Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
17:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Hoshiyomi ei siis apuja kaipaillut edes, mutta oli kuitenkin välikätenä, mutta apua selvästi siis tarvittiin. Kukahan tällä kertaa? Mutta siihen kuitenkin, että minulla ei todella ollut kiire minkään suhteen ja se oli sitten hyvä ja siitä Saizon osaamisiin, että kyllä mies varmaan itsekin osasi hakea kumppanilleen vettä. "En olisi niin varma..." mutisin siihen, koska hienostihan Saizo oli kaiken muunkin hoitanut, mutta sama se. Kyllä se minulle passasi ja oikeastaan se oli kyllä Saizon ongelma eikä veden haku nyt loppujen lopuksi ollut vaativaa hommaa. Tosin ehkä se oli Saizolle liikaa? "No, mutta toivottavasti osaat hommasi, Saizo", sanahdin vielä. "Kuinka tyhmänä oikein pidät minua?" Saizo tuhahti. "Tyhmänä... Mutta ei siitä sen enempää. Voinet koittaa vaikka miettiä sitä samalla kun haet sitä vettä", vastasin tälle ja Saizo lähtikin sitten hakemaan sitä vettä kaiketi. Itse astuin samalla huoneesta ulos, mutta aivan... kai sitä pitäisi nyt kuunnella se Hoshiyomin ongelma, joka ei kuitenkaan ollut hänen ongelma, mutta jonka hän oli ottanut ongelmakseen toimiessaan välikätenä ongelmalle.

Sitten siihen itse asiaan eli joku hyökännyt ja Rokuro oli haavoittunut. Meinasin jo kysyä siinä kohdassa, että kuinka vakava Rokuron ongelma sitten oli, mutta Rokuro olikin jo kunnossa eikä ongelma koskettanutkaan sitä rättinaamaa. Ongelma oli siis sillä hyökkääjällä, joka siis oli nainen. Nainen? Siis pitäisikö minun tosiaan muka auttaa jotain naista? Sekö se ongelma siis todella oli? Lopuksi kuitenkin valkeni se, että se nainen ei itse ollut se ongelma vaan ongelma tai apua kaipaava olikin sen hyökänneen yliluonnollisen naisen sisko. Eipä sekään sen paremmalta kuulostanut, koska kyseessä oli sisko. Olisi nyt ollut edes veli. Joka tapauksessa sen naisen siskoa vaivasi joku kolmen vuoden takainen ongelma. Tarkemmin sanottuna sisko oli kuihtunut ja oli kuumetta ja pahoinvoitiakin. "Eli joku kuihtunut on siis vielä muka hengissäkin?" tarkennan siinä kohdassa, koska kuihtunut kuulosti kyllä korviini siltä, että kyseessä oli kuollut. Kuolleella tokikaan ei ollut kuumetta eikä pahoinvointia, joten luonnollisesti ongelmapesekä oli vielä hengissä. Mutta en kuitenkaan ollut niinkään sellaiseksi kysymykseksi äskeistä asiaani tarkoittanut. Ei siihen tarvinnut mitään vastata kuitenkaan. Kunhan olin vaan miettinyt ääneen. Hoshoyomi oli sitten menossa Saeryosin kanssa katsomaan tilannetta ja kysymys kuuluikin, että tulenko minäkin. Naisen tähden vai? Voi puolestani kyllä kuihtua sinne, minne nyt olikaan kuihtumassa, mutta oli kuitenkin pitänyt tapahtua ja paljon, jos joku oikeasti haluaisi minut mukaansa johonkin kaiketi tärkeään asiaan, joten pitäisikö sitä sitten mennä? "Kai sitten..." vastaan lopulta, vaikka naiset eivät innostaneet. Kai sitä edes kerran voisi yrittää. Hyvällä tuurilla ongelmapesäke oli jo kuollut eikä asialle tarvinnut tehdä mitään. Saizo puolestaan tuli takaisin tällä välin huoneelle ja veden kanssa. Tämä asteli huoneeseen sisälle ja vei veden Kamanosukelle. Itse lähdin ovea päin, koska kaiketi tässä nyt sitten oltiin menossa johonkin. Tosin astelin heti takaisin Kamanosuken ja Saizon huoneelle, koska viikate meinasi jäädä sinne. Nappasin sen mukaani ja jatkoin sitten matkaani ulos linnasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
17:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Ryuumei ei ollut varma miten Saizo pärjäisi vedenhakutehtävän kanssa, mihin Hoshiyomi kohautti vain toista kulmaansa eikä edes halunnut tietää, mistä nämä olivat ehtineet riitautua. Yhteishenki oli melko onneton tässä linnassa ja yleisesti varmaan se epäselvyys, että heillä ei ollut virallista johtajaa hankaloitti hommia. Vartiovuorot olivat ainoa asia mitä tehtiin yhdessä, joskin silloinkin kukin vahti omaa muurin pätkää, toki sitten hyökkäysten aikana oltiin tekemisissä enemmän. Hoshiyomilla ei ollut kyllä varaa valittaa, itse hän osallistui vain pakollisiin yhteistyötehtäviin ja oleili omissa oloissaan lopun ajan. No ainakaan hän ei ollut riitautunut kenenkään kanssa, ei hän edes muistanut kenen kanssa hänellä oli yhteinen huone, kerta ei sitä huonetta käyttänyt. Ei hän edes tiennyt tarkkaan mikä huone se oli, mutta vähät siitä nyt, tässä oli muuta meneillä. Saizo vakuutti osaavansa hakea vettä ja lähti toimittamaan tehtäväänsä.

Ryuumei kysyi, että oliko se kuihtunut muka vielä hengissä. ”Ilmeisesti ainakin vielä silloin, kun sisko hänet näki.” Hoshiyomi vastasi vain esitettyyn kysymykseen rekisteröimättä sitä tosi asiaa, että se oli retorinen kysymys eikä kaivannut hänen vastauksiaan. Hetken mietittyään Ryuumei siis olisi tulossa mukaan, onneksi tämä ei miettinyt kauaa, koska ei tässä ollut aikaa koko päivää odottaa. Siihen Hoshiyomi vain nyökäytti päättään ja lähti kohti ulko-ovia, tällä kertaa vaivautuen ihan kävelemään. Saeryos odotti jo portilla, Rokuro ja Yukimura olivat päässeet vartioimaan ja Asamihime piti edelleen seuraa vieraalle. Koska vieras oli Rokuron vartiopaikalla ja olisi ollut hieman huono idea jättää Rokuroa yksin tämän kanssa. ”Menkää edeltä, käyn hakemassa oppaan.” Hoshiyomi sanoi Ryuumeille ja Saeryosille. Olisi hän voinut käskeä naisen tulemaan alas muurilta sen sijaan, että käski tämän nököttää siellä, mutta meni jo. Hoshiyomi nousi taas muurille naiskaksikon eteen. ”Menkäämme.” Hän ilmoitti naiselle ja sen enempää kysymättä tältä mitään Hoshiyomi otti tätä käsistä kiinni ja vei muurin reunalle. (?) Siitä sitten reunan yli ja Hoshiyomi piti naista käsistä ja laskeutui sitten muurin toiselle puolelle ja päästi naisen alas irrottaen tämän käsistä vasta kun tämän jalat olivat tukevasti maan kamaralla. Saeryos oli päässyt muurin ulkopuolelle kuten Ryuumeikin (?) ja Hoshiyomi katsoi oppaaseen. ”Näytä tietä.” Hän käski vaikka ehkä nainen tajusi sen verran itsekin, mutta ei voinut tietää, kerta tämä oli vasta ollut shokissa siskonsa takia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
18:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Sain vastauksen, vaikka en ollutkaan kysynyt mitään varsinaisesti, mutta ongelmapesäke oli siis ollut ainakin silloin hengissä, kun hänen siskonsa oli hänet nähnyt. Olettavasti, koska kukapa kuolleelle enää apua ylipäätään haki? Saizo varmaan. Pääsimme kuitenkin ulos linnasta ja se pitkäniminen puuhaltia eli Saeryos oli myöskin paikalla. Hänen oikea nimensä ei ollut enää mitenkään muistissani, koska se tosiaan oli niin kamalan pitkä, että ei sillä edes päätään viitsinyt alkaa vaivaamaan. Kuka hullu edes nimesi lapsensa sellaisella nimellä? Hoshiyomi joka tapauksessa ilmoitti, että hakee oppaan, joten voimme mennä jo edeltä. Ai, se paikka oli siis jossain muualla kuin täällä? Toivottavasti ei kuitenkaan kaukana, mutta kyllä se selviäisi varmasti. Lähdinkin sitten astelemaan kohti linnan portteja, koska lentääkään en osannut, joten en voinut oikein päästä muurin ylikään. Tai voihan sitä aina astella muurille ja hypätä alas ja toivoa, että henki kulkee vielä silloin ellei muuria pitkin sitten voi kiivetä alas. Mutta mitä suotta nähdä moista vaivaa kun portistakin voi kulkea, joten portista sitten jatkoin ulos asti.

Hoshiyomi oli kuitenkin tällä välin jo päässyt oppaamme kanssa muurin toiselle puolelle ja kyllä vaan, kyseessä tosiaan oli nainen. Kukahan liene sitten olikaan, mutta japanilaiselta tämä kyllä ainakin näytti. Tai no aasialaiselta, mutta sama se nyt oli. Nainen lähti kuitenkin näyttämään tietä astellen kohti sen kylän sijaintia, mutta emme olleetkaan ilmeisesti matkalla kylään, koska kylään ei missään kohdassa edes astuttu. Sen sijaan vähän ennen kylää käännyttiin metsän puolelle ja jonkun aikaa matka jatkui aina jonkun röttelön luo, joka kai mökki koitti olla. "Asumme tässä", nainen ilmoitti, mutta näytti selvästi jokseenkin siltä, että epäili jotain kun laski kätensä mökin ulko-oven kahvalle ja avasi oven, joka narahti ikävästi avautuessaan. "Izumi? Sinäkö siellä?" kuului ääni jostain mökin perältä. "Kyllä... Minähän se..." tämä ilmeisesti Izumi vastasi ja astui sisään. "Mielestäni siskosi ei kuulosta kovinkaan huonovointiselta", sanon naiselle kun astun sisälle mökkiin, joka ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen, mutta oli se parempi kuin linnaa edeltänyt mökki.

