Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  241  242  243  244  245  246  247  248  249  250  251  252  253  254  255  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.01.2018
23:05
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Kuulemma aika ihme pitäisi sattua, että muukalainen kiinnostuisi jostain paikasta, koska tähän mennessä ei kiinnostavaa paikkaa ollut tullut vastaan. ”No nuorena kannattaa reissata, kun jaksaa eikä mikään estä.” Yukimura totesi ja kaatoi lisää sakea. Miekkonen ei myöskään ollut mihinkään matkalla ja toivotti onnea kotimatkaan. ”Kiitos, sitä tarvitaankin, kun koko maa on ihan mullin mallin. Mistä olet tullut? Kioto on kuulemma näkemisen arvoinen kaupunki, jos et ole siellä päin jo käynyt?” Yukimura jatkoi rupattelua eikä mies ollut juuri päättänyt mihin jatkaisi matkaa tai milloin sitä jatkaisi. ”Kuulostaapa vapaalta, olisinpa kymmenen vuotta nuorempi.” Yukimura sanoi haaveilevasti ja naurahti sitten. ”No en valita, on tuossakin omat haittapuolensa, kun ei ikinä tiedä missä yöpyä ja mistä saa ruokaa ja minne mennä eikä ole kukaan ikinä odottamassa. On se varmasti pidemmän päälle rankaa, vaikka siinä oma viehätyksensä onkin.” Yukimura lisäsi. Juurihan hän itsekin oli kodin taas saanut ja ei se odotteluvaihe ollut mitenkään miellyttävä ja vaikka pakosalla Rokuron kanssa ollessa olikin ollut ihan mukavaa reissata majatalosta toiseen, niin nopeasti se lysti olisi loppunut, kun kukkaro olisi huvennut. Sitten tämä toinen kaveri kyseli Yukimuran matka-aikeita, että yöpyikö jossain vai jatkaisiko matkaa. No siinäpä hyvä kysymys. Saken kera oli kyllä hiukan vaikea improvisoida mitään kovin loistavaa. ”Minulla on majapaikka vähän matkan päässä, en nyt niin kovasti seikkailuja kaipaa, että lähtisin sopivassakaan hiprakassa yötä myöten seikkailemaan.” Yukimura totesi hilpeästi ja toivoi, ettei toinen kyselisi, missä majatalossa hän asusteli, koska Yukimuralla ei ollut aavistustakaan, miten hän sen kiertäisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 12.01.2018
23:32
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Tämän kyseisen miehen mielestä nuorena kuulemma kannattikin reissata, kun jaksaa ja mikään ei sitä estäisi. Oliko hän sitten joku vanhakin patu? Ei ainakaan näyttänyt sellaiselta, että oli hän sitten aika hyvin säilynyt. Tai no... riippuu toki siitä, minkä ikäinen kyseisestä miehestä oli vanha. "Niin no onhan reissaamisessa aina ollut se oma viehätyksensä", vastaan vaan siihen, minkä jälkeen tosiaan siihen, että mies oli matkalla kotiinsa ja toivottelin hyviä matkoja hänelle jo valmiiksi, vaikka ei miehellä kiire näyttänyt olevan. Kiitteli mies kuitenkin siitä, koska sitä tarvittiin. Tai siis onnea ja sitä rataa, kun koko maailma on vähän sekavassa tilassa. "Se on kyllä totta... Osakankin linna kuulemma mureni, kun jotkut yliluonnolliset ottivat yhteen. Oletko kuullut siitä?" kyselin perään. "Itse kuulin ohimennen matkalla tänne ja kyselin sitten heiltä, että tietävätkö he tarkemmin. He kertoivat, että jotkut yliluonnolliset olivat ottaneet yhteen ja se oli sen linnan loppu. En sitten tiedä kuitenkaan sen tarkemmin, mutta outoa, että heillä on melkein sisällissodiksi laskettavia ongelmia, vaikka ovatkin ihmisten kanssa todellisessa sodassa. Järkeä haaskata mahdollisia liittolaisia turhaan sotaan toisiaan vastaan. Ei sillä, että yliluonnollisten ja ihmistenkään välinen sota olisi yhtään sen järkevämpi. En ole edes varma, miksi yliluonnolliset ovat sodassa ihmisiä vastaan... Tai ainakaan enää, koska shogunhan kuoli... ja sekin yliluonnollisten takia. Shogunhan se ongelma oli alunperinkin ihmisille, mutta nyt kun ongelma on kuollut, niin mikä ongelma tässä nyt enää on? Varmaankin vaan se, että ihmiset ja yliluonnolliset eivät tule toimeen keskenään... Ken tietää, mutta ehkä se ei ole ongelmani", lisäsin loppuun aiheen ehkä hieman karaten käsistä.

Tosin sitten päästiinkin Kioton ihmeellisyyksiin tai siihen, että kaupunki oli näkemisen arvoinen. "Totta... Niin väitetään ainakin. En ole käynyt siellä, mutta ehkä se voisi olla joku seuraavista kohteistani jossain kohdassa", vastaan siihen. Oli mies kyllä myös kysellyt, että mistä olen tullut, mutta siis tarkoittiko hän alkuperää vai sitä, missä viimeksi olen ollut? Se jäi hieman mysteeriksi, mutta taidan jättää kuitenkin alkuperäni väliin tämän keskustelun suhteen. Mutta sitten olimmekin jo seuraavassa aiheesta eli vapaudessa, että reissaaminen milloin mihinkin ja milloin mistäkin kuulosti miehestä vapaalta, minkä jälkeen hän toivoi olevansa nuorempi ainakin kymmenen vuotta. "Ai... Et sinä minusta hirveän vanhalta näytä... Kuinka vanha sitten olet, jos saa udella?" kyselin perään ihan vaan uteliaisuuttani. Mies ei itse kuitenkaan valittanut vapautensa riistosta, koska oli reissaamisessakin haittapuolensa, kuten se, ettei aina tiennyt, missä nukkua ja mistä saa ruokaa ja minne mennä ja kun kukaan ei ole koskaan odottamassa. "Se siinä viehättääkin, mutta on se totta, että pidemmän päälle se on kyllä aika raskasta. Myönnän, että olisi kiva saada joskus elämäänsä joku kumppani ja asettua aloilleen, mutta se ei vaan ole tapahtunut... vielä ainakaan. Mutta hyviä puolia tässä kyllä on sen verran paljon, kuten vapaus elää, miten haluaa, niin en valita, vaikka en varsinaisesti asukaan missään. Kyllä senkin aika varmasti vielä koittaa, ellen kuole ennen aikojani", vastasin siihen aiheeseen. "Oletko matkalla muuten ihan yksinäsi?" kyselin vielä perään mennen asiasta hieman toiseen, minkä jälkeen vielä tämän kyseisen miehen majapaikkaan, joka kuulemma oli vähän matkan päässä. "Onko täällä useampikin majapaikka... Tai siis majatalo tai vastaava? Majatalon vanha rouva sanoi, ettei hänen majatalonsa lisäksi ole muita vastaavia, mutta ehkä hän valehteli saadakseen asiakkaat hänen itsensä luokseen", tokaisin siihen. "Aivan... Olen muuten Raizo", lisäsin vielä perään, koska kai se oli ihan kiva tietää, minkä nimiselle sitä edes puhui.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
00:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimuran olisi ehkä kannattanut jättää maailman mullistukset sikseen, koska siitähän tämä toki otti puheeksi Osakan linnan pikku tapaturman ja kyseli, oliko Yukimura kuullut moisesta. Yukimuralla oli mennä sake väärään kurkkuun, mutta onneksi vain melkein. ”Juoruja nyt kuulee aina, en tullut Osakan kautta, joten en tiedä, onko siellä linna vielä pystyssä vai ei. Mutta onhan se voinut maanjäristykseenkin luhistua. No kuka noista tietää.” Hän totesi kuin ei ainakaan olisi ollut osallisena moisessa tapauksessa. Sitten tämä miekkonen kertoi oman mielipiteensä ihmisten ja yliluonnollisten välisestä sodasta ja sen mielettömyydestä, kun shogunkin oli kuollut. ”Shoguneita tulee aina lisää, ei yksi kuollut shogun sotaa lopeta, tulee uusi entistä vallanjanoisempi. Ei shogunin tappaminen sotaa lopeta.” Yukimura totesi, kuin ei itse olisi ollut paikalla ja osa syy, että shogun kuoli. Tai no shogun oli kuollut aikaa sitten, he tappoivat feikin, tai eivät, koska Rickter ja Raizu karkasivat, mutta niin ihmiset kuvittelivat. ”On se siinä kohtaa ongelmasi, jos joku virkaintoinen samurai kuulisi tuollaiset puheet ja tulkitsisi maanpetokseksi.” Yukimura huomautti, hän jos kuka tiesi, Nobuyuki oli siitä syystä maanpaossa perheensä kanssa, koska oli maanpetturi Yukimuran takia.

