Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
21:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Olin sattumoisin tai no... sattumoisin ja sattumoisin kuullut kun Saizo ja Ryuumei olivat puhuneet siitä, että Kamanosuke kuulemma voi jotenkin huonosti tai, että hänellä on pahoinvointia. Toisin sanoen, olin siis kuuntelemalla kuunnellut Saizon ja Ryuumein keskustelun muurilla. Ei salakuuntelu tietenkään ollut kovinkaan mukavaa, totta kai tiesin sen, mutta en muuten saanut tietää oikein mistään mitään. Olin kaikessa täysin ulkopuolisena, en ollut oikein edes puhunutkaan kenellekään sen jälkeen kun olin taas kunnossa. Ihan niin kuin olisin täysin näkymätön ja olematon ja ehkä myös samantekeväkin. Keskustelun olin kuullut kun olin tullut muurille johtaville portaille, mutta tuskin kumpikaan olisi minua nähnyt, vaikka olisin tullut ihan viereen kuuntelemaan asiaa. Kumpikaan ei nimittäin nähnyt minua edes siinä kohdassa kun tulivat samoille portaille ja jatkoivat siitä alas. Eivät edes, vaikka olinkin ollut ihan näkösällä ja lisäksi olin jopa yrittänyt tervehtiäkin, mutta eivät he mitään olleet nähneet tai edes kuulleet. Matka oli vaan jatkunut. Olisin halunnut kysyä Saizolta, että miten pahalta Kamanosuken olo on hänestä vaikuttanut. En edes ollut tietoinen, että Kamanosuke voi jotenkin huonosti, mutta eipä sitä kukaan mitenkään ollut edes kertonut.

Niinpä päätin sitten ottaa asiasta itse selvää ja seurata Saizoa ja Ryuumeita Kamanosuken ja Saizon huoneelle asti. En tietenkään sisälle asti, koska se olisi ollut vähintäänkin tunkeilua, mutta olin kuitenkin jäänyt oven toiselle puolelle eikä kuuleminen ollut mikään este. Kuulin kyllä kaiken, mitä huoneessa käytiin. Ryuumei oli aloittanut hirveän kuuloisilla ilmeisesti sairauksilla ja lopulta oli puitu vielä raskauttakin. Sen nyt sentään kuitenkin tiesin, mutta mistään muusta minulla ei ollut hajuakaan. Mutta kaikki Ryuumein luokittelemat sairaudet olivat kuulemma tavalla tai toisella hengenvaarallisia, mikä oli kamalaa. Lopulta Ryuumei oli päätynyt kuitenkin siihen, että mitään vakavaa se ei ollut eikä Kamanosuke ollut myöskään raskaana. Luulin, että vaan naiset voivat olla raskaana. Kyseessä siis oli kaiketi vaan ohimenevä pahoinvointi, joka ei kuulostanut mitenkään pahalta.

Sitten Ryuumei tuli huoneesta ulos, mutta eipä hän yksinkään olemassaoloani mitenkään reagoinut, vaikka ei tässä ollut mitään piiloja eli olin edelleenkin ihan näkyvällä paikalla. Huoneessa kuitenkin hiljentyi selvästi ja minä taas mietin, että pitäisikö minun ihan kysyä Kamanosuken vointia? Huomaisiko hänkään edes minua enää? Lopulta ryhdistäydyin ja päätin, että aijon kysyä asiaa, joten päätin koputtaa oveen. Ihme ja kumma, ovi avattiin jonkun ajan päästä. "Mitä unohtui?" Saizo kysyi ja kaiketi tämä luuli, että Ryuumei oli unohtanut jotain. "Eh... Ei mitään... Mi-" saan vaan suustani. "No mitä sinä nyt sitten haluat?" Saizo kysyi kun ilmeisesti viimen hoksasi, että joku todella oli ovella. "Haluan... Haluan nähdä Kamanosuken", vastaan lopulta. "Miksi?" Saizo kysyi heti perään. "Koska haluan vaan nähdä... Saanko tulla sisään?" kysyn sitten ja Saizo huokaisi jotenkin todella raskaasi. "No tule nyt sitten", tämä vastasi ja astui oven edestä pois, jolloin hetken harkinnan jälkeen astuin sisään. Saizo puolestaan näytti siltä, että joka voisin hoitaa asian ja häipyä, mutta annoin Saizon olla.

"Satuin kuulemaan, että sinulla on jotain pahoinvointia. Anteeksi, jos tunkeilen tai häiritsen jotenkin, mutta halusin vaan tulla kysymään, että oletko kunnossa... Mutta niin... Oletko kunnossa?" kysyn lopulta. Saizo puolestaan vaan pyöräytti silmiään ja sulki oven, kun kerta tajusi, että ei päässyt ihan heti minusta eroon. Mikähän häntäkin vaivasi? En kuitenkaan ollut tehnyt hänelle mitään. "Satuit kuulemaan? Ei siinä ollut silloin ketään kun puhuin Ryuumein kanssa asiasta..." Saizo aloitti seuraavaksi. Olihan se väärin, tiedän sen toki, mutta en muuten vieläkään saisi tietää mistään mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
22:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Yöllisen vartiovuoron ja sitä seuranneen pikaisen aterioinnin jälkeen Dorian oli vetäytynyt kellarin pimeään, hyvissä ajoin ennen valoisan tuloa. Hän oli kyllä sanonut, että jos tuli oikeasti tärkeää asiaa, kuten vaikka linnaan hyökättäisiin, hänet saisi kyllä herättää. Voisi hän aina neuvoja antaa puolustukseen, jos hyökkäys ei etenisi sisälle asti, koska ulos hän ei auringon paisteessa voinut mennä. Asia oli eri, jos taivas oli pilvessä, silloin aurinko ei ollut niin suuri uhka, mutta näin kesäisin, hän pysytteli mieluusti kellarin suojissa. Dorian raotti silmiään, kun kuuli askeleita lähestymässä hänen ja Hakidonmuyan kellarinurkkausta. Muut olivat jostain syystä vaatineet jotakin parijärjestelmää nukkumisen suhteen, mutta ei Dorianilla ollut mitään Hakidonmuyaa vastaan ja nukkuessa se seura nyt ei kauheasti haitannut.

Lopulta paikalle saapuivat Aisu ja Envy. Aisun tulo oli yllätys, koska yleensä nainen ei oikein tehnyt mitään ja tämä oli ottanut kaiketi itseensä siitä, että Dorian oli kehdannut uhata tämän henkeä. No olisi miettinyt, ennen kuin alkoi Dorianille valehtelemaan. Aisu kuitenkin ilmoitti, että heillä oli nyt ongelma. Johon Envy tosin korjasi, että Aisulla oli ongelma. Dorian avasi silmänsä kokonaan, muttei vaivautunut nousemaan ylös. Hänestä alkoi jotenkin tuntua, ettei kyseessä oikeasti edes ollut mikään tärkeä asia, koska joku hieman fiksumpi olisi lähetetty viestiä viemään, eikä Aisua. Ei ainakaan Envyn kanssa, koska nämähän vihasivat toisiaan. ”Sen on paras olla herättämisen arvoinen ongelma. Tiedätkö neiti, mikä aika nyt on?” Dorian totesi närkästyneenä. Hän ei ollut koskaan erityisen hyvällä tuulella, ei etenkään vasta heränneenä, vielä vähemmän, jos joku tomppeli herätti keskellä päivää.

Kuten Dorian oli jo aavistanutkin, asia ei ollut millään muotoa tärkeä, tai sellainen, mitä ei voisi hoitaa esimerkiksi sitten, kun hänen luontainen hereillä oloaikansa koittaisi. Ongelma oli se, että nyt pitäisi vihdoin päättää jäisikö Envy porukkaan vaiko ei. Aisusta Envyn voisi kuitenkin tappaa, koska säästyttäisiin idiootilta. ”Ja tulit tänne varta vasten häiritsemään juuri minua tällä asialla? Eikö päähäsi pälkähtänyt ajatusta, että sen asian voisi hoitaa vaikkapa auringon laskun jälkeen, koska se ei ole sellainen, että se pitäisi juuri tällä sekunnilla päättää?” Dorian kysyi nousematta edelleenkään makuupaikaltaan kellarin lattialta. ”Enhän voi edes päättää moista asiaa tässä ja nyt, koska täällä ei ole kaikki paikalla, jos et sattunut huomaamaan. Itse annoin asian olla, koska oli mielestäni aika selvää, että Envy on osoittautunut kelvolliseksi jäseneksi ja hyödyllisemmäksi kuin eräät täällä. Kukaan ei napissut, ennen kuin sinä nyt, joten ketään ei ilmeisesti haitannut, mutta saat puolestani järjestää jonkun hemmetin kokouksen asian tiimoilta, jos koet sen tarpeelliseksi. Mutta voisitteko nyt ystävällisesti painua turhine ongelminenne jonnekin helvettiin häiritsemästä untani?” Dorian ilmaisi oman kantansa ja sen, että asia oli käsitelty, eikä hän aikonut tuhlata jonninjoutavuuksiin yhtään enempää aikaansa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
22:46
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Olisi kyllä tosiaan kiva tietää, että miksi ylipäätään olimme täällä tai tiesinhän toki sen, että Aisulla oli nyt ongelma, mutta se voisi kyllä mielestäni odottaa ainakin iltaan. Toisaalta tämä oli täysin turhaa, koska kyllä kai joku nyt olisi kuuden viikon aikana saanut suunsa auki ennen Aisuakin, jos todella olisin häiriöksi? Aisu joka tapauksessa oli sanonut asiansa Dorianille. Hakidonmuya katsoi Aisua siihen malliin, että aikoisi kuristaa tämän hengiltä seuraavaksi ellei Dorian tee sitä. Dorian oli kuitenkin sanonut siitä, että asian olisi parasta olla herättämisen arvoinen ja tiesikö Aisu edes, että mikä aika nyt on. "Kello on varmaankin kymmenen, koska vuoromme loppui juuri", Aisu totesi siihen, mutta ei ilmeisesti ollut vielä sisäistänyt, että Dorian oli vampyyri, kuten toki oli myös Hakidonmuyakin.

