Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.03.2016
00:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro ei suostunut tulemaan esiin peiton alta ja melko pitkään tämä nökötti piilopaikassaan hiljaa. Mutta Yukimura odotti. Hän oli kyllä varma, että Rokuro oli kuullut hänet eikä ollut äskeisen jälkeen nukahtanut tai mitään. Ei hän kuitenkaan viitsinyt alkaa painostamaan, Rokuro oli aikuinen mies ja osaisi kyllä kertoa, mistä kenkä puristi, ihan itsekin. Hetken hiljaisuuden jälkeen peiton alta alkoi kuulua puhetta, joka oli selvästi Rokuron puhetta. Tämä sanoi, ettei ollut puhunut asiasta vielä kellekään ja ei hänellä ollut naistakaan ja miehet nyt eivät lisääntyneet keskenään. Lisäksi Rokuro ei tiennyt mitä mieltä Yukimura lapsista oli tai siitä, että heillä olisi lapsi. Ei Yukimuralla nyt ollut mitään lasta vastaan, mutta koska hän oli lähinnä keskittynyt Rokuroon ja suvun jatkaminen ei ollut innostanut häntä mitenkään erityisesti, koska hänen suvussaan ei juuri ollut kehumista. Ja koska Rokuro ei aikaisemmin ollut maininnut asiasta sanallakaan, niin vaikeahan asiaa oli edes miettiä missään määrin.

Rokuro kuitenkin jatkoi, että yhtäkään varteenotettavaa naista ei ollut tullut vastaan ennen Izumia, koska kaikki naiset olivat olleet ihmisiä ja kun yliluonnollisia löytyi, niin naisvalikoima oli vampyyri, auringonvaloa ja jääkalikka, joista ainoa mahdollisesti lapsensaantikykyinen oli jääkalikka, mutta kiitos Envyn, Aisukin oli kuollut jo. Lisäksi Rokuro oli halunnut lasta jo kuulemma pitkäänkin, ainakin vuoden verran. Ei hän kyllä ollut sitä mitenkään ilmaissut tai Yukimura ei vain ollut tajunnut. Itse hän ei ollut mennyt naisiin erityisemmin lisääntymistarpeen takia, lähinnä tissit mielessä ja hauskanpito, mutta tiedä sitten monta lasta hän oli jo onnistunut siinä ohessa saattamaan maailmaan. Ja ihan ihmisistä oli kyse, yliluonnollisia oli vaarallisempi alkaa vietellä ja heitä tuli vastaan melko harvoin, kuten Rokuro oli huomauttanutkin.

