Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 04.03.2016
21:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Kun olin selitellyt menninkäisten ja peikkojen erosta kahdeksi kansaksi, niin Saeryoselinermayorshiwalerierna totesi siihen jotain sellaista, etteivät peikot ja menninkäiset sitten olleetkaan ihan täysin eronneet kahdeksi eri kansaksi. "Kipinän eli äitini isän mukaan vanhempieni suhde oli salasuhde tai aluksi ainakin. Tai siis isäni saapui Tulen kylään - eli siis kylään, jossa asun - haavoittuneena kun peikkojen puolella oli syttynyt sisällissota jostain syystä. Siitä syystä on kuitenkin niin monta versiota, että on paha sanoa, että mikä on todella tosi, joten sillä ei ole väliä. Äitini oli kuitenkin kylämme parantaja ja hyväsydäminen jopa peikkoja kohtaan, joten äitini otti kyseisen peikon eli isäni siipiensä suojaan ja hoiti hänet kuntoon. Tai siis ihan terveeksihän isäni ei koskaan kerennyt parantumaan. He rakastuivat kuitenkin siinä samalla toisiinsa, koska olivat niin tiiviisti yhdessä joka päivä. Kipinä ei kuitenkaan katsonut sitä suhdetta hyvällä eikä kukaan muukaan kylästämme, koska peikot olivat ja ovat edelleenkin epäilyttävää kansaa. Vanhempani lähtivät kylästä, koska eivät jaksaneet enää epäilyksiä itseään kohtaan. He olivat tuolloin kuulemma minun ikäisiä eli noin 32-vuotiaita", selitin, vaikka eipä minusta kaikki edes uskonut, että olisin noinkin vanha, mutta olin kuitenkin. "Kipinä ei kuitenkaan itse ollut silloin paikalla kun vanhempani lähtivät kylästä, mutta sai kuulla joltain kylästämme, että he olivat lähteneet. Kipinä lähti heidän perään, koska tajusi kuulemma jostain, että jotain pahaa oli tapahtunut. Kipinä löysi vanhempani, mutta heitä joku aika sitten vastaan tulleet peikot olivat tappaneet isäni ja haavoittaneet äitiäni todella pahasti. Äiti kuitenkin saatiin kylässämme kuntoon jotenkin ja hän sinnitteli siihen asti kunnes minä synnyin. Sitten hänkin kuoli, koska ei kuulemma halunnut elää ilman isääni. Siitä lähtien peikkojen ja menninkäisten välissä on ollut todellista vihaa... Joten kyllä... peikot ja menninkäiset ovat täysin erillään toisistaan. Peikkojen ja menninkäisten välistä liittoa ei hyväksytä ja jos joku peikoista saisi koskaan kuulla, että sisälläni virtaa peikkoveri, niin saisin varmasti myöskin kuolla ja hyvin nopeasti", selitän. Vanhempieni suhdetta toisiinsa ei siis katsottu kummassakaan kansassa hyvällä, mutta eivät menninkäiset kuitenkaan olisi kumpaakaan siitä hyvästä tappaneet toisin kuin peikot.

Sitten kiertelyiden ja kaarteluiden kautta takaisin Saeryoselinermayorshiwaleriernan selkään ja sen puiseen pintaan ja siihen, että tunsiko kukaan muka kaarnan läpi mitään. Kevyet kosketukset eivät kuitenkaan kuulemma tuntuneet mitenkään, mutta kovemmat iskut kyllä, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin iho sen tuntee. "Onhan se kuitenkin kätevää, että kaikki iskut eivät tunnu, jos joku käy kimppuun... Tai en tiedä... Se kun kuulosti aika jännältä, mutta kyllä siitä varmaan hyötyä on", selitelen siihen kohtaan. Selän puun kaarnasta kuitenkin siihen, että koska haltiat eivät käytä loitsuja, joten siksi ympäristöstä otettu voima verottaa enemmän kantajaansa. Metsähaltiat kun kuulemma kanavoimat luonnosta voiman itseensä ja se vaatii energiaa. En ollut edes varma, että kuinka se menninkäisillä menee, koska minussa metsän voima virtaa todella huonolaatuisena. Puuhaltioilla on kuitenkin tuo energia sisällään, joten siihen ei mennyt voimia. "Niin, kuulostaa kyllä ihan järkevältä", sanon siihen pudistellen nyt vihdoin niitä kukkia päästäni pois ja kukkien lehtiä sun muuta moskaa.

Tästä vielä päästiin tilaisuuksiin auttamisesta, että tuskin tämä rauhan aika nyt ikuisuuksiin kestää kuitenkaan. "Ei siinä mitään. Kyllä rauhan aika käy. Onhan se aina sotaa parempi vaihtoehto", sanon siihen, mutta kyllä se kuitenkin ärsytti, että en voinut auttaa. Mutta sitten kun pitäisi auttaa, niin auttaisin varmasti. Melko nopeasti kuitenkin taas eteenpäin Izumin valheisiin eli ne olivat todella olleet uskottavat, koska Izumi oli vaikuttanut olevan paniikissa ja ilmeisesti oikeastikin luullut siskonsa kuolevan. "Eihän se sitten edes ollut valhe. Sisko oli vaan saanut Izumin poissaollessa voimaa ja kuume oli alkanut laskemaan. Izumi ei vaan tiennyt siitä, joten ei se sitten voinut olla valhe. Hän kertoi mitä tiesi sillä hetkellä", sanon siihen. Edelleenkin tässä samassa aiheessa pysyen eli kyllä Ryuumei oli saanut valita, mutta halusi vaan purkaa johonkin vihansa tai ärtymyksensä. "Niinpä... Ja Hoshiyomi nyt sattui vaan olemaan paikalla... Ehkä se oli vaan ärtymyksen purkua syyttelyn muodossa, vaikka hän ei ehkä oikeasti syyttänytkään ketään? Tai mistä minä tiedän... Enhän ollut edes paikalla", sanon vielä ehdotukseni perään. Saeryoselinermayorshiwalerierna vielä kiitteli sitä, että lupauduin mukaan, jos tarve vaatii eli menisimme hakemaan siskoksia, mutta katsottaisiin sitten huomenna. Nyökäytän päätäni siihen ja vastaan hymyyn hymyllä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.03.2016
12:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Noki alkoikin sitten kertomaan elämänkertaansa, tai oikeastaan vanhempiensa elämänkertaa. Ilmeisesti peikkojen ja menninkäisten liitot eivät olleet kovinkaan hyväksyttyjä ja tämän sepustuksen tarkoitus oli varmaan vastata siihen, että kyseessä oli täysin erkaantunut ja ilmeisesti vihollisuussuhteessa kaksi eri ryhmää. Mutta silti näiden ryhmien jäsenet olivat kuitenkin kyenneet ymmärtämään ja rakastamaan toisiaan, mikä tarkoitti, etteivät he olleet loppujen lopuksi niin erkaantuneita toisistaan, kuin ehkä yrittivät olla. Kurjastihan siinä toki oli käynyt ja Noen vanhemmat olivat molemmat kuolleet, minkä jälkeen välit olivat huonontuneet entisestään. ”Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus saada ikäviä muistoja esiin.” Saeryoselinermayorshiwalerierna pahoitteli. Noella oli ollut rankkaa, kuten varmasti täällä jokaisella. Tuskin kukaan tänne tulleista oli ihan helpolla päässyt elämässään, olkoonkin, että nuorimmilla ikävuosia oli juuri ja juuri parikymmentä vuotta jos sitäkään ja vanhimmilla vuosia taisi olla takanaan ainakin tuhat vuotta. Tai haltian muistikuvan mukaan Tsukihiko oli tainnut mainita iäkseen jotain sen suuntaista, mutta ei tosin ollut itsekään ihan varma. Kyllähän siinä ajassa jo ehtikin kokea melkoisesti niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Sitten puhuttiin hetki taas voimista ja vaikka Saeryoselinermayorshiwalerierna ja Noki erosivatkin roduiltaan ja ulkonäöltään ihan reippaasti, he kuitenkin tavallaan kuuluivat samaan heimoon ja heidän voimansakin olivat jollain tasolla aika samanlaisia, vaikka erojakin löytyi. Yhteys luontoon kuitenkin yhdisti aika paljon niin haltioita kuin menninkäisiäkin, kuten peikkoja ja muita metsien asukkeja, joten yhtäläisyyksiä löytyi väkisinkin. Siitä sitten siihen, että rauhan aika kyllä kelpaisi sotaa paremmin. ”Niin, en itsekään sodasta välittäisi, mutta ihmisten kanssa on aika vaikea saada rauhaa aikaiseksi. He pelkäävät liikaa kaikkea yliluonnollista, eivätkä anna periksi nyt, kun ovat saaneet meidät näinkin ahtaalle. Luultavasti nyt kun sana kiirii, että useampia yliluonnollisia on kerääntynyt yhteen, se aiheuttaa vielä suurempaa pelkoa ja sellaisten henkilöiden kanssa on aika vaikea puhua järkevästi. He ovat varmoja, että tapamme ja syömme heidät kaikki jos he eivät tuhoa meitä sitä ennen ja he kohdistavat vihansa kaikkiin yliluonnollisiin, joista ei heille edes ole mitään haittaa.” Haltia huokaisi, olivathan haltiat yrittäneet puhua ihmisille järkeä ja tehdä sovintoa, mutta silti heidät oli tapettu lähes viimeiseen henkeen ja lehdot poltettu maan tasalle. Hän ymmärsi ihmisten suhtautumisen olentoihin, joista oli heille harmia, kuten vampyyreihin, jotka käyttivät ihmisverta ravintonaan. Eivät vampyyrit itse sille toki voineet mitään, se oli osa heidän luonnettaan ja harva vampyyrikään teurasti enempää kuin tarvitsi, toki sekin vähä riitti saamaan ihmiset suunniltaan. Heilläkin oli täällä kaksi vampyyria ja osa muistakin taisi olla aika ihmisaggressiivisia, joten oli vain ajan kysymys, koska heidän kimppuunsa hyökättäisiin tosissaan.

