Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.02.2016
21:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Saizo huusi vihaisesti jotakin naurettavia vastaväitteitä siitä, että ei ollut tarkoitus nukkua lutkan kanssa sängyssä. Niin varmaan, ei Noenkaan varmaan ollut tarkoitus tuoda kukkia, kunhan raahasi seppelettä mukanaan ja käveli ohi ja keksi tuoda sen Kamanosukelle pois käsistään. Seuraavaksi piti kuitenkin lopettaa vanhojen asioiden jauhaminen. No se olikin vain siksi, että Saizo havahtuisi tajuamaan, että hän syytti minua nyt ihan yhtä tyhmistä syistä kuin Kamanosuke silloin, mutta ei… Tyhmä mikä tyhmä. Sitten noki yritti vuorostaan selittää asiaa, mutta ihan kuin seinälle olisi puhunut, paitsi että seinäkin olisi tajunnut paremmin. Lopulta vielä hetken raivottuaan Saizo häipyi, hyvin kypsästi, ovet paukkuen ulos huoneesta ja taisi hajottaa koko oven siinä samalla. Mutta Kamanosukella oli tarpeeksi murehdittavaa nyt omassa tilassaan, ei että huimaus nyt paha varmaan olisi, kun pääsisi patjalle lepäämään. Ainoa vain että Nokikin lojui tuossa taju kankaalla ja verisenä, kiitos Saizon hemmetin kohtauksien. Mistäs hemmetistä Kamanosuke nyt mitään apua saisi haettua? Ja sitten sekin oli varmaan suhteen merkki, kun Kamanosuke haki apua Noelle, joten totta helvetissä hän silloin harrasti salasuhdetta tämän kanssa.

Kamanosuke ei oikein ehtinyt tehdä mitään Noen tai itsensä eteen, kun ovelta kuului Ryuumein ääni. Tämä tiedusteli, että eikö hän käskenyt lepäämään. No käski ja niin hän olisi toki tehnyt, mutta Saizo keksi olemattomia salaliittoteorioita ja laittoi tuulemaan. ”Olisinkin levännyt, mutta Saizo sai kohtauksen ja keksi, että oli parempi viskellä minua pitkin lattiaa…” Kamanosuke mutisi hieman tukahtuneesti, koska häntä huimasi yhä. Ehkä Ryuumei voisi hakea Noelle apua, hän saattaisi varmaan tietää mihin se haltia oli mennyt, kerta oli ollut samassa vartiovuorossa. Ryuumei kysyi seuraavaksi, oliko Kamanosuken olo pahentunut. ”Se alkoi mennä jo parempaan suuntaan, mutta Saizon riehumisten takia alkoi taas huimata, mutta eiköhän se ohi mene.” Kamanosuke vastasi siihen. ”En haluaisi vaivata enempää, mutta voisitko mahdollisesti käydä hakemassa jonkun auttamaan Nokea? Itse en oikein tässä kunnossa viitsi lähteä ja Saizo tuskin lähti noin innosta puhkuen hakemaan ketään auttamaan.” Kamanosuke pyysi sitten, kerta Ryuumei nyt oli ainoa, kuka oli tullut paikalle ja hän ei tiennyt miten vakavasti hän oli loukkaantunut. Tai ehkä Ryuumeikin osasi auttaa, kerta hän oli aika perillä asioista, mutta ehkä hän ehdottaisi itse jos se olisi vaihtoehto.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 28.02.2016
21:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Huoneessa oli kyllä totta tosiaan melkoinen meno, vaikka pahemminkin kaiketi voisi olla. Vaan yksi oli kanttuvei ja seuraava kyllä oli sen näköinen, että voisi ottaa nurin koska vaan. Joka tapauksessa Kamanosuke aloitti siitä lepäily aiheesta eli olisi tämä toki levännyt, mutta se oli astetta haastavempaa, koska Saizon mielestä oli kivempaa siivota lattia Kamanosukella. "Luulin, että olitte hyvissäkin väleissä..." totesin siihen, kerta tämä olivat harrastaneet sängyssäkin sitä ällötystä nukkumisen sijaan. Tuskin sitä hommaa nyt ihan kenenkä tahansa ääliöjuntin kanssa harrastettiin? Lisäksi Kamanosuke ja Saizo olivat jakaneet saman huoneen. Ei olisi ollut pakko, jos toinen osapuoli olisi omasta mielestä ihan perseestä. Tai en minä ainakaan minkään idiootin kanssa jaksaisi huonetta alkaa jakamaan. Toisaalta ei se kuitenkaan ollut minulta millään tavalla pois eikä kaikkien logiikka ollut aina yhtä selvä.

Sitten seuraava aihe eli se, että oliko Kamanosuken vointi nyt pahempi, vai mistä kiikasti. Karvamöllerö ei ainakaan näyttänyt voivan kovinkaan kaksisesti, mutta häneltähän en kuitenkaan nyt ollut mitään edes kysynyt. Harvemmin tajuttoman kanssa paljoa edes keskustellaan. Lisäksi lattialla oli jotain kukkia, jotka olivat saaneet hieman osumaa. Miksi huoneessa edes oli kukkia ja mistä ne muka olivat tulleet? Ei niitä ainakaan vielä silloin ollut kun minä täällä ensimmäisen kerran kävin ja muistan sen kyllä, koska muistan edelleenkin kaiken, jonka vaan näen. Mutta ihan sama. Joka tapauksessa olo oli sellainen, että taas alkoi huimata, kun Saizo oli riehunut. "Huimausta esiintyy siis silloin kun rasitat itseäsi liikaa, niinkö?" kysyn siinä kohdassa.

Sitten taas asiassa seuraavaan eli Nokeen eli tuohon karvapalloon lattian rajassa sekä siihen, että Kamanosuke ei haluaisi vaivata minua enempää, mutta vaivaa kuitenkin. Hieno logiikka. Mutta Nokea siis piti auttaa eikä Kamanosuke päässyt mihinkään tuossa kunnossa ja Saizo tuskin hakee apua. "Niin hän oli kyllä sen näköinen, että voisi räjähtää koska vaan", sanon Saizoon liittyen tai ainakin niin käsitin itse asian. Mutta kuinka vaan... takaisin Nokeen ja siihen, että apua piti hakea. "Osaan kyllä itsekin hoitaa haavoja... En nyt toki samalla tavalla kuin se puunhaltia pitkän nimensä kera, koska en omaa sellaisia voimia, mutta haavat nyt ovat sen verran pienen näköiset, että ne voi vaikka neuloakin kiinni. Ei tähän nyt varmaan koko linnaa tarvitse päivystämään pikku nirhaumien takia", sanon tai omassa mittakaavassani moiset haavat oli pieniä. Itsehän en edes tuntenut moisia, mutta kuinka vaan. Astelin Noen luo ja kyykistyin tämän eteen lattialle ja aloin sitten tutkimaan niitä tämän kädessä olevia haavoja. "Sinun kannattaa kuitenkin mennä takaisin sänkyyn", ilmoitan vielä Kamanosukelle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.02.2016
22:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Kun kaikki vartijat olivat saapuneet muurille ja omille vartiopaikoilleen, Asamihime sulautui auringonvaloon, koska siten hän kykeni vartioimaan huomaamattomasti pidemmältä alueelta ja sää oli otollinen siihen. Oli rauhallista, ainakin toistaiseksi. Valitettavasti Asamihimen katse oli juuri väärässä suunnassa huomatakseen yllätyshyökkäystä Rokuron muuripätkällä, ennen kuin siellä tosissaan alkoi tappelu. Hän yllättyi ensin äkillistä hyökkäystä sen verran, ettei heti tajunnut toimia. Joku oli kuitenkin käynyt Rokuron kimppuun. Hauru yritti heitellä tätä kivillä ja sai tulta päälleen, mutta suojasi itsensä loitsulla. Yukimurakin oli huomannut asian ja juoksi muuria pitkin Rokuron avuksi, mutta oli toistaiseksi liian kaukana.

Asamihime ei ollut varma, mitä olisi paras tehdä, koska toiset olivat liian lähellä, hän saattaisi sokaista tai polttaa heidät samalla jos hyökkäisi, mutta ainakaan naisen tuli-iskuista ei olisi hänelle harmia, joten hän voisi ainakin pidätellä tätä kunnes muut saisivat Rokuron turvaan ja hälytettyä apua. Niinpä hän singahti valona nopeasti muurille, jolla Rokuro kärsi vakavista tappioista, mutta oli selvästi hengissä. Ehkä Saeryosin onnistuisi parantamaan hänen haavansa, joten tuskin tässä oli kauheasti hätää. Hän värjyi taas ihmishahmoonsa hehkuen hieman voimakkaampaa valoa kuin tavallisesti, mutta ei vielä hirveän silmille vahingollisesti. Asamihime sinkosi ensin vain pienen tulipallon vihollista kohti saadakseen tämän perääntymään pois Rokuron kimpusta (?) varoen kuitenkin osumasta Rokuroon ja oli valmiina suojaamaan tätä, jos vihollinen yrittäisi iskeä tulta takaisin ja Rokuro olisi vaarassa jäädä liekkien alle. ”Kuka olet ja miksi hyökkäät kimppuumme? Et ole ihminen, joten miksi toimit heidän hyväkseen?” Asamihime kysyi tunkeilijalta, joka ei selvästikään ollut mikään tavanomainen ihmisvakooja tulenhallinnastaan päätellen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.02.2016
22:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kun Kamanosuke oli kertonut, miksi lepoaikeet olivat jääneet, Ryuumei ihmetteli, että hän oli luullut, että Saizo ja Kamanosuke olivat hyvissä väleissä. ”Niin minäkin luulin, ennen kuin Saizo veti tyhjästä jonkin salaliittoteorian häntä vastaan ja veti siitä sellaisen maailmanlopun, eikä edes suostunut kuuntelemaan mitään kun hänen väärinkäsityksiään yritettiin oikaista.” Kamanosuke huokaisi ja tiesi kyllä syyllistyneensä samaan itse kolme vuotta sitten, eikä halunnut taas kolmen vuoden riitaa siksi, että Noki toi hitto kukkia. Ihan järjetöntä. No ehkä Saizo järkiintyisi yksin ollessaan, mutta tätä kohtausta oli paha enää katsoa läpi sormien. Saizo ihan tosissaan kuvitteli, että Kamanosuke pettäisi häntä jonkun Noen kanssa? Ihan kuin hän olisi sellainen, joka vehtaisi yhtään kenenkään kanssa, Saizo nyt oli täysin poikkeus, joka vain vahvisti säännön.

