Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 09.03.2016
18:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
EDWARD

Johjata-aiheesta päästiin sitten eteenpäin tai no, eteenpäin ja eteenpäin. Eihän tässä ollut keskustelua juuri nimeksikään, mutta kaiketi se johtui siitä, että emme vaan tunteneet toisimiamme tai emme ainakaan vielä. Tai sitten emme tulisi tuntemaankaan, jos nyt päätettiin niin, että saisin kalppia paikalta huitsin nevadaan. No sen näkisi kuitenkin sitten illalla, mutta oli kuitenkin hyvin mahdollista, että pääsisin mukaan ryhmään tai ainakin tämän kyseisen kaapuotuksen mukaan asia oli. Mutta sitten siihen, että olimme nyt sitten kaiketi menossa etsimään jotain puuta, vaikka eipä täällä kyllä näkynyt yhtäkään puuta. Matka kuitenkin alkoi ilmeisesti linnan takapuolelle, joten sinne sitten. Lähdin toki perässä ja se karvaotus selvästi päätti myöskin seurata. Tämänkin nimi oli kyllä yhä mysteeri, mutta kyllä kai sekin siitä selviäisi vielä.

Joka tapauksessa linnan takana näytti olevan jonkunlainen puu tai puita tai joku lehto tai joku kuitenkin ja sinne sitten päädyimme. Olihan varjossa kyllä ainakin hitusen viileämpi, mutta kuuma oli kyllä edelleenkin. Ehkä se oli pitkien hiuksien vika? Vilkaisin kuitenkin sitä kaapuun pukeutunutta ja hänen hiuksiaan, että kyllä ne olivat monta kertaa omat hiukseni, vaikka eivät hiukseni kaikista lyhyimmät olleetkaan. Lisäksi ne olivat yleensä aina kiinni palmikolla tai ihan vaan lenkillä nopeasti sitaistuna. Sitten esittelyosiin ja kyllä hänen nimensä meni jälleen kerran ohi. Tämä oli lisäksi puuhaltia ja kuului Ywa-jotain sukuun. Mutta sitten tuli lyhennys hänen nimestään eli siis Saeryos. "Selvä... Kuulostaa ehkä enemmän muistettavalta nimeltä", sanon siihen. Lopuksi siihen totuuteen, että itse taisin olla Edward ellei tämä muistanut väärin. "Ai tuliko nimeni jossain kohdassa ilmi?" kysyn, koska en ollut kyllä itse itseäni esitellyt vielä yhtään kenellekään. Vai olinko? En kyllä mielestäni. "Mutta kyllä, olen Edward... Edward Elric. Tuttavallisimmin Ed", esittelin itseni, vaikka olihan tavallaan naurettavaa lyhentää jo valmiiksi lyhyttä nimeä, mutta näin se vaan oli. "Ja aivan... Olen alkemisti. Kaiketi ns. virallisesti teräsalkemisti", kerron vielä. "Mikä on alkemisti?" häntäotus uteli siinä kohdassa. "No tuota... Kuinka sitä nyt muka voi selittää? No, mutta voin toki koittaa", vastaan ja mietin, että miten moiselle sai selitettyä asiaa ymmärrettävästi.

"Alkemisti pystyy alkemian avulla muuttamaan jotakin aineitta, kuten vaikka maata toisenlaiseksi ja sitä sanotaan synteesiksi tai transmutaatioksi, vaikka nimitykset nyt eivät varmaan sano mitään, mutta kuitenkin. Alkemiaa taas voi käyttää monella eri tavalla, riippuen alkemistin omista taidoista. Alkemiaa käyttääkseen täytyy kuitenkin piirtää ensin syntetigrammi, joka on lähes poikkeuksetta ympyrämäinen kuvio millä tahansa piirrettynä siihen, mitä haluaa muokata. Tosin kaikki alkemistit eivät joudu tekemään syntetigrammia eli sitä ympyrää, kuten esimeriksi minun, mutta se miksi, niin siitä selityksestä ette kuitenkaan tajuaisi mitään, joten annan suosiolla olla. Alkemian avulla mitään materiaa tai ainetta ei kuitenkaan pysty luomaan tyhjästä eikä ainetta voi kadottaa lopullisesti. Ainetta ei myöskään voi muuttaa täysin toiseksi. Eli esimerkiksi hiekasta ei voi saada rautaa", yritin selittää jotenkin asiaa. "Taito on tietenkin ihan synnynnäinen asia, mutta yksikään alkemisti ei pidä itseään kuitenkaan mitenkään yliluonnollisena, vaan lähinnä tiedettä harjoittavana yksilönä, vaikka tavallinen ihminen ei toki pysty moiseen vaikka kuinka yrittäisi", jatkoin vielä. "Minä en tajunnut mitään", karvaotus ilmoitti. Kiva juttu.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.03.2016
19:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Tälläkin kertaa Saeryoselinermayorshiwalerierna sai tyytyä lyhenteeseen nimensä suhteen. Ei että se haittasi, hänestä oli edelleen vain niin omituista, miten kaikilla muilla oli niin lyhyitä nimiä. Hakidonmuya taisi olla hänen jälkeensä pisin nimi, jos ei laskettu sukunimiä mukaan ja Kamanosuke tuli kolmantena, mutta nekin olivat kolme kertaa lyhyempiä, kuin hänen nimensä, ja sekin oli lyhyt vielä haltioiden mittapuulla. Jos hän vain kertoisi isänsä tai äitinsä nimet, tai vaikka isoisän tai isoäidin nimet, puhumattakaan vanhemmista sukulaisista tai tuttavista. Haltioiden nimi kun yleensä piteni mitä vanhemmaksi hän eli, joten nimi ei ikinä ollut lopullinen. Nuorten haltioiden nimet menivät vielä tähän muiden tottumaan nimien pituuteen, mutta melko nopeasti nimi alkoi saada lisää pituutta. Edward ihmetteli, että tuliko hänen nimensä jossain kohtaa ilmi keskusteluista. ”Ai, no voi olla ett ei sen jälkeen kun tulitte Izumin kanssa paikalle, Rui taisi mainita siitä ennen teidän tuloa.” Haltia vastasi, Ruilla taisi olla toistaiseksi lyhyin nimi tähän mennessä.

Edward kuitenkin oli Edward ja tarkemmin Edward Elric, mutta tuttavallisemmin vain Ed. Siitä ei nimi enää paljoa lyhentynyt ja haltia sai vaivoin pidettyä hymynsä hymynä huvittuneen naurahduksen sijasta, se kuulosti vain niin omituiselta hänen korviinsa, edes vasta syntyneillä puuhaltioilla ei ollut niin lyhyitä nimiä. Tämä kulttuuriero jaksoi ihmetyttää häntä vieläkin, vaikka täällä oli paljon lyhyillä nimillä varustettuja henkilöitä. Edward jatkoi siitä, että oli alkemisti, tai teräsalkemisti oikeastaan. Noki ehti kysyä kysymyksen, mikä Saeryoselinermayorshiwaleriernaakin kiinnosti, eli mikä alkemisti edes oli. Ei hän sellaisista ollut koskaan kuullutkaan, joten vastaus kiinnosti. Edward yritti selittää asiaa, mutta siis jotenkin se liittyi kykyyn muuttaa olevaa ainetta joksikin muuksi… piirtämisen avulla? Se oli uutta. ilmeisesti kuvio oli kuitenkin tietty ja kaikkien ei tarvinnut piirtää, kuten esimerkiksi Edwardin. Hän ei kuitenkaan viitsinyt selittää miksi hän ei tarvinnut piirtämistä, koska se oli ilmeisesti vielä vaikeampi selittää. Alkemia ei kuitenkaan voinut luoda mitään tyhjästä tai kadottaa mitään olemattomiin. Ja taito oli synnynnäinen, vaikka alkemistit pitivät itseään enemmän jonain tieteen harjoittajina, kuin yliluonnollisina. Noki ei kuitenkaan tajunnut mitään tämän selityksestä, mutta Saeryoselinermayorshiwalerierna oletti tajunneensa ainakin suurin piirtein. ”Luulen tajunneeni, mistä on kyse. En minäkään itseäni minään yliluonnollisena pidä, olen haltia, meillä on luonnollisesti voima parantaa ja hallita luonnonelementtejä. Se on lähinnä ihmisten keksimä termi henkilöille, joilla on voimia, joita heillä ei ole. Täällä on muitakin ihan ihmisiksi laskettavia henkilöitä, joilla vain on yliluonnolliseksi laskettavia voimia, mutta ilmeisesti se eroaa alkemiasta kuitenkin jossain määrin.” Haltia vastasi Edwardille.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.03.2016
19:54
Muokattu: 21.10.2016
14:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
6. SKIPPAUS SAMAN PÄIVÄN ILTAPÄIVÄÄN:

> Kello on 16.00 ja päivävuorolaisten vahtivuoro päättyy eli iltavuoro astuu kehiin. Muut duunailevat, mit nyt duunailevatkaan.

> Aurinko on edelleenkun suhteellisen korkealla, mutta enää ei paistaa porota niitä täydeltä taivaalta kuin päivällä eli ilma on ehkä hivenen viileämpi, mutta edelleenkin on lämmin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.03.2016
20:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Päivävartijointi loppui siihen kun Saizo asteli muurille haukotellen melko makeasti. Heräsikö hän muka vasta äsken? Mutta Saizo kuitenkin päätti tulla vapauttamaan meidät ilmoittamalla kellon olevan neljä ja että vahtivuoro tosiaan päättyi. "Et ole sattunut näkemään Shunia tämän päivän aikana?" Saizo kyseli kuitenkin ensimmäisenä. "Shunia? En oikeastaan... En ole nähnyt häntä eilisen kokouksen jälkeen kertaakaan. Kuinka niin, onko hän sitten muka kadonnut?" kyselin siinä kohdassa. "Tuskin... Linna vaan on niin iso, että ehkä häntä ei siksi ole tullut vastaan", Saizo selitti, mutta minua ei kyllä henkilökohtaisesti mitkään Shunit kiinnostaneet tällä hetkellä tai ollut edes koskaan kiinnostanut. Iltavuoroon Shun kyllä taisi kuulua, mutta sehän ei ollut ongelmani, koska en itse kuulunut siihen vuoroon. "No, jos näet häntä matkalla, niin voitko huikata hänelle? Shun ei nimittäin ainakaan ole täälläkään", Saizo kyseli. "Kyllä..." vastaan siihen ja astelin portaat alas muurilta.

Pääsin sisälle linnaan ja katsoin nyt näin aluksi, että näkyikö Shunia tässä jossain aulassa, mutta eipä näkynyt. Jatkoin matkaani toiseen kerrokseen, mutta en kuitenkaan Shunia etsiäkseni, vaan lähinnä halusin tietää, että missä se Izumi mahtoi mennä. Vastaan kuitenkin tuli Envy. Jos nyt sitten häneltä kysyisin Shunista. "Mahdatko olla tietoinen Shunista?" kyselin tältä. "Kenestä?" Envy kysyi. "Shunista... Etkö muka edes tiedä, että kuka hän on?" kysyin siinä kohdassa. "Ei sano mitään", Envy vastasi siihen. Niin no Envy ei sitten ainakaan ole ollut pahemmin Shunin kanssa missään tekemisissä. "Antaa olla... Mutta mahdatko olla tietoinen niistä kahdesta naisesta, jotka liittyivät ryhmään uusina? Siis, että mikä mahtaisi olla heidän huone?" kyselin seuraavaksi. "Näin toisen heistä menevän tuohon huoneeseen", Envy vastasi ja huitoi sen tuon huoneen suuntaan ja lähti sitten paikalta.

Envy katosi näkyvistä, joten jatkoin matkaani sille kyseiselle huoneelle ja toki koputtelin siihen ensin. Ilmeisesti Rui avasi oven ja katsoi minuun. "Iltaa... Tai oikeastaan iltapäivää. Mitä haluat?" nainen kysyi. "Tulin itse asiassa siskosi puheille", vastaan kysymykseen, mutta eipä vastausta tarvinnut erikseen kertoa, kun Izumi sattui jo paikalle, kun oli ilmeisesti tulossa jostain huoneelle. "Et kai oikeasti ollut tosissasi sen asiasi suhteen?" Izumi kyseli minulta ja Rui katsoi siskoonsa ja sitten minuun. "Mitä on tapahtunut?" Rui kyseli. "Ei yhtään mitään... Tämä asia ei oikeastaan kuulu sinulle", sanon siihen. "Puhutaan siitä Yukimuran ja minun huoneessa", ilmoitan ja ohjasin naisen noin viisi huonetta oikealle Izumin ja Ruin huoneelta.

Pääsimme minun ja Yukimuran huoneelle ja Rui jäi omaan huoneeseensa melko hämmentyneen näköisenä. "Oletko siis todella tosissasi siitä, että haluat lapsen? Tiedätkö lapsista edes mitään? Osaatko edes kasvattaa sellaista? Haluatko sellaisen todella jonkun syyn takia vai vaan, koska tämän hetkinen fiilis sanoo niin?" Izumi kyseli. "Tietenkin olen tosissani ja totta kai tiedän. Kuinka tyhmänä pidät minua? Ja syy on omani", vastaan naiselle. "Mutta ihan tosi... Lapsi on iso asia. Se ei ole mikään vitsi tai leikin asia", Izumi jatkoi. "Kyllä tiedän! En ole idiootti!" ärähdin siinä kohdassa. "Olen tosissani!" Izumi korotti ääntään. "Niin olen minäkin!" jatkoin siihen ja huuto asiasta alkoi kuulostamaan ihan siltä, kun olisimme joku vanha pari, mutta halusin joka tapauksessa edelleenkin lapsen. Mies ei pysty synnyttämään lasta eikä lapsi tietenkään tulisi ainakaan biologisesti olemaan Yukimuran, mutta hänen kanssaan olisin halunnut lapsen. Izumi oli vaan välikäsi ja saattoi se olla hyväksikäyttöä tavalla tai toiselle, mutta ihan sama.