Sitten siihen reaktioon, jonka Aisun asia sai. Eli oliko tuo sitten se asia, minkä takia Aisu oli täällä valittamassa. Seuraava kysymys oli se, että eikö Aisun mielessä käynyt, että asian voisi puida joskus auringonlaskun jälkeenkin. "No ei, koska Envy alkoi ärsyttämään minua", Aisu totesi siihen. "En edes vilkaissut sinuun muurilla. Itse tulit miekallasi hosumaan ja ärsyttämään minua, vaikka sillä hetkellä oli töitäkin tekemättä", sanahdan tarkoittaen linnan vartiointia. "Mitä mitä? En ollut kyllä ainoa. Ryuumei lähti kokonaan pois ennen kuin työt loppuivat", Aisu aloitti. "Ryuumei ei liity ongelmaasi mitenkään ja hänellä oli varmasti syy siihen. Hänhän lähti Saizon kanssa. Tai heti kun Saizo oli kertonut jotain", sanon siihen. "Ihan sama, lähti kuitenkin", nainen jatkoi. Helvetin idiootti.

Dorian jatkoi sitten siitä, että ei voinut päättää asiaa, koska kaikki eivät olleet paikalla. Samalla selvisi se, että olin kuulemma ainakin Dorianin mielestä ihan kelvollinen jäseneksi ja samalla Aisua hyödyllisemmäksi. Oliko naiset koskaan edes hyödyksi? Lopuksi siihen, että voisimmeko häipyä. "Eiköhän se asia nyt ole joka tapauksessa ihan selvä. Sori, että häiritsin, mutta naiset ovat naisia..." sanahdan loput lähinnä Dorianille ja lähdin sitten paikalta pois, koska eiköhän se nyt ollut siinä. Aisu taisi myös lähteä perään äänestä päätellen ja pian pääsimme pois kellarista. Jatkoin siitä kuitenkin sinne omalle huoneelleni tai no, minun ja Hoshiyomin huoneelle, mutta ei minulla mitenkään ollut hajua, että missä se mies mahtoi mennä. Pääsin joka tapauksessa huoneelle, mutta mitähän sitten?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
22:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo tuli takaisin sängylle kun Ryuumei oli lähtenyt ja asettui makaamaan. Kamanosuke istui edelleen ja sitoi Yukataa paremmin päälleen, koska se nyt oli löystynyt operaation aikana, joten vyö piti sitoa uudestaan kiinni. Saizo huokaisi helpotuksesta, että oli hyvä tietää, ettei Kamanosuke kärsinyt mistään vakavasta. ”Niin, oli hyvä, että kysyit Ryuumeitä, vaikka vastustinkin ensin. En olisi kuitenkaan uskonut oikein, että hän olisi vaivautunut tulemaan.” Kamanosuke vastasi yhä patjalla istuen. Ryuumei ei oikein vaikuttanut sellaiselta, joka mielellään auttoi muita. Mutta hyvä, että oli tullut, oli se nyt kuitenkin hyvä kuulla, ettei tässä oikeasti ollut mitään aihetta suurempaan huoleen.

Hetken päästä kuitenkin oveen koputettiin ja Saizo nousi avaamaan. Kamanosuke vilkaisi kohtaa, missä Ryuumein viikate oli ollut, mutta oli tämä sentään ottanut sen mukaansa. Hän oli ajatellut, että tämä oli mahdollisesti unohtanut sen ja tullut hakemaan sitä. Ovella ei ilmeisesti ollut Ryuumei, äänestä päätellen Noki. Kamanosuke ei ollutkaan nähnyt tätä aikoihin tai oli toki, muttei muistanut kunnolla puhuneensa tämän kanssa hetkeen, tämä kun nöpötti aina jossain piilossa. Oli hän tietenkin käynyt katsomassa Noen vointia valloituksen jälkeen, aina silloin tällöin mitä nyt töiltä oli ehtinyt, silloin alkuviikoista kun oli saanut siivota ja tehdä kaikkia muita hommia selkä vääränä. Lisäksi hän ei ollut halunnut häiritä Noen toipumista ravaamalla siellä jatkuvasti ja olisi se ollut vähän tyhmää muutenkin, ei hän ollut oikein sellaista tyyppiä, joka kävi viihdyttämässä sairaita… Noki oli poikkeus luultavasti siksi, että olisi ollut vähintäänkin törkeää jättää asia huomiotta sen jälkeen, kun Noki itse oli ollut huolissaan hänen tilastaan silloin aikaisemmin.

Saizo ei selvästikään riemastunut vierailusta ja ilmeisesti Noki olikin tullut katsomaan Kamanosukea. No ei hän kaiketi Saizon kanssa ollutkaan ikinä ollut missään tekemisissä? Noki pääsi kuitenkin sisään ja selitti kuulleensa, että Kamanosukella oli pahoinvointia. Kamanosuke vilkaisi Saizoa. Missä välissä tämäkin asia oli tullut julkiseen tietoon? Saizon piti sanoa vain Ryuumeille, vai oliko Ryuumei kertonut Noelle? Ei Kamanosuke halunnut kaikille asiaa kuuluttaa kuitenkaan. Joka tapauksessa Kamanosuke käänsi katseensa taas Nokeen, kun tämä kysyi oliko hän kunnossa. ”Juu olen, ei tässä mistään vakavasta ole kyse, eiköhän se pian mene ohi.” Kamanosuke vastasi Noelle Saizon alkaessa valittamaan, ettei Noki voinut sattua vain kuulemaan sitä, koska paikalla ei ollut ketään.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.02.2016
23:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Kamanosuke sanoi, että oli loppujen lopuksi ollut hyvä, että olin kysynyt asiaa Ryuumeilta, vaikka punapää olikin vastuttanut. "En oikein tiennyt, että kuka muu voisi olla mahdollinen. En kyllä myöskään uskonut, että hänestä oikeasti olisi ollut noinkin paljon hyötyä", sanoin siihen. Kamanosuke taas ei ollut uskonut, että Ryuumei olisi tullut. "Totta puhuen en itsekään uskonut, koska aluksi tämä oli vaikuttanut siltä, että olisin voinut painua muuallekin", selitin Kamanosukelle asiaa. Tosin seuraavaksi joku kehtasi vielä tulla häiritsemään, vaikka ei kai tässä sillä tavalla ollut edes mitään menossa, että mitään voisi häiritä. Ehkä kyseessä oli vaan Ryuumei, joka oli jättänyt jotain? Tosin viikatetta ei kyllä näkynyt missään. Nousin ylös sängystä huokaisten hieman ja astelin ovelle, jonka lopulta avasin. Ovella ei kuitenkaan ollutkaan Ryuumei, vaan karvapallo, jota ei kyllä ollut juuri näkynyt. En ihan ollut odottanut, että ovelle olisi tullut juuri hän, koska tätä nyt en pahemmin ollut edes nähnyt. Tai no kai olin tämän pari kertaa nähnyt? Ei kun niin, hänhän oli se menninkäinen. Aivan totta. Mutta eihän moista nyt voinut muistaa, kun ei pahemmin ollut edes tekemissä moisen kanssa, paitsi sen yhden ainoan kerran eli kuusi viikkoa sitten, kun Kamanosuke raiskattiin. Mutta silloinkin vaan sen verran, että karvapallo sai purettua sen Rickterin loitsiman loitsun ja siinä se. Muuten en pahemmin ole kun joskus aina vilaukselta nähnyt karvapallon. Karvapallon nimikään ei ollut vieläkään ihan muistissa, jos edes olin kuullut sitä. Joka tapauksessa housuja vailla oleva otus halusi päästä katsomaan Kamanosukea enkä jaksanut ymmärtää, että miksi. Olivatko he jotain hyviäkin ystäviä?

Päästin karvapallon sisään ja tämä kyseli sitten Kamanosuken oloa ja oli esittänyt asian niin, että oli sattumalta kuullut, että Kamanosukella oli pahoinvointia. Kamanosuke puolestaan oli siinä kohdassa vilkaissut minuun ja siinä kohdassa sanoinkin, että eihän karvapallo ollut voinut mitenkään vaan sattumalta kuulla sitä. "Ei se ehkä ihan sattumaa ollut... Kunhan vaan satuin etsimään tekemistä jostain, koska kukat loppuivat kesken... Tai olisi loppunut. Satuin olemaan muurin portailla kun kuulin, että puhuit Kamanosukesta. Ei ollut tarkoitus salakuunnella, mutta en voinut antaa ollakaan, mutta olen pahoillani", karvapallo vastasi siihen. Kuinka vaan, mutta mistä ihmeen kukista tämä muka höpisi?

