää tekemistä en kuitenkaan ollut keksinyt enkä kehdannut mennä häiritsemäänkään ketään. Olihan täällä puurhassa yksin aika yksinäistä, mutta olihan tässä myös rauhallista ja ihan mukavaakin ja lämmin tai oikeastaan hivenen kuumakin, johon oli syynä turkki. Muilla vastaavaa ongelmaa ei ollutkaan, koska muut olivat ehkä enemmän ihmisien näköisiä. Aisun iho nyt toki oli sinertävä ja vampyyrit olivat kalpeakasvoja, mutta muut olivat aikalailla ihmisen näköisiä. Lisäksi melkoisen paksu ja tuuhea kuontaloni oli myös kesäisin aikalailla lämpöä keräävä vaikka hiukset olivatkin väriltään valkoiset. Pitäisi varmaan taas leikata niitä hieman. Kesä ei ehkä ollut kuumina aikoina menninkäisille kovinkaan suotuisia, mutta metsässä asia oli täysin eri, koska puut antoivat varjon ja tälläkin hetkellä istua nökötin varjoisassa kohdassa pihalla kasvavan ison puun alla. Kevät oli joka tapauksessa paras vuodenajoista, koska silloin ei ollut liian kylmä eikä kuumakaan. No oli syksykin ihan mukava, mutta syksyllä satui yleensä aika paljon. Talvikin meni, jos talvet olivat leutoja, mutta kovat pakkaset eivät taas olleet kovinkaan mukavia. Kyllä kesäkin meni silloin kun ei ollut paahtavan kuuma, mutta tässä kuussa oli kyllä kuuma.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
00:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke oli jälleen kerran herännyt tavallista aikaisemmin, yleensä hän ei herännyt ennen puolta päivää, ellei häntä herätetty. Nyt jo muutaman kerran hän oli herännyt raivostuttavan aikaisin, joskus ihan muuten vain, joskus järkyttävän huonoon oloon. Tällä kertaa oli huonon olon vuoro ja hän oli joutunut etsimään käsiinsä jonkun astian, mihin antaa ylen, ennen kuin oksentaisi lattialle. Aikaisemmista kerroista hän ei ollut ottanut opikseen, että olisi fiksusti varautunut jollain astialla, joten sitä piti väsyneenä ja heikossa kunnossa kiireellä etsiä. Kun pahin olo oli hieman laantunut, hän oli joutunut käydä pihalla jossain linnan takana kippaamassa pusikkoon oksennuksensa, ei sitä nyt sisälläkään voinut pitää haisemassa. Linna oli sen verran iso, että tähänkin toimitukseen sai ravata pitkiä matkoja ennen kuin hän lopulta pääsi takaisin hänen ja Saizon yhteiseen huoneeseen ja jatkamaan uniaan.

Kamanosuke sai raahauduttua takaisin huoneen puolelle, jossa Saizo nukkui. (?) Tiedä sitten mikä häntä vaivasi, oliko syönyt jotain sopimatonta vai tulossa muuten vain sairaaksi, mutta hermot tässä menisivät, jos se ei loppuisi. Onneksi päivän aikana iltaa kohti hänen olonsa kohentui jo, mutta aamut olivat sietämättömiä. Lisäksi hänellä oli kamalan turvonnut olo, vaikka ei se toivottavasti pahemmin ulospäin näkynyt, muuten hänen kurja vointinsa varmaan näkyi kaikille. Hänellä oli niin riutunut olo pitkälle päivää, että ei jaksanut oikein puhua kenenkään kanssa. Ja Kamanosuke oli muutenkin mieluiten omissa oloissaan, kunnes alkoi virkistyä iltaa kohden, vartiossa nyt oli pakko olla vaikka olisi mikä. Hän painui takaisin futonille Saizon viereen ja veti peiton korvilleen toivoen nukahtavansa ennen kuin hänet pakotettaisiin heräämään.

Sen valtausyönä tapahtuneen jälkeen heillä oli mennyt Saizon kanssa ihmeen hyvin, he eivät pahemmin olleet saaneet riitaa aikaiseksi ja kolmen vuoden erillä olon jälkeen puhuttavaa oli riittänyt. Kamanosuke oli ehkä hieman pelännyt, mitä sellainen ystäväsuhteen muuttumisen läheisemmäksi suhteeksi saisi aikaan, mutta ei ainakaan vielä mitään negatiivista. Hän koki olleensa päinvastoin poikkeuksellisen tyytyväinen ja roikkui Saizon perässä aina kun vain tilaisuuden sai, koska tämän seurassa hänellä oli hyvä olla. He nukkuivat samassa huoneessa ja samassa sängyssä ja jos Saizoa ärsyttikin melkein jatkuva läheisyys, niin ainakaan kauheasti hän ei sitä osoittanut. Jos nyt lähiaikojen huonovointisuutta ei laskettu mukaan, niin kaikki oli hyvin, tappeluitakin oli ollut silloin tällöin ihan mukavasti, jotta aika ei tullut pitkäksi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
01:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Nukuin edelleenkin oikein mukavasti havahtuen kuitenkin jotenkin siihen, että Kamanosuke oli tainnut taas kerran antaa ylen. Mikähän häntäkin oikeasti vaivasi? Luulisi tuon jo menevän ohi. Milloin tuo edes alkoi? Oliko Kamanosuke syönyt jotain sopimatonta? Vai muuten vaan tulossa kipeäksi? Tosin yleensä oksennustauti oli kyllä tarttuvaa ja Kamanosuke oli ollut aika tiiviisti samassa seurassa kanssani enkä minä ollut oksentanut kertaakaan mihinkään. Ei se siis varmaan oksennustauti ollut, mutta ei sitä oikein voinut enää laskea ruokamyrkytykseksikään, koska ei sellainen yleensä kestä kun korkeintaan pari päivää. Tuota oli jatkunut jo jonkun aikaa, joten en osannut kyllä sanoa, että mikä se sitten voisi olla. Tosin yleensä oksentelu oli aina tapahtunut aamuaikaan eikä enää päivällä tai illalla tai yölläkään tai lähinnä aamun jälkeinen oksentelu oli poikkeus Kamanosuken ylenannoille.