Ryuumei kyseli tarkemmin Kamanosuken voinnista, että alkoiko häntä huimaamaan, jos hän rasitti itseään. ”No ei normaalisti, mutta äskeinen pahoinvointi ei ollut ehtinyt kunnolla mennä ohi ja äskeinen välikohtaus sai huimauksen aikaan. Varmaan siksi, etten ollut vielä ehtinyt toipua.” Kamanosuke vastasi Ryuumeille, ei hän nyt muuten huomannut, että tappelut aiheuttaisivat hänelle mitään huimausta, ellei sitten tapeltu ihan kunnolla. Ei tuollainen pieni töniminen nyt missään tuntunut ja ilman pahoinvointia Saizo olisi saanut maistaa nyrkkiä. Kuitenkin Nokeen ja siihen, että Saizo tuskin haki apua, koska oli kuulemma näyttänyt räjähdyspisteessä olevalta. ”Ihme ettei räjähtänyt…” Kamanosuke mutisi. Ryuumei kuulemma osaisi itsekin hoitaa Noen haavat, että ei siihen parantajia tarvittu, haavat kun eivät olleet kovinkaan pahoja. ”Ai, no hyvä sitten. En ehtinyt tarkistaa miten pahaa jälkeä Saizo sai aikaan, mutta jos se onnistuu sinulta, niin aina parempi.” Kamanosuke vastasi siihen. Hän oli jotenkin kuvitellut Ryuumein olevan vain raivohullu riehuja, kuten hän ehkä välistä oli itsekin, mutta nyt hänestä paljastui ihan uusia puolia. Hän kuitenkin konttasi takaisin patjalle, joka ei onneksi ollut kaukana, ja mönki peiton alle lepäämään, joten Ryuumein ei tarvinnut kahdesti kehottaa häntä siihen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 29.02.2016
14:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Yksi oli hoideltuna edelleenkin, mutta sen vaaleahiuksisen miehen lisäksi paikalle koitti myöskin päästä se kimonoon pukeutunut miekkonen. Eipä kuitenkaan mennyt kauaa kun kuin tyhjästä tälle samaiselle muurin pätkälle ilmestyi myös se hohtavan puoleinen tapaus, joka tosiaan oli kuin olikin nainen. Muut olivat miehiä, joista yksi oli edelleenkin taltutettuna. Ainut vaan, että en laskenut, että suunnitelmassa olisi käynyt näin. Ensinnäkin suunnitelmani kyllä muuttui heti alkuun, koska tämä sidenaamakin oli huomannut minut ennen kuin olin tarpeeksi lähellä. Jos sidenaaman olisi saanut hoidettua nopeasti päiviltä, niin toiset eivät ehkä olisi kerenneet näin nopeasti paikalle ja olisin mahdollisesti saanut hoideltua kaikki yksi kerrallaan, mutta nyt nämä kaikki olivat tässä. Jos kaikki olivat jollain tavalla yliluonnollisuuden puolella, niin en varmaankaan voittaisi heitä. Mitä siis edes tekisin nyt? En ainakaan aikonut lähtenyt häntä koipien välissä paikalta poiskaan nyt, kun kerta olin tänne asti jo päässyt.

Seuraavaksi olikin tulossa jo tulta päälle, vaikkakin aika pieni tulipallo, joten ei ollut vaikeaa torjua sitä tulella. Ylipäätään tulen torjuminen tulella ei ollut temppu eikä mikään. Eri asia, jos vastassa olisi ollut vaikka vettä, mutta sidenaama oli esitellyt jo olevansa joku vesihörhö, mutta tämä oli käsistään seivästettynä muurissa kiinni. Vaaleahiuksinen mies oli joku ihme hörhö tai ainakin, jos otti huomioon sen, että tämä kai käytti jotain suojaa tai sitten vaan väisti. En ollut varma. Kimonomiehen voimat olivat vielä kysymysmerkki, mutta voisihan hän olla myös ihminen.

Sitten siihen hehkuhehkuun, joka kyseli jo, että kuka olin ja miksi hyökkäsin edes heidän kimppuun. Sitten seuraava kysymys eli se, että kun en kerta ole ihminen, niin miksi toimin ihmisten hyväksi. "Toimin ihan omaksi hyväkseni. Kukaan ei ole käskenyt minua enkä ole ihmisten puolella millään tavalla. Satuin vaan kuulemaan läheisestä kylästä ohimennen, että Himejin linna on vallattu. Halusin ihan vaan uteliaisuuttani tulla katsomaan, että kuka tai ketkä todella olivat linnan vallanneet. Hyökkäsin, koska halusin tietää, että onko kyseessä ihmisiä vai yliluonnollisia. Myönnän, että sitä olisi myös voinut vaan kysyä, mutta jos kyseessä olisikin ollut ihmiset, he eivät olisi pahemmin jääneet odottamaan, vaan olisivat heti laittaneet vastaan ja pahimmassa tapauksessa saattaisin olla jo tyrmässä", vastaan kysymykseen, mutta en kuitenkaan esitellyt itseäni mitenkään. "Mutta selvä... Antaudun ja olen pahoillani, mutta en voinut enää hyökättyäni muutakaan. Sidenaama olisi varmasti tappanut minut tähän paikkaan, jos olisin laskenut suojaukseni samantien, joten oli pakko hoitaa homma loppuun", selitän nostaen samalla käsiäni sivulle ja siitä hieman ylös kohti taivasta. Olin kuitenkin koko ajan mahdollisessa valmiudessa, jos joku kolmesta kaikesta huolimatta vielä päättäisi hyökätä kimppuuni.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 29.02.2016
14:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Kamanosuke aloitti siitä, että oli itsekin luullut, että hän ja Saizo olivat jossain hyvissäkin väleissä, kunnes Saizo oli vetänyt jonkun salaliittoteorian itseään vastaan ja näin oli syntynyt myös maailmanloppu. Lisäksi Saizo ei ollut suostunut kuuntelmaan jotain väärinkäsityksen oikaisua. "Jaa... Vai niin... No.. ehkä asia selviää", koitin vastata edes jotain, mutta ensinnäkään minulla ei ollut harmainta hajua, että mistä se maailmanloppu oli tullut tai mikä se salaliittoteoria edes oli, niin asiaan oli paha sanoa mitään. Toiseksi, en osannut auttaa moisissa asioissa, koska olin itsekin lähinnä taitavampi vaan sotkemaan kaikki mahdolliset välini. Kolmanneksi, olin aika huono sosiaalisissa kontakteissa, kuten tönkkö vastaukseni sen jo kertoi aika selvästi.

Sitten kuitenkin siihen huomattavasti helpompaan asiaan eli Kamanosuken huimaukseen tai heikotukseen. Eihän se toki hyvä asia ollut, mutta helpompi siitä oli puhua, kun olin asian suhteen paremmin kartalla. Joka tapauksessa liika rasitus ei normaalisti ollut mikään ongelma pahoinvoinnin kannalta, mutta se ensimmäinen pahoinvointi - jos näin voi sanoa - ei ollut vielä kerennyt kadota kokonaan, joten äskeinen välikohtaus sai huimauksen aikaan. Mitä liene siinä sitten mahtoikaan tapahtua, koska en ollut paikalla todistamassa sitä. No, karvapallo oli saanut turpaan ja Kamanosuke oli lattialla, mutta sitä ennen tapahtuneesta oli paha sanoa mitään ja arvailu ei kiinnostanut sitten tippaakaan. Mutta normaalisti rasitus ei siis aiheuttanut ongelmia? No niinhän Kamanosuke oli kyllä sanonut. "Voi kyllä olla myös mahdollista, että mahdolliset pahoinvointikohtaukset ovat pahentuneet, vaikka ennen liika rasitus ei huimausta aikaan ollut saanutkaan. Mutta ehkä se levolla kuitenkin hoituu. Mutta vettä pitää myös muistaa juoda", koitin selittää.

Seuraavaksi Saizon räjähtämiseen ja ihme oli, jos hän ei ollut räjähtänyt tai jotain vastaavaa olin kuulevinani Kamanosuken mutinoista. Olisi hän kyllä voinutkin räjähtää. Ei sinänsä jäisi ikävä. Mutta asiasta heti seuraavaan eli siihen, että asiahan oli sitten selvä, jos itse pystyisin katsomaan Noen tilanteen. "Ei parin haavan kiinni ompelu nyt mikään temppu ole", sanon siihen eikä se kyllä paljoa vaatinutkaan edes. Istuin kunnolla kyseisen karvaotuksen eteen ja samalla otin paremmin tämän haavoittuneesta kädestä kiinni. Kolme vuotavaa haavaa siinä kyllä oli, mutta ei kyseessä kovinkaan pahat haavat olleet. Muualle otus ei ollutkaan saanut verisiä iskuja. Kaivelin joka tapauksessa neulan ja langan esiin ja koska en muuta lankaa omista kuin punaista, niin se saa kelvata. Jos ei kelpaa, olkoot sitten ilman, mutta mitään en kuitenkaan kysellyt ja vähät välitin siitä, että olin itse itseänikin samalla neulalla tökkinyt. Ei neula nyt kuitenkaan syvällä ole koskaan käynyt lankataiteen suhteen, mutta parempaa ei kuitenkaan ole ja viikate ja veitsi ovat sitten aivan vääränlaisia tähän tarkoitukseen.