Rokuro oli kuitenkin yrittänyt miettiä tapaa kertoa asiasta Yukimuralle ja nyt se sitten oli pakko, kun hän oli jo edistänyt asiaa. Tiedä vaikka olisikin jo onnistunut saattamaan Izumin siunattuun tilaan, kyllä he kuitenkin aika pitkään täällä viihtyivät hommiensa parissa. Tai Rokuro varmaan lähinnä, kerta Izumi oli vasten tahtoaan mukana. Izumi oli kuitenkin ensimmäinen paras vaihtoehto ja lisäksi velkaa hyökkäyksen takia ja Rokuro käytti tilaisuuden hyväkseen, kun oli sopivaa tilaisuutta niin kauan odottanut, mutta ei sitten tiennyt, menikö liian pitkälle. Sen verran hän itsekin tajusi, että tapa oli ollut väärä ja hommat olivat muutenkin menneet pieleen eivätkä siten, kuin Rokuro oli ajatellut niiden menevän. ”Rokuro… Izumi oli lievästi sanottuna melko järkyttynyt ja poissa tolaltaan takiasi. Lapsen hankinta on iso asia ja sinä oletkin toki miettinyt sitä jo vuoden, mutta Izumi sai kuulla asiasta vasta tänään eikä ilmeisesti saanut oikein valinnanvaraa kieltäytyä, käsitinkö oikein? Ja vaikka hän ei lasta joutuisikaan pitämään tai osallistumaan sen kasvatukseen, hän on kuitenkin se, joka on raskaana ja synnyttää lapsen. Siinä ajassa ehtii kehittyä sen verran vahva side, ettei hän välttämättä edes halua luopua lapsesta, vaikka nyt sopisittekin niin. Eihän tässä kuitenkaan ole mikään kiire asian kanssa eihän? Olette kummatkin nuoria, sinä voit kyllä antaa Izumillekin aikaa harkita asiaa rauhassa. Olisi ehkä parempi, että annat hänen rauhoittua ja rauhoitut itse ja menet sitten pyytämään anteeksi. Sitten voit yrittää hieman hienovaraisempaa lähestymistapaa. Nainen harvoin innostuu noin vaan jonkun vieraan miehen takia hankkiutumaan raskaaksi, se on kuitenkin melko rankka kokemus yhdeksän kuukauden ajan synnytyksestä nyt puhumattakaan. Olisit voinut puhua minullekin asiasta hivenen aikaisemmin, ennen kuin tällaista ehti tapahtua.” Yukimura vastasi Rokurolle lempeästi, eikä yrittänyt mitenkään syyllistää tätä, Rokuro kuitenkin tiesi jo tehneensä väärin. Hän yritti vain auttaa tätä selviytymään ongelmastaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 12.03.2016
10:01
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kun olin selittänyt asian niin kuin itse sen koin, niin Yukimura aloitti sillä, että Izumi olisi ollut ainakin lievästi sanottuna järkyttynyt ja poissa tolaltaan, kun oli tullut selittämään asiaa. Kyllä itsekin olin tajunnut tämän ehkä jokseenkin olleen järkyttynyt, mutta että poissa tolaltaan? Sitä nyt ei kyllä ollut näkynyt, kun ilmeisesti vasta sitten kun Izumi oli päässyt selittämään asiaa. Lisäksi lapsen hankinta oli siis iso asia. No ei kai? Kyllähän sen nyt itsekin tajusin, että se on iso asia eikä mikään pikku juttu. Kun lapsi syntyy vanhemmuus ei kuole kuitenkaan koskaan, vaikka lapsi kasvaisikin itsenäiseksi. Ensimmäiset vuodet olivat tietenkin vaikeimpia eikä lapsi vältämättä koskaan edes itsenäistyisi joidenkin mahdollisten syiden takia. Lisäksi synnytyksessä voi olla ongelmiakin. Tiedän toki, että lapsi on iso asia. Väärinhän se olisi alkaa vähättelemään asiaa. Izumi ja Yukimura ilmeisesti pitivät minua jotenkin idioottina, etten muka itse olisi tajunnut asiaa. Ongelma olikin kuitenkin se, että minähän olin miettinyt jo lasta vuoden verran, mutta Izumi ei edes päivääkään eikä sitten ollut saanut mahdollisuutta kieltäytyä. "En pakottanut suoraan ketään mihinkään. Yritin kyllä tietenkin vakuuttaa hänet asista, mutta ei se ollut pakottamista. Kyllä hän sai kieltäytyä ihan vapaasti", ilmoitin siihen tai näin asian ainakin itse koin. Tässäkin oli mukana tällä hetkellä kolme osapuolta eli minä, Izumi ja Yukimura ja meillä kaikilla tietenkin oli omat näkemykset asiaan kuin asiaan, vaikka kaikki eivät mielipiteitään julki koskaan tuokaan. Yleensä itsekin olin mieluummin hiljaa, mutta tämän asian suhteen nyt ei voinut olla vaan hiljaa ja antaa muiden pohtia se puolestani.

Sitten kuitenkin siihenkin tosiasiaan, vaikka Izumin ei tarvisi katsoa lasta lapsen syntymän jälkeen päivääkään, niin hän on se, joka on raskaana ja synnyttää. Sitten vielä tunnesiteeseen, joka saattoi syntyä aika vahvanakin sinä aikana eikä Izumi välttämättä halunnut luopua lapsesta, vaikka niin sovittaisiinkin. "Enkä ole käskenytkään luopumaan yhtään kenestäkään. Mutta vaikka Izumi haluaisikin olla osa lapsen elämää, olisin kuitenkin lapsen isä ja on minullakin oikeus lapseen silloin. Ei hän voi kahmia lasta kokonaan itselleen. Asiahan olisi täysin eri, jos Izumilla olisikin ollut toinen mies, jonka kanssa synnyttää lapsen ja sitten minä tunkeudun siihen mukaan, mutta kun mitään toista miestä ei ole. Tai mistä minä sen tiedän, että onko, mutta en usko", sanon siihen. "Lisäksi jos miehen raskaus olisi mahdollinen, en koskaan olisi naista siihen tarvinnutkaan. Olisin voinut itsekin hoitaa sen. Kyllä se olisi minulle käynyt, mutta se ei vaan ole mahdollista", jatkoin peiton alta, jonka alla kyllä alkoi pikku hiljaa happi loppumaan ja olihan tämä kieltämättä melko lapsellistakin, joten vedin peittoa pois nyt ainakin kasvojeni ja pääni edestä. Vaatteita en ollut vielä päälleni saanut, joten kokonaan en peittoa pois ottanut enkä ajatellut kyllä esitellä ihan heti Izumin polttamia jälkiäkään, joten pidin kuitenkin siitä huolen, että ne pysyivät toistaiseksi ainakin vielä piilossa.

