Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.02.2016
22:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Kuusi kokonaista viikkoa tässä oli saanut odotella sitä, että Rickter toipuisi ennalleen. Ei se muuten haitannut Raizua, eihän tässä ollut mikään tulen palava kiire mihinkään, mutta Rickter oli rasittavan kärsimätön ja olisi lähtenyt viikon jälkeen jo vaikka ryömien kohti Kiotoa, jos Raizu ei olisi estänyt sitä. Rickterin aloilla pitämisen lisäksi hän oli hoitanut muita käytännön asioita liittyen Rickterin toipumiseen ja tulevaan matkaan Kiotoon. Hän oli muun muassa hommannut tarpeellisia asioita varmuuden vuoksi eri puolilta aika-avaruutta, jonka tulevaisuuden teknologiaa hyödyntävä julkinen liikenne oli kyllä ihan omaa luokkaansa kun vertasi tähän sengokuaikaiseen hevoskyytiin tai jalkapatikkaan surkeita teitä pitkin. Yleensä ei ollut edes tietä, mitä pitkin kulkea. Toista se oli levitaatioteknologian uusimmalla luotijunalla, siellä kelpasi matkustaa ja nopeaakin se oli.

Raizu oli tällä hetkellä sisällä pakkaamassa viimeisiä matkalla tarvittavia yleishyödyllisiä tarvikkeita mukaan matkaa varten. Lopulta hän tyytyi navigaattorin sijaan perinteisempään karttaan, koska navigointilaitteen akku saattaisi loppua kuitenkin kesken kaiken ja sen lataaminen tässä aikakaudessa olisi astetta hankalampaa. Lisäksi se voisi herättää epäsuotuisaa huomiota ulkopuolisissa ja kartta nyt ei ainakaan sammuisi, jos sitä ei ladannut tietyin väliajoin. Lopulta hän palasi loppujen kantamustensa kanssa ulos ja Rickter tulikin jo vastaan. ”Näytät voivan jo lähes loistavasti, miten kätesi laita on?” Raizu tiedusteli Rickterin vointia, vaikka tämä oli ollut jo useamman päivän ihan lähtökunnossa. parempi kuitenkin pelata varman päälle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.02.2016
23:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Tajusin kyllä myös sen, että olin johonkin hukannut sen mustan hupullisen takkini. Niinpä... mihin edes olin laittanut sen? No ehkä se vielä tulee vastaan, mutta Raizukin meni tällä hetkellä jossain, jonka sijainnista en ollut varma, mutta varmaankin sisällä ja sieltähän Raizu sitten tulikin joidenkin kantamuksiensa kanssa. "Mitä kaikkee sä oikeen aijot mukanas raahata?" päätin kysyä suoraan. Mitähän edes teimme tuolla kaikella? Samalla äkkäsin sen mustan takkini tämän meidän unelmatalon seinustalla, joten astelin sitten sen takkini luo ja kiskoin sen päälleni. Se oli ollut varmaankin joka päivä näiden kuuden viikon aikana jossain eri paikassa hukassa, koska kesällä kuitenkin oli kuuma. Aurinko oli nimittäin paistanut aikalailla koko ajan ellei ihan aamua ja yötä laskettu. Yöt toki koitin parhaani mukaan nukkua, vaikka ensimmäisinä öinä siitä nyt ei ollut tullut mitään, koska kipu oli yleensä ollut aina yöllä täysin sietämätön. Parantumis- ja toipumisprosessini aikana olin näköjään myös saanut kevyen rusketuksen ylävartalooni, mutta kalman kalpeana nyt näytin lähinnä idiootilta. Tai näyttäisin... en ollut edes luonnostani niin vaalea.

Raizu sanoi sitten seuraavaksi siitä, että näytin voivan lähes loistavasti. Sitten tämä kysyi käteni laitaa. "Tunnoton paska... Välistä yöaikaan sitä kuitenkin nipistelee oudosti ellei jopa satu. Päiväsaikaan mä en kuitenkaa tunne sillä mitään. No liikkuu se joka tapaukses, mut on se kyl heikompi, jos vertaa vasempaan käteen", vastaan Raizulle. Mutta muuten oloni oli ihan tarpeeksi täydellinen ja olin valmis matkaan. En aikonut enää asua tässä läävässä. Vähintään joka toinen yö sai kuitenkin herätä siihen, että joku ötökkä ryömii kasvoilla ellei oikea käsi sitten herättänyt sitä ennen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.02.2016
16:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Vartiointivuoro jatkui edelleenkin ja vartiossahan olin ollut jo aamuyöstä asti. Tarkemmin sanottuna neljästä asti, mutta eipä se nyt hirveästi haitannut kuitenkaan. En nukkunut eikä syöminenkään oikeastaan ollut pakollista tai tarpeellista edes. Energia ja voimani olivat peräisin tavallaan kuolemattomasta voimanlähteestä. Mutta joka tapauksessa... olin nyt siitä aamuneljästä asti istunut linnan muurilla ja tarkemmin sanottuna muurin reunalla. Mitään ei ollut tapahtunut... ei kerrassaan yhtään mitään. Loppujen lopuksi tämä oli aika tylsää ja vartiovuoro kesti yhteensä kuusi tuntia. Tässä sitä odoteltiin... jotain. Lisäksi samassa vuorossa oli kanssani Saeryoselinermayorshiwalerierna, Ryuumei ja Aisu. Tosin en tiennyt, että kuinka ihmeessä Aisu päätettiin laittaa samaan ryhmään kanssani. Käsittääkseni Nokikaan ei nukkunut ollenkaan, joten kuvittelin, että meidät olisi laitettu vähintäänkin toisinpäin ryhmiin, jolloin olisin yövartiossa kaikkien yö-öttiäisten kanssa. Kumma, että Aisukin oli suostunut hommaan kun oli saanut selvästi sen verran pahat traumat siitä, että olin sattunut ihan vaan vähän uhkailemaan hänen ja muiden henkeä. Tulihan naisen äitikin kyllä tapetuksi, mutta mitä pienistä?

"Envy?" kuului seuraavaksi ääni takaani ja heti sen jälkeen tunsin kylmän terän niskassani. "Aisu... Mitä mahdat oikein haluta tuolla?" kysyn turhautuneena. "Sinun on turha vaatia vastauksia tuossa asemassa", Aisu sanoi siihen. "Ah... Se siis johtuu siitä kuuden viikon takaisesta. Vieläkö jaksat kantaa kaunaa moisesta?" kysyn rauhalliseen sävyyn pitäen katseeni vaan koko ajan edessäpäin. "Johan sanoin... Sinulla ei ole oikeutta-" Aisu sai suustaan. "Vaatia tässä asemassa mitään", jatkoin Aisun lauseen loppuun. "En tunne itseäni mitenkään uhatuksi enkä vaatinut muutenkaan mitään. Kysyin vaan, että mistä kiikastaa tai mitä mahdat haluta. Kostoa?" kysyin lopuksi, mutta se oli vaan kysymys. Ei siihen ollut pakko vastata mitään. "En, en vaadi kostoa. Vaadin oikeutta ja minusta on väärin, että pääsit ryhmään mukaan. Minusta sinut pitäisi vähintäänkin karkoittaa, mutta se olisi vaan liian armeliasta. Ratkaisemme asian kun vahtivuoro päättyy", Aisu selosti ja laski miekkansa. Huokaisin hiljaa ja käännyin Aisun suuntaan. "Oikeastaan... En ole vielä virallisesti ryhmässä mukana, koska siitä ei ole äänestetty vielä. Rokuro puhui koeajasta, jonka aikana asiasta päätetään. Asiasta ei ole päätetty vielä mitään. Mutta kerro ihmeessä, että miten olet ajatellut hoitaa asian", sanon Aisulle. "Tappamalla?" kysyn lopuksi. "Kuolema olisi sinulle ihan oikein!" Aisu ärähti siihen. "Muistatko miten viimeksi kävi kun yritit tappaa minut tai kun TAPOIT minut?" kysyn. "Ta-tapoin sinut? Ei kukaan voi enää kuolleista nousta!" Aisu jatkoi siihen. "Eikö? Entäpä vampyyrit sitten? He ovat kuolleita ja samalla eläviä... Eikö kuolleista nousu tosiaan ole mahdollista?" jatkoin. "Mutta et ole vampyyri. Se on tiedettävästi mahdollista vain vampyyriltä, mutta vampyyrinkin voi tappaa", Aisu jatkoi siihen. "En olekaan... Olen aina ollut tällainen. En ole kärsinyt ihmisruumiissa päivääkään, kuten vampyyrit ennen kuin saivat mahdollisuuden ikuiseen elämään vampyyrin muodossa. Olen täydellinen olento!" nauroin päälle. "Mikä sinä edes olet?" Aisu kysyi seuraavaksi. No niin tosiaan, en olekaan oikeastaan kertonut sitä vielä kenellekään. Tosin kukaan ei ole asiaa edes kysynyt, paitsi Aisu nyt.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.02.2016
18:01
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo sai kyllä pelkän oksentelunkin kuulostamaan joltain kuoleman taudilta, että väkisinkin Kamanosuke alkoi itsekin huolestua. Ei hän ennemmin ollut siitä niin jaksanut murehtia, hän oli monta kertaa taisteluiden jälkeen ollut suurin piirtein halki poikki ja pinossa ja silti toipunut kuntoon ilman että taisteluvammat vaivasivat tai niistä edes jäi mitään jälkiä. Nyt hän ei lähiaikoihin ollut edes hommannut itseään niin pahaan kuntoon, että voisi luulla oksentelun liittyvän johonkin sisäiseen vaurioon. Ja jos kyse olisi sellaisesta, se olisi vaivannut jo aikaisemmin. Saizo tosin vastasi kysymykseen, että sehän tässä oli ongelma, kun hän ei tiennyt, miten vakavasta asiasta oli kyse, mutta kyllä se ihan hyvin vakavaakin voisi olla. No sepä oli kannustavaa kuultavaa, vaikka se toki totta olikin ja rehellisyydestä Saizoa ei voinutkaan syyttää, niin ei se Kamanosuken oloa ainakaan helpottanut.