Sain ommeltua ensimmäinen haavan umpeen ja aloitettua toista haavaa, kunnes otus sitten heräsi ja ilmeisesti säikähti jotain. Kenties minua? Pitäisikö loukkaantua? Jotain tämä alkoi sitten parkumaan siitä, että häntä ei saanut satuttaa ja samalla tämä alkoi anelemaan armoa ja puhua täysin sekavia, josta maailman viisainkaan otus ei voisi saada selvää. "Rauhoitu jo... Ei kukaan ole tekemässä nyt mitään pahaa", sanahdan siihen, mutta otus ei lopettanut ja oli selvästi paniikissa ja shokissa ja selvästi sekaisin. Ja minäkö muka oli sekopää? "Turpa nyt kiinni ja rauhotu!" korotan ääntäni ja läpsäisin tätä toiselle poskelle. En toki mitenkään kovinkaan kovaa, mutta niin, että siitä olisi edes jotain vaikutusta. Otus hiljeni ja lopetti vääntelemisensä, joten sain jatkaa ompelua. Kamanosuke puolestaan oli näköjään päässyt takaisin patjalleen ja hyvä niin. Ehkä hänelle pitäisi hakea vettäkin?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.02.2016
16:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura juoksi Rokuron avuksi niin nopeasti kuin pääsi, kun huomasi, että tämän kimppuun oli hyökätty. Onneksi Hauru oli lähempänä, mutta olisi mies voinut edes yrittää tehdä jotain muutakin kuin vain heitellä kiviä! Oli siinäkin velho, kai tämä nyt jotain oikeastikin hyödyllistä osasi? Asamihime oli onneksi myös melko nopeasti paikalla ja sai hyökkääjän perääntymään Rokuron kimpusta (?) tai ainakin tämä lopetti hyökkäämisen torjuttuaan Asamin tulipallon, eikä yrittänyt hyökätä enää takaisin. Yukimura pääsi Rokuron luokse, joka oli naulattu katanoilla käsistään kiinni muuriin. Yukimura kiskoi Katanat pois ja yritti auttaa Rokuroa ylös muurilta. ”Yukimura, vie Rokuro pois täältä ja koeta etsiä Saeryos.” Asamihime sanoi, eikä Yukimuraa tarvinnut kahdesti käskeä. Hän ei kauheasti keskittynyt hyökkääjän puolusteluihin, mutta ainakin tämä näytti antautuvan. Yukimura nosti Rokuron ylös (?) ja tuki tämän itseensä ja lähti raahaamaan tätä kohti portaita. (?) ”Koeta kestää vielä hetki.” Hän yritti kannustaa, ei tässä varmaan hengenhädästä ollut kyse, mutta Rokuron kädet olivat melko ikävässä kunnossa. ”Hauru, mene ilmoittamaan muille.” Asamihime ohjeisti ennen kun kääntyi taas hyökkääjän puoleen. ”Olisit voinut miettiä asiaa hieman pidemmälle, ennen kuin vain hyökkäät summamutikassa jonkun kimppuun. Luulisi, että jo tähän mennessä olisi selvää, ettei linnaa ole vallattu ihmisvoimin, olisit voinut ottaa taustatiedoista selvää ennen hyökkäystä. Mitä oikein ajattelit tehdä tiedolla, että kuka tämän linnan on vallannut? Pelkkää uteliaisuutta on tyhmää riskeerata henkeä kun turvallisemmin olisit voinut vain kysyä asiaa joltain täkäläiseltä. Et näytä niin selkeästi yliluonnolliselta, ettetkö olisi voinut soluttautua ihmisten joukkoon, jos uteliaisuus oli vastustamaton.” Asamihime sanoi naiselle, mutta Yukimuralla oli nyt työtä Rokuron kanssa.

Ei Yukimura edes tiennyt, missä Saeryos oli tällä hetkellä, mutta puutarhassa varmaan, kerta sää oli hyvä ja haltia ei oikein viihtynyt sisällä. Niinpä hän suuntasi Rokuro mukana (?) kohti puutarhaa hakien katseella vaaleatukkaista haltiaa. Hetken päästä hän löysikin tämän seisoskelemasta puiden varjossa, taisi nukkua? Yukimura huusi haltiaa ja tämä käänsi hätkähtäen katseensa heidän suuntaansa ja tajusi nopeasti tilanteen ja lähti tulemaan vastaan. Yukimura laski Rokuron maahan, kun Saeryos ilmestyi heidän luokseen ja kumartui Rokuron viereen katsellen tämän haavoja. ”Mitä tapahtui?” Hän kysyi alkaen parantamaan samalla Rokuron haavoja käsissä. ”Muurille hyökkäsi naishenkilö, joka ei ollut ihminen, hän kävi Rokuron kimppuun. Hauru meni (varmaan) hälyttämään muita paikalle, Asamihime pidättelee hyökkääjää muurilla. Hyökkääjä omaa myös jotakin tulivoimia, joten hän pärjää kaiketi melko hyvin tätä vastaan.” Yukimura vastasi. Saeryos paransi haavat Rokuron käsissä ja painoi sitten kätensä tämän vatsalle, jossa oli jokin palohaava, ties mistä tullut. Haltia näytti parantavan myös sen, mutta se ei vaikuttanut sellaiselta palovammalta, mikä olisi tullut hyökkäyksessä, kai tulipallon osuminen pahempaa jälkeä olisi jättänyt.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 29.02.2016
17:20
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Pakko kyllä myöntää, että olo ei ollut kyllä kaikista parhain tällä hetkellä. No, kenelläpä olisi, kun makaa kivisen ja kovan muurin päällä kädet lävistettyinä? Vatsaankin sattui edelleenkin, mutta se nyt oli pieni ongelma verrattuna käsien kävistämiseen. Tai no, jos asiaa tarkasti pohtii, niin toinen käsi oli lävistettynä kämmenestä ja toinen olkapään ja kyynerpään väliseltä alueelta. Jos katanat eivät olisi loppuneet, niin nainen varmaan olisi iskenyt myös jotain jalkojeni läpi. Mutta nyt olin kertaalleen saanut lävistyksen toiseen jaloistani ja molempiin käsiin. Jalka nyt toki ollut jo kuusi viikkoa ihan kunnossa eli se nyt enää ongelma ollut, mutta tämä oli kyllä ongelma ja kipu oli kamala. Täysin paikallaan pysyminenkin oli vaikeaa kivun takia, mutta paikallaan oli pakko koittaa edes pysyä, koska liikkuminen sattui käsiin.

Asamihime oli kuitenkin saanut sen kimppuuni hyökänneen naisen hieman perääntymään ja antautumaan. Lisäksi tämä oli muka nyt pahoillaankin tai tiedä häntä, että oliko tosiaan. Ei nainen kuitenkaan enää uudestaan näyttänyt hyökkäävän. Yukimura toki oli myös päässyt paikalle, jolloin kohdistin huomioni lähinnä vain häneen. Yukimura aloitti sillä, että kiskoi katanat irti käsistäni, mikä sattui sen verran, että hiljaa oleminen oli vaikeaa, minkä takia jonkunmoinen parahdus tai älähdys karkasi suustani. Katanat oli kuitenkin nyt irti, mikä oli ihan hyvä juttu. Yukimura jatkoi sillä, että yritti saada minut pystyyn. Yritin tietenkin nousta parhaani mukaan ominkin voimin ylös siitä, ettei nyt raahaamiseksi kuitenkaan menisi. Seuraava suuntamme kuitenkin oli Saeryos kun Asamihime asiasta sanoi Yukimuralle.

Lopuksi Yukimura sai autettua minut pystyyn ja kivun takia tuntui siltä, että päässäni heitti tai silmissä lähinnä. Tai no silmässä, koska eipä oikea edes näkynyt eikä sillä pahemmin nähnyt siteen läpi, koska oli siinä sen verran monta kerrosta, ettei hehku näkyisi läpi. Sitten lähdimme liikkeelle, mutta en ollut varma siitä, että mihin suuntaan, koska keskityin lähinnä tajuissa pysymiseen ja näytin varmaankin siltä, että olisin vetänyt jotain aineita. Yukimura taisi sanoa siitä, että hetki kuitenkin pitäisi kestää ja koitinkin lähinnä edelleenkin pysyä vaan tajuissani, mutta kipu oli kyllä melko kamala. Tuskin tähän ihan heti kuitenkaan kuolemaan tulee eikä kyseessä nyt toki ollutkaan mikään verenhukan takia kärsitty heikotus. Kipu vaan oli melkoinen, mutta olisihan se nyt melkoista, jos moinen ei olisi sattunut yhtään.

Hauru taisi sitten seuraavaksi saada ohjeet siitä, että saisi mennä ilmoittamaan muille. "Selvä", Hauru ilmoitti ja korkojen kaikkoavasta kopsunnasta päätellen mies lähti toimittamaan tehtäväänsä. Sitten ilmeisesti sen hyökkääjän motiiviin. Nainen olisi siis voinut suunnitella hieman pidemmälle eikä vaan hyökätä summamutikassa. "Hyvähän sitä on näin jälkikäteen miettiä..." hyökkääjänainen totesi siihen. Asamihime jatkoi, että nainen olisi voinut ottaa myös taustatiedoista selvää ja eikö muka ollut selvää, että linnan oli vallanneet yliluonnolliset. "Niin no kyllähän se toki nyt on itsestään selvää, mutta ei se ollut selvää vielä silloin muurin tuolla puolen. Ei kylässäkään osattu sanoa, että ketä linnaan tarkalleen ottaen hyökkäsi. Jos olisin tiennyt sen, en tietenkään olisi hyökännyt näin", nainen selitti. Asamihime jatkoi naisen tenttaamista sillä, että mitä nainen teki sillä tiedolla, kuka linnan oli valloittanut. "Ei se ollutkaan vaan uteliaisuutta. Toki minulla oli epäilykseni siitä, että eivät ihmiset varmaan ihmisten asuttamaa linnaa valloittaisi, mutta aina ei voinut tietää asiaa varmaksi. Pikkusiskoni on kuitenkin pahasti sairastunut enkä itse saa häntä kuntoon, niin ajattelin, että jos epäilykseni pitävät paikkansa ja linnan on valloittanut yliluonnolliset olennot, niin voisin saada apua täältä. Taustatietojen keruuseen ei ollut aikaa, koska siskoni saattaa kuolla koska vaan. Lähdin heti tulemaan tänne, kun sain kuulla valloituksesta ja pohdin nopean suunnitelman matkalla tänne. Myönnän toki, että aina olisi voinut keksiä paremman suunnitelman, mutta jälkiviisauskaan ei enää asiaa tule muuttamaan eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Yritin keksiä vaan jotain paineen alla ja parempaan en pystynyt ja olen pahoillani siitä, mitä sain aikaan. En todella ajatellut selvästi enkä vieläkään kyllä... On varmaan väärin alkaa heti pyytelemään apua omiin ongelmiinsa, mutta voisiko kukaan auttaa siskoani?" nainen selitti vastauksia suhteellisen kiireisesti, vaikka suurin osa kyllä meni ohi korvieni.