Ylenannon jälkeen Kamanosuke oli kuitenkin taas lähtenyt viemään kaiketi haisevaa läjää astiassa ulos minun jäädessä sänkyyn makaamaan ja kaiketi olin myös nukahtanut uudestaan samantien kun huoneessa oli vaan hiljentynyt, koska en ollut tavallisesti mikään aamuihminen. No ei ollut Kamanosukekaan, mutta oli nyt poikkeuksellisesti aamuoksentelun takia. Oli se kuitenkin aika huolestuttavaakin eikä syytä vaan tahtonyt löytyä. Mikä se muka voisi olla (raskaus, Saizo XD)? Ei mitään järjellistä kuitenkaan tullut mieleen. Mutta tällä hetkellä en pahemmin miettinyt mitään peittoni alta tai no yhteisen peiton, koska jaoin Kamanosuken kanssa saman patjan ja samalla myöskin peiton.

Havahduin seuraavaksi kuitenkin siihen, kun Kamanosuke taisi tulla takaisin ja pääsi patjalle. "Onko sinulla yhtään mitään hajua siitä, mikä sinua oikein voisi vaivata, kun ravaat aina aamuisin oksentamassa?" kysyn hiljaa aamu-uniseen äänen sävyyn silmiäkään avaamatta, koska en jaksanut avata niitä vielä. Paljonhan kellokin edes oli? Toin samalla toista kättäni Kamanosuken lantion kohdalle ollen sivuttaisessa asennossa kasvot kohti Kamanosukea, vaikka en silmäluomien läpi mitään tietenkään nähnytkään, mutta kuitenkin. Kiskoin samalla peittoa hieman enemmän päälleni peittäen näin paljaan ylävartaloni. En kuitenkaan nukkunut paidat päällä tai oikeastaan housutkin olivat lattialla eikä jaloissani pahemmin ollut mitään. Kesäöin oli joka tapauksessa mukavempi nukkua ilman vaatteita, ettei paistuisi sänkyyn. Kylmät yöt olivat asia toki erikseen, mutta nyt oli kyllä aika lämmin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
01:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Jos Saizo oli nukkunut ylipäänsä Kamanosuken tullessa takaisin huoneeseen, nyt tämä ainakin oli herännyt. No vähemmästäkin siihen heräsi, kun toinen elämöi huoneessa ja etenkin kun samaan sänkyyn oli ryömittävä viereen takaisin, niin melko sikeästi sai nukkua, jos siihen ei havahtunut. Normaalisti Kamanosuke nukkui niin hyvin, että ei herännyt, jos Saizo nousi ylös ja lähti, asia oli eri, jos tämä alkoi herättelemään häntä. Olo ei vieläkään ollut paljoa parempi, mutta nyt ei ainakaan tuntunut siltä, että mitään oli tulossa ylös, eikä hän jaksaisi taas lähteä, hän oli tänäkin aamuna rampannut jo pari kertaa oksentamassa.

Saizo kysyi sitten lopulta, oli varmaan halunnut kysyä jo muutaman päivän, että tiesikö Kamanosuke, mistä pahoinvointi johtui. Se olisikin ollut kiva tietää. ”En… mutta tuskin siihen kuolee…” Kamanosuke vastasi väsyneesti, eikä edes jaksanut nyt alkaa miettiä mahdollisia syitä. Syitä ei oikeastaan edes ollut. Jos hän olisi saanut jonkun vatsataudin, hän olisi kyllä tartuttanut sen Saizoon, vaikka tällä olisikin ollut supervastustuskyky he olivat olleet sen verran kovasti kiinni toisissaan, että se olisi kyllä tarttunut. Saizoa ei kuitenkaan vaivannut mikään, eikä Kamanosukekaan tuntenut mitään kuumeilun oireita. Hän söi samaa ruokaa mitä muutkin ja olisi erittäin epätodennäköistä, että hän yksin olisi saanut jonkun ruokamyrkytyksen eikä kukaan muu. Lisäksi pahoinvointi kesti vain aamun ja loppui sitten ja alkoi seuraavana aamuna uudestaan. Ei kuulostanut miltään hänen tuntemaltaan sairaudelta, joten paha sanoa, mistä kiikasti.

Saizo vei kätensä Kamanosuken lantiolle, mutta Kamanosuke ei tässä tilassa kauheasti jaksanut alkaa huomioimaan Saizoa. Hänellä oli yllään ohut valkoinen yukata, ihan vain siksi, että joutui ravaamaan pitkin linnaa aamuisin ja mieluummin hän teki sen joku vaate päällä kuin ihan alasti ja kun pahoinvointi herätti, ei ollut aikaa alkaa pukemaan vaatteita päälle. Kuumahan siinä tuli kun yleensä nukkui vielä kiinni Saizossa ja peitto päällä, vaikka yön aikana onnistuikin potkimaan peiton jonnekin, Saizon riemuksi, koska sinne meni silloin myös hänen peittonsa. Tavallisesti hänkin nukkui nyt kesäisin ilman vaatteita, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus, kiitos tämän mysteeritaudin (jota myös raskaudeksi kutsutaan).