"Okei... Mutta sitten se lapsi on myös sinun harteillasi, jos todella olen paksuna tämän jälkeen. Ja muistakin se sitten myös. Enkä ole yksin tässä ja jos jotain sattuu, niin sinä olet vastuussa KAIKESTA", Izumi sanahti. En pahemmin vastannut asiaan mitään, vaan tökkäsin vaan Izumin patjan päälle olkoonkin, että saattoi tämä olla melko julman puoleista kellistää nainen Yukimuran ja minun sänkyyn, mutta ei minulla ollut mitään tunteita Izumia kohtaan. Miehet eivät vaan voi synnyttää lasta. Mutta kyllä Yukimurallakin on ollut naisia. Tämä nyt ei ole mitään verrattuna siihen. Tulin joka tapauksessa itse perässä. (ja niin edelleen... mut emmä sitä itteni kans niin raskasti jaksa alkaa roolaan)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.03.2016
21:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Vahtivuoro loppui ja Saizo ilmestyi muurille ensimmäisenä, Kamanosuke kannoillaan. Luonnollisesti, yhdessä kun elivät ja olivat, kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hoshiyomikin saapui paikalle, Shunia ei vielä näkynyt, mutta ehkä hän tulisi. Asamihime poistui muurilta ja näytti tekevän matkaa sisälle linnaan. Yukimura taas kiinnostui Rokurosta, jolla oli selvästi nyt jotakin meneillä. Tämä kun vain otti ja läksi muurilta edes vilkaisematta Yukimuraan saati, että olisi odottanut. Hänellä oli aavistus, että se saattoi hyvinkin liittyä aikaisemmin muurille tulleeseen nuoreen naiseen, Izumiin. Yukimura ei valitettavasti ollut kuullut, mistä he olivat puhuneet, mutta veikkasi Izumin tulleen pahoittelemaan hyökkäystään. Ehkä Rokuro oli vaatinut korvausta, jotain sellaista, mistä ei halunnut hänelle puhua? Ahaa, tästä oli otettava paremmin selvää!

Yukimura lähti Rokuron perässä, sopivan välimatkan päässä tietenkin, ei varjostamisesta muuten mitään tulisi. Sisällä toisen kerroksen aulassa juteltiin selvästi Envyn kanssa jostain, ja koska Envy taisi olla tulossa alas, Yukimura ei halunnut pilata vakoiluaan sillä, että joku Envy paljastaisi hänet, joten hän pysytteli alakerrassa, hieman syrjässä, kunnes Envy oli mennyt. Yukimura hiipi portaisiin ja pysytteli piilossa matalana portaikossa, kun Rokuro hoiti jotakin asiaa juuri kyseisten naisten huoneella puheista päätellen. Sitten he lähtivät Izumin kanssa ”keskustelemaan” Yukimuran ja Rokuron huoneeseen. Kun ovi sulkeutui, Yukimura uskalsi tulla esiin piilostaan ja hiipi hetkeksi oven taakse salakuuntelemaan. No huh huh, ei olisi Rokurosta uskonut. Hänen pikku Rokuronsa oli naisissa, kukapa olisi uskonut. Yukimura antoi heidän olla rauhassa ja päätti, että voisi saman tien käydä tervehtimässä tätä toista sisarta, kerta huoneeseenkaan ei juuri nyt voinut mennä. Hänen oli onnistunut vakoilemaan oikea huone, jonka oveen hän sitten koputti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.03.2016
21:37
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Kun Izumi oli tullut Rokuron puheilta tai siis pyytelemästä anteeksi, niin olimme alkaneet laittamaan huonetta sen näköiseksi, että siellä olisi mukavakin asua ja elää. Izumi puolestaan oli päättänyt jokunen aika sitten, että hän menee pienoiselle linnakierrokselle ja tutkimaan, että mistä voisi löytyä vessa, kylpyhuone ja keittiö. Olin siis jäänyt yksin huoneeseen laittamaan tavaroita järjestykseen, kunnes joku päätti tulla koputuksillaan häiritsemään huoneen laittamistani. Huokasin hiljaa ja astuin ovelle avatakseni sen. Jotenkin se tosiaan olin aina minä, joka ovet avasi muille. Izumi se ei kuitenkaan voinut olla, koska Izumi ei osaa koputtaa. Hän vaan astuu sisään, vaikka mikä olisi. Tämä ei siis ollut Izumi. Avasin toki oven ja toivottelin hyvät iltapäivät tälle. Kyseessä taisi olla Rokuro. Kyselin myös, että mitä mies mahtoi haluta, mutta hänellä oli asiaa Izumille. Olin kyllä juuri sanomassa, että Izumi ei ollut paikalla juuri nyt, mutta olihan hän, kun kerta käytävälle ilmestyi ja kyseli sitten, että oliko Rokuro jossain asiassa ihan tosissaan, jolloin kysylin, että mitä nyt on oikein tapahtumassa, mutta ei kuulemma mitään, josta minun pitäisi tietää. Sitten Rokuro ja Izumi lähtivät juttelemaan kyseisestä asiasta Rokuron ja jonkun Yukimuran huoneeseen. Annoin olla ja suljin oven jatkaakseni.

Kauaa en kuitenkaan saanut jatkaa huoneen kuntoon laittamisessa, koska joku kehtasi taas tulla häiritsemään. Onneksi huone oli loppusilausta vaille valmis, joten ei se nyt mitenkään haitannut. Astelin ovelle avatakseni sen taas ja jälleen kerran ovella seisoi joku mies. Tällä kertaa vaan äskeistä jonkun verran pidempi ja tällä oli selvästi vaatteet. Äskeinen kun oli hukannut osan ihan selvästi. Mies oli kuitenkin pukeutuneena kimonoon kuten minäkin. "Hyvää iltapäivää sinullekin. Jos sinäkin tulit kysymään Izumia, niin hän on Rokuron ja jonkun Yukimuran huoneessa Rokuron kanssa. Mutta jos et, niin miten voin auttaa?" kyselin mieheltä, koska yleensä aina kun jollain oli asiaa, niin yleensä asia oli Izumille tarkoitettu. Äskeinen ei tehnyt poikkeusta, joten tuskin tämäkään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.03.2016
23:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Kauaa ei Yukimuran tarvinnut odottaa, kun huoneen ovi avautui. Oven avasi nuori nainen, jonka kauneus mykisti Yukimuran täysin. Hän unohti, sen siliän tien kaiken, mitä hän oli ylipäänsä ajatellut tullessaan huoneelle, mutta neito oli kerrassaan ihmeellinen! Tällä oli valkea iho, pitkät ja sileät mustat hiukset, tummanvihreät silmät, joita kehystivät tummat ripset. Neito oli verhoutunut mustaan kimonoon, mikä sai hänet näyttämään jotenkin surulliselta, mutta niin kauniilta. Ja nuori hän oli, aivan liian nuori… Hänellä oli niin suloinen äänikin, että hetki meni, ennen kuin Yukimura tajusi, että hänelle juuri puhuttiin. Hän tunsi itsensä typeräksi seistessään siinä oven suussa tuijottamassa, kimono vähän miten sattui päällään, paljain jaloin, toinen kimono roikkui harteilla, kuten yleensäkin, tukka oli sotkussa, kuten yleensäkin… Todella edustavaa. Miksei Rokuro estänyt häntä tekemästä itseään naurun alaiseksi? Aivan, Rokurohan hoiteli neidin isosiskoa heidän huoneessaan paraikaa…

Rui oli tainnut sanoa Yukimuralle jotakin sen suuntaista, että jos hän etsi Izumia, tämä oli Rokuron ja jonkun Yukimuran huoneessa, kuka sekin sitten mahtoi olla… Ei kun sehän oli hän itse. (sori, ajankohta kirjoittamiselle näkyy näinä erittäin hauskoina juttuina… XD) Lisäksi neito kysyi, että jos hän taas ei etsinyt Izumia, niin miten neiti voisi auttaa. ”Tiedän… siis että Izumi on Rokuron ja Yukimuran huoneessa, itse asiassa olen se joku Yukimura, jonka huoneessa he ovat…” Hän sai lopulta sanottua ja olisi halunnut lyödä päänsä seinään. Mitä typeryyksiä hän taas puhui eikä ollut edes ryypännyt? ”Itse asiassa etsin Izumin sisarta, Ruita. Oletan, että jollette ole auringon jumalatar Amaterasu, saatoin ehkä löytää etsimäni?” Yukimura sai sitten vihdoin sanottua jotakin järkevää, vaikka viimeinen kohteliaisuus taisikin olla aika lattea, olisi hän nyt jotain hieman nokkelampaakin voinut keksiä, mutta minkäs teit, kun naisen kauneus oli saanut hänen päänsä pyörälle. ”Ja ei, en tarvitse apua, oikeastaan tulin kysymään, josko te tarvitsisitte apua? Olette selvästi löytäneet huoneen itsellenne.” Olette selvästi löytäneet… No sehän oli itsestään selvää, kun tässä huoneella rupateltiin, mikä häntä nyt taas vaivasi? ”Mutta tarvitsetteko jotakin muuta? Tai onko kukaan esitellyt teille linnaa vielä?” Yukimura yritti jotenkin onnettomasti pelastaa tilannetta, mutta hän oli jo auttamatta tehnyt itsensä ihan naurettavaksi sepitellessään typeryyksiä ovella. Normaalisti häneltä hoitui naisten kanssa puhuminen ihan luonnostaan, mutta nyt oli kaikki pielessä. ”Aivan, en esitellyt itseäni vielä kunnolla, olen Sanada Yukimura.” Hän esitteli itsensä vielä, niin nainen tietäisi, ketä typerystä välttelisi jatkossa, koska ”joku Yukimura” nyt oli erittäin typerä tapa esitellä itseään, mutta sille nyt ei enää voinut mitään. Ehkä hän voisi lähettää Rokuron myöhemmin pyytämään anteeksi ja väittämään, että hän oli humalassa tai kävellyt ja puhunut unissaan tai jotain?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.03.2016
15:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Katsoin tosiaan tätä huoneemme ovelle saapunutta miestä päästä varpaisiin. Ensimmäisenä oli kuitenkin pistänyt silmään tämän ruskeat hiukset, jotka olivat vähän miten sattuu pörrössä. Harja ei tainnut olla tuttu asia hänelle? Mutta eipä miehet yleensä harjoja miettineet. Lisäksi hiukset olivat suhteellisen lyhyet, joten ei niiden harjaus kaiketi pakollista ollut. Eri asia, jos ne olisivat pitkät. Kyseisellä miehellä oli lisäksi myöskin kimono tai kaksi, joista toinen oli harteilla ja toinen vähän miten sinnepäin päällä. Itse olin aina huolellinen sen suhteen, että miltä näytin enkä voisi ajatellakaan kulkevani paljain jaloin ja tälläkin hetkellä jaloissani olivat perinteikkäät geta-kengät, jotka antoivat noin kuuden sentin lisäpituuden. Kaiken lisäksi ovelle sattunut mies näytti kerrassaan eksyneen näköiseltä. Ehkä hän oli erehtynyt ovesta? Odotin kuitenkin edelleenkin, jospa mies saisi suutaan auki kertoakseen asiansa. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt olevan ihan tässä maailmassa ja näytti lähinnä vaan toljottavan minua ruskeilla silmillään.

Sitten tämä sai suunsa auki aloittamalla, että tiesi jotain. Sehän oli hienoa, mutta mitähän hän tiesi? Sitten tarkennus siitä, että hän siis tiesi, että Izumi oli Rokuron ja sen jonkun Yukimuran huoneessa. Sitten tämä myös tarkensi sitä, että oli juurikin se joku Yukimura. "Hauska tavata", sanon hymyillen siihen ollen kuitenkin hieman epävarma, että mitä kummaa mies mahtoi haluta. Nimikin taisi olla vähän hakusessa. Muuta en kuitenkaan kerennyt sanomaan, koska mies oli selvästi herännyt transsistaan ja jatkoi heti, että etsii Izumin siskoa eli minua. Tämä kuitenkin kaiketi yritti sitten jotain kohteliausuutta sen suhteen, että ellen ole auringon jumalatar Amaterasu, niin tämä on löytänyt etsimänsä. "Kyllä, olen Rui. Izumin sisko. Miten voin auttaa?" kyselen asiaa, koska ei kai tämä joku Yukimura nyt ihan vaan tuohon tullut kuitenkaan notkumaan?

Mies ei kuitenkaan tarvinnut apua vaan tuli kysymään, josko minä tarvisin sellaista tai minä ja Izumi. Lisäksi olimme näköjään löytäneet huoneen. Kyllä, niinpä tosiaan olimme. Hymyilin siihen ensin lempeää hymyäni. "Tämä oli mielestäni paras huone, koska aurinko paistaa huoneeseen ensimmäisenä. Mutta kyllä kiitos. Avusta voisi kyllä olla hyötyä" vastaan miehelle, vaikka eipä huoneessa nyt niinkään kamalasti ollut tekemistä. Tavarat olivat suhteellisen hyvin paikoillaan, mutta toisaalta tänne olisi syytä tuota myös toinenkin futoni ja niiden päälle pitäisi löytää tyyny, lakana ja peittokin. Löysin kyllä sellaista, mutta ne kun oli asetettu huoneessa olevan kaapin ylähyllylle, niin en ylettynyt niihin enkä tykännyt kiiparoida jakkaroilla. Sitten mies kyseli jo, että tarvitsemmeko jotain muuta, kuten vaikka sitä, että jospa linnaa tulisi esitellä. "Sekin kuulostaa hyödylliseltä. Kukaan ei ole esitellyt linnaa kyllä vielä", vastaan siihen. "Mutta ensin huoneeseen pitäisi saada toinen futoni. Lisäksi sänkyvaatteet ovat niin korkealla, että sinne ei oikein yllä", kerron ongelman, johon voisin tarvita apua. Lopuksi mies päätti esitellä itsensä kunnolla eli tämä oli siis Sanada Yukimura eikä vaan joku Yukimura. "Olen Yakusawi Rui", esittäydyn myöskin hymyillen hieman taas. Samalla tein hieman tilaa, että Yukimura voisi halutessaan päästä sisään nyt, kun kerta ilmeisesti halusi kaupata apuaan. Mistähän sen toisen futonin voisi hakea? Oliko täällä joku varasto vai pitikö vaan hakea toisesta huoneesta?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.03.2016
17:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Lumoava kaunotar varmistui Ruiksi ja Izumin siskoksi. Kyllähän Yukimura sen oli tiennyt, koska Izumin hän oli nähnyt edellispäivänä muurilla, ja tämä ei ollut hän, joten hänen oli pakko olla Rui. Tyhmyyttään nyt vain oli hölissyt jotakin, mutta ei neiti ainakaan näyttänyt pahastuneen siitä. Tämän hymy oli saada Yukimuran taas kerran sotkeutumaan ajatuksissaan, kun oli juuri alkanut saada niitä edes hieman kokoon. Mistä näin kauniita naisia tuli? Tämä vieläpä vastasi Yukimuran typeriin kysymyksiin ilman, että näytti tippaakaan huvittuneelta, hymyili vain ystävällisesti, vaikka Yukimura itse olisi jo lyönyt oven kiinni itsensä nenän edestä ja nauranut päälle, että mikä urpo. Itsestään selvään huonekommenttiin Rui vastasi vain, että huone oli ollut hänestä paras, koska aurinko paistoi sinne heti aamusta. ”Mukava kuulla, että löysitte mieleisen huoneen.” Yukimura sai vastattua vihdoin vähän jotakin normaalimman kuuloista naiselle. Yukimurasta aurinko oli kuitenkin turha, kun huoneessa oli niin säteilevän kaunis persoona, että aurinkokin kalpeni tämän rinnalla. Lisäksi apu kuulemma jopa kelpasi, vaikka Yukimura oli jo ollut ihan varma, että tämä sanoisi vain ystävällisesti, että ei kiitos ja ehkä joskus toiste ja heihei.