Lopuksi vielä Izumiin ja siihen, etteihän tyttö tavallaan sitten edes valehdellut, kerta luuli siskonsa olevan oikeasti huonossa kunnossa. ”No hän kyllä väitti siskon olleen sairaana kolme vuotta, ja todellisuudessa tämä oli sairastanut vain kolme päivää… Liioittelu oli melko rajua ja siitä sai heti sen kuvan, että oli kiire, koska moinen ei ollut normaalin sairauden oire. Jos hän olisi kertonut asiat rehellisesti, turhalta riitelyltä oltaisiin vältytty, mutta eipä siitä kuitenkaan mitään sen vakavampaa seurannut.” Hän vastasi, koska selvä valhehan se oli ollut ja Izumi oli myöntänyt sen. Kuitenkin Ryuumeihin ja että hän varmaan oli tosiaan vain purkanut vihaansa Hoshiyomiin, vaikkei tarkoittanutkaan syyttää tätä. ”Ehkä, Ryuumeistä on hieman vaikea saada selkoa, mutta eiköhän hän siitä kuitenkin rauhoitu.” Hän mietti sitten, koska ei oikein ollut varma oliko se tosiaan vain vihanpurkua vai oliko tämä tosissaan nyt katkera Hoshiyomille, koska tämä kysyi häntä mukaan turhalle reissulle, olkoonkin, että itsehän hän tuli mukaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.03.2016
17:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Saeryoselinermayorshiwalerierna pahoitteli samantien selitykseni jälkeen siitä, että ei siis ollut tarkoitus nostaa ikäviä muistoja mitenkään mieleen. "Ei se mitään... Olen kyllä jo asian kanssa ns. sujut. On kuitenkin vaikeaa niin sanotusti kaivata joitakin, joita ei kuitenkaan ole koskaan henkilökohtaisesti itse tavannut. Onhan se tietenkin surullista ja jo sekin tietenkin, että en ole koskaan päässyt tapaamaan tai tutustumaan vanhempiini, mutta ei heitä takaisin ruikuttamalla kuitenkaan saa, joten sen kanssa pitää vaan elää. Ei se kuitenkaan mitään haittaa, vaikka muistot nousivatkin näin mieleen. Kyllä asioista puhuminen kuitenkin auttaa tai minua ainakin on auttanut", selittelin sitten kyseiseen asiaan suoristellen samalla paitani kauluksia paremmin kun huomasin niiden törröttävän tyhmästi.

Sitten kuitenkin siihen sota-asiaan eli myös Saeryoselinermayorshiwalerierna tykkäsi enemminkin rauhasta kuin sodasta, mutta senhän nyt olin kyllä jo itsekin ymmärtänyt näiden puheiden aikana. Mutta kukapa sodasta edes oikeasti tykkäsi? Tai en tietenkään tiennyt, että tykkäsikö joku tosissaan, mutta minä en ainakaan. Ihmisten kanssa kuitenkin olisi vaikea saada rauhaa aikaan. "No se on kyllä totta", totesin siihen. Eihän sotaa olisi, jos ihmisten kanssa voisi tehdä rauhan. Ihmiset kuitenkin pelkäävät yliluonnollisuutta ja vielä enemmän pelkoa nousee pintaan, jos ja kun ihmisten tulevat kuulemaan siitä, että suuri joukko yliluonnollisia on kerääntynyt yhteen. Se oli kyllä aivan totta. "Eli on varmaankin ajan kysymys vaan, kun tänne hyökätään. Entä, jos meitä ei ole tarpeeksi? Meitä on kuitenkin kuollutkin täällä, ainakin Deliah. Mutta esimerkiksi Aisuakaan ei ole näkynyt pitkään aikaan missään", kyselin ja selittelin seuraavaksi.

Tästä aiheesta pääsimme Izumiin ja siihen, että kyllä hän kuitenkin oli valehdellut. Ensinnäkin hänen siskonsa oli sairaana vaan kolme päivää, niin Izumi oli sanonut kolme vuotta. "Entä, jos Izumi sanoi vaan vahingossa, että kolme vuotta vaikka piti sanoa, että kolme päivää? Voihan sitä hädissään mennä sekaisin", ehdotan siihen kohtaan. Joka tapauksessa, jos nainen olisi kertonut totuuden, olisi riidaltakin vältytty, mutta ei siis tapahtunut kuitenkaan. "Kai se kuitenkin on pääasia, että mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta olisi asiat voinut keskustella läpi ilmankin riitaa... Tai ainakin minusta ainakin olisi voinut", sanon vielä siihen. Ihan lopuksi vielä Ryuumein epäselvään olemukseen, mutta eiköhän hän rauhoitu vielä. "Eiköhän... Tuskin kukaan nyt ärripurri koko päivää jaksaa olla", sanon siihen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.03.2016
23:10
Muokattu: 21.10.2016
14:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
4. SKIPPAUS SAMAN PÄIVÄN ILTAAN:

> Kello on noin 21.00 ja vahtivuorossa on tällä hetkellä iltaryhmä vielä noin tunnin ajan, koska iltavuoron vahtivuoro loppuu kello 22.00.

> Aurinko on laskenut jo joku aika sitten ja alkaa olemaan suhteellisen hämärää, mutta ei kuitenkaan vielä täysin pimeää. Ilta on melko tyyni ja kesän takia edelleenkin on mukavan lämmin, mutta ei kuitenkaan paahtavan kuuma.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
00:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Aisun ja Envyn olemattomien ongelmien jälkeen kukaan ei onneksi ollut uskaltautunut häiritsemään Dorianin unta. Ongelmat sitten alkoivatkin heti, kun hän vain oli vaivautunut ylös kellaristaan ja ulos nyt kun aurinko oli mennyt mailleen. Koko päivän kellarissa oleilun jälkeen ulkoilma alkoi tuntumaan aika houkuttelevalta, mutta jos hän olisi tiennyt, että siellä odotti ongelmavyöry, hän olisi kääntänyt vain kylkeään. Saeryos oli melkein heti tullut hänen puheilleen kertomaan jostakin päivällä sattuneesta hyökkäyksestä, joka ei kuitenkaan ollut kovin vakava, ja siitä seuranneesta asiasta, joka ilmeisesti oli vaatinut palaveria. Taas kerran huomasi, että hänelle tästäkin tultiin heti puhumaan ja oletettiin, että hän tekisi asialle jotakin. Johtajaahan kukaan täällä ei tarvinnut mutta, kun Dorian hoiti kaiken sen mitä johtajalta vaadittiin, ilman kyseistä arvonimeäkin. Kauan pitäisi odottaa, että joku tajuaisi ehdottaa asiaa? Oli hieman itsekästä vaatia sitä itse ja kiristää muita sillä, että hoitakoot asiansa sitten itse, häneltä oli turha odottaa johtamista, kerta hän ei ollut johtaja. Ehkä jos hän jossain kohtaa sanoisikin, että pohtikaa lapset rakkaat sitä ongelmaa ihan keskenänne, niin ehkä muut hoksaisivat sitten. Valitettavasti vain johtaminen kävi Dorianilta niin luonnostaan, ettei hän edes huomannut tekevänsä sitä.

Kun hän oli antanut suostumuksensa palaverille ja sanonut, että se pidettäisiin nyt heti ulkona porttien luona, jotta vahdit pääsisivät nopeasti takaisin jatkamaan töitään, sana lähti liikkeelle. Hän itse oli mennyt kokouspaikkaan odottamaan, että kaikki saapuisivat paikalle. Kun kaikki sitten olivat kokoontuneet yhteen vartijat viimeisenä (?), Dorian huomasi, että joukosta puuttui yksi. Hän saikin pian kuulla, että Aisu oli poistunut heidän keskuudestaan päivän aikana, koska oli ilmeisesti käyttänyt oman käden oikeutta ja meinannut tappaa Envyn itse, tyhmänä tajuamatta, että ei onnistunut siinä. Envy sitten oli näyttänyt Aisulle miten homma toimi ja toimihan se, Aisun harmiksi. No hän ei voinut todeta siihen muuta, kuin että omaa tyhmyyttään nainen oli tuhlannut elämänsä ja sitten jatkettiin oikeisiin aiheisiin.

Asamihime kertoi hänen, Haurun, Yukimuran ja Rokuron vuorolla tapahtuneesta hyökkäyksestä muiden välillä auttaessa joissain yksityiskohdissa. Eli Izumi niminen tulta hallitseva nainen oli onnistunut kenenkään huomaamatta pääsemään muurille ja hyökkäämään Rokuron kimppuun. Rokuro ei haavoittunut pahasti ja Yukimura vei tämän pian Saeryosin parannettavasti, joten mies oli kunnossa. Asamihime oli hyökännyt naisen kimppuun, mutta tämä oli antautunut melkein heti ja alkanut pyytää apua sairaan siskonsa pelastamiseksi. Sisko kuulemma oli kärsinyt jotain kuolemantautia jo kolme vuotta, melko naurettavaa, mutta paikalla olijat olivat sitten päättäneet mennä auttamaan. Päätös oli ilmeisesti tehty Hoshiyomin johdolla ja tämä oli lähtenyt Izumin, Saeryosin ja Ryuumein kanssa auttamaan kuoleman kielissä olevaa siskoa. Sitten Saeryos jatkoi, koska ilmeisesti Hoshiyomi itse ei ollut kovin innoissaan kertomaan matkasta ja syykin selvisi. Izumi oli vetänyt kaikkia nenästä ja tämän sisko ei edes ollut kuoleman kielissä vaan kärsi tavallista kuumetta ja oli siis kärsinyt vain kolme päivää. Izumin todelliset motiivit huijaamiselle eivät olleet selvinneet, tämä oli väittänyt vain oikeasti olleensa huolissaan siskostaan ja pelkäsi tämän kuolevan, mutta oli silti melko typerää toimintaa itse kultakin. Mitään katastrofia ei ollut käynyt, mutta olisi voinut käydä. Onneksi Hoshiyomi oli sentään ottanut sen mahdollisuuden huomioon ja valinnut ryhmän parannusominaisuuksien lisäksi myös taisteluominaisuuksien mukaan ja jättänyt kunnon vartion linnaan, mutta olisi hän voinut asiaa hieman enemmän miettiä, ennen kuin vain toimi. Tämän vaiteliaisuus kyllä kertoi, että hän oli oppinut läksynsä ihan itsekin, joten Dorian ei nähnyt syytä alkaa sättimään häntä.