Kiotovinkki oli kuulemma hyvä ja sinne voisi jossain kohtaa suunnata kulkunsa. ”Kannattaa pitää kiirettä, ennen kuin sekin kaupunki on maan tasalla.” Yukimura pohti ja joi kuppinsa tyhjäksi. Sitten Yukimuran ikään, että ei hän tästä toisesta mitenkään vanhalta näyttänyt ja sitten kysyttiin ikää. Hetki löi tyhjää senkin tiedon kanssa, ei ehkä pitäisi ottaa enempää. ”33, en nyt mikään ikäloppu, mutta kyllä sekin ikä tien päällä jo alkaa painaa istumatyöläistä.” Yukimura totesi. Mutta sitten tämän toisen kaverin elämäntapaan, että olihan se tosiaan rankkaa ja olisihan sitä mukava löytää joku, jonka kanssa asettua aloilleen, mutta sellaista vain ei ollut tapahtunut. ”Ei sellainen tapahdukaan noin vain, kuin harvoin joillekin todella onnekkaille. Sinun pitäisi viettää jossain enemmän aikaa ja tutustua ihmisiin, ei sitä oikeaa muuten löydy. Millaista kumppania olisit vailla?” Yukimura neuvoi kuin paraskin asiantuntija, vaikka hänen kumppaninsa olivat lukinneet hänet kahdeksi kuukaudeksi komeroon, että siinäpä neuvoi.

Sitten mies kyseli, matkasiko Yukimura yksikseen. ”Kyllä, itseksenihän minä. Työmatkalla, tai siltä palaamassa.” Yukimura totesi ja mietti, että mitähän kummaa hän keksisi työkseen, jos sitä alettaisiin kysellä. No ehkä se ei kiinnostanut ketään? Majapaikasta vielä, että ilmeisesti tämän toisen kaverin majapaikan emäntä oli väittänyt, ettei muita vastaavia ollut lähistöllä. ”No se on vähän köyhän miehen majatalo, että ei se varmaan oikeaa majataloa vastaakaan, mutta matkaa on sen verran, ettei kauhean kalliisiin majataloihin kannata kaikkea rahaa heti laittaa. Sitten tämä kaveri esittäytyi Raizoksi. Yukimura tuijotti tätä hetken, kun oli kuvitellut kuulevansa väärin. ”Mikä yhteensattuma, tunsin erään Raizun, muttei teissä ollut muuta yhtenevää kuin hyvin samankuuloiset nimet. Minä olen Benmaru.” Yukimura totesi, koska Benmaru oli hyväksi todettu valenimi… tai no… miten sen nyt otti. Oikeasti hän ei ollut ajatellut Raizua Raizon nimen kuullessaan, koska oli kuullut ensin tämän esittäytyvän Saizoksi. Ja tässä oli pelottavasti jotain samankaltaisuutta muutenkin, jos tällä olisi lyhyemmät hiukset… hän voisi olla hyvinkin paljon saman näköinen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
00:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

"Niin, voihan Osakan linnan kohtalo toki olla juorukin vaan. En minäkään sitä itse ole nähnyt, mutta ehkä se joskus selviää tai on selviämättä", vastaan siihen Osakan linnan tuomioon, kun tämä kyseinen mies väitti Osakan linnan tuhon olevan vaan juoru. No en voinut itse sanoa varmuudella linnan tuomion totuutta, joten sama se kaiketi oli. Ei se kuitenkaan minun elämääni estänyt mitenkään. Tämän jälkeen kuitenkin shoguneihin, että aina tulee uusi ja ei shogunin tappaminen sotaa lopeta. "Ei toki lopetakaan, riippuen siitä, millainen uusi shogun mahtaa olla. Tosin minulle ei kuitenkaan koskaan valjennut, mitä se jo kuollut shogun sitten halusi yliluonnollisista tai haluaako mahdollisesti nykyinen tai tuleva samaa..." selittin siihen, mitä ikään kuin olin tarkoittanut asialla. Mutta sitten minun ongelmaan tai siis ongelmaan, joka olisi ongelmani siinä kohdassa, jos puheeni tulkitsisi maanpetokseksi. "No, ehkä kukaan nyt ei pahoittanut mieltään puheistani täällä", tokaisin siihen, vaikka tottahan tuo toki oli.

Seuraavaksi taas Kiotoon ja kiirettä pitäisi pitää, jos vaikka sekin kaupunki olisi maan tasalla pian. "Totta sekin... Jonkun huhun mukaan sama jengi oli kuulemma laittanut Himejin linnan ensin muusiksi", vastasin asiaan tai siis niin olin kuullut, mutta Himejissäkään en ollut käynyt, joten totuutta en tiennyt. Sitten matkaamiseen, joka oli kannattavaa nuorella iällä ja että eihän mies vanha ollut, mutta kuinka vanha sitten, niin hän oli 33-vuotias. Totesi hän perään, ettei toki ollut ikäloppu, mutta vastaava reissaaminen ei sopinut istumatyöläiselle. "Niin no eihän kaikki tokikaan sovi aina kaikille... Sekin on totta", totesin asiaan. Seuraavaksi kuitenkin oltiin jo kumppaneissa, että ei kukaan kumppania ensi-istumalta löydäkään ja minun pitäisi viettää yhdessä paikassa enemmän aikaa. "Olen vaan kamalan huono viettämään yhdessä paikassa älyttömän kauan aikaa, jos paikka ei todella vedä puoleensa", totesin siihen väliin, minkä jälkeen mies kyseli jo, että millaista kumppani olin vailla. Katsoin siinä kohdassa miestä hieman siten, että mitä ihmettä. "En minä tiedä... En ole koskaan ollut kenenkään kanssa sillä tavalla yhdessä, että osaisin sanoa, millainen kumppani viehättäisi... Mutta olen kuitenkin huomannut, että se juttu ei ehkä kuitenkaan ole naiset. Mutta en ehkä tunne itseäni täysin sopivaksi myöskään kaikista miehekkäimme kaverille, koska en välttämättä itsekään ole se kaikista miehekkäimmän näköinen alfauros, vaikka en nyt suoraan toki naiseltakaan näytä. Mutta en osaa määritellä, millainen olisi juuri täydellinen kumppani itselleni... Tuota... miksi sinä sellaista edes kyselet?" kyselin vielä perään, koska kysymys oli ollut aikalailla sellainen, jota en ollut odottanut. Vai kelasiko hän jossain fantasijoissaan, että hän alkaisi minun kumppaniksi? Toivottavasti ei, koska ne unelmat tulisivat päätökseen alta aikayksikön.