Koska aamuvuoro loppuisi kohtapuoliin (eli tunnin päästä, mut pikkuvikoja XD), asiaa voisi lähteä kysymään heti, jos vaikka tutkimuksissa kestäisikin. Saizo oli jo kovasti menossa ja nousi ylös alkaen kiskomaan housuja jalkaansa. ”Kannattaako heti rynnätä häiritsemään Ryuumeitä omilla ongelmilla, kun hän vapautuu vartiosta? Hän on kuitenkin herännyt sinne jo joskus aamuyöllä?” Kamanosuke kysyi, sillä saattoi Ryuumei haluta vaikka levätä tai syödä ennen kuin joku tuli pyytämään apua. Eikä tämä nyt ollut mikään tilanteesta luistamis yritys, ei kukaan riemastuisi jos heti alettaisiin häiritä kun on vapautunut vartiosta, eikä tässä vielä mikään hengen hätä ollut. Lisäksi jos Kamanosuken pitäisi myös lähteä ravaamaan jonnekin linnan muurille etsimään Ryuumeitä, niin Saizo saisi odottaa, että hänen olonsa helpottaisi. Tässä kunnossa hän ei lähtisi yhtään mihinkään, juuri oli kauhealla vaivalla päässyt takaisin sänkyyn.

Kamanosuke ei siis tehnyt elettäkään noustakseen ylös sängyltä, päinvastoin, painoi päänsä takaisin patjalle. Saizo jatkoi pukeutumistaan, mutta Kamanosuke ei jaksanut edes ajatella mitään vaatteiden vaihtoa tässä kohtaa. Olo oli niin nihkeä, että kylpykään ei tekisi pahaa, mutta ei vielä ainakaan tuntiin. Saizo sanoi kyllä, ettei tahtonut pitkittää asiaa enää, mutta eihän Ryuumein vuoro kai vielä hetkeen ollut edes loppumassa? Kamanosuke vain mumisi jotakin patjansa kätköistä, mitä ei itsekään ymmärtänyt, että oliko se edes vastaus vai muuten vain jotain epämääräistä ölinää osoitukseksi, että hän oli kuunnellut eikä vielä ainakaan nukahtanut uudelleen. Miten joku jaksoi olla aikaisin aamusta noin hemmetin touhukkaalla päällä? Kamanosuke ei jaksanut edes silloin kun oli kunnossa eikä herännyt tunnin välein aamunkoiton jälkeen oksentamaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.02.2016
19:01
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Jatkoin seuraavaksi kenkien suhteen, koska olisi nekin nyt kuitenkin hyvä pukea päälleen. Kamanosuke kuitenkin näytti pysyävän sängyssä tai no patjalla ja kysyi sitten vaan, että kannattiko Ryuumein juttusille nyt sitten heti rynnätä, koska hänhän vapautuisi vasta siitä vahtivuorostaan. Lisäksi Kamanosuke senkin, että se kyseinen albiino oli herännyt jo joskus aamuyöstä. "Mistä minä sen tiedän tykkääkö hän siitä vai ei?", totesin siihen, koska en lukenut kuitenkaan ajatuksia, mutta kuitenkin asiaa voisi edes kysyä. Ei se nyt sitä tarkoittanutkaan, että Ryuumein pitäisi tutkia ongelmaa juuri sillä silmän räpäyksellä, vaikka tietenkin se olisi aina vaan hyvä juttu, koska mitä nopeammin vastaus löytyi, sen parempi. Nappasin myös lopuksi sen miekan mukaani ihan kaiken varalta ja käännyin sitten Kamanosuken puoleen kysyäkseni, että emmeköhän sitten voisi mennä. Tosin, Kamanosuke makasi edelleenkin patjallaan ja näytti siltä, että ei kyllä lähtisi vielä mihinkään. Niin no vastahan hän oli päässyt patjalle takaisin. Jotain tämä vielä mutisi, mutta en nyt ollut kyllä varma, että mitä tämä sillä ölinällä oikein tarkoitti.

"Voinhan minä asiaa yksinkin kysyä ja tuoda sitten vastauksen tänne. Siis vastauksen siitä, että auttaako hän vaiko ei. Tuskin viivyn kauaa..." ilmoitin vielä, mutta en vaan pystynyt enää olemaan yhtä rauhallinen kuin Kamanosuke esimerkiksi pystyi olemaan, vaikka ongelma kyllä oli hänen. Mutta kyllä se minuakin tavallaan kosketti. En kuitenkaan halunnut jäädä epäselvyyteen. Astelin huoneesta ulos ja suljin liukuoven perässäni. Ryuumei oli siis vahtivuorossa... Kellosta ei ollut hajuakaan, mutta vähät minä mistään kellosta. Aurinko oli jo noussut kuitenkin, joten kyllä kello varmasti oli ainakin jo yli yhdeksän.

Pääsin ulos linnasta ja jatkoin suoraa linnan muureille. Ensimmäiseksi pääsin todistamaan Envyn ja Aisun sanaharkkaa jostain asian selvittämisestä, mutta jatkoin näiden ohi vähin äänin ja etsin Ryuumein muurilta käsiini. Tosin en tiennyt yhtään, että mistä aloittaisin. "Oliko jotain?" Ryuumei kysyi kun tajusi minut. "Sinähän kontrolloit kaikkea elävää, eikö?" aloitin. "Niin... Mitä sitten? Onko se ongelma?" albiino kyseli. "Ei... Se on lähinnä syy täällä olooni. Kamanosuken pahoinvointi on selvästi mielestäni pahentenut ja ajattelin, että jos sattuisit tietämään asiasta jotain, niin voisitko tehdä asialle jotain?" kyselin tältä. "Ööö... Minusta on ihan normaalia tuntea pahoinvoitia jossain kohdassa elämässään. Kyllä se levolla varmasti helpottaa", Ryuumei totesi vaan siihen. "Niin, mutta haluammekin tietää syyn siihen. Se ei voi olla vatsatauti eikä oksentelu johdu myöskään ruokamyrkytyksestä. Haluamme tietää, että onko se jotain vakavaa", yritin selittää. "Onko kaikki oireet pelkkä oksentelu? Koska se alkoi?" Ryuumei kyseli. "En ole varma... Kamanosuke varmasti tietää paremmin. Joten jos viitsisit, niin voisitko?" kysyin vielä. "Kai sitten voin... Missä Kamanosuke sitten on?" Ryuumei kyseli. "Ai siis nyt heti vai?" pääsi suustani. "Niin... Tuskin ketään nyt tapetaan, jos yksi tunti jää vartioimatta ja onhan nuo kolme vielä tuolla. Ja mistä sitä tietää, jos vartiovuorossa iskee kusihätä kesken kaiken... Ei täällä tähänkään asti ole mitään tapahtanut... Kuuteen viikkoon oikeastaan ellei sitä yhtä parin miehen surkeaa hyökkäystä lasketa mukaan. Lisäksi tuntuu siltä, että paitakin on liiskautunu ihooni kiinni hiestä ja tarvitsen juotavaakin... Aamupalakin jäi väliin..." Ryuumei selitti ja lähti sitten jo astelemaan muurilta alas. No, mikäs siinä sitten.

Pääsimme takaisin Kamanosuken ja minun huoneelle keittiön kautta, koska Ryuumei oli juonut vettä ja napannut jotain ruokaa mukaansa, jonka söi kyllä jo matkalla huoneellemme. "Ryuumei suostui katsomaan ongelmaasi heti", ilmoitan Kamanosukelle kun pääsimme kyseiseen huoneeseen. Albiino laski viikatteen käsistään lattialle ja asteli hieman lähemmäksi patjaa. "Milloin oireet alkoivat ja mitä oireita tunnet ja koska ne ilmaantuvat?" Ryuumei kysyi Kamanosukelta asiaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.02.2016
21:34
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo nyt taas ei tuntunut tietävän mistään mitään, mutta sen kun hakisi Ryuumein tänne saman tien, ei Kamanosuke sitä alkaisi estelemäänkään. Onneksi häntä ei ilmeisesti tarvittu mukaan, ei että hän olisi jaksanut tullakaan ja oli myös erittäin hyvä, ettei Saizo lähtenyt raahaamaan häntä mukanaan. Saizo sai kuitenkin itsensä puettua ja ilmoitti menevänsä ainakin yksin hakemaan vastauksia ja tulisi pian. Kamanosuke lojui selkä Saizoon ja oveen päin, joten ei nähnyt tämän poistumista ja kuunteli vain, kun tämä lähti huoneesta ja sulki oven perässään. Hän kuunteli, kun Saizon askeleet loittonivat käytävällä, kunnes niitä ei enää kuulunut. Sitten kai pitäisi vain odottaa, että Saizo tulisi takaisin joko yksin vastausten kanssa tai Ryuumein kanssa.

Kamanosuke ei enää nukahtanut, häntä hermostutti liikaa se, minkä tuomion hänen ongelmansa saisivat. Mitä jos tässä olisikin kyse jostain vakavasta asiasta ja mitä jos sille ei voisi tehdä mitään? Mieluummin hän ehkä olisi sitten tietämättä siitä, mutta Saizolla oli ihme pakkomielle saada asia selvitettyä, koska häntä stressasi se, että Kamanosuke voi huonosti aamuisin. Järjellä ajateltuna varmaan oli ihan viisasta selvittää asia, niin olisi edes mahdollista tehdä jotain, jos jotain oli tehtävissä, mutta ei sen asian tajuaminen mitään auttanut. Ehkä Ryuumei ei osaisi auttaa? Tai ei haluaisi auttaa… Miksi edes haluaisi? No se oli sitten sen ajan murhe, Saizo oli jo mennyt, eikä häntä saisi enää estettyäkään.