”Eli nyt kun kaikki tietävät, mitä on tapahtunut, niin ilmeisesti nyt pitäisi päättää, otetaanko Yakusawin sisarukset mukaan vai ei. Vartioryhmä voi ilmaista mielipiteensä ensiksi, jotta pääsevät jatkamaan vuoronsa loppuun, koitamme saada asian päätettyä ennen vuoron vaihtumista.” Dorian aloitti kyselytuokion tottuneesti, olihan hän näitä tällaisia tässä jo vetänyt melko usein. ”Minulle se on ihan se ja sama, voihan heidät koeajalle ottaa ja tappaa sitten, jos heistä on vain harmia. Kahdesta naisesta nyt ei kuitenkaan ole uhkaa koko porukalle, mutta ei minua liiemmin harmitakaan, jos en saa koskaan kunniaa tavata kumpaakaan.” Kamanosuke ilmoitti ja lähti sitten saman tien jatkamaan muurille päin jatkamaan vuoroaan. Jotenkin ei yllättänyt hänen vastauksensa, vaikka Dorian olisikin kuvitellut enemmän negatiivista suhtautumista. ”En mielelläni ottaisi epäluotettaviksi osoittautuneita henkilöitä mukaan ryhmään, jossa on jo tarpeeksi epäsopua ilmankin. Mutta toisaalta Deliahin ja Aisun paikat olisi hyvä saada täytettyä, joten tyydyn enemmistön päätökseen.” Hoshiyomi vastasi ja hän joutui selvästi miettimään miten sanansa asetti mahdollisimman neutraaliksi. No näiden mukaan kukaan ei ollut kovinkaan kovasti vielä vastaan, mutta kaksi mielipidettähän tässä vasta oli.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
00:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Vahtivuoromme oli päättynyt joku asia sitten ja olin saanut oman osuuteni hoidettua loppuun kunnialla vaikka kimppuuni olikin käyty melkoi verisin ottein. Haavat olivat nyt kuitenkin kunnossa ja teesähläyksestä tullut palavammakaan ei enää ollut ongelma, koska sitäkään ei enää ollut. Keittiö nyt oli kyllä edelleenkin melko kaaottisessa kunnossa, koska olin täysin unohtanut sen. Keittiön sijaan olin kuitenkin koittanut ainakin siivoilla Yukimuran ja minun huonetta, mutta sekään ei ollut vielä täysin siivotussa kunnossa, koska olin tuntenut jonkunlaista yhtäkkistä väsymystä. Se oli tuntunut yhtäkkiseltä romahdukselta, mutta sitten kun olin yrittänyt jatkaa siivousta, niin pitikin painua kokoukseen sen suhteen, että otettiinkin mitä ilmeisemmin Yakusawin sisaria mukaan joukkoomme vaiko ei. Että se siitä siivoamisesta sitten. Ei siinä kuitenkaan mitään, oli se kyllä ainakin rennompaa siivoamiseen verrattuna. Kokous puolestaan päätettiin pitää ulkona porttien lähellä, että vahtivuorossa olijat pääsisivät nopeasti takaisin päivystämään. Nyt oli joka tapauksessa ilta ja vartiossa olivat Saizo, Kamanosuke, Hoshiyomi ja Shun. Tosin eivät olleet tällä hetkellä, koska pidimme kokousta siitä kyseisestä asiasta ja nyt oli sitten se aika kun piti sanoa mielipidettä asiaan. Ensimmäisen kunnian saivat kuitenkin ne, jotka olivat vahdissa tai joidenka pitäisi olla vahdissa.

Kamanosuke aloitti vastauksella, joka oli se, että ihan sama. Hoshiyomin vastaus oli kielteinen. "Epäluotettava voi olla aina epäluotettava... Mutta sama se kuitenkin on. Tulkoot, jos enemmistö niin päättää", Saizo totesi kuivasti siihen ja lähti sitten lampsimaan paikalta pois. "En ole vastaan ajatusta, koska voihan heistä olla hyötyä, mutta ehkä heidätkin olisi syytä lykätä ensin koeajalle", Shun vastasi ja lähti sitten myös paikalta pois ja takaisin vahtiin. "En kyllä jaksa katsoa enää yhtäkään naista. Ei niistä ole kun harmia", Ryuumei ilmeisi siihen ollen näköjään edelleenkin täynnä tämän kyseisen Izumin valheita ja sitä, että matka oli turha. Tosin, ei yllättänyt ollenkaan. "Valehtelu on totta kai väärin ja ymmärrän sen hyvin, mutta ehkä Izumi vaan halusi siskolleen apua. Minun puolestani he voisivat olla kuitenkin ihan hyvä lisä ryhmään", Noki puolestaan vastasi asiaan ja tämä oli kaiketi nyt ensimmäinen, joka vastasi suoraan, että kyllä. "Tulkoot minun puolesta mukaan... Onhan se aina lisävoimaa joukkoon", Hauru vastasi omasta puolestaan. "No, jos ovat hyödyksi jollain muullakin tavalla kuin ruokana olemisena, niin mikä ettei", Hakidonmuya vastasi asiaan. Nainen taisi vaan ajatella kaikkia ruokana. "Myönnän, että olin itsekin epäluottava aluksi, mutta en kyllä ottaisi heitä mukaan. Ja näkihän sen jo, mitä Aisunkin kanssa käytiin. Naiset kun tuppaavat olemaan aina vähän sellaisia", Envy kertoi mielipiteensä asiaan. "Mutta ihan kuinka vaan..." tämä jatkoi vielä loppuun. "En kyllä menisi luottamaan Izumiin, mutta Ruita vastaan minulla ole mitään", päätin vastasi itse nyt tähän väliin. Izumi oli kuitenkin käynyt kimppuuni, joten oliko ihmekään, etten moiseen luottaisi? Rui taas ei ollut tehnyt mitään, mutta tokihan heistä voisi olla hyötyä, mutta jos heitä pitäisi ottaa mukaan, niin koeajalle pitäisin heidätkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
01:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Illalla järjestettiin sitten kokous päivän tapahtumien johdosta ja nyt käynnissä oli demokraattinen äänestys siitä, otettaisiinko Yakusawin sisaria mukaan ryhmään vai ei. Aluksi puheenvuoro oli tämän hetkisillä vartijoilla ja Kamanosukelle oli ihan sama, mutta hän kannatti koeaikaa, jos naisia otettaisiin mukaan. Hoshiyomi ei luottanut kaksikkoon, mutta myönsi, että Deliahin ja Aisun tilalle olisi lisäapu tervetullutta, mutta antoi kuitenkin enemmistön päättää ja lähti Kamanosuken perässä vartioon. Saizo oli Hoshiyomin kanssa aika samoilla linjoilla. Shunilla ei ollut mitään siskoksia vastaan, mutta kannatti myös koeaikaa. Tilanne oli kaksi kielteistä ja kaksi ihan samaa. Ihan alkoi jännittää, että miten tässä kävisi. Saizo ja Shun lähtivät myös jatkamaan töitään ja loput jäivät pohtimaan tätä kiperää kysymystä.

Ryuumei ei jaksanut yhtäkään naista, eli hänen vastauksensa oli ei. Noki otti heidät avosylin vastaan, joten tilanne oli taas tasan. Hauru suhtautui myös myönteisesti sisaruksiin, Hakidonmuya jäi vähän epäselväksi, mutta ehkä se oli olevinaan myöntävä vastaus. Envy ei halunnut naisia mukaan, näissä kieltävissä vastauksissa oli aika lailla sukupuolisyrjinnän makua, koska aika moni perusteli asian niin, että naisista oli vain harmia. Rokuro ei hyvästä syystä luottanut Izumiin, mutta Ruita vastaan hänellä ei ollut mitään. Oliko tuo nyt sitten tulkittava kompromissiksi, että Izumi saisi pysyä muurin ulkopuolella, mutta Rui olisi tervetullut? Aika tasaväkiseksi meni äänestys. ”Naiset ovat aina tervetulleita, minulla ei ole mitään kumpaakaan vastaan.” Yukimura ilmoitti oman kantansa, olkoonkin, että Izumin ja Rokuron välit voisivat olla aika hankalat. Deliahinkin kanssa kävi köpelösti, mutta ehkä heidät saisi olemaan kunnolla, tosi asia oli se, että täällä oli pahemman luokan naiskato, joka kaipasi pikaisia toimenpiteitä. ”Minunkin puolestani he voivat tulla, hyökkäyksestä ja valheista huolimatta Izumi ei vaikuttanut mitenkään uhalta ja heistä olisi enemmän apua linnan sisä- kuin ulkopuolella.” Asamihime vastasi. ”Minullakaan ei ole mitään heitä vastaan, mutta olisi silti viisasta pitää heitä jonkin aikaa kokeella ja tarkkailla heitä, kunnes he osoittautuvat luotettaviksi ja jos eivät, niin heidät voi sitten häätää.” Tsukihiko myötäili siskoaan, tuoden kuitenkin koeajan taas mukaan keskusteluun. ”Minusta heidät voi myös ottaa mukaan, eivät he kuitenkaan mitään pahaa tarkoittaneet ja Izumi oli selvästi tolaltaan siskonsa takia ja toimi siksi hätiköidysti.” Saeryos kertoi oman kantansa ja tilanne oli kai jo aika selvä.