Rui ei torjunut edes kutsua esittelykierrokselle, mutta ensin hän kuulemma tarvitsisi toisen futonin huoneeseen ja lisäksi vuodevaatteet olivat neidolle liian korkealla, joten siinäkin hän tarvitsi apua. Niinpä, ei noissa vaatteissa ja kengillä ollut missään nimessä järkevää alkaa kiipeillä ylettääkseen ylähyllyille. ”Toinen futon löytyy varmaan toisesta huoneesta, niitä on näissä hieman miten sattuu, mutta eiköhän sellainen järjesty. Voin etsiä sen sinulle heti vuodevaatteiden jälkeen, minulla ei juuri nyt ole mitenkään erityisen kiire mihinkään.” Yukimura lupasi nyt saaden itsekin hymyiltyä Ruille. Tyhmäähän se toki olisi ollut, jos hänellä olisi ollut kiire, kun oli jo tiedustellut tarvitsiko Rui apua, mutta vähät pienistä. Rui esittäytyi myös kokonaan ja siskosten sukunimi oli siis Yakusawi, taisi se tosin kokouksessa käydä ilmi, mutta nyt se ainakin palautui mieleen. Kun Rui teki tilaa oven suuhun, Yukimura astui sisälle huoneeseen ja käveli suorinta tietä sille vuodevaatekaapille. Hänen pituudellaan vaatekaapin ylähyllyltä vuodevaatteiden alas saaminen ei ollut temppu eikä mikään, joten hän nosti parit vuodevaatteet, kun niitä siellä oli useammat, sekä peitot ja tyynyt ja asetti ne valmiiksi maassa olevan futonin päälle (?). ”Käyn etsimässä teille vielä sen toisen futonin, ei kestä kauaa.” Hän sanoi sitten ja poistui huoneesta.

Yukimura ei koskaan ollut erityisen innostunut työnteosta, mutta nyt kun sillä varjolla pääsi auttamaan kaunista nuorta naista pulassa, niin hän olisi voinut tehdä vaikka mitä. No ehkei ihan mitä vain, siksi hänellä oli Rokuro, mutta Rokuro oli nyt varattu, joten häntä ei voinut työllistää itsensä puolesta ja sittenhän kiitos olisi mennyt Rokurolle eikä hänelle, joten sekin innosti työn tekoon. Futonia ei tarvinnut etsiä kaukaa, koska se löytyi seuraavasta vielä tyhjästä huoneesta, oletettavasti tyhjästä, joten hän nappasi sen mukaansa ja palasi Ruin ja Izumin huoneelle laskien futonin lattialle toisen viereen. ”Jatkossa jos vuodevaatteita tai jotain tarvitsee lisää, niin suuri osa huoneista on tyhjillään. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta huoneissa kun asuu kaksi tai kolme henkeä, joten tässäkin kerroksessa on useampi tyhjillään oleva huone. Ne kyllä erottaa asutetuista, mutta voin silti näyttää vielä missä huoneissa asutaan ja missä ei. Lisäksi ylemmissä kerroksissa on lisää huoneita, joten jos siskon kanssa yhteiselo alkaa ottaa päähän, omakin huone on mahdollinen.” Yukimura kertoi vielä kääntyen toki taas Ruin puoleen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.03.2016
18:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Yukimurasta oli hienoa, että olimme löytäneet sopivan huoneen, johon hieman nyökäytin päätäni ja samalla sukaisin hiuksiani toisen korvani taakse, koska ne halusivat valua nyt pahasti eteen. Mutta olihan se toki mukavaa, ettei käytävällä tarvinnut kuitenkaan asua. Tosin se nyt ei varmaan olisi ollut linnassa edes odotettavissa, koska huoneita kaiketi oli ihan kunnolla eli ei kukaan ilman huonetta kuitenkaan jäisi eikä varmaan silloinkaan, vaikka kaikkilla oli kaksi omaa huonetta. "Niin onhan se", sanoin kuitenkin edes jotain, koska mielestäni oli typerää olla vaan hiljaa, vaikka toki olinkin jo nyökäyttänyt päätäni sen merkiksi, että kuuntelin ja ymmärsin asian. Joka tapauksessa Yukimura pääsi huoneeseen ihan sisälle asti. Samalla selvisi sekin asia, että toisen futonin voisi saada jostain toisesta huoneesta, koska futoneita oli huoneissa vähän miten sattuu, mutta sellainen kuitenkin oli varmasti järjestettävissä. Lopuksi Yukimura lopautui etsimään sellaisen vuodevaatteiden jälkeen. Eikä miehellä siis ollut kiire. No, jos olisi ollut, hän tuskin olisi tullut tarjoamaan apuakaan. "Kiitos paljon", kiitin ystävälliseen sävyyn luoden taas pienen hymyn siihen perään. Välillä tuntui, että en osannutkaan muuta kun vaan hymyillä, mutta onhan se parempi kun olla koko ajan surkeana tai valittaa jostain asiasta.

Mies alkoikin sitten kaivamaan sieltä ylimmältä hyllyltä peittoja, tyynyjä ja lakanoita eli yleisesti ottaen vuodevaatteita. Tämä laski ne sen toisen futonin päälle. Se kun oli jo valmiiksi lattialla. Sitten tämä ilmoitti, että hakee sen toisen futonin, mihin tyydyin kyllä jälleen vaan nyökäyttämään päätäni. Yukimura lähti paikalta ilmoittaen ensin, ettei kuitenkaan menisi kauaa. Nappasin joka tapauksessa ne vuodevaatteet pois sen huoneessa olevan futonin päältä ja asetin ne lattialle ja sen jälkeen aloin laittamaan sitä huoneessa jo valmiiksi olevaa futonia kuntoon. Ei kuitenkaan mennyt tosiaan kauaa kun Yukimura saapui paikalle toisen futonin kanssa ja asetti sen tämän toisen futonin viereen. "Kiitos", kiitän jälleen ja kun ensimmäinen futoni oli vaatteissaan, niin jatkoin toiseen, koska pitihän se kuitenkin laittaa myöskin kuntoon.

Yukimura puolestaan jatkoi siitä, että jos jatkossa tarvisi vielä lisää vuodevaatteita, niin kyllä toisista huoneista sellaisia löytyisi. "Se on hyvä tietää", tokaisen siihen jatkaen kuitenkin sen futonin kuntoon laittamista. Tämä selitti myös tarkemmin, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kaikki olivat jonkun kansa kaksin tai kolmin samassa huoneessa, joten tyhjiä huoneita oli todella paljon ja lisää oli ylemmissä huoneissa. Tämä myös tarjoutui esittelemään huoneita tarkemmin, että mitkä olivat vapaita ja mitkä eivät. "Siitäkin voisi olla hyötyä", tokaisen ja kun futonit olivat nyt laitettu ja kaikki olikin nyt valmista, niin käännyin tämän kyseisen miehen puoleen. "Mahdatko haluta jotain vastapalveluksena ikään kuin kiitoksena avustasi?" kysyn mieheltä, koska minulla ja Izumilla oli tapana yleensä kiittää vastapalveluksina toisten avuista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.03.2016
20:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui oli saanut jo ensimmäisen futonin vuodevaatteet paikalleen ja jatkoi sitten suoraan toiseen, kun Yukimura oli saanut sen asetettua lattialle tatamimattojen päälle. Tyttö kiitteli jälleen kerran avusta. ”Eipä kestä.” Yukimura vain totesi yrittäen hillitä riemuaan ylistyksistä, kyllä nyt pisteet nousivat, olkoonkin, että alku oli ollut aika tahmeaa, mutta onneksi se ei ollut säikyttänyt Ruita, tai hän ei ainakaan osoittanut sitä. Yukimura alkoi päästä yli ensi-ihastuksestaan ja käytös alkoi lähennellä kutakuinkin normaalia. Tai hänelle normaalia, ei sekään nyt välttämättä kovin normaalia ollut muiden mielestä, mutta pikkuvikoja. Kuitenkin Ruista oli hyvä tietää, että tyhjistä huoneista voisi hakea tarvikkeita, jos jotain puuttuisi, mistä päästiin asuttujen huoneiden esittelyyn, että tämä tietäisi, mitkä huoneet olivat varattuja ja mistä voisi etsiä täydennystä. ”Asutuistakin huoneista voi toki viedä, jos ketään ei ole näkemässä, ja esittää sitten tietämätöntä, kun tullaa kysymään, onko kadonneita esineitä näkynyt.” Yukimura avusti vielä ystävällisesti, piloillaan tietenkin, vaikka alkoikin jälkeenpäin hieman katumaan, eihän sitä tiennyt, kuinka typerää huumoria Ruin kaltainen hieno neiti ymmärtäisi. Hänen vitsejään kun ei yleensä tajunnut kukaan, Rokurokin yleensä pyöritteli silmäänsä tai löi kättä otsaan häveten silmät päästään hänen mahtavia vitsejään, mutta hän olikin vähän tylsämielinen. Ei millään pahalla kuitenkaan, mutta tosikko mikä tosikko.

Rui sai vuoteet valmiiksi, jonka jälkeen tämä kyseli, että tahtoiko Yukimura jotakin vastapalvelusta avustaan. Eihän hän nyt ollut kuin ottanut vuodevaatteet kaapista ja hakenut viereisestä huoneesta toisen futonin, siitä nyt mitään vastapalveluksia tarvinnut alkaa tekemään. ”Eihän tämä ollut yhtään mitään ja seurasi riittää hyvin kiitokseksi.” Yukimura vastasi hymyillen, eikä hän lisäksi tarvinnut oikeastaan juuri mitään tällä hetkellä. ”Toivottavasti sopeudutte tänne, vaikka täällä ei juuri muita naisia teidän lisäksenne olekaan, vain ennestään kaksi, loput, niin naisilta kuin osa näyttääkin, ovat miehiä, tai sitten jotain, mistä ei ota kukaan mitään selkoa. En haluaisi heti pelotella, mutta osa on melko äkkipikaista ja aggressiivista porukkaa, vaikkeivät pahaa tarkoittaisikaan, kannattaa ehkä olla hivenen varovainen muiden kanssa. Suurin osa kuitenkin on ihan sivistyneesti käyttäytyviä…” Yukimura varoitti vielä, eikä hän todellakaan halunnut säikyttää Ruita heti alkuun, mutta totuus paljastuisi varmaan aika nopeasti, joten parempi tietää heti. Siitä hän ei kuitenkaan viitsinyt mainita mitään, että täällä myös silloin tällöin kuoli aina joku jonkun tyhmän riidan takia, vaikka ehkä olisi pitänyt, sillä sekin varmaan tulisi selville ennemmin tai myöhemmin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.03.2016
21:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Päätin vielä katsoa huonetta sillä silmällä, jos huoneeseen kuitenkin tarvisi vielä jotain, mutta mitään silmiini ei kuitenkaan oikein iskenyt. Toisaalta verhon voisi kyllä vaihtaa, mutta mikähän oli tämän linnanverhovalikoima? "Mahdatko tietää mitään tämän linnan verhovalikoimasta?" päätin sitten ihan suoraan kysyä, kun olin kiitellyt tarpeeksi ja Yukimura oli todennut, että eipä kestä. Vilkaisin miestä kuitenkin siinä kohdassa kun pääsimme siihen, että jopa asutuistakin huoneista voisi viedä vaikka millä mitalla tavaraa, jos ei vaan jää kiinni ja esittää tietämätöntä sitten kun joku kaipailee tavaroitaan. "Tuota... Eh... Eikö se ole varastamista?" kysyn siinä kohdassa, mutta vasta näin jälkeenpäin tajusin, että kyseessä taisi tosiaan olla ihan vaan harmiton pila. Kyllä minultakin löytyi huumorintaju, mutta se oli ensialkuun aina piilossa ja pohjimmiltaan olin kuitenkin suhteellisen järkevä eikä vitsiä nyt tullut vaan heitettyä juurikaan. Tajusin joka tapauksessa hauskankin päälle, jos vaan halusin. Mutta onhan se hienoa, että on hauskaa ja lopulta päätin taas vaan hymyillä päälle, koska se auttoi kaikkeen vallan mainiosti.

Sitten siihen, että kaipasi Yukimura vastapalveluksia, mutta ei kuulemma sitten kaivannut mitään sellaista ja seurani kuulemma riittäisi pelkästään. Siinä kohdassa oli jopa aivan pakko hymyillä tai pakko ja pakko. Eihän toki ollut pakko, mutta kukaan ei vaan ollut sanonut vastaavalla tavalla, joten laittoihan se hymyilyttämään. "Kukaan ei olekaan koskaan sanonut samalla tavalla, että seurani riittäisi", sanon vielä, koska harva edes oli ollu juuri koskaan seurassani. Izumi taisi lukeutua ainokaisiin sellaisiin. Tai no nythän seurassani oli ollut kyllä porukkaa ja nyt Yukimura, mutta ennen tätä. Yukimura jatkoi tänne sopeutumisesta ja toivoi siis sitä, että sopeutuisimme tänne, vaikka täällä ei muita naisia ollutkaan. Lisäksemme kuitenkin oli kaksi. "Izumi selittikin, että kuuli Rokurolta, että meidän lisäksi täällä on vaan kaksi naista, joista toinen on vampyyri ja toinen joku, jolla ei oikein taida olla aineellista muotoa, mutta sen tarkemmin Izumi ei sanonut. Sen jälkeen Izumi kuitenkin alkoi selittämään siitä anteeksi pyynnöstään, että saisi kuulemma vaan siinä tapauksessa anteeksi, jos hän antaisi Rokurolle myöskin jotain. Se jäi kyllä hämärän peittoon, että mitä Izumin piti antaa saadakseen anteeksi, mutta Izumin mielestä miehet olivat käsittämättömiä. Tai lähinnä hän taisi tarkoittaa Rokuroa sillä. Mitä Rokuro oikein haluaa siskostani?" päätin lopuksi kysyä näin kun menimmekin jo asiasta kukkaseen. Mutta Yukimura on kuitenkin Rokuron kanssa samassa huoneessa, joten täytyyhän hänen tietää edes jotain huoneparistaan. Tuskin kukaan halua täysin ventovieraan kanssa samaan huoneeseen?