Matka Yukimuran kanssa kuitenkin jatkui sinne jonnekin ja pian Yukimura huuteli jotakuta ja vähän ajan päästä se joku kysyi, että mitä tapahtui. Itse pääsin kaiketi maahan yrittäen samalla pitää suurimmat tuskat omana tietonani. Yukimura puolestaan selitti tilanteen kaiketi, mutta sen jälkeen kipu alkoi selvästi helpottamaan käsien kohdalla ja myös vatsan kohdalla oleva kipu alkoi katomaan pikku hiljaa. Olo alkoi tosiaan tuntumaan samantien paljon paremmalta, joskin silmissä kyllä vielä heitti, mutta se varmaan menisi ohi pian. Kyseessä taisi joka tapauksessa olla Saeryos tai kukapa muukaan se nyt voisi olla? Eivät muut kai osanneet tällä tavalla vammoja parantaa? "Kiitos..." sanon lopuksi melko hiljaiseen sävyyn maaten edelleenkin sillä samaisella paikalla, johon Yukimura oli minut laskenut. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun kipu oli tiessään. Haavat olivat kaiketi myös kunnossa.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 29.02.2016
20:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Käveleskelin edelleenkin metsässä, mutta melko lähellä linnaa ja sitä kyseistä kylää samalla. Mietin samalla minun ja Kamanosuken äsken käymää riitaa niistä hemmetin kukista ja sitä kuinka todella kilahdin moisesta asiasta. Olimme olleet viime riidan takia erossa kolme vuotta. Kolme kokonaista vuotta. Se oli pitkä aika. Nyt kaikki oli hyvällä mallilla ja ihan hyvin. Emme kai oikeasti aikoisi taas pitää vihaa kolmea vuotta? Tajuan toki, että riita taisi tosiaan lähteä minusta ja olin varmaankin vastuussa myös riidan selvittelystä. Tosin, niin olin ollut viime kerrallakin, kun Kamanosuke ei ollut saanut asiaa mitenkään hoitaakseen vaikka itse olikin suuttunut siitä, että satuin nukkumaan jonkun letukan kanssa samassa sängyssä. Hoidin sen asian viime kerrallaki ja ilmeisesti myöskin tälläkin kerralla. Mutta oli miten oli, taisin suuttua kyllä täysin aiheettomasta asiasta. Missä kohdassa Kamanosuke edes olisi muka mahdollisesti kerennyt pettämään minua jonkun karvaääliön kanssa? En oikein itsekään tiedä ja ei se nyt ollut ihan Kamanosuken tyylistä. Mutta en minäkään ollut ketään koskaan pettänyt ja kyllä Kamanosuke oli epäillyt minua yhtälailla silloin, jos hänen nyt oli kuitenkin paha valittaa tästä yhtään sen enempää kuin loppujen lopuksi minunkaan.

Mutta ihan kuinka vaan... en aikoisi taas kylvää vihan siementä kolmea vuotta. Siitä virheestä viisastuneena, päätin kääntyä takaisin kohti linnaa, koska ei asiat tästä mihinkään muuttuisi, jos niille ei ensin tekisi jotain. Joka tapauksessa se häntäheikki saa kyllä jättää seuraavalla kerralla kukat kotiin ja pukea housut jalkaan tai jos ei housuja jalkaan, niin kukkia hän ei enää toivottavasti tuo enää yhtään kenellekään. Kukista tämä riita kuitenkin lähti, mikä on melko lapsellista, mutta ei ainakaan mies ole koskaan varmaankaan tuonut yhtään kenellekään kukkia ellei olisi edes ihastunut. Olkoonkin, että se karvamöhkö oli tuonut kukat vaan sen takia, koska niin sairaita muisteltiin heillä päin tai niin hän oli sanonut ainakin.

Jonkun aikaa käveltyäni tai no saman verran aikaa kului sinne metsän puolelle linnasta kuin nyt sieltä metsältä linnalle, mutta kuitenkin. Astuin porteista sisään vilkaisten samalla sen yhden muurin pätkän suuntaan, jossa Asamihime näytti olevan. Lisäksi muurilla joku muukin, mutta en ollut varma, että kuka. Kyseessä saattoi kuitenkin olla joku nainen ehkä? Tai no kuitenkin joku mustahiuksinen, jolla oli pitkät hiukset. Ainakin Asamihimen veljellä oli pitkät mustat hiukset. Mutta hän kyllä taisi nukkua päivisin? Entä Hakidonmuya sitten? Hän oli kyllä vampyyri. Kuka muurilla sitten oli hänen seuranaan? Asia nyt kuitenkaan niin paljoa kiinnostanut, että olisin jaksanut ottaa asiasta selvää, vaan jatkoin vaan sisälle linnaan muistaen myös senkin vaihtoehdon, että Envyllähän oli myös pitkät mustat hiukset ja hän pukeutui tummiin vaatteisiin. Ehkä se oli vaan Envy?

Tosin heti kun pääsin sisälle, niin kuulin jonkun koilottavan jostain ongelmasta muurilla (Hauru siis). Ongelma muurilla? Eikö kyseessä sitten ollutkaan Envy? Vastaus tähän selvisi kuitenkin heti sillä hetkellä kun Envy näytti tulevan portaat alakertaan ja Shun tuli tämän perässä. Molemmat jatkoivat matkaansa ulos ja sen verran katsoin heidän perään, että matkan määränpää näytti tosiaan olevan se muurin pätkä, jolla Asamihime oli sen jonkun mustahiuksisen kanssa. Päätin joka tapauksessa, että minä aikoisin hoitaa riidan selvittelyt tässä ja nyt, joten eiköhän muut pärjää sen ongelman kanssa ihan hyvin yksinkin. Tuskin siellä nyt minua ja Kamanosukea kaivataan, jos muut vahtaavat yhtä muuria? Ei kai siellä nyt kaikkia tarvittaisi kuitenkaan?

Toisin sanoen jatkoin matkaani aina minun ja Kamanosuken huoneelle asti, mutta siellä oli ilmeisesti vieraita. Tai lähinnä se karvapallo makasi edelleenkin huoneen lattialle, mutta nyt jo tajuissaan. Ryuumei näytti ompelevan punaista lankaansa karvapallon toiseen käteen, niiden haavojen kohdalle, jotka olin kiskonut tämän käteen. Karvapallo puolestaan näytti menevän heti jonkunlaiseen pakokauhun valtaan kun näki minut. "Pysy nyt perkele paikoillasi!" Ryuumei ärähti siinä kohdassa. "En ole tässä pakotettuna ja jos vielä liikautat sitä kättäsi, niin antaa vittu vuotaa!" Ryuumei jatkoi. Karvapallo rauhoittui ja minä käänsin katsettani Kamanosukeen, joka makoili patjalla. "En halua riidellä taas seuraavaa kolmea vuotta kanssasi moisista rehuista. Olen pahoillani, että kilahdin siitä... Se oli täysin turhaa enkä nyt oikeasti ainakaan sisimmässäni uskonut, että olisit pettänyt minua jonkun tuollaisen ketun kanssa. Anteeksi, kun epäilin ja olin mäntti", selitin asian Kamanosukelle ja pyytelin tyhmyyttäni anteeksi. Astelin lähemmäksi sitä patjaa ja samalla toki Kamanosukeakin, mutta en istunut sille tällä kertaa ja pidin hieman etäisyyttä, jos Kamanosuke nyt päättäisi sittenkin, että riidellään ne seuraavat kolme vuotta tästäkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.02.2016
20:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Yukimura lähti auttamaan loukkaantunutta Rokuroa Saeryosin luo, tämä kun oli tehokkain haavojen parantaja heidän ryhmästään. Hauru taas lähi kengän korot kopisten ilmoittamaan muille tapahtuneesta, Asamihime itse jäi nimettömän henkilön kanssa muurille pitämään vahtia. Häntä huoletti hieman, tiedä vaikka jos tämä oli pelkkä harhautus? Haltijan epäilykset vain kasvoivat, kun vieras henkilö alkoi sepittää hätäisesti vaikka ja mitä siitä, että jälkikäteen oli paha muuttaa virheitä ja toki hän olisi voinut miettiä ennen hyökkäystä. No virheistä oppi, riippuen jätettäisiinkö nainen henkiin. Seuraavaksi nainen alkoi sepittää jotakin sairaasta siskostaan ja tämän takia hän oli hyökännyt linnaan hakemaan apua. Toki tämä pyysi kertaalleen anteeksi hyökkäystään ja sitä apuakin tämä lopulta pyysi. Kuulosti kyllä vähintäänkin epäilyttävältä. ”Mistä tiedämme, että puhut totta ja ettei tämä ole pelkkä harhautus saada meitä varomattomiksi? Ehkä siskosi, mikäli sinulla edes on siskoa, on vankina ja hyökkäsit tänne pakosta pelastaaksesi hänet. Ehkä yrität vain saada jonkun mukaasi heikentääksesi puolustusta tai ottaaksesi panttivangin näillä siskopuheillasi.” Asamihime epäröi, hän ei kyllä hyökkäyksen jälkeen ihan suostunut purematta nielemään moista siskotarinaa.

Asamihime oli antanut hohteensa hieman himmetä ja oli laskeutunut ilmasta muurille, pitäen sopivan välimatkan tähän muukalaiseen. Hieman hermostuneena hän vilkuili muurin ulkopuolelle odottaen armeijan hyökkäävän nyt kun hän oli yksin muurilla, mutta sitä ei kyllä näkynyt. Hän vilkuili myös muurin sisäpuolelle odottaen saavansa apua. Doriania nyt ei voinut tähän hätään odottaa, kun oli päivä, eikä tästä muutenkaan ollut apua tulta hallitsevaa henkilöä vastaan. Tsukihikostakaan ei ollut apua, mutta osittain Asamihime toivoi Haurun hakevan Hoshiyomin apuun. Hän vaikutti luotettavimmalta ja voimakkaimmalta jäljellä olevista henkilöistä, toki muutkin olivat ihan vahvoja, mutta enemmän tai vähemmän epäilyttävää porukkaa. Toki Asamihime piti naista samalla jatkuvasti tarkasti silmällä odottaen tukijoukkoja. ”Mikä siskollasi edes tarkalleen ottaen on, olettaen, että autamme, niin olisi hyvä tietää millaista apua hän tarvitsee, että osaamme lähettää oikeat henkilöt auttamaan. Ja onko hän kaukana täältä?” Asamihime kysyi sitten vielä. Epäilyksistään huolimatta hän ei ollut paha ja ymmärsi kyllä, että siskon hätä saattoi aiheuttaa epätoivoisia tekoja, olettaen, että nainen puhui totta eikä valehdellut siskosta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 29.02.2016
21:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Porukka lähti paikalta lähes yhtä nopeasti kun oli tullutkin tähän kyseiselle muurin pätkälle. Se vaaleahiuksinen oli siis Hauru ja hän sai lähteä hakemaan lisää porukkaa muurille. Kimonomies puolestaan oli Yukimura ja hän sai hoitaa Rokuron eli haavoittamani miehen jonnekin muualle. Nämä kaikki kolme sitten lähtivät paikalta, jolloin se hohtava nainen jäi ainoastaan seuraani muurille. Tämä alkoikin heti kyselemään ja selittämään kaikenlaista siitä, että miksi minua edes kiinnosti ylipäätään, että ketä linnaan oli hyökännyt ja mitä tein sillä tiedolla ja lisäksi nainen sanoi siitä, että olisin voinut miettiä suunnitelmaa tarkemmin. Varmasti olisinkin ellei tässä nyt olisi kyseessä pikkusiskoni henki. Tuntui, että hänen tilansa meni aina vaan pahempaan kuntoon ja kohta hän varmaan kuihtuisi olemattomiin. Ei se ollut reilua hänelle, vaikka siskoni olikin aina ihan liian reilu ja mukava kaikille. Silti elämä ei ollut hänen kohdallaan mitenkään edes elämäksi kuvailtavaa. Miten julma maailma oikein voikaan olla? Siskoni ei ollut koskaan tehnyt pahaa kenellekään.