Kamanosuke puolestaan vastasi, että on kunnossa eikä kyseessä ollut mitään vakavaa ja kyllä se varmasti ohi pian menee. "Hyvä, jos se ei ole vakavaa ja toivotaan, että se on pian ohi", karvapallo sanoi siihen ja samalla tämän kasvoilla kävi myös hymy. Karvapallo ei kuitenkaan näyttänyt olevan vieläkään lähdössä mihinkään, vaan asteli lähemmäksi Kamanosukea, joka edelleenkin istui patjalla, jonka päälle lopuksi itsekin tulin uudestaan istumaan. "Tässä... Tein sen itse ja ajattelin antaa sen sinulle", karvapallo ilmoitti hymy huulillaan Kamanosukelle ja näytti ojentavan jotain kukkaseppelettä Kamanosukelle. Tuohonko kukat olivat loppumassa kesken? Miksi? Miksi ihmeessä hän Kamanosukelle jotain kukkapuskaa kantaa? Oikeasti? En nyt jaksanut taaskaan ymmärtää mitään. Missä välissä Kamanosukesta ja karvapallosta on noinkin hyviä ystäviä tullut? Vai olivatko he enemminkin?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
23:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ruokailun jälkeen Yukimura oli ottanut vielä lyhyet nokoset, mutta herätessään tajusi, että oli tainnut epäonnekseen nukkua pommiin. Rokuro oli jossain, tiedä sitten oliko mennyt vahtiin herättämättä häntä. Ei kai sentään. Kiireellä Yukimura nousi ylös ja alkoi vaihtamaan vaatteita, joita piti toki etsiä ensin vähän joka puolelta huonetta, koska tavaroita ei tietenkään voinut laittaa järjestykseen. Voisi Rokurokin joskus siivota täällä (Yukimuran sotkuja). Kun hän oli valmis ja menossa, hän tajusi kimononsa olevan väärin päin, ja sitten piti aloittaa kaikki alusta. Lopulta hän oli valmis ja rymisteli hirveää vauhtia ulos huoneesta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.02.2016
23:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Noki selvensi, että ei se nyt ihan sattumaa ollut, että tieto hänen korviinsa oli päätynyt, kunhan oleili lähistöllä ja kuuli ja kuunteli sitten vähän lisää ja oli sitten muka pahoillaan siitä. No olkoon, ei siinä mitään katastrofia tarvinnut tehdä, kunhan koko linna ei kohta luulisi, että Kamanosuke oli raskaana tai jotain muuta yhtä typerää ja kohta joku urpo tulisi onnittelemaan. Noki sanoi sitten hymyillen, että oli hyvä, että kyseessä ei ollut mikään vakava. No hävytöntähän olisi alkaa harmitella, että harmi ettei Kamanosuke nyt kuollutkaan, mutta kaipa Noki ihan tarkoitti sitä, vaikkei Kamanosuke ymmärtänytkään miksi tämä jotenkin pyöri hänen ympärillään. Olihan täällä muitakin, varmasti Noen kannalta paljon miellyttävämpääkin seuraa, kuin Kamanosuke, mutta omapahan oli valintansa, yksin tämä taisi aika pitkälti olla jossain. Hänen vartioryhmäkaverinsa kun nukkuivat päivät, niin eipä siinä oikein tutustuttu. Itsestähän se toki oli vain kiinni että tutustuiko vai ei, Kamanosukella oli ollut helppoa, kun Saizo oli jo ennestään tuttu, eipä hän kauheasti muihin ollutkaan tehnyt tuttavuutta, no Noen kanssa aina silloin tällöin kun oli sattunut näkemään tätä jossakin.

Seuraavaksi Kamanosuke oli pudottaa silmät päästään, ja sitten olisikin ollut jo vakavammasta vammasta kyse, kun Noki ojensi hänelle kukkaseppeleen ja ilmoitti ylpeänä, että teki sen ihan itse ja antaisi sen Kamanosukelle. Mitä tämä nyt oli? Kuka oikeasti kulki jonkun seppeleen kanssa että ”hei, mitä kuuluu? tein tämän sinulle, tykkäätkö?”. Tuollaisten tekemiseenkö Noki täällä aikansa kulutti? Hetken tyhmänä tuijotettuaan ensin seppelettä ja sitten Nokea, hän lopulta otti seppeleen vastaan, koska olisi kai ollut töykeää olla ottamatta. ”Ai, no… kiitos.” Hän vastasi melko hämillään. Ei kukaan ollut hänelle kukkia kantanut vuoteeseen, ikinä. Tilanne oli jotenkin niin utopistinen, että hän alkoi miettiä, että ehkä hänellä oli noussut kuume ja tämä oli jotain houretta…

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
00:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimura oli joku asia sitten saanut syötyä aamupalansa ja juotua teensä, joten keräilin sitten astiat kasaan ja lähdin kuskaamaan niitä pois huoneesta. Yukimura puolestaan oli näyttänyt siltä, että ottaisi vielä ruokalevon, mutta eipä vahtivuoromme nyt kuitenkaan vielä ollut alkamassa, joten mikä ettei? Piti vaan muistaa käydä kiskomassa Yukimura pystyyn ennen kun vahtivuoromme alkaa. Pääsin keittiöön asti vilkaisten samalla kelloa, että olihan tässä nyt kuitenkin aikaa ihan riittävästi. Sen jälkeen aloin tiskaamaan käyttämiäni astioita ja tajusin, että kattilat ja pannutkin oli vielä tiskaamatta, vaikka luulin, että olin jo hoitanut sen, mutta enpä sitten ollutkaan. Eipä kai siinä muuta sitten kun, että pitäisi alkaa niitäkin tiskaamaan. Lisäksi teen valmistuksessa ollut pannu näytti edelleenkin olevan liedellä, joka taas oli päällä, mutta ei nyt kuitenkaan nupit kaakossa, mutta pienellä lämmöllä kuitenkin. Kuinka tyhmä voinkaan olla?

Sammuttelin kuitenkin sen lieden ja nappasin pannun levyltä pois, mutta ettei menisi ihan niin helpoksi, niin onnistuin aika taktisesti saamaan teetä päälleni. Ja näin hakamassa oli nyt teetä ihan kivasti ja samalla olin onnistunut vielä polttamaan itseni sillä pirun teellä kun jotenkin näppäränä poikana olin saanut teetä vatsani alueelle. Eihän siinä mitään, jos paita olisi ollut pidempi, mutta näin ei ollut (raukkaparalla varaa vaan lyhkäsiin paitoihin XD). Tänään ei selvästikään ollut päiväni, mutta jätin sitten seuraavaksi tiskit niille sijoilleen eli keittiö näytti melkoiselta, koska teetkin olivat lattialla, vaikka suurin osa taisi kyllä olla hakamallani. Onneksi se oli väriltään tumma eikä vaalea, koska teetahra ei varmasti kovinkaan helposti lähtisi. Ärsyttävää, koska hakama oli lempparini.

Pääsin joka tapauksessa etsimääni kylpyhuoneeseen ja koitin siellä saada mahdollisimman nopeasti kylmää helpostusta vatsani alueelle ja sitten saada sitä teetahraa edes jotenkin pois hakamalta. Tässähän se aika sitten hienosti kerkesikin vierähtämään, kun tajusin vihdoin, että Yukimura taisi nukkua edelleenkin ja vahtivuoro alkaisi kohta ellei se ollut jo alkanut. Kastelin nopeasti jonkunlaisen nipun paperia kylmällä vedellä ja painoin sen vatsani kohdille vaan todetakseni, että tee oli jättänyt ihooni punertavan läntin, joka oli sitten ilmeisesti jonkun asteen palovamma. Sitä ei kuitenkaan kerennyt miettiä nyt, koska Yukimura piti herättää, mutta kun vihdoin pääsin huoneemme ovelle, niin Yukimura rymistelikin sieltä juuri parahiksi ulos. "Yukimura?!" pääsi ensimmäiseksi suustani hieman ehkä jopa säikähtäneenä, koska toinen oli vaan ilmestynet huoneesta eteeni. Huoneessa näytti olevan melkoinen kaaos, joka tiesi siivoamista. Samalla muistin taas sen hiton keittiönkin kaaoksen ja samalla olin näköjään kastellut linnan käytävänkin vedellä, jota tiputteli paperimytystä, jota pitelin vatsani kohdilla edelleenkin. "Anteeksi... Tarkoitukseni oli kyllä tulla herättämään aikasemmin, mutta sitten sattui sitä ja tätä... Olen pahoillani", koitin selittää edes jotain. Tämä ei kyllä ollut tapaistani.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
00:19
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Saizoa ja Kamanosukea näytti molempia vaivaavan joku, kun olin sattunut ojentamaan tekemäni seppeleen Kamanosukelle, joka kaiketi taisi olla vuoteenomana. Olihan Kamanosukekin aina välillä tullut katsomaan minun vointia, vaikkakin nyt melko harvoin, koska linnassa oli tekemistä. Ymmärrän sen toki ja mielestäni olisi ollut vähintäänkin törkeyden huippu, jos en itse olisi tullut sitten vastavuoroisesti katsomaan Kamanosukea, kun tällä oli pahoinvointia. Kukkaseppeleen puolestaan oli tarkoitus vaan piristää jollain tavalla, vaikka ei se toki pahoinvointia poiskaan taikonut tietenkään, mutta jonkunmoinen lahja sen nyt kuitenkin kuului olla. Ihan vaan huomionosoitus. "Miksi ihmeessä kantelet kukkia Kamanosukelle?" Saizo päätti seuraavaksi töksäyttää. Kamanosuke puolestaan näytti selvästi hämmentyneeltä, mutta kiiteli kuitenkin ja otti kyseisen seppeleen vastaan. Saizo katsoi sitten Kamanosukeen ja sitten taas minuun odottaen jotain vastausta ilmeisesti. "Eikö kukkia muka olisi saanut tuoda? Yleensä sairaalle tuodaan kukkia... Eikö teillä sitten muka tehdä niin? Meille se on hyvinkin yleinen tapa", selitin asiaa Saizolle. Saizo ei varmaan ollut koskaan kukkia saanut ainakaan, mutta eipä kai Kamanosukekaan, kun oli noin hämmentynyt asiasta. "Ei sen ollut tarkoitus mitenkään pahasta olla tai saada aikaan mitään kamalaa hämmennystä..." sanon seuraavaksi.