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
11:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Pidin edelleenkin silmäni kiinni, koska en pahemmin jaksanut niitä vielä availla. Toki olin edelleenkin hereillä, koska halusin ainakin tietää sen, että tiesikö Kamanosuke mahdollisesti sitä, että mikä häntä vaivasi. Kaikki tavallinen oli kuitenkin pudonnut pelistä, koska ei se voinut olla mikään vatsatauti, koska edelleenkin se tauti olisi nyt myös minulla ja voisi olla mahdollisesti joillain muillakin, mutta ei sitä ollut kenelläkään muulla. Eikä kukaan saanut mitään erityisruokia tai jos saikin, niin Kamanosuke oli ainakin syönyt samaa ruoka kuten esimerkiksi minä eikä minulla ollut mitään - edelleenkään. Sitten tuli se vastaus, joka oli kyllä aikalailla tyhjän kanssa, koska Kamanosuke ei tiennyt sitä. Ei sinänsä kyllä yllättänyt, koska Kamanosuke ei tainnut olla se, joka oli kaikista terävin, mutta en itsekään kyllä tiennyt. Tai no jos ylipäätään olisin tiennyt, en olisi kysynyt sitä ja olisin toki kertonut sen myös Kamanosukelle enkä pantannut sitä itselläni. Kamanosuke kuitenkin jatkoi, ettei siihen kuolisi tai tuskin ainakaan. "Mutta tuo on jatkunut jo jonkin aikaa... Ei se tervettäkään ole. Olkoonkin, että sitä tapahtuu vaan aamuisin, mutta ihan sama, että mikä se vuorokauden aika on vai oksettaako koko ajan, ei se kuitenkaan ole tervettä. Tai ei ainakaan ilman mitään syytä", sanon siihen ja taisi äänessäni olla myös jonkun verran huolta. Tiedä sitten, että tajusiko Kamanosuke asiaa, mutta mielestäni tämä ei ollut enää mikään pikku juttu.

Avasin lopuksi silmiäni kääntyen samalla selälleni katsoen huoneen kattoa, joka oli valkoinen. Huokaus karkasi huuliltani ja sitten vilkaisin uudestaan Kamanosukea. "Ehkä meidän pitäisi kysyä joltain, joka voisi ehkä tietää?" päätin sitten ehdottaa ja vaikka Kamanosuke ei saattaisi asiasta tykätä, niin minä ainakin halusin saada selvyyden Kamanosuken ongelmasta ja uskoin, että häntä kiinnosti itseäänkin tietää, mikä mättäsi. Tuskin hän nyt kuitenkaan nautti tästä mitenkään. Ainut vaan, että en halunnut ehdottaa sitä mahdollisesti ainoaa vaihtoehtoa, joka saattaisi tietää. Se joku nimittäin oli Ryuumei. Olin saanut kuitenkin melko varman käsityksen, että tämä tiesi aika pitkälti jotain tällaisia asioita tai mitä nyt olin vahingossa nähnyt. Ryuumei oli nimittäin ottanut itselleen linnasta huoneen kidutusta varten ja kiduttamisen lomassa tämä oli myös kuin tutkinut uhrejaan, jotka olivat ihmisiä olleet kaikki. Tai mitä itse olin nähnyt. Hän voisi tietää ehkä. Eikä kysymisessä kyllä ainakaan menettänyt mitään. Ainut vaan, että tyyppi oli täysi sekopää, mutta tuntui tietivän kyllä täysin mitä teki kiduttamisen suhteen, koska uhrit eivät kuolleet vahingossa. Raakaa ja sairasta se oli, mutta hullulla taisi olla jotain tietoisuutta anatomiasta ja kehon toiminnasta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
13:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Olin herännyt jo joku aika Yukimuran nukkuessa jälleen kerran pidemmälle kuin minä. Mutta se ei nyt ollut mikään poikkeus ollut koskaan. Olin aina herännyt ennemmin kuin Yukimura. Kuusi viikkoa olimme kuitenkin saaneet tässä linnassa kulutettua eikä siinä mitään vikaan. Olihan tämä nyt parempi kun vaeltaa majatalosta majataloon ja siitä seuraavaan majataloon ja niin edelleen. Kuuden viikon aina toki oli kerennyt myöskin tapahtumaan kaikenlaista. Olimme saaneet siivottua linnan verestä, olimme järjestäneet vahtivuorot ja saaneet huonekaverit, vaikka oma huonekaverini ei ollut kuitenkaan mikään poikkeus sääntöön, koska kyseessä oli Yukimura. Olin tietenkin siihen tyytyväinen. Mutta mitä sitten tulee siihen kuuden viikon takaiseen henkilökohtaiseen menetykseeni hakamani suhteen, niin nykyään se oli ehjä. Noki oli suostunut korjaamaan sen vaihtamalla siihen kokonaan uuden vyön kiinnitystä varten, vaikka en ollutkaan uskonut, että menninkäinen tietäisi asiasta mitään, mutta hakama oli taas kunnossa ja pysyi päällä. Tälläkin hetkellä se oli päälläni. Toki päälläni oli myös se paita, joka oli melkoisen paljastavaa sorttia. Takki oli kuitenkin jäänyt Yukimuran ja minun huoneelle.

Tämän hetkinen sijaintini oli kuitenkin linnan keittiö ja jälleen kerran olin keittämässä teetä Yukimuralle, joka oletettavasti taisi nukkua vieläkin. Olisi kuitenkin hyvä herätä ennen kymmentä, koska silloin alkoi meidän vahtivuoro. Itsehän olin ollut hereillä jo puoli seitsemältä. Mutta joka tapauksessa siihen teen keittoon. Tällä kertaa kyseessä nimittäin oli ihan lämmin tee eikä kylmä tai viileä minkäänlaisen halun ilmaisemiseksi. Tosin Ryuumeita ja Envyä oli edelleenkin tavalla tai toisella kiusallista nähdä, koska harvoin tapaan ketään täysin alasti. Mutta pääasia oli kuitenkin se, että Yukimuraa ei tosiaan ollut haitannut se paljastus. Luulin, että se olisi haitannut pahemman kerran, mutta hyvä, kun ei haitannut.