Mutta joka tapauksessa kun vielä palataan takaisin Yukimuran selityksiin, niin naisia oli siis nyt yhteensä neljä ja loput olivat miehiä, vaikka näyttivätkin enemmän tai vähemmän naisilta. Sitten oli vielä jotain sellaisia, joiden sukupuoli mysteeri. "Keitä kaikkia täällä oikein on?" päätin kysyä siinä kohdassa. Sitten kuitenkin siihen, että osa oli äkkipikaista ja aggressiivista porukkaa, joten heidän kanssaan pitäisi olla varovainen. "Keitä he sitten oikein ovat, niin osaan varoa?" kysyn, koska ei ulkonäkö kuitenkaan kaikkea kertonut ellei heillä ollut varoituskylttiä kaulassa. Suurin osa kuitenkin omisti käytöstavat, mikä kuulosti ihan hyvältä, koska olisihan se ikävää muuttaa asumaan ellun kanojen kanssa, jossa ei ole minkäänlaista sivistystä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.03.2016
23:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui tiedusteli seuraavaksi, että tiesikö Yukimura, mistä hän voisi saada verhot. No ei tiennyt, mitä ihmettä Yukimura verhoilla olisi tehnyt? Hän yritti kuitenkin miettiä, että jos olisi verho, niin missä hän olisi. Se ei ollut hyvä lähestymistapa asiaan, koska hänellä ei ollut mitään kokemusta verhoista, eikä siis tiennyt, missä ne viihtyivät. Eivät varmaan ainakaan ulkona, se oli varma. Ehkä pitäisi miettiä, että jos hän olisi nainen, jota ylipäänsä kiinnosti verhot jossain määrin, niin missä hän sellaisia säilyttäisi. Ei sekään auttanut. ”Valitan, en tiedä, mutta eiköhän täältä jostain luulisi jotain verhoiksi sopivaa kangasta löytyvän.” Yukimura joutui sitten myöntämään tietämättömyytensä verhojen osalta. Joku muu voisi ehkä tietää. ”Lupaan kuitenkin tuoda sellaisen sinulle, jos satun löytämään.” Hän vastasi hymyillen. Olisi hän voinut antaa toisen kimononsa tälle toimittamaan verhon virkaa, mutta ehkä se olisi ollut hivenen naurettava ele.

Sitten Yukimuran mauttoman vitsin pariin ja tyttö ei tosiaan heti hoksannut, kun hieman epäröiden tiedusteli, että eikö se ollut varastamista. ”Anteeksi, se oli pelkkä vitsi, tietenkin on.” Yukimura vastasi, vaikka hymystä päätellen tyttö taisi hoksata jälkeenpäin. Ei hän tainnut ihan terävimmästä päästä olla, mutta niinhän sitä sanottiin, että järki ja kauneus eivät pysynyt samassa päässä. Ja tyttö oli sievä, ihan sama, vaikka hän olikin hivenen hidas. Tosin se saattoi johtua myös siitä, ettei Rui varmaankaan ollut tottunut olemaan paljoa muiden kanssa tekemisissä, koska kehuja hän ei selvästikään ollut juurikaan saanut. Se kävi ilmi, kun hän hymyillen kertoi, ettei kukaan ollut kommentoinut hänen seuraansa mitenkään positiivisesti. ”Siinä tapauksessa, et joko ole ollut kenenkään seurassa ennen, tai seurasi ei ole ymmärtänyt, miten hyvässä seurassa on.” Yukimura vastasi, koska hän ei ainakaan löytänyt mitään moittimisen aihetta Ruin seurasta. Tämä oli kaunis, kohtelias, ystävällinen ja hymyili kauniisti ja paljon.

He pääsivät keskustelussa muihin asukkaisiin ja siihen, että naisista oli huutava pula. Ilmeisesti Rokuro oli kertonut asiasta Izumille, ja Izumi Ruille, että täällä oli vain kaksi naista, joista toinen oli vampyyri ja toisella ei ollut aineellista muotoa. Miksi kummassa Rokuro Izumin kanssa naisista oli puhunut? Tai muista naisista, kerta halusi Izumin kanssa sänkyyn, joka tuntui vieläkin melko käsittämättömältä. Rui selitti myös, että Izumi oli tosiaan tullut muurille pyytämään anteeksi ja ilmeisesti jälkeen päin kertonut, että Rokuro halusi anteeksiannosta vastapalvelukseksi jotakin. Ahaa, sitä se siis oli ollut. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, melko ovelaa Rokurolta. Izumi ei selvästi ollut kertonut kauhean tarkasti asiasta, joten ehkä ei kannattanut viedä Ruita huonekierrokselle nyt, kun Rokuro pyöritteli hänen siskoaan lakanoitten välissä. Huoneet kun eivät olleet kovinkaan äänieristettyjä. Nainen tiedusteli, tiesikö Yukimura, mitä Rokuro hänen siskostaan tahtoi. Tiesi, mutta se oli kyllä heidän asia kertoa Ruille, eikä hänen, jos he haluaisivat pitää asian ihan itsellään. ”En kyllä osaa sanoa, ihmettelin itsekin, kun Izumi ilmaantui muurille juttelemaan Rokuron kanssa. Vartiovuoron jälkeen hän lähti sanomatta mitään, joten en ole kyllä tietoinen siitä.” Yukimura valehteli kuin paraskin tekijä, mutta ei asia oikeasti kuulunut hänelle, hän oli vakoillut tiedon irti. ”Mutta tunnen Rokuron, ei hän siskollesi mitään pahaa aio ja hän on jo täysin kunnossa hyökkäyksen jäljiltä muutenkin.” Yukimura rauhoitteli Ruita. Olkoonkin, että naisen sänkyyn kellistäminen ei ollut yhtään Rokuron tyylistä, Yukimuralta sitä olisi voinut odottaa, muttei Rokurolta. Jotain hämärää tässä hommassa oli.

Onneksi puheenaihe kääntyi siihen, että keitä kaikkia linnassa oli ja keitä kaikkia olisi syytä varoa. ”No käydään naiset vaikka ensin läpi, kerta tulivat jo puheeksi. Eli Hakidonmuya on vampyyri, hän on aika omissa oloissaan viihtyvä, joten hänen kannattaa olla rauhassa, etenkin jos ei halua tulla syödyksi. No ei, vitsivitsi. Ei hän ole täältä ketään syönyt (paitsi että on), mutta vampyyrien kanssa saa aina olla hieman varovainen, ihan varmuuden vuoksikin. Hän on intialainen, joten hänet kyllä tunnistaa ja vampyyreja nyt ei muutenkaan ole kuin kaksi, joista toinen on sitten mies. Toinen naispuolinen henkilö on sitten Asamihime, hän taisi olla jonkin sortin auringonhaltija. Hän on päivisin jokseenkin aineeton, käsittääkseni jotenkin tiivistynyttä auringon valoa, hänet tunnistaa siitä, että hän hohtaa auringonvaloa, mutta vain päivisin. Auringon laskun jälkeen hänestä tulee ihmisen kaltainen ja hänen voimansa katoavat yöksi, mutta hän on melko pienikokoinen nainen, kalpeakasvoinen, erittäin pitkät ja paksut mustat hiukset korkealla kampauksella, päässä yleensä jokin auringonsäteitä muistuttava kruunu. Melko tyylikkäästi pukeutuva leidi. Hän on mukava eikä häntä tarvitse pelätä tai varoa missään määrin, paitsi jos hän on huonolla tuulella, sitten kannattaa jättää hänet rauhaan.” Yukimura selitti ja siinä sitten olikin kaikki naiset esitelty.

”Toinen vampyyrimme on sitten Dorian, eurooppalainen, en ole ihan varma mistä maasta alun perin. Pitkä mies, vampyyrimaiset piirteet, tympeä ilme, mustanpuhuva vaatetus, ei selvästikään ole kuullut mitä ilo on ja hymyily on selvästi vieras käsite. Häntä ei myöskään tarvitse juurikaan pelätä, mutta hänen olemuksensa on melko luotaan työntävä. Hän majailee päivät kellarikerroksessa aurinkoa paossa Hakidonmuyan kanssa, joten jos kellaria välttää päivisin, niin voi olla aika turvallisin mielin heidän osalta. Voi tosin olla, että Dorian vain puhuu, että ei takaa miten käy, jos hänet herättää kesken päivää, vain siksi, että saisi olla rauhassa, kukaan ei ole tainnut ottaa vielä riskiä. Jos vielä pysytään yö eläjissä, niin Asamihimen veli, nuorempi muistaakseni, on kuunhaltija. Hänen nimensä on Tsukihiko ja hänen ominaisuutensa ovat samat kuin siskollaan, mutta päinvastoin. Eli toimii kuunvalolla ja menettää voimansa päivisin, joten nukkuu myös yleensä päivisin. Hänkin on aika lyhyt mieheksi, kalpeakasvoinen, pitkät mustat hiukset poninhännälle kiinnitettynä, aika ylelliset vaatteet hänelläkin, ellei ole haarniskassa. Hän on ihan mukava ja leppoisa kaveri, toistaiseksi en ainakaan ole huomannut hänen suuttuneen mistään.” Yukimura jatkoi esittelyä, vaikka tiedä sitten paljon Rui tästä edes muistaisi.

”Sitten meillä on täällä menninkäinen, jonka nimi on Noki, paitsi että Noki taisi hakea teidät, joten tiedätkin hänet jo, mutta hänet on aika helppo tunnistaa muista turkin ja hännän ansiosta. Hoshiyomi taisi olla silloin siinä sinun hengenpelastusryhmässäsi, se suippokorvainen mies, jolla on pitkät vihreät hiukset? Hän on jonkin sortin ninjayookai, omissa oloissaan viihtyvä, ei kauheasti puhu ellei ole asiaa, mutta hänestä ei tarvitse murehtia, ei hän edes näyttäydy oikein muulloin kuin kokouksissa tai vahtivuorollaan. Hauru on kaiketi eurooppalainen myös, tai siltä hän näyttää, varma en ole. Hän on jonkin sortin velho, mutta hän on aika naisellisen näköinen mies, suuret siniset silmät, vaalea polkkatukka, kummat vaatteet, hassut kengät, vaaleanpunainen takki, killuttimet korvissa. Ihan mukava kaveri, jos ei saa ikäkriisiä olemattomista rypyistä tai silmäpusseista, silloin hän masentuu ja uhkaa hukuttaa kaikki vihreään limaan… Lisää naisellisia miehiä, eli Kamanosuke, joka on tuulentaitaja. Hän on melko pieni ja laiha poika, pitkähköt punaiset hiukset, ei niin pitkät ehkä kuin Tsukihikolla tai Hoshiyomilla, mutta nämä ovat selkeämmin miehen näköisiä muuten. Kamanosukella on vihreät silmät ja tatuointi vasemman silmän ympärillä. Hän on hieman arvaamaton ja aika kova haastamaan riitaa. Hänen seurassaan on usein Saizo, joka on valon taitaja. Hän on pidempi ja lihaksikkaampi ninjapukeinen mies, mustissa vaatteissa, lyhyet pystyt mustat hiukset, sinivihreät silmät, hapan ilme, paitsi silloin tällöin Kamanosuken seurassa, jos hän ei ole tajunnut, että he eivät olekaan kahden. He ovat selvästi rakastavaisia ja Kamanosuke roikkuu hänen perässään melkein jatkuvasti, harvoin heitä näkee erillään. Hän on rauhallisempi, ellei häntä ärsytä, tai ellei yritä lähestyä Kamanosukea vähänkään liian tuttavallisissa merkeissä. Melko mustasukkainen kaveri, hakkasi Noen aika kurjaan kuntoon, kuulemani mukaan, kun tämä oli vienyt kukkia Kamanosukelle, joka oli ollut sairaana. No kuitenkin, jos ei vie kukkia Kamanosukelle, niin Saizosta tuskin tarvitsee kantaa huolta.” Yukimura jatkoi, vaikkei ihan muistanutkaan, että mistä oli Noen kurjan kohtalon onnistunut vakoilemaan esiin. Tai no, he eivät olleet mitenkään erityisen hiljaa, joten se metakka kuului aika pitkälle.

”Saeryos, koko nimeä en nyt muista, oli kaiketi myös pelastusretkellä mukana ja uudestaan tänään hakemassa teitä. Eli hän on puuhaltia, todella mukava ja auttaa mielellään jos joku tarvitsee apua. Ryuumei taisi kaiketi myös olla pelastusretkellä mukana, eli se pieni valkotukkainen kaveri, jolla on lankaa ommeltuna kehoon… Hän on joku eläviä kontorolloiva jokin, en ole ihan perillä itsekään mitä hän tekee ammatikseen. Aika aggressiivinen ja erikoinen, eikä jostain syytä pidä naisista, joten suosittelen pitämään etäisyyttä häneen. Hän oli myös melko avoimesti teidän tänne tuloanne vastaan, joten senkin takia kannattaa pitää varansa hänen suhteen. Envy on myös vähän arveluttava kaveri, ei ehkä riehu tai suutu kovin helposti kuten muut, mutta hän on joku homunculi tai joku sinnepäin, en tiedä mikä sellainen on… Hänellä on mustat, melko paljastavat vaatteet ja tumman vihreät hiukset, joista tulee vähän palmu mieleen…” Tai sitten se oli vain Yukimuran päässä, se palmut, mutta hänestä Envyn päässä oli selvästi palmu. ”Shun on Ghoul, vihreillä pitkillä hiuksilla ja hänkin laiha kuin mikä, hän ei kauheasti ole muiden kanssa missään tekemisissä, joten on paha sanoa, että onko hän vaarallinen vai ei, mutta ei hän ainakaan ketään ole tappanut. Ja sitten olen minä ja Rokuro, meissä ei ole mitään pelättävää, vaikka itse sanonkin.” Yukimura lopetti esittelynsä toivoen, ettei ollut unohtanut kovin montaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.03.2016
16:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Verhokysymykseni näytti kyllä sen verran kiperältä, että Yukimura ei näyttänyt saavan minkäänlaista vastausta aikaan verhojen olinpaikasta. Ehkä verhoja pitäisi kysyä sitten joltain muulta? Sitten tuli vastaus ja se oli sellainen, että ei mies tiennyt verhojen olinpaikasta, mutta varmasti joku sellainen voisi tulla vastaan jossain kohdassa. "Onko täällä sitten mahdollisesti jotain liinavaatevarastoa?" kysäisin, koska yleensä jossain sellaisessa huoneessa säilytettiin mm. verhoja. Tosin kai mies olisi sanonut, että verhot ovat liinavaatevarastossa, jos edes tietäisi sellaisesta varastosta, joten kaiketi pitäisi tyytyä siihen, että joutuisin itse etsimään sellaisen. Tai laittaa Izumin etsimään, kun hän vaan pääsisi paikalle sieltä Rokuron ja Yukimuran huoneelta. Mitä liene sitten tekeekään siellä. Lopuksi mies kuitenkin lupautui tuomaan minulle verhot, jos sattui löytämään sellaisia. "Selvä, kiitos. Mutta enköhän itsekin löydä sitten kun olen tutustunut paremmin linnaan, mutta se olisi kilttiä", kiittelin hymyillen.