Mutta taas asiassa seuraavaan eli siihen, että oliko mies yksinään matkassa ja kyllä, oli hän. Hän oli työmatkalla tai siis palaamassa siltä. "Niinkö tosiaan... Millaista työtä teet?" kyselin perään ihan vaan taas uteliaisuuttani ja pitääkseni keskustelua yllä. Mutta seuraavaksi jo köyhän miehen majataloihin, ettei kyseessä edes ollut oikea majatalo, mutta kalliimpiin ei ollut varaa. "Pääasia, ettei ulkona tarvitse nukkua", vastasin siihen, minkä jälkeeni nimeeni tai siis johonkin yhteensattumaan, että hän tunsi kerran jonkun Raizun, mutta ei minussa ja siinä Raizussa sitten muuta samaa ollutkaan kuin nimi. Kelasin jo itse, että tämä Raizukin olisi ollut Raizo, mutta eihän hän ollut kuin vain Raizu. "Aivan... No onhan se Raizu toki aika samanlainen nimi... Mutta hauska tutustua", lisäsin loppuun, kun mies kertoi nimekseen Benmaru. "Ketään Benmarua en kuitenkaan ole itse aiemmin tavannut enkä edes vastaavan nimistä tai lähelle saman nimistä", lisäsin vielä loppuun, vaikka varmasti häntä toki kiinnostikin ihan hirveästi. Mutta join kuitenkin sen juomani nyt loppuun.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
01:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura vain nyökkäili hyväksyvästi Raizoksi paljastuneen miehen jutuille shoguneista ja muista asioista, joissa ei ehkä kannattanut pidempää pyöriä. Tämä tosin totesi Yukimuran varoituksiin, että tuskin tässä porukassa kukaan hänen puheistaan mieltään pahoitti. ”No tuskin tai ainakaan muistaa sitä enää aamulla” Yukimura myönsi. Sitten huhuun, että sama poppoo olisi laittanut Himejinkin linnan maan tasalle. ”Kaikkea sitä kuuleekin…” Yukimura totesi, mutta siellä hän ei onneksi ollut edes paikalla ja kuuleman mukaan Masamune sen linnan luhisti kasaan. Yukimuran työt ohitettiin onneksi ja sitten päästiin Raizon olemattomiin kumppaneihin, koska hän oli huono viettämään samassa paikassa pitkiä aikoja. ”No ehkä se asia ajan kanssa muuttuu, ei voi tietää.” Yukimura totesi ja sitten tarkemmin Raizon kumppanikriteereihin. Ilmeisesti mies oli juonut tarpeeksi, kun alkoi tosissaan niistä avautumaan, ei Yukimura sellaista olettanut. Mutta naiset tätä eivät kiinnostaneet, no sellaista oli täälläpäin liikkeellä. Mutta kovin miehekkäät miehet eivät myöskään olleet Raizon juttu, koska hän ei itsekään ollut miestenmies. Tai no oli, mutta ei sillä tavalla. ”Pitkät hiukset tekevät paljon, kyllä sinä muuten ihan miehekäs olet.” Yukimura pohti, olihan Raizo nuori, tai Unno, ja hoikka ja nätin puoleinen, mutta ihan miehekäs mies kuitenkin. Hiukset nyt tekivät hiukan hallaa. Sitten Raizo tosin tajusi ihmetellä, miksi moinen Yukimuraa kiinnosti. ”No ihan muuten vain, jos sattuisin tuntemaan jonkun sopivan.” Yukimura sanoi, ei hän mitään ollut ajatellut, mutta nyt ajatteli. Raizo muistutti Saizoa, oli miestä vailla ja kaipasi itseään naisellisempaa miestä. Kamanosuke oli selvästi miehen tarpeessa, koska ei pääsisi Saizosta yli, ellei löytäisi jotakuta parempaa. Tässä voisi olla hyvä mahdollisuus. Raizo ei vaikuttanut olevan yliluonnollisia vastaankaan, että ei sekään ehkä este olisi. Yksi asia voisi toki olla este. ”Et sitten varmaan ole lapsista tai perheen perustamisesta erityisen kiinnostunut, kerta naiset eivät houkuta?” Yukimura totesi, olihan se nyt hiukan töksähtävä kysymys, mutta hän voisi laittaa alkoholin piikkiin.

Sitten valitettavasti palattiin Yukimuran olemattomiin töihin. ”Olen kirjanpitäjä, eli paperinpyörittelyä ja sellaista mukavaa.” Yukimura keksi jotakin. Nyt oli kyllä tultu satuiltua pahemmin kuin Sayurin iltasatujen kohdalla. Loppuun vielä Raizuun ja siihen, että kyllähän se nimi samalta kuulosti. ”Niin, se Raizu tosin kuoli joku aika sitten. Sodassa.” Yukimura totesi. ”Tunsin myös Saizon. Hänkin kuoli.” Hän totesi, eikä oikein tiennyt, että miksi. Raizo ei kuitenkaan tuntenut ketään Benmarua. ”Hyvä niin, ei ole häävi nimi.” Yukimura naurahti keventääkseen vähän aikaisempia kuolemapuheitaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
01:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Vielä päästiin siihen, että tuskin kukaan nyt juuri paikalla olijoista oli puheistani itseensä ottanut ja loukkaantunut. Oli tämä Benmarukin asiasta sitä mieltä tai siis tästä keskustelusta ei kaiketi vaan kukaan enää aamulla mitään muistaisi. "Sääli, olet kuitenkin ihan mukavaa seuraa. Oikeastaan ainut ns. kunnon seura pitkään aikaan", totesin siihen, koska olisihan tämä kuitenkin ihan kiva muistaa. Vaikka ei kai sillä mitään merkitystä olisi, kun emme kuitenkaan jatkaisi matkaa samaan suuntaan. Tai mistä tietää, ehkä jatkaisimmekin? Siis ihan vaan kaveripohjalta. Ei mies ihan kuitenkaan ollut sitä luokkaa, johon itse olisin rakastumassa kuitenkaan, vaikka mukavalta vaikuttikin. Mutta kaikkea sitä kuulemma kuulikin, kun olin vielä jatkanut siitä, että huhun mukaan Osakan linnan tuhoajat olivat samat kuin Himejinkin. No se nyt oli vaan huhu tai juoru siinä missä Osakankin linnan tuho, joista kumpikaan tuskin selviäisi edes koskaan, ellen menisi katsomaan tilannetta. Ei se kuitenkaan niin paljoa kiinnostanut, joten antaa tuhot nyt olla vaan.

Tämän jälkeen olimme kumppaneissa, jota en ehkä saisi, jos en osaisi olla aloillani jonkun aikaa edes. Benmaru oli sitä mieltä, että ehkä asiat muuttuvat ajan kanssa. "Ainakin sitä voi toivoa", totesin siihen, kunnes tosiaan vielä vähän syvemmin kumppaniaiheeseen siltä saralta, että millainen itseäni miellytti. En tosin ollut varma, miksi moista olin lähtenyt selittämään, mutta laitetaan saken piikkiin. Mutta siihenkin vielä, että en ehkä itse ollut se kaikista miehekkäin tapaus, mutta olinpas kuitenkin tai ainakin Benmarun mielestä, vaikka hiukset saattoivat sanoa toisin. "En vaan ole malttanut luopua pitkistä hiuksista... Lyhyissä en osaisi varmaankaan edes elää enää. Mutta en nyt toki olekaan mitenkään naisellisen näköinen. Sitä en toki tarkoittanut enkä tiedä, miksi puhun tällaisesta aiheesta, koska ei tämä ainakaan normaalia ole, mutta lähinnä tarkoitin, että on minuakin miehekkäämpiä. Olen toki selvästi mies, mutta aina voisi näyttää miehekkäämmältä. En tosin enää itsekään tiedä, mitä selitän, joten annan ehkä ulkonäköni analysoinnin olla", lisäsin vielä loppuun.