Mutta sitten takaisin tähän hetkeen. Kyseessä oli kuitenkin aamupala, johon kuului perinteisen aamupalan nimissä kulhollinen riisiä, miso-keittoa, etikkasäilykkeitä ja grillattua kalaa. Tarkemmin sanottuna kyseessä oli aju-kala, joka oli siis Yukimuran lempiruoka ja nimenomaan grillattuna ja suolattuna ja näinhän tietenkin tein. Myös kyseiseen aamupalaan soveltuvat kulhot oli jo kaivettu esiin ja tietenkin syömäpuikot. Tietenkin myös tarjotin, jolla saisin kaiken mukaani kerralla, ettei yksittäin tarvinnut kantaa niitä sinne huoneeseemme Yukimuran seuraksi.

Kun aamupalan kaikki osa-alueet olivat vihdoin valmiit, niin aloi asettelemaan niitä tarjottimelle ns. oikeaan järjestykseen ja tietenkin ruuat kulhoissa oli myös asetettu kauniisti, että ne herättäisivät enemmän ruokahalua. Aloitin tarjottimelle kattauksen riisikulhosta, jonka asetin vasemmalle puolelle tarjotinta niin, että se tulisi olemaan syöjästä katsottuna vasemmalla puolella. Miso-keittokulho keittoineen tuli tarjottimen oikealle puolelle samalla metodilla eli se oli syöjästä katsottuna tarjottimen oikealla puolella. Näiden kulhojen taakse asetin grillatun ja suolatun ajun sekä etikkasäilykkeet ja kaikki tietenkin omissa kulhoissaan ja lopuksi vielä teen. Ei kuitenkaan sovi unohtaa niitä syömäpuikkoja, jotka asetin vaakatasoon tarjottimelle niin, että ne olivat ruokailijan eli tässä tapauksessa Yukimuran edessä ensimmäisenä. Mutta ei tässä vielä kaikki, koska puikot asetettiin niin, että "terävä" pää oli vasemmalla puolella ja lisäksi "terävä" pää oli syömäpuikkotelineen eli hashiokin päällä. Nyt kattaus oli täydellinen ja valmis syötäväksi. Siis ruoka, ei kattaus.

Nappasin tarjottimen mukaani ja suuntasin toiseen kerrokseen ja siihen kyseiseen huoneeseen, jossa Yukimura nukkui(?) edelleenkin. Asetin jälleen tarjottimen lattialle sopivan etäisyyden päähän futonista, ettei ruokia tai teetä voinut laittaa nurin epähuomiossa. Toivottelin hyviä ruokahaluja ja sitten kävin sulkemassa huoneemme liukuoven ja istuin lattialle melko lähelle seinää niin sanottuun polvi-istuntaan eli jalkojeni päälle. Jälleen laskin käteni syliini ja jäin odottamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
17:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo teki terävän huomion, että ei moinen oksentelu nyt tervettä ollut. No ei Kamanosukekaan niin tyhmä ollut, ettei tietäisi, että se oli sairastumisen merkki, mutta ei hän sille mitään voinut tehdä ja kyllä se loppuisi ennemmin tai myöhemmin, pakkohan sen olisi. Eikä oksenteluun kaiketi kukaan koskaan ollut kuollut, joten ei tässä vielä tarvitsisi alkaa maalata piruja seinille. Toki Kamanosukekin halusi että se loppuisi, ei syyllä niin väliä, kunhan loppuisi. Syy toki auttaisi asiaa varmaan ja olisihan se ihan kiva tietää, että mikä mättäsi, kun mitkään tavanomaiset syyt eivät sopineet. Saizo kuitenkin kuulosti sen verran huolestuneelta asiasta, ettei Kamanosuke viitsinyt jatkaa asian vähättelyä ääneen. Tosin sitten Saizo ehdotti, että kysyttäisiin joltakin, joka voisi tietää. Kamanosuke käänsi katseensa Saizoon. ”Keneltä sitten?” Hän kysyi, sillä hänelle ei kyllä tullut mieleen ketään, kuka olisi jotenkin osoittanut olevansa hyvä tällaisissa asioissa.

Olihan siinä perää, että joku voisi tietääkin jonkun syyn tällekin vaivalle, mutta Kamanosukea ei innostanut alkaa koko porukan voimin vatvomaan oksentelunsa syitä. Ainoastaan Saeryos ja Noki taisivat olla jotenkin edes perillä terveyden hoidosta, ja sekin kyllä oli ilmennyt vain haavojen parannuksena ja muuna, oli Noki kyllä tainnut parantaa Kamanosukelta silloin murtuneen luun, mutta ei hän kummaltakaan halunnut mennä kyselemään mitään. Suurin osa kuitenkin oli sen verran turhaa ja tyhmää porukkaa, että keltään kannattanut mitään kysellä ja tämä nyt kuitenkin oli heidän ongelmiensa rinnalla melko mitätön huolen aihe. ”Turha tällä asialla on alkaa muita vaivaamaan, kyllä se ohi menee jossain kohtaa.” Hän sanoi, niin kiinnostunut hän ei ollut ongelman syystä, että alkaisi ruikuttamaan siitä muille. Muutkin nyt varmaan sen tähän mennessä olivat huomanneet, mutta kukaan toistaiseksi ollut tullut mitään kyselemään, onneksi. Saizo nyt oli ainoa, he kun asuivat samassa huoneessa, niin paha sitä oli alkaa ignooraamaankaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
17:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Kamanosuke kyseli sitä, että keneltä sitä asiaa sitten kysyttäisiin ja samalla aloin miettimään, että eikö sen sekopään lisäksi ollut todella ketään muuta. Ensimmäisenä mieleeni tuli Saeroys niminen puuhaltia, mutta toisaalta hän oli vaan parantanut vammoja eikä oksentelu ollut mikään vamma kuitenkaan. Tai olisi, jos Kamanosuke verta oksentaisi, mutta ei oksentanut. Se tästä vielä olisikin puuttunut. Seuraavaksi mieleen tuli menninkäinen, mutta sekin täytti samat kriteerit niin kuin Saeroyskin eli eipä siitä karvapallostakaan mitään hyötyä varmaan olisi. Muita mieleeni ei tullut eli toistaiseksi se sekopää taisi olla ainut. "En tiedä haluatko edes kuulla, mutta ainoa, joka mieleeni tulee, on se astetta sekopäisempi kaveri. Se albiino... Ryuumei siis", vastaan Kamanosuken kysymykseen siitä, että kuka voisi olla se, jolla voisi olla edes vähän käsitystä asiasta. Ei Ryuumei ehkä hyvältä vaihtoehdolta siinä mielessä kuulostanut, mutta ajattelinkin hänen osaamisaluettaan enkä sitä, että millainen hän oli. Tosin, miksi ei... Ryuumei tykkäsi verestä... Kamanosukekin tykkäsi verestä. Heillä voisi jopa synkatakin... ehkä. Halusin kuitenkin tietää, mikä Kamanosukea vaivasi ja vaikka se ei olisikaan Kamanosukelle itkselleen tärkeää, niin minulle se oli tärkeää. Halusin tietää, että oliko oksentelu jotain vakavaakin. Entä, jos olikin? Ja jos sitä ei tutkittaisi, niin entä, jos Kamanosuke kuolisi siihen? En halunnut edes ajatella sitä. Olkoonkin, että kyseessä oli vaan oksentelu, mutta oksentelu voi myös olla hengenvaarallista tavalla tai toisella. Pitihän sille syy saada ja kun syyn sai tietoon, niin asialle löytyisi varmasti selitys ja ratkaisu.