Saizo ei kuitenkaan vieläkään selvästikään halunnut käsittää, että miksi olin tuonut seppeleen. "Ihan se ja sama, että mikä syysi on, mutta voisit jättää rehusi kyllä tuomattakin!" Saizo tuhahti lopuksi siihen ja vilkaisi seppelettä. Hyvä kun hän ei kiskonut sitä itselleen ja laittanut osiin, koska siltä tämä ainakin näytti tällä hetkellä. "En tajua, mitä väärää olen nyt muka tehnyt?" yritin kuitenkin. "Etkö tosiaan?!" Saizo ärähti siihen ja ennen kuin kerkesin edes tajuamaan mitään, niin olin saanut Saizolta niin sanotusti turpaani sellaisella voimalla, että kaaduin lattialla. "Nyt alat kyllä selittämään!" mustahiuksinen mies selitti ja tarrasi seuraavaksi paitani kaulukseen ja nosti siitä melko helposti vielä ylös, koska minua ei kuitenkaan oltu koolla pilattu, mutta tunsin selvästi paniikin puskevan pintaan enkä tajunnut, että mitä piti selittää tai mitä edes olin tehnyt väärin. Se oli vaan seppele.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.02.2016
00:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Tavallisesti Kamanosuke olisi varmaan nauranut Noen ulos kukkaseppeleineen, mutta nyt hän oli vain niin hämmentynyt koko tilanteesta, ettei edes tajunnut. Tuijotti vain seppelettä käsissään, jonka Noki oli itse tehnyt ja oli vielä ilmoittanut sen niin ylpeästi. Hän hätkähti hieman, kun Saizo alkoi tivaamaan Noelta syitä, että miksi tämä kantoi Kamanosukelle kukkia. Noki selitti, että yleensä sairaille tuotiin kukkia tai ainakin heillä päin se oli tapana. Ei Kamanosuke tiennyt, häntä ei oltu koskaan huolittu normaalin yhteisön arkeen mukaan, hänelle ei ainakaan kukaan ollut raahannut kukkia, jos hän oli sairastunut. Jotain hemmetin pahan makuista lääkettä vain. Sekin oli poikkeuksellista huomiointia, yleensä ketään ei kiinnostanut, ennen kuin hän pääsi Saizon luo asumaan. Noki lisäsi vielä, että ei sen ollut tarkoitus mitään pahaa tarkoittaa tai hämmentää. Kamanosuke oli selittämässä, että ei se haitannut, ajatus oli kiltti, hän ei vain ollut tottunut saamaan kukkia, joten se oli jokseenkin erikoista, muttei ehtinyt.

Saizo oli saanut jonkin kohtauksen tästä aiheesta ja ilmoitti, että Noen syyt olivat yhden tekevät, mutta tämä olisi voinut jättää rehut tuomatta. Mistä hän nyt noin kovasti suuttui? Kukkiahan ne vain olivat. Noki ei ymmärtänyt, mitä väärää oli tehnyt. No ei mitään, Saizolla vaan oli jokin ongelma. Sitten Saizo oli jo täräyttänyt Nokea kuonoon, alkoi vaatia tältä selityksiä ja riepotti paidan kauluksesta. Kamanosuke nousi siinä kohtaa ylös ja meni hätiin. ”Saizo, rauhoitu! Mikä ihme sinun on, ne olivat vain kukkia, ei siinä ole mitään syytä hermostua noin!” Hän yritti rauhoitella tätä ihmetellen syytä Saizon käytökseen. Ei kai tämä kuvitellut että hän ja Noki… Ei hemmetti, siitäkö kenkä puristi? Ja Kamanosukea sanottiin idiootiksi! Ei Kamanosuke kunnolla edes tuntenut Nokea, puhui tälle vain, koska tuntui, että tämä oli melko yksinäinen eikä osannut muidenkaan seuraan hakeutua. Ja koska tämä oli kuitenkin auttanut häntä yhtä paljon kuin Saizo siitä Rickter-tapaturmastä toipumisen kanssa, niin hän oli sen verran velkaa Noelle, että edes jutteli tälle ja kohteli ystävällisesti. Kai he ehkä ystävät saattoivat olla, mutta eivät Kamanosuken mielestä vielä ainakaan kovin hyvät sellaiset, eivät he nyt niin paljon keskenään aikaa viettäneet.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
10:35
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Se perhanan kettu risteytys ihminen oli tosiaan tullut ja tuonut jotain perkeleen rehujaan mukanaan Kamanosukelle. Siis ihan tosi? Ja vielä kulki kaikki paikat julkisesti levällään eli ilman housuja. Säädytöntähän tuo oli ja sitten vielä tullaan lirkuttelemaan Kamanosukelle pelkkä paita päällä, joka sekin hitto vie oli käynyt myös Kamanosuken päällä siinä yhdessä kohdassa niin, että karvamulkero oli heilunut alasti ihan julkisesti kaikkien nähden ja vietti vielä liian tiivistä aikaa Kamanosuken kanssa. Siis mitä helvettiä oikeasti? Kas kun ei sormustakin tuonut samalla ja kysellyt, että mennäänkö naimisiin. Ihan hyvin sellainenkin olisi voinut mahdollista. Mutta jos minulta kyselittiin, että Kamanosuke ei kyllä pelehdi moisen kanssa selkäni takana. Kuka normaali mies muuten toisi miehelle jotain helvetin kukkia ellei omistanut takaa-ajatuksia? Ja karvaääliö muka oli viattomasti vaan tuonut sairaalle kukkia. Kamanosuke mitään millään rehuilla tee (ja näin Saizo päätti sen Uken puolesta XD). Rehut voi vaikka syöttää niille, jotka niitä oikeasti kaipaavat. Kukaanhan ei tuo minun silmien alla Kamanosukelle ainuttakaan kukkaa ja karvajuntti saa kyllä tuntea sen nahoissaan.

"En ole edes tehnyt mitään väärää! On normaalia muistaa myös sairaita! Eihän heitä voi vaan unohtaa!" karvapallo parahti. "Kukaan tässä ketään ole unohtamassakaan!" karjuin siinä kohdassa, koska en vaan voinut sisäistää niin perkeleen kukkia ilman mitään taka-ajatuksia, koska ei kukaan ole tähän asti ihan viatomasti kukkia kantanut kenellekään. Ainahan siinä oli joku taka-ajatus. "Miksi toit kukkia?! Kerro oikea syy tai todista se, mitä teillä on?!" jatkoin sen jälkeen karvatörpölle. "Mitä on mitä? Mitä on kellä? Kamanosukella ja minulla vai? Olemme ystäviä!" karvajuntti yritti. "Ei mene läpi!" ärähdän siinä kohdassa tiukentaen vaan otettani karvatollon paidasta.

Seuraavaksi Kamanosuke päätti tulla väliin selittämään, että piti rauhoittua. Sitten kyseltiin jo, että mistä kiikaasta ja kukkiahan ne vaan olivat eli ei ollut syytä hermostua. Tiputin karvamöykyn lattialle tämän älähtäessä melko kovaäänisesti eli ilmeisesti sattui. Hyvä. Tallasin vielä karvapallon hännän päälle, koska hänhän ei lähtisi mihinkään ennen kuin olisi kuollut tänne. No silloin ei kyllä kukaan itse enää lähde mihinkään, mutta voinen auttaa siinä sitten. "Jaa, että rauhoittuakin pitäisi kun selkäni takana vahdataan jonkun perkeleen ketun kanssa ja sitten kun suhde tulee julki, niin sen jälkeen ne ovatkin vaan kukkia eli ei tarvitse hermostua, niinkö?!" ärähdän seuraavaksi Kamanosukelle. "Kukaan ei ole koskaan ikinä tuonut kukkia yhtään kenellekään ellei siinä ole jotain takaa-ajatuksia mukana ja vielä helvetti soikoon ilman housuja!" jatkoin Kamanosukelle edelleenkin samaan sävyyn. Karvapallo puolestaan huusi tuskasta kun seisoin tämän hännän päällä, mutta enhän toki ollut mikään kaikista kevyin. Samalla nappasin sen seppeleenkin Kamanosuken käsistä(?) pois, laitoin paloihin ja viskasin sen karvamöykyn päälle. "Pidä rehusi!" sanahdan ja käännyin uudestaan Kamanosuken puoleen seisten edelleenkin sen juntin hännän päällä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.02.2016
15:37
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro ei vielä ollutkaan vartiossa, koska tämä tuli käytävällä vastaan, tai oikeastaan Yukimura oli törmätä tähän. Rokuro alkoi pahoittelemaan ja sanoi olleensa tulossa herättämään, mutta sitten oli kaiketi sattunut jotain ja hän ei ollut ehtinyt. ”Ei se mitään, ei se mitään, mutta mennään nyt, kerta olemme molemmat myöhässä ja Asamihime ja Hauru ovat keskenään vartiossa. Ei anneta heidän odottaa enempää!” Yukimura sanoi ja jatkoi kiireesti matkaa alakertaan ja siitä ulos ja kohti muurille vieviä portaita. Asami oli ainakin muurilla hohteesta päätellen, vaikka nainen tavallisesti yleensä vahtikin näkymättömässä muodossaan, moinen hehku kun oli aika huomiota herättävää. Yukimura paineli kuitenkin muurille, kamalan rankkaa tällainen töiden teko, ja pahoitteli myöhästymistä. Eipä sitten muuta kuin omalle muurin pätkälle yrittämään olla nukahtamatta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.02.2016
15:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Tilanne oli kehittynyt nopeasti siihen pisteeseen, että Saizo oli tullut hulluksi. Yleensä se oli Kamanosuke, jota piti rauhoitella kun hän suuttui muiden mielestä tyhmistä syistä. Noki yritti selittää, ettei ollut tehnyt mitään väärää, koska oli oikein muistaa sairaita. Sairas taisi siis olla Kamanosuke, vaikka hänellä oli vain hieman pahoinvointia, mutta kuitenkin. Saizo sai seuraavan ongelman siitä, kun Noki sanoi, ettei sairaita voinut vain unohtaa, että kuka nyt ketään oli edes unohtamassa. Ei Noki nyt varmaan tarkoittanut, että Saizo oli unohtanut ketään, Kamanosukekin tajusi, että se oli yleisen tason ilmaus. Ei hän hirveästi olisikaan loukkaantunut, jos Noki ei olisi tullut sairaskäynnille, mutta ei tämän tulemin nyt oikeasti ollut mikään ongelma… Paitsi Saizolle selvästi. Sitten Saizo huusi taas, että miksi Noki toi Kamanosukelle kukkia ja tämän piti kertoa oikea syy tai se mitä heillä oli meneillään. Mikä urpo. Näyttikö Kamanosuke siltä, että olisi kiinnostunut olennosta, joka oli puoliksi eläin? Siis siinä mielessä? Ihan tosi? Tästä voisi jo loukkaantua, että Saizo kuvitteli hänestä moista. Noki yritti selittää, että he olivat vain ystäviä, mutta Saizo ei uskonut. Oikeastaan Kamanosuken mielestä eivät edes mitään erityisen hyviä ystäviä, parempi tuttu Noki oli kuin moni muu täällä, mutta kaveri olisi ehkä ollut osuvampi ilmaisu.