Mutta kuitenkin siihen seikkaan, miksi Benmarua kiinnosti se, millaisen kumppanin voisin haluta. No ihan vaan siksi, jos sattuisi tuntemaan jonkun sopivan. Tämä keskustelu meni aina vaan oudommaksi. Olikohan hän siis jo parittamassa minua jollekulle tutulleen? En oikein osannut sanoa siihen mitään, mutta sitten asiat etenivät vielä oudompaan suuntaan, kun mies kyseli, että en sitten varmaankaan ole lapsista tai perheen perustamisesta kiinnostunut, kerta naiset eivät houkuta. "No ei se nyt tärkeintä ole, mutta en minä nyt pahakseni toki laittaisi vaikka kumppanilla olisikin edellisestä liitosta omia lapsia. Kaksi miestä nyt eivät toki lapsia saa, että en nyt biologisia lapsia haluakaan, mutta ei minulla nyt lapsia vastaankaan mitään ole. Miksi sinä moista kyselet?" kyselin vielä perään, koska kysymys oli ollut tosi outo ja sitä tasoa, että Benmaru oli varmasti kännissä. Ei siinä, taisin kyllä itsekin hieman ainakin olla. Kumppaneista kuitenkin Benmarun työhön ja hän oli paperinpyörittäjä. Aika tylsää työtä siis, mutta kaikki tykkäsivät eri asioista. Ilmankos hän oli maininnut tekevänsä istumatyötä. "Selvä juttu... Itse en tee tällä hetkellä työkseni mitään", vastasin tai valehtelin, koska toimin edelleenkin ninjana, mutta ei Benmarun sitä tarvinnut tietää. Tämän jälkeen kuitenkin vielä oudompaa aiheeseen eli siihen Raizuun ja Benmaru koki suurta tarvetta kertoa, että se Raizu olikin jo kuollut. Olin juuri sanomassa siihen jotain osan ottoja, koska kuvittelin Raizun olevan joku kaveri Benmarulle, kun mies töksäytti, että tunsi myös jonkun Saizon, mutta hänkin kuoli. "Eh... Tuota... Otan osaa", sain vaan suustani. Kuka sanoi oikeasti tuollaisia asioita kenellekään? Ihanko vaan siksi kertoi, että nimet mätsäsivät nimeeni ja voisin melkein olla Raizun ja Saizon niin sanottu rakkauslapsi, jonka he olisivat kastaneet Raizoksi, koska mielikuvitus oli paska. Siis, jos kaksi miestä voisivat saada lapsen. Mutta vielä Benmaruun tai Benmaruihin, joita en muita hänen lisäksi tiennyt ja hyvä kuulemma niin, koska ei ollut häävi nimi. "Eihän Benmarussa mitään vikaa kyllä ole", sanoin vaan siihen. Kumma mies.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
12:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Raizo harmitteli sitä tosi asiaa, että harva tästä seurasta muistaisi kauheasti mitään, mitä täällä oli puhuttu, enää aamulla. Lähinnä siksi, koska Yukimura oli kuulemma mukavaa seuraa ja ylipäänsä jotain seuraa pitkästä aikaa, mikä sai vähän epäilemään, sitä mukava osiota. Jos Yukimura siis oli seuraa ylipäänsä, niin ei pahemmin ollut mihin verrata. ”Et sinäkään hassumpaa seuraa ole.” Yukimura myönteli, ihan mukavalta kaverilta Raizo vaikutti. Tästä vähän kiusallisempaan aiheeseen, eli Raizon miehekkyyteen ja tämän pitkiin hiuksiin ja tätä hän alkoi tosissaan analysoida. ”Mutta ei se nyt toki ulkonäöstä ole mitenkään kiinni ja pääasia, että on tyytyväinen sellaisena kuin on, viis siitä, mitä mieltä muut ovat.” Yukimura totesi, vaikka Raizo totesikin, ettei tiennyt mitä höpisi ja aiheen voisi antaa olla. No ei ollut Raizo ainoa Yukimuran tuntema, jolla oli vastaavanlaisia murheita. Tästä jatkettiin siihen, että olisiko Raizo mahdollisesti miten hyvä mieskandidaatti Kamanosukelle. Ei että asia nyt Yukimuralle kuului, mutta eihän kumpikaan siitä mitään menettäisi, jos he nyt vaikka kerran tapaisivatkin? Kunhan nyt saisi Raizolta selvitettyä asioita tarkemmin, mutta olihan tämä nyt ehkä hitusen omituista kysellä tuntemattomalta tällaisia asioita. Mutta lapset eivät ainakaan olleet ongelma, mutta ei hän valintojensa takia sellaisia olettanut, muttei laittaisi pahakseenkaan. Sitten hän tosiaan kysyikin, että miksi Yukimura moista kyseli. ”No kunhan mietin, yleensä kaikki miehet kuitenkin jossain kohtaa haluavat perheen ja lapsia, niin on se nyt hiukka erikoista, kun tulee vastaan joku, jonka suunnitelmiin perhe ei varsinaisesti kuulu.” Yukimura vastasi.

Tästä työasioihin ja Raizo ei tehnyt mitään työtä. ”No olisihan se hiukan hankalaakin tuossa tilanteessa.” Yukimura myönteli, mistä päästiin Raizun ja Saizon kuolemiin, mistä lie nekin tulivat puheeksi? Raizo esitti osanottonsa. ”No eivät he olleet erityisen hyviä kavereita ja olin kummallekin velkaa, joten onni onnettomuudessa.” Yukimura sanoi vähätellen eikä itsekään tiennyt mistä tätä juttua taas tuli. Yukimura syventyi pohtimaan tosissaan, mitä hänen olisi vielä kysyttävä, ettei hän tekisi virhearviointia, koska hänellä oli jotenkin hyvä aavistus tästä. Raizosta ja Kamanosukesta voisi tulla hyvä pari, mutta… Hän ei tuntenut Raizoa ja Kamanosuke oli parhaimmillaankin vaikea tapaus ja lievästi sanottuna omalaatuinen. Yukimuran pohdinta keskeytyi siihen, kun kapakkaan astui sisään pari huolestuttavasti samurain näköistä kaveria. Nyt voisi olla ehkä hyvä aika poistua, ennen kuin kävisi kalpaten. ”No mutta minun taitaa olla aika painua yöpuulle, toivottavasti nähdään vielä.” Yukimura sanoi Raizolle ja kaivoi kukkaroaan, jotta saisi maksettua sakensa. Mutta kukkaro putosi ja sisältö levisi lattialle, mikä nyt luonnollisesti herätti huomiota, mikä ei ollut lainkaan toivottavaa. Toinen samuraista kumartui nostamaan pudonnutta lompakkoa ja jäi tuijottamaan vaakunaa pussin kyljessä, sitten hän kääntyi Yukimuraan päin. ”Sanada! Se etsintäkuulutettu!” Tämä älähti. ”Voi simpura…” Yukimura voivotteli, että pitikin sattua. ”Kumpi niistä?” Toinen kyseli. ”Väliäkö sillä, vangitaan ja kuulustellaan…” Toinen aloitti, kun Yukimura marssi lähemmäs ja katsoi miestä silmiin. ”Hyvä idea, mutta toisaalta voisit myös vain unohtaa koko jutun, viettää kaverisi kanssa mukavan illan murehtimatta työasioista?” Yukimura ehdotti hypnoosia käyttäen. ”Aivan, niinhän se tosiaan oli…” Mies totesi ja ojensi kukkaron Yukimuralle ja paineli tiskille tilaamaan. ”Mitä oikein kuvittelet tekeväsi?!” Sotilaan kaveri tivasi. ”Tässä, minä tarjoan, pitäkää mukava ilta.” Yukimura totesi hypnotisoiden toisenkin miehen ja kun oli päässyt pälkähästä, otti jalat alle ja paineli kapakasta ulos.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
14:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Benmaru myönteli, että en minäkään hänestä hassumpaa seuraa ollut, kun nyt olin ilmoittanut Benmarun olevan ihan mukavaa seuraa. Tai no ainut seura, että olipahan paha verrata edes mihinkään, mutta kuinka vaan. Tämän jälkeen ulkonäkööni, jonka analysointi puoliksi kännissä oli varsin hupaisaa ja todella hämärää. Benmaru oli kuitenkin sitä mieltä, että pääasia, että on itse omaan ulkonäköönsä tyytyväinen. "Niin, enhän minä nyt sitä, ettenkö olisi sinut ulkonäköni kanssa. Ihan tyytyväinen olen", vastaan siihen. Ja kyllähän nyt olisin oikeasti jo asian kanssa tehnyt jotain, jos joku oikeasti olisi minua naiseksi luullut. Ei minua nyt sellaiseksi ole koskaan luultu, koska oli vartaloni kuitenkin miehekäs ja vartalossani oli lihasta. Ei nyt toki liikaa, mutta selvästi sen verran, etten näyttänyt joltain hontelolta kananpojalta. Hoikkakin olin, mutta en tosiaan naisen näköinen, vaikka kasvot saattoivatkin ns. sirot olla tai jotain siihen suuntaan ja hiukset pitkät, mutta en nyt tosiaan nainen ollut hiusten takia. Silloin piti kyllä olla muutenkin katsojassa vikaa, jos minut naisena näki. Mutta olen vaan sattumoisin aina ollut laiska leikkaamaan hiuksiani, joten ne nyt ovat vähän venähtäneet jo jopa siitä tavoitemitastakin. Tavoitemitta oli keskiselkään, mutta nykyisin hiukset osuvat jopa melkein maahan asti. Eivät nyt ihan maahan asti tokikaan, mutta melkein kyllä. Johonkin pohkeisiin asti hiukset kuitenkin olivat kokomitaltaan. Hyvä puoli kuitenkin oli se, että sai ne kiinni, jos ne eteen tulivat.