Sitten hohtava nainen alkoi kyselemään sitä, että mitä jos koittaisin vaan harhauttaa heitä siskopuheillani. Sitten jotain ihme selitystä, että siskoni olisi vankina ja hyökkäisin pakosta pelastaakseni hänet. "Olen tosissani! Ja jos siskoni kerta olisi vankina jossain muualla, niin minkä hiton takia hyökkäisin tänne enkä sinne toiseen paikkaan pelastamaan siskoani? Rui ei ole vangittuna mihinkään muualle kuin kehoonsa, joka tuntuu haurastuvan aina vaan lisää ja lisää, vaikka hän on vasta 18-vuotias naisen alku ja koko elämä olisi edessä, mutta ei... En halua menettää häntä. Hän on ainut, joka minulla enää on!" parahdan naiselle huolta ja surua suuurissa vihreissä silmissäni. "En voi menettää häntäkin!" huudahdan vielä perään ja loppua kohti äänenikin tuntui särkyvän.

Paikalle saapui seuraavaksi lisää porukkaa. Molemmilla oli joku outo lannevaate päällään, keskivartalon paljastava paita ja pitkät hiukset. Eroina oli se, että toisella oli lähinnä vaan todella tummanvihreää päällään ja tämä oli pidempi ja toinen oli mustiin pukeutunut ja oli lyhempi. Toki he näyttivät ihan erilaisilta, jos toisiinsa vertasi, mutta kuitenkin. "Hauru sanoi, että täällä on joku ongelma", se pidempi ja melko laihan näköinen äänestä päätellen mies ilmoitti (Shun). Toinen (Envy) katsoi vaan lähinnä vierestä. Sitten se nainen kysyi, että mikä siskoani sitten vaivasi ja onko hän kaukana. Olettaen siis, että he olisivat edes tulossa auttamaan. "En tiedä, että mikä häntä vaivaa... Enkä ole viitsinyt lääkärinkään puoleen kääntyä, koska eivät ihmiset kuitenkaan auttaisi. Mutta Ruin kunto on nykyään kamalan huono. Mikään ei oikein tahdo pysyä hänen sisällään ja hän kuihtuu ihan silmissä, minkä takia hän saa aina välillä pahoinvointikohtauksia. Tämän lisäksi hänelle on myös noussut kuumetta. Sisko on kärsinyt tästä jo kolme vuotta. 15-vuotiaana hänen kuntonsa vaan romahti yhtäkkiä ja siitä se on lähtenyt roimaan alamäkeen. En halua muuta kuin, että siskoni voisi vielä joskus elää edes suhteellisen normaalia elämää. En tiedä, mitä pitäisi tehdä tai minne mennä. Tämä oli viimeinen keino... Rui on tästä katsottuna ihan lähellä. Asumme lähellä sitä kylää, mutta emme ihan kylässä. Olemme metsän puolella kahden pienessä mökissä, jonka aikoinamme olemme itse kyhänneet ja yrittäneet aina parannella. Olkaa niin kilttejä ja sanokaa, että voitte auttaa häntä. En pyydä muuta ja maksan kyllä sen, mitä pyydätte. Rahaa ei ole paljoa, mutta mitä tahansa muuta, mitä pyydätte, niin teen sen kyllä, kunhan vaan edes yritätte auttaa häntä", selitän asiaa ollen edelleenkin huolissani ja samalla kyllä myöskin itkun partaalla, vaikka en nyt julkisesti koskaan olekaan itkenyt. "Jaa, sellainen ongelma", se mustahiuksinen mitä ilmeisemmin mies totesi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.02.2016
21:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Hoshiyomi oli kuullut Haurun mekastuksen ja oli suunnannut itsekin muurille päin. Vähän matkan päässä pihalla olivat Yukimura ja Rokuro sekä Saeryoselinermayorshiwalerierna. Tilanne vaikutti joltakin hoitotoimenpiteeltä, koska Rokuro makasi maassa. Haltialla taisi kuitenkin olla homma hallussa eikä Hoshiyomi ollut kovinkaan hyvä parannusasioissa, joten hän jatkoi muurille. Siellä oli vain Asamihime, Shun ja Envy sekä joku täysin vieras, joka taisi olla se ongelma. Hoshiyomi laskeutui muurille vähän matkan päähän ja kuunteli kun nainen vuodatti jostain sairaasta siskostaan Asamihimelle. Kyseisen siskon tila ei vaikuttanut kertoman mukaan mitenkään täysin normaalilta, mistään luonnollisesta viasta ei ainakaan tainnut olla kyse. Nainen vaikutti melko epätoivoiselta ja Asamihime ei selvästikään ollut varma, mitä pitäisi tehdä. Hoshiyomi ei ollut tietoinen tapahtuneista, mutta päätteli naisen hyökänneen muurille, haavoittaneen Rokuroa, ja jäänyt sitten alakynteen. Nyt tämä aneli apua siskonsa pelastamiseksi, joka siis kuihtui päivä päivältä jostain tuntemattomasta syystä.

Daiyookai risti kätensä ja mietti, miten tässäkin tulisi käymään. Periaatteessa oli turha riskeerata mitään, mutta jos he onnistuisivat auttamaan tätä naista ja tämän siskoa, he saattaisivat saada joukkoonsa lisävahvistusta. Ja jos eivät onnistuisi auttamaan ja sisko kuolisi, nainen ainakin saattaisi sen jälkeen liittyä joukkoon, kun hänen ei enää tarvitsisi huolehtia siskosta. ”Ehkä me voisimme yrittää auttaa..?” Asamihime aloitti varovasti odottaen selvästi muilta jotakin tukea päätöksen tekoon. ”Meillä ei ole varaa jättää mahdollisia liittolaisia pulaan ja koska tilanteemme ihmisiin nähden on melko kehno, meidän olisi syytä pitää yhtä. Se saattaa hyvin olla ansa, joten parempi laittaa useampi matkaan.” Hoshiyomi vastasi oman kantansa asiaan. Asamihime katsoi häntä ehkä hieman yllättyneenä, että hän oli auttamisen kannalla. ”Tässä on vain sellainen ongelma, että taudin oireet ovat melko epämääräisiä, on vaikea tietää kenestä voisi olla eniten apua. Ehkä Saeryoselinermayorshiwalerierna voisi osata auttaa häntä, hänen parannustaitonsa kun ovat puhtaasti yliluonnollista voimaa ja tauti vaikuttaisi myös olevan yliluonnollista alkuperää.” Hoshiyomi mietti ääneen. ”Itse en ainakaan ole kuullut moisesta taudista tai tiedä millä rohdoilla sellaisen voisi mahdollisesti saada hoidettua.” Asamihime sanoi ja siinähän ne parantajat sitten olivatkin. Toki oli Noki, mutta Noki haahuili jossakin.

Haltialta pitäisi toki kysyä asiaa, mutta hän hoiti Rokuroa vähän matkan päässä tällä hetkellä. Lisäksi hän ei ollut mikään taistelija, joten hän tarvitsi ainakin suojaksi jonkun taistelutaitoisemman henkilön. Kovin montaa ei voinut lähettää, koska linnoitusta ei saanut jättää tyhjilleen, jos tänne hyökättäisiin sillä välin, joko suunnitellusti tai suunnittelematta. Ja saattoihan olla, ettei Saeryoskaan osaisi auttaa mitenkään, mutta hän vaikutti parhaimmalta siihen hommaan, kun kyseessä ei ollut nyt mikään selkeä tauti. Lisäksi kuihtuminen jotenkin kuulosti puuhaltian alalta, vaikkei naisen sisko tietenkään ollut kasvi. No sitä pitäisi tiedustella ensin ja pitäisi päättää, miten monta henkeä matkaan lähetettäisiin. Päivällä Dorian, Hakidonmuya ja Tsukihiko olivat poissa pelistä, joten heillä oli muutenkin vajaa miehitys. Hän voisi toki lähteä itsekin haltian mukaan, kerta hänellä ei ollut vahtivuoroakaan vielä vähään aikaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.02.2016
23:07
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Metelistä päätellen Ryuumei teki jotakin Noen haavoille, mutta Kamanosuke ei nyt jaksanut tehdä asialle mitään. Kyllä Ryuumei varmasti tiesi mitä teki (älä oo niin varma XD) eikä Kamanosuke ollut mikään Noen äiti ja olo oli sen verran hutera, ettei jaksanut kiinnostaa muiden ongelmat. Lisäksi Saizo otti päähän eikä Kamanosuke jaksanut näiden omien ongelmiensa lisäksi murehtia jotakin Saizon mustasukkaisuuskohtauksia. Olihan se tavallaan ihan imartelevaa, että tämä oli mustasukkainen, mutta kehtasikin epäillä Kamanosuken uskollisuutta. Missä välissä hän olisi edes ehtinyt pettämään Saizoa, kun hän oli melko tiiviisti roikkunut Saizon perässä aina kun vain onnistui. Eli Kaikki päivät ja yöt koska he nukkuivat samassa huoneessa ja samassa sängyssä. Toki Saizon onnistui aina silloin tällöin livistää jonnekin omille teilleen ja kun hän ei tätä löytänyt, niin antoi olla hetken rauhassa. Kamanosuke olisi voinut ymmärtää Saizon ongelman, jos hän olisi roikkunut yhtä tiiviisti Noen perässä, mutta kun hän näki tätä silloin tällöin vain ohimennen, hyvä jos edes kerran päivässä.