Sitten tähän eteistä toimittavaan huoneeseen asteli sitä Izumia jonkun verran lyhempi selvästi naispuolinen henkilö musta kimono päällään. Nainen katsoi ensin tähän Izumiin ja sen jälkeen käänsi katseensa meihin. "Keitä he ovat ja mitä he täällä tekevät?" mustahiuksinen nainen kysyätöksäytti siihen. "He tuota... He tulivat auttamaan... sinua", Izumi vastasi siihen. Jos minulta kysyttiin niin kimonoon pukeutuneella ei ollut mitään hengenhätää eikä hän näyttänyt yhtään riutuneeltakaan. "Niin kun siis minkä takia?" kimonoon pukeutunut nainen kysyi. "Pahoinvointisi ja sairautesi takia", Izumi vastasi siihen. "Ei kai yhden kuumeen ja huonon olon takia nyt kolmea henkilöä tarvita auttamaan?" nainen kyseli. "Miksi oikein olemme täällä?" päätin lopulta itse kysyä naisilta suoraan asiaa ja vähän ehkä kyllä myös Hoshiyomiltakin, koska hänhän minut oli mukaan pyytänyt. "Izumi... Mitä olet tällä kertaa mennyt tekemään?" nainen kimonossa kyseli.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
18:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna oli kuullut vain jotakin Yukimuralta tästä hyökänneestä henkilöstä, kun Hoshiyomi tuli selittämään tämän sairaasta siskosta, jota tietenkin mentäisiin auttamaan. Saeryoselinermayorshiwalerierna ei ollut varma osaisiko hän parantaa apua tarvitsevaa henkilöä, mutta hän tekisi kyllä voitavansa tämän vuoksi. Ei hyökkääjä voinut olla paha ja Rokuroakin tämä oli haavoittanut vain siten, ettei hän menehtyisi vammoihin, vaikka tietenkin oli väärin ylipäänsä satuttaa ketään. Mutta hänellä oli varmasti syynsä siihen. Hoshiyomi kävi hakemassa Ryuumein ja sitten he lähtivät matkaan kohti sitä paikkaa, jossa tämän naisen sisko poti kamalaa tautiaan. Matka sujui melko hiljaisissa merkeissä eikä haltia edes tiennyt oppaan tai tämän siskon nimeä, mutta ehkäpä ne selviäisivät.

He poikkesivat ennen kylää metsään, mikä miellytti puuhaltiaa. Metsässä oli aina kotoisempaa kuin muurien ympäröimässä aukeassa puutarhassa. Mutta matka eteni melko onnettomalle mökille jossa tämä nainen siis asui siskonsa kanssa. Nainen avasi oven ja joku kyseli jotakuta Izumia, joka paljastui heidän oppaansa nimeksi. Ryuumei ilmoitti, että sisko ei kuulostanut kovin huonovointiselta. No oli Saeryoselinermayorshiwaleriernakin saanut sen käsityksen, että sisko oli hädin tuskin hengissä, mutta hyvähän se oli, jos tämä ei ollutkaan niin sairas. Ehkä Izumi oli huolissaan liioitellut tilanteen vakavuuden suhteen? Hetken päästä nuori nainen mustassa kaavussa ilmestyi paikalle ja kyseli, keitä sisko oli tuonut mukanaan. Izumi vaikutti hieman vaivautuneelta ja oli sanomattakin selvää, että tässä oli nyt jotakin tekeillä, mistä heille ei oltu kerrottu. Izumin sisko vaikutti ihan hyvävointiselta, kerta pääsi kävelemään vastaan.

Izumi selitti, että oli tuonut Saeryoselinermayorshiwaleriernan, Hoshiyomin ja Ryuumein auttamaan pikkusiskoaan, mutta sisko oli sitä mieltä, ettei kuumeen takia tarvinnut kolmea henkilöä auttamaan. Ryuumei kysyi lopulta, että miksi he edes olivat tulleet tänne. ”Se kiinnostaisi minuakin. Izumi, niinhän? Väitit, että siskosi oli suurin piirtein kuihtunut ja haurastunut hengiltä oltuaan kolme vuotta pahassa kuumeessa. Hän ei näytä siltä, että olisi ollut kolme vuotta kuumeessa.” Hoshiyomi totesi melko varoittavalla äänensävyllä. Kaikesta päätellen Izumin siskolla kuitenkin oli kuumetta, joten kaipa he voisivat auttaa, kerta olivat tänne asti tulleet. Sisko vaikutti yhtä hämmentyneeltä kysellessään Izumilta, mistä hommassa oli kyse.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
18:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Hoshiyomi tuli sitten hakemaan Ryuumeitä jonkun muurille hyökänneen Rokuroa vahingoittaneen naisen siskon pelastusoperaatioon. Kamanosuke ei jaksanut kysyä, mutta mietti kuitenkin, että miksi helvetissä? Eivät he olleet mikään pelastuspartio, joka juoksi pitkin maita pelastelemassa ties kenen kuolevia siskoja. Mutta koska häntä ei pyydetty mukaan, niin sama se, auttakoot jos tahtoivat. Lopulta Saizo lähti hakemaan sitä vettä väännettyään jotain typerää Ryuumein kanssa asiasta. Pian tämä tuli takaisin veden kera ja Kamanosuke vääntäytyi istumaan, koska maaten oli melko hankala juoda. Hoshiyomi lähti Ryuumein kanssa ja Noki jäi lattialle ilmeisesti asumaan, mutta Kamanosuke ei jaksanut lähteä raahaamaan häntä minnekään. Saizo varmaan heittäisi tämän ulos ikkunasta ja sirottelisi kukkaset perään. Kamanosuke otti kuitenkin vesikupin tai mikä astia ikinä onkaan kyseessä ja joi vettä laskien kupin sitten puolilleen täynnä vielä lattialle. Hän iski päänsä takaisin tyynyyn ja toivoi, että nyt rauhoittuisi kun Ryuumei oli lähtenyt, mutta ehkä Saizo saisi uuden metakan pystyyn Noen kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 01.03.2016
19:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Izumi oli lähtenyt joskus aamulla kylälle kuulemma hakemaan jotain syötävää ja jotain, joka voisi helpottaa kuumeista oloani ja huonovointisuuttani, joten olin jäänyt siksi ajaksi yksin mökillemme. Joidenkin tuntien jälkeen olin kuitenkin päättänyt, että sängyssä makoilu sai loppua ja kävin pesulla ja puin päälleni jotain hieman edustavampaa, vaikka kyllä nukuinkin kyllä välillä myös kimonossa, mutta yleensä kyllä kuitenkin ohuessa yukatassa. Nyt olin kuitenkin vetäissyt päälleni yhden lempikimonoistani, joka väriltään musta, mistä voi päätellä, että pidin mustasta väristä todella paljon. Olin jopa käynyt ulkona haukkaamassa hieman raitista ilmaa vaikkakin vaan pihallamme istumassa, koska en viitsinyt lähteä kauaskaan kuumeessa. Tällä hetkellä olin kuitenkin sisällä hieman siivoskelemassa, koska pelkkä möllöttäminen oli kamalan tylsää pitkällä tähtäimellä.

Jonkun ajan päästä kuitenkin kuulin kuinka mökkimme avautui, jolloin kyselin heti tuttuun tapaan, että oliko kyseessä isosiskoni eli Izumi ja kyllä vaan, joten astelin eteisen puolelle hymyillen hieman. Tosin hämmennyin melkoisesti kun Izumin mukana tuli joitain muitakin paikan päälle. Enkä ollut koskaan ikinä nähnytkään heitä. Oliko Izumi saanut ystäviä? Se oli ensimmäinen ajatukseni, joten ajattelin kysyä, että keitä he olivat ja mitä he täällä tekivät. Izumin mukaan kolme muukalaista oli kuitenkin tulleet auttamaan minua, minkä takia hämmennyin entisestään selittäen, ettei kuumeeseen ja pahoinvointiin tarvittu kolmen hengen käsiä. En oikeastaan edes tarvinnut apua tai en ainakaan mielestäni.

Lopulta valkohiuksinen kyseli, että mitä he oikein tekivät täällä, jolloin mieleeni juolahti, että oliko Izumi taas tehnyt jotain. Hänellä oli tapana joutua aina ongelmiin jonkun asian suhteen ja muutenkin henkiseltä tasoltaan hieman ehkä lapsellisempi kuin minä. Kukin kuitenkin tavallaan, ei minulla ollut koskaan ketään vastaan mitään, mutta kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta Izumilta. Sitten oli vihreähiuksisen miehen vuoro kysellä Izumilta syitä täällä oloon ja että Izumi oli väittänyt heille, että olin ihan riutuneessa kunnossa ja tein suunnilleen kuolemaa kuumeeni kanssa. Lisäksi olin kuulemma ollut jo kolme vuotta kuumeessa.