Mutta se hiuksien pituudesta ja niiden analysoinnista, koska sitten oltiin siinä lapsiasiassa, että Benmaru oli nyt vaan taas miettinyt ja ihan vaan siksi, koska yleensä miehet haluavat jossain kohdassa perustaa perheen. "Ei minulla siis mitään sellaistakaan vastaan ole, mutta miehet nyt eivät voi saada lapsia keskenään ja en vaan ole koskaan nähnyt naisia sillä tavalla viehättävänä, että haluaisin kumppanin olevan nainen. Kyllä naisen kanssa lapsen voisinkin varmasti jossain kohdassa hankkia, mutta kun on aina tienpäällä, niin lapsi ei ainakaan auta siinä kohdassa asiaa. Kumppanin nyt voisikin ottaa matkalle aina mukaan, mutta lasta ei välttämättä. Mutta jos nyt joskus saisinkin lapsia - omia tai kumppanin kautta saatuja - niin tietenkin voisin aina muuttaa elämäntapoja", selitin siihen, vaikka en ollut enää yhtään varma, mitä tässä oli oikeasti tapahtumassa. Miksi puhuin jonkun tuntemattoman miehen kanssa perheenperustamisesta sillä tavalla kuin olisin nyt oikeasti suunnittelemassa jotain perhettä hänen kanssaan?

Mutta sitten oltiinkin jo työasioissa ja itselläni ei ollut työtä tai oli, mutta siitä ei puhuttu, mutta olisi kuulemma hankalaakin, jos minulla olisi joku hänen työnsä kaltainen työ. Ninjan työtä tämäkään nyt ei estänyt, koska ninja voi tehdä työtään siellä, missä haluaa. Papereita nyt on vähän vaikeaa pyörittää ihan missä vaan haluaa. Tämän jälkeen siihen Raizuun ja Saizoon ja osanottoihin, koska en muutakaan osannut kyseiseen kiusalliseen tilanteeseen sanoa, koska kuka nyt ihan muinamiehinä muutenkaan avautuu jo muutenkin oudon lapsihanke keskustelun jälkeen joidenkin randomien kuolemasta vaan siksi, että nimi mätsää kuolleiden nimiin. Tosin sitten vielä selvisi, etteivät ne kaksi kuollutta edes olleet Benmarun kavereita vaan ainoastaan vaan jotain sellaisia, joille Benmaru oli velkaa. "Vai niin", sain suustani siihen väliin, koska tämä oli outo keskustelu. Todella outo. Jopa oudompi kuin se lapsihankekeskustelu, vaikka sekin oli todella hämärä.

Mutta asiat kuitenkin muuttuivat kuin lennosta, koska seuraavaksi kapakkaan astui kaksi miestä, jotka olivat pahemman kerran samurain näköisiä. Yleensä vältin kyllä törmäämästä heihin, koska olin saattanut ehkä hieman aiheuttaa ongelmaa joissain kylissä ja kaupungeissa ja sen takia en viettänyt aikaa yhdessä paikassa kovinkaan kauan. Eivät kai he minua etsineet? Tosin seuraavaksi Benmarulle alkoi tulemaan kiire pois ja toivoi vaan perään, että toivottavasti nähdään vielä. "Olisihan se mukavaa kyllä, mutta en todennäköisesti vietä täällä kovinkaan montaa yötä", vastasin siihen Benmarun kaivaessa kukkaroaan esiin, mutta onnistuikin tiputtamaan sen lattialle. Ehkä nyt olisi oikea aika minullekin poistua paikalta. Toinen niistä samuraista kuitenkin oli kumartunut nostamaan sitä Benmarun kukkaroa, mutta sai sen jälkeen jonkun hälinän ja huusi, että Sanada ja Sanada oli etsintäkuulutettua. Kaikki kääntyivät siinä kohdassa katsomaan minua ja Benmarua tai luulin aluksi, että minua, koska en kiinnittänyt huomiotani siihen, että Benmaru oli edelleenkin siinä lähelläni. Lopulta kuitenkin tajusin, etteivät he edes katsoneet minua, vaan Benmarua. Ja olihan Benmaru kyllä voivotellutkin jotain simpuraa. "Sanada...?" pääsi suustani seuraavaksi. En ollut koskaan nähnyt kumpaakaan, mutta kyllähän minä nyt Sanada-nimen olin kuullut vaikka kuinka monesti. Sanada oli myös tullut työni yhteydessä esiin, koska eräälle samassa klaanissa työskentelevälle minua vanhemmalle ninjalle oli tullut tehtävä tappaa Sanada. Vissiinkin se nuorempi Sanadan veljistä, mutta se kyseinen ninja ei koskaan palannut siltä tehtävältään. Mutta mitä ihmettä täällä oikein tapahtui?

Tilanne kuitenkin kehkeytyi nopeasti ja pian samurait olivat selvästi jo päättämässä vangita Benmarua... tai siis Sanadaa eli oikeastihan hän oli silloin Nobushige tai Nobuyuki... vai oliko jompikumpi sittenkin nykyään Yukimura? Mitenhän se menikään? Mutta olin joka tapauksessa automaattisesti liu'uttanut toista kättäni kanatani kahvalle, mutta ilmeisesti tällä Nobushige-Nobuyuki-Yukimura Sanadalla oli homma hallussaan tai tiesi, mitä teki tai tuli hulluksi ja ei tiennyt todellakaan, mitä teki. Hän vaan astui lähemmäksi toista samuraita ja sanoi vangitsemisen olevan kyllä hyvä idea, mutta sitten hän vaan ehdotti jotain mukavan illan viettämistä kaverinsa kanssa ja samurai oli siltä seisomalta tämän Sanadan kanssa samaa mieltä. Siis mitä ihmettä? Se toinen samurai katsoi kaveriaan ja tivasi, mitä toinen oikein kuvitteli tekevänsä, mutta pian toinenkin samurai oli samaa mieltä siitä mukavasta illasta ja Sanada tarjosi. Kun samurait olivat sakensa saaneet, niin tämä Sanada otti jalat alleen ja lähti paikalta. "Pidä vaihtorahat", sanoin sille tiskin takana olevalle miekkoselle, kun ojensin rahat tiskille. Sen jälkeen jatkoin Sanadan perässä ulos kapakasta, koska tämähän ei jäänyt tähän. Mies oli juuri kusettanut olevansa joku Benmaru, mutta olikin arvovaltaisen suvun jäsen. "Sanada? Olet oikeasti Sanada? Ymmärrän toki, että et voinut sitä tuolla sanoa, mutta kusetit kuitenkin... Oliko mikään sanoistasi edes leikisti lähellä totuutta, vai oliko kaikki kusetusta? No paperityötä sinä tuskin teet jossain kuppasessa paikassa ja tuskin oikeasti asut tai majailet tällä hetkellä jossain murjussa köyhän miehen butjektilla", sanoin, kun sain kyseisen Sanadan kiinni. "Ja mitä se äskeinenkin oli? Mikä samuraille tuli? He olivat vangitsemassa sinua, mutta nyt he viettävät mukavaa iltaa saken ääressä", jatkoin perään. Eivätkö Sanadat olleetkaan ihmisiä?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
20:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Siihen päättyivät ne mukavan leppoisat puheet lapsista ja perheenperustamisista, koska Yukimuralle tuli niin sanotusti tukalat paikat. Ei hän nyt olettanut, että tänne jotain vartijoita tunkisi tai että hänet tunnistettaisiin, ei varmaan oltaisikaan tunnistettu, jos hän ei olisi pudottanut kukkaroa ja se pahuksen vaakuna paljasti kaiken. Mikä tuuri. Mutta onneksi nokkeluutensa ja ilmiömäisten taitojensa avulla hän sai puhuttua itsensä tilanteesta ja pääsi livistämään paikalta. Tai niin Yukimura kuvitteli, mutta Raizo olikin päättänyt lähteä hänen peräänsä. Harmillista, toivottavasti ei tulisi mitään tappelua, Raizo vaikutti mukavalta kaverilta. Yukimura pysähtyi ja kääntyi Raizoon päin, tämän hokiessa Sanadaa ja että Yukimura olikin Sanada ja kyllä hän ymmärsi, ettei hän sitä voinut sanoa kapakassa, mutta Yukimura oli kuitenkin kusettanut. ”Sukunimeni ei tullut missään vaiheessa puheeksi, en sanonut olevani Sanada, mutten myös väittänyt, etten olisi.” Yukimura huomautti. Raizo kysyi, että oliko mikään Yukimuran sanomisista totta tai lähellä sitä. Sitten hän päätteli, ettei Yukimura ainakaan mitään paperitöitä tehnyt jossain kuppaisessa paikassa ja tuskin majaili missään murjussa.