Seuraavaksi Kamanosuke kuitenkin totesi, ettei muita tarvisi moisella vaivata, koska kyllä se nyt ohi menisi. "Entä, jos se vaan pahenee? Jos syytä ei saa tietoon, niin emme voi varautua mihinkään. Haluan, että tulet kuntoon. En halua tuon jatkuvan... Haluan sen loppuvan eikä tuo ole ensimmäinen kerta kun oksennat. Et ole selvästikään kunnossa ja tajuat sen varmasti itsekin. En halua menettää sinua. Jos et halua selvittää syytä itsesi vuoksi, niin tee se edes minun vuoksi. Jos saamme oksentelulle syyn, saamme sen ehkä loppumaankin. Tiedän kyllä, että se albiino ei kuulosta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, mutta ei meillä ole muitakaan tällä hetkellä eikä siihen mitkään parantajat käy. He nyt eivät tiedä asiasta sen enempää kuin mekään. Emme häviä mitään, jos käymme sen albiinon puheilla", yritin selittää toiselle katsoen koko ajan Kamanosukeen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
18:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura oli nukkunut vielä pitkään sen jälkeen kun Rokuro oli noussut, mutta siinä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Muiden nukuttaminen oli sen verran raskas taito, että nukkua täytyi, että jaksoi. Ei hän oikein tiennyt, että mitä varten piti jaksaa, mutta ei vara venettä kaada ja ainakin vartiossa ei sitten tarvitsisi, salaa, ottaa nokkaunia. Hän oli kyllä hereillä jo kun Rokuro tuli takaisin huoneeseen, ei vain jaksanut nousta ylös, aurinkokaan vielä voinut kovin korkealla olla. Joka tapauksessa Rokuro oli tuonut aamiaistarjottimen, joten tästä sitten varmaan täytyi vaivautua ylös.

Hän nousi istumaan futonille haukotellen ja venytellen, tukka sekaisin, no ei sillä että se muuten kovin siististi olisi, mutta kuitenkin. Ruoka tuoksui taivaalliselta ja nyt hän vasta tajusi, miten kova nälkä hänellä oli. Hän vilkaisi tarjotinta ja hänen silmänsä loistivat. ”Rokuro, olet parasta mitä kukaan voisi koskaan vain toivoa!” Hän ilmoitti tyytyväisenä huomatessaan suosikkinsa ruokatarjottimella. Teekin oli tällä kertaa ihan lämmintä, eikä sisältänyt mitään erityisvaatimuksia. Rokuro kyllä tiesi, miten hänet sai pidettyä tyytyväisenä, mahtoi muiden käydä kateeksi! (varmasti, ku muut ei saa ruokaa lainkaan) Hyvällä ruokahalulla hän kävi ateriaansa käsiksi Rokuron odottaessa vaiti oven suussa.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 23.02.2016
19:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimura näytti pääsevän pystyynkin tai istumaan nyt lähinnä, mutta kuitenkin. Taisi tämä siis olla jo hereillä kun olin päässyt huoneeseen, mikä nyt tietenkin oli hyvä, ettei ruuan tarvinnut seistä siinä kovinkaan kauaa ja jäähtyä siihen, koska en varmasti jaksaisi alkaa samantien säätäämään uutta annosta. Aamuvenettelyt toki näköjään myöskin hoidettua ja näytti miehellä nälkäkin olla katseestaan päätellen kun silmät loistivat melkoisesti, vaikkakaan ei toki sillä tavalla kirjaimellisesti. Seuraavaksi ylistyksiä siitä, että olisin siis parasta, mitä kukaan voisi koskaan vaan toivoa itselleen. "Kiitän kohteliaisuudestanne. Toivottavasti ruoka maistuu", lisäsin vielä kiitoksien perään asialliseen sävyyn, vaikka olimme joka tapauksessa kahden kesken eikä kukaan nyt varsinaisesti olisi kaiketi sättimässä, jos en puhettelisikaan Yukimuraa niin muodollisesti. Se nyt oli kuitenkin ikään kuin jäänyt päälle, mutta olihan se hyvä joka tapauksessa, että ruoka kelpasi. Jos taas ei, niin voisi siitä jollekin toisella olla toki hyötyä (koska muut ei pahemmin oo syö mitään) tai jos ei, niin sille nyt ei sitten vaan voisi mitään.