"Kolme vuotta? Niinkö sinä tosiaan sanoit? Minä olen ollut vasta kolme päivää kuumeessa, Izumi hyvä. Lisäksi oloni on jo paljon parempi. Miksi ihmeessä vaivaat tuntemattomia meidän ongelmilla? Heillä on varmasti parempaakin tekemistä kuin pohtia kuumetta, joka on varmasti huomenna jo poissa. Olo kun ei enää edes tunnu kuumeiselta", selitän siskolleni. "Olen pahoillani siskoni puolesta. Hän yleensä liioittelee asioilla... tai ainakin, jos asia liittyy minuun, mutta ei minulla mitään hengenhätää ole, mutta kiitos kuitenkin", sanon lempeään sävyyn vieraillemme.

"Siis mitä vittua nyt oikeesti?" se valkohiuksinen päätti kysyä. Izumi puolestaan ei osannut sanoa yhtään mitään kunhan vaan seisoi suhteellisen nolona paikoillaan. "Mutta olin vaan niin huolissani sinusta!" Izumi parahti lopulta. Ilmeisesti. "Mistä te tulette? Haluatteko jotain juotavaa?" kysyn lopuksi näiltä kolmelta. Valkohiuksista pänni kuitenkin ihan selvästi ja lopulta tämä kääntyi sen vihreähiuksisen miehen puoleen. "Miksi mut tuotiin tänne? Otitko edes yhtään asioista selvää ennen kuin päätit, että mennään jumalauta auttamaan jotain naisia, saatana?!" valkohiuksinen tenttasi viherhiuksiselta mieheltä. "Oliko tänne tuleminen tosiaan noin rankaa? Kuinka pitkän matkan oikein jouduitte kävelemään tänne?" kyselin siinä kohdassa. "Ah... Aivan totta. Nimeni on Yakusawi Rui ja tässä on Izumi. Hän isosiskoni, mutta se on varmasti tullut jo ilmi", jatkoin ystävälliseen sävyyn hymy huulillani, koska olisihan rumaa olla esittäytymättä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
19:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Izumin sisko oli ollut siis vain kolme päivää kuumeessa ja kuulemma voi jo paljon paremmin ja siltä hän näyttikin. Saeryoselinermayorshiwalerierna ei oikein ymmärtänyt miksi Izumi oli valehdellut heille siskostaan, kolme vuotta oli ollut kyllä melko pahaa liioittelua. Lisäksi sairas sisko kysyi siskoltaan miksi tämä vaivasi asialla vieraita, joilla oli parempaakin tekemistä. Lopulta sisko pahoitteli Izumin puolesta, joka kuulemma liioitteli usein häneen liittyvillä asioilla. ”Lievästi sanottuna. Kolmen vuoden kuume oli melko reippaasti liioiteltu.” Hoshiyomi tokaisi mulkaisten Izumia melko närkästyneenä. Izumin sisko kiitti kuitenkin avun tarjonnasta. ”Ei tästä mitään vaivaa ollut, hyvä kuulla, että et olekaan kuoleman kielissä ja että kyseessä on ihan tavallinen kuume.” Saeryoselinermayorshiwalerierna ehätti sanomaan, mutta Ryuumei ja Hoshiyomi eivät selvästikään olleet yhtä mielissään tilanteesta. Ryuumei halusi tietää että mitä ****** oikeasti oli tekeillä ja Izumi parahti, että oli vain huolissaan siskostaan. Ei siinä Saeryoselinermayorshiwaleriernan mielestä ollut mitään väärää, Izumi oli vain yrittänyt auttaa siskoaan.

Izumi kysyi mistä he tulivat ja tahtoivatko he jotakin juotavaa. ”Ei kiitos, olemme tuhlanneet aikaamme jo ihan tarpeeksi selvästi tyhjän takia.” Hoshiyomi vastasi eikä vaivautunut kertomaan mistä he tulivat, vaikka Izumihan tiesi sen jo. Ryuumei alkoi vaatia Hoshiyomilta jotain syitä miksi hänet oli tuotu tänne ja syytti miestä siitä, ettei tämä ollut ottanut asioista selvää. ”Muistaakseni tulit kyllä ihan omin voimin ja omasta halustasi, olisit myös voinut olla tulematta. Ja tässähän sitä kokoajan selvitetään, miten ihmeessä olisin selvittänyt asiaa ilman, että tulin paikan päälle? En lue ajatuksia ja ilmeisesti tässä ei ollut kuitenkaan mistään ansasta kyse, ellei sitten Izumi harhauttanut meitä ja tukikohtaamme hyökätään paraikaa.” Hoshiyomi vastasi Ryuumeille yhä selvästi tyytymättömänä tilanteeseen. Izumin sisko taas alkoi kyselemään matkan pituudesta ja esitteli sitten itsensä Yakusawi Ruiksi ja Izumi nyt oli Izumi. Hoshiyomi kääntyi kannoillaan ja teki selvästi lähtöä vastaamatta mitään.

Saeryoselinermayorshiwalerierna epäröi hetken, hän ei ollut niin vihainen tilanteeseen eikä tahtonut uskoa, että Izumilla oli pahat mielessä, vaan hän teki sen siskonsa takia. ”Minä olen Saeryoselinermayorshiwalerierna ja nuo ovat Ryuumei ja Hoshiyomi. Oletko varma, ettet tarvitse apua, kun kerta olemme jo täällä, niin voisimme saman tien auttaakin…?” Hän aloitti, mutta Hoshiyomi keskeytti. ”Anna olla, he eivät selvästikään tarvitse apua tai muutakaan, tuhlasivat aikaamme muuten vain tyhjän takia.” Mies sanoi ja käveli jo takaisin päin sinne mistä he olivat tulleet. ”Mutta… he ovat täällä ihan kahdestaan, emmekö voisi ottaa heitä mukaamme?” Saeryoselinermayorshiwalerierna kysyi, koska ihmisten olisi helppoa hyökätä mökkiin ja linnassa he olisivat paremmassa turvassa ja voisi heistä olla muutenkin apua. ”Emme tarvitse valehtelijoita ryhmäämme ja he pärjäävät selvästikin varsin hyvin näinkin.” Hoshiyomi ilmoitti. Hänessä ei enää näkynyt mitään empatiaa siskoksia kohtaan, yleensä hän kuitenkin oli melko kylmästä ulkokuoresta huolimatta melko kiltti mies, mutta nyt hän ei näyttänyt antavan periksi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
20:37
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Lähdin hakemaan vettä itse, koska Hoshiyomi päätti tulla keskeyttämään touhut ja Ryuumei lähti hänen matkaansa, mutta pohti Ryuumei ensin aivojeni toimintaa kuitenkin. Mitähän hänellä itsellään oli korvien välissä? Tuskin edes sitä itseään. Joka tapauksessa kyllähän kaikki nyt veden osasi hakea ja olisin kyllä hakenut sen alusta alkaenkin itse, mutta Ryuumei tarjoutui siihen itse, joten en halunnut viedä sitä häneltä, koska kyllä se nyt niinkin kävi eikä vedestä nyt riitaa kannattanut vetää. Keittiössä kuitenkin oli astetta mielenkiintoisempi meno, kun tiskiallas tursusi tiskiä ja lattia lainehti (kiitos tästä Rokuro, kun et vieläkään oo siivonnu jälkiäs XD) vedestä ja teestä. Sain joka tapauksessa etsittyä kaapeista kannun ja yhden lasin. Täytin kannun vedellä ja lähdin takaisin kohti minun ja Kamanosuken huonetta.

Perille päästyäni Ryuumei ja Hoshiyomi olivat menneet sinne jonnekin, mutta se karvamöykky oli jäänyt huoneeseemme asumaan. Häipyisi jo tai laittaisin tämän häipymään. Astelin kuitenkin Kamanosuken luo, kaadoin kannusta lasiin vettä ja ojensin lasin Kamanosukelle, joka otti lasin vastaan. Eipä Kamanosuke sieltä saanutkaan kun vaan puolet kitusiinsa ja lasi päätyi lattialle. Laskin myös sen kannun siihen lattialle ja astelin sen jälkeen sen karvamöykyn luo. "Olet makuuttanut jo tarpeeksi kauan takamustasi lattiallamme, joten eiköhän olisi aika lähteä", totesin melko kylmästi ja nappasin otusta paidasta ja viskasin sitten ikkunasta ulos kuin roskasäkin ja sinne meni. Joku inahdus tai älähdys sieltä vielä kuului, mutta en halunnut juuri nyt tai koskaan enää nähdä moista kettua. Keräilin rehut lattialta ylös ja nekin viskasin ulos ikkunasta, koska ei niitä nyt täälläkään kukaan kaivannut. Tai jos Kamanosuke kaipasi, niin saakoot hakea ulkoa sitten takaisin ne. Istuin lopuksi sen patjan päälle laskien kuitenkin jalat lattiaan ja nojauduin jalkoihini lopulta käsieni avulla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
21:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kun Saizo oli saanut Kamanosuken juotettua, niin ilmeisesti hän meni heittämään Nokea ulos. Ja kirjaimellisesti ulos asti, koska tämä ihan tosissaan viskasi Noen ikkunasta ulos! Nyt oltiin toisessa kerroksessa (ellei korkeammalla)! Miksei kukaan viskonut Kamanosukea ulos ikkunasta! Okei, nyt meni ohi aiheen eikä hän tällä hetkellä edes välittänyt tulla paiskotuksi minnekään. Ihme kyllä. Sitten Saizo tuli ilmeisesti mököttämään patjalle. ”Oliko tuo välttämättä tarpeellista?” Kamanosuken oli pakko kysyä, vaikka oli aikonut pitää päänsä kiinni, koska halusi levätä eikä kinata Saizon kanssa. Saizo olisi kuitenkin voinut vaikka viedä Noen käytävälle, ei tätä olisi tarvinnut ikkunasta viskata pihalle. No ainakin hän oli varmistanut sen, että Noki ei varmana uskaltaisi sanoa Kamanosukelle enää ikinä sanaakaan, eikä varmaan edes katsoa päin, ettei Saizo kuvittele hänen yrittävän vietellä Kamanosukea. Piti vain toivoa, ettei Saizo keksisi alkaa rajoittaa hänen elämäänsä enempää, että hän saisi puhua vain tämän kanssa ja hetken päästä istuisi vain huoneessa lukkojen takana, ettei kukaan muu pääsisi puhumaan hänelle vahingossakaan mitään. Koska siihen Kamanosuke ei suostuisi, Saizo ei määrännyt sitä kenelle hän puhui.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
21:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Myönnetään, olihan se ehkä astetta pidemmälle viety liioittelu sen suhteen, että siskoni tekisi kuolemaa, mutta vielä aamulla Rui oli näyttänyt kovinkin huonovointiselta ja olen melko varma, että Rui on joka tapauksessa laihtunut jonkun verran. Lisäksi kuume oli ollut kuitenkin sen verran korkealla eilen ja toissapäivänä, joten olisi siihen voinut myös kuolla. Liioittelut olivat kuitenkin lähteneet lapasesta ja sen myönsin kyllä, mutta olisinko saanut apua, jos olisin vaan sanonut, että siskoni on korkeassa kuumeessa eikä vaan oikein tahdo syödä ja näyttää huonovointiselta. Siinä oli ihan normaalin kuumeen oireet. Tuskin olisin saanut apua, joten oli pakko keksiä jotain nopeasti, että saisin Ruille apua. Valehtelu ei tietenkään ollut oikein, mutta kuten olin jo aijemmin todennut: tehtyä ei saanut tekemättömäksi.