Enää oli Dorianin ääni antamatta, mutta suurin osa oli jo sitä mieltä, että sisarukset otettaisiin mukaan, oli hän mitä mieltä tahansa, etenkin jos ”ihan sama” vastaukset laskettaisiin myöntäviksi. ”Eli Yakusawin sisarukset on nyt hyväksytty enemmistön äänillä mukaan. Koska varovaisuus ei ole ikinä haitaksi, voitaisiin kuitenkin pitää heidät ensi alkuun koeajalla. Mikä käytännössä nyt tarkoittaa sitä, että heitä ei heti alkuun laiteta vahtivuoroihin ainakaan yksin ja heitä pidetään hieman tarkemmin silmällä.” Dorian totesi sitten lopuksi. ”Mistä tulikin mieleen, että Envyn voi varmaan jo virallisesti ottaa mukaan ryhmään, vaikka hän on tainnut olla sitä jo hyvän tovin. Aisu selvästi itse kaivoi oman hautansa, hänellä oli syynsä haluta Envyn kuolemaa, mutta hän kuoli ihan omaa typeryyttään.” Dorian totesi sitten. Yukimuralla ei olut mitään sitä vastaan, Envy oli ihan okei, huonompaakin seuraa täältä löysi. Aisun kuolema oli harmittava, mutta kaikki nyt tiesivät, että hän väijyi miekka kourassa Envyä melkein joka nurkan takana tappoaikeissa. Vähemmästäkin sellaiseen kyllästyi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
10:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Olimme nyt sitten jälleen kerran päässeet viettämään kokousta. Tai no siis tämähän taisi olla ensimmäinen tai toinen kerta itselleni, mutta tavalla tai toisella olin kuitenkin ollut ainakin lähes jokaisessa kokouksessa mukana, mutta vaan muiden huomaamatta. Tiesinhän kuitenkin näiden suunnitelmat Himejin linnan valloituksestakin ja sen, että mikä se todellinen suunnitelma oli Himejin linnan valloitusta varten laadittu, joten ei tämä nyt kuitenkaan ensimmäinen kerta tavallaan ollut. Ainut ero tälle kokoukselle oli se, että nyt minullakin oli mielipide asiaan kokouksessa, koska olin eri tavalla mukana siinä. Joka tapauksessa parhaillaan oli menossa äänestys siitä, että otettaisiinko uusia naisia joukkoon vaiko ei. Tarkemmin sanottuna Izumi ja Rui Yakusawia, mikä taas minulle oli loppujen lopuksi sama, mutta naisista ei kovinkaan paljoa ole ollut täällä mielestäni apua. Aisu kuoli typeryttään, koska vahtasi vaan minua ja se oli ainut asia, jonka hän sai aikaan. Muuta Aisu ei ollutkaan tehnyt. Sitten oli Hakidonmuya, joka nukkui päivät, heräsi vartioon, söi ja meni taas nukkumaan. Ei hänestäkään siis ollut juuri hyötyä. Ainut kohta, josta hänestä oli hyötyä oli vartio riippuen toki, että mitä hän siellä teki. Itsehän olin aamuryhmässä, joten en pahemmin tiennyt, mitä Hakidonmuya teki yöryhmässä. Hän kuitenkin vaikutti siltä, että ei voisi vähempää mikään muu kiinnostaa kuin nukkuminen ja syöminen. Sitten oli Asamihime, joka oli melkein aina illalla ja yöllä ihan tööt ja oli suorastaan ihme, että nainen oli saanut itsensä raahatuksi tähänkin kokoukseen. Muuten hän sitten vaan loisti. Mutta jos kahteen muuhun naiseen ja Asamihimeen vertasi, niin kyllä hänestä nyt ainakin enemmän on ollut hyötyä, jos jotain hyvääkin kaivaisi esiin. Ja sitten äänestettiin, että haluttiinko lisää asiansaosaamattomia tunareita mukaan vai ei. Melko mielenkiintoinen äänestys kyllä, mutta samahan se oli, jos enemistö tosiaan halusi näin. Toki heidät silloin voisi laittaa sille koeajalle, jolla sitten katsottaisiin se, että olivatko enemmän hyödyksi vai haitaksi, joista minä kyllä uskoin jo, että viimeinen vaihtoehto olisi se, joka täyttyisi.

Mutta joka tapauksessa aluksi mielipiteet jakautuivat tasan, kunnes sitten päästiin asiassa eteenpäin ja myönteiset äänet voittivat eli naiset otettaisiin ryhmään mukaan. No olihan ryhmä kyllä kahta henkilöä vajaavainen ja kyllä nämä aina Aisun ja Deliahin paikat täyttäisivät, koska olivat lähes varmasti samaa sorttia heidän kanssaan. Dorian ei kuitenkaan henkilökohtaisesti ollut mitään mieltä asiasta, mutta hänen äänellään nyt ei enää ollut mitään virkaakaan, koska enimmistö oli jo sitä mieltä, että kyllä, naiset pääsisivät mukaan ja sen hän sitten myös selvensi kaikille, mutta naiset joutuivat silti koeajalle, joka oli ihan hyvä ratkaisu. "Miksi moiset letukat pääsevät noin helposti mukaan? Hehän olivat epäluotettavia..." Ryuumei tuhahti siihen, mutta tämä taisi aina olla vasemmistoliitossa muutenkin. "Jollet muista, niin itse pääsit ryhmään vakio jäneseksi samantien valloitusta edeltäneenä päivänä, vaikka et alkuperäiseen ryhmään kuulunutkaan", Hakidonmuya muistutteli Ryuumeita asiasta ja kyllä, olin itsekin näkemässä tämän tilanteen ja kyllä Aisu taisi päättää sen asian ihan itse ja siitä lähtien Ryuumei oli ollut mukana. Myös Saizo oli päässyt ryhmään mukaan lähinnä sillä kun päätti vaan niin omassa päässään sen jälkeen Kamanosuke oli saanut Rickteriltä. Kyllä, näin senkin ja olen tietoinen siitä, vaikka Kamanosuke ei tainnut olla tietoinen asiasta. Mutta olihan asiasta tietoinen myös pari muutakin.

Mutta siihen, että minut sitten virallistettiin vihdoin ja viimein julkisesti ryhmään kuuluvaksi, vaikka se nyt taisi olla jo selvää, mutta virallisesti koeaikani oli nyt vihdoin päättynyt. Lisäsi Dorian vielä, että vaikka olinkin Aisun tappamisen takana, niin Aisu oli kaivanut hautaansa ihan itse. "Mutta ei Aisua olisi tarvinnut kuitenkaan tappaa. Eikö asiaa muka olisi voinut käydä puhumalla läpi?" Noki sanoi siihen väliin. Tämä oli selvästi aina tappamista vastaan, kuten puuhaltiakin, mutta haltia oli pysynyt nyt kuitenkin hiljaa asian suhteen. "Mitä väliä sillä enää on? Aisu on jo kuollut. Eivät kuolleet eloon herää vaikka kuinka taitaisi kaikkia mahdollisia yliluonnollisia voimia. Yliluonnollisuus ei kuitenkaan voita lopullista kuolemaa. Kun on kerran kuollut, niin eloon ei voi enää herätä", Ryuumei totesi siihen puolestaan. "En sanonutkaan niin. Sanoin, että asiat voisi purkaa myös sanoiksi. Jos tapamme aina jonkun riidan tähden, niin ei meitä ole täällä kohta enää. Tapamme itse itsemme ja ihmiset voittavat vaikka eivät ole tehneetkään vielä mitään meille", Noki selvensi asiaa, mikä oli kyllä aivan totta. "Kahden menetys on kuitenkin aika paljon pienessä ryhmässä. Ei meitä nyt kuitenkaan ihan hirveää määrää ole, että olisi varaa tappaa jokainen moisen syyn takia. Ja vaikka Deliah ja Aisu olivatkin ehkä suurimman osan mielestä ärsyttäviä, niin emme voi toimia henkilökohtaisten vihojemme vallassa. Eli vaikka kuinka tunnut vihaavan heitä, Envy, niin voisit ainakin koittaa puhua ensin", Noki jatkoi ojentamistaan. "Kiitos tästä, mutta jos karvapalloa yhtään kiinnostaa, niin Rokuro Deliahin tappoi enkä minä ja molemmat tappoivat varmasti hyvästä syystä", selvensin tälle karvapallolle asiaa, mutta ihan sama. Ei kai sillä nyt enää väliä oikeasti ollut? Kummatkin olivat kuitenkin kaivaneet hautaansa. Deliah ärsytti Rokuroa jonkun takia ja aukoi päätään hänelle ja oli aina vastaan, niin vähemmistäkin sitä hermostuu. Aisu taas oli ollut miekkansa kanssa koko ajan jonkun nurkan takana miekka kädessään, niin ei sellaista vaan jaksanut. Lisäksi nämä kaksihan korvattaisiin niillä kahdella, joita Ryuumei ystävällisesti kustui letukoiksi tai joksikin muiksi vastaaviksi kuitenkin. "No, mutta kerta nyt päädyimme siihen, että naiset tulevat mukaan, niin eikö heille pitäisi jotenkin informoida asiasta?" Hauru kyseli. Hauru oli terävä kaveri kerta kaikkiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
14:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Kokouksessa päätettiin sitten, että joukkomme lisääntyisi kahden naisen verran, mikä oli Tsukihikosta ihan hyvä asia. Lisävoima ei koskaan ollut pahitteeksi etenkin kun nyt Aisukin oli ottanut ja kuollut pois, mistä saatiin kiittää Envyä. Täysin turha menetys moinen ja Envy olisi varmaan saanut lähteä menemään, ellei tilanne olisi ollut se, että tässä ei ollut varaa heittää ketään menemään. Ja Envystä oli ollut enemmän hyötyä kuin mitä Aisusta koskaan, joten siksi se varmaan katsottiin hieman läpi sormien, kuten Deliahinkin kuolema. Deliah kun oli aika onneton ja hänen riippuvaisuutensa vedestä oli melko hankalaa ja kaiken lisäksi hän vain ärsytti kaikkia, siksi Rokuro ei tainnut saada moisesta edes nuhteita. Ja tavallaan syy oli Aisun, koska Dorian käski tämän vahtia Deliahia, ettei tämä kuivuisi kokoon, kun nainen ei muuta osannut tehdä, ja tämä oli epäonnistunut siinäkin tehtävässä.