Yukimura aloitti syömisensä minun lähinnä istuessa hiljaa huoneen oven suussa tai ainakin melkein. Mutta lähellä ovea kuitenkin, vaikkakaan en tietenkään sen edessä, jos joku jostain syystä halusikin päästä sisään. En tosin uskonut, että kenelläkään pahemmin kuitenkaan mitään asiaa juuri nyt olisi. Mutta mitähän sitten seuraavaksi? Kaiketi vaan odottelisin, että Yukimura saisi aamupalansa syötyä, että tarjottimen ja astiat voisi viedä takaisin? Joten odottelin sitten siinä lattiaa lähinnä katsoen, vaikka eipä siinä nyt mitään katsottavaa ollutkaan. Seuraavaksi kuitenkin haukotus päätti karata suustani, mutta yritin tukahduttaa parhaani mukaan ja sen jälkeen käänsin taas katsettani lattiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
19:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke vääntäytyi hieman koholle patjalla ja katsoi kulmat hieman koholla Saizoa, kun tämä ilmoitti hänestä pätevimmän lääkärivaihtoehdon. ”Ryuumei? Oletko tosissasi?” Hän kysyi erittäin epäuskoisena. Ei Ryuumeissä nyt sinänsä mitään vikaa ollut, ei Kamanosuke kauhean hyvin tätä tuntenut, mutta ei kai kukaan oikeasti järkevä ehdottaisi kellekään tätä jos piti tutkia taudin syytä? No toki tauti olisi aika pieni vaiva sitten kun olisi silvottuna kasassa jossain lattian nurkassa, mutta se oli kyllä tautia pahempi terveysriski. Mitä sekin nyt muka mistään tiesi? Ei yhtään mitään. Kamanosuke oli kuvitellut Saizolta edes hivenen järkevämmän ehdotuksen, joten oli hieman tyrmistynyt, että kaikista linnan henkilöistä tämä ehdotti juuri Ryuumeitä.

Kuten arvata saattoi, Saizo alkoi manaamaan pahinta mahdollista esiin sen jälkeen, kun Kamanosuke oli vähätellyt, että ei tämä nyt mikään maailman loppu olisi. No voisihan se toki paheta tästä, mutta turha sitä tässä kohtaa oli murehtia kun mitään pahempaa ei ollut ilmennyt. Saizo siis halusi Kamanosuken tulevan kuntoon, no Kamanosuke halusi toki tulla kuntoon itsekin. Lisäksi hän ei halunnut tämän jatkuvan. No ei Kamanosukekaan. Ja ei, tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kamanosuke oksensi, sen verran hänkin osasi laskea, että tiesi sen itsekin. Ja kyllä, Kamanosuke huomasi kyllä, ettei ollut kunnossa. Sitten Saizo jatkoi painostamistaan, että jos Kamanosuke ei halunnut selvittää asiaa itsensä vuoksi, niin pitäisi tehdä se Saizon vuoksi. Ja Ryuumei oli jotenkin paras vaihtoehto koska jotenkin hän oli luotettavampi kuin parantajat ja mitään ei hävittäisi jos tältä kysyttäisiin asiaa.

”Ymmärrän, että olet huolissasi mutta Saizo, ei oksentamiseen kukaan kuole. Varmemmin Ryuumein tutkimuksiin kuolee. Ryuumei olisi viimeinen ihminen, kelle menisin asiaa tutkituttamaan ja sekin vain jos olisi ihan pakko. Miten ihmeessä se muka mistään mitään tietäisi paremmin kuin muut täällä?” Kamanosuke vastasi, häntä ei innostanut mennä puhumaan asiasta Ryuumeille, kaikista vähiten juuri hänelle. Hän oli kyllä aika varma, että Saizo menisi itse puhumaan tälle jos Kamanosuke ei itse suostuisi, että vastaan väittäminen taisi olla pelkkää ajan haaskausta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
20:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Tiesinhän, että ehdotukseni oli täysin typerä ja en itsekään tykännyt ideasta, mutta parantajamme olivat aikalailla korjanneet vaan pinnallisia vaurioita ja kaiketi juuri ja juuri jotain sisäistä vauriota, mutta oksentaminen oli nyt vähän eri asia. En minäkään valitsisi Ryuumeita, jos olisi joku parempi vaihtoehto, mutta nyt ei kuitenkaan tainnut olla. Ja jos linnassa oli ollut joskus silloin kuusi viikkoa sitten joku linnanherran henkilökohtainen lääkäri, niin ei muuten ollut enää, koska kaikki tapettiin henkilökuntaa myöten. Mutta, jos olisi ollut, niin tietenkin sitä olisi ensin mennyt hänen puheilleen. Joka tapauksessa Kamanosuke tosiaan kyseli, että olenko tosiaan tosissani Ryuumein suhteen. "Ketä sitten muka itse ehdotat? Emme tiedä, mikä sinua vaivaa. Noki ja Saeroys ovat pelkkiä parantajia ja ovat ilmeisesti lähinnä vammojen parantamiseen erikoistuneita. Oksentaminen ei ole vamma, joka vaan parannetaan pois ellei Noki osaa loitsia sitä pois jollain loitsullaan. Hauru on kyllä velho, mutta hän nyt ei tiedä mistään muutenkaan mitään, joten hänen luonaan nyt on ainakin turhaa käydä. Siitä Shunista nyt en paljoa edes tiedä, koska en pahemmin ole ollut hänen kanssaan tekemisissä, vaikka nyt toki olemmekin samassa vartiovuorossa. Tosin en ole kyllä siitä Envystäkään varma, että mitä hänkin on miehiään. Mutta voimmehan toki käydä ensin vaikka sen Noen luona ja toivoa, että hän osaisi vaikka loitsia tuon ongelman pois sinusta. Se nyt ei kuitenkaan vastaa siihen, että mikä sinua vaivaa", yritin selittää jotain.