”Parempi olisi, kun et puuttuisi asiaan, mutta vaikutit kunnon kaverilta ja totuus paljastui jo, joten mitäpä tässä enää salailla. Olen Sanada Yukimura, Benmaru on kuitenkin toinen nimeni, jota käytän silloin, kun Yukimura herättäisi liikaa eihaluttua huomiota. Olin Uedan linnanherra siihen asti, että sain tavallaan kenkään, mutta siihen asti paperityö kuului toimenkuvaan. Mutta myönnän, Edon ja sen kirjanpitohomman keksin päästäni. Ja ei, en asu missään murjussa, asun Takatorin linnassa, johon muutin kapinallisryhmämme kanssa sen jälkeen kun Osakan linna koki valitettavan kohtalonsa.” Yukimura kertoi, mitäpä Raizo voisi tehdä hänelle vaikka hän tämän tälle kertoikin? No olihan hänellä katana ja Yukimuralla ei aseen asetta, mutta Yukimuralla oli hypnoosinsa, joten ei tässä kuinkaan kävisi. Sitten Raizo kyseli, mitä se äskeinen oli ja mitä niille samuraille tapahtui. ”Se oli hypnoosia. Ihan harmitonta, he heräävät siitä kyllä itsestään, eivätkä muista välikohtauksesta mitään.” Yukimura selitti, koska olihan äskeistä vaikea selittää millään muullakaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
21:01
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Mysteeri Sanada vastasi vaan siihen nimensä valehteluun, että hänen sukunimensä ei vaan tullut puheeksi missään vaiheessa, joten sen takia hän ei sanonut olevansa Sanada. Lisäsi mies myös perään, ettei myöskään väittänyt, etteikö olisi Sanada. No totta, mutta tuskin hän Benmarukaan oli sen enempää oikeasti. Mutta en vaan ollut olettanut näkeväni yhtäkään Sanadaa täälläpäin. Siksi se oli tullut puskista niin yllättävänä, että tilanteelle oli pakko tehdä jotain. Mutta kyseisestä Sanadasta olisi kuitenkin parempi, jos en puuttuisi asiaan. "No, tavallaan puutuin jo siinä vaiheessa, kun aloit puhumaan minulle", sanoin siihen väliin Sanadan jatkaessa, että vaikutin ihan kunnon kaverilta ja totuus paljastui jo, joten mitä sitä enää salaamaan. Sen jälkeen mies esittäytyi kunnolla Sanada Yukimuraksi ja Benmaru ei ollutkaan ihan tuulesta temmattu nimi, vaan miehen toinen nimi, jota käytti silloin, kun Yukimura herätti liikaa ei-toivottua huomiota. "Kaipa tuo on ihan ymmärrettävää", vastasin siihen miehen kuitenkin jatkaessa taas, että oli ollut Uedan linnanherra, mutta sai kenkää. Paperityötkään eivät olleet ihan tuulesta temmattua kamaa, mutta Edo ja kirjanpito hommat oli vaan sieltä niin sanotusta tuulesta temmattu. Missään murjussakaan tämä Yukimura ei asunut, vaan Takatorin linnassa kapinallisryhmänsä kanssa. "Ai, sinulla on sellainenkin..." sain vaan suustani. Lisäksi Yukimura ja kumppanit olivat ilmeisesti olleet Osakan linnan kohtalon takana. "Se siis on totta, eikä vaan huhu tai juoru. Onko Himejinkin linna sitten maantasalla oikeasti?" kyselin sen jälkeen, mutta ainakin Osakan linnan tuomio piti paikkaansa. Eli he siis olivat yliluonnollisia? Pitikö sekin paikkansa? Tosin sitten tosiaan oltiin jo siitä, mitä äsken tapahtui tai mitä niille samuraille tapahtui. No hypnoosi tapahtui, mutta se oli kuulemma ihan harmitonta ja he kyllä heräisivät siitä. "Sitä varmaankin pitäisi sitten ottaa jalat alleen, jos he kerta heräävät siitä. Lisäksi, he näkivät jo minut seurassasi, joten en ole minäkään enää turvassa", jatkoin perään. "Mutta vielä siitä Osakan linnasta... Siellä väitettiin asuvan yliluonnollisia ja linna romahti, kun yliluonnolliset ottivat yhteen... Onko kapinnallisjoukko täynnä yliluonnollisia? Ei hypnoosi kuitenkaan ihan arkipäivää ole", jatkoin vielä perään. "Ja kyselitkö oikeasti perheenperustamisista ihan muuten vaan vai oliko siihen joku oikea syy?" kyselin vielä, koska tässä nyt selvisi vähän kaikenlaista, joka ei ollut ihan niin totta kuin mies oli ensin väittänyt olevan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
22:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Raizo väitti puuttuneensa tilanteeseen jos siinä kohtaa, kun Yukimura oli alkanut puhua tälle. ”Onpa ikävää syyllistämistä, olisit myös totuuden julki tultua voinut esittää viatonta uhria joka joutui huijauksen kohteeksi. Puutuit asiaan, kun juoksit perääni, siinä kohtaa teit valinnan, että leikitkö tulella vaiko et.” Yukimura huomautti. Sitten kuitenkin Raizo sanoi ymmärtävänsä syyn, miksi Yukimura kiersi totuutta nimensä kanssa ja kapinaryhmään hän totesi vain, että Yukimuralla oli sellainenkin. ”No ei se varsinaisesti ole minun, olen vain osa sitä joukkoa.” Yukimura oikaisi, mistä päästiin Osakajuoruihin, jotka olivat totta ja kysymys, että oliko Himejikin tuusan nuuskana. ”Valitettavasti sekin on totta, lohikäärmeemme vähän niin kuin hajotti sen, mutten ollut itse juuri silloin paikalla.” Yukimura myönsi.

Tästä taas seuraavaksi siihen hypnoosiin, josta samurait heräisivät omia aikojaan ja Raizosta olisi syytä ottaa jalat alle. ”Ei tässä nyt mikään kiire ole ja eivät he muista tilannetta. Lisäksi et ole mikään tuttavani, voi olla, että sinua kuulusteltaisiin, mutta eihän sinun tarvitse kertoa muuta kuin mitä tapahtui, et ole toiminut mitenkään lainvastaisesti puhumalla vieraan kanssa kapakassa.” Yukimura totesi. ”Mutta olisi tästä varmaan parempi liikkua johonkin suuntaan samalla.” Yukimura ehdotti ja lähti liikkeelle. Raizo halusi tietää oliko nekin huhut totta, että Osakan linnassa oli yliluonnollisia. ”No osa on enemmän ja osa vähemmän, on siellä ihan ihmisiäkin.” Yukimura vastasi rehellisesti, ei hän nyt nähnyt syytä valehdella enää, mitäpä Raizo tiedoilla voisi heille harmia aiheuttaa. Kertomalla jollekin samuraipäällikölle, että he olivat vallanneet linnan, ihan kuin sitä eivät jo kaikki täkäläiset tienneet. Sitten Raizoa kiinnosti se asia, että oliko Yukimura oikeasti hänen perheasioitaan ihan muuten vain. ”No mietin, että jos tahtoisit tavata erään henkilön, mutta se oli varmaan tyhmä ajatus jo alkuun.” Yukimura totesi, koska vaikka alku vaikutti hyvältä, niin eihän hän tiennyt millainen Raizo luonteeltaan oli ja sopisiko hän Kamanosukelle oikeasti ja pahimmillaan siitä tulisi Kamanosukelle vain Saizo mieleen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
22:28
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Sanani olivat nyt sitten kuulemma jotain ikävääkin syyllistämistä ja olisin kuulemma vaan voinut esittää viatonta uhria kuin totuus tuli julki. Lisäksi puutuin tilanteeseen kyllä vasta sitten, kun juoksin tämän Yukimuran perään ja siinä sitten päätin, että leikinkö tulella. "No, kuinka vaan, mutta puutuin joka tapauksessa tavalla tai toisella. Ihan vaan, koska kiinnosti..." lisäsin perään. Mutta seuraavaksi siihen seikkaan, ettei ryhmä edes ollut oikeasti Yukimuran, mutta hän oli kuitenkin osa sitä. Kuvittelin jo, että hän olisi ollut joku johtaja tai jotain, mutta ei sitten. Mutta kuitenkin Himejin linnan kohtaloon ja sen oli laittanut osiksi lohikäärme. "Jaa, teillä on siis sellainenkin", sanoin siihen, mutta ilmeisesti tosiaan Himejinkin linna oli muusina ihan oikeasti.