Hieman napinaa päätöksestä vielä tuli, koska Ryuumeitä selvästi otti päähän päätös, mutta itse hän oli päässyt paljon helpommin mukaan, koska kaikilla oli ollut liian kiire, että kukaan olisi jaksanut miettiä mitä hänen kanssaan tehtaisiin. Hakidonmuya muistuttikin häntä asiasta ja siihen loppui napina. Kun se asia oli päätetty, Dorian otti puheeksi Envyn koeajan päättämisen. Samalla Aisun kuolema nousi taas pinnalle. Noki oli sitä mieltä, että Aisua ei olisi tarvinnut tappaa ja asioista olisi voinut vain puhua, Ryuumeistä sillä ei ollut väliä, koska mikään puhe ei Aisua enää saisi takaisin henkiin, mutta Noki ei tarkoittanut sitä. Ryuumei vaan oli astetta yksinkertaisempi eikä tajunnut. Noki täsmensi sitä, että jos täällä kaikki tappoivat toisiaan aina kun joku riita tulisi, niin he tappaisivat toisensa ilman, että ihmisten tarvitsi tehdä mitään voittaakseen. ”Aisun kanssa kyllä puhuttiin, hän oli itse kovin jatkuvasti puhumassa Envyn tappamisen puolesta, viimeksi tänään aamulla.” Dorian huomautti siihen väliin. ”Aisu teki itse valintansa, hän tiesi, ettei olisi tarpeeksi hyvä tappamaan Envyä, mutta yritti kuitenkin. Jos joku väkisin haluaa kuolla, niin sille ei oikein mitään voi, itsekin tappaisin, jos joku olisi jatkuvasti sohimassa miekalla osaamatta edes tappaa.” Hän jatkoi vielä, mistä päästiinkin Deliahin kuolemaan, joka oli ilmeisesti jossain kohtaa sysätty Envyn niskoille sekin.

Envy selvensi, että Deliahin kuolema oli Rokuron syytä. ”Oikeastaan Deliah ei kuollut Rokuron lyöntiin, vaan kuivumiseen ja Aisun tehtävä oli vahtia, että niin ei käy. Aisu jätti Deliahin heitteille, joten itse asiassa Deliah kyllä kuoli Aisun, eikä Rokuron takia.” Yukimura puolusti Rokuroa, mutta se nyt oli vanha asia muutenkin, jota oli turha alkaa puimaan nyt kuuden viikon jälkeen. Se vain jotenkin oli jäänyt kaikessa kiireessä ja koska kukaan ei oikein pitänyt Deliahista, niin asia unohdettiin. ”Mutta Noki on ihan oikeassa siinä, että ei tästä tule yhtään mitään, jos tapamme vain toisemme tänne, asialle pitää tehdä jotakin. Tällaista tapahtuu osittain siksi, että riitatilanteissa ei ole ketään johtajaa, jolle asia viedään soviteltavaksi, sitten turvataan omankäden oikeuteen ja turhia kuolemia tulee, se on ihan tosi fakta. Jos kuitenkaan kukaan ei johtajaa kaipaa edelleenkään, olisi syytä tehdä joku yhteinen sääntö tappamista koskien. Luultavasti tappamiset jäisivät vähemmälle, jos jokaisesta omapuolelaisen taposta seuraisi karkotus. Miltä tämä kuulostaisi?” Dorian ehdotti ratkaisua kuolemaongelmaan. ”Voisi se ainakin laittaa miettimään pari kertaa, ennen kuin tappaa ja on ihan kohtuullinen rangaistus.” Tsukihiko myönsi. Voisi se auttaa asiaa, että enempää porukkaa ei ainakaan tulisi kuolemaan. Kaiken maailman valat olivat kuitenkin aika tyhjän kanssa, kun riitaa tuli niin sitten tehtiin typeriä asioita.

Hauru palautti asian taas siskoksiin, että heille varmaan pitäisi kertoa päätöksestä. No eiväthän he varmaan itsekään osaisi tänne ilmestyä kysymään asiasta, joten tietenkin. ”Joku sellainen varmaankin, joka tietää mistä etsiä? Ryuumeitä en suosittelisi, hän kuitenkin vain tappaisi heidät ja sanoisi, että heidät oli jo tapettu kun hän pääsi perille, ei millään pahalla.” Tsukihiko vastasi siihen. ”Minä voin mennä kertomaan heille, että he voivat liittyä mukaan.” Saeryoselinermayorshiwalerierna lupautui, mikä oli Tsukihikosta parempi vaihtoehto, kuin Ryuumei. Hoshiyomi puolestaan oli vahdissa, joten hän ei voisi edes lähteä. ”Ehkä sen asian ehtii kuitenkin aamullakin, ettei yöllä tarvitse häiritä? Toinen sisko on kuitenkin kipeä, yöllä matkaaminen ei välttämättä ole kovinkaan hyvä ajatus.” Tsukihiko huomautti vielä, että tuskin haltiaa nyt heti kannatti laittaa matkaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
15:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

En ollut varma, että mitä kummaa oli tapahtunut, kun keskustelu muutti suuntaa ihan lennosta yhtäkkiä Aisun ja Deliahin kuolemaan, jotka jotenkin saatiin molemmat Envyn niskoille, vaikka tämä nyt ei ollutkaan Deliahin kuolemaan mitenkään osallisena. Mutta samalla kyllä myöskin siihen pointtiin, että jos me tappaisimme toinen toisemme tänne muurien sisään, niin ihmisten ei paljoa tarvisi nähdä vaivaa voittaakseen meitä, koska olemme toinen toisemme hoitaneet pois päiviltä ja jäljelle jääneitä saattoi olla sillä hetkellä jo ties kuinka vähän. Olihan sekyllä hyvä pointti ja varsinkin tältä kyseiseltä otukselta, joka ei ollut mielestäni osoittanut vielä kertaakaan mitään kunnollista älyllistä toimintaa, mutta ei hänkään tainnut ihan turha olla. Hyvä, että oli jotenkin hyödyksi. Mutta loppujen lopuksi Deliahkin kuolema sysättiin minun syyksi, mutta kai se osin taisi olla niin. Olkoonkin, että Aisun piti huolehtia siitä, ettei Deliahia kuolisi kokoon tai kuivuisi kasaan, mutta minähän hänet tinttasin, ettei hän itse päässyt huolehtimaan itsestään. Ei sillä, että se mitenkään kaduttaisi, koska mielestäni Deliah oli sen ansainnutkin ja hän oli ärsyttävä.

Dorian puolestaan päätti huomauttaa sen suhteen, että Aisun kanssa kuitenkin puhuttiin, mikä kyllä oli totta. "Ai... No en ollut varmaan sitten silloin edes paikalla", Noki totesi siihen. Niinpä, hän taisi olla tuolloin niin sanotulla sairastuvalla hoidon tarpeessa, joten ei ollut sen takia paikan päällä. Samoihin aikoihin Deliah otti ja kuoli tai no sai turpaansa vasta. Ei hän silloin ollut vielä kuollut tai mistä tietää, jos isku osuikin jotenkin pahemmin. Kunhan olin vaan tintannut. Mutta sitten kuitenkin homma jatkui siitä, että Envyn mielestä Deliahin kuolema todella oli syytänyt. No kai se sitten oli ja jos ei ihan ollut, niin olin varmasti osatekijä siinä. Yukimura kuitenkin sanoi asiaan sen verran, että Deliah kuoli siihen, ettei Aisu hoitanut tehtäväänsä. "Ei kai sitä nyt oikeasti voi olettaa, että jonkun muun tehtävä on pitää Deliah märkänä miten väärältä se kuulostaakin, mutta kuitenkin. Deliahin olisi itse pitänyt huolehtia itsestään ja kanttuvei se on aika vaikeaa. Olkoonkin, että Aisulle se tehtävä annettiin, mutta Rokuro hänet kuitenkin tinttasi. Eikö se ole selvää, että se on silloin Rokuron vika ainakin osaksi?" Envy selitti siihen. "Myönnän toki, että löin häneltä tajun pois ja olisin voinut jättääkin sen tekemättä, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi", sanon siihen. "Eikä sillä edes ole mitään väliä enää. Se on tapahtunut jo eikä kukaan edes tykännyt Deliahista", Ryuumei totesi siihen.

Asiasta joka tapauksessa siihen, että Noki oli kuitenkin oikeassa sen suhteen, ettei tästä tulisi mitään, jos tappaisimme toisemme tänne. Ja siitä sitten päästiin siihen, että jotain asian eteen pitäisi tehdä ja ellei vastaus ollut joku johtaja, niin karkoitus sitten, jos tappoi jonkun samalla puolella olevan. "Entä, jos joku muukin käy Aisun kaltaiseksi ääliöksi? Aisu kuoli kuitenkin omaa tyhmyyttään. Olisin antanut olla, jos hän ei olisi vartavasten käynyt kimppuuni. Jos sellaiselle ei voi puhua, niin pitääkö kuolla itse ääliön takia, ettei tule karkotetuksi?" Envy kyseli sitten. "Ei tietenkään... Onhan se nyt asia erikseen, jos se on itsepuolusta", Hauru sanoi siihen oman kantansa. "Kaikista parhaiten kuitenkin selviäisimme, jos emme riitelisi turhan takia, mutta kyllä kai karkotuksen pelko vähentäisi näitä kuolemia", Noki selitti jälleen. Niin, toivottavasti ainakin. "Jos ei vähennä, niin emme me kaikkia kuitenkaan voi karkottaa", Hauru toi seuraavan näkökohdan esille. Totta sekin.

Mutta Hauru kuitenkin oli jälleen ohjannut keskustelun oikeaan suuntaan eli siihen, miksi tässä edes pidettiin kokousta. Tällä hetkellä pohdittiin sitä, että kuka menisi hakemaan naiset, mutta Ryuumei ei ollut siihen hyvä ratkaisu, koska tämä voisi tappaa naiset mökkiinsä. "Kiitos luottamuksesta", Ryuumei sanahti siihen, mutta lopulta Saeryos päätti ilmoittautua siihen, että voisi hakea siskokset tänne. "Lupauduin tuossa aijemmin menemään hänen matkaansa, ettei tarvitse mennä yksin, joten lähden hänen kanssaan", Noki ilmoitti. Lopuksi tultiin siihen tulokseen, että tämän voisi hoitaa aamulla, mikä kai oli ihan hyvä ratkaisu.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
16:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Tässä alettiinkin sitten puimaan vanhoja kuolemia Aisun kuoleman innoittamana ja Deliahin murha käännettiin taas Rokuron syyksi. Yukimura yritti tietenkin puolustaa Rokuroa, joka ei Yukimurasta edes ollut vastuussa Deliahin kuolemasta. Envy oli sitä mieltä, että Rokuro oli syypää, ainakin osaksi, koska kenenkään tehtävä ei ollut huolehtia kenenkään märkyydestä ja Deliah ei voinut huolehtia siitä itse, koska oli tajuton. Yukimura vilkaisi Envyä, ihan kuin tällä oli varaa alkaa syyttämään Rokuroa mistään. ”Ei, mutta Rokuron lyönti ei tappanut Deliahia. Aisulla ei ollut muuta toimitettavaa ja hän sai selvän käskyn, miten toimia, mutta hän jätti Deliahin heitteille, olkoot miten shokissa, hän aiheutti Deliahin kuoleman, ei Rokuro.” Hän ilmoitti sillä äänensävyllä, että ei kuuntelisi enää vastaväitteitä asiasta. Hänen Rokuroaan ei syytetty turhasta eikä Rokuron lyönti ollut tappava. Rokuro myönsi lyöneensä ja että olisi voinut jättää sen tekemättä, mutta sitä ei enää saanut tekemättä. Se ei silti tehnyt hänestä tappajaa. Ryuumei oli sitä mieltä, ettei asialla ollut mitään väliä, koska kukaan ei edes pitänyt Deliahista. Totta sekin, mutta Yukimura halusikin vain oikaista Rokuroon kohdistuneen vääryyden.