Pian Kamanosuke alkoi selittämään siitä, että ymmärsi kyllä, että olen huolissani, mutta ei oksentamiseen kuole. "No ei ehkä yksinään toki kuolekaan, mutta entä, jos se on jonkun vakavemman taudin ensioire tai joku muu vastaava? En kuitenkaan kestä tätä epätietoisuutta tämän suhteen... Se on pikemminkin ahdistavaa, kun ei voi tehdä yhtään mitään... Haluan tietää tarkemmin, että mitä pitää tehdä", selitän jälkeen. Kamanosuken mielestä varmemmin sitä kuolisi Ryuumein tutkimuksiin kuin siihen oksentamiseen ja albiino olisi viimeinen vaihtoehto ja sekin vaan pakon edestä. "Eikö tämä muka sitten ole sellainen tilanne, joka on vähän pakko, jos haluamme tietää siitä?" kysyn siinä kohdassa. Kamanosuke kuitenkin keksi kysyä, että mitä Ryuumei muka mistään tiesi meitä enempää. "Koska hänen voimansakin on ihmisten ja muun elollisen kontrollointi. Se kertoo jo aika paljon ja mitä nyt olen itse ymmärtänyt, niin hän ymmärtää aika paljon ihmiskehosta ja varmasti sitä kautta myös meidän epäinhimillisten kehosta. Emme menetä mitään, jos edes kysymme", vastaan Kamanosuken kysymykseen, mutta oli miten oli, jos Kamanosuke ei asiaa selvitä, niin teen sen hänen puolestaan. Ihan vaan hänen parastaan ajattelen, vaikka se ehkä saattaisikin olla toisen selän takana toimimista, mutta en voinut enää vaan istua tekemättä mitään.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
20:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Tunti toisensa jälkeen olin tamputtanut hylätyn ja väliaikaisen mökkimme pihalla ja yrittänyt vaan saada kehoani kuntoon. Tunnit olivat nopeasti muuttuneet päiviksi, jotka muodostivat viikon ja viikoista tuli kuukausi täyteen. Kuukauden jälkeen alkoi turhauttamaan, koska kaikki raajat silloin vieläkään suostuneet toimimaan ja olin monta kertaa heittää hanskat tiskiin ja antaa olla ja tyytyä vaan kohtalooni ikuisena rampana. Mutta lopulta koston halu oli taas saanut minut toimimaan. Halusin todella kuristaa sen perkeleen Saizon ja näyttää hänelle, että minuahan ei tapeta ihan näin helposti. Lisäksi Noki oli auttanut Saizoa, koska ilman sitä törppöä Saizo ei olisi päässyt kimppuuni. Ja ellei Kamanosuke ollut jo tappanut itseään epätoivon partaalla, niin hän tulisi niin saamaan saman kohtalon kuin silloin joku aika sitten. Ja näin kehon haltuunotto oli jälleen kerran jatkunut.

Näin tuli kuusi viikkoa täyteen. Siis kuusi viikkoa... Olin tuhlannut kuusi viikkoa pihalla tamputtamiseen! Oli siinäkin hitto elämä. Mutta olkoot... kaikki oli sen kuuden viikon ansiota, koska sain vihdoin ja viimein kehoni toimimaan niin kuin sen kuuluikin toimia. Jalat toimivat, ne kantoivat jälleen. Juokseminen ja kävely onnistui ja hyppimistäkin olin koittanut. Kädetkin toimivat jälleen normaalisti. Ainut vaan, että oikean käteni (vai oliks se hitto vie vasen? emmä muista enää... olkoot nyt oikee) tunto oli totaallisesti menetetty, koska en vieläkään tuntenut sillä mitään. Pääasia oli kuitenkin se, että liikkui ja sillä pystyi tekemään asioista. Olkoonkin, että se oli kyllä vasenta hieman heikompi, mutta toimi kuitenkin. Paras osa kuitenkin oli se, että olin vihdoin ja viimein valmis muuttamaan Japanin hallintoa ja samalla kostooni. Enää vaan piti löytää Raizu jostain, koska en ollut nyt ihan varma, että missä hänkin meni. Sisällä varmaankin? Joka tapauksessa itse olin taas kerran ulkona näin aamutuimaan varmistamassa sitä, että muodonmuutostaitoni tosiaan myös toimisi ja kyllä se oli toiminut oikein hyvin. Kaikki oli hyvin ja niin täydellisesti kun vaan voi olla. Ne typerykset tulisivat niin katumaan syntymäänsä vielä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
21:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Ei Kamanosuke kyllä tiennyt, ketä itse ehdottaisi Ryuumein sijaan, mutta melkein kuka tahansa muu mieluummin. Ei täällä kukaan kyllä oikein ollut sellainen, että tässä asiassa olisi ollut kummemmin hyötyä. Saizo kyllä alkoi luettelemaan läpi syitä, miksi muut eivät kelvanneet. Siksi että Saeryos ja Noki osasivat parantaa kaiketi vain haavoja ja sellaisia. Periaatteessa ei voinut tietää, koska kellään ei kaiketi ollut muita ongelmia missään kohtaa, että he olisivat voineet jotenkin osoittaa osaamisensa silläkin alalla, mutta ei voinut tietää, ehkä se eivät osanneet. Saizo kyllä mainitsi senkin vaihtoehdon, että Noki voisi osata jonkun loitsun, mutta ensin oli varmaan tiedettävä mikä oli, ennen kuin pystyi loitsimaan tautia pois. Hauru oli velho, mutta idiootti ja Shunista ja Envystä ei tiennyt kukaan mitään ja muita ei ilmeisesti edes harkittu. Toinen vaihtoehto sitten oli se, että voisi kysyä Noelta ensin jos tämä osaisi tehdä jotakin ja jos ei, niin sitten Ryuumein luo. Ei Kamanosukea oikein innostanut päätyä satunnaisten loitsukokeiluiden kohteeksikaan ja Noen loitsuista hän oli saanut jo tarpeekseen, kiitos Rickterin. Ei se toki Noen vika ollut, mutta mieluummin ei. ”Ehkä ei kuitenkaan…” Hän vastasi siihen Nokiehdotukseen, koska sekään ei houkuttanut ja luultavammin se olisi hukka reissu.