Sitten siihen Yukimuran vitsiin, joka siis tosiaan oli vitsi, jota en heti ollut tajunnut, mutta olin kuitenkin tajunnut sen sitten lopulta. Mies pyyteli anteeksi sitä ja totesi, että kyllä se olisi varastamista. "Aivan... Tietenkin se oli vitsi", tokaisen siihen hivenen naurahtaen. Mutta asiasta kuitenkin seuraavaan eli seurani mukavuuteen ja siihen, että kukaan ei ole ennen sanonut seuraani mukavaksi. Asia meni siis sitä, että joko en ole ollut kenenkään seurassa tai seurani ei ymmärtänyt sitä, kuinka hyvässä seurassa oli. "Niin no olemme yleensä aina olleet Izumin kanssa ihan kaksin eikä kumpikaan meistä pahemmin kehu toistensa seuroja. Oli seurassamme kuitenkin eilisestä illasta lähtien Edward niminen nuori poika, joka tuli myöskin tänne seurassamme. Ja jos eilistä Izumin aiheuttamaa ongelmaa voi sanoa seuraksi kun puimme asiaa Saeryoselinermayorshiwaleriernan, Hoshiyomin ja Ryuumein kanssa, niin eipä siinäkään pahemmin ketään kehuttu. Mutta onhan se mukava kuitenkin kuulla, että seurani kelpaa. Ei sinussakaan mitään vikaa ole", sanon vielä perään, koska Yukimura kyllä taisi olla ensimmäinen ihan kunnollista seuraa oleva. Edward nimittäin sammui melko pian tulonsa jälkeen eikä sitä eilistä Izumin aiheuttamaa ongelman purkua oikein voinut sellaiseksi mukavaksi keskusteluksi kyllä sanoa.

Pääsimme kuitenkin taas melko sukkelaan asiasta seuraavaan eli siihen, että mahtoiko Yukimura tietää, mitä kummaa Rokuro mahtoi haluta siskostani, mutta ei tiennyt. Rokuro ei ollut sanonut hänelle mitään. "Ei Izumikaan ollut mitään minulle sanonut. Siis muuta kuin, että ei ymmärrä Rokuro, kun menee vaatimaan jotain vastapalvelua vaan yhden anteeksiannon takia. Onhan Izumi varmaankin vastapalveluksen velkaa kun kävi päälle ja kaiketi haavoitti Rokuroa, mutta tiedä nyt sitten tästäkään mitään. Kun Rokuro saapui vähän aikaa sitten ovellemme hakemaan Izumia ja kun kysyin, että mikä on homman nimi, niin Rokuro oli kyllä vaan sitä mieltä, että asia ei minulle kuulu. En siis alkanut sen enempää utelemaan, mutta kyllä se kuitenkin kiinnostaisi tietää", sanon siihen. Toisten asioiden urkkiminen ei tietenkään olisi hyvä tapa, mutta kuitenkin. Yukimura kuitenkin jatkoi, että ei Rokuro mitään pahaa aikoisi Izumille ja mies olisi kyllä ihan kunnossa Izumin hyökkäyksistä. "Mutta jos kaikki on hyvin, niin eikö olisi ollut helpompaa vaan antaa anteeksi eikä alkaa vaatimaan vielä jotain? Ymmärrän toki vaatimuksetkin, koska olihan se nyt epäkohteliasta Izumilta tai no kamalaahan se oli", selittelin siihen, mutta hyvä, jos mitään pahaa ei ainakaan ollut tapahtunut.

Ihan lopuksi pääsimme siihen, että keitä kaikkia linnassa sitten oli ja keitä heistä kannatti varoa. Eli ensinnäkin täällä oli vampyyri nimeltään Hakidonmuya. Hänen pitäisi antaa olla rauhassa ellei halunnut syödyksi. Syöminen tosin oli vitsi. Mutta nainen olisi ihan tunnistettavissa, koska oli intialainen ja vampyyreja oli vaan kaksi, joista toinen olikin sitten mies. Seuraava naispuolinen henkilö oli Asamihime ja tämä oli auringonhaltija ja hän siis hehkui auringovaloa. "Sellaisen luulisi kyllä erottavan", sanon siihen väliin. Asamihime kuitenkin menetti voimansa ilta ja yöaikaan. Asamihime kuitenkin oli mukava tai ainakin yleensä ellei ollut huonolla tuulella, mutta hän kuulosti kyllä mukavemmalta kuin vampyyri. Se toinen vampyyri sitten oli Dorian, mutta maa jäi mysteeriksi. Mies ei siis kuitenkaan ole koskaan hymyillyt tai nauranut. "Onko hänen elämänsä sitten jotenkin kurja?" kysyn siihen väliin. Mutta mies ei siis ollut mitenkään pelottava eli se naispuolinen vampyyri oli siis pahempi vai? No, mutta harmeilta välttyisi, jos välttäisi päivisin kellaria. "En kyllä usko, että edes tarvitsen kellareista mitään muutenkaan", sanon, koska kellarit olivat jotenkin ahdistavia.

Esittelyt kuitenkin jatkuivat Tsukihiko nimisestä kuunhaltijasta, joka oli Asamihimen nuorempi veli ja hänen voimat toimivat samalla tavalla kuin siskonsa, mutta vaan päinvastoin. No, nimikin sen kyllä jo sanoi. Siis se, että mies on kuunhaltija. Tsukihiko kuitenkin oli myöskin mukava ja lisäksi myöskin leppoisa kaveri. Onneksi kukaan ei ollut vielä ihan älyttömän paha, että pitäisi karttaa koko tyyppiä. Mutta siinä oli sitten ilmeisesti yöeläjät. Paitsi, että Asamihime oli päiväeläjä. Mutta seuraava kaveri oli Noki, joka oli menninkäinen ja hänet tosiaan taisinkin jo tavata kun hän tuli hakemaan minua ja Izumia Saeryoselinermayorshiwaleriernan kanssa. "Hänet muistan kyllä. Ihan mukava hän oli", sanon sutaisten jälleen mustia hiuksiani paremmin toisen korvani taakse. Sitten oli kuitenkin vuorossa Hoshiyomi, joka siis oli siinä ensimmäisessä porukassa, joka kävi mökillämme. Hän oli sitten joku ninjayookai, joka oli omissa oloissaan lähes aina. "Kyllä minä hänetkin muistan. Hän ja Ryuumei saivat jonkun riidan aikaan siitä, että kumpi oli enemmän syypää siihen, että tulivat turhasta tarkastamaan vointiani. Olen kuitenkin kiitollinen heille, vaikka en apua tarvinnutkaan", sanon jälleen esittelyiden välissä.

Mutta sitten ilmeisesti naisellisen näköisiin miehiin. Ensimmäinen oli Hauru, joka oli siis velho. Hän oli siis ihan mukava, mutta sai joskus ikäkriisejä olemattomista rypyistä ja silmäpusseista. "Kuinka vanha hän sitten on?" kysyn naurahtaen, koska kuulostihan tuo aika hupaisalta. Yleensä naiset yrittivät karttaa ryppyjä ja silmäpusseja parhaansa mukaan. En ole ennen kuullutkaan, että se olisi hirveä kriisi myös miehelle. Joka tapauksessa silmäpussit ja rypyt aiheuttivat masennusta ja silloin oli limavaara. "Ei kuulosta kyllä kovinkaan mukavalta tuo lima", sanahdan. Samaan naistelliset miehet -kategoriaan kuului myös joku Kamanosuke, joka oli tuulentaitaja. Kyseessä oli kuitenkin riidanhaastaja. Sellaiset olivat kyllä ärsyttiviä, vaikka en ääneen asiaa sanonutkaan. Ei moisen takia voinut vielä leimata ketään ärsyttäväksi kuitenkaan, koska enhän edes ollut tavannut häntä. Kamanosuken seurassa oli kuitenkin Saizo, joka puolestaan oli valontaitaja ja he olivat siis aina yhdessä tai lähes aina ainakin ja olivat rakastavaisia. "Suloista", oli pakko sanoa siihen väliin. Itselläni ei ollut vielä koskaan ollut ketään, joka olisi rakastanut minua, mutta salaa toivoin kuitenkin saavani joskus unelmien miehen. Mutta asiaan... Saizo oli kuitenkin rauhallisempi ellei tätä ärsyttänyt. Lisäksi ainakin Saizon nähden ei saanut lähestyä Kamanosukea liian tuttavallisissa merkeissä. Kukkiakaan ei siis saanut Kamanosukelle viedä, koska silloin voi kokea Noen kohtalon ja tulla hakatuksia. "Voi raukkaa... Kyllä hän ainakin äsken näytti kuitenkin olevan ihan kunnossa", sanon hieman säälivään sävyyn, koska olihan tuo nyt melkoinen syy hakata ketään.

Sitten ilmeisesti Saeryoselinermayorshiwaleriernaan, jonka lyhyempi nimi on siis Saeryos ja hän oli puuhaltia ja oli siis ollut myöskin mukava auttamisjoukoissa ja nyt kyllä myös hakujoukoissa myöskin. "Hänet kyllä muistan", totesin siihen asiaan. Hän kuitenkin oli joka tapauksessa mukava ja sellaisen käsityksen olin kyllä myös saanut. Sitten oli Ryuumein vuoro ja hänkin oli sillä apumatkalla mukana. Tämä kuitenkin oli se, jolla oli lankaa kehossaan. "Niin taisi tosiaan olla... Mitä nyt muistan, niin ainakin kasvoissa ja toisessa kädessä oli sitä lankaa. Mikä sen langan idea oikein on?" päätin kysyä asiaa. Hän siis kuitenkin pystyi kontrolloimaan eläviä. Tämä kuitenkin oli aggressiivinen kaveri, erikoinen ja vihasi naisia. Ei kuulostanut siis kovinkaan mukavalta, mutta olihan hänen ärhäkkää luonnetta tullutkin jo selville siellä mökilämme jonkun verran. Kova hän ainakin oli syyllistämään muita. Lisäksi hän oli avoimesti vastaan meidän tänne tuloa eli kannatti varoa. Tämä taisi olla ensimmäinen tapaus, jota todella kannatti varoa tai ainakin Yukimuran kertoman mukaan.

Asiassa seuraavaan tai siis seuraavaan esiteltävään eli johonkuhun Envyyn, joka oli joku homunculi vai mikä olikaan, mutta Yukimura ei sitten tiennyt sen enempää asiasta. "En ole ennen kuullutkaan moisesta homunculimuksesta vai mikä ikinä olikaan. Mitä sellaisen taitoihin oikein kuuluu?" kysyn kuitenkin, jos Yukimura sattuisi edes jotain tietämään kuitenkin. Joka tapauksessa tyyppi muistutti kuulemma palmua hiustensa perusteella ja oli myös melko outo tapaus, mutta ei siis yhtä paha ainakaan, jos vertasi Ryuumeihin. Sitten vielä ainakin oli joku Shun, joka oli ghoul, mutta hän oli todellinen mysteeri. Ja nämä kaikki olivat siis miehiä, jotka näyttivät naisilta? Mielenkiintoista kyllä... naisvastainen naiselta näyttävä mies. Selvä. Mutta lopuksi sitten oli vielä Yukimura ja Rokuro, mutta he eivät olleet vaarallisia. "Kylläpäs teitä onkin täällä suhteellisen paljon. En tiedä, että muistanko kaikkia heti, mutta mielestäni minulla on aika hyvä nimimuisti, joten enköhän ainakin suurimman osan muista", sanon loppuun jälleen hymyillen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.03.2016
18:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Verhojen jälkeen Rui kyseli liinavaatevarastosta. ”Mikä oli?” Yukimuralta pääsi siinä kohtaa ihan vahingossa, hän ollut kuullutkaan sellaisesta varastosta koskaan, hänellä oli aina ollut Rokuro, joka hoiti vuodevaatteet sänkyyn ja vaihtoi ne ja hoiti niiden pesemisen ja sitä ennen joku palvelija teki sen, ei hänen ollut ikinä tarvinnut miettiä, mistä ne vaatteet sinne sänkyyn ilmestyivät. ”Valitan, ei mitään tietoa missä sellainen on jos sellaista on. Synnyin rikkaaseen samuraisukuun eikä minun valitettavasti annettu tutustua sellaisiin asioihin kuin missä liinavaatteita tai verhoja säilytettiin tai muuhunkaan oikeasti hyödylliseen. Olen sen verran pilalle hemmoteltu, että joku on aina hoitanut vuodevaatteet sänkyyni kyselemättäkin, kuten kaiken muunkin.” Yukimura naurahti siihen, mutta tottahan se oli, hän oli toivoton missään oikeasti hyödyllisissä asioissa, kuten siivoamisessa… Sotkeminen oli helpompaa. Ruuanlaitossa hän oli ihan toivoton, vaikkei ollut edes yrittänyt koskaan ja sitä rataa. Kuusitoista vuotta elämästään hän oli istunut sisällä huoneessa lukemassa kirjoja, siis heti kun vain oppi lukemaan, ja harjoittelemassa voimiensa kontrollointia. Säälittävää, mutta minkä hän itse sille mahtoi?