Joka tapauksessa pitkähiuksinen mies ja albiino olivat aika närkästyneen näköisiä koko hommaan. Toinen heistä ilmoitti, että kolme vuotta melko reippaasti liioittelua. "Olisiko kukaan muka tullut apuun, jos olisin luetellut tavallisen kuumeen oireet? Myönnän toki, että oli väärin liioitella sairauksilla, mutta olin puhtaasti vaan huolissani kun kuume ei tahtonut laskea, vaikka olin koittanut mitä", puolustaudun ja totta se kuitenkin oli. Joka tapauksessa ilmeisesti heistä ymmärtäväisin sanoi siitä, että ei tästä mitään vaivaa ollut ja oli hyvä, että Rui kuitenkin oli paremmassa kunnossa, mitä olin sanonut. "Mutta kuitenkin... Raahautua nyt tänne asti vaan sen takia, että minulla on kuumetta, mutta olen silti kiitollinen, että näitte sen vaivan. Olisi Izumi voinut kuitenkin kertoa totuuden", Rui selitti pahoittelevaan sävyyn.

Rui kyseli kuitenkin, että halusivatko nämä kolme nyt jotain juotavaa. Pitkähiuksiselle miehelle ei kelvannut ja aikaa oli nyt kuulemma tuhlattu ihan kamalasti. "Ei matka ollut edes pitkä linnalta tänne", sanon siihen. Albiino ei asiaan mitään vastannut, mutta näytti kuitenkin tekevän jo lähtöään ensin tivattuaan siltä toiselta mieheltä, että miksi hänet oli tänne raahattu, mutta meni sitten niin, että albiino oli täällä ihan omasta tahdostaan. "En kuule olisi vaivautunut, jos et olisi tullut pyytelemään edes minua mukaan tai jos olisit selvittänyt asian ensin!" albiino ärähti takaisin. Sitten pohdittiin sitä ennalta selvittämistä ja pitkähiuksinen mies ei pystynyt ennalta asiaa selvittämään. "Olisit voinut kysyä asiaa tuolta ämmältä ja jos vähänkin epäilyttää, niin kaivamalla kaivaa se totuus sieltä irti! Totuuden kaivaminen ei edes ole vaikeaa!" albiino jatkoi. Sitten minua alettiin jo syyttelemään jostain ansan virittämisestä. "Ei se ollut mikään ansa! Tulin, koska todella halusin siskolleni jotain apua ja olen pahoillani, että se meni näin", yritin siihen väliin.

Albiino joka tapauksessa lähti paikalta pois ja se pitkähiuksinenkin mies teki jo lähtöä. "Oliko se tosiaan muka noin vakavaa?" kysyn siinä kohdassa. Nämä käyttäytyivät kuin asia nyt olisi joku pahinkin maailmanloppu. Siskoni päätti kuitenkin esitellä myös itsensä ja seuraavaksi Saeryoselinermayorshiwalerierna niminen parantaja esitteli itsensä. Kaksi muuta olivat Ryuumei ja Hoshiyomi. Saeryoselinermayorshiwalerierna kyseli siskoltani sitä, että eikö hän todella tarvinnut apua nyt kun he olivat täällä, mutta pitkähiuksinen mies oli sitä mieltä, että Rui ei kaivannut apua ja heidän aikaansa oli nyt kamalasti tuhlattu. "Ei tässä mitään hätää ole. Harmi kuitenkin, että jouduitte tulemaan tänne turhan takia ja ystävilläsi näyttää lisäksi olevan jo kiire takaisin. Anteeksi, että meistä oli näinkin paljon vaivaa", Rui vastasi. "Ei Rui ole sinulle mitään pahaa tehnyt. Minä se olin, joka valehteli", puolustin siskoani. Saeryoselinermayorshiwalerierna jatkoi kuitenkin siitä, että eikö meitä voisi edes ottaa mukaan, mutta valehtelijoita ei kaivattu mukaan. Kieltämättä linna kuulosti paljon mukavemmalta, koska tämä mökki oli aika kolkko kylminä päivinä ja talvet olivat aina kamalia. En nyt kuitenkaan kehdannut alkaa vaatimaan enää mitään. Rui puolestaan näytti edelleenkin siltä, että pahoitteli tilannetta ja tätä vaivaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.03.2016
21:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Laskin katsettani alas huokaisten perään melko raskaasti. Mutta olipahan ainakin siitä ketusta päästy eroon vai mikä hiton menninkäinen onkaan, mutta aivan sama. En vieläkään jaksanut käsittää, että miksi ihmeessä elukka oli tuonut kukkia yhtään kenellekään. Ei kukaan muukaan tuonut kukkia yhtään kenellekään täällä tai kulkenut ihan housuja julkisesti. Tai no kukaan muu ei toki ollut karvanenkaan ja elukkaan rinnastettavissa, mutta jotain rajaa nyt kuitenkin. Huoneeseen kuitenkin laskeutui hiljaisuus tai aina siksi aikaa kun Kamanosuke päätti kysyä, että se äskeinen välttämättä tarpeellista. Siis kaiketi se, että viskasin ketun ikkunasta ulos tai niin ainakin otaksun. Enhän nyt muuta kuitenkaan ollut tehnyt ellei Kamanosuke kysellut istumisistani, mutta tuskimpa kuitenkaan. "On siellä ulkona tilaa myös sinulle", vastaan siihen, koska pakko myöntää edelleenkin ärsytti. "Enkä estä, jos sinulle tuli jo ikävä sitä elukkaa", sanahdan vielä perään.

Mutta olkoot... se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä, mutta se nyt vähän niin kuin meni jo enkä aikonut kyllä takaisin sitä kettua hakea. Ei sinänsä kiinnostanut hänen kohtalonsa. Mitä tuli tänne tuomaan rehujaan ja urputtamaan turhia? Miten se asia muka enää edes voi näin ärsyttää? Ehkä väsymys liittyy tähän oleellisesti? Olin kuitenkin jokaikinen kerta herännyt siihen, kun Kamanosuke päätti antaa aikaisin aamulla ylen katsauksen johonkin kippoon. En heräillyt normaalisti niin aikaisin. Mitähän tästäkin nyt sitten tulisi? Tuskin olimme päässeet aamusta juurikaan eteenpäin, kun joka asia jurppi niin hemmetin paljon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
22:33
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Hoshiyomi ei jaksanut uskoa, että koko homma oli ollut pelkkää vedätystä ja hän oli vielä mennyt mokomaan halpaan. Olisihan hänen pitänyt tajuta, ettei kukaan elä enää jos on ollut kolme vuotta kuumeessa ja että Izumi valehteli alusta loppuun kaiken. Tosin Izumi yritti jotenkin säälittävästi puolustella itseään, että kukaan ei olisi tullut auttamaan, jos hän olisi kertonut, että siskolla oli ollut kolme päivää kuumetta. Kuume kun ei ollut laskenut ja hän oli ollut kamalan huolissaan. Hoshiyomi kääntyi vielä Izumin puoleen. ”Et voi tietää olisiko kukaan auttanut. Tulimme auttamaan kuoleman vakavasti sairastunutta siskoasi vaikka hyökkäsitkin toverimme kimppuun ja haavoitit häntä ja kun tulemme paikalle, täällä ei kukaan edes tarvitse apua.” Hoshiyomi sanoi kylmästi. Häntä kyllästytti, että hänen hyväuskoisuuttaan käytettiin hyväksi, joka hemmetin kerta. Aina hänet petettiin, ensin Tsukiyomi ja nyt Izumi, joskin Izumin tapauksessa häntä raivostutti vain oma hyväuskoisuutensa. Ei olisi pitänyt auttaa. Hän oli tehnyt päätöksen hätäisesti, koska oli kuvitellut, että Izumin siskolla oli oikeasti hätä. Lisäksi tämä toi tuskallisia muistoja mieleen Tsukiyomista, mikä ärsytti häntä, etenkin Rui toi Tsukiyomin liian elävästi mieleen. Ei ulkonäöllisesti, vaan olemuksensa tähden. Hän ei halunnut olla tekemisissä kummankaan kanssa. Naisiin ei voinut luottaa, pettureita kaikki.