Jonkin ajan päästä Noen huutamisen ja Ryuumein kiroamisen lisäksi kuului taas Saizon ääni. Kamanosuke ei kauheasti ollut meteliltä saanut nukuttua ja huimaus ei oikein ottanut lähteäkseen. Ryuu voisi mennä muuallekin kiduttamaan Nokea, mutta ei hän jaksanut valittaa. Saizo kuitenkin oli ilmeisesti järkiintynyt, tiedä sitten missä oli käynyt valaistumassa. Ensin hän ilmoitti, ettei tahtonut taas riidellä kolmea vuotta joidenkin rehujen tähden. No se olisikin ollut äärimmäisen typerää, jopa Kamanosuke oli tajunnut sen ennen kuin Saizo tajusi sitä. Sitten Saizo oli pahoillaan kilahtamisestaan ja ei kuulemma ainakaan sisimmissään uskonut Kamanosuken pettävän häntä jonkun ketun kanssa. Sitä seurasi anteeksipyyntö epäilyjä ja sitä kohtaan, että Saizo oli ollut mäntti. ”Saat anteeksi…” Kamanosuke huokaisi väsyneesti jaksamatta nostaa päätä tyynystä. Olisi ollut kiva, jos tämäkin selvittely olisi voitu tehdä ihan kahden kesken, eikä Ryuumein kidutuspalvelun läsnä ollessa, mutta ihan sama, kun tämä jo tiesi suhteesta ja niin kyllä tiesi Nokikin ja heillä oli nyt muita asioita, joten tuskin he heidän asioihinsa ehtivät kiinnittää huomiota. Eikä hän myöskään jaksanut alkaa vääntämään aiheesta nyt mitään isompaa ongelmaa, joten helpommalla pääsi, kun antoi vain myöten. Saizo sentään tuli pyytämään typeryyttään anteeksi näinkin pian. Kamanosuke ei kyllä jaksaisi samanlaisia mustasukkaisuuskohtauksia joka kerta, kun hän puhui muille kuin Saizolle. Toisaalta miten hän itse reagoisi, jos joku toisi Saizolle kukkia? Toisaalta kuka hänelle nyt kukkia toisi? Nokikaan tuskin toisi hänelle edes rikkaruohoa tämän jälkeen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
14:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Hauru oli käynyt joku aika sitten huutelemassa siitä, että muurilla oli joku ongelma. Niin no muuten hän varmaankin olisi itse muurilla vartioimassa, mutta eipä ollut. Myös Shun sattui paikalle ja Hauru seposti tälle saman asian eli lyhyesti niin, että muurilla ongelma ja sinne pitää nyt sitten mennä. No sittenhän ilmeisesti mentiin. Hauru puolestaan jatkoi kaiketi tiedotustilaisuuttaan. Lähdin kuitenkin astelemaan kohti alakertaa ja linnan pääovea, jolla Saizokin nopeasti tuli vastaan, mutta katosi sitten sisälle. Pääsimme kuitenkin muurille pällistelemään tilannetta. Tilanne oli se, että paikalle oli saapunut täysin uusikasvo ja vartio muureilla oli tosiaan hävinnyt olemattomiin. Rokuro ja Yukimura kuitenkin näytti olevan Saeryoselinermayorshiwaleriernan kanssa linnan pihalla. Rokuroa kaiketi vaivasi joku kerta tämä makasi maassa. Muurilla oli kuitenkin jo valmiiksi tämän vieraan naisen kanssa Asamihime. Pian porukka lisääntyi vielä yhdellä kun paikalle saapui Hoshiyomi.

Se uusikasvo puolestaan vuodatti jotain sisko-ongelmaansa ja kyllähän se melkoiselta kuulosti. Voisiko moista edes enää parantaa? Eikö olisi helpointa lopettaa tämän kyseisen naisen siskon kärsimykset vaikka kuulalla kalloon tai jolloin sivistyneemmällä tavalla? Asamihime taas ei selvästikään tiennyt, että mitä asialle oikein pitäisi tehdä. Shunkin näytti melko mietteliäältä kuultuaan ongelmasta ja näin hän sai myös vastauksen kysymykseensä. Ja tämän takia muurille tarvittiin näinkin monta, ihanko tosi? Nainen oli joka tapauksessa varmaankin hyökännyt Rokuron kimppuun, joten kai se sitten oli enemmänkin se ongelma?

Tosin Asamihime totesi sitten, että ehkä voisimme sitten auttaa naista. Eli naisen sisko oli se ongelma eikä suinkaa se, että nainen kävi Rokuron kimppuun. "Miksi ihmeessä me auttaisimme jotain, joka on hyökännyt puolelaisemme kimppuun?" kysyin siinä kohdassa. "Ellet muista, Envy, niin kuulemma sinäkin hyökkäsit Aisun kimppuun ja silti pääsit porukkaan mukaan", Shun totesi siihen. "En pyytänyt sitä missään kohdassa. Halusin alun perin vaan osan linnasta, koska onhan linnassa mukavempi asua kuin keskellä korpea taivaan alla. Mutta joku aika sitten päätin, että ei ryhmässä työskentely mikään ongelma kuitenkaan ole ja siitä hyötyy lopuksi enemmän. Asia on siis täysin eri", sanon oman näkemykseni asiaan. Lopulta Hoshiyomi oli tavalla tai toisella samaa mieltä, mutta mainitsi myös ansasta tai mahdollisesta sellaisesta, joten asialle pitäisi laittaa useampi. Tokihan naisista voisi tulla myös mahdollisia liittolaisia, mutta kuitenkin... Tosin kai minun oli sitten paha sanoa asiaan mitään. Samapa se loppujen lopuksi on. Sanoinpahan kuitenkin vaan.

Sitten päädyimme pohtimaan, että ketkä lähtisivät matkalle. Saeryoselinermayorshiwalerierna oli siis yksi vaihtoehto kerta osasi parantaa jotain. "Eikö hän osaa parantaa vaan vammoja?" kysyn siinä kohdassa. Oksentelu, pahoinvointi ja kuume eivät kuitenkaan olleet vammoja, vaan sairauksia. "Laitetaanko Ryuumeikin matkaan mukaan? Tietojeni mukaan hän tajuaa jotain tuollaisista asioista myöskin", Shun ehdotteli seuraavaksi. Asamihime taas ei tiennyt, että miten moista ongelmaa tai tautia voisi parantaa. No eipä ollut itsellänikään siitä harmainta hajua, koska itseäni ei voi moiset taudit koskaan edes vaivata, koska harvemmin keinotekoinen kuitenkaan sairastuu. Lisäksi kehoni paransi itse itsensä jokaisen vaurion myötä, joten eipä ole tullut mietittyä asiaa. "Minullakaan ei ole asiasta pahemmin hajua", Shun sanoi myös. "Ketä kaikkia tai kuinka monta sille matkalle sitten lähetetään?" kysyn lopuksi, koska olisihan sekin hyvä tietää. Tosin tuskin nyt kovinkaan montaa kuitenkaan, koska linnaa piti kuitenkin vartioida ja yöeläjät olivat tällä hetkellä poissa pelistä. Se nainen puolestaan odotti selvästi toiveikkaana päätöstämme.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
15:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Teki mieli alkaa kiskomaan hiuksia päästä, koska kyseinen karvamöykky oli helvetin vaikea käsiteltävä. Suurimmaksi osaksi tämä valitti ja oli paniikissa, jonka takia paikallaan pysyminen oli näköjään vaikeuden huippu. Itse taas en tajunnut, että kuinka joku voisi valittaa näin pienistä haavoista. Itseltäni löytyi vastaavia vähän milloin minkäkin syyn takia ja tälläkin hetkellä vastaavia haavoja saattoi olla kehossani jopa ihan oman käteni kautta tehtynä tylsyyden puitteissa. Mutta sitten joku itki ja oli paniikissa moisten pikku haavereiden takia. Toki siihen saattoi vaikuttaa sekin seikka, että minähän en ensinnäkään tuntenut mitään missään määrin. Voisiko sellaisen parantaminen olla mahdollista? En nyt kuitenkaan ole syntynyt tunnottomana, mutta toisaalta olin jo tottunut siihen, joten ei se nyt pahemmin haitannutkaan, mutta jos sellainen olisi mahdollista, niin kyllä se kävisi. Itse en kyllä osannut asiaa mitenkään hoitaa, vaikka ihmiskehosta tiesinkin suhteellisen paljon.

Saizo oli joka tapauksessa päässyt paikalle ja oli näköjään valaistunut, että hänen syynsä olivat olleet turhia. Saizo oli siis ottanut itseensä siitä, että ilmeisesti tämä Noki tässä oli tuonut kukkia ja ilmeisesti Kamanosukelle. No, ainakin selvisi se, että mitä rehut lattialla oikein toimitti. Ilmeisesti riitely oli heille ns. arkipäivää, koska viimeksi he olivat olleet Saizon mukaan riidoissa kolme vuotta. Aivan, siksi he eivät siis olleetkaan kovinkaan paljoa tekemissä toistensa kanssa ennen linnan valtaamista. He olivat nyt sitten olleet kuusi viikkoa sovussa. Kyllä on melkoinen elämä. Ensin riidellään kolme vuotta ja sitten on kuherruskuukausi, jonka aikana kaikki on hyvin kuusi viikkoa, mutta sitten tulikin jo menneitä ikivä, niin he ajattelivat, että miten olisi taas kolmen vuoden riita. Tosin Saizolle oli tullut lähes samantien katumus päälle eikä kolmen vuoden riita innostanutkaan. Ja lopuksi Saizo pyyteli anteeksi, koska oli mäntti ja no... mäntti sai anteeksi. Muuta asiaa Kamanosukella ei sitten ollutkaan.