Mutta asiasta toiseen taas melko vauhdikkaasti, koska kai sitä pitäisi sitten lähteä, jos samurait heräisivät hypnoosistaan. Kiirettä ei kuitenkaan kuulemma edes ollut, koska eivät he muistaneet tilannetta. Enkä edes ollut mikään tuttava Yukimuralle, joten eipä minulle kuulusteluja enempää mitään voisi tehdä. No ei kai, mutta eiväthän ne samurait sitäkään voi suorittaa, jos eivät muista tilannetta, mutta lopulta sitä lähdettiin kuitenkin liikkeelle ja lähdin sitten tämän Yukimuran perässä, vaikka en kyllä ollut varma, että minne. Samalla yliluonnollisiin, että osa oli vähemmän, mutta toiset taas enemmän ja sitten oli ihmisiäkin. "Okei... En minäkään ehkä täysin tavallinen ihminen ole, vaikka en nyt mikä mutantti olekaan tai mikään vastaava sillä tavalla yliluonnollinen", päätin nyt sitten kertoa, kerta Yukimurakin oli niitä totuuksia laukonut vähän enemmänkin. Tämän jälkeen vielä siihen perheen perustamiseen ja Yukimura oli siis oikeasti miettinyt, jos tahtoisin tavata jonkun. Eli hän siis oli parittamassa minua jonkun tuttunsa kanssa? Täytyi sanoa edelleenkin, että ihme tyyppi, mutta toisaalta... "Tuskin siinä mitään menettääkään... Onko hän nyt sitten siellä Takatorin linnalla vai?" kyselin ihan vaan, että olihan se kiva tietää, että minne asti sitä jotakuta nyt piti mennä tapaamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2018
22:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ilmeisesti kiinnostuksesta Raizo oli nyt sitten puuttunut asiaan, varmasti kannattavaa. Lohikäärmeenkin hän otti aika tyynesti, ei varmaan tainnut täysin uskoa kuitenkaan. Kun matkaa jatkettiin johonkin päin, niin Raizo paljasti, ettei hänkään ihan tavallinen ihminen ollut, vaikkei mikään mutantti ollutkaan. ”Millä tavalla sitten olet yliluonnollinen?” Yukimura kysyi nyt entistä kiinnostuneemmin, melkoinen tuuri, jos Raizo olisi yliluonnollinen myös. Kamanosukeasiaan Raizo vastasi yllättäen, että eihän hän siinä mitään menettäisikään ja kyseli sitten oliko kyseinen henkilö siellä linnassa myös. ”Siellä juuri, mutten tiedä kannattaako tässä rynnätä nyt enää tänä yönä sinne asian tiimoilta. Missä se sinun majatalosi on, voidaan jatkaa jutustelua siellä ehkä vähän mukavammin?” Yukimura ehdotti, koska Kamanosuke tuskin riemastuisi, jos Yukimura toisi tähän aikaan hänelle jonkun sulhasehdokkaan ja herättäisi samalla tämän vaivalla nukuttamat lapset. Muutenkin olisi ehkä kohteliasta varoittaa etukäteen ja selvittää Raizolta asioita vielä tarkemmin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2018
23:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kun nyt olin maininnut lopulta, etten täysin ihminen itsekään ollut, vaikka siltä kyllä näytin. Tai olin toki aika ihmiseksi laskettava, jos Yukimuran porukasta löytyi lohikäärme, mutta eivätkö lohikäärmeet olleet jo aikapäiviä sitten kuolleet sukupuuttoon tai jotain vastaavaa lohikäärmeille oli kuitenkin tapahtunut. Olisi aika moinen tuuri siis saada lohikäärme porukkaansa. Ja eivätkö lohikäärmeet lähinnä olleet vaan omanlaistensa kanssa? Ja kuinka lohikäärmeen nyt linnaan sai tungettua? Hieman ehkä epäilin tuota lohikäärmetarinaa. Toki lohikäärmeitä ainakin oli joskus muinoin ollut olemassa, mutta en vaan jaksanut uskoa, että enää oli. Mutta siis siihen kysymykseen, että millä tavalla sitten itse olen yliluonnollinen. "No, jos aloitetaan nyt vaikka siitä, että työttömyyteni oli valhe. Olen ninja. Kykyni ovat aika tiivisti kiinni ninjan taidoissa, joita hallitsen paremmin kuin yksikään ihmisninja. Olen ketterämpi ja monta kertaa nopeampi kuin ihmisninja. Olen voimakkaampi ja kestän paremmin iskuja, jopa kuolettavia, vaikka voi niihin kuitenkin kuolla. Kuolematon en ole, mutta en ole heti nurin, jos saan jonkun pahemmankin iskun. En tunne kipua myöskään yhtä helposti, mutta on minulla tunneaisti kuitenkin. Aistini ovat kuitenkin yli-inhimilliset. Näen ja kuulen tarkasti. Näen pimeässä tarkasti ja kuulen pitkän matkan päähän. Aistin ympärilläni olevat asiat, ihmiset, yliluonnolliset ja tapahtumat, joten kimppuuni noin vaan hyökkääminen salassa on aikalailla mahdotonta", selitin homman nimen.