Kamanosuke havahtui hereille kun ovi kävi, hän oli juuri hetkeksi meinannut nukahtaa, kun ainakin Saizo palasi. Tämä ilmoitti, että Ryuumei suostui katsomaan ongelmaa nyt heti, eli tämä kai sitten oli mukana. Onneksi pahoinvointi oli jo hieman alkanut helpottaa, mutta olo ei ehkä ollut mikään maailman miellyttävin. Hieman vastahakoisesti Kamanosuke vääntäytyi istumaan patjalle varmaan sen näköisenä, kuin olisi juuri noussut haudasta. Saizo oli tosiaan tullut takaisin Ryuumein kanssa. Tämä tuli lähemmäs jättäen viikatteensa lattialle ja alkoi kyselemään oireista ja milloin ne olivat alkaneet. ”Ehkä joku kolme tai neljä päivää sitten…” Kamanosuke muisteli, tämä taisi olla neljäs kerta. Tai viides? No kuitenkin suurin piirtein alle viikko. ”Ja olen herännyt aamuisin pahoinvointiin ja joutunut oksentamaan muutamaan otteeseen aamun aikana, sitten päivän mittaan se vain loppuu ja jatkuu taas seuraavana aamuna. Sen lisäksi huimaa hieman ja olo on jotenkin… turvonnut, mutta puolen päivän tienoilla se menee ohi ja olen taas ihan kunnossa.” Kamanosuke yritti selittää parhaansa mukaan, vaikkei ollutkaan siinä hyvä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.02.2016
22:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

En tosiaan ollut ihan heti odottanut, että joku Saizo tulee selittämään jostain Kamanosuken pahoinvoinneista, mutta ei sillä kuitenkaan, että tämä tyhjäntoimituskaan olisi sen kiinnostavampaa. Ei tässä vartijoinnissa kuitenkaan edes tapahtunut mitään. Kukaan ei hyökännyt eikä mitään epäilyttävääkään tapahtunut missään. Saizon selityksistä suunnilleen puolet menivät kuitenkin ohi, koska asia nyt ei kuitenkaan siinä mielessä kiinnostanut, mutta mikä vaan tekeminen kelpasi, koska tämä oli suorastaan väsyttävää. Tajusin kuitenkin pääasian eli sen, että Kamanosuke voi huonosti ja Saizo oli huolissaan ja kaipasi nyt jotain syytä pahoinvoinnille. Muu lörpötys meni aikalailla ohi, mutta suostuin joka tapauksessa ja tällä hetkellä olin Kamanosuken ja Saizon huoneessa ja aamupalakin oli kauniisti kiskottu naamariin matkan aikana. Tai siis sillä matkalla mitä nyt keittiön ja tämän huoneen väliin jäi.

Menin suoraan asiaan Kamanosuken suhteen ja kyselin oireista ja niiden ilmenemisajankohdista. Enhän kuitenkaan voinut ajatuksia lukea ja itsekeksimistä oireista ei pahemmin ollut hyötyä itse pahoinvointiongelmaiselle. Joka tapauksessa ongelmat olivat alkaneet joku kolme tai neljä päivää sitten. Eikö hän tiennyt sitä tarkasti? No sama se, oli tuo tarpeeksi tarkkaa. Kyseessä oli siis aamupahoinvoiti, mutta se katosi sitten kun päästiin päivän puolelle ja jatkui taas seuraavana päivänä. Oksentelun lisäksi huimasi ja olo oli kuulemma jotenkin turvonnut. Puolen päivän jälkeen kaikki oli kuitenkin ihan kunnossa. "Onko turvonnut olo vaan pääsi sisällä vai oletko oikeasti turvonnot?" päätin kysyä seuraavaksi. "Kuinka helposti turvotuksen voi nähdä?" Saizo kysyi seuraavaksi. "Ihan helposti... Sen näkee hyvin vatsasta, mutta vaatteet ovat sen edessä. Mutta ei siihen muuta tarvita", vastaan Saizolle.

Käännyin kuitenkin taas Kamanosuken puoleen ja istuin lattialle ristien jalkani miettien mahdollisia ongelmia näille oireille. Oksentelua, huimausta ja turvotusta tai turvonnut olo. "Ainakin joku kasvain vatsaontelossa käy noihin kaikkiin oireisiin. Se ei kuitenkaan tietenkään ole ainut. Myös aivokalvontulehdus täyttää kaikki oireet. Tietenkin jotkut lääkkeet tai vastaavat saattavat myös aiheuttaa kyseistä ongelmaa. Käytätkö lääkkeitä tai mitään muita aineita?" kyselin vielä perään. "Mutta eikö kasvaimet ja aivokalvontulehdus ole aika vakavia?" Saizo kyseli seuraavaksi järkyttyneenä. "Kyllä... Ne ovat vakavia asioita", vastaan Saizon kysymykseen. Mies taisi hieman kalveta siinä kohdassa. "En kuitenkaan sanonut asiaa varmaksi... Sanoin vain syitä, jotka voivat täyttää kyseiset oireet", lisään perään.

"Eikö ole mitään muita mahdollisuuksia?" Saizo kyseli. "On toki", vastaan siihen. "Voi se myös olla ruokatorven kasvain tai kokonaan itseaiheutettu asia eli syömishäiriö eli toisin sanoen bulimia", selitin vielä eikä Saizo näyttänyt yhtään helpottuneemmalta. "Eikö kyseessä voi muka olla mitään muita kun jotain tuollaisia, joihin todennäköisesti kuolee?" Saizo kyseli hermostuneena. "On, mutta se ei ole mahdollista mieheltä, joten se ei voi olla vastaus", vastaan Saizolle. "Mikä se sitten edes on?" Saizo kyseli. "Kuinka vaan..." huokaan pyöräyttäen silmiäni. "Raskaus... Mutta naiset voivat vaan olla raskaana, joten ei se nyt se ainakaan voi olla. On melko todennäköistä, että kyseessä on joku kasvain. Se ei kuitenkaan välttämättä ole pahalaatuinen", vastaan Saizolle selittäen vielä perään jotain mahdollisempaa. "Raskaus?" Saizo toisti. "Niin... Raskaus... Oletko kuullut, että joku mies olisi ollut raskaana?" kysyn suoraan. "En..." Saizo vastasi siihen. "Mutta etkö tosiaan voisi jotenkin saada jotain varmentavaa syytä tähän?" Saizo jatkoi.

"Raskaus..." toistin seuraavaksi itse ja Saizo katsoi minuun seuraavaksi. "Niin, mitä siitä nyt vielä? Sehän on vaan mahdollista naisilta?" Saizo kyseli. "Voitko olla edes hetken hiljaa? Yritän miettiä..." sanahdan Saizolle ja tämä hiljeni ja istui myös lattialle ollen selvästi huolestuneen näköinen. "Jotkut miespuoliset yliluonnolliset olennot voivat kyllä olla raskaana. Kyseessä on kuitenkin aamupahoinvointi... Mutta se kuitenkin vaatisi sen, että te..." keskeytin lauseeni, koska sen pelkkä ajatteleminenkin sai etomaan. "Niin? Mitä me?" Saizo kyseli jo ja se siitä hiljaisuudesta. "Että te..." saan vaan suustani. "Sano nyt jo! Ei tässä koko päivää ole aikaa!" Saizo tuhahti. "Okei... Se vaatii sen, että te kaksi olette..." saan taas suustani ja tuntui, että se olen minä, joka seuraavaksi oksentaa. "Okei okei... Tässä se tulee. Teoletteharrastaneetseksiä!" parahdin kaiken yhteen putkeen. Nyt etoo ja oksettaa. Olen järkyttynyt pelkästä ajatuksesta. "Harrastaneet seksiä?" Saizo toistaa tyhmänä. "Niin! Se on ainoa mahdollinen keino tulla raskaaksi!! Tajuatko nyt perkele?!" parahdin siinä kohdassa. "Tajuan tajuan, mutta eihän Kamanosuke nyt voi raskaana mitenkään olla", Saizo sanoi siihen. "Niin, ihminen ei pysty olemaan raskaana, jos kyseessä on mies. Kamanosuke ei ole ihminen ja raskaus selittää aamupahoinvoinnin. Ja koska ongelmia ei ole muulloin kuin aamulla, niin se voisi olla syy. Jos kyseessä olisi joku kasvain tai aivokalvontulehdus, niin oireet voivat ilmetä koska vaan pitkin päivää... Joten... En todellakaan haluaisi kysyä eikä millään tavalla kiinnosta, mutta oletteko harrastaneet... Anteeksi... yritän uudestaan..." sanon kun sanat taas takertuivat kurkkuuni. "Oletteko harrastaneet... Perkele!!" huusin lopuksi. "Olemmeko harrastaneet seksiä, niinkö?" Saizo kysyi. "Niin... Just sitä..." vastaan siihen, mutta Saizo ei ainakaan siinä kohdassa saanut mitään irti ja katsoi vaan Kamanosukeen kuin varmistaisi jotain.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
00:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Ryuumei tarkensi, että oliko turvotuksen tunne pelkkä tunne vai oliko hän oikeasti turvonnut. Niin no, sitä oli vaikea arvioida, kun ei se niin näkynyt päällepäin, koska Kamanosuke oli sen verran laiha, joten saattoihan se olla, että huonon olon takia se vain tuntui siltä. Eikä Saizo ollut sanonut siitä mitään ja hän varmaan olisi kyllä huomannut… Kamanosuke ei ehtinyt vastata, kun Saizo alkoi jo kyselemään, että miten helposti turvotuksen pystyi näkemään ja kuulemma helposti vatsasta, mutta vaatteet olivat tiellä. Kamanosuke ei ollut ihan varma, tarkoittiko se sitä, että hänen piti alkaa riisumaan, mutta Ryuumei istui lattialle ja jatkoi luettelemaan syitä mitkä vastasivat oireita, eli ilmeisesti asia ei kaivannut lisäselvitystä enää?