Sain samalla karvapallon haavat kuntoon ja lopuksi nousin ylös lattialta ja käännyin Saizon ja Kamanosuken puoleen tai lähinnä Kamanosuken puoleen. "Tarvitsetko vielä jotain?" kysyn asiaa lähinnä Kamanosukelta. Saizon tarvitsemukset ovat samantekevät. Saizo puolestaan kuitenkin kääntyi hieman minua kohti ja totesi, ettei mitään varmaankaan juuri tällä hetkellä ainakaan tarvita. "Kamanosuke tarvitsee kyllä vettä. Se voisi auttaa huonon olon häivyttämiseen edes jotenkin... Voin hakea veden, mutta muuta ei sitten varmaan ole, vai?" kysyn vielä. "No jos voisit viedä tuon ketun mukanasi?" Saizo sanoi siihen. "Kai se nyt itsekin osaa kävellä ja sinähän hänen tilansa aiheutit. En nyt kuitenkaan ole mikään palvelija tai muukaan vastaava. Toiseksi... kysyin Kamanosukelta", töksäytän vielä loppuun, koska en nyt kuitenkaan osannut lukea Kamanosuken ajatuksia ja kysyin, jos tämä tarvisi jotain huonoon oloonsa, muuta kuin vettä. Saizo nyt ei pahemmin voi kuitenkaan vastata Kamanosuken puolesta, koska häntä ei vaivannut mikään muu kuin mäntteys, jos sellaista voi olla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
15:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Kun naisen sisko-ongelma oli saatu esille ja Asamihime oli alkanut kallistua auttamisen puolelle, Envy kysyi, että miksi ihmeessä he vihollista auttaisivat. Tai henkilöä, joka hyökkäsi puolelaisen kimppuun. Shun otti puheeksi Envyn omat uhkaukset Aisun suuntaan, tiedä sitten keneltä oli asiasta kuullut, mistä tulikin mieleen eräs katastrofi kylpyhuoneessa. ”Et muuten Envy satu tietämään mitään eräästä jääkatastrofista kylpyhuoneessa ja sieltä löytyneestä selvästi kuolleesta Aisusta?” Hän tiedusteli ihan näin ohi mennen kun se tuli puheeksi. ”Jo senkin takia meidän olisi viisasta auttaa, olemme menettäneet jälleen yhden jäsenen Deliahin jälkeen. Miten me voimme voittaa ihmisiä mitenkään, kun tapamme jo toisemme tänne muurien sisälle? Ihmiset ovat vihollisiamme, eivät toiset yliluonnolliset. Tilanteen takia kaikki ovat joutuneet ahtaille ja tekevät epätoivoisia ja usein järjettömiä tekoja. Tämä nuori neiti tässä olisi varmasti aiheuttanut Rokurolle pahempaakin vauriota jos olisi halunnut tappaa tämän, hän taisi kuitenkin olla ihan hengissä ja Saeryos oli hänen luonaan, joten eiköhän hän ole jo lähes kunnossa.” Hoshiyomi selitti oman kantansa, miksi hän oli auttamisen kannalla.

Kuitenkin kun auttamisesta kaiketi päästiin tällä porukalla yhteisymmärrykseen, pohdittiin sitä, kuka lähtisi auttamaan. Envy kysyi, että eikö Saeryos osannut parantaa vain vammoja. ”En tiedä, ennen kuin sitä kysytään. Toistaiseksi ei ole ollut muunlaisia tapauksia kuin taisteluvammojen ja haavojen hoitamista.” Hoshiyomi huomautti, koska eipä täällä kai kukaan pahemmin ollut sairastunut niin pahasti, että siihen olisi jotain hoitajaa tarvittu. Shun ehdotti Ryuumeitä matkaan mukaan, koska tämä muka tiesi jostain jotakin. No ehkä hän sitten tiesi, mutta tämä ei oikein vakuuttanut Hoshiyomia, käytännössä tämä vain leikki kidutuskammiossa ihmisuhreillaan. No kaipa tästä olisi ainakin turvaksi Saeryoselinermayorshiwaleriernalle. Tiedä sitten miten tämän elävien kontrollointi asiaa auttaisi, mutta ehkä hänen tietämyksestään voisi olla apuakin. ”Voisihan hänestä ehkä ollakin hyötyä, jos häntä nyt tähän hätään löydetään.” Hoshiyomi vastasi olkiaan kohauttaen. Henkilökohtaisesti moinen rääpäle ei oikein vakuuttanut, mutta menkööt. Ehkä sitten vielä joku hieman varteenotettavampi matkamies mukaan? Saizo oli jossain, Kamanosuke ei niin ikään vakuuttanut, Shunista nyt ei ottanut kukaan mitään selvää ja Envy oli epäilyttävistä epäilyttävin. Aisu oli kuollut, Dorian, Hakidonmuya ja Tsukihiko nukkuivat… Hänkö sitten oli enää ainoa vaihtoehto, koska Asamihime, Rokuro, Yukimura ja Hauru olivat vartiovuorossa ja Noki jossakin ja tämäkin oli hiukan onneton otus.

Shun ei sitten myöskään tiennyt parantamisesta mitään, tiedä sitten miksi hän siitä ilmoitti, kun se oli aika selvää jo tässä vaiheessa. Envy kysyi, että kuinka monta ja ketä kaikkia sinne matkalle laitettaisiin. ”Ehkä minun olisi paras mennä itse Saeryoselinermayorshiwaleriernan ja Ryuumein kanssa. Sen enempää ei kannata lähettää matkaan, jos tänne kuitenkin hyökätään poissa ollessamme. Te voisitte informoida tilanteesta muille ja hakea sen Haurun takaisin vahtiin, jos Rokuro ei ole kykenevä jatkamaan vartiointia, järjestäkää joku hänen tilalleen, Yukimura voi tulla myös takaisin töihin.” Hoshiyomi mietti vähääkään nyt jaksamatta miettiä, että oliko hänellä oikeutta jaella käskyjä vaiko ei. Tehkööt tomppelit mitä lystivät, jos hänen neuvonsa eivät kelvanneet. Hän vilkaisi edelleen nimetöntä neitiä. ”Odota tässä, tulen pian takaisin kun olen löytänyt loputkin henkilöt, joista olisi siskollesi apua.” Hoshiyomi sanoi ja nousi sitten muurin harjalle ja hyppäsi siltä alas leijuen maahan haltian, Yukimuran ja Rokuron luo. Hän selvitti tilanteen ja ilmoitti kahdelle vartiovuorossa olleelle, että voisivat mennä jatkamaan hommiaan ja kyseli sitten Saeryosin mielipidettä tilanteeseen. Tämä ei toki varmasti voinut sanoa, mutta lupasi kuitenkin yrittää parhaansa. Hoshiyomi käski tämän odottaa portin lähellä, kun hän hakisi Ryuumein.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
15:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Hetken päästä Ryuumei kyseli, että tarvittiinko vielä jotakin ja kysymys oli kaiketi hänelle suunnattu. Saizo ilmoitti, ettei Kamanosuke tarvinnut mitään. Oli se hyvä, että oli joku puhumassa puolesta, niin ei tarvinnut itse senkään vertaa tehdä. Ryuumei ilmoitti, että Kamanosuke tarvitsi vettä ja että tarvittiinko sen lisäksi muuta. Nyt hänellä oli jo kaksi puolestapuhujaa, loistavaa. Ryuumei kuitenkin sanoi voivansa jopa tuoda vettä, milloin hänestäkin noin ystävällinen oli tullut? Saizo keksi, että Ryuumei voisi viedä ketun saman tien mennessään ja Ryuumei sanoi, että kettu voisi mennä ihan itse muualle ja hän ei ollut mikään Saizon palvelija ja Saizon takiahan kettu oli tuossa kunnossa. Sitten Ryuumei töksäytti Saizolle senkin, että hän oli kysynyt mitä Kamanosuke tarvitsi, ei mitä Saizo tarvitsi. ”Vesi riittää, jos viitsit tuoda sen, niin en tarvitse muuta. Kiitos kaikesta.” Kamanosuke vastasi silmät yhä kiinni hieman heikosti edelleen, häntä väsytti sietämättömästi. Ensin liian aikainen herätys ja pahoinvoinnit, sitten traumatisoivat sairausdiagnoosit ties mistä kasvaimista raskauteen, kunnes todettiin, ettei Kamanosukella ollutkaan mitään vakavaa vaivaa. Sitten turha riita ja huimauskohtaus. Vähemmästäkin uupui.

Sitten kuului seuraava uusi ääni ovelta ja se olikin astetta yllättävämpi, nimittäin Hoshiyomi. Siinä kohtaa Kamanosukenkin oli avattava silmiään ja katsottava ovelle varmistaakseen, ettei ollut kuullut väärin. ”Ryuumei, onko sinulla kamala kiire tällä hetkellä?” Hoshiyomi oli tiedustellut oven suusta. Mies pysyi yleensä omissa oloissaan ja ulkona, yleensä jossain linnan katolla, hän oli vielä pahempi kuin Saizo siinä yksin katolla mököttämisessä. Tiedä sitten mitä hän Ryuumeistä halusi, mutta jotain tärkeää se varmasti oli, kerta Hoshiyomi oli vaivautunut tulemaan sisälle. Olikohan kertaakaan edes käväissyt linnan sisätiloissa? No ei se Kamanosukea niin kiinnostanut ja kerta se oli ensimmäinenkin. Ehkä miehellä oli ahtaanpaikan kammo?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
16:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Pääsimme Shunin kommentin jälkeen hieman syvemmin Aisun tapauksessan, koska yhdessä kylpyhuoneessa oli ollut jääkatastrofi. Ai, se siis on jo huomattu? Nopeaa toimintaa, täytyy myöntää, mutta olihan tässä linnassa suhteellisen paljon myös meitä yliluonnollisiakin, että eipä kai se nyt ihmekään ole, mutta kiitos tästä Shun. Tosin, olisi se tullut enemmin tai myöhemmin kuitenkin selville, koska en pahemmin kätkenyt ruumista mihinkään. "Tiedän kyllä... Mutta Aisu olisi saanut pitää henkensä, jos ei olisi itse käynyt kimppuuni. Se siis lasketaan itsepuolustukseksi. Varoitin kyllä, mutta sanat eivät menneet jakeluun. Oma vikansa siis", vastaan siihen. Shun puolestaan katsoi siinä kohdassa Hoshiyomiin ja vilkaisi minuun. "Milloin Aisu muka on tapettu?" tämä kysyi eli ei selvästikään ollut tietoinen tapauksesta. "Ei siitä kauaa ole... Ehkä puoli tuntia... tai tunti... tai vähemmän", vastaan siihen. "Mutta väitit, että Aisu kävi kimppuusi... Eihän sinussa edes ole haavan haavaa tai mitään muutakaan ruhjetta", Shun jatkoi. "Kehoni parantaa vammat täydellisesti... En voi siis näyttää niitä vammoja, jotka siitä tulivat", vastaan siihen. "Jos et usko, niin koita ihmeessä", jatkoin vielä perään, koska minun suhteen oli selvästi ollut luottamusongelmia. Shun ei näköjään kauaa odotellut, kun iski sitten kynnet käsivarteeni ja kiskoi siihen haavan. Tai no... eihän se verta vuotanut, mutta haava se kai oli. Tai sitten vaan vamma. Mutta oli mikä hyvänsä, jälkeä ei enää edes ollut. "Selittääkö tuo?" kysyn lopuksi. "Kai se sitten... Mutta ei sinun olisi ollut pakko tappaa", Shun jatkoi. "No mitä itse olisit tehnyt, jos joku ääliö käy päällesi eikä jätä rauhaan ja uhittelee ja uhkaa koko ajan jonkun nurkan takana?" kysyn siinä kohdassa. Shun ei vastannut enää asiaan, mutta sama se. Sitten kai pääsimme tämän hetkiseen ongelmaan.