Saizo myönsi, ettei oksenteluun kuollut, mutta lisäsi vielä, että se saattoi olla myös vain jonkin vakavamman taudin ensioire. Se sai Kamanosukenkin hieman säikähtämään, ei hän ollut ajatellut, että siitä voisi seurata jotakin pahempaa. Loppu Saizon puheista menikin sitten hieman ohi. Saizo oli sen verran huolissaan asiasta, että kyseessä ei voinut olla mikään ihan harmiton pahoinvointi. Entä jos hän oikeasti kuolisi tähän? Ei hän halunnut näin säälittävällä tavalla kuolla! Ei erityisemmin edes halunnut kuolla nyt kun heillä meni niin hyvin Saizon kanssa, mutta jos piti kuolla, niin hän kuolisi taistelussa, ei johonkin mysteeritautiin sängyssä omassa oksennuksessaan! Hän havahtui vasta sitten, kun Saizo tiedusteli, että eikö tämä tilanne sitten ollut sellainen, että oli pakko? ”Luuletko oikeasti, että tämä on niin vakavaa…” Kamanosuke kysyi seuraavaksi ja olisi varmaan kalvennut, jos tästä voisi enää kalveta. Saizo selitti vielä, että miksi juuri Ryuumei, koska tämä kontrolloi eläviä olentoja ja joutui kai siksi olemaan ihmisten ja muiden olentojen anatomiasta jotenkin perillä ja lisäksi siinä ei sitten kai menettänyt mitään, jos kysyi. ”Niin… no kai sinä olet sitten oikeassa sen suhteen, olkoon sitten.” Hän lopulta myöntyi, koska kyllä Saizo selvästi taas tiesi paremmin mistä puhui eikä vänkääminen auttanut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
22:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Kun olin puinut mahdollisia mahdollisuuksia läpi siitä, että keneltä mentäisiin kysymään ja kun olin ehdottanut sitä jotain mahdollista loitsujuttua Noen suunnalta, niin se ei siis ainakaan kelvannut. No, mutta ainakin olin koittanut ehdottaa myös muita mahdollisuuksia Ryuumein tilalle. Kamanosuke ei kuitenkaan myöskään näyttänyt tietävän, että kuka sitten olisi varteen otettava vaihtoehto Ryuumein sijasta. No en minäkään enää enempää ketään keksinyt. Mutta, jos nyt miettii kaikkien voimia esimerkiksi, niin meillä on kaksi vampyyria, jotka molemmat olivat sellaisia, joilta ei kyllä kannata mennä kysymään asiasta, koska tuskin kumpikaan tiesi asiasta mitään. Ja vaikka Dorian toki oli melko viisaan oloinen ja harkitseva mies, niin tuskin hän paljoa saapasta viisaampi tässä tilanteessa olisi. Sitten meillä oli Hoshiyomi, mutta eivät hänenkään voimat kyllä olleet mitenkään kytköksissä tällaiseen. Sitten, jos mietti vastavuoroisesti naisehdokkaita, niin heitäkin oli vaan Aisu ja Asamihime Hakidonmuyan lisäksi. Kukaan ei heistä ei kyllä vaikuttanut siltä, että tietäisi asiasta tuon taivaallista. Lisäksi Aisu varmaan saisi vaan jonkun kohtauksen, joten ehkä ei ainakaan sinne. Tsukihiko taisi olla samaa maata Asamihimen kanssa ja taisi lisäksi tällä hetkellä maata jossain voimattamana, niin hänestä kyllä varmasti suuri hyöty olikin nyt. Lisäksi meillä oli vielä Yukimura ja Rokuro, joista ensimmäiseksi mainittu tuntui pakoilevan kaikkea vastuuta tekemisestä. Rokuro vaikutti ihan suhteellisen järkevältä myöskin, mutta mahtaisiko hänelläkään olla moiseen mitään tietämystä? En uskonut kyllä. Joten nyt kun olin saanut kaikki analysoitua parhaani mukaan ellei joku sitten yllättäisi taidoillaan, niin Ryuumei taisi olla ainut, vaikka ei hänkään kyllä innostanut yhtään. Mutta nyt piti tyytyä siihen, mitä meillä oli, koska oli turhaa haihatella jonkun perään, jota ei edes välttämättä ollut ja lisäksi se voisi olla myös liian myöhäistä, jos nyt jäämme odottamaan ihmettä. Kyllä asia pitää saada ratkaistua ja mahdollisimman pian.

Pian Kamanosuke kysyi, että luulenko, että Kamanosuken oksentelu on kuoleman vakavaa. "No sehän se juuri on kun en tiedä, mutta se voi olla niinkin vakavaa. Ihan hyvin voi olla ja jos minulta kysytään, niin ei sitä kyllä kannata tutkimatta jättää", vastaan kysymykseen. Lopuksi Kamanosuke myönsi, että saatoin olla oikeassa asian suhteen. Siis kaiketi sen suhteen, että asialle olisi syytä tehdä jotain. "Aamuinen vahtivuoro varmasti loppuu kohta puoliin. Ryuumei kuuluu aamuryhmään ja koska meidän vuoro on vasta illalla, niin voisimme kysyä asiaa heti miten, jos sen tutkimisessa vaikka kestääkin jonkun aikaa", selitin ja nousin istumaan sängyllä niin, että peitto valahti ylävartaloni päältä alas. Kaivelin seuraavaksi lattialta niitä housujani ja nousin sängystä ylös. Sitten toki kiskoin housut jalkaani. "En halua enää pitkittää tätä, jos oksentelu onkin vakavaa", sanon vielä ja aloin sitten kaivelemaan niitä paitoja päälleni.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  13  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com