Kamanosukenkaan rauhoitusyritykset eivät onnistuneet, koska Saizo alkoi huutaa hänelle, että vaikea rauhoittua, kun hänen selkänsä takana vehdattiin ketun kanssa. Ja nyt kun joku olematon suhde oli tullut julki, niin vain kukat olivat sitten vain kukkia ja ei tarvinnut hermostua. ”Kuuntele nyt itsekin, miten typerältä tuo kuulostaa. Kukkien tuominen on kyllä huomattavasti viattomampaa hommaa kuin yhdessä sängyssä nukkuminenkin ja sekin oli sinun väittämäsi mukaan vain viatonta nukkumista. Kuka helvetti se valitti minulle, että mikään ei toimi jos ei voi luottaa, mitä? Väitätkö helvetti tosissasi, että minulla on joku hiton salasuhde Noen kanssa sinun selkäsi takana vain sillä perusteella, että Noki toi kukkaseppeleen ja kysyi vointia!? Hiton idiootti!” Kamanosuke ärähti seuraavaksi, koska hänelle ei syyttä huudettu noin ja väitetty perättömiä. Saizo oli ottanut itseensä kun Kamanosuke oli kuvitellut tämän pelehtineen sen lorton kanssa, koska he nukkuivat samassa sängyssä ja lortto oli sentään inhimillisen näköinen, jossain määrin, toisin kuin Noki. Noki oli kyllä varmasti muuten lorttoa paljon mukavampi tapaus, mutta ei niin mukava, että Kamanosuke olisi alkanut vehtaamaan tämän kanssa.

Noki ulvoi lattialla Saizon talloessa tämän hännän päällä ja huutaessa Kamanosukelle, että kukaan ei tuonut kellekään kukkia ilman taka-ajatuksia ja vielä ilman housuja. ”Noki kulkee muutenkin ilman housuja eikä vain nyt kun hän tuli tuomaan minulle kukkia, saakelin törppö. Tosin ilmeisesti saizo oli kateellinen kukkaseppeleestä, koska nappasi sen itselleen ja seuraavaksi repi sen ja heitti Noen päälle huutaen, että pitäisi rehunsa. Kamanosukelle alkoi riittää ja hän iski nyrkkinsä seuraavaksi Saizon naamaan. (?) ”Ja pidä sinä turpasi kiinni ja lakkaa tekemästä tyhjiä johtopäätöksiä tyhjästä!” Hän huusi vihaisena. Saizolla ei ollut yhtään mitään syytä hakata itseään ainakin puolta pienempää olentoa siksi, että tämä toi Kamanosukelle kukkaseppeleen. Eri asia, jos tämä olisi mönkinyt ilman pöksyjänsä Kamanosuken peiton alle, sitten olisi voinut olla aihetta, mutta tässä ei kyllä ollut mitään aihetta suuttua.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
16:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimuraa ei siis mitenkään haitannut se, että en ollut kerennyt tulla mitenkään herättämään häntä. Itseäni kyllä ainakin pienesti haittaisi asia, koska yleensä en ole sotkenut kaikkea näin täydellisesti. Siivottavaakin tuntui olevan vähän joka paikassa tai ainakin huoneessamme ja keittiökin taisi jäädä ainakin teen jäljiltä melkoiseksi sotkuksi. Lisäksi tämä kyseinen käytäväkin oli osin märkä. Tai no vähän vaan, mutta kuitenkin. Ja mitähän sitten vielä? Oliko vielä jotain? Yukimura kuitenkin jatkoi, että eiköhän sitten mennä, kun kerta olimme taktisesti molemmat myöhässä. Yleensä olin niin täsmällinen asioiden suhteen, mutta nyt ei tullut mistään mitään. Asamihime ja Hauru puolestaan taisivat olla keskenään vartiossa. Tosin jostain syystä epäilin, että Asamihime taisi kyllä olla siellä ihan yksinään, koska Hauru ei ainakaan ollut kaikista ahkerimmasta päästä. "Aivan", totesin ja lähdin lopulta myöskin Yukimuran perässä kohti linnan ulko-ovea sen paperimyttyni kanssa.

Yukimura kerkesi kuitenkin jo menemään ja Asamihime oli selvästi ainakin muurilla hehkustaan päätellen, mutta Hauru kyllä tuli selvästi keittiön suunnalta. "Tiedätkö mitä keittiölle on tapahtunut? Siellä oli hirveä kaaos. Teetä, vettä ja astioista oli vähän siellä sun täällä", Hauru selitti. "En minä vaan tiedä", pääsi suustani ensimmäisenä, vaikka taisin kyllä tietää. "Mihin kannat märkää paperia tuollaista määrää?" Hauru jatkoi kun oli selvästi huomannut paperimytyn, jota pitelin edelleenkin vatsani kohdalla. "Eikö sinunkin pitäisi olla jo vartiossa?" päätin kuitenkin vaihtaa puheenaiheen. "Kyllä, mutta ajattelin käydä ensin juomassa vaan vettä kun iski kamala jano kesken kaiken. Keittiössä oli vaan vaikea tehdä mitään kun teetä oli lattiat täynnä ja joku oli vielä kerännyt hirveän tiskivuoren tiskialtaaseen", Hauru sanoi ja nyt olimme sitten taas keittiökeskustelussa, josta tämäkin alkoi. "Tiedätkö sitten, että kuka keittiössä on tänään käynyt?" päätin ihan vaan kysyä. "Envy tuli keittiöstä melko ärtyneen näköisenä ja varoitteli tulvasta, mutta muista en tiedä ja tuskin se Envy siitä päätellen oli", Hauru vastasi.

"Anteeksi, jos keskeytän, mutta tiedättekö, että kuka on sotkenut keittiön?" kuului seuraavaksi Aisun ääni ihan vierestämme. "Emme... Sen minäkin haluaisin tietää", Hauru vastasi siihen. Eikö tämä lopu koskaan? Halusin kyllä vajota vaan maan alle. "Mikä tuo vetinen paperimytty oikein on?" Aisu kyseli seuraavaksi. "Ei mikään... Ulkona on kuuma, joten se viilentää", vastasin vaan jotain ja otin jalat alleni, koska ei huvittanut enää jatkaa tätä. Yukimura oli päässyt näköjään muurille ja minäkin nopeutin askeliani ja Hauru näytti myös tulevan perässä. Pääsin kuitenkin muurille ja jatkoin siitä sille omalle muurin pätkälleni ja Hauru omalle. Voiko tästä vielä päivä pahentua?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
16:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Saizo oli tosiaan kilahtanut ihan kunnolla eikä Kamanosuken sanat pahemmin auttaneet rauhoittumisen suhteen. Sen sijaan, että Saizo olisi rauhoittunut, niin tämä kilahti entistä pahemmin ja lopulta päätti talloa häntäni, etten päässyt mihinkään. Lopuksi sain seppeleen monessa osassa päälleni sellaisin saatesanoin, että sain pitää rehut itselläni. En nyt ymmärtänyt, että mistä kenkä mahtoi puristaa, mutta Saizo huusi selvästi jostain vehtaamisesta ja suhteesta. En ollut vehdannut kenenkään kanssa, jos se nyt tarkoitti sitä, mitä luulin sen tarkoittavan. Mutta se kukkaseppele oli ollut kyllä ihan vaan viaton muistamisen merkki. Ei mitään sen enempää ja se oli ihan normaalia. Tai jos ei Saizon ja Kamanosuken mielestä, niin meillä päin ketään ei kuitenkaan unohdettu täysin. Olkoonkin, että minua kyllä oltiin kohdeltu eri tavalla, mutta ei minuakaan täysin vaan jätetty johonkin. Mitä vikaa on siinä, että muistaa sairaita?

Kamanosuke puolestaan yritti takoa Saizoon järkeä sillä, että hän voisi kuunnella itseään ja sitä kuinka tyhmältä hän oikein kuulosti. Kukkien tuominen oli lisäksi paljon viattomampaa kun jonkun kanssa samassa sängyssä nukkuminen. "Nukkuminen on täysin eri asia kun kukkien tuominen! Nukkumiseen ei liity mitään epäilyttävää, mutta ei mies tuo kukkia miehelle!" Saizo jatkoi ja hyvä kun ei mosauttanut Kamanosukea siinä samassa. Sitten huudettiin jo luottamuksen puutteesta. "Kai minä nyt hitto sen tiedän, että mikään ei toimi ilman luottamusta, mutta tämä on luottamuksen hyväksikäyttöä!" Saizo karjui eikä hänessä kyllä tällä hetkellä ollut mitään järkeä. Kamanosuke jatkoi, että väittikö Saizo, että minulla ja Kamanosukella tosissaan olisi joku salasuhde sen perusteella, että toin seppeleen ja kysyin vointia. "No miksikä muuksi sitä perkeleen seppelettä voisi luulla?!" Saizo jatkoi samaa rataa ja tallasi häntäni päälle voimalla, jolloin pakostakin suustani pääsi melkoinen älähdys.