Tämän jälkeen kuitenkin päästiin takaisin siihen, että se joku, jonka Yukimura halusi kovin esitellä minulle oli myöskin Takatorin linnassa, mutta ei sinne kuulemma enää tänä yönä kannattanut rynnätä. Sen jälkeen Yukimura kyseli majataloani. "Ai, eikö sinulla olekaan mitään yöpaikkaa?" kyselin siinä kohdassa, mutta taisipa sekin olla hätävalhe. "Mutta niin... Ei se kaukana ole. Tuolla se jo häämöttää", vastasin eli sinne siis olimme menossa. No sinnehän sitten mentiin. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut tästä pitkä, joten piakoin sitä sitten oltiinkin jo perillä(?). "Huoneeni on toisessa kerroksessa", selitin ja jatkoin ovesta matkaani portaisiin ja siitä majatalon toiseen kerrokseen ja sinne minun huoneeseen. "Noin, täällä ollaan. Ei tämä nyt hääppönen yöpaikka ole, mutta saa nyt luvan kelvata", sanoin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.01.2018
00:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura ei ollut ainoa, joka oli laskenut vähän luikuria, koska ei Raizo työtön ollut, vaan ninja. Sekin vielä, alkoi jo hieman pelottaa, tämän ja Saizon samankaltaisuus. Ja ninjailuun hänen yliluonnollisuutensakin liittyi ja hän nyt oli keskivertoninjaa tai ihmistä kestävämpi ja tarkka-aistisempi, sillä yli-inhimillisellä tavalla. ”Meillä on ryhmässä kolme yliluonnollista ninjaa, sitten muutama yliluonnollinen, jotka harjoittavat ninjan ammattia muuten vain, tai no kai ne muutkin voisivat kyvyillään muutakin tehdä kuin ninjailla, mutta kuitenkin.” Yukimura selosti, Raizo mahtuisi kyllä hyvin mukaan. Tästä asumiseen, kun Yukimura oli kysellyt sitä majataloa, että eikö Yukimuralla sittenkään ollut majapaikkaa. ”Siellä vain ei saisi keskustella rauhassa, kun heti pitäisi alkaa selittelemään, kuka olet ja mitä teet linnalla ja niin edelleen. Ja vaikutat sellaiselta, että tätä tapaamista ei kannata jättää vain tähän.” Yukimura selosti ja seurasi Raizoa sille majatalolle, jonka emäntä oli saattanut liioitella majatalonsa mahtavuudella, koska parempiakin oli nähty. Mutta Raizon huoneelle päästiin kuitenkin ilman ongelmia. ”Olisiko sinulla kiinnostusta liittyä porukkaan? Kerta olet yliluonnollinen eikä sinulla ole paikkaa minne mennä? Ymmärrän kyllä jos reissaaminen houkuttelee enemmän.” Yukimura kysyi sitten.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.01.2018
00:34
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kun nyt olin niin sanotusti esitellyt taitojani tai no kertonut yliluonnollisuuksistani, niin Yukimura vastasi tähän, että hänen tai no heidän porukassa oli kolme yliluonnollista ninjaa ja sitten oli ei-niin-yliluonnollista-ninjaakin tarjolla. "Selvä... Eihän siitä taidosta koskaan haittaakaan ole". totesin siihen. Mutta sitten niihin Yukimuran majapaikkoihin, että olihan hänellä sellainen, mutta siellä ei vaan saisi keskustella rauhassa, koska vastassa olisi heti joku, joka kaipaisi selitystä sille, kuka olen ja mitä teen heidän linnalla. Aivan, hän puhui jo siitä linnasta. Olin kyllä viitannut siihen toiseen mahdolliseen väliaikaiseen majapaikkaan, josta Yukimura oli sanonut silloin, kun valehteli menevänsä Edoon eli takaisin kotiinsa, mutta hän oli puhunut linnasta. "No, ehkä pärjäämme täällä tämän yön", vastasin ja laitoin huoneen oven kiinni, kun Yukimurakin sisään pääsi. Ei tämä huone tosiaan hääppönen ollut, mutta kyläkin näytti aika onnettomalta muutenkin. Kovinkaan paljon tässä majatalossa ei ollut edes asiakkaita muutenkaan. Tosin seuraavaksi Yukimura kyseli jo, että onko minulla kiinnostusta liittyä hänen porukkaansa. Ja ihan vaan siksi, koska nyt olen yliluonnollinen eikä minulla ole varsinaista paikkaa, jonne mennä. Olisi tietenkin, jos haluaisin, että olisi, mutta pointti olikin se reissaaminen ja sen reissaamisen Yukimurakin kuitenkin ymmärsi. "Enhän ole vielä edes nähnyt linnan muuta väkeä, jos sellaista nyt edes on. Enkä ole myöskään nähnyt sitä, jolle aiot esitellä minut. Jos porukka vaikuttaa mukavalta, niin voin harkita, mutta en lupaa vielä mitään, koska en ole vielä varma, mihin olen nokkaani lykkäämässä. Ei sillä, etteikö tarjous toki houkuttaisi, koska olen varmasti matkustanut paikasta toiseen ihan tarpeeksi paljon jo", vastasin, mutta paha sitä oli vielä sanoa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.01.2018
00:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Raizo totesi, että ehkä tässä huoneessa pärjättäisiin tämä yö. ”En ajatellut jäädä viereesi nukkumaan yön yli, menen kyllä ihan kotiin, tai saan itse selitellä, mihin jäin lorvimaan. Tarkoitus oli jatkaa vain keskustelua jossain rauhallisemmassa paikassa, missä ei välttämättä pyöri samuraita häiritsemässä.” Yukimura selvensi. Mutta ei tämä sitten tiennyt, tulisiko hän porukkaan, kun ei ollut nähnyt linnaa eikä porukkaa, eikä sitä, jolle Yukimura oli suunnitellut hänet esittelevänsä.” Toki, kysyinkin vain, olisitko ylipäänsä kiinnostunut, ei sitä nyt tänä yönä tarvitse päättää.” Yukimura vastasi. ”Miten pitkään ajattelit majailla täällä? Jos olet huomisenkin vielä, voisin tuoda sen kyseisen henkilön tänne, kenet haluaisin sinun tapaavan. Minun pitää kyllä suostutella häntä ensin, hän ei ole sellainen henkilö, joka ehkä innostuu kauheasti siitä, että joku juonii hänen selän takanaan sokkotreffejä.” Yukimura vastasi, eiväthän Raizo ja Kamanosuke kumpikaan mitään menettäneet, jos he nyt tapaisivatkin. Ja Kamanosuken nähtyään, Raizo muuttaisi linnaan saman tien, ellei Kamanosuke tappaisi häntä ennen sitä tai pilaisi asiaa jotenkin muuten.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.01.2018
01:19
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Ei Yukimura kyllä ajatellut ns. viereeni jäädä nukkumaan, koska muuten hän saisi itse selittää, mihin jäi lorvimaan. No hyvä. Pelkäsin jo, että tämä aikoisi parkkeerata perseensä koko yöksi tänne. Ei täällä edes ollut kuin tuo yksi sänky, joka kaiketi yritti olla joku parisänky. Että en nyt ehkä heti ensitapaamiselta aikonut kyseisen hemmon kanssa samassa sängyssä nukkua. "Aivan... Kuulostaa ehkä hieman järkevämmältä. Ei tuohon sänkyyn kuitenkaan pahemmin mahdu... Tai mahtuu, mutta se olisi kiusallista", vastaan siihen. Mutta kuitenkin siihen, että Yukimura olikin vaan kysellyt, että kiinnostaako heidän porukkaansa liittyminen. "Ei se nyt pahalta tokikaan kuulosta, mutta ehkä osaan vastata paremmin sitten, kun ensin näkisin porukan", vastaan. Yukimura tosin kyseli jo seuraavaksi, että miten pitkään aioin täällä majailla. "Ehkä ylihuomiseen asti. En jaksa vielä huomenna lähteä tarpomaan jonnekin muualle", vastaan siihen Yukimuran taas jatkaessa, että voisi tuoda sen kyseisen henkilön tänne huomenna. "Sopiihan se", totesin siihen miehen jatkaessa, että sitä paritettavaa piti kyllä suostutella, koska ei tykännyt siitä, että joku juonii sokkotreffejä selän takana. Kuka muka sitten tykkäisi? En minäkään hurraata huutaisi, jos joku moista juonisi selkäni takana. "Selvä..." totesin vaan siihen. Mitähän siitäkin vielä tulee? Olikohan se kyseinen henkilö joku vaikeakin tapaus? En kuitenkaan millään jaksaisi alkaa heti ensimmäisenä vääntämään jotain oikeasti vaikean tapauksen kanssa. Enkä oikeastaan ollut edes varma, että mitä kummaa tässä nyt oikeasti haettiin, mutta eihän tässä mitään menettänyt. Aina kannatti edes koittaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.01.2018
12:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Raizo ei edelleenkään tiennyt omasta kiinnostuksestaan ryhmään liittymisen suhteen, ennen kuin näkisi porukan. No sittenhän sen nähtäisi, mutta olisi kuitenkin ehkä parempi, että hän tapaisi Kamanosuken rauhassa ensin, koska joku Zelfa kuitenkin keksisi alkaa väijymään häntä, kun Hoshiyomi oli liian vaikeasti tavoiteltava. Ja ylihuomiseen asti hän varmaan olisi vielä näillä nurkilla, koska huomenna ei vielä innostanut lähteä. ”Hyvä juttu, ehdit miettiä asiaa vielä.” Yukimura totesi. Lisäksi Raizolle sopi tavata Kamanosuke huomenna. ”Voidaan vaikka yhdessä jatkaa siitä sitten linnalle, jos sinusta vielä siltä tuntuu.” Yukimura ehdotti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.01.2018
14:10
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Asia oli ilmeisesti nyt sitten sovittu jotenkin ja ehtisin sitten miettiäkin asiaa. En vaan ollut ihan varma, että mihin kummaan olinkaan nyt sitten todella tunkenut nenäni, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan olisi. Ja pakkohan ei ollut sitoutua yhtään mihinkään, koska mikähän järki pakottamisessakaan nyt sitten noin niin kuin ylipäätään olisi? No sama se, turha sitä oli miettiä, koska ei kukaan ollut pakottamassa mihinkään. Tässä puhuttiinkin lähinnä vaan siitä, että oliko kiinnostusta. Pahahan sitä oli kuitenkaan vielä sanoa, koska jos joukko oli täynnä pällejä, jotka ottaisivat vaan aivoon, niin liittymisessä ei olisi mitään mieltä. No sen näki kuitenkin sitten. Seuraavaksi kuitenkin siihen, että sitten, kun Yukimura olisi tuonut sen jonkun tyrkylle ja jos sen jälkeen tuntuisi siltä, että voisin liittyä mukaan porukkaan, niin menisimme siitä yhdessä linnalle. "No, katsotaan nyt, kun edes pääsemme sinne asti, mutta kaipa tuo ihan suunnitelmalta kuulostaa", vastaan vaikka ei yksi tokikaan ollut kaikki. No Yukimura oli ihan mukiinmenevä tyyppi, mutta yksi mukava ei kuitenkaan ollut kaikki edelleenkään. Yhden mukavan takia en kyllä liittyisi. No, mutta turha sitä nyt oli vielä miettiä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  241  242  243  244  245  246  247  248  249  250  251  252  253  254  255  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2018 Mahti roolipelit - suntuubi.com