Hoshiyomi kuitenkin jatkoi siitä, koska olimme menettäneet jo kaksi joukostamme, niin siksi olisi syytä auttaa neitoja pulassa. "Tapoitko sitten sen jonkun Deliahinkin? Kuka hän edes on?" Shun kyseli. "En tappanut... Se oli Rokuro", vastaan kysymykseen, koska Deliah ei enää koskaan herännyt siitä Rokuron tinttauksesta. Mutta kuka hän sitten oli, niin seireeni, joka aika ärsyttävä. En minä Deliahin kanssa pahemmin ole aikaa viettänyt, joten en osannut vastata siihen. Shun ei siis ollut koskaan kai edes nähnyt Deliahia. Hän on selvästi onnekas. Hoshiyomi kuitenkin jatkoi siitä, että miten voimme selvitä ihmisistä, jos tapamme toisemme tänne. "Ei kaikki nyt minun syytä ole. En minä Deliahia tappanut ja siltikään Rokurolle ei sanottu asiasta mitään. Mutta kun Aisu kuoli, niin se oli sitten ongelma", sanon siihen, mutta olihan se hyvä pointti kyllä. Siitä kuitenkin epätoivoisiin tekoihin ja sitä kautta siihen, että toistaiseksi ainakin nimetön nainen olisi kyllä tappanut Rokuron, jos olisi halunnut. "Tai sitten hän ei vaan kyennyt siihen, vaikka olisikin halunnut", sanon siihen, koska kaiketi Rokuro nyt osasi puolustautuakin jotenkin? Ja lisäksi vartiossa oli ollut myös muita, jotka olivat ilmeisesti tulleet Rokuron avuksi, joten hän ei ollut kuollut sen takia. Sekin voi olla mahdollista. "Mutta en kuitenkaan tappanut ketään!" nainen parahti siihen.

Sitten siihen auttamiseen ja siihen, että osasiko se puuhaltia auttaa vammojenkin lisäksi muuten, mutta sitä ei tiedetty, koska asiaa ei oltu kysytty. "Sitten olisi varmaan syytä kysyä", sanon siihen. Sitten siihen albiinoon, joka Shunin mielestä oli nyt kovinkin hyvä ratkaisu. Hoshiyomi totesi, että voisihan hänestäkin toki olla hyötyä, jos häntä löydetään. "Ajattelin, kun hän auttoi minua yhdessä välissä", Shun selitti. Niin aivan... tämähän oli ollut silloin kuusi viikkoa sitten paljon laihemmassa ja riutuneemmassa kunnossa. Oli mies edelleenkin selvästi laihassa kunnossa, mutta ei ehkä enää niin riutuneen näköinen. Mutta asiassa kuitenkin eteenpäin eli kuka menee ja ketkä jää. Hoshiyomi päätti, että lähtee Ryuumein ja Saeryoselinermayorshiwaleriernan kanssa ja muut jäävät tänne. Kyllä se minulle kävi, koska eipä minusta parantajaksi ollut tai muiden ainakaan eikä sinänsä nyt jaksanut henkilökohtaisesti kiinnostaa, joten mikäs siinä. Meidän homma kuitenkin oli informoida asiasta muille ja hakea Hauru takaisin ja jos Rokuro ei pysty olemaan vahdissa, niin hänet pitäisi korvata jollakulla. Yukimura saisi kuitenkin jatkaa. "No mennään sitten..." totesin Shunille. Se nimetön nainen puolestaan sai odottaa tässä, kun Hoshiyomi haki loput paikalle, joten nainen sitten odotti.

Lähdin itsekin paikalta pois ja Shun myöskin. Hoshiyomi puolestaan kävi Rokuron parannustiimin luona ja lähti kai sitten etsimään Ryuumeita. Astelin itsekin kyseisen tiimin luo kysyäkseni Rokurolta sitä, että pystyikö tämä jatkaa vartiossa vaiko ei ja kyllä hän ilmeisesti aikoi jatkaa homman loppuun ja sen jälkeen tämä lähti astelemaan muurille. Sitten piti etsiä Hauru ja informoida muita. Jatkoin sisälle, koska siellä Haurun olin viimeksi nähnyt.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
16:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Milloin minusta edes tuli tällainen? En pahemmin ole koskaan auttanut yhtään ketään. En tiedä... En todellakaan tiedä. Kai sitä joskus voi kuitenkin muuttua? Eikä tässä tällä hetkellä parempaakaan tekemistä kyllä ollut. Tiedä sitten, että oliko minusta sitten edes ollut apua, mutta hyysäämään en kyllä ala yhtään ketään. Joka tapauksessa Saizo oli kauniisti päättänyt Kamanosuken puolesta asiat vaikka ei tainnut edes tajuta, että olin esittänyt Kamanosukelle kysymykseni, mutta aivan sama. Karvamöhkäle saisi kuitenkin jäädä puolestani tuohon ellei itse saa itseään siirrettyä muualle tuosta. Minua kyseinen möhkäle ei kuitenkaan haitannut ja Saizon ja Kamanosukenhan huone tämä oli ja Saizo oli saanut menninkäisen tuohon kuntoon, joten viskatkoot itse uloskin. Ei ollut asiani. Kamanosukelle kuitenkin riitti vaan vesi, mikä oli ihan hyvä juttu, koska oikeastaan Kamanosuken pahoinvoinnitkaan eivät olleet asiani tai ongelmani. Olin auttanut pahemman tekemisen puutteessa eikä siitä nyt haittaakaan ollut. Saizo kyllä kävi kuitenkin hermoille. Kamanosuke puolestaan kiitteli myös lopuksi, jolloin totesin vaan, että eipä se nyt mitään ja ilmoitin samalla, että haen sen veden ja tulen kohta sen kanssa.

En pahemmin kuitenkaan kerennyt mihinkään, kun Hoshiyomi saapui ovelle. "Oletko sinäkin apua vailla?" päätin kysyä heti ensimmäisenä. En kuitenkaan ollut olettanut, että Hoshiyomilla oikeasti olisi ollut minulle asiaa, mutta oli kuitenkin. Tämä kyseli, että oliko minulla jokin kiire tällä hetkellä. "No olen hakemassa vettä Kamanosukelle... Mutta ei tässä nyt mikään kiire kuitenkaan ole... Kuinka niin?" kysyn siinä kohdassa. Mihin Hoshiyomi muka minua kaipasi? Tuskin oli tullut edes koskaan puhumaan kanssani mistään tai tullut edes sisälle. Mistä moinen nyt yhtäkkiä? Harvoinpa kukaan edes kaipasi minua mihinkään. Se Shun niminen laiheelini oli ollut ensimmäinen. Hänen jälkeensä puheilleni sitten olikin painellut Saizo Kamanosuken pahoinvoinnin takia, jonka jälkeen piti hoitaa karvapallo kuntoon. Mutta Hoshiyomi nyt ei edes pahemmin ollut vilkaissut suuntaani tai ollut edes pahemmin tekemissäkään kanssani, mutta kaipa asia selviäisi? Tuskin hän nyt ihan muuten vaan oli tullut kysymään kiireistäni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
17:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Kun asiaa uudestaan ajatteli, niin Ryuumeiltä avun pyytäminen ei tainnut olla kaikista viisainta, kyseessä kun oli naispuolisten henkilöiden auttaminen ja sen käsityksen Hoshiyomikin oli Ryuumeistä saanut, että tämä ei pitänyt naisista sitten yhtään. No kun hän kerran oli vaivautunut paikalle ja etsimään tämän, niin kaipa hän voisi kysyäkin. Olisihan se tässä kohtaa tyhmä lähteä ja sanoa, että ei sittenkään mitään. Ryuumei tiedustelikin heti ovelle päästyään, että oliko Hoshiyomikin apua vailla. Ai hän oli perustanut kilpailevan terveyspalvelun ja ilmeisesti piti täällä sairastupaa? ”En minä, olen vain välikätenä.” Hoshiyomi vastasi siihen. Ryuumei kuulemma oli hakemassa Kamanosukelle vettä, mutta ei hänellä muuten kiire ollut ja sitten tämä kyseli, että mistä Hoshiyomin kiinnostus tämän kiireitä kohtaan oikein kumpusi. ”Sepä hyvä, Saizo varmaan osaa hakea kumppanilleen vettä siinä missä sinäkin, joten voit jättää sen hänelle.” Hoshiyomi totesi kysymättä Saizolta asiaa, koska Saizonhan kumppani Kamanosuke oli ja vedenhaku ei paljoa vaatinut ja Ryuumeille oli nyt muutakin käyttöä.

Kuitenkin siihen tilanteen selittämiseen, ettei aikaa tämän enempää tuhlattaisi. ”Muurille hyökkäsi henkilö joka haavoitti Rokuroa, hänet on kuitenkin jo hoidettu kuntoon. Nainen on yliluonnollinen, hän kuuleman mukaan hyökkäsi tänne jollain logiikalla siksi, että tarvitsi apua sairaan siskonsa parantamiseen. Siskon kunto kuulemma romahti yhtäkkiä syytä tietämättä kolme vuotta sitten ja hän on siitä asti vain kuihtunut ja ilmeisesti hänellä on korkea kuume ja pahoinvointia ollut jo se kolme vuotta ja tilanne on paha. Olen menossa Saeryosin kanssa katsomaan onko tilanteelle mitään tehtävissä, koska sinullakin on taitoa ja tietämystä sairauksista, tulin tiedustelemaan, tuletko mukaan?” Hoshiyomi esitti asian mahdollisimman nopeasti, kyllä Ryuumei saisi varmasti tarkemmat tiedot siskolta sitten kun matkaan vain päästäisiin. Riippuen oliko Ryuumei tulossa vai ei.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  16  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com