Yukimura onnistui typerällä vitsillään sentään saamaan Ruin hieman nauramaan, tällä oli mahdottoman suloinen nauru! Vaikka ehkä se oli vain säälistä, ei vitsi oikeasti ollut edes kovin hauska, edes Yukimuran mielestä, mutta vähät siitä, kun Rui oli niin suloinen. Sitten Ruin seurasta ja miksi hän ei ollut koskaan kuullut olevansa hyvää seuraa kellekään. Hän ei siis oikein ollut koskaan ollut kuin Izumin kanssa, eivätkä he toisilleen pahemmin seuraansa kommentoineet, mikä oli ihan ymmärrettävää. No kuulemma eilisestä lähtien heidän seurassaan oli ollut joku Edward niminen nuori poika, joka ilmeisesti oli myös tullut tänne. Ahaa, sellaisesta ei oltukaan puhuttu vielä mitään, mutta ehkä häneltä oli mennyt se vain ohi? Ei kun tämä oli tullut Ruin ja Izumin luo vasta illan aikana, joten ei hänestä kuulunutkaan olla tietoinen. Lisäksi silloin siinä ongelmapalaverissa mitä he kävivät Saeryosin, Hoshiyomin ja Ryuumein kanssa ei kuulemma kauheasti ketään kehuttu… no ei varmaan, matka kun ei kuulemma mennyt ihan putkeen. Rui totesi, että oli mukavaa kuulla, että hänen seuransa kelpasi eikä Yukimura itsekään ihan huonoa seuraa ollut. ”Odota vain, kyllä sekin mieli muuttuu kun lauon vielä muutaman huonon vitsin.” Yukimura vähätteli naurahtaen, vaikka itsekseen hän oli mielissään Ruin kehuista. Omasta mielestään tämä keskustelu ei ollut mennyt ihan putkeen hänen osaltaan, mutta pääasia, että Rui oli tyytyväinen.

Asiasta seuraavaan, eli Rokuron mystiseen mielentoimintaan. Izumikaan ei kuulemma ollut kertonut mitään, muuta kuin ettei ymmärtänyt Rokuroa ja tämän vastapalvelusvaatimuksia. Ymmärrettävää, kerta Rokuro halusi naisen vastapalvelukseksi sänkyyn, mutta eihän Rui sitä tiennyt ja parempi kuin ei tietäisikään, hän vaikutti aika viattomalta ja Rui ei itse ollut kertonut asiasta, joten ei Yukimura viitsinyt paljastaa heidän puuhailujaan. Rui jatkoi vielä, että kun Rokuro tuli hakemaan izumia, tämä oli tokaissut Ruin kyselyihin, ettei asia kuulunut tälle. Niin Rokuromaista, hän ei sitten osannut yhtään puhua naisille… Tosin Yukimuran omalla keskustelunavauksella ei varmaan ollut kauheasti varaa arvioida muiden puhetaitoja. ”Rokuro nyt vain on hivenen onneton vuorovaikutustilanteissa ja antaa vähän tylyn vaikutelman, oikeasti häntä taisi vain ujostuttaa, ei hän pahaa tarkoittanut, vaikka sanoikin asiansa ehkä turhan töykeästi.” Yukimura selitti, vaikka ei nyt voinut mennä vannomaan, koko Rokuron naisissa käynti oli melko epäilyttävää. Ruita kuitenkin olisi kiinnostanut tietää mitä oli tekeillä, no niin Yukimuraakin, jos totta puhuttiin. ”Eiköhän se selviä, kun Izumi palaa, tuskin siellä nyt mistään sellaisesta on kyse, mitä ei siskolle voisi kertoa.” Yukimura vastasi, vaikka ei nyt laittanutkaan asiasta päätään pantiksi.

Rui ihmetteli sitä, että jos kaikki kerta oli hyvin, niin eikö Rokuron olisi ollut helppo vain antaa anteeksi ilman vaatimuksia. Hän toki ymmärsi vaatimuksetkin, koska Izumin teko oli kamala. ”No en valitettavasti voi tuohon Rokuron puolesta vastata, ei hän erityisemmin riemastunut siitä, että sai katanasta. Mutta hänellä itsellään on sisaruksia ihan reippaasti, joten hänen jos kenen luulisi ymmärtävän, että Izumi oli vain vähän turhan huolissaan sinun hyvinvoinnistasi, eikä hyökännyt vain ilkeyttään.” Yukimura vastasi siihen, itse hän aikoisi kyllä tiedustella Rokurolta, mistä oli kyse, kunhan hän vapautuisi. Ainakin Izumilla ja Ruilla oli sisarussuhde kunnossa, samaa ei voinut sanoa Yukimuran omasta suhteesta veljeensä, joten ei hän voinut syyttää Izumia siitä, että piti huolta siskostaan, kuten siskon kuului. Olkoonkin, että tämä olisi voinut miettiä asiaa pariin otteeseen, ennen kuin vain kävi kimppuun.

Seuraavaksi esittelykierrokseen, Yukimura kertoi parhaansa mukaan kaikkien nimet ja tunnuspiirteet, vaikkei hän ihan perillä kaikista edes ollut. Rui kommentoi, että ainakin Asamihime vaikutti helposti tunnistettavalta, mitä hän olikin, ja naisista nyt muutenkaan ei ollut kauheasti varaa erehtyä, kun ei heitä Izumin ja Ruin lisäksi ollut kuin Hakidonmuya ja Asamihime. Ellei sitten sotkenut miehiäkin mukaan, kuten Yukimura oli itse tehnyt Kamanosuken suhteen. Dorianin kohdalle kun päästiin, niin Rui kyseli, että oliko miehen elämä sitten jotenkin kurjaa. Erittäin hyvä kysymys. ”No enpä ole tullut kysyneeksi, mutta hänhän on käytännössä kuollut, joten ei kai sellainen elämä nyt kauheasti hymyilytäkään ja hänet on ainakin kertaalleen jo tapettu, koska jonkun on hänet täytynyt muuttaa sellaiseksi kuin hän nyt on.” Yukimura kertoi oman mielipiteensä, vaikka ehkä Dorian vain näytti siltä, että vihasi kaikkea mahdollista, ihan luonnostaan. Rui kuitenkin uskoi, ettei hänelle varmaan tulisi asiaa kellariin, ei että sinne kukaan kovin innoissaan koskaan muutenkaan meni häiritsemään vampyyrien päivänokosia.

Noen, Saeryosin ja Hoshiyomin Rui sitten muistikin aikaisemmista tapaamisista, jotka eivät kaikkien osalta olleet menneet ihan putkeen. Haurun kohdalla Rui hieman naurahti ja kysyi miten vanha Hauru sitten oli. ”En ole varma, mutta tuskin paljoa yli kahdenkymmenen.” Yukimura naurahti siihen, koska Haurun ei tosiaan tarvinnut murehtia rypyistä vielä pitkään aikaan. Kamanosuken ja Saizon rakkaustarina oli Ruista suloista, mutta hän ei tainnut olla tavannut kumpaakaan. ”Onhan se, niin kauan kun he eivät riitele, se on suloisesta kaukana… Heillä on välistä hivenen erikoinen käsitys rakkauden ilmaisemisesta toisilleen, verenvuodatukselta ei aina ole vältytty.” Yukimura totesi, Saizolla ja Kamanosukella oli välistä vähän turhankin railakas meno päällä, joten sitä ei oikein voinut olla huomaamatta muutkin. (Paitsi no Ryuumei) Siitä kertoi sekin, mitä Noelle oli käynyt ja Rui kommentoi siihen, että kyllä hän äsken vaikutti olevan ihan kunnossa. ”Saeryos taisi auttaa häntä ruhjeiden kanssa, kuulin, että hänet olisi viskattu ulos ikkunasta, mutta se voi olla pelkkää huhua.” Yukimura vastasi siihen toivoen, ettei hirveästi säikyttäisi Ruita juoruillessaan linnan melko epätavallisesta ja kaikkea muuta kuin rauhallisesta elämästä.

Ryuumeinkin Rui muisti langoistaan, mutta ihmetteli, mikä lankojen idea oli. ”En ole ihan varma, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että langan ompelu ihoon auttaisi häntä rauhoittumaan tai jotain sinne päin… tai sitten se vain on harrastus.” Yukimura kertoi epäilyistään asian suhteen. Sitten homunculimuksiin ja mitä sellaisten taitoihin kuului. ”Ei aavistustakaan, en ole edes tullut ajatelleeksi ennen kysyä Envyltä asiasta, mutta nyt kun se asia tuli puheeksi, niin voisihan sitäkin kysyä jossain kohtaa.” Yukimura totesi, koska ei hän oikeasti ollut yhtään perillä mitä Envy edes teki, muuta kuin oli uhkaillut ja tappanut Aisun. Lopuksi Rui vielä päivitteli, miten paljon heitä täällä oli. ”Silti vähän liian vähän oikeaan armeijaan, pahoin pelkään.” Yukimura totesi, koska ei viisitoista, tai no nyt seitsemäntoista, ollut mikään armeija. Rui ei ollut ihan vakuuttunut, että muistaisi kaikkien nimet heti, vaikka hänellä olikin hyvä nimimuisti. ”Ei se mitään, en minäkään ole varma muistinko kaikki oikein, vaikka olen ollut tässä porukassa jo yli kuukauden.” Yukimura lohdutti, Saeryosin koko nimeä hän ei muistanut vieläkään, vaikka Ruikin oli sen pariin otteeseen sanonut kokonaan keskustelun aikana.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.03.2016
19:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Käänsin katsettani Yukimuraan ihan kunnolla kun tämä selvästi ihan tosissaan kysyi, että mikä oli, kun liinavaatevaraston olemassa oloa kyselin. Eikö hän ollut ennen nähnyt sellaista kertaakaan? Sitten selvisikin sekin seikka, että Yukimura oli rikkaasta samuraisuvusta ja tällä oli aina ollut palvelija, joka teki kaiken hänen puolestaan. "Onko Rokuro sitten sellainen?" kysyn siinä kohdassa, koska Yukimura astui Rokuron kanssa samassa huoneessa ja jos Yukimura oli hukassa ilman palvelijaa, niin Rokuro voisi ihan hyvin olla sellainen. Mutta eihän sille mitään kuitenkaan mahda, jos aina joku muu on tehnyt kaiken omasta puolestaan. Se oli vähän sitä rikkaissa perheissä. Minä taas en ole mistään kovinkaan rikkaasta perheestä, mutta en nyt mistään köyhästäkään vaan ihan normaalista japanilaisesta perheestä.

Mutta sitten siihen seurani mukavuuteen ja siitä melko nopeasti Yukimuran seuraan, jossa omasta mielestäni ei ollut minkäänlaista vikaa. Tämä itse kuitenkin sanoi siihen, että pitäisi vaan odottaa, että mieli muuttuu kun tämä päättää laukaista jonkun idiootti vitsin. Naurahdin siihen ja lopulta se muuttui hymyksi. "Silloin saisit laukoa todella typerän ja mauttoman vitsin, koska en kyllästy kovinkaan helposti kenenkään seuraan. Siihen vaaditaan aika paljon", sanon siihen, koska en ainakaan mielestäni ole koskaan kyllästynyt keneenkään.

Asia kuitenkin jatkui tästä seuraavaan eli siihen, että ei Rokuron kuulemma ollut tarkoitus olla töykeä ilmoittaessaan, että asia ei minulle kuulunut. Ei toki kuulunutkaan, mutta Izumi on kuitenkin siskoni. Rokuro oli siis jotenkin onneton tapaus vuorovaikutustilanteissa. "Ehkä sinun pitäisi opettaa häntä?" ehdotan siihen ihan vaan ehdotuksena, mutta olihan maailmassa niitäkin, jotka eivät olleet vuorovaikutustilanteissa kovinkaan hyviä. Yukimura jatkoi kuitenkin siihen, että eiköhän Rokuron ja Izumin välinen mysteeri selviäisi kun Izumi saapuisi tänne. "Toivottavasti... Olisi kyllä kiva kuitenkin tietää", sanon siihen, vaikka en toki ollutkaan pakottamassa ketään avautumaan asioistaan minulle. Kuitenkin vielä siihen, että olisiko ollut helpompaa antaa vaan anteeksi, niin ei Rokuro siitä katanasta riemastunut ollut. "Enhän sitä toki sanotukaan. Izumin temppu oli kamala", myönnän, koska olihan se. Mutta Rokurolla itsellään oli kuulemma reippaasti sisaruksia, niin hänen, jos jonkun pitäisi kyllä ymmärtää. "Kuinka paljon hänellä sitten on sisaria?" kyselen siinä kohdassa. Ihan siis oikeasti paljon vai vaan Yukimuran mittapuulla paljon? Mikähän edes oli paljon Yukimuran mittapuulla?

Sitten kuitenkin linnan muihin asukkeihin ja siihen Dorianin kurjaan elämään, joka sitten taisi olla kurja, kerta hän oli kuollut jo kerran, joten eipä se paljoa hymyä huulille nostanut. "Aivan... Hänhän olikin vampyyri", totesin asiaan, kun menin kai samantien sen jo unohtamaan. Hauru puolestaan oli vasta korkeintaan vähän yli kaksikymppinen. "Eihän hänen sitten vielä tarvitse rypyistä, juonteista ja silmäpusseista huolta kantaa", naurahdan, koska kyllä tuo melkoiselta kuulosti. Mutta seuraavaksi olimmekin jo rakkauselämässä eli siinä, että Saizon ja Kamanosuken rakkauselämä oli myöskin riitaa täynnä ja silloin siinä ei ollut mitään suloista. Eikä verenvuodatukselta ole vältytty. "Melkoinen tapa osoittaa tunteita toisiaan kohtaan, mutta kukin toki tavallaan", tokaisin tähän melkoiseen suhteeseen, vaikka joka suhteeseen mahtui kyllä riita tai pari tai no useampikin. Noki oli joka tapauksessa tullut kuntoon sillä, että Saeryos oli tehnyt jotain hämyhämy juttujaan. "Se on hyvä", sanon siihen väliin Yukimuran jatkaessa, että huhun mukaan Noki oli saanut lentää ikkunasta. "Ikkunasta?" toista typerä ilme kasvoillani. Ei kai?