Ryuumeistä kyseessä voisi olla joku kasvain vatsaontelossa tai sitten aivokalvon tai jonkun sellaisen tulehtuminen. Ei kuulostanut kovinkaan hyvältä, vaikkei Kamanosuke tiennytkään lääketieteestä mitään. Sitten oli mahdollista, että lääkkeet aiheuttivat moista ja seuraavaksi Ryuumei kysyikin Kamanosuken mahdollisista lääkkeiden tai muiden aineiden käytöstä. ”En käytä mitään lääkkeitä tai huumausaineita, tai no alkoholia silloin tällöin vähän, mutta se on erittäin harvoin enkä ole juonut tippaakaan koko aikana täällä ollessa.” Hän ehti tähän väliin vastaamaan, eikä ollut ihan varma laskettiinko alkoholi tähän sarjaan mukaan, mutta ehkä sekin oli syytä mainita, vaikka sen käyttö hänelle olikin olemattoman vähäistä.

Saizo jatkoi tiedustelua, että eikö kyseiset kasvaimet ja kalvoaivotulehdukset olleet vakavia ja tämän ilme ja äänensävy kertoivat kyllä kaiken niiden vakavuudesta. Ryuumeikin myönsi, että kyllä olivat, mutta ei hän vielä sanonut sitä varmaksi. No tämä kyllä jo riitti, ilmeisesti mitään ei ollut tehtävissä ja Kamanosuke kuolisi tähän paikkaan. Ei Kamanosuke tiennyt miten vakavista taudeista oli kyse, mutta Saizon ja Ryuumein reaktiot asiaan kertoivat kyllä, että tästä ei ollut enää mitään mahdollisuutta selvitä. Saizo yritti vielä tivata, että eikö ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Kuulemma ruokatorven kasvain ja jokin puli mikä lie mutta itse aiheutettu syömishäiriö tai joku sellainen. Kasvaimet olivat selvästikin pahasta, oli se vatsassa tai ruokatorvessa ja jos kerta pulijuttu oli itse aiheutettua, niin miksi Kamanosuke sellaisen itselleen hankkisi? Eikä hänellä ollut syömisen suhteen mitään häiriötä vaikka ei hän ehkä yhtä paljon sapuskaa jaksanut vetää kuin Saizo, mutta heillä olikin melko reipas koko ero, ja saattoihan hän olla melko laiha, mutta ihan normaalisti hän omasta mielestään kyllä söi.

Saizo kysyi, että ei Ryuumeillä ollut tarjota mitään sellaista tautia, mihin ei todennäköisesti kuolisi. No sen Kamanosukekin mielellään kuulisi, yksikään tähänastisista ei nimittäin kuulostanut kovinkaan lupaavilta vaan sellaisilta, että mieluummin teki seppukun tässä ja heti niin säästyisi pahemmalta. Hänen järkytyksensä ja epätoivonsa laantui hieman, kun Ryuumei ilmoitti, että kyllä olisi, mutta sitten sekin vähäinen toivo riistettiin, koska se ei ollut miehelle mahdollinen, joten se oli pois suljettua. Tämä oli niin väärin! Mitä pahaa Kamanosuke oli elämässään tehnyt ansaitakseen tämän? No okei, paljonkin, mutta oli se silti älyttömän epäreilua. Saizo halusi kuitenkin tietää, että mikä se menetetty oljenkorsi olisi ollut ja huokaisten Ryuu kertoi, että raskaus, mutta koska naiset vain voivat tulla raskaaksi, niin Kamanosuke ei voinut olla raskaana. No ei tietenkään voinut, kerrassaan naurettavaa, eikä se olisi kauheasti parempi vaihtoehto ollut kuin ruokakalvon torvitulehdus vai mikä se nyt oli?

Ryuumeistä todennäköisempää oli kuitenkin joku kasvain, mutta yritti lohduttaa, että se ei välttämättä ollut pahalaatuinen. Voisiko sen siis sittenkin parantaa? Tosin ei täällä varmaan kukaan osaisi, vaikka voisikin. Sitten Ryuumei kuitenkin palasi takaisin siihen raskauteen, vaikka se olikin jo poissuljettu vaihtoehto, koska Kamanosuke ei voinut mitenkään olla raskaana. Seuraavaksi Ryuumei sitten ilmoitti, että jotkin yliluonnolliset miespuoliset henkilöt voisivat mahdollisesti tulla raskaaksi ja ilmeisesti aamupahoinvoinnit jotenkin liittyivät siihen asiaan jotenkin, mutta sitten se vaati kuitenkin jotain, mikä pysyi mysteerinä, kunnes selvisi, että siihen vaadittiin seksin harrastamista. Saizo avusti, kun Ryuumeillä tuntui olevan vaikeuksia termin kanssa. Ja Ryuu ilmoitti, että sepä juuri ja se oli ainoa tapa jolla joku voi tulla raskaaksi. Saizo kyllä sanoi tietävänsä sen, mutta Kamanosuke nyt ei mitenkään voinut olla raskaana. No ei Kamanosukenkaan mielestä, mutta Ryuu huomautti, että näin oli ihmisten kanssa, mutta yliluonnollisille se ei ollut mikään sääntö, vaikka niin kaiketi yleensä olikin. Ja kuulemma kun ongelmia oli vain aamuisin, niin raskaus voisi olla syy, koska aivotorvenkasvaintulehdus ilmenisi muulloinkin kuin vain aamuisin.

Lisäksi Ryuumei halusi nyt kovasti tietää, että olivatko Kamanosuke ja Saizo harrastaneet seksiä, vaikka ilmeisesti se tuotti tälle jotain ongelmia, eikä se kiinnostanut häntä, mutta kuitenkin. No olivathan he, useampaankin otteeseen… Mutta miten ihmeessä Kamanosuke voisi muka tulla raskaaksi? Vaikka muut mitä mieltä hänen ulkonäöstään olivatkin, niin hän oli silti mies ja vaikkei hän anatomiasta mitään tiennytkään, niin miehen ja naisen ero kuitenkin suurimmilta osin oli se, että naisilla oli raskaaksi tulemiseen vaadittavat ominaisuudet ja miehillä ei. Jos Kamanosukella ei ollut mitään, millä tulla raskaaksi, miten hän voisi olla raskaana? Tuntui tyhmältä, että koko asiaa edes mietittiin vaikka edelliset vaihtoehdot olivatkin kamalia kaikki, ei Kamanosuke halunnut myöskään olla raskaana… Eikä voisi olla, vaikka haluaisikin. Saizo vain katsoi häneen osaamatta vastata seksikysymykseen mitään, joten ilmeisesti se jäi Kamanosukelle. ”Olemme harrastaneet. Mutta enhän voi mitenkään olla raskaana? Eikö tätä asiaa voi saada mitenkään varmasti selvitettyä?” Kamanosuke vastasi ja kysyi sitten perään, että jos näille epäilylle voisi saada jotain pitävääkin näyttöä, ei hän tiennyt pystyikö Ryuumei siihen, mutta jos ei, niin sitten he kai vain kiittäisivät ja miettisivät mitä tälle asialle pitäisi tehdä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
00:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Ensimmäinen asia, johon Kamanosuke sitten vastasikin jotain, oli se lääkekysymys eli käyttikö tämä mitään. No ei kuulemma sitten käyttänyt yhtään mitään, mutta kyllä tämä sen mainitsi, että alkoholia aina silloin tällöin, mutta lopuksi hän päätyi siihen, että sitäkin harvemmin ja täällä ollessaan ei ollenkaan. "On siis sanomattakin selvää, että se on sitten pois laskettu vaihtoehto. Alkoholi toki voi aiheuttaa jonkun myrkytystilan ja kyllä sekin on ihan mahdollinen, mutta ei sinun tapauksessasi kyllä ainakaan", sanon siihen. Kamanosuke itse kuitenkin näytti siltä, että ei sitten loppujen lopuksi tajunnut mistään mitään. No ei Saizokaan kovinkaan terävänä asian suhteen ollut, mutta eivät he varmaan olisi minua tänne pyytäneet, jos tietäisivät ongelmansa itsekin. Mutta sitten siihen sen kyseisen asian harrastamiseen sängyssä, jota en itse halunnut miettiä millään tasolla ja toivoin, että jompikumpi vaan vastaisi, että eivät olleet harrastaneet. Sitten voisin sanoa syyksi jonkun muun kuin kuvotusraskauden, olkoonkin, että se olisi sitten joku kasvain todennäköisesti, mutta eipä ollut minun ongelma, joten sinänsä se ei haitannut mitään. Pääsisin itse ainakin helpommalla. Olkoot, että se nyt ei olisi kaikista reiluinta, mutta en omistanut empatiaa tai mitään muitakaan vastaavia tunteita.

Sitten se kuitenkin iski sieltä vasten kasvoja, että kyllä vaan. Nämä kaksi olivat tehneet sängyssä jotain muutakin kuin nukkuneet. Se kuvotus pitäisi kieltää lailla ja lainrikkojat pitäisi hirttää siihen paikkaan. Eipähän ainakaan tarvisi miettiä moisia asioista. Kamanosuke jatkoi vielä, että eihän hän voisi olla mitenkään raskaana tai kai se oli kysymys tai jotain? Sitten kaivattiin jo todisteita raskaudesta. "Mutta eihän se edes voi olla mahdollista... Eihän? Kuka sen lapsen muka kasvattaa, jos Kamanosuke on pamahtanut paksuksi?" Saizo kyseli. "Se ei ole ongelmani millään tavalla, joten älä kysy sitä minulta. Voin vaan koittaa parhaani ja koittaa etsiä mahdollisia varmennuksia siihen, että onko näin vaiko ei, mutta jos Kamanosuke päättääkin olla raskaana, niin se, että mikä sen lapsen kohtalo on, ei kiinnosta tippaakaan minua", vastaan Saizolle, koska minua ei hittoakaan kiinnostaneet mitkään lapset ja jos minä nyt saisin nyt tietää, että odottaisin muka jotain lasta, niin hoitaisin sen kyllä helvettiin sisältäni ja vaikka paistaisin.