Sitten housuihin, jota minulla ei siis ollut. Siitäkö tästä oli kysymys? Siitä, että minulla ei ollut housuja? Naurettavaa. Kamanosuke puolestaan selitti, että kuljin muutenkin ilman housuja enkä vaan nyt. Saizo vilkaisi minua ja jos katse voisi tappaa, olisin varmaan kuollut. "Hitot on! Kukaan nyt ilman housuja kulje missään! Eläimet on asia erikseen, mutta onhan tuolla ripuliläjällä paitakin saatana päällä!" Saizo karjui. "Ei menninkäiset käytä housuja!" parahdin siinä kohdassa. "No syytä olisi!" Saizo karjui siihen. Seuraavaksi Saizo puolestaan taisi saada Kamanosukelta turpaan... Paitsi, että Saizo taisi saada juuri ennen otteen Kamanosuken käsivarresta. "Älä yritä mitään! Puolustatkin vielä tuota elukkaa!" Saizo jatkoi taas ja huitaisi samalla Kamanosukea kasvoihin(?) ja seuraavaksi huitaisi tämän nurin lattialle(?). Tosin samalla Saizo nosti jalkaansa pois häntäni päältä, jolloin olin ottamassa jalkojani alle, mutta en kerennyt mihinkään, koska Saizo tarttui toiseen käsivarteeni ja puristi kyllä melko kovalla voimalla. Kiitin onneani, että Saizon miekka oli kaukana hänestä lattialla, joten se ei ollut nyt ainakaan pelissä. Tosin Saizo kaiveli jonkunlaisen outoa veistä muistuttavan aseen esiin jostain vaatteidensa kätköistä. "Et pääse tästä helpolla, elukka!" Saizo huusi ja tunsin seuraavaksi viillon toisessa kädessäni, jolloin parahdin melkoisesti. "Todista tekosi!" Saizo ärähti ja viilsi uudestaan. "Lopeta!! Ole kiltti ja lopeta!! En ole tehnyt mitään!" parahdin siihen, mutta se ei ilmeisesti riittänyt, koska tunsin taas uuden viillon. Tästä kaikesta tuli kuitenkin ainoastaan mieleen se kuuden viikon takaisin kiduttaminen, jonka jouduin kokemaan niiden vartioiden käden kautta. Muisto puolestaan alkoi selvästi ottamaan minusta otetta, jonka takia tunsin olevani melkoisessa shokkitilassa. Saizon huudot menivät ohi korvieni enkä muutenkaan tajunnut enää kunnolla mitään ulkomaailmasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 26.02.2016
17:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizolle ei uponnut mikään järkipuhe, hän oli päättänyt, että Kamanosukella ja Noella oli salasuhde hänen selkänsä takana. Ihan sama juttu silloin kolme vuotta sitten, vaikka heillä ei toki ollutkaan Saizon kanssa suhdetta, nyt taisi olla… tai ei varmaan enää, kerta Saizo oli päättänyt, että häntä oli nyt petetty. Ja sitten nukkuminen oli ollut Saizosta ihan viatonta, mutta miehet eivät tuo miehille kukkia. ”Eikä mies nuku täysin vieraan puolialastoman letukan kanssa muuten vain samassa sängyssä!” Kamanosuke letkautti takaisin, koska olkoonkin, että siitä oli aikaa, asia oli ihan sama. Tässä oli yhtä vähän suhdetta kuin Saizo oli vehdannut sen lumpun kanssa peiton alla ennen nukkumistaan. Se oli toki päätynyt katastrofiin, mutta oliko ihan pakko toistaa samaa helvetin kaavaa joka ikinen kerta, kun se asia oli vihdoin saatu selvitettyä? Nyt jostain saatanan kukista tuli tällainen haloo? Saizo sitten tiesi kyllä ettei mikään toimi ilman luottamusta, mutta tämä nyt oli luottamuksen hyväksikäyttöä. ”Sinä et tiedä hyväksikäytöstä mitään joten tunge nuo typeryytesi perseeseesi ja lopeta hyvän sään aikana!” Kamanosuke ärähti turhautuneena. Miksi hänen täytyi luottaa Saizon joka hemmetin sanaa kun tämäkään ei selvästikään luottanut häneen?

Saizo sitten kysyi, että miksi muuksi sitä hemmetin seppelettä voisi luulla, jos ei salasuhteen merkiksi? ”No esimerkiksi ystävälliseksi eleeksi, mutta se on selvästi vieras käsite sinulle.” Kamanosuke tuhahti, vaikkei kyllä itsekään moisia harrastanut. Noki kuitenkin oli selvästi pehmo ja pehmot nyt harrastelivat ties mitä ihmeellisyyksiä. Luojan kiitos Saizo ei ollut näkemässä sitä halausta, hän olisi varmaan kuristanut Noen siihen paikkaan. Saizo nosti seuraavan metelin siitä, että ei kukaan ilman housuja kulje missään ja oli ripuliläjällä, eli Noella, paitakin päällä. ”Olet sinä nyt nähnyt, ettei hän ole tähän asti missään kohtaa pitänyt housuja jalassaan.” Kamanosuke yritti Noenkin valittaessa, että menninkäiset nyt eivät vain käyttäneet housuja. Saizosta kuulemma pitäisi käyttää, eipä se aikaisemmin ollut tälle ongelmaa muodostanut. Kamanosuken ei valitettavasti onnistunut lyömään Saizoa, kun tämä sai hänen kädestään kiinni ja alkoi valittaa, kun hän vielä puolustelikin elukkaa. ”Koska hakkaat häntä ilman mitään hiton syytä…” Kamanosuke yritti, mutta sai sitten itse turpaan ja sitten hänet heitettiin lattialle.

Saizo jatkoi riehumistaan ja Noen huuto sen kun koveni. Kamanosuke nousi ylös lattialta ja Saizo oli päättänyt alkaa viiltelemään Nokea kunaillaan. Kamanosuke yritti hakea Kusarigamaansa, mutta ei se tietenkään ollut missään lähistöllä, joten hän yritti vain nousta ylös. Ei häneen nyt ollut moiset pikkuhuitaisut sattuneet, mutta nyt huimasi taas sen verran, että silmissä heitti. Hänen pahoinvointinsa oli vasta alkanut mennä ohi, kun Saizo oli alkanut riehumaan, ja nyt tuntui, että se alkoi uudestaan. ”Saizo, lopeta! Anna Noen olla, turha häneen purkaa typerää kiukkuasi, pura edes minuun, hänellä ei ole mitään osaa eikä arpaa tässä jutussa…” Kamanosuke yritti sanoa sen lujaa, mutta ääni hieman kärsi loppua kohden. Hän istui lattialla polvillaan ja piteli päätään, jota huimasi tällä hetkellä sietämättömästi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
18:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Kamanosuke päätti kaiketi joksikin puolustuksekseen ottaa sen, että ei kukaan myöskään nuku täysin vieraan letukan kanssa muuten vaan samassa sängyssä. "Ei ollut edes tarkoitus nukkua hänen kanssaan yhtään missään sängyssä!" ärähdän siihen, koska eikö se asia nyt ainakin oltu jo käyty läpi ihan tarpeeksi monta kertaa? Enkä edes ajatellut, että aikoisin nukkua yhdenkään naisen kanssa samassa sängyssä eikä senkään naisen kanssa ollut mitenkään tarkoitusta moiseen. Jos en olisi nukahtanut suunnilleen samantien, olisin siirtynyt itse sille sohvalle ja sanoinkin siitä, mutta ei se nyt näköjään ollutkaan mennyt Kamanosuken kaaliin. Eipä sillä, että se yllättäisi mitenkään suuremmin. Sitten vielä siihen, että en kuulemma tiennyt hyväksikäytöstä mitään, joten voisin tunkea typeryyteni ilmeisesti sinne, mihin päiväkään ei paista ja lopettaa hyvän sään aikaan. "Itse voit lopettaa tuon kolmen vuoden takaisen paskan jauhannan!" ärähdän siihen, koska ei se nyt kuitenkaan ainakaan yhtään auttanut asiaa, päinvastoin. Tuosta nyt ollut mitään apua mihinkään. Otti vaan päähän entistä enemmän. Minä Kamanosuke oikein piti minua? Että olisin kiinnostunut jostain kymmenenvuotiaasta räkänokasta? Ajatuskin puistatti.

Sitten siihen, että mikä se seppele oli eli ilmeisesti ystävällinen ele, mutta se on sitten jotenkin vieras käsite minulle. "Auttoihan... Ryuumeikin hetki sitten Kamanosukea ystävällisyyden eleenä", se kaiketi Noki niminen karvamöhkäle puhisi lattialta pidellen toista kättään, koska olin päästänyt siitä irti hetki sitten. "Ryuumei ei sentään tuonut mitään kukkia tänne ilman housuja!" ärähdin siihen ja päätin potkaista karvamöykyltä tajun pois. Mutta siihen niihin housuihin tai puuttuviin housuihin takaisin eli olin kaiketi ilmeisesti nähnyt Noen ennenkin ilman housuja. "Niinkö tosiaan?! No en edes muistanut moisen olemassaoloa, koska en ole pahemmin nähnytkään häntä missään, joten hänen housuton olemus nyt viimeiseksi on päähäni piirtyneenä! En mieti housuttomia karvakasoja!" huusin siihen.

Seuraavaksi siihen, että olin kuulemma ihan ilman syytä hakannut karvamöhkälettä. "Ilman syytä? Ja paskanmarjat!!" sanahdan siihen. Sitten piti kuitenkin jo lopettaa ja antaa Noen olla rauhassa ja jos nyt johonkin pitäisi purkaa kiukkuaan, niin se olisi sitten Kamanosuke. "Ei se äskenkään tuottanut tulosta millään tavalla, mutta olkoot. Pitäkööt rääpäle henkiriepunsa, mutta jos näen sen vielä tässä huoneessa, niin se on sen viimeinen hengenveto!" ärähdän siihen ja päätin, että ennen kuin todella tappaisin jonkun tästä huoneesta, niin päätin lähteä huoneesta suunnilleen siihen malliin, että ovikin meinasi irrota omalta paikaltaan, mutta ei se kuitenkaan irrottuna.

Heti ensimmäisenä vastaan tuli Ryuumei, joka selvästi katsoi minua siihen malliin, että mikä minua nyt muka vaivasi. "Pois edestä ruipelo", tuhahdin ja tönäisin tämän edestäni pois, jolloin albiino oli viikatteineen päivineen lattian rajassa nurin. Jotain tämä huuteli perään, että mitä hän nyt sitten oli tehnyt ansaitakseen moisen, mutta en pahemmin jäänyt selittämään asiaa, koska nyt vaan ärsytti kaikki. En ollut ihan täysin varma, että mikä minua todellisuudessa pänni näin julmetusti, mutta mitään järkevää päässäni ei kyllä tällä hetkellä liikkunut ja tuntui, että vaan tappaisin tai hakkaisin jonkun, jos nyt tässä tilassa yrittäisin selittää tilannetta jollekin. Ei minun kuitenkaan ihan tarkoitus ollut moisesta seppeleestä ihan noin kilahtaa kuitenkaan. Selvittäisin asian sitten kun olen rauhoittunut. Tässä mielentilassa sai vaan kaiken entistä pahemmin sotkuun.