Rui yritti pyydellä edelleen anteeksi Izumin valheita, mutta vahinko oli jo tapahtunut, eikä Hoshiyomi välittänyt olla täällä tekemässä itseään enää yhtään naurunalaisemmaksi. Izumi yritti jotenkin vielä vähätellä aiheuttamaansa ongelmaa, että eihän matka edes ollut pitkä. No ei onneksi ollut ei, mutta turha matka oli aina turha ja tällaisen takia lähteminen oli typerää. Hän oli asettanut heidät vaaralle alttiiksi ja linnoituksen vajaalle miehitykselle typeryyksien takia ja se kolhi Hoshiyomin ylpeyttä. Kun ei jo muutenkin ärsyttänyt, niin joku Ryuumei kehtasi vielä kitistä, että ei olisi tullut jos Hoshiyomi ei olisi tullut pyytämään. Ei hän olisi edes pyytänyt, jos Shun ei olisi ehdottanut sitä ja se oli kyllä selvästi yksi virhe näiden muiden lisäksi. Sitten olisi vielä pitänyt kaivaa totuus esiin ennen kuin suostui auttamaan. ”En viitsinyt tuhlata siihen aikaa, kun kuvittelin, että täällä oli oikeasti hätä ja joku teki kuolemaa. Eikö totuuksien ulos kaivaminen ole sinun alaasi muutenkin, Aisunkin sait paljastamaan totuuden, olisit voinut tehdä sen ihan itsekin.” Hoshiyomi sanoi kääntyen taas ja jatkaen matkaa.

Izumi kuitenkin inisi vielä jotain siitä, ettei kyseessä ollut mikään ansa ja hän halusi vain siskolleen apua ja ei arvannut, että tässä kävisi näin. Ei arvannut? Miten hän kuvitteli, että he suhtautuisivat tällaiseen hukkareissuun. ”Mistä me sitä tietäisimme, olet valehdellut kaikesta muustakin.” Hoshiyomi tuhahti kääntämättä enää edes katsettaan mökkiä kohti. Saeryos jäi kuitenkin mökkiin naisten kanssa eikä häntä selvästikään haitannut tippaakaan se, että heitä oli vedetty nenästä niin täydellisesti. No Hoshiyomi olikin ollut se, joka oli antanut lopulliset toimintaohjeet, joten kaipa hän oli ansainnut Ryuumein tiuskimiset, hän ei ollut ajatellut asiaa tarpeeksi pitkälle ja luottanut siihen, että nainen puhui totta. Tyhmää, miksi hän olisi hyökännyt noin mitättömän kuumeen takia linnaan hakemaan apua tavalliseen kuumeeseen? Ei mitään järkeä. Rui vakuutteli vielä, ettei tarvinnut apua, vaikka haltia sitä yhä ystävällisesti tarjosi.

”Mutta itsehän sanoit, että meidän on typerää tapella keskenämme, kun olemme jo kaikki ahtaalla ihmisten takia. Ja tarvitsemme apua linnan puolustuksessa, eikö niin? Ruikin toipuisi sairaudestaan varmasti paremmin linnassa kuin tässä mökissä ja täällä on vaarallista, kylä on lähellä ja tänne voi hyökätä kuka tahansa.” Saeryoselinermayorshiwalerierna intti vielä. Hän oli kyllä oikeassa, senhän takia he olivat auttaneet, mutta nyt Hoshiyomia ei innostanut ottaa kaksikkoa mukaan. ”Emme voi päättää sitä kuitenkaan keskenämme, meidän on puhuttava asiasta muille ennen kuin voimme edes ehdottaa heidän päästämistä mukaan, mikäli he edes ovat halukkaita tulemaan.” Hoshiyomi vastasi hieman vastahakoisesti, mutta ehkä pahimman vihan jo laannuttua. Yookai jatkoi matkaansa eikä aikonut enää vatvoa asiaa, heidän olisi palattava takaisin linnaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.03.2016
22:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke sai niinkin typerän vastauksen Saizolta, että oli siellä pihalla hänellekin tilaa. Viha kuohahti taas, mitä pahaa hän oli nyt muka tehnyt, että Saizolla oli oikeus ärhennellä hänelle? Hän nousi istumaan patjalle huimauksesta piittaamatta. Hän ei jaksanut katsella Saizoa nyt yhtään. Saizo vielä jatkoi, että hän ei estäisi, jos Kamanosuke ikävöi sitä elukkaa. Siinä kohtaa Kamanosuke täräytti Saizoa nyrkillä kasvoihin (?) joskin iskussa ei kauheasti ollut voimaa. Hän nousi hieman horjuen seisomaan. ”Itse olet elukka! Hän on menninkäinen, ei eläin ja hänellä on nimi ja se on Noki. Hän ei tehnyt sinulle yhtään mitään, mikä olisi oikeuttanut hänen hakkaamisensa ja ikkunasta ulos viskomisensa!” Kamanosuke ärähti Saizolle eikä jaksanut välittää siitä, että Saizo luultavasti teki tästä taas jotain typeriä suhdepäätelmiään. Hän kääntyi ja lähti ovea kohti, joutui kyllä hetken pysähtymään oven suussa ottaakseen tukea ovenkarmista, koska yhä heikotti. ”Ja ihan tiedoksesi, ennen kuin taas keksit jotain typeriä syytöksiä, niin meillä ei ole mitään saakelin suhdetta enkä ole menossa hänen peräänsä. Menen jonnekin, missä saan levätä rauhassa…” Hän sanoi vielä. ”Tai miksi se nyt sinua kiinnostaisi, ihan sama, kuvittele mitä tahdot.” Hän mutisi ja lähti seinästä tukea pitäen käytävälle etsimään jotakin Saizotonta huonetta. Saizo oli idiootti. Ensin oli muka niin huolissaan Kamanosuken terveydestä, että piti saada Ryuumei tutkimaan hänen tilansa ja sitten kehtasi epäillä häntä pettämisestä ja uhkaili kaiken lisäksi. Olkoot sitten yksin, ei Kamanosuke piitannut.

Kovin pitkälle huoneen ovesta hän ei sitten päässytkään, kun oli pakko mennä lattialle istumaan. Kamanosuke soimasi tyhmyyttään, Saizo oli jo tullut sopimaan riitaa ja hän oli jatkanut sitä. olisi pitänyt olla hiljaa, mutta ei ollut Saizon tapaista hakata ja viskellä heikompiaan tuolla tavalla tai kilahtaa muutenkaan sillä lailla. Kamanosuke ei olisi epäillyt ihmetellyt yhtään, vaikka olisikin seuraavaksi lentänyt ikkunasta ulos jos olisi jäänyt huoneeseen, vaikka ei hän siksi lähtenyt. Riitely vain rasitti häntä entisestään eikä tämä sotku ollut mitenkään hänen syytään. Hän ei käskenyt Nokea tuomaan kukkia eikä käskenyt Saizoa saamaan siitä hepulia. Hän ei ollut koskaan ikinä milloinkaan edes ajatellut pettävänsä Saizoa, edes silloin kun he eivät edes olleet yhdessä. Kolmen vuoden ajan hän oli ollut täysin uskollinen ja ajatellut vain Saizoa, mutta ei. Saizo epäili häntä Noen kanssa vehtaamisesta ilman mitään hemmetin todellista näyttöä ja hän ei olisi saanut epäillä tämän vehtaamista lumpun kanssa, jonka vieressä tämä oli nukkunut? No se oli ollut tyhmää, hän oli jo myöntänyt sen. Ja hänkin oli tappanut letukan, mutta hän oli kuitenkin melko nuori silloin ja häneltä moinen toiminta oli ihan arkipäivää, ei Saizolta ja Saizo oli hitto vie aikuinen nyt. Siinä hän sitten istui käytävällä ja vatvoi taas vanhoja. Ne aikaisemmat kuusi viikkoa olivat ehdottomasti olleet hänen elämänsä parhaat viikot, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei mikään hyvä kestäisi loputtomiin. Nyt sitten oli varmaan riitaa taas seuraavat kolme vuotta niinkin typerästä aiheesta, että Noki toi Kamanosukelle kukkia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 02.03.2016
14:33
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Naiset jatkoivat jurputtamistaan siitä ja tästä. Lähinnä siitä, että matka linnalta ei ollut pitkä tänne ja ei se nyt maailmanloppu voinut olla, jos vähän heitti valhetta kehiin. Mutta, jos sitä oltaisiin ensialkuun edes puhuttu totta, niin ei olisi tarvinnut tulla tänne turhan takia. Naiset eivät ikinä osanneet mitään ja tekivät kaiken aina niin kuin ei pitäisi tehdä. Naiset valittavat aina kaikesta, mutta kun heille valittaa jostain, niin senkin valituksen nainen saa käännettyä pois itsestään ja näin on naisen päivä pelastunut. Eikä ikinä mikään ole hyvin naisen mielestä. Oli tuossa jo tarpeeksi syitä sille, että miksi naiset ovat ylipäätään ärsyttäviä. Miksi edes vaivauduin moiseen? Olin jo päätymässä siihen, että en varmasti lähde jonkun naisen takia. Enkä kyllä edes lähtenyt kun vaan ja ainoastaan sen takia, että minuakin ehkä jopa arvostettiin vihdoin, mutta ei kun sekin hitto oli joku hemmetin valhe ja tässä oltiin nyt ihan turhasta.