Mutta sitten kaiketi niihin varmennuksiin, että oliko Kamanosuke tosiaan raskaana. "Kuinka kauan aikaa siitä teidän sänkyhommasta on ajallisesti aikaa... Ensimmäisestä kerrasta siis?" kysyn lopuksi. "Kuusi viikkoa", Saizo vastasi siihen. "Turvonnut olo, huimausta ja oksentelua aamuisin... Kuusi viikkoa... Ihan mahdollista siis, mutta yleensä naiset kyllä hoitavat synnytyksen, vaikka mikä olisi. Mutta tokihan poikkeus voi olla mahdollinen... ainakin yliluonnollisilla. Raskaus vaatii kantajaltaan kohtua ja munasarjoja, koska ei se nyt muuten mahdollista ole. Siihen kyllä liittyy myös kuukautiset, mikä nyt on varma merkki siitä, että kyseisellä henkilöllä on silloin kohtu", selitän näille kahdelle ja käännyn sitten pelkästään Kamanosuken puoleen, koska Saizo nyt ei välttämättä tiedä vastausta. "Kysymys on tyhmä, mutta kärsitkö kuukautisista?" kysyn Kamanosukelta. Kysymys kuulosti utopistiselta enkä oikeasti ollut kiinnostunut tippaakaan. Tämä kysely meni kyllä oman sietokykyni pahemmalle puolelle.

"Mutta joka tapauksessa... Jos nyt olet raskaana eli vastaat seuraaviin kysymyksiini myöntävästi kaikkeen tai suurimpaan osaan, niin se on todennäköisesti mahdollista", selitän sitten. "Ensimmäinen kysymys: Aristavatko nännit?" aloitin homman. "Toinen kysymys: Onko nännin pintaan ilmaantunut muutoksia kuten nystyröitä tai tummentumista?" kysyn ja halusin kyllä juosta huoneesta helvettiin. "Kolmas kysymys: Oletko erityisen uupunut tai väsynyt?" kysyn jälleen. "Neljäs kysymys: Onko sinulla ilmaantunut outoja ruokamielihaluja?" jatkan kyselyäni. "Viides kysymys: Onko ruokahalusi lisääntynyt?" kysyn ja sitten seuraavaan. "Kuudes: Onko maku- tai hajuaistisi herkistynyt?" kysyn jälleen. "Seitsemäs: Vituttaako, jurppiiko, nyppiikö, pänniikö, ärsyttääkö jne.?" jatkoin jälleen. "Kahdeksas: Tunnetko metallin makua suussa?" kysyn pitäen toki katseeni koko ajan Kamanosukessa. "Yhdeksäs: Pissattaako useammin kuin tavallisesti?" kysyn ja mietin, että ketä hittoa se muka oikeasti voisi kiinnostaa. "Ja kymmenes: Jos kärsit kuukautisista, niin onko ne jääneet pois?" kysyn lopuksi ja toivoin punapään vastaavan jokaiseen ei, niin sitten hän ei ainakaan olisi raskaana ja se siitä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
14:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Oli ollut huono idea mennä kysymään mitään keneltäkään, koska jos kyseessä ei ollut raskaus, kuten ei voinut olla, niin sitten se oli jokin kamala kuolemaan johtava tauti ja Kamanosuke olisi mieluummin sitten kuollut siihen tietämättä asiasta mitään. Toisaalta Ryuumei oli vain hänen kertomustensa pohjalta oireista tehnyt omat päätelmänsä, ei kukaan ollut tutkinut asiaa tarkemmin, joten ei voinut olla varmaa, ettei se nyt vain ollut jotain harmitonta pahoinvointia. Hän ei ainakaan suostuisi uskomaan mitään moista ilman kunnon näyttöä, ja sellaista hän nyt tuskin saisi tähän hätään, mutta ehkä Saizo olisi nyt tyytyväinen saatuaan vastauksia? Tai ei selvästikään ollut, koska vastaukset olivat aika ikäviä, joten tästä kysymisestä ei ollut mitään hyötyä. Saizo ilmoitti taas, ettei koko raskaus voinut olla mahdollista ja sitten huolehdittiin jo, että kuka sitä lasta kasvattaisi, jos Kamanosuke ihan silkkaa ilkeyttään oli mennyt pamahtamaan paksuksi. No kiitos vain, kukakohan se hänet siihen tilaan olisi silloin saattanut? Saizo voisi katsoa ihan peiliin vain ja kun koko lasta ei edes ollut, niin tuo oli ihan turhaa murehtimista. Oli se hienoa, että hän osasi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kamanosukella saattoi olla kuoleman vakava tauti ja hän murehti, että kuka lasta kasvattaisi, jos kyseessä oli tappotaudin sijasta joku hemmetin raskaus.

Olemattomien lasten kasvatus ei kuitenkaan ollut Ryuumein ongelma ja hän oli täällä vain selvittämässä mikä Kamanosukea vaivasi. Koko lasta ei edes ollut, niin miksi tässä puhuttiin moisesta? Ja eikö ollut sanomattakin selvää, että jos nyt olisi käynyt niin, että Kamanosuke olisi raskaana, mitä ei tietenkään ollut, niin Kamanosuke ja Saizohan sen kasvattaisivat eikä kukaan muu, joten kysymys oli jo siinä mielessä typerä. Hän ei ainakaan alkaisi mitään ipanaa yksin hoitamaan, ei kyllä innostanut muutenkaan, ja edelleenkin oli sula mahdottomuus, että hän olisi mitenkään raskaana. Asian selvittely kuitenkin jatkui, ja oli aika ihme, ettei Ryuumei ollut jo lyönyt hanskoja tiskiin, kun aihe selvästikin etoi häntä. Hän kysyi kuitenkin, kauan heidän ensimmäisestä sänkyhommastaan oli. Kamanosuke oli jo vastaamassa, että jonkin verran yli kuukausi, mutta Saizo tiesi, että tarkalleen kuusi viikkoa. Hyvä että hän tiesi noinkin täsmällisesti. Ryuumei jatkoi siitä sitten kokoamaan asioita yhteen ja totesi oireiden yhdessä aikavälin kanssa mahdollistavan raskauden hyvin, mutta ongelma oli, että vain naiset hoitivat synnytykset. Poikkeuksia kuulemma voisi kuitenkin olla, etenkin yliluonnollisten parissa, mutta ei Kamanosuke oikein sulattanut asiaa vieläkään.

Ryuumei alkoi taas selittämään jotain käsittämätöntä ties mistä, että raskauteen vaadittiin kohtua ja munasarjoja ja niihin liittyi kuukautiset, ei Kamanosuke tajunnut mistä Ryuu puhui, mutta ei hän ollut perehtynyt mihinkään tällaiseen. Sitten oli luvassa tyhmä kysymys siitä, että kärsikö Kamanosuke jostain kuukautisista. Mitä ne edes olivat? Ihan tosi, pitikö hänen muka tietää tuon puheista jotakin? ”Mitä? Ei… En edes tiedä mitä ne ovat.” Hän vastasi turhautuneena ja jos se kuului yleissivistykseen, niin mistä hitosta hän sellaisenkin asian olisi voinut mitenkään tietää. Oletettavasti hän ei kärsinyt sellaisista, kun ei kerta tiennyt mitä koko asia merkitsi, mutta tiedä sitten. Tätä kysymystä seurasi sitten liuta lisää ja jos Kamanosuke vastaisi myöntävästi kaikkiin tai suurimpaan osaan, niin sitten hän todennäköisesti olisi raskaana. Kysymykset olivat melko kiusallisia ja Kamanosuken kasvoja alkoi väkisinkin kuumottaa. Ryuumeistä ei selvästikään tuntunut yhtään sen mukavammalta esittää kysymyksiään ja mistä hän edes tiesi tällaisista asioista kerta järkyttyi pelkästä seksin mainitsemisestakin niin hirveästi?

”Yksi: Eivät.” Kamanosuke vastasi nännien aristamista koskeviin kysymyksiin, tai ei hän ollut moista itse ainakaan huomannut. ”Kaksi: Ei…” Kamanosuke vastasi nolona, ei hän nyt ollut tutkinut asiaa, mutta kai Saizo olisi sanonut jos olisi huomannut? Hän nyt omia nännejään toljotellut. ”Kolmas: Olen, molempia.” Hän vastasi uupumista koskevaan kysymykseen, mutta se kyllä johtui siitä, että hän heräsi ennen aikojaan oksentamaan, joten vähemmästäkin väsytti. ”Neljäs: Ei tai en ole ainakaan huomannut…” kuului vastaus ruokamielihalujen outouteen. ”Viides: Ei ja kokoajan vain vähenee…” Hän vastasi ruokahalun lisääntymistä koskevaan kysymykseen. ”Kuudes: Ei…” Hän vastasi aistien herkistymiseen, mutta toki jos kyse oli pienistä muutoksista, niin ehkä hän ei ollut vain huomannut, mutta sanoi nyt ei, koska ei ainakaan ollut huomannut sellaista. ”Seitsemäs: Vituttaa, jurppii, nyppii, pännii ja ärsyttää niin maan perhanasti.” Hän vastasi niitä asioita koskevaan kysymykseen, ketä nyt ei ärsyttäisi pahoinvointi tai se, että saattoi olla friikki ja raskaana kaiken lisäksi tai sitten kuolee johonkin Kasvaimeen? ”Kahdeksas: En.” Metallin makua ei ainakaan tuntunut, siitä hän oli varma, muttei siitä miten se asia mihinkään liittyi. ”Yhdeksäs: Ei…” Hän vastasi pissattamista koskevaan kysymykseen nyt jo erittäin nolona, tämä oli nöyryyttävää… ”Kymmenes: Eivät kun niitä ei ole…” Hän vastasi helpottuneena viimeiseen kysymykseen niistä kuukautisista, joiden tarkoitus oli yhä mysteeri, mutta raskauteen ne jotenkin liittyivät. Hän oli kyllä vastannut melkein kaikkiin kieltävästi, paitsi pariin, jotka voi selittää jollain ihan muullakin syyllä. Eli ilmeisesti hänellä sitten olisi jokin tappava kasvain tai muu, joten ei tieto helpottanut yhtään, vaikka ainakaan Saizon ei tarvitsisi murehtia lasten kasvatuksesta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
15:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Odotin edelleenkin. Odotin siis lähinnä vaan vastauksia niihin typeriin kysymyksiini ja toivoin, että Kamanosuke vastaisi edes suurimpaan osaan ei, koska ei kiinnostanut tutkia miespuolisen otuksen raskauksia. No ei sen koommin naistenkaan raskauksia, mutta ihan tosi... Tämä oli sairaan hommaa. Olisi paljon helpompaa todeta, että kyseessä on joku muu kuin raskaus. En tosin edes uskonut henkilökohtaisesti ainakaan raskauden mahdollisuuteen mitenkään, koska ei hitto vie mies mitään lasta synnytä. Eri asia, jos Kamanosuke onkin nainen ja kusettanut kaikkia, mutta ei hän kyllä niin paljon naiselta näyttänyt, että häntä naiseksi voisi sanoa. Lantio nyt ketään naiseksi tee. Olkootkin, että tällä oli suuret silmät ja sirot kasvot ja siro hän oli myös keholtaan, mutta tuon kaiken perusteella olisin itsekin nainen ja moni muukin.