Ikkunoista ja oudoista rakkauselämän kuvioista, ikäkriisistä ja kurjasta elämästä siihen, että Ryuumein kehon neulonta oli joko astetta oudempi harrastus tai rauhoittumiskeino tai sitten molempia. "Onko hänen lääkitys varmasti kohdillaan?" pääsi siinä kohdassa ihan vahingossa suustani. En yleensä kysellyt tuollaisia ääneen ainakaan, mutta tässä kohdassa se kyllä hämmästytti sen verran melkoisesti, että se vaan oli tullut ulos. Envyn mysteeri tosin ei kuitenkaan ratkennut, mutta Yukimura ajatteli, että voisi kyllä kysyä asiaa tarkemmin Envyltä. "Kun joskus ehkä saat sen selville, niin minullekin saa kertoa", ilmoitan, vaikka en toki käskevään sävyyn enkä edes pakottanut siihen, mutta kunhan vaan kiinnosti, että keiden kanssa sitä asui. Aivan lopuksi kuitenkin siihen tosiasiaan, vaikka linnassa nyt jonkun verran porukkaa olikin, niin emme me armeijaa muodostaisi. "Niinpä... Se on kyllä totta", totesin siihen, mutta ei sille nyt oikein voinut mitään. Yukimura jatkoi heti perään siitä, että ei itsekään ollut kuitenkaan selittäessään varma, että muistiko kaikki linnan asukit oikein vaikka onkin asunut täällä jo yli kuukauden. "Kyllä se siitä vielä", tokaisen hymyillen siihen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.03.2016
20:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Kun Yukimura oli joutunut kertomaan totuuden siitä, että oli tottunut siihen, että häntä passasi aina joku, eikä hän siksi ollut oppinut mitään käytännöllisiä taitoja, Rui kysyi, oliko Rokuro siis hänen palvelijansa. ”Hän oli aluksi henkivartijani ja palvelijani, nykyään olemme ystäviä, mutta koska olen edelleen säälittävän surkea arkisten asioiden hoitamisessa, Rokuro pääsee helpommalla, kun hoitaa ne puolestani ja kai se menee vähän vanhasta tottumuksestakin.” Yukimura vastasi mainitsematta siitä, millä hän itse korvasi avun kun normaali palkan maksaminen ei oikein toiminut. Naurahtaen Rui vastasi siihen seuraa koskevaan aiheeseen, että Yukimura saisi tosissaan mennä aika mauttomuuden puolelle, koska hän ei kovin helposti kyllästynyt kehenkään. ”Ehkä en koettele onneani sen suhteen ihan tieten tahtoani, olisi ikävää, jos onnistuisinkin hommaamaan itselleni lähestymiskiellon heti ensitapaamisella.” Yukimura vastasi hymyillen. Rui oli kaiken lisäksi oikeasti hyvää seuraa, ei vain siksi, että oli kaunis ja kohtelias. Nyt kun alkukankeudesta oltiin päästy yli, niin hänen kanssaan oli todella rentoa puhua.

Siitä sitten taas aiheeseen nimeltä Rokuro, eikä siinä aiheessa mitään vikaa ollut, koska Rokurosta oli aina mukava puhua, mutta tämän hetkinen aihe oli hivenen kiusallinen. Johtuen siitä, että Yukimura tiesi, mitä hän hommaili Ruin siskon kanssa, muttei kehdannut kertoa sitä. Asia kuitenkin tuntui vaivaavan Ruita aika paljon, mutta kai hänkin vain oli huolissaan siskostaan, kerta he eivät oikein olleet muiden kanssa tekemisissä. He pääsivät kuitenkin Rokuron hieman heikonpuoleisiin vuorovaikutustaitoihin, että Yukimura voisi opettaa tätä. ”Ehkä hänkin vielä kehittyy sen asian suhteen.” Yukimura vain vastasi, olihan tämä nyt jollain ilmeellä onnistunut saamaan naisen sänkyyn kuitenkin. Tosin hän oli tainnut kiristää tämän vuoteeseen, eikä vietellyt tätä, mutta olihan sekin kuitenkin alku. Ehkä Yukimuran kuitenkin pitäisi puhua hänelle ja jakaa vinkkejä, että ensikerralla ei tarvitsisi alkaa pakottamaan ketään. Siitä aiheesta päästiin Rokuron sisarusten määrään. ”Taisi heitä ainakin kymmenen olla, jos ei enemmänkin.” Yukimura vastasi, vaikka eivät he asiasta kauheasti olleetkaan puhuneet ja tarkka lukumäärä ei ollut tiedossa, ja ehkä tämä oli saanut lisää sisaruksia poissaolonsa aikana, ei voinut tietää.

Keskustelu pääsi taas muihin linnan asukkaisiin ja ensiksi käsiteltiin Dorianin ongelmaa hymyilyn suhteen, että Rui oli jo ehtinyt unohtaa, että mies oli vampyyri. ”Voi olla, ettei se liity siihen mitenkään, ehkä hän vain luonnostaan on sellainen hapannaama, mutta tarkempaa syytä siihen en tiedä.” Yukimura sanoi vielä, Dorian ei oikein innostanut ketään kyselemään henkilökohtaisia kysymyksiä, siinä voisi olla jopa hengenlähtö lähellä. Sitten he nauroivat molemmat Haurun olemattomalle ryppyongelmalle, mikä ei kyllä tosipaikan tullen ollut mikään naurunasia, mutta Hauru teki siitä vähän turhan ison numeron välillä. Saizon ja Kamanosuken suhteessakin olisi varmasti riittänyt puhumista, mutta koska se oli aika väkivaltaista loppupeleissä, niin ei siitä neidin seurassa viitsinyt kauheasti alkaa käymään läpi. Tosin nyt oli ollut hieman rauhallisempaa Kamanosuken sairastumisen takia, ellei sitä yhtä selkkausta Noen kanssa laskettu mukaan. Eivätkä he nyt varmaan ihan jatkuvasti tapelleet ja hakanneet toisiaan, vaikka Kamanosuke tuntuikin välillä ihan kerjäävän sitä. Silloin kun niin kävi, niin sen vain kuuli, koska meteli oli melkoinen. He kyllä olivat olleet aika ahkeria sopimaankin niitä riitojaan huoneensa puolella, sitäkin Yukimura oli välistä hiukan vakoillut, mutta ihan vain siksi, että halusi asioihin varmistuksen. (Yukimura on hirvee stalkkeri… ei nyt ehkä Envyn veroinen, mut kuitenki XD)

Noen ikkunasta lentämisharjoituksen ihmettelystä Rui pääsi ihmettelemään Ryuumein lääkitystä ja sitä, että oliko se ihan kohdallaan. ”Hivenen kyllä epäilen.” Yukimura vastasi siihen, mutta eipä täällä ihan kaikilla muillakaan ollut lääkitys kohdallaan. Envyn mysteeristä saisi sitten myös kertoa Ruille, jos se koskaan selviäisi. ”Pidän sinut ajan tasalla, kun saan kysyttyä asiasta häneltä.” Yukimura lupasi siihen, ei hän edes tajunnut, miten Envyn kyvyt eivät tässä ajassa jo olleet tulleet esille. Seuraava aihe käsitteli heidän armeijansa vähäistä kokoa. ”Mutta ei tässä mitään hätää ole, olemme saaneet linnaa hyvin puolustettua hyökkäyksiltä tähänkin asti… No Izumi oli poikkeustapaus, mutta ihmisten suhteen homma on toiminut hyvin tälläkin porukalla.” Yukimura lisäsi varmuuden vuoksi, ettei Ruin tarvitsisi pelätä, se kun ei ollut Yukimuran tarkoitus.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 11.03.2016
21:43
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Olin tosiaan saanut kyseisen naisen sänkyyn kanssani sen yhden ainoan syyn takia ainoastaan. Ihme, että edes onnistuin. Izumi oli joka tapauksessa hirveän vaikea tapaus eikä oikeastaan ollut mukana ainakaan kunnolla. En minäkään Izumista siinä määrin mitenkään välittänyt. Miehet eivät vaan voineet tulla raskaaksi ja saada lapsia, niin ns. välikätenä oli pakko käyttää naista. Tuntui tämä itsestänikin suhteellisen väärältä, mutta olen jo jonkun aikaa todella halunnut lasta. Itse en pysty lisääntymään ilman naista eikä Yukimurakaan vaikka kuinka harrastaisi sänkyaktia vaikka 24 tuntia vuorokaudessa, niin mies ei kuitenkaan synnytä. Jos haluan lapsen, tämä on välttämätöntä, vaikka homman edetessä kaikki vaikutti enemmän tai vähemmän siltä, että olin lähinnä vaan pakottanut Izumin toiseksi osaksi lapsihankettani. Eli voisiko tätä luonnehtia raiskaukseksi? En kuitenkaan pitänyt itseäni mitenkään minään raiskaajana enkä hoitanut hommaa kivuliaalla tavalla ja kaikesta huolimatta yritin olla mahdollisimman varovainen asian suhteen, koska tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut satuttaa. Olkoonkin, että Izumi oli kyllä hyökännyt kimppuuni ja itsehän olin kärsinyt tuskissani Izumin takia, mutta en kuitenkaan ollut kostamassa sitä mitenkään. Izumi oli kuitenkin velkaa sen, mitä teki hyökätessään kimppuuni ja kerta nainen halusi niin velkojaan maksaa, niin tässähän sitten maksaisi. Tiedä sitten, että oliko tämä nyt mitenkään reilua. Izumi kun ei itse vaikuttanut ihan siltä, että haluaisi lasta. No, ei hänen lasta tarvitse halua. Pärjään kyllä ilman häntäkin, jos lapsen hankinta edes koskaan tulee onnistumaan.

"Minulla olisi kyllä parempaakin tekemistä..." Izumi päätti kuitenkin pian henkäistä altani. No niin, kävihän akti kyllä aikalailla liikunnasta, joten ei ihme, että hengästytti. Toki itselläni oli tuo sama ongelma ja olihan tässä jo suhteellisen kuumakin. Mitähän tuonut nyt sitten pitäisi kuitenkin sanoa vai pitäisikö siihen edes sanoa mitään? Olisiko helpointa olla vaan, kun en olisi kuullutkaan mitään? Olisiko se ehkä vähän lapsellista? "Kuulitko edes mitään?!" Izumi korotti seuraavaksi ääntään, mutta kerennyt kun vaan laskea katseeni naiseen, kun tämä sai jotenkin kiepautettua itsensä altani pois. "Et karkaa mihinkään! Lupauduit auttamaan toiveessani saada lapsi", sanahdan siihen ja tartuin naista toisesta kädestä kiinni. "Eiköhän se pentu ole jo saanut alkunsa, jos on saadakseen! Päästä irti!" Izumi jatkoi. Mitään en saanut sanottua siihen väliin kun nainen päätti hankkiutua eroon minusta potkaisemalla kyseiseen käteeni. Päätin kuitenkin, että nainen ei karkaisi vielä mihinkään tai ei tämä mihinkään ollut menossakaan vielä, koska koitti ainakin alkaa pukemaan vaatetta niskaansa. Itselläni ei ollut mitään päällä, mutta nousin kuitenkin ylös kunnolla futonin päältä. "Sattuiko se sitten? Teinkö jotain väärin?" kyselin suoraan, jolloin Izumi kääntyi minua kohti. Tämä oli saanut päälleen sen olemattoman hameensa niiden alushousujen kera. "Et sattuttanut ja tiedän kyllä, mitä lupasin ja olen pahoillani siitä, mitä tein muurilla, mutta entä jos koko lapsijuttu ei toimisikaan? En ole valmis äidiksi", Izumi selitti. "Lapsen syntymään on yhdeksän kuukautta. Mielesi voi muuttua sen aikana ja jos ei muutu, niin minä hoidan kaiken", yritin, koska todella halusin lapsen. Tosin oli virhe tulla lähemmäksi naista, koska seuraavaksi tämä päätti törkätä minut itsestään kauemmaksi tulen avulla ja näin rintakehäni kohdalla komeili kaksi käden muotoista jälkeä. "Ei sinun tarvitse hoitaa lasta kertaakaan synnytyksen jälkeen, jos et halua sitä, mutta itse en pysty synnyttämään!" korotin ääntäni, vaikka en nyt edes tiennyt, että mistä tämä kaikki minussa edes kumpusi ja nyt rintakehäänkin sattui. "Ei tarvitsekaan, jos en halua, mutta en halua synnyttäkään mitään!! Ajat vaan omaa halusia etkä ajattele minun tuntemuksiani! Kyllä minullakin on tunteet ja nyt tuntuu, että tämä kaikki on väärin, joten jos haluat pesää ja lapsen, mene jonkun muun luo ulisemaan!" Izumi huusi ja seuraavaksi varmaan olisin saanut liekistä kasvoihini ellen olisi saanut käsiäni kasvojeni suojaksi. "Anti olla! Mene sitten!" ärähdin, koska ei minunkaan mittani kaikkea kuitenkaan kestänyt, vaikka kestinkin kyllä aika paljon kaikenlaista. Tartuin naista toisesta kädestä kiinni astetta kovakouraisemmin, avasin huoneen oven ja törkkäsin Izumin ulos huoneesta, koska en kestänyt tätä enää tai juuri nyt ainakaan. Läimäisin oven kiinni ja Izumi joutui käytävälle ilman paitaa ja sisään hän ei enää ainakaan tämän päivän aikana päässyt. Toivoin kuitenkin, että lapsi olisi saanut alkunsa Izumin sisällä, vaikka eihän se hetkessä tapahtunutkaan. Kämmeniin, käsivarsiini ja rintakehääni kuitenkin sattui tällä hetkellä melkoisesti ja teen kanssa sählääminen oli pientä näihin verrattuina. Kaikesta huolimatta painelin takaisin takaisin futonille ja peiton alle. En vaan halunnut näyttäytyä tämän näköisenä yhtään missään. Olo oli sellainen, että ärsytti ja jurppi ihan sietämättömän paljon eikä kipu kyseistä tilaa helpottanut ollenkaan. Ei sen ihan näin pitänyt mennä enkä tajunnut käytöksestäni enää mitään itsekään. Mikä minua vaivaa?
__________________________________________________

RUI

Olin arvannut oikein sen suhteen, että Rokuro siis todella oli ainakin ollut jonkunlainen Yukimuran palvelija, mutta myös henkivartija. Nykyään he olivat ystäviä, mutta kuitenkin Rokuro passasi edelleenkin Yukimuraa ilmeisesti siksi, koska se oli jäänyt tavaksi ja Rokuro pääsi kai sitten helpommalla hoitamalla asian itse. "Minulla ei ole minkäänlaisista palvelijoista minkäänlaista kokemusta, mutta selvä homma", vastasin miehelle, mistä melko nopeasti siihen, että en siis kyllästynyt nopeasti kenenkään seuraan ja Yukimura ei aikonut koetella onneaan sen asian suhteen. Eikä hän ajatellut hankkia lähestymiskieltoa heti ensitapaamisella. Naurahdus karkasi jälleen huulieni välistä, koska kuulostihan se melko hupaisalta kuitenkin, vaikkakaan toisten loukkaaminen tai mielen pahoittaminen ei tietenkään ollut hauskaa kun tosipaikka iski. Mutta kyllä siihen vaatisi aika paljon, että minut sai surulliseksi ja että suuttuisin johonkuhun. "Niin, ehkä ei kannata heti ensikerralla hankkia sellaista", jatkoin vielä edelleenkin hieman hymyillen aiheen suhteen.