Hoshiyomi selitti, että olimme tulleet auttamaan kuolemansairasta, mutta perille kun päästiin niin kukaan ei edes tarvinnut apua. "Ja kuumeko ei muka voi koskaan tappaa ketään? Kuume oli ollut korkealla ja se näytti vielä ihan aamustakin pahalta? Halusin helpotusta siskoni oloon sen perusteella, mitä aamulla näin. Aamulla asiat olivat aivan toisin ja kyllä Ruilla on vieläkin kuumetta", Izumi selitti. "Älä vaivaa enää heitä, Izumi", tämä Rui sanoi siihen melko hiljaisella äänellä. "Äläkä sinä aina vähättele ongelmisia ja asioitasi!" Izumi parahti siihen.

Seuraavaksi pääsimme kuitenkin siihen totuuden kaivamiseen, mutta ei Hoshiyomi ollut vaan viitsinyt, koska kuvitteli, että täällä oli oikea hätä ja joku teki kuolemaa. "Jos joku on sairastanut kolme vuotta jotain hemmetin outoa sairautta kuihtumisen, pahoinvoinnin, kuumeilun ja oksentelun uhalla, hän selviää kyllä pari hetkeä kauemminkin, joten älä selitä! Sinä sotkit minut tähän hommaan mukaan ja sinä YKSIN päätit, että menemme auttamaan!" valaisin Hoshiyomia asiasta. Hoshiyomi jatkoi siitäkin, että minähän se olin, joka totuudet osasi kaivaa, koska Aisunkin sain puhumaan totta. "Olisit kuule avannut suutasi silloin kun olimme vielä linnalla! Nyt on kuule paha enää päätään aukoa sen asian suhteen, se tilaisuus meni jo! Olisin kyllä kaivanut totuuden esiin, jos joku olisi voinut mainita asiasta, mutta ei väkisin!" jatkoin Hoshiyomille. Ihan tosi, eikö muka hänelle tullut mieleen missään kohdassa, että se voisi olla valhe? En kysellyt valheista, koska oletin, että Hoshiyomi oli selvittänyt asiat jo valmiiksi, mutta eipä hän hitto tiennyt mitään mistään. Millä oikeudella moinen juntti oikein yritti esittää jotain johtajaakin vielä? Jos Dorianista ja Hoshiyomista joskus pitäisi jotain äänestää, niin kyllä valitsisin ehdottamasti Dorianin siihen virkaan. Hän sentään tiesi selvästi, mihin oli ryhtymässä ja mitä oli tekemässä, mutta Hoshiyomi ei ollut edes vaivautunut ottamaan selvää tosiasioista. Hiton idiootti ja sitten tämäkin on jotenkin minun vika vai? En kuule ollut päättämässä asioista mitenkään. Hoshiyomi tässä asioista on selvästikin päättänyt.

Saeryosin mielestä kaikki oli kuitenkin ihan selvästi okei ja hänen mielestään naiset vielä pitäisi ottaa mukaankin. Minä en kyllä ainakaan katsoisi moisia pällejä enää tätä enempää, mutta enpä minä sitä yksin kuitenkaan päättänyt. Tosin ei Hoshiyomikaan tykännyt ideasta, että naiset tulisivat mukaan. "Vielä tätä ennen olit sitä mieltä, että kaikki apu linnassa kelpaa. Sanoinhan lisäksi, että suostun maksamaan työpanoksella, jos autatte Ruita. Ei tämä hukkaan heitetty reissu kuitenkaan ole teiltäkään. Saisitte kuitenkin työvoimaa lisää", Izumi selitti. Haltia puolestaan sanoin, että meidän on typerää tapella keskenämme, koska olemme ahtaalla ihmisten takia ja tarvitsisimme apua linnan puolustuksessa. Totta toki, mutta minua ei kiinnostanut tippaakaan naiset ja nyt otti aivoon vielä enemmän sen lisäksi, että Hoshiyomi oli idiootti, kun ei voi ottaa asioista selvää ensin. Sitten kuitenkin vielä siihen, että emmehän edes voineet päättää, että otetaanko naisia mukaan vaiko ei, koska kaikki eivät ole paikalla edellyttäen toki sen, että naisia itseään kiinnostaa mukaan lähtö. "Mielestäni ilmaisin sen jo aika selvästi, että voimme kyllä tarjota vastapainoisesti apuamme teille, jos autatte meitä", Izumi sanoi siihen mikä kai oli selko kielellä se, että he voisivat tulla mukaan, jos vaan pääsisivät. Toivottavasti eivät pääse. Naisia on jo ihan tarpeeksi linnassa sotkemassa asioita.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 02.03.2016
15:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Näin sivusilmällä sen, kun Kamanosuke kampesi istumaan patjalla. Mitä liene sitten olikaan mielessä? Tosin se tuli melko nopeasti ilmi, koska sain kauniisti nyrkillä suoraan kasvoihin. Poskelle tarkemmin sanottuna, koska satuin olemaan sivuttain Kamanosukeen päin enkä ollut varautunut moiseen, joten se isku kyllä tuli maaliinsa, jos maali todella oli ollut oikean puoleinen poskeni. Kyllä se toki tuntui, mutta en nyt asiaa valittamaan alkanut. Tosin saatoin kyllä varmaan ansaita tuon, mutta en pahemmin asiaan sanonut mitään. Kunhan vaan käänsin katseeni Kamanosukeen, jos tämä vaikka haluaisi sanoa jotain lyönnin lisäksi. Sieltä se asia sitten melko pian tulikin ja minä siis olin yksin itse elukka, koska se kettu sattuikin olemaan menninkäinen eikä eläin. "No elukalta se elukka näyttää, kun on karvat ja kaikki eikä pöksyistäkään ole tietoa. Ihmismäiset olennot käyttänyt housuja eikä karvat kasva siihen malliin eikä kenellekään muulla ole häntää tai näytä hitto ketulta", sanahdan siihen, mutta aivan sama. Olkoot mikä on, mutta elukka se on minulle. Lisäksi elukan nimi oli Noki. "No olkoot vaikka mikä, samantekevää se minulle on", kerron mielipiteeni asiaan, josta vielä siihen, että tämä Noki ei ollut tehnyt minulle mitään, mikä olisi antanut syyn hakkaamiseen ja ulos heittämiseen. "Voi kyynel! Haittaako se muka oikeasti sinua?! Sinua, jota ei koskaan ole kiinnostanut muiden elo tai hyvinvointi?!" ärähdän siihen, koska en pahemmin ollut Kamanosukea nähnyt koskaan toisien asialla, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Miten nyt jonkun yhden kurjan elukan elämä noin harmitti Kamanosukea kovinkin paljon? Mitä eroa elukassa oli toisiin? Mikä nostaa elukan tälle kyseiselle jalustalle, jossa Kamanosuke ei nähnyt itsensä lisäksi yleensä muita?

Sitten Kamanosuke otti ja lähti, mutta ei päässyt ovesta kuitenkaan ulos, vaan ensin piti tehdä tilanneraportti asiasta. Tilanneraportti oli se, että sen elukan ja Kamanosuken välillä ei ollut suhdetta eikä hän ollut menossa sen elukan luo. "Kiitos tästä tiedosta, ilman tätä en voisikaan edes elää. Mutta kovin kauan jaksoit kyllä olla huolissasi siitäkin elukasta", tuhahdan perään, koska kuvittelin kyllä tuon tilityksen jälkeen tosiaan, että Kamanosuke olisi lähtenyt juuri sen elukan perään, mutta tämä välittikin taas vaan omasta lepäämisestään. Sama se kuitenkin oli, että mihin Kamanosuke meni ja mistä tuli. En kuitenkaan ollut hänen äiti tai mikään muukaan huoltaja tai mitenkään tilivelvollinen tai velkaakaan.

Jotain Kamanosuke vielä mutisi perään, mutta vähät se nyt jaksoi enää kiinnostaa. Ihan sama, omapahan on ongelmansa ja elämänsä. Tehkööt mitä haluaa. Miksi edes tulin mukaan? Olisi varmaan vaan pitänyt jättää tulematta, niin eipähän Kamanosukenkaan olisi tarvinnut katsoa minua ja voisipahan olla sen elukkansa kanssa ihan hitto rauhassa vaan, niin on kaikilla hyvä mieli. Lopuksi Kamanosuke lähti huoneesta ja minä jäin yksin huoneeseen. En kuitenkaan olisi enää se, joka aikoisi selvittää välejä. Olen tehnyt sen jo kaksi kertaa, joten jos Kamanosukea kiinnostaa vielä, niin hän tietää kyllä mistä löytää minut. En jaksanut nähdä vaivaa juosta tämän perässä, kun ei kerta kuitenkaan kiinnosta tuon enempää selvittää asioista. Toki olisin voinut jättää elukan ulosheittämisen väliin, mutta ihan helvetin sama. Kiskon sen viitan ja sen viitan alla olevan päällimäisen paidan pois sekä kengät myöskin, koska sisällä oli kuuma. Viskasin ne sitten lattialle ja asettauduin patjalle makaamaan ensin selälleni, mutta lopulta käännyin vatsalleni ja iskin pääni tyynyyn ärtyneenä koko hommaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.03.2016
15:34
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Vielä Izumin valheitakin enemmän Hoshiyomia otti päähän Ryuumei, joka oli kerrassaan loukkaantunut siitä, että Hoshiyomi oli pakottanut hänet turhaan mukaan. Rääpäle jaksoi urputtaa ja valittaa vielä selkeiden selityksienkin jälkeen, miten hän nyt oli kokenut tässä vääryyttä. Ihan sääliksi häntä kävi, ja hitot. Työntäisi päänsä perseeseensä ja tukehtuisi sinne, niin ei tarvitsisi hänenkään turhuuttaan enää sietää. Shun ja Shunin ideat ottaa Ryuumei mukaan, koska hän tiesi parantamisesta jotakin ja olisi hyödyksi. Paskan marjat, otus oli itse yksi iso syöpä ja aiheutti tälläkin hetkellä migreeniä Hoshiyomille. Eihän tämä tajunnut mistään mitään, urputti vain. Izumikin yritti selittää vielä jotakin, mutta Hoshiyomi ei kuullut sitä Ryuumein urputukselta eikä jaksanut kiinnostua naisen tekosyistä. Hoshiyomi käänsi turhautuneena katseensa Ryuumeihin kun tämä valitti, että hänen oli turha selitellä virhettään. Kuulemma jos joku oli kärsinyt kuumetta jo kolme vuotta, niin kesti kyllä pari hetkeä kauemminkin ja hän oli sotkenut Ryuumein tähän. Oikeastaan Shun, mutta Hoshiyomi ei ollut niin lapsellinen, toisin kuin eräät, että alkaisi syyttelemään muita. Ja Hoshiyomi siis yksin päätti, että he menisivät auttamaan. Ei Ryuumei edes ollut paikalla, kun asiasta päätettiin, siinä oli muitakin asiasta päättämässä. ”Minä vain kysyin sinua mukaan, itse sinä itsesi tähän sotkit, joten turhaan louskutat leukojasi.” Hoshiyomi vastasi kyllästyneesti.