Jatkoin joka tapauksessa linnan pääovista ulos asti. Vahtivuorokin oli näköjään vaihtunut joku aika sitten, mutta vähät minä siitä. Astelin linnan porteista ulos asti, koska tällä hetkellä kaipasin omaa aikaa ja raitista ilmaa, jota linna ei ainakaan juuri nyt taannut millään tavalla. Takaisin tuloa voisi pohtia sitten kun mieli olisi parempi. Tällä hetkellä kaikki vaan jurppi enkä ymmärtänyt enää itsekään itseäni. Tämän pikku retken tavoitteena oli saada jotain järkeä tähän käytökseen. Suunnallakaan nyt ei niinkään ollut väliä, joten jatkoin vaan porteista johonkin satunnaiseen suuntaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 26.02.2016
18:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

En odottanut saavani niin sanotusti turpaani vessareissulla, mutta näinkin näköjään voi käydä. Saizo kun oli tullut vastaan ilmeisesti hänen ja Kamanosuken huoneesta räjähtämispisteessä olevan näköisenä. Mutta minkäs mahdoin sillä, että linnan tällä hetkellä lähinnä vessa oli ollut tällä suunnalla? Ja minkä mahdoin sille, että satuin olemaan kuitenkin sen verran inhimillinen olento, että tarpeillaan täytyi käydä aina välillä. Mitähän Saizo sitten oli oikein tehnyt kun näytti siltä? Taisin myös nähdä, että Saizon toisessa käsivarressa oli verta ja en ole vielä tähän asti koskaan nähnyt väärin. Kamanosuken piti levätä huono olonsa pois eikä tapella Saizon kanssa. Tuskin Saizo nyt on itseään kuitenkaan hakannut. Miksi vaivautua auttamaan, jos neuvoja ei voida edes noudattaa? Olisi kuitenkin kaikkien kannalta helpompaa, että Kamanosuke tulisi kuntoon eikä häntä tarvisi enää tutkia jonkun ongelman myötä. Mikä siinä oli muka niin vaikeaa? Ja miksi Saizo ei voi omistaa aivoja? Itsehän hän melkein raahasi minut mukanaan Kamanosuken luo tutkimaan tätä, mutta nyt sitten laitetaan ranttaliksi.

Nousin joka tapauksessa ylös lattialta ja nappasin sen viikatteeni mukaan. Kai sitä sitten pitäisi käydä katsomassa, että miten Saizo oli hakannut Kamanosukensa. Kuvittelin, että näiden välit olisivat olleet paremmat kun sängyssäkin oli harrastettu jotain muutakin kuin nukkumista. Tosin sen ajatteli alkoi etomaan jälleen, mutta työnsin moiset mielestäni pois ja jatkoin matkaani Kamanosuken ja Saizon huoneelle, jonka ovi ainakin oli sepposen selällään. Kamanosuke puolestaan istui lattialla ja piteli päätään, mutta Kamanosuken lisäksi huoneessa oli joku muukin, joka paljastui siksi Noeksi ja tämä Noki oli siis se, joka vuoti verta ja näytti olevan kanttuvei. "Enkö sanonut, että sinun piti levätä?" kysyn ensimmäisenä. Huone oli kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Jotain kukkia kyllä näytti olevan lattialla ja hieman verta kaiketi tuosta otuksesta. Saizon miekkakin näytti olevan huoneessa. "Onko olosi pahentunut?" kysyn seuraavaksi kun huomioin kunnolla sen, että punapää piteli päätään. Tarkoitukseni ei ollut tietenkään tunkeilla enkä nyt olisi muuten edes vaivautunut tähän huoneeseen ellei Saizo olisi näyttänyt siltä ja ollut hieman veressä. Astuin joka tapauksessa kunnolla huoneeseen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 27.02.2016
18:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Keittiössä oli tosiaan ollut melkoinen siivo, kun siellä hetki sitten olin käynyt. En nyt toki ollut mitään erityisemmin sieltä edes hakemassa, mutta kunhan olin ajatellut vettä sieltä viilennykseen hankkia, koska tämä päivä tuntui olevan erityisen kuuma eikä pitkät mustat hiukset auttaneet asiaa ollenkaan. En nyt toki niitä leikkaamaankaan alkanut, koska mistä sitä tiesi, jos ne eivät vaikka enää kasvaisikaan takaisin? Elämäni kun kuitenkin oli keinotekoinen, mikä merkitsee myös kehon keinotekoisuutta. Kehoni ei siis voi vanheta tai muuttua tästä yhtään mihinkään tai ei ainakaan alkuperäinen kehoni, vaikka kuinka olinkin muodonmuuttaja Homunculus. Minut luotiin tämän näköiseksi, joten olen tämän näköisenä maailmaan tavallaan syntynytkin. En ole käynyt minkäänlaista kasvuvaihetta lapsesta aikuiseksi ja aikuisesta vielä vanhukseksi, joksi luokittaudun ikäni suhteen, koska olenhan kuitenkin jo 175-vuotias, mutta keholtani nuori ehkä noin 18-20-vuotiaan näköinen eli ikinuori, kirjaimellisesti.

Mutta se kuitenkin siitä veden tarvitsemisesta, koska en jaksanut nähdä vaivaa sen suhteen moisessa keittiössä, jossa teet oli lattialla ja vedet siinä myöskin. Lisäksi tiskiallas oli täynnä jos jonkinlaista astiaa, niin eipä siitä pahemmin vettä saanut (ainut vaan, et tohon aikaan ei varmaan kai ollu mitään tiskialtaita vielä, mut ihan sama XD). En myöskään pahemmin ollut vessoja tai kylpyhuoneita tarvinnut koskaan minkään suhteen, koska keinotekoisen ei tarvinnut käydä tarpeilla, mutta vettä sieltäkin varmasti löytyy. Joten astelin ensimmäiseen kylpyhuoneeseen, joka vastaan tuli. Tosin en paljoa kerennyt tekemään kun tunsin jonkun terävän lävistävän selkäni ja terä, joka oli lävistänyt minut, tuli vatsani kohdalta ulos. Kyllä se oli tietenkin tuntunut, joten jonkunlainen älähdys suustani kyllä pääsi. "Et siis oppinut viime kerrasta mitään", sanoin tunnistaen kyllä terän Aisun miekaksi. "Miksi et voi vaan kuolla niin kuin inhimilliset olennot?" Aisu tuhahti ja kiskoi miekan pois selästäni, jolloin miekan tehnyt reikä katosi. Käännyin Aisun suuntaan huokaisten hieman. "Koska en ole inhimillinen olento. Olen keinotekoinen... Toisin kuin sinä!" sanon ja muutan samalla oikeaa kättäni ikään kuin miekan oloiseksi. Ei se toki miekka kuitenkaan ollut, vaikka terävä olikin. Yritin sillä saada osuman Aisuun, mutta ohi meni, harmi kyllä. "Ymmärrä jo, nainen, että en ole lähdössä mihinkään", sanon tälle. "Vaikka muut katsoisivat ryhmään tulosi läpi sormien, niin minä en kyllä ole unohtanut", Aisu sanoi. "Sitten tämä taitaa olla viimeinen uhitteleva hengenvetosi", totesin Aisulle, koska en kyllä aikonut vaan seistä tekemättä mitään, jos Aisu kävisi kimppuuni. Ja jos Aisu kuolisi siinä, niin itsepuolustustahan olin itse vaan harrastanut. En ollut käynyt nytkään Aisun kimppuun ja olisin halutessani voinut tappaa vaikka kenet, jos vaan olisin halunnut.

Aisu ei ilmeisesti jättänyt uhkaustaan vaan uhkauseksi vaan kävi uudestaan miekkansa kanssa kimppuuni ja kaiketi yritti jotain jäädyttämistäkin, siinä kovinkaan hyvin kuitenkaan onnistumatta. Keinotokeisen ihossa ei kuitenkaan ollut vettä, jota jäädyttää, joten epäilin Aisun ongelmien jäänsä suhteen johtuneen siitä. Ilmassa tietenkin oli aina vähän vettä, joten sai Aisu jäätä aikaan kyllä, mutta ei se jää kyllä minuun mitenkään tepsinyt. Pientä jäädytystä tämä sai kyllä osaksi ja kylpyhuone oli pian aika jäisessä kunnossa ja kaikki mahdollinen vesi, jota kylpyhuoneessa vaan oli. Jään lisäksi kylpyhuoneessa oli jonkun verran vertakin, joka nyt oli vaan yksin Aisun, koska minun kehossahan ei verta ollut pisaraakaan. Osumaa olin kyllä itsekin ottanut Aisun iskuista, mutta kehoni paransi itsensä aina alkuperäiseen kuntoon. Tai no olihan silläkin toki rajansa. Energiani lähde kun oli eräänläinen punaisen sävyinen kivi ja kun kiven voima palaisi loppuun monen kuolettavan iskun ja kehon korjaamisen myötä, niin se merkitsisi kyllä kuolemaa. Ns. lisäenergiaa sai sillä, että söi kyseisestä kiveä.