Saizo joka tapauksessa odotti hiljaa kaiketi myöskin vastauksia ja sitten siihen, että Kamanosuke ei kärsinyt kuukautisista. Tosin ei hän edes tiennyt, että mitä edes tarkoitin. "Lyhykäisyydessä se on veristä vuotoa sieltä mihin päivä ei paista, mutta en ole kuullut, että se olisi mitenkään mahdollista miehiltä ylipäätään. Mutta et selvästikään kärsi siitä", sanon siihen. Sitten seuraavaksi kuitenkin niihin kysymyksiin ja oikeastaan Kamanosuke vastasi suunnilleen kaikkeen ei, paitsi uupumis-väsymys-kysymykseeni ja siihen, että vituttaako, niin kyllä vituttaa. No ketäpä ei vituttaisi kun joutuu vastaamaan tällaisiin kun itseäni vitutti koko homma. "Toki kaikki kokee raskauden varmasti yksilöllisesti eli sata prosenttista varmuuttahan nuokaan eivät tietenkään sano asiasta, mutta tämän perusteella et ole raskaana, mikä nyt oli alusta asti ihan oletettavaa", vastaan lopuksi ja olin tyytyväinen. Ei se raskautta voinut olla. Eihän hänellä ollut edes siihen mitään mahdollistavaa tekijää ja se selvisi jo sillä, että tällä ei ollut kuukautisia eli ei myöskään munasarjoja, minkä takia kohtukin oli todennäköisesti mahdoton. Ei hän raskaana ollut.

"Mikä Kamanosukea sitten vaivaa?" Saizo päätti taas kysyä. "Luettelin jo jotain mahdollisia ongelmia, mutta toki se voi olla vaan pelkkää pahoinvoitia, joka menee ohi levon kanssa", vastaan Saizolle. "Mutta entä jos se kuitenkin on joku vakava juttu?" Saizo jatkoi vielä. Tukkisi jo turpansa. Enhän voinut tältä istumalta sanoa asiaa varmaksi. Mitä hän oikein odotti? Jotain tarkkaa diagnoosia? No huomasin kyllä, mutta eihän minulla edes ollut tässä mitään, millä mitään tutkimusta voisi suorittaa. Ainahan punapään voisi avata ja tutkia siitä menemään sitten, mutta sen tutkinnan jälkeen tutkimustuloksella ei ollut enää väliä, koska mitäpä kuollut sillä tiedolla sitten tekisi? Kyllähän tutkimuksen voisi hienovaraisemminkin suorittaa, mutta siihen pitäisi sitten hankkia ihan jotain välineitäkin. Toisaalta kyllä kirurgisen toimenpiteen voi tehdä tappamattakin, mutta olihan niissäkin aina kuoleman riski. "Kuinka vaan... Koitan sitten vielä... Ilman välineitä en kuitenkaan pysty sanomaan asiaa tarkkaan", sanon ja nousen ylös. "Tutkimus vaatii sen, että riisut kaikki vaatteet pois, jotka peittävät ylävartalon", ilmoitan Kamanosukelle, koska en nähnyt vaatteiden läpi. "Mitä aijot tehdä ja mitä kunnolliseen tutkimukseen sitten tarvitaan?" Saizo kyseli. "Yritän määrittää ongelman näön ja tunnustelun perusteella, mutta se on vaan suuntaa-anvata. Se ei ole koko totuus ja saatan olla väärässäkin. Kunnon tutkimukseen tarvitsee kunnollisia välineitä ja ainakaan vielä toistaiseksi en ole tästä linnasta sellaisia löytänyt enkä usko löytäväni. En ole kuitenkaan lääkäri tai kirurgi... Tai voisin kai olla, mutta en määritä itseäni sellaiseksi. Mutta mahdollisen kasvaimen saattaa kyllä löytää ihan vaan tunnustelemalla", selitän asiaa. "Mutta jos voisit olla lääkäri tai jopa kirurgi, niin mikset sitten olisi? Olisihan siitä enemmän hyötyä kuin kiduttamisesta", Saizo jatkoi. "Mistä sinä mitään tiedät?" sanahdan Saizolle melko turhautuneesti ääntä jonkun verran korottaen. Mistä hän mitään tietää? En ole maininnut harrastuksistani kenellekään. Sen jälkeen Saizo sitten päätti olla näköjään hiljaa. Minä taas odotin lähinnä Kamanosuken toimivan vaatteidensa suhteen, jos hän halusi minkäänlaista määritelmää ongelmalleen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
16:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Rickter ihmetteli Raizun kantamusten sisältöä, mutta oikeastaan se ei tälle kauheasti kuulunut ja lähinnä se käsitti silkkaa arkista matkalla tarvittavaa tarpeistoa, joka häntä tuskin edes kiinnostaisi. Enemmän se taisi olla ihmettelyä, kuin sitä, että hän halusi täydellisen listan jokaisesta tavarasta, minkä Raizu oli pakannut mukaan. ”Vähän sitä sun tätä.” Hän vastasi suurpiirteisesti, koska mitä matkalla nyt tarvittaisiin? Ei Raizu välttämättä tarvitsisi mitään, mutta parempi vara kuin vahinko.

Siitä aiheesta melko nopeasti kuitenkin Rickterin käteen, joka oli tunnoton paska. Ei selvästikään kirjaimellisesti, koska kädeltähän se edelleen näytti eikä paskalta. Jotain se öisin kuitenkin tunsi, eli ei ollut täysin tunnoton, mutta ainakin se liikkui, mutta oli heikompi kuin toinen käsi. ”No se on sentään hyvä, eiköhän se siitä sitten parane, kerta ei ole ihan toimintokyvyttömäksi jäänyt.” Raizu vastasi. ”Mutta, jos olet valmis, niin voisimme sitten vaikka lähteä?” Hän ehdotti ja lähti jo kulkemaan eteenpäin, oikeaan suuntaan toki, eihän vääräänkään kannattanut mennä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
16:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Sain vastaukseksi lähinnä vaan sen, että mukana oli vähän sitä sun tätä. "Sepä valas paljon. Kiitti tästä suuremmoisesta informaatiosta, kiitos", ilmoitin siihen, mutta sama se. Ei Raizun pakkaamat tavarat ja asiat nyt mitenkään sillä tavalla kiinnostanut. Ties vaikka siellä olisi vaan jotain hepeneitä ja kolttuja mukana? Tai vaikka jonku kangaslajitelma? En siis halunnut kyllä tietää mitenkään sen enempää asiasta, joten antaa olla. Pärjään ilmankin sitä tietoa, kunhan vaan kysyin. Itselläni kun ei ollut mukana yhtään mitään patsi kaikki se, mitä päälläni oli kun tänne tulin eli kaulassani oleva riipus, musta hupullinen takki, punaiset housut, jotka piti jaloissa mustavyö ja pitkävartiset mustat kengät, joissa oli nyöritys edessä. Ei minulla muuta mukana kuitenkaan ollut, koska muuta nyt ei tarvittu edes.

Raizu ilmoitti, että käteni tilanne oli ilmeisesti sentään hyvä ja eiköhän siitä sitten parane kerta ei toimintakyvytön ole. "Niin kai sitte", vastaan siihen, mutta vihdoin siihen, että nyt lähdettäisiin, jos olisin valmis. "Mä oon ollu varmaan valmis jo kolme viikkoo sit", sanon siihen, koska olin huono odottamaan mitään ja kävelin kyllä jo kolme viikkoa sitten mielestäni ihan tarpeeksi hyvin eikä ongelmani olleet enää silloin yhtä pahoja, mutta sama se. Pääasia, että edes pääsimme nyt matkaan, joten lähdinkin sitten seuraamaan Raizua siihen suuntaan, johon hän lähti. Ei kai siinä nyt järkeä olisi ollut, jos olisin eri suuntaan lähtenyt?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
16:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Ryuumei selitti mitä se niin kutsuttu kuukautinen oli ja siis veristä vuotoa jostakin, minkä nimeä ei ääneen mainittu, mutta Kamanosuke luuli ehkä tietävänsä. Ryuumei teki jo olettamuksen, että Kamanosukella ei sellaisia ollut, koska ei edes tiennyt mikä se oli. ”Juu ei, olisin kyllä todennäköisesti huomannut jos olisi…” Kamanosuke vastasi. Sitten kysymyksiin ja vastauksiin, että eivät nuokaan nyt varmasti mitään kertoneet, mutta niiden perusteella Kamanosuke ei ollut raskaana, mikä oli naurettavaa jo heti lähtöön. Hyvä vain, ei Kamanosuke sellaisia tarvinnut ja miten hemmetissä hän edes synnyttäisi sellaisen ja mitä sillä teki keskellä sotaa? Ei yhtään mitään, siitä olisi vain harmia.