Seuraavaksi Hoshiyomi olikin se, joka aukoi päätään, koska hän olisi voinut sanoa asiasta Ryuumeille jo linnassa, että hänhän voisi taitojaan hyödyntäen tarkistaa puhuiko nainen totta. ”Ja sinä olet niin uusavuton, että sinulle pitää kertoa erikseen mitä voit tehdä ja mitä et? Omakin ajattelu on sallittua, olisit voinut hoksata ja ehdottaa asiaa myös itse. Ja täällä ei sinun lisäksesi ole kukaan muu aukonut päätään, joten voit itsekin lopettaa, se kun ei mitään enää muuta.” Hoshiyomi ilmoitti, sillä häntä kyllästytti moinen turha rääpäle joka uhitteli hänelle kuin mikäkin ja jos Hoshiyomi ei olisi kyennyt hillitsemään itseään, rääpäle olisi jo päätä lyhyempi. Sen enempää hän ei jaksanut tuhlata aikaansa täällä ja jatkoi matkaansa antaen kaiken lopun mennä ohi. Hän oli tehnyt asiansa selväksi, ihan hiton se ja sama jos joku oli niin tyhmä, ettei sitä tajunnut. Ainakin se oli tullut selväksi, että Ryuumei oli juuri niin hyödytön otus kuin hän oli kuvitellutkin. Osasi tämä mäiskiä viikatteellaan ihmisiä, mutta siihen tämän osaaminen sitten loppuikin. ”Anteeksi, mutta meidän kyllä ihan oikeasti pitää puhua asiasta muidenkin kanssa, ennen kuin voimme päästää teidät mukaan porukkaan. Mutta tulemme kyllä hakemaan teitä, jos niin päätetään ja koska olisi tyhmää olla ottamatta teitä mukaan, niin olen varma, että muut suostuvat. Hoshiyomi ja Ryuumeikin varmaan suostuvat, kunhan ovat ensin rauhoittuneet.” Saeryos kuului selittävän vielä siskoksille ennen kuin lähti perään. Tällä hetkellä Hoshiyomi voisi hyvin vaihtaa Ryuumein siskoihin ihan mielellään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.03.2016
16:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosukea istui käytävällä ja yritti olla ajattelematta Saizoa ja tämän typerää käytöstä. Kyllähän Saizo aina melko välinpitämätön oli, mutta ei hän tuollaisia typeriä kohtauksia saanut ja hakannut ketään raasua, joka ei kyennyt edes puolustautumaan. Eniten Kamanosukea mietitytti kuitenkin se, mistä Saizokin oli kysellyt. Milloin häntä itseään oli liikuttanut joku onneton reppana jonka joku hakkasi? No sen jälkeen, kun se onneton reppana pelasti hänet Rickterin raiskaukselta. Ilman sitä Saizon elukkaa Saizo ei olisi kyennyt muuta kuin uhoamaan ja hakkaamaan turhaan suojaloitsua. Vaikka Saizo lopulta olikin Rickterin tappanut (paitsi ettei tappanut), niin ilman Nokea hän ei olisi siinä onnistunut. Lisäksi ensimmäinen joka häntä oli tullut rauhoittelemaan sen pahoinpitelyn jälkeen, oli ollut Noki. Oli hän itsekin ajatellut Noesta yhtä ilkeästi, että tämä oli täysin säälittävä ylisuuri orava ja oli jopa sanonut sen ääneen. Silti Noki oli auttanut häntä, vaikka hän oli loukannut tätä. Ja koska Noki nyt oli aika yksinäinen täällä eikä hänellä kaiketi kauheasti ollut mitään seuraa ja tämä oli suoraan sanottuna melko reppana, niin Kamanosuke edes yritti olla tälle mukava. Ei Noki kovin kiinnostavaa seuraa ollut, hän lähinnä ruikutti omaa kurjuuttaan tai lässytti jotakin, mutta Kamanosuke oli tälle kuitenkin velkaa melko paljon.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään typerä ihastus, ehkä he vain olivat kavereita, eivät Kamanosukesta edelleenkään vielä edes mitenkään ystäviä, vaikka Noki niin kuvittelikin. Saizoon hän oli ollut ihastunut siitä asti kun oli tavannut tämän, vaikka ehkä myönsikin sen nyt ensimmäisen kerran itselleenkin, mutta nyt hän ei oikein enää tiennyt mitä ajatella. Olisi naurettavaa antaa homman kaatua tähän nyt kun he olivat molemmat myöntäneet tunteensa toisilleen, vaikka Saizo nyt ei selvästikään tainnut olla kovin vakavissaan asian kanssa. Hän oli muutenkin aina ollut kamalan välinpitämätön Kamanosukea kohtaan, eikä hän siksi ollut kehdannut myöntää typerää ihastustaan, koska oli ollut varma, että Saizo vain vihaisi häntä sen jälkeen. Sitten tuli se letukka ja Kamanosuke oli kilahtanut ja seurasi kolmen vuoden riita ja ero ja nyt Saizo halusi uutta riitaa. No kaipa hän oli tässä ajassa jo ehtinyt kyllästyä Kamanosukeen? Ihan turha kuvitella kuitenkaan, että Kamanosuke tekisi elettäkään pyytääkseen anteeksi sitä, että puolusti Nokea, joka oli täysin viaton uhri. Hän olisi toki voinut mennä katsomaan, miten tälle oli käynyt, mutta ei ensinnäkään pääsisi pihalle asti tässä kunnossa ilman, että kierisi portaat alas ja toiseksi Noki oli paremmassa turvassa, jos Kamanosuke ei menisi lähellekään. Vaikka heidän juttunsa Saizon kanssa taisikin olla ohi. Huokaisten hän kaatui käytävän lattialle makaamaan seinän viereen, kun ei jaksanut enää siitä liikkua muuallekaan ja huoneeseensa hän ei menisi eikä halunnut nähdä Saizoa enää ikinä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 02.03.2016
16:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Vilkaisin Izumia kun Ryuumeiksi ja Hoshiyomiksi ristityt miehet alkoivat oikeasti kinaamaan siitä, että kumpi oli isompi syypää tähän sotkuun kuin toinen. Ihan tosi, järki ei tainnut olla suotuisa heidän osallaan. Alkaa nyt nahistelemaan kuin pikkulapset moisesta asiasta. Yleensähän en kyllä ajatellut, että toiset olisivat jotenkin tyhmiä tai idiootteja tai vastaavia. En nytkään toki suoraan enkä ainakaan aikonut mielipidettäni julkisesti ilmoittaa, mutta nuo kaksi olivat kyllä lapsellisuudenmultihuipentuma. Jos pettymyksiä ei pystynyt sietämään, olisi viisainta vaan pysyä erossa ihan kaikesta eikä alkaa vaivaamaan päätään moisilla asioilla. Halusin kyllä olla ystävällinen ja ymmärtäväinen kaikkia kohtaan, mutta lapsellisuutta en tosiaan ymmärtänyt. Se sama ongelma vaivasi myös ainakin välillä siskonia ja tältäkin kyllä olisi vältetty, jos Izumi olisi puhunut totta sillä hetkellä kun väitti, että sairastan jo kolmatta vuotta jotain ihme tautia ja teen kuolemaa. En tehnyt kuitenkaan kuolemaa eikä sairaus ollut sen ihmeellisempi kuin kuume. Mutta miehet olivat aina kakaroita. Oli tietenkin poikkeuksia, mutta aika harva mies oli oikeasti saapasta viisaampi ja nämä kaksi järjenjättiläistä olivat vahvistus sääntöön. En toisaalta ole kyllä varma, että jaksaisinko moista porukkaa kovinkaan kauaa. Saeryoselinermayorshiwalerierna oli kuitenkin sentään mukavan tuntuinen ja osasi selvästi myös ajatella, toisin kuin eräät. Siinä he vaan huutivat toisilleen edelleenkin.