Sitten kuitenkin ongelmaan, miten jatkossa vältettäisiin kuolemilta ja Dorian ehdotti karkotusta rangaistukseksi tapoista. Envy oli sitä mieltä, että jos tappoi jonkun itsepuolustukseksi, niin karkotus olisi vääryys ja Hauru oli samaa mieltä. Noki keksi niinkin yksinkertaisen ratkaisun, että ei riidellä, niin ei ole tarvetta tappaa ketään. ”Varmaan helpommin sanottu kuin tehty tässä porukassa.” Yukimura totesi, täällä oli aika monta riidanhaastajaa ja kaikki ottivat melko herkästi itseensä ja ylireagoivat aika vahvasti. Hauru ilmoitti, että kaikkia ei kuitenkaan voisi karkottaa, koska sitten tänne ei jäisi ketään. ”Jotain asialle kuitenkin pitää tehdä, jos karkotus ei ole riittävä rangaistus kitkemään kuolemia, niin joku muu sitten.” Dorian totesi siihen. ”Itseään voi puolustaa myös ilman tappamista, jos joku yrittää tappaa, niin sen kun taltutetaan tappaja, jolloin tappoa yrittänyt karkotetaan. Ei itsepuolustukseksi tarvitse tappaa, jolloin ei menetetä kahden sijasta kuin yksi.” Yukimura huomautti siihen Envyn pelkoon, että itsepuolustukseksi tappaneetkin karkotettaisiin. ”Jos riitelijät hoitaisivat riitansa tappelemalla, ellei puhuminen riitä, siten että eivät tapa toisiaan?” Tsukihiko ehdotti. ”Siitä seuraisi vain katkeruutta tappelun hävinneen osapuolen osalta ja hirveä kostokierre.” Dorian huomautti. ”Emmekö me nyt ihan tosi voi tulla täällä toimeen ilman että tarvitsee alkaa uhkaamaan ja keksimään rangaistuksia sille, että sopu säilyy? Kyllä jokaisen täällä pitäisi tajuta se, että jokainen omapuolen kuolema on voitto ihmisille ja heikentää kunkin omia selviytymismahdollisuuksia. Jos yhteistyö on muuten ylivoimaista, niin ajatellaan sitten edes omaa selviytymistä ja että muiden selviytyminen on edellytys omalle selviytymiselle. Eikö se motivoi jo harkitsemaan ennen tappoiskua?” Yukimura totesi lopulta, koska aihe oli kaikilta osin täysin turha. Jos he vain osaisivat tulla toimeen, niin kaikki toimisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
16:28
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Vilkaisin Yukimuraan kun tämä halusi todenteolla korjata vääryyden minua kohtaan siitä, että en ollut murhaaja. Ei se nyt murha kyllä ainakaan ollut, koska en ollut kyllä hautonut Deliahin tappamista... Olkoonkin, että mietin, että ilman häntä elämä voisi olla helpompaa ja tekihän minulle monta kertaa mieli kuristaa hänet hengiltä ja valloituksen aikana olinkin jättää Deliahin vedettä, jolloin Deliahin kuolema olisi ainakin ollut vikani, mutta en kuitenkaan jättänyt. Olisin tosin jättänyt, jos Yukimura ei olisi ollut paikanpäällä myöskin. Mutta tällä hetkellä Deliah ei kyllä ollut kuolleena ainoastaan minun takia, vaikka olinkin ehkä osasyyllinen siihen. Mutta Envyn oli oikeastaan paha puhua, koska oli uhkaillut Aisun ja muiden henkeä ennen ryhmään liittymistä ja vielä tappanut Aisun sitten lopulta. Joka tapauksessa Yukimura kuitenkin oli sitä mieltä, että Aisu oli aiheuttanut Deliahin kuoleman, koska lyöntini ei ollut aiheuttanut kuolemaa. "Mistä sinäkin sen tiedät? Et tarkistanut Deliahia mitenkään Rokuron tintattua häntä", Envy jatkoi. "Et kyllä itsekään", sanon siihen. "En, en tarkistanutkaan. Ei sille ollut tarvetta edes", Envy vastasi siihen. "Onko sen merimakkaran kuolemalla oikeasti tuon suurempaa merkitystä?" Ryuumei kysyi lopulta. Eipä oikeastaan. En edes tajunnut, että miksi Deliahin kuolemaa edes puitiin vielä. Hän kuoli kuusi viikkoa sitten. Siitä oli yli kuukausi jo aikaa eikä ketään ollut harmittanut. Tosin ei kukaan pahemmin Aisunkaan kuolemasta liikuttunut.

Sitten riitelyyn ja sen välttämiseen tai lähinnä tappamisen välttämiseen ja Noen ratkaisu oli ollut se, että riitoja voisi välttää niin kuolemilta vältyttäisiin. Se olisi kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. "Voi tappamattakin riidellä", Noki kuitenkin sanoi siihen, mikä oli totta. Eihän ketään ollut pakko tappaa vaikka riita syntyisikin. Mutta sitten kuitenkin siihen, että entä, jos karkoitus ei ollut tarpeeksi kova rangaistus eli jotain asialle oli tehtävä. Yukimura jatkoi kuitenkin siitä, ettei itsepuolustukseksi tarvinnut tappaa. "Entä, jos joku kuolee vanhingossa vähän liian kovassa menossa ja tapon on aiheuttanut joku muu? Karkotetaanko silloinkin?" Envy kyseli taas lisää. Vähän liian kovassa menossa? Oli siinäkin taas sanavalinta. Sitten oli kuitenkin Tsukihikon vuoro ehdottaa sitä, että jospa riitelijät ottaisivat matsin siitä, että kumpi on parempi ja näin asia ratkeisi. Mikähän järki siinäkin nyt olisi? Ääneen en asiaa kyllä sanonut, mutta siinä nyt ei ainakaan olisi järkeä mielestäni millään tavalla. Dorian sitten sanoikin senkin ehdotuksen heikkouden julki, joten minun ei edes tarvinnut, mutta samaa olin itsekin miettinyt. Häviäjä kostaisi varmasti joka tapauksessa.

Lopuksi Yukimura kyseli, että emmekö muka tosiaan voisi tulla toimeen keskenämme ja oman puolen kuolemat olivat aina ihmisille yksi voitto. Sitten siihen, että jos yhteistyö on ylivoimaista, niin sitten pitäisi ajatella selviytymistä ja että muiden selviytyminen on edellytys omalle selviämiselle. Tämä taisi olla ensimmäinen oikeasti järkevä asia Noen huomautuksen rinnalla siitä, että tänne ei jää ketään, jos tapamme toisemme heti lähtöön. Kaikki muu oli ollut lähinnä turhan asian jahnaamista. "Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä Yukimuran kanssa", totesin lopulta. "Mielestäni tuon pitäisi riittää harkitsemaan kaksi kertaa sitä, että kannattaako tappaa ketään omalta puolesta jonkun riidan takia tai minkä tahansa asian takia", jatkoin vielä loppuun. Noki puolestaan nyökytteli päätään ja Hauru oli selvästi myöskin samaa mieltä selvästi asiasta. "Mutta se oli ilmeisesti siinä. Hyvää yötä", Hauru ilmoitti lopuksi ja lähti paikalta mitä ilmeisemmin nukkumaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
18:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Tässä alettiin tosissaan puimaan aikaisempia kuolemia ja sitä, että miten kuolemat saisi pysymään aisoissa. Dorianista kuolemia oli tullut ihan positiivisen vähän, kun mietti, että heitä oli lauma yliluonnollisia olentoja yhdessä, niin kolme kuolemaa hieman yli kuukaudessa oli aika hillitty määrä. Dorian oli odottanut, että porukkaa kuolisi alkuviikkoina huomattavasti enemmän ja jokainen kuollut oli kyllä ihan kerjännyt sitä. Tästä nyt kuitenkin saatiin mukavasti taas väittelyn aihetta, että kuka olikaan syypää mihinkin ja sitten sillä ei edes ollut väliä, että kuka kenetkin tappoi, mutta vängätään nyt silti. Sitten siihen kuoleman ennaltaehkäisyyn, että riidellä pystyi tappelemattakin, mutta sitten oltiin huolissaan jo siitä, että jos sattuisi vahinko liian kovassa menossa. Lopulta Yukimura totesi, että jos oli liian vaikea ajatella asiaa yhteisen hyvän kautta, niin kukin voisi tehdä sitä mitä parhaiten osasi, eli ajatella vain itseään. Ja siinä ohessa muita oman hyödyn kannalta oleellisina, jotta heitä ei kannattanut tappaa. Eli huomattavasti motivoivampi tapa sanoa, että ei tapeta ketään. ”Eiköhän se riitä, jos kuolemantapauksia tulee lisää, otetaan asia uudelleen harkintaan.” Hän ilmoitti, koska ei hän ollut osallistunut kenenkään murhaamiseen, ei hänelle ollut ongelma olla tappamatta näitä ääliöitä täällä, vaikka välillä pistikin mietityttämään, mistä ihmeestä moisia taliaivoja oikein tuli. Hän ei henkilökohtaisesti kaivannut Rickteriä tippaakaan, poika oli ollut pelkkä asennevamma. Deliah oli ollut turhaakin turhempi, kaikkea vastaan oleva pätijä, joka ei kuitenkaan tiennyt mistään mitään ja Aisu vain oli täysin hyödytön luuseri.