Lopulta taistelu päättyi siihen kun sain iskettyä toisen käteni Aisun vatsan läpi ja siinä tosiaan oli Aisun viimeinen hengenveto. Nainen kaatui lopuksi kuolleena lattialle miekkansa kanssa kehoni samalla korjaten viimeisetkin vauriot. "Hitto..." mutisin itsekseni sitä, että aikamoiseen kuntoon tämä kylpyhuonekin oli mennyt moisen väännön aikana, mutta minkäs teet, kun akka kävi astetta kuumempana? En sitten tiedä, että mahtavatko muut niinkään tykätä Aisun kuolemasta ja kylpyhuoneen kunnosta, mutta Aisu oli aloittanut itse ja tuskin itsepuolustus kuitenkaan kiellettyä oli? Tai jos onkin, niin johan on kumma juttu. Kukaan täällä nyt kuitenkaan mistään säännöistä ollut puhunut. Aisu olisi toki saanut pitää henkensä, jos ei olisi kimppuun käynyt. Nyt tosin pitää etsiä uusi kylpyhuone, koska ei tästä huoneesta veden suhteen ollut enää mitään toivoa. Kaiketi jää sulaisi, mutta sitä en kyllä jäänyt odottamaan. Jätin Aisun kylpyhuoneeseen retkottamaan, koska en sitä mihinkään piilottamaankaan alkaisi, mutta en ollut kyllä menossa ilmoittamaankaan, että Aisu on nyt kuollut. Voisin selittää asian, jos Aisua edes löydetään tuolta. Oven kuitenkin kiskoin perässäni kiinni ja jatkoin sitten käytävää eteepäin suuntana toinen kylpyhuone.

>juu anteeksi, mut Aisu on ollu melko turha hahmo ja ärsyttävä, joten siksi näin... ehkä toi uus nainen on paremmin nyt onnistu XD

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 27.02.2016
21:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Joku aika sitten olin kuullut kylällä puhuttavan siitä, että Himejin linnassa oli tapahtunut joku valtaus, jonka mukaan linnanherra, linnanherran jalkavaimot, linnan henkilökunta ja kaikki vartijat oli saatu tapettua. Itse valloittajista ei kuitenkaan oltu saatu kunnolla tietoa ja se jäi vähän niin kuin hämärän peittoon. Valloittajia oli kuitenkin ollut arviolta alle kaksikymmentä. En käsittänyt, että kuinka sellainen voisi olla mahdollista, mutta ehkä kyseessä ei ollutkaan ihmisten valtaus, vaan kyseessä saattoi olla jotain yliluonnollista porukkaa. Se nyt tosin oli vaan arvuuttelua, koska varmuuttahan en saanut asiaan ellen itse tutkisi sitä. Niinpä olin nyt vihdoin päättänyt, että aikoisin ottaa siitä selvää keinolla millä hyvänsä. En vaan tiennyt, että olisiko yöllä hyökkäs kannattavampaa kuin päivällä, koska en ollut varma, mitä vastassa oli. Tai no tiedonhakuahan se lähinnä on eikä mikään hyökkäys, mutta kuitenkin.

Olin päässyt nyt suhteellisen lähelle linnaa ja toivon mukaan huomaamattomasti. Osasin kyllä kuitenkin olla melko huomaamaton, koska toimin salamurhaajana ja lisäksi myöskin ninjana. Olin samalla päättänyt, että en aikoisi odottaa yöhön asti, vaikka yö kyllä olisi ehkä kätkenyt minut paremmin, mutta jos jäisin kiinni, niin voisin aina polttaa porukan tumuksi. En tietenkään kuitenkaan aikonut kulkea portista sisään, vaan päätin kiipeillä muurin kautta linnan puolelle. Olihan muuri kyllä korkea ja tässä kiipeämistä vielä oli, mutta suhteellisen hyvin tämä kuitenkin onnistui. Vaikeaahan tämä oli, koska eipä muuria nyt kiipeämiseen suunniteltu oltu kuitenkaan, mutta minuahan yksi muuri ei kuitenkaan voita.

Jonkun kiipeilyn jälkeen muurin reuna alkoi tulemaan vastaan. Kun vihdoin sain reunasta otteen, niin ensin tietenkin tarkistin, että oliko muurilla ylipäätään edes ketään. Kyllä muurilla kuitenkin oli, mutta vaan yksi, joten sen hoitamisessa ei varmaan paljoa tarvitta kuitenkaan. Muurilla tai tällä yhdellä muurin pätkällä näytti olevan kuitenkin joku miespuolinen ihminen tai otus ja ilmeisesti paljas pinta oli tämän joku valttikortti (Rokuro siis kyseessä). Tosin mikä minäkään olin moisesta puhumaan, kun olivat omatkin vaatteeni suhteellisen paljastavat, mutta eivät mielestäni kuitenkaan noin paljastavat. Jotain tämä kyseinen miespuolinen kaveri piteli myöskin käsissään ja painoi sitä selvästi vatsansa seudulle ja näytti ehkä olevan jopa tuskissaan jonkun asian suhteen. Kai häntä sitten sattui johonkin? Mutta eipä siinä mitään, hommani vaan helpottuisi, jos kyseessä olisi puolikuntoinen. Kuka liene sitten oli keksinyt, että puolikuntoinen paljastelija laitetaan vartioon. Näytti tällä olevan myös side kasvoillaan. Tarkemmin oikean silmän edessä, jolloin oikea puoli oli kaiken lisäksi hänen sokea puolensa, joten oikeaa puolta voisi käyttää melko tehokkaasti hyväkseen.

Lisäksi muurilla kyllä näytti olevan kolme muutakin, mutta eiköhän tämä puolikuntoinen reppana kuitenkin olisi hoideltu jo siihen mennessä kun tälle muurin pätkälle tulisi lisää porukkaa? Hyvin todennäköisesti. Joka tapauksessa huomioni kuitenkin herätti se, että yhdellä muurin pätkällä oli joku hehkuva mies tai nainen. Tästä oli vaikea sanoa, mutta oletettavasti nainen. Mitä kahteen muuhun sitten tulee, niin kimonotyyppi oli mies. Vaaleanpunaliilatakkiin sonnustautunut kaveri oli kysymysmerkki vielä ja jos oikein näin, niin hänellä oli lisäksi korkokengät jaloissaan. Ihme porukkaa vartiossa. Kukaan nyt ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan kummoiselta. Puolikuntoisena ei voisi laittaa kunnolla vastaan. Korkokengillä oli suhteellisen vaikea juosta kovaa ja vielä kun muuri oli totta kai kiveä. Sillä yhdellä oli kimono, joten senkään kanssa ei hirveästi juostu ainakaan. Hehkuvasta tyypistä en ainakaan vielä osannut sanoa muuta kuin, että eikö hän saattaisi sokeuttaa kaverinsa, jos tulee liian lähelle? Mutta ihan sama... Olin päättänyt ensin hoitaa puolikuntoisen pois pelistä. Enää piti vaan päästä hänen oikealle puolelle eli sokeaan pisteeseen, joten lähdin hieman laskeutumaan muuria pitkin alaspäin, mutta en tokikaan ihan alas asti. Sitten aloin taitelemaan itseäni mahdollisimman nopeasti, mutta hiljaa muurin ns. oikealle puolelle.

Oikeaan kohtaan päästyäni, huitaisin mustia hiuksiani pois kasvoiltani ja lähdin uudestaan kipeämään muuria pitkin ylöspäin, mutta nythän matka ei ollut edes pitkä. Tarkistin taas varovasti tuon samaisen muurin pätkän ja samalla vilkaisin myös kolmea muuta muurin pätkää, ettei kukaan katoisi juuri sillä hetkellä. Joka tapauksessa olin päässyt sen puolikuntoisen paljastelijan oikealle eli sokealle puolelle. Varovasti nousin muurille kokonaan ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton ja kaivoin heti kaksi katanaani selkäpuoleltani esiin. En kuitenkaan jäänyt odottelemaan mitään sen koommin, kun päätin lähteä mahdollisimman äänettömään hyökkäykseen. Tosin noin viiden metrin päähän kun olin tästä kyseistä miestä päässyt, niin siinä kohdassa hän myös selvästi huomasi minut ja kun olin juuri ja juuri päässyt iskuetäisyydelle, niin sain vettä päälleni sen verran, että kaaduin kiviselle muurille. Vettä en kyllä ollut odottanut, mutta en jäänyt siihen pohtimaan mitään sen enempää, vaan hyppäsin pystyyn. Tällä välin sidenaama oli kuitenkin saanut kaivettua kunait esiin, mutta ei selvästikään näyttänyt olevan täydellisessä puolustusvalmiudessa ja syy oli aika selvästi palovamma vatsan alueella. Miehen vieressä puolestaan makaili valkoinen mytty, joka näytti olevan paperia.

Jatkoin joka tapauksessa omaa hyökkäystäni ja sitten pääsimmekin itse tappelun makuun. Ihan tätä en ollut kyllä odottanut, mutta enköhän nyt yhden puolikuntoisen miehen voittaisi kuitenkin. En kuitenkaan ollut ennen kyllä näin pahasti epäonnistunut, koska tarkoitus oli kuitenkin kaattaa mies yhdessä iskulla tämän huomaamatta mitään. Joka tapauksessa miehen puolustus ei ollut kovinkaan kummoinen ja kaveri haisi teeltä. Mutta joka tapauksessa tiukan tai vähemmän tiukan, joista viimeinen vaihtoehto taisi osua lähemmäksi, sain miehen nurin muurille ja mietin lyhyen tovin, että ehkä miehestä voisi hengissä olla kuitenkin enemmän hyötyä, joten niittasin tämän vaan kiinni kämmensestään toisella katanallani, mikä ilmeisesti sattui parahduksesta päätellen. Mitään muuta en kerennyt enää tekemään kun heitti minua selväsi kivellä. Kyseinen kiven heittä paljastui siksi korkokenkähemmoksi ja taisi hartioiden leveydestä päätellen ollan miespuolinen. Mutta minuahan eivät juntit kivillä heitelle, joten päätin antaa tyypin maistaa tulta, mutta se ei sitten kuitenkaan onnistunut, koska kaveri oli jotenkin saanut jonkun suojan eteensä, vaikka ei siinä mitään näyttänytkään olevan. Sidepää puolestaan yritti selvästi saada katanaa pois kädestään, jolloin päätin iskeä sen toisen katanan miehen vapaaseen käteen ja katana päätyi olkapään ja kyynerpään väliselle alueelle. Seuraavaksi vuorossa sitten taisi olla korkokenkähemmo.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  15  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com