"Tajua jo, että tulin, koska tulit pyytämään! Ajattelin, että voisin olla hyödyksi kun kerta raahasit perseesi Kamanosuken ja Saizon huoneelle ja jopa sisälle asti. Jos et olisi tullut, en olisi minäkään tullut tänne tuhlaamaan aikaani! Mutta myönnän toki, että suostuin kyllä itse tulemaan mukaan!" albiino jatkoi. Riita jatkui uusavuttomuuteen ja albiino olisi kuulemma voinut itsekin ehdottaa, että tutkitaan totuutta kaiketi tarkemmin. "Kun oletin, että suunnitelman tekijät ovat sen perkele viekööt osanneet tehdä itsekin, niin eipä tullut mieleen. Ja jos joku tosiaan on uusavuton, niin se olet kyllä ihan vaan sinä! Katso peiliin! Katsoin tilanteen sen mukaan, mitä SINÄ kerroit minulle ja luotin, että tiedät, mutta ethän sä tiedä hitto mitään mistään!" albiino jatkoi samalla mitalalla takaisin vihreähiuksiselle ja minä mietin sitä, että miksi ihmeessä he riitelivät noinkin typerästä asiasta? Eivät asiat muutu enää vaikka he jauhaisivat siitä hautaan asti. Sen jälkeen albiino näytti antavan asian olla ja lähti litomaan sinne, mistä olikin kaiketi tullut. Myös vihreähiuksinen lähti paikalta.

Saeryoselinermayorshiwalerierna puolestaan sanoi siitä, että heidän pitää ensin puhua muiden kanssa siitä, että ottavatko he meitä linnaan mukaan vaiko ei. Samalla tämä pyyteli sitä anteeksi ja jatkoi myös, että he tulisivat kyllä hakemaan meitä, jos olisivat päätyneet siihen, että pääsisimme mukaan. "Kiitos kuitenkin vielä kerran vaivannäöstänne", kiittelin nyt sitten lähinnä vaan Saeryoselinermayorshiwaleriernaa, koska hän oli enää paikalla ja kahdesta muusta ei ollut apua ollutkaan missään kohdassa. He saivat vaan aikaan vielä päänsärynkin minulle huudoillaan. Tulla nyt tuolla tavalla huutamaan ja mekastamaan toisten kotiin. "Olen todella pahoillani, että menin valehtelemaan niin... Mutta toivottavasti näemme vielä", Izumi sanoi myöskin asiaan jotain. Sitten Saeryoselinermayorshiwalerierna lähti näiden kahden perään. Izumi veti mökkimme oven kiinni ja minä käänsin katseeni Izumiin.

"Tältäkin olisi vältytty, jos olisit puhunut alusta asti totta. Kyllä kai linnasta joku olisi voinut tulla auttamaan pelkän kuumeenkin takia. Eikä niiden kahden olisi tarvinnut alkaa aukomaan päätään toisilleen, mikä sai heidät näyttämään vaan todella naurettavilta ja lapsellisilta riidellessään siitä, että kumpi on enemmän syyllinen tähän kuin toinen. En yleensä sano moisia kenestäkään ääneen, mutta en vaan voi käsittää tuollaista lapsellisuutta. Toivottavasti myös sinä ymmärsit, että valehtelu on väärin ja siitä voi koitua koviakin ongelmia. Kuten huomasit, että kaikki eivät ole yhtä ymmärtäväisiä", koitin selittää siskolleni, joka katsoi minua. "Niin... Olet kyllä oikeassa... Olen pahoillani..." Izumi sanoi ja lapsi siihen huoneeseen, jossa nukuimme. Minä puolestani menin jatkamaan teenkeittoani.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 02.03.2016
17:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Sängyssä maatessani en kuitenkaan osannut olla ajattelematta riitaamme ja sitä kuinka se tosiaan oli alkanut siitä, että se elukka oli tuonut kukkia. Enhän toki oikeasti ollut ajatellut, että Kamanosuke todella olisi pettänyt moisen karvamöykyn kanssa minua mitenkään, mutta jotain vaan tapahtui ja kilahdin. En löytänyt todellista syytäkään kilahtamiselleni enkä nyt yleensä kyllä käyttäytynyt vastaavalla tavalla. Taisin tosiaan olla idiootti ja tämä riita nyt ainakin oli turhuuden huippu. Tosin eipä se edellinenkään riita ollut yhtään sen viisaampi, mutta kannattiko moisten riitojen takia oikeasti antaa kaiken vaan olla? Kaikki oli nyt kuitenkin vihdoin hyvin tai oli ollut ennen kuin sattui kukkakatastrofi. Olisin tietenkin voinut antaa vaan ollakin, mutta sitten tapahtui selvästi jotakin. Mutta ehkä karvapallo olisi pitänyt jättää kokonaan rauhaan ja antaa olla eikä ainakaan mennä viskomaan ketään ikkunasta ulos. Mahtoikohan karvamöykky olle edes hengissä? Joka tapauksessa kyllä Kamanosukella taisi olla ihan hyvä syy reaktioonsa. Olin jälleen kerran idiootti, mutta en halunnut, että kaikki loppuisi tähän. Asia on pakko selvittää tai se vaivaa minua koko ajan. Tosin Kamanosuke meni jonnekin eikä ollut hajuakaan, että minne.

Nousin kuitenkin patjalta sen verran, että näin ikkunasta ulos ja kyllä karvapallo hengissä ainakin, kun kerta liikkui. En sitten tiennyt, että mikähän mahtoi olo olla, mutta Kamanosuke nyt kuitenkin kiinnosti enemmän kun tuo möykky. Ei Kamanosukea kuitenkaan elukan luona näkynyt, mutta olihan hän ilmoittanutkin, ettei aikonut mennä tämän luo. Tiedä sitten, että miksi Kamanosuken kuitenkin oli pitänyt ärähtää moisesta kun eipä häntä pahemmin itseäänkään karvapallon elämä tai vointi kiinnostanut tuonkaan jälkeen. Mutta kai se punapää tosiaan pitäisi etsiä ja koittaa selvittää jälleen kerran tämäkin asia. Ei tästä näin ainakaan mitään tulisi.

Nousin kokonaan patjalta ylös ja nappasin sen viitan mukaani ja vedin sen nyt vaan lähinnä hartijoille. Kengät päätin tällä kertaa jättää ja ehkä miekkaakaan ei nyt mukana tarvittaisi. Joten jatkoin huoneelta siihen ovelle eikä ovesta oikeastaan tarvinnut astua kuin ulos ja siinähän Kamanosuke sitten retkotti. Vältyinpähän ainakin etsimisen vaivalta, mutta tällä hetkellä en kyllä tiennyt, että mistä aloittaisin. Kai sitä nyt ensialkuun pitäisi pyytää anteeksi ja katsoa, mitä vastausta mahdollisesti saan ja miettiä sitten mitä seuraavaksi. "Onhan sinulla toki ihan ymmärrettävä syy käytöksellesi ja olin kyllä taas melkoinen pässi, myönnetään. Ja olen pahoillani, joten anteeksi nyt taas kerran. Mutta en kuitenkaan halua rikkoa välejämme kokonaan vaan sen takia, että joku Noki päätti tuoda kukkia", koitin ainakin saada asiaa jotenkin luistamaan, mutta tiedä nyt sitten, että mitä tästäkin tulee.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.03.2016
17:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Hoshiyomi ei jaksanut kuunnella Ryuumein marmatusta ja tarpeetonta huutamista asiasta, joka oli jo selitetty pariinkin otteeseen. Tyhmä mikä tyhmä, toisilla oli pakottava tarve syyttää muita omista virheistään. Hoshiyomi oli tehnyt, kuten hyväksi sillä hetkellä katsoi, se oli osoittautunut huonoksi ratkaisuksi, mutta ei aina voinut onnistua. Se oli elämän karu totuus, ja se ei Ryuumein huutamisella mihinkään muuttuisi. Ainoa joka täällä korotti ääntään ja kinasi, oli Ryuumei, jolle Hoshiyomi oli turhaan yrittänyt selittää, että omiakin aivoja sai kyllä käyttää. Hän oli ehkä tehnyt lopullisen päätöksen, mutta muiden ei olisi tarvinnut sokeasti totella sitä. Koska Izumi oli vaikuttanut siltä, että asialla oli kiire, hän oli toiminut sen mukaan. Hän ei voinut lukea tytön ajatuksia tai alkaa herättämään koko linnaa johonkin palaveriin, että mitä asialle tehtäisiin. Ryuumein mukaan pyytäminen oli kyllä virhe ja sitä virhettä hän ei kyllä toistaisi, ei että mokoma enää edes tulisi tämän jälkeen, vaikka pyytäisikin. Nyt kuitenkin hän oli jotenkin manipuloinut Ryuumein tähän hommaan mukaan ja oli idiootti eikä tiennyt mistään mitään. No Ryuumeillä ei ollut paljoa varaa sanoa moista toisista, kun ei selvästi tiennyt mistään mitään itsekään. Hän sentään osasi pitää ajatuksensa ominaan ja huomautti vain oleellisimmat asiat, että Ryuumei voisi itsekin miettiä eikä syyttää muita huonoista päätöksistä. No vähät jostain Ryuumeistä ja koko hemmetin siskokatastrofista.

Hoshiyomi jätti Ryuumein urputuksen taakseen ja nousi ilmaan ja paineli ihan keskenään takaisin linnaan. Muut tulkoot kuten parhaiten taitavat, häntä ei kiinnostanut. Linnassa ei ainakaan näkynyt merkkejä mistään hyökkäyksestä, joten Izumi tuskin oli hyökännyt harhautukseksi. Tyttö vain oli selvästi idiootti ja tuli tosissaan hakemaan apua kuumeiselle siskolleen, joka oli jo lähes terve. Asamihime tuli kyselemään tilanteesta heti kun hän oli vain ehtinyt laskeutua muurille. ”Siellä kukaan mitään apua tarvinnut, likka valehteli koko jutusta, sisko oli ollut vain tavallisessa kuumeessa kolme päivää ja oli jo lähes terve.” Hoshiyomi vastasi ja jatkoi saman tien matkaa jonnekin, missä sai olla rauhassa ilman muiden typeryyksiä. Hän jatkoi linnan tornikerrokseen ulkoteitse ja vetäytyi omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  17  18  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com