Hauru päätti, että kokous oli sitten siinä ja painui nukkumaan. Ei sillä, Haurukin oli aika turha ja jos seuraava vielä kuolisi, niin varmaan Hauru. Hän vain oli sen verran pelkuri, että piti matalaa profiilia eikä etsimällä etsinyt kuolemaa, siksi hän varmaan olikin yhä hengissä. Aisu muka oli pelännyt kuolemaa niin hirveästi, ettei voinut osallistua valloitukseen, mutta silti piti uhota Envylle ja nyt hän oli kuollut. Typerä nainen.”Mitä ihmeen nukkumaanmenoaikaa tuo noudattaa, eihän ilta ole vielä edes pitkällä?” Yukimura ihmetteli ja katsoi Haurun perään, kun tämä meni nukkumaan. No mikäs siinä, menkööt nukkumaan tai tekemään mitä lystää, kunhan ei tapattaisi itseään. Yukimuran kuitenkin oli hieman paha sanoa muiden nukkumisista, Doriankin oli saanut sen käsityksen, että mies nukkui milloin vain sai siihen tilaisuuden. ”Minäkin taidan mennä nukkumaan, öitä.” Asamihime sanoi väsyneesti ja lähti kohti linnan ovia. Hänen nukkumisistaan ei sanottu sanaakaan, koska hän nyt oli hieman asia erikseen, Hauru taisi vain tarvita kauneusunia jotta silmänaluset eivät olisi tummat aamulla, koska sitten pitäisi taas selvitä jostain vakavastakin traumasta. Ihme ettei linna ollut vielä hukkunut limaan Haurun henkilökohtaisen draaman takia.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 06.03.2016
20:05
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kun kuoleman ongelmaa oli nyt tarpeeksi jahnattu, niin lopulta Dorian oli sitä mieltä, että eiköhän siitä voisi sitten puhua taas lisää, jos joku vielä päättäisi mennä tappamaan jonkun. Kuinka vaan, voihan se asian niinkin kuitenkin hoitaa, mutta toki se olisi parempi kaikkien kannalta, että kukaa ei enää tappaisi ketään, mutta saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee. Porukka oli aika hyvä järjestämään riitaa kuin riitaa ihan mistä aiheesta hyvänsä ja pienikin riita yleensä paisui isommaksi ongelmaksi, mutta ehkä tämäkin asia vielä selviäisi. Toiset eivät vaan tulleet kovinkaan hyvin juttuun toisien kanssa ja toiset sattuivat suuttumaan herkemmin kuin toiset, joten riidoilta ei täysin kuitenkaan voinut välttyä. Mutta ehkä ajan kanssa tapahtuu jotain ja opimme paremmin tulemaan toimeen keskenämme. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, vaikka se ei koskaan ehkä toteutuisikaan.

Käänsin katsettani kuitenkin Yukimuraan, joka mietti, että mitä ihmeen nukkuma-aikaa Haurukin noudatti, kun iltakaan ei ollut vielä pitkällä. "Ehkä kyseessä on kauneusunet, kuka tietää. En välttämättä kuitenkaan edes halua tietää", vastaan siihen jotain. Haurun huonepari varmasti voisi tietää, mutta asia ei nyt kuitenkaan niin paljoa kiinnostanut, että olisin erikseen mennyt kyselemään asiaa mitenkään. Asamihime päätti myöskin mennä nukkumaan, mutta hänen nukkumaanmenoaika ei kiinnostanut mitenkään kovinkaan kummoisesti ketään tai sitä ei ainakaan päivitelty ääneen. Ryuumei otti ja lähti myöskin paikalta, mutta ei pahemmin ilmoitellut asiaa sen tarkemmin. Envy lähti myöskin paikalta ja lopulta myös Hakidonmuya otti etäisyyttä, mutta jäi muurin tuntumaan kuitenkin. Niin no, kyllähän se vahtivuorokin tässä kohta taisi vaihtua. Itseäni kyllä alkoi myös ramasemaan hieman, kunnes sitten muistin, että huoneemme pitäisi edelleenkin siivota ja samalla mieleeni muistui se pirun keittiö ja se kamala siivo siellä. En jaksanut millään alkaa enää miettimään sitä. Mitä, jos vaan karttaisin keittiötä? "Jatkan huoneemme siivoamista", ilmoitin Yukimuralle lähinnä, koska tuskin muita pahemmin kiinnosti huoneemme siivoaminen ja se, että minä siivoan sen. Yukimuran sotkuthan siellä suurimmaksi osaksi odotti, mutta tämä oli jo tuttua.

Lähdin myöskin paikalta Dorianin, Noen, Tsukihikon, Saeryoselinermayorshiwaleriernan ja Yukimuran jäädessä vielä kokouspaikalle. Tuskin tuossa aiheessa kuitenkaan enää oli mitään, mistä olisi pitänyt vääntääkään eikä se huonekaan itse itseään järjestänyt. Eikä sotkun keskellä mukavaa kuitenkaan ollut elää, vaikka nyt ei kyllä jaksanutkaan enää. Päivä oli ollut väsyttävä ja Izumin hyökkäyksen kohteeksi joutumisen takia tavallista raskaampi. Olo oli ehkä hieman heikko tällä hetkellä ja olin äsken ylösnoustetta tuntenut pienimuotoista huimaustakin, mutta en valitellut asioista ainakaan yleensä koskaan julkisesti ääneen, joten en nytkään ollut tehnyt sitä. Pidin tiedon vaan itselläni ja jatkoin matkaani huoneellemme asti. Kun pääsin sisälle huoneeseen, niin teki oikeasti mieli purskahtaa itkuun. En ollut saanut huonetta juuri mitenkään kuntoon vahtivuoroni päätyttyä, mutta ei auttanut itkut markkinoilla, asiaan pitää tarttua, joten niinpä sitten aloitin siivouksen. Pitkälle en sitten päässytkään siivouksen suhteen, kun oli pakko pitää jonkunlainen tauko kun päässä alkoi pyörimään ja otin samalla tukea seinästä sulkien silmiäni hetkeksi. Lopulta oli pakko istua tai muuten jalat olisivat päättäneet asiasta ilman minua. Väsymys ja huimaus ei ollut kovinkaan mukava tunne ja vielä kun ne yhdisti, niin aina vaan paranee.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
20:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Asiat saatiin käsiteltyä ja Rokuro ilmoitti menevänsä jatkamaan huoneen siivousta. Ihmeen kauan hänellä kyllä meni siivoamisessa, mutta kieltämättä Yukimura oli saanut sen aikamoiseen kaaokseen. Ei Rokurolla kuitenkaan yleensä kauaa siivoamisessa tai missään kestänyt, hän kun oli sen verran tehokas ja ripeä toimissaan. Toisaalta hän oli vaikuttanut aika väsyneeltä sen hyökkäyksen jälkeen, vaikka olikin väittänyt olevansa kunnossa. Lopulta muukin porukka alkoi hajaantua omille teilleen, yövuorolaiset jäivät odottamaan vuoron vaihtoa, koska tässä ei enää kauaa mennyt, joten turha mihinkään kauas oli lähteä. Onneksi Yukimuran ei tarvinnut valvoa yötä muurilla. Yukimura lähti itsekin sisälle päin, vaikka ei hän viitsinyt mennä tielle, kun Rokuro yritti siivota.

Hän sai päähänsä, että voisi vuorostaan keittää Rokurolle teetä, koska tämä oli vaikuttanut niin väsyneeltä, joten niinpä hän suuntasi keittiöön. Hän ei tosin ehtinyt kuin ovelle ja jäi katsomaan kaaosta, mikä siellä vallitsi, ja tuli siihen tulokseen, että eihän hän olisi edes osannut keittää teetä. Niinpä hän etsi vain kupin ja kannun ja täytti kannun vedellä ja se saisi riittää. Hän meni yläkertaan ja siitä hänen ja Rokuron huoneelle. Rokuro ei näyttänyt siivoavan ja hän näytti voivan aika heikosti. ”Eiköhän olisi paras jättää se siivoaminen huomiselle?” Yukimura ehdotti mennessään huoneeseen ja istui lattialle Rokuron viereen. Hän kaatoi vettä kuppiin ja ojensi sen nuoremmalle miehelle. ”Tässä, ehkä se hieman helpottaa oloa. Olisin tuonut teetä, mutta keittiössä oli katastrofi, eikä tee minun keittämänäni ole kovinkaan kummoista.” Hän vastasi hieman pahoitellen, että Rokuro sai nyt tyytyä veteen. (Ihan oma vika ku jätti keittiön kaaokseen XD).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
21:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Vahtivuoro läheni loppua ja Kamanosuke istui tylsistyneenä muurin harjalla. Pahoinvointi oli mennyt ohi, kuten aina ennenkin, mutta oli jokseenkin turhauttavaa herätä ja kärsiä jotain mysteeritautia kaikki aamut ja nukkua siihen asti että vahtivuoro alkoi, syödä jotain nopeasti ennen sitä ja sitten istua muurilla kuusi tuntia ilman, että mitään tapahtui. Miksi kaikki tapahtui aina silloin, kun hän ei ollut paikalla? Ja sitten paikalla oli vain jotain onnettomia vätyksiä. Jos hän olisi ollut vahdissa, hän olisi pilkkonut muijan palasiksi ennen kuin tämä ehti ruikuttaa mistään siskonsa sairauksista. Mutta ei, sekin vähä tapahtui aina, kun hän oli nukkumassa, tai kinaamassa Saizon kanssa.