Saizo alkoi tivaamaan sitten mikä Kamanosukea vaivasi, vaikka juurihan sitä yritettiin selvittää. Ryuumei kertoi luetelleensa jo vaihtoehdot, mutta lisäsi vielä, että saattoi se olla pelkkää pahoinvointiakin, mikä menisi ohi ihan vain levolla itsekseen. No toivottavasti. Saizo vänkäsi kuitenkin taas, että jos se kuitenkin oli jotain vakavaa. No sitten oli, ei näissä oloissa kuitenkaan voisi tehdä asialle mitään eikä Ryuumei voinut tässä nyt vastaukseksi kellekään muuttua. Hän oli jo aika hyvin selvittänyt vaihtoehtoja pelkällä selonteolla oireistakin, oli jo melkoinen ihme, että tämä jaksoi vaivautua, kun asia ei koskettanut häntä tippaakaan. Ryuumei antoi periksi ja lupasi yrittää vielä, mutta kunnolliseen tutkimukseen hänellä ei olisi välineitä. No ei haitannut, kunhan hän ei ajatellut käyttää viikatettaan tutkimiseen. Seuraavaksi kuitenkin jo piti alkaa riisumaan. Ei Kamanosukella ollut kuin yukata päällä, joten nopeasti sen löysäsi ja veti sen verran auki, että sai laskettua vaatteen alas roikkumaan vyötäisille ja siinähän se sitten roikkui. Väkisinkin tuli vilkaistua sitä nännitilannetta, mutta ei niissä mitään poikkeavaa näkynyt.

Saizo halusi tietää mitä Ryuumei aikoi tehdä ja mitä välineitä tämä tarvitsi. Ryuumei aikoi siis tunnustella löytyisikö jotain vikaa ja sekään ei vielä antanut varmaa tulosta, koska niitä laitteita nyt ei ollut eikä Ryuumei ollut lääkäri tai kirurgi. Jotain Saizo jatkoi, että voisi tämä mieluummin lääkäri olla kuin kiduttaja, mistä Ryuumei melkein jo suuttui. Hienoa, kyllä kannatti suututtaa tämä sen jälkeen kun suostui näkemään vaivaa Kamanosuken ongelman tähden. Kyllä hän ymmärsi, että Saizo halusi selkeitä vastauksia, mutta kun niitä ei saisi vaikka miten haluaisi, niin ei sitä tarvinnut Ryuumeihin purkaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
17:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Saizo oli kyllä rasittava juntti enkä tajunnut, että mitä hän nyt tästä kostui. Eihän ongelma edes ollut hänen. Eikä Saizoa edes tarvittu tässä nyt yhtään mihinkään. Ei ongelma nyt kuitenkaan Saizoa koskettanut millään tavalla, koska ei Saizolla ollut mitään pahoinvoitia. Suksia suolle, jos ei osaisi olla hiljaa. En kuitenkaan osannut miksikään vastaukseksi muuttua enkä käsittänyt kyllä, että kuinka helvetissä edes päädyimme puhumaan kolmen miehen kesken raskaudesta. Olkoonkin, että sellainen saattoi olla tietyin edellytyksin mahdollista myös yliluonnolliselta miespuoliselta olennolta, mutta ei sitä kukaan ole koskaan todistanut. Tiedettävästi yksikään mies ei ole koskaan ikinä synnyttänyt yhtään mitään. En uskonut, että Kamanosuke olisi poikkeus. Lisäksi olin tullut tässä aikalailla vakaasti siihen tulokseen, että Kamanosukella nyt oli vaan ihan normaali pahoinvoiti, joka menisi kyllä levolla ja varmaankin veden juonnilla ohi.

Vielä kuitenkin niihin kuukautisiin, joista Kamanosuke ei siis kärsinyt enkä odottanutkaan, että mies sellaisesta kärsisikään, mutta pääsi tämä vihdoin siihen vastaukseen, että ei todella niistä kärsinyt, koska olisihan sen huomannut. "Täytyy olla saapastakin tyhmempi, jos sitä ei tajuaisi", sanon siihen. Miksi tätä asiaa edes puitiin enää? Joka tapauksessa molemmat hiljeni ja Saizo varsinkin tai jos hän sanoisikin vielä jotain, niin hän saisi itse tutkia Kamanosukensa, kun kerta osasi tehdä sen niin paljon paremmin. Tai ehkä syöttäisin suoraan vaan viikatteeni pällille? No ainakin siitä pääsisi eroon ja kenenkään ei tarvisi katsoa enää moista idioottia. En käsittänyt, että kuinka Kamanosuke jaksoi häntä. Saada nyt joku helvetin raivari siitä, että toisella sattuu olemaan pahoinvoitia. Jokainen kärsii pahoinvoinnista jossain kohdassa elämäänsä kuitenkin. Olisi ihme, jos ei kärsisi. Edes pienestä sellaisesta.

Kamanosuke sai kuitenkin sitä selvästikin yukataa pois ylävartalonsa edestä, jolloin astelin lähemmäksi, koska sitä tutkimusta nyt oli paha tehdä jostain metrien päästä, koska eivät käteni sentään venyneet. En paljoa kuitenkaan lupia mennyt kyselemään kun istuin myöskin samaisen patjan päälle, jonka päällä Kamanosukekin istui edelleenkin. Siirtelin peittoa kuitenkin hieman syrjään, ettei se olisi edessä. Koitin ensin tehdä ihan vaan näköni pohjalta jonkunlaisen analyysin, mutta päällisin puolin kaikki kyllä näytti olevan kunnossa ja turvotuskin taisi olla ihan vaan Kamanosuken pään sisällä, koska ei sellaista näkynyt missään. "Et sinä kyllä turvotuksesta kärsi... Ehkä se oli vaan pääsi sisällä joku tunne, joka kaiketi sitten menee päivän mittaan myöskin ohi oksentelun ja huimauksen mukana", ilmoitin.

"Käteni saattavat olla kylmät", ilmoitin seuraavaksi, mutta mitään en kuitenkaan erikseen kysellyt, kun toin hoikan puoleiset ja vaaleaakin vaaleammat käteni Kamanosuken vatsan kohdalle Saizon tarkkaillessa koko ajan vieressä ilmeisesti siltä varalta, etten tappaisi punapäätä tähän. No en ollut nyt kuitenkaan tappamaan tullut, vaikka Saizon voisikin pyyhkäistä päätä lyhyemmäksi. Tunnustelin ja painelin hieman, mutta kuitenkin tuntuvasti Kamanosuken vatsaa. "Sattuuko tämä?" kysyn seuraavaksi. Jos sattuu ja jos löydän näin jonkun möykyn, joka ei vartaloon normaalisti kuulu, niin silloin kyseessä on suurella todennäköisyydellä kasvain. Joko se on hyvälaatuinen tai pahalaatuinen ja silloin se on syöpä. Hyvälaatuinen ei tietenkään johda kuolemaan, mutta syöpä johtaa ellei sitä voi parantaa. Osaan luoda ihmiskehoon voimillani syövän, joten saattaisin ehkä pystyä parantamaankin sen. En kuitenkaan ole koskaan saanut aikaan täydellistä syöpää, joten tiedä sitten, että onko parantaminenkaan mahdollista. Mitä sitten hyvälaatuiseen kasvaimeen tulee, niin sekin olisi tietenkin hyvä saada pois, mutta ei sellaiseen kuitenkaan kuole. Mitään pattia en kuitenkaan löytänyt mistään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
18:10
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Ryuumei aloitti tutkimuksensa ensin vain katsomalla ja totesi, että turvotusta ei ainakaan näyttänyt olevan. Eli se sitten vain tuntui siltä tai saattoi se oksentelustakin johtua, nyt olo ei ollut enää kovinkaan huono, joten se tunnekin oli helpottanut. No Ryuumei jatkoi tarkastustaan tunnustelemalla Kamanosuken vatsaa painellen välillä Saizon kytätessä vieressä silmä kovana, että mitä tapahtui. Jossain kohtaa Ryuumei tiedusteli, sattuiko jokin. ”Ei.” Kamanosuke vastasi, vaikka hänen kipukynnyksensä oli sen verran korkea, että ei tiennyt olisiko sen oikeasti kuulunut sattua. No ei se pahemmin edes tuntunut, hieman inhottavalle, kun vatsaa käpälöitiin, mutta sille nyt ei voinut mitään, pakkohan Ryuumein oli koskea, jotta tämä saisi selvyyden tilanteesta. Vaikkei välttämättä saisikaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
18:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Mitään outoa ja epämääräistä en kuitenkaan löytänyt Kamanosuken vatsan alueelta ja häntä edes sattunut. Eli kyseessä ei ollut todennäköisesti edes syöpäkään tai mikään muukaan ongelma. Saizo puolestaan näytti siltä, että halusi jo kysellä, että mikä ongelmana nyt sitten oli, mutta ei näköjään kysynyt kuitenkaan mitään. Ihan hyvä vaan, koska Saizo saisi melko varmasti veitsestä otsaan. Oli minulla toki veitset myöskin mukana viikatteeni lisäksi ihan kaiken varalta. Kuten esimerkiksi juuri Saizojen varalta. "Selvä homma... Voit pukea..." selitän ja nousen ylös patjalta ja astelen lopuksi sen viikatteeni luo. "En usko, että kärsit mistään vakavasta. Se on varmasti vaan väliaikaista ja menee levolla ohi. Pitää vaan muistaa juoda kunnolla. Vältä rasittamasta itseäsi nyt muutamaan päivään. Jos tilasi huononeen vielä tuosta, niin voin koittaa löytää jollain toisella metodilla vastausta ongelmaasi. Se nyt kuitenkin on vaan kestänyt muutaman päivän, joten ei tässä nyt ole mitään huolustuttavaa mielestäni. Ei se kuitenkaan ainakaan kasvain ole. Ja aivonkalvontulehdukseksikin oireesi ovat aika pienet, joten ei se sekään ole... En kuitenkaan osaa sanoa, että mistä moinen pahoinvointi on peräisin, mutta jos se menee tämän viikon aikana ohi, niin tuskin sen syyllä pahemmin mitään väliä edes onkaan", koitin selittää parhaani mukaan sen, mitä nyt sain selville. "Oliko muuta?" kysyn lopuksi. "Eipä taitannut olla... Kiitos kun jaksoit auttaa... Niin ja anteeksi, jos olin jotenkin ärsyttävä", Saizo vastasi kysymykseen ja vielä oikein pahoitteli ärsyttävyyttään. Hirttäisi itsensä. "No... Ei se kai mitään... Mutta asiani eivät kuulu sinulle. Olet onnekas kun et päässyt hengestäsi", sanahdan Saizolle. "Voi hyvin..." totesin Kamanosukelle ja astelin huoneesta pois viikatteeni kanssa. Nyt taisi varmaankin olla sitten sen päiväryhmän vartioinivuoro. Tai ainakin päättelin asian siitä kun Aisu ja Envy tulivat vastaan ja katosivat sitten kellarikerrokseen. Minä taas jatkoin matkaani ulos, vaikka en kyllä tiennyt, että mitä nyt sitten tekisin. Valloituksen jälkeen täällä ei ollut tapahtunut oikeasti yhtään mitään. Kurja paikka...