Joka tapauksessa sitten takaisin Rokuroon ja tämän suhteellisen huonoihin sosiaalisiin taitoihin, mutta Yukimura oli sitä mieltä, että eiköhän hänkin vielä kehity sen suhteen. "Eiköhän", tokaisin siihen. Sitten aiheesta eteenpäin, mutta edelleenkin aiheen nimi oli Rokuro ja tällä kertaa tämän sisaret, joita ainakin oli kymmenen. "Kymmenen? Miten kenelläkään on varaa kasvattaa niin suurta perhettä?" hämmästelin, koska jos minulla olisi ollut yhdeksän sisarta, niin perheemme olisi kyllä ollut vararikossa alta aikayksikön.

Rokurosta kuitenkin Dorianiin ja siihen, että saattoihan olla, että Dorian oli ihan luonteeltaan hapannaama. "Sekin on mahdollista", totesin siihen, koska ihan mahdollinen vaihtoehto sekin oli. Dorianista loikattiin Ryuumein lääkitykseen, joka ei siis ollut kohdillaan. "Siltä se kyllä kuulostaakin", sanon siihen ja sitten vuorossa Envyn mysteeri, jonka Yukimura lupautui kertomaan heti kun oli saanut sen itse selville. "Hyvä juttu", tokaisen hymy huulillani. Lopuksi vielä olemattoman pieneen armeijaamme eli ei siis ollut syytä huoleen, koska heillä oli puolustusjärjestelmä, joka oli tyrmännyt kaiken Izumia lukuunottamatta. "Se on hyvä", sanon siihen, koska ainakin se taisi olla kelpo järjestelmä ihmisiä vastaan. Mitään muuta en sitten kuitenkaan kerennytkään tekemään kun Izumi astui huoneeseen. Ei siinä toki mitään, mutta ilman paitaa. Kyllä Izumi piti toista kättää rintavarustuksensa edessä, mutta hätääntyi selvästi, koska Yukimura oli huoneessa, joten tämä koitti jotenkin onnettomasti verhoutua hameeseensa. "Izumi? Miksi olet ilman paitaa?" kysyn siskoltani näin ensialkuun. "Miksi sinulla on vieras mies huoneessamme?" Izumi puolestaan kysyi. "Ei hän ole vieras. Hän on Yukimura ja on todella mukava. Tuo ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni", vastasin siskolleni. Mutta niin, Izumihan oli ollut Rokuron luona. "Mitä Rokuron kanssa oikein tapahtui?" kysyin sitten, koska en nyt tajunnut. "Ai mitäkö? Se ukkohan on ihan sairas sekopää ja pahemman kerran kilahtanut oman halunsa tavoittelija, joka ei tajua mitään minkään suhteen", Izumi laukoi suorat sanat. "Eli mitä tapahtui?" kysyn sitten, koska ei tuokaan vastanut kysymykseeni. "Se mies haluaa lasta kanssani! Voitko kuvitella? Lasta?" Izumi sanahti. "Lasta?" toistan jälleen tyhmä ilme kasvoillani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.03.2016
22:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimuran Ja Ruin leppoisa keskustelu päättyi sitten melko dramaattisesti, kun Ruin sisko ryntäsi huoneeseen puoli alasti, tai paidan hän ainakin oli hukannut jonnekin. Ei Yukimura nyt tahallaan toljottanut, mutta ihan ajattelemattaan hän toki oli kääntynyt ovelle päin, kun se kerta avautui, ja nainen tissit paljaana nyt hieman vaikutti häneen sillä tavalla, että soveliaisuussäännöt lipsahtivat mielestä. Lisäksi Izumilla oli erittäin kehuttava rintavarustus. Izumi ei selvästi odottanut Yukimuran olevan huoneessa ja säikähti selvästi yrittäen olemattoman hameensa helmalla peitellä itseään. Siinä kohtaa Yukimurakin tajusi kääntyä selin Izumiin, koska hänen tuijotuksensa ei varmaan kauheasti tämän oloa helpottanut, hän kun vaikutti olevan melko tuohduksissa.

Rui kysyi Izumilta, miksi tällä ei ollut paitaa, mihin Izumi vain kysyi, miksi Ruilla oli vieras mies heidän huoneessaan. Rui kertoi, ettei kyseessä ollut vieras vaan Yukimura ja hän oli vielä kaiken lisäksi todella mukava. ”Tapasimme pikaisesti silloin siellä muurilla, mutta siinä oli aika paljon häslinkiä, joten et varmaan muista.” Yukimura täsmensi asiaa yhä selin Izumiin, vaikka olisi hän tätä mielellään katsellut. Se nyt vaan ei ehkä kauheasti hänen pisteitään sisarusten silmissä kasvattaisi, joten parempi esittää kohteliasta ja olla ihastelematta liikaa toisen paljasta kehoa.

Rui jatkoi kysymällä, mitä Rokuron kanssa tapahtui. No melkoisesti oli tapahtunut, kun nainen oli noin tuohduksissa. Sitten tulikin sellaista tylytystä, että oksat pois. Rokuro oli kuulemma sairas sekopää ja oman halunsa tavoittelija joka ei tajunnut mistään mitään. Kuulosti huolestuttavalta, tuo ei kuulostanut yhtään Rokurolta. Rui halusi kuitenkin tarkemman täsmennyksen asiaan, että mitä oli tapahtunut ja vastaus löi Yukimurankin ällikällä. Rokuro halusi Izumin kanssa lapsen. Lapsen? Mitä hittoa Rokuro lapsella teki? Ei hän ikinä ollut puhunut mistään perheen perustamisesta tai lapsista yhtikäs mitään. ”Oletko varma?” Yukimura kääntyi siinä kohtaa taas katsomaan Izumia tyrmistyneenä. ”Tuo ei kyllä kuulosta yhtään Rokuron tapaiselta… Parempi, että menen puhumaan hänelle.” Hän sanoi poistuen sitten huoneesta luoden ensin hieman pahoittelevan katseen Ruihin. Rokuron tilanne oli kuitenkin selvitettävä heti, Izumihan oli ihan tolaltaan.

Yukimura siirtyi siskosten huoneesta takaisin omalle huoneelleen, avasi oven ja sulki astuttuaan sisälle. Izumin paita oli näemmä jäänyt tänne kiireessä. Rokuro esitti futonilla nukkuvansa, mutta tuskin hän tässä ajassa oli onnistunut nukahtamaan. Oli tästäkin sotku taas kehkeytynyt. ”Tahtoisitko mahdollisesti puhua minulle jostain asiasta?” Yukimura aloitti istuen lattialle futonin viereen. Jos Rokuro tosissaan halusi perheen, niin ei siinä mitään, mutta tuo nyt oli hivenen väärä lähestymistapa. Ja oikeastaan puhe oli ollut vain lapsesta, että kai sillekin joku syy oli, miksi Rokuro yhtäkkiä oli keksinyt, että haluaa lapsen. Ei siinäkään tietenkään mitään, olisihan Yukimurallakin tähän ikään mennessä pitänyt olla jo useampikin lapsi, ei vain ollut… tai no, ei hän ainakaan tiennyt, jos olikin. Hänen isänsä ei ollut järjestänyt hänelle avioliittoa, toisin kuin Nobuyukille, eikä hän ollut myöhemmin vapautensa huumassa itsekään tajunnut sellaista hankkia ja oli lähinnä vain viihdyttänyt itseään useamman kauniin naisen kanssa, joskus jopa useamman samalla kertaa, että hyvähän hänen oli moralisoida, mutta kuitenkin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.03.2016
23:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Pysyttelin edelleenkin sen peiton alla ja sinne olinkin tunkenut itseni ihan kokonaan koko kehoa ja päätä myöten niin, ettei mitään pitäisi näkyä. En nyt tosin tiennyt, että näkyikö osa tummista hiuksistani, mutta muuten taisin olla peiton alla ja sen alla ajattelinkin pysyä. Sen siteen olin ottanut oikean silmäni edestä kokonaan pois, koska se oli muutenkin ollut huonosti ja hieman nihkeä hiestä, joten se ei ollut mukavan tuntuinen. Joka tapauksessa Izumi ei selvästikään tahtonut takaisin, vaikka eipä huoneeseen pääseminen olisi ollut temppu eikä mikään. Sen kun olisi vaan tempaissut oven auki, mutta hyvä, että ei tullut. En jaksanut häntä juuri tällä hetkellä, mutta edelleenkin halusin lapsen. Ei Izumi kuitenkaan ainut nainen ollut maan päällä, mutta yliluonnollisia oli aika vaikea etsiä. Aisukin oli kuollut. Asamihime ei varmaan edes voinut lisääntyä, koska oli lähinnä vaan auringonvaloa. Hakidonmuya oli vampyyri ja kuollut (ja kuollut myös toisen kerran), joten ei eläväkuollut voinyt synnyttää mitään elollista. Sittenhän toki oli Izumin pikkusisko, mutta kuinka nuori hän sitten oli? Tajusin joka tapauksessa tekeväni lapsen hankinnasta jonkun pakkomieleen minulle. Mutta olin 26-vuotias eikä minulla ollut lapsen lasta. No ei ollut Yukimurallakaan ja hän oli vanhempi kuin minä. Tai mistä minä sen tietäisin. Sen verran ahkeraan hän oli naisissa käynyt, että saattoihan hänellä ollakin. Tuo taas oli minun ensimmäinen kerta. Eikä se mennyt kyllä mitenkään putkeen. Toki lähestymistapani taisi olla aikamoinen, että ei kai ole ihmekään, että ei kiinnosta. Mutta en minäkään riemuun revennyt, kun Izumi tuli ja hyökkäsi katanoiden kanssa kimppuuni.

Kovinkaan kauaa en kuitenkaan saanutkaan olla yksin, koska joku huoneeseen kuitenkin tunki. Joko kyseessä oli Izumi, hänen siskonsa saarnan kanssa tai sitten Yukimura. Jos Yukimura tiesi jo asiasta, niin en tiennyt, että kuka heistä oli tällä hetkellä pahin. Ei kuitenkaan ollut vaikea kuulla, kun Izumi oli vaahdonnut käytävän puolella mitä ilmeisemmin siskolleen ja jollekin miespuoliselle asiasta. Sitten ilmaan kajahti kysymys siitä, että halusinko mahdollisesti puhua jostain asiasta Yukimuralle. Ei mennyt kovinkaan kauaa tajuta, että se mies Izumin siskon lisäksi taisi olla Yukimura eli kyllä, hän tiesi. Ei hän muuten olisi asiaa kuitenkaan kysynyt. Päätin kuitenkin pysyä peiton alla, koska en tainnut olla kovinkaan edustavan näköinen tällä hetkellä ja lisäksi huoneessa saattoi olla Yukimuran lisäksi myöskin joku toinen. Kuten vaikka Izumi tai hänen siskonsa tai molemmat, jotka halusivat myöskin kuulla syytä tälle. Oli siis parempi pysyä peiton alla. Mutta siihen kysymykseen eli tahdoinko puhua asiasta. Hyvä kysymys. En nimittäin tiennyt, että halusinko, mutta olisihan siitä kai jo pitänyt puhua jossain kohdassa? En vaan tiennyt, että mikä kohta olisi ollut paras ja nyt se taisi sitten olla tämä kohta, joka oli todella huono hetki. Lisäksi en edes tiennyt, että mitä pitäisi sanoa. Hiljaisuus nyt ei ainakaan pahemmin asiaa auttanut, joten kai olisi pakko kuitenkin selittää, mutta pääni löi tyhjää. Entä, jos Yukimura ei edes halunnut yhtäkään lasta? Ei sillä, että miehet pystyisivätkään lisääntymään (paitsi Uke) keskenään, mutta siinä välikappaleena olisikin ollut Izumi, joka periaatteessa oli täydellinen vaihtoehto. Hän ei itse halunnut lasta, joten Yukimura voisi toimia lapsen toisena huoltajana lisäkseni. Ainut vaan, että en ollut edes kysynyt asiaa mitenkään tai edes vihjannut sen asian suuntaan.

"Tiedän, että en ole puhunut tästä mitään koskaan kenellekään. Eihän minulla edes ole naista eikä miehet lisäänny keskenään. En tiedä mitä mieltä mahdat olla lapsista ylipäätään tai siitä, että jos sinulla, meillä, olisi lapsi. Yhtäkään varteenotettavaa naista ei kuitenkaan ole tullut Izumia ennemmin vastaan. Kaikki tapaamamme naiset ovat olleet ihmisiä ja kun vihdoin löysimme yliluonnollisia, niin naisvalikoima oli se, että piti valita eläväkuolleesta, auringonvalosta ja jostain jäisestä palasta, joka on jo kuollut parhain vaihtoehto. Eli ei ketään. Kuollut ei synnytä elävää, auringonvalon kanssa on mahdoton harrastaa mitään ja jäisen palan kanssa saisi varmasti vaan kylmettymiä kehoonsa. Lisäksi Aisu on kuollut. Olen halunnut lasta jo jonkin aikaa. En ole varma, että koska se alkoi ja koska halu vahvistui, mutta olen miettinyt tätä ainakin jo vuoden verran. Olen odottanut hyvää tilaisuutta kertoa asiasta sinulle, mutta sellaista nyt ei vaan ole tullut ja nyt on pakko, jos haluan asian jotenkin edes etenevän. Izumi oli joka tapauksessa ensimmäinen paras mahdollinen vaihtoehto ja lisäksi velkaa minulle sen hyökkäyksen jälkeen kerta halusi korvata sen. En tiedä, että meninkö liian pitkälle, mutta olin odottanut jo tarpeeksi asian suhteen mielestäni. Tapa oli toki väärä ja kaikki meni niin kuin en olisi niiden halunnut koskaan menevänkään", yritin selittää, mutta paremmin en osannut. Koko selityksen aikana olin myös yrittänyt pitää kivun toisarvoisena, mutta tiedä sitten, että miten siinäkin onnistuin. Saattoi se paistaa äänestäni läpi helpostikin. Pysyin joka tapauksessa edelleenkin peiton alla.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  21  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com