Tänä iltana sentään hieman vaihtelua oli tullut kokouksen myötä, mutta sekin oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Mahdettiinkohan niitä muijia ottaa mukaan vai ei? Ei se sinänsä kauheasti Kamanosuken elämää hetkauttanut suuntaan tai toiseen, eihän hän juuri muidenkaan täällä olijoiden kanssa ollut tekemisissä, joten tuskin niitäkään kahta tarvitsi kauheasti katsella. Hän vilkaisi muurin toiseen päähän, josko joku tulisi jo vapauttamaan hänet vahdista, kyllä tässä nyt kuitenkin aika pitkään oltiin istuttu ja yöoliot olivat hereillä. Hän nousi ylös ja tähysi hämärään muurin toiselle puolelle, mutta ei siellä mitään kiinnostavaa näkynyt. Kauempana kylän suunnalla jotain valoja. Hän lähti kulkemaan muurin harjaa pitkin kohti sitä reunaa, mistä Saizon muurinpätkä alkoi, niin olisi edes jotain tekemistä, vaikka aika monta kertaa hän oli tämänkin pätkän jo kulkenut edestakaisin etu ja takaperin ihan vain tylsyyttään. Jos hän näkisi Nokea vaihdon aikana, hän voisi pahoitella aikaisempaa ja kysyä miten tämä pärjäsi, kun kokouksen aikana se oli jotenkin jäänyt. Ainakin tämä oli ollut hengissä ja näyttänyt olevan aika hyvässä kunnossa, vaikka Saizo hakkasikin tämän ja viskasi ulos ikkunasta. Saizo tuskin pahoittelisi asiaa, saisi varmaan uuden kohtauksen siksi, että Kamanosuke pahoitteli sitä, mutta ihan sama. Ei Saizo määrännyt kelle hän puhui.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
21:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Onneksi tämä ei kuitenkaan yleensä ollut tällaista. Yleensä sai sotkut siivottua melko nopeasti kuitenkin. Huomenna varmaan olisi taas parempi päivä ja kai sitä oli pakko myöntää itselleen, että huomenna voisi yrittää paremmalla menestyksellä heti sen jälkeen kun Yukimura oli saatu pystyyn sängystä. Näin tästä ei ainakaan tullut mitään, mutta en halunnut taas tuottaa pettymystäkään. En ollut viimeksi tullut edes herättämään Yukimuraa vartiovuoroon ja olimme sen takia olleet kauniisti myöhässä. Olkoonkin, että kyllä Haurukin oli tainnut olla myöhässä, koska oli tullut paikalle kyselemään, että mikä keittiötä vaivasi tai, että kuka siellä oli käynyt sotkemassa ja sitten Hauru oli kysellyt syitä paperimyttyyn, joka oli helpottanut palovamman takia tullutta kipua. Mutta kuitenkin... ja nyt sitten tämä, että en muka ole vieläkään saanut yhtä huonetta siivottua. Keittiökin vielä odotti eikä se yhtään nostanut fiiliksiä korkeammalle.

Jonkun ajan päästä huoneemme ovikin aukesi ja räväytin siinä samassa silmäni auki ja olin jo seuraavaksi taas ainakin kovin yrittämässä päästä jatkamaan siivoamista, kunnes Yukimura sitten ilmoitti, että siivoaminen olisi parasta jättää huomiselle ja istui lopulta lattialle viereeni. "Olen pahoillani... Olen ollut tänään todella hyödytön tapaus", pahoittelin siihen kohtaan, koska eipä minusta nyt pahemmin hyötyäkään ole ollut tänään. En saanut Yukimuraa oikeaan aikaan ylös sängystä ja myöhästyimme. En pystynyt torjumaan yhden naisen iskuja ja hävisin. Vahtivuoron jälkeenkään en saanut siivouksen eteen juuri mitään aikaan enkä edelleenkään. Eikä keittiön siivo yhtään lohduttanut.

Yukimura puolestaan ojensi lasia, joka oli täytetty vedellä. Tämä sanoi, että ehkä se helpottaisi oloa. "Kiitos..." kiitin ja otin toki lasin vastaan. Yukimura jatkoi, että olisi tuonut teetä, mutta keittiössä oli katastrofi eikä hän siis ilmeisesti osannut edes keittääkään teetä. Niin no enpä ole koskaan nähnyt hänen keittävän teetä, että ei sen puoleen. "Ei se mitään haittaa..." sanon siihen. "Keittiö tosin on minun jäljiltä siinä kunnossa. Unohdin sen täysin ja sitten kun se muistui mieleen niin sitten oli jotain muuta ja nyt tästäkään siivouksesta ei tule mitään, niin en usko, että siitäkään. Siellä vaan tapahtui pieni teekatastrofi, mutta vartiovuoro alkoi lähestymään ja onnistuin polttamaan itseni teellä, niin ei siitä sitten tullut mitään", selittelin vielä päälle ja hörpin sen veteni. Koitin kuitenkin uudestaan ylös ja koska siivouksesta ei kuitenkaan tullut mitään ja väsymys oli sen mukainen, että oli pakko alkaa miettimään nukkumaan menoa, niin kai sitä sitten pitäisi tehdä asialle jotain. Riisuin samalla takkini ja ne kenkäni pois jaloistani. Sitten kai pitäisi harkita yövaatteiden vaihtoa tai no kyseessähän nyt oli vaan valkoinen kimono, mutta kuitenkin. Missä se edes meni? En oikeasti edes tiennyt. Tyydyin kuitenkin kiskomaan vielä sen paidan pois päältäni. Patjalle asti en kuitenkaan kerennyt pääsemään kun toinen polveni päätti pettää ja pääsin tutustumaan lattiaan hieman lähemmältä etäisyydeltä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2016
21:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Jäin muurin lähettyville kokouksen jälkeen, koska vahtivuoro taisi alkaa ihan näillä hetkillä. Kellostahan minä en tajunnut tuon taivaallista, kunhan vaan tiesin, että sen nimi oli kello ja se näytti aikaa, koska niin minulle kerrottiin kun kysyin asiaa. Tiesin vaan, että vuoroni alkoi silloin kun kello oli kymmenen ja sen ajan tiesin kyllä, koska sekin oli selvennetty, mutta ei menninkäisillä mitään kelloja ollut. Aika katsottiin auringosta, mutta nyt aurinkoa ei näkynyt, niin se arvoitiin siitä, että kuinka pimeää oli. Nyt oli ilta ja olimme lähellä yötä, mutta sen tarkemmin asiaa oli vaikea määrittää. Mutta tarkkoja aikoja menninkäiset eivät koskaan ole tarvinneet ja nyt kun sellaisen tarvitsee, niin on siinä vähän pasmat sekaisin itse kullakin.

"Nyt on oikea aika", kuulin Hakidonmuyan sanovan ja nainen lähti sitten kipuamaan muurille. On se hyvä, että joku tietää. Lähdin myöskin vampyyrin perässä kipuamaan muurille. "No niin herrasväki... Se olisi sitten vahdinvaihto", Hakidonmuya ilmoitti kuuluvaan ääneen, että kaikki vartiossa varmasti kuulivat. Shun näytti tulevan omalta muurin pätkältään pois ja jatkoi portaisiin ja lähti siitä sisälle päin. Saizo tuli niskaansa hieroen myöskin portaiden luo ja jatkoi siitä alas ja suuntasi myös sisälle. Hakidonmuya jatkoi siitä omalle muurin pätkälle ja minä päätin nyt sitten jäädä tälle pätkälle, josta Saizo oli hetki sitten poistunut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
21:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro alkoi melkein saman tien pahoittelemaan hyödyttömyyttään sen päivän osalta. ”Äläs nyt, itse kullakin on välillä heikompia päiviä, kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu.” Yukimura lohdutti, mutta Rokuro oli aika perfektionisti loppujen lopuksi ja hän otti tällaiset asiat aika vakavasti. Rokuro kiitti vedestä ja selitti sitten, että hän oli saanut keittiön niin pahaan kuntoon, koska tee oli polttanut ja tuli kiire vahtiin ja sitten homma jäi. ”Ahaa, sitä se siis oli. Tänään ei selvästi ollut kyllä paras päiväsi, mutta ei siitä kannata murehtia, lepäät nyt vain rauhassa yön yli.” Yukimura vastasi, koska ehtisi sen keittiön saada kuntoon myöhemminkin. Rokuro kuitenkin nousi juotuaan veden ja alkoi riisumaan ja yritti selvästi päästä nukkumaan, mutta ei ihan onnistunut siinä. Niinpä Yukimura nousi ylös ja auttoi hänet futonille. (?) Hän riisui omat päällysvaatteensa ja asettui Rokuron viereen makaamaan, suukotti Rokuroa vielä otsalle. ”Älä murehdi niin paljon, kyllä asiat järjestyvät.” Hän sanoi vielä antaen sitten Rokuron nukkua väsymystään pois.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2016
21:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Lopulta se odotettu vahdinvaihto koitti, kun Hakidonmuya siitä kovaan ääneen kuulutti. Vähempikin olisi riittänyt, mutta naiset nyt olivat typeriä, vaikka millaisesta naisesta oli kyse. Kamanosuke oli melkein ehtinyt Saizon muurille asti ja ehti nähdä, kun tämä teki jo kovaa vauhtia lähtöä. Doriankin oli jo muurilla ja Tsukihikokin välähti sille muurin pätkälle, jolta Kamanosuke teki juuri lähtöä. Kai hän aluksi oli ihan omassa hahmossaan, että toiset tiesivät hänen olevan paikalla, vaikka saattoihan mies lusmutakin loppuajan, kerta taisi vahtia näkymättömänä. Hän kun loisti läsnäoloaan muuten vähän turhan kirkkaasti. Toki ihmiset tiesivät jo, että linna oli vallattu, mutta mitä vähemmän he vartioinnista tiesivät, sen parempi.

Kamanosuke alkoi tehdä lähtöä ja sopivasti Noki tuli juuri Saizon muurinpätkälle ja Saizokin oli mennyt, niin hänen ei tarvinnut tehdä tästä mitään tulkintoja romanttisista yöllisistä kohtaamisista kuunvalossa. ”Noki!” Hän aloitti saadakseen menninkäisen huomion, ennen kuin meni lähemmäs hoitamaan asiansa tämän kanssa. ”Tuota… Olen pahoillani siitä, mitä aikaisemmin tapahtui ja että sait turhaan minun takiani turpaasi, vaikket tehnyt yhtään mitään. Oletko kunnossa?” Hän pyysi sitten anteeksi ainakin omalta osaltaan ja kysyi Noen vointia, vaikka tämä oli varmaan vihainen, kun hän jätti asian näin myöhäiseksi, mutta oikeastaan tilaisuuksia ei ollut aikaisemmin.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  19  20  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com