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
18:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Koska naiset olivat astetta vaikeampi ja vielä kaiken lisäksi vaativia eikä Aisu voinut vaan antaa olla eikä kukaan olisi varmaan tykännyt hyvää, jos olisin laittanut Aisun kahteen tai jopa useampaankin osaan, niin näin vahtivuoron päätettyä asiaa piti vielä alkaa puimaan. No niinhän Aisu oli kyllä tainnut jopa sanoakin, että me selvittäisimme välimme vahtivuoron jälkeen. No oli miten oli, olin ollut kyllä Aisua enemmän hyödyksi, koska naisista nyt ei pahemmin ollut hyötyä ylipäätään edes. Aisu kai kuitenkin kuvitteli, että Dorian oli joku jumala tai joku muu vastaava, joka osasi sanoa kaikkeen oikein ja hänen sanansa oli laki. En kuitenkaan ollut tehnyt mitään kenellekään näinä kuutena viikkona ja olin yrittänyt parhaani ja mielestäni onnistunut oikein hyvin. Aisu sen sijaan oli ollut shokissa ainakin kaksi viikkoa ja vasta kolmannen viikon puolella päässyt shokkinsa yli. Järkyttyipä tämä kuitenkin helposti. Kuinka moisesta olisi edes sotaan?

Joka tapauksessa olin nyt sitten matkalla Aisun kanssa kellarikerrokseen tapaamaan kaiketi meidän kaikkien jumalaa eli Doriania. Tai lähinnä Aisun jumalaa. Kumma oli, jos hän vielä palvoisi sitä miestä. Vampyyri Dorian vaan oli, ei mikään jumala tai ylivaltias. Joka tapauksessa pääsimme päämääräämme eli vampyyriluolaan eli kellariin, jonka vampyyrit vaan olivat itselleen valloittaneet, koska tänne ei paistanut edes keskipäivällä ja täällä oli lisäksi mukavan viileää, jos vertasi muihin kerroksiin ja ulkoilmaan.

Aisu jatkoi matkaansa Dorianin nurkkaan ja minä tuli turhautuneena perässä. "Naiset..." mutisin hiljaa itsekseni pyöräyttäen liilan värisiä suhteellisen suuren kokoisia silmiäni. Nurkkaan päästiin ja vieläpä oikeaan kaiken lisäksi. Hakidonmuya oli selvästi valloittanut toisen nurkan itselleen. "Meillä on ongelma", Aisu aloitti. "Sinulla on ongelma..." mutisin siihen, koska eivät muut kyllä olleet ottaneet minua mitenkään ongelmaksi toisin kuin Aisu. Hakidonmuya ainakin näytti heräävän ja näytti lievästi sanottuna vittuuntuneelta. No, en yhtään ihmetellyt, kyllä itseänikin ärsytti. Naisten piti saada asiat hoitaa aina heti ja nyt eikä voinut odottaa, mutta naisia kuitenkin piti aina odottaa. Niinhän se vähän niin kuin menee. "Minusta meidän olisi syytä vihdoin päättää, että saako Envy jäädä tänne vaiko ei. Mutta jos minulta kysytään, niin eikö häntä voisi vaan tappaa? Säästyisi tämäkin maailma idiootilta", Aisu selitti kaiketi Dorianille. No, kenelle muullekaan, koska Aisuhan piti miestä jumalana? Mutta oikeita idiootteja lähdettäisiin etsimään, niin se olisi kyllä Aisu. Eikö Dorian voisi vaan iskeä naisen päätä mäsäksi? Onko liikaa pyydetty?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
19:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke veti yukatan takaisin päälleen, kun Ryuumei antoi siihen luvan ja odotti, jos tämä olisi saanut selville jotakin. Helpotus oli suuri, kun Ryuumei ilmoitti, ettei uskonut kyseessä olevan mitään vakavaa. Ja menisi ohi kun lepäisi ja joisi eikä rasittaisi itseään. Hän lupasi vielä koettaa miettiä muita tutkimismenetelmiä, jos tila pahenisi tästä ja kuulemma tässä oli mennyt sen verran vähän aikaa, ettei ollut vielä syytä huolestua. Kyseessä ei ainakaan ollut kasvain tai se tulehdus, koska oireet eivät olleet tarpeeksi pahoja ja tämä ei tunnustelemalla ollut löytänyt mitään huolestuttavaa. Ryuumei ei tiennyt, mistä pahoinvointi johtuisi, mutta jos se loppuisi viikon aikana, se tuskin edes tarvitsi sen kummempia syitä. Hän ei siis todennäköisesti sittenkään kuolisi tähän, mikä oli jo ehdottomasti päivän paras uutinen.

Ryuumei kysyi, että oliko vielä jotakin, mihin Saizo vastasi, että ei tainnut olla ja kiitti avusta ja pahoitteli ärsyttävää käytöstään. Tavallaan Kamanosuke toki ymmärsi Saizoakin, tämä oli ollut huolissaan eivätkä Ryuumein puheet kasvaimista sun muista varmastikaan helpottaneet asiaa. Toki hän oli halunnut saada vastauksen, siksihän Ryuumei ylipäänsä haettiin, ja varmasti turhautti, kun selkeää vastausta ei pystytty antamaan. Ryuumei vastasi vielä, että Saizo sai tämän kerran anteeksi, mutta hänen asiansa eivät kuuluneet tälle ja tämä sai olla onnellinen, ettei päässyt hengestään. Voi olla, että Ryuumei olisi päässyt hengestään kyllä ihan itse, mutta loistavaa, ettei tästä asiasta tarvinnut tehdä mitään tappelua. Paitsi että hänhän piti tappeluista, joten mitä hyvää siinä muka oli? Kai hän oli liian sekaisin tästä äskeisestä tutkimusprosessista. Ryuumei toivotteli vielä hyviä vointeja. ”Kiitos avusta.” Kamanosukekin huikkasi perään vielä ennen kuin Ryuumei lähti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
19:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Tokihan ymmärsin, että kyselyni saattoivat olla melkoisen ärsyttäviä, mutta en tiennyt, että mitä muutakaan olisin voinut tehdä sillä hetkellä. Halusin vaan kovasti tietää, että oliko kyseessä ollut joku vakavakin asia tai sairaus. Lopuksi kuitenkin päätin olla hiljaa ja seurasin vaan vierestä, että mitä Ryuumei mahtoi tehdä. Kyseinen albiino sai ilmeisesti kuitenkin analysoitua tilanteen eli kyseessä ei ollut mikään vakava sairaus eikä raskaus. Tiedä sitten, että mitä se albiino edes ajatteli kun oli ottanut raskauden puheeksi. Eikö se nyt ole selvää, että raskaaksi tuleminen on mahdollista vaan naisilla? Oli joka tapauksessa hämmentävää kuulla, että muka miespuolisenkin raskaus oli mahdollinen yliluonnollisilla. Olin hämmentynyt siitä vastauksesta niin pahasti, että olin tosiaan alkanut miettimään asiaa senkin kautta, että kuka hitto siitä lapsesta sitten huolehti. Näin jälkikäteen ajateltuna kysymys oli ollut ihan typerä. Tietenkin lapsen vanhemmat siitä huolehtisi, mutta minustako jonkun lapsen isä? En osannut ajatella, että minusta voisi sellaiseen olla. Tosin eipä Kamanosukekaan näyttänyt siltä, että haluaisi lasta. Sellainen sekoittaisi vaan kaiken. Mutta raskauskaan ei sitten ollut mahdollinen kun Ryuumei oli tosiaan kysellyt melkoiset kysymykset. Lopuksi Ryuumei kuitenkin oli lähtenyt kun oli ilmoittanut, että kyseessä ei ollut mitään vakavaa.

Kamanosuke kiitteli myös perään ja siinä se sitten oli. Kaaduin lopuksi takaisin sängyn päälle ja kaivoin sen miekankin pois selkäpuolellani olevasta miekan kantosysteemistä (olipa tarkka nimitys XD) ja laskin sen sitten lattialle. "On hyvä tietää, että et kärsikään mistään vakavasta", huokaan selvästi helpottuneena ääneen asian suhteen. Hoidoksi siis riittäisi vaan lepo ja se, että piti juoda tarpeeksi vettä. Kuulosti helpolta, mutta nyt täytyi vaan toivoa, että se sitten menisi ohi. Oli Ryuumei sanonut, että voisi katsoa kyllä tilannetta uudestaan, jos Kamanosuken ongelmat vaan jatkuisivat tai pahenisivat, mutta halusin uskoa, että tämä kyllä selviäisi tästä ja mitään suurempaa ongelmaa asiasta ei varmaan täytynyt tehdä. Olin saanut ihan turhasta moiset sätkyt, mutta oli paljon parempi olla nyt kun tiesi, että mitään vakavaa se ei ainakaan ollut. Hyvä joka tapauksessa, että kysyttiin asiasta.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  14  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com