Sitten Yukimura jatkoi kysymyksellä, että eihän tässä ole kuitenkaan vielä mikään kiire. "Vaikka olisikin kiire, niin yhdeksän kuukautta siihen ainakin menee, joten on samantekevää, että onko kiire vai ei. Ei lapsi kuitenkaan parin minuutin sisällä synny maailmaan", sanon siihen, mutta ei, ei tässä ollut mikään kiire. Olihan tässä aikaa tai ainakin sen verran kunnes joku ihmisjoukko päättää hyökätä tai jotain muuta tapahtuu, että jos ennen sellaista katastrofia olisi mahdollista saada asiasta selvyys, niin olisi hienoa. Yukimura jatkoi heti perään rauhoittumisesta ja että Izumille tosiaan pitäisi antaa aikaa. "Kyllä kai hän selvyyden yhdeksän kuukauden aikana saa tai ennenkin sitä. Voihan raskauden aina keskeyttääkin... jotenkin... kai", sanon siihen. Mutta joka tapauksessa minunkin oli siis syytä rauhoittua ja käydä sitten pyytämään anteeksi asiaa Izumilta, minkä jälkeen pitäisiä miettiä jotain hienovaraisempaa tapaa lähestyä. "No en osaa käsitellä naisia. En pahemmin ole ollut heidän kanssa tekemisissä paitsi siskojeni verran, mutta ei kukaan siskonsa kanssa pui kuitenkaan mitään lapsi asiaa muutenkaan. Eihän se edes olisi tervettä mitenkään. Enkä edes ole nähnyt heistä ketään sitten sen kun astuin palvelukseesi seitsemäntoistavuotiaana. Mitä naiselle sitten muka pitäisi sanoa? Tajusin kyllä toki sen, ettei ainakaan niin kuin itse asian ilmaisin, mutta en tunne mitään Izumia kohtaan. Hän nyt vaan sattuu olemaan nainen. Onhan hänellä toki sisko, mutta kuinka nuori hän sitten mahtaa olla, kerta on pikkusisko ja Izumikin saattaa olla ehkä nipin napin kaksikymppinen?" sanahdan siihen puristaen samalla silmiäni kiinni äkillisen kipuaallon takia. Että voikin sattua parit palovammat.

Yukimura puolestaan jatkoi kuitenkin edelleenkin ja tällä kertaa siitä, että harvoin nainen innostuu noin vaan hankkiutumaan raskaaksi jonkun vieraan miehen takia. "Tajusin sen kyllä heti lähtöön itsekin ja jos voisin itse tulla raskaaksi ja synnyttää, en tarvisi siihen mitään välikättä tai naista tekemään asiaa puolestani. Tiedän kyllä myös, että tietenkin se on rankka kokemus ja yhdeksän kuukautta on pitkä aika, melkein vuosi. Mutta koko elämästä ne kuukaudet eivät loppujen lopuksi ole kuitenkaan kauhean paljon, jos ottaa huomioon sen, että jotkut yliluonnolliset voivat elää jopa ikuisesti tai jos eivät ikuisesti, niin monia tuhansia vuosia. Yksi vuosi on hyttysen paskan kokoinen koko elämään verrattuna", ilmaisen asian, vaikkakin ehkä vähän turhan liian suoraan, mutta jotenkin tuntui, että ajatukset eivät kulkeneet kunnolla ja suurin osa ajatuksistani olivat kyllä tämän kivun ympärillä.

Lopuksi vielä siihen tosi asiaan, että olisin voinut puhua Yukimuralle aikasemminkin asiasta tai ennen ainakin kun tällaista olisi ehtinyt tapahtumaan. "Pelkäsin saavani kielteisen vastauksen koko lapsiasiaan. En halunnut kuulla sellaista enää siinä vaiheessa kun itse olin täysin varma asiasta. Tietenkin sekin oli väärin ja olisi toki pitänyt puhua, mutta en osannut puhua asiasta. En tiennyt kuinka sen voisin sanoa tai kysyä. Etkä vieläkään ole sanonut omaa mielipidettäsi asiaan koko lapsesta", selitän asiaa, vaikka olihan tuo lopuksi aika itsekästä. "Ajattelin kai sitten, että et voisi kieltäytyä asiasta enää, jos homma olisi saatu jo alkuun", kuiskaan loppuun kääntäen katseeni kokonaan pois Yukimurasta. Milloin minusta tuli itsekäs? Mutta on minullakin elämä, vaikka kuinka olenkin ollut koko elämäni jonkun alaisuudessa. Ensin vanhemmat päättivät asiat puolestani aina seitsemääntoista ikävuoteen asti, koska vasta täysi-ikäisellä on päätösvaltaa kunnolla omasta elämästään. Tosin palvelijalla ja samalla henkivartijalla ei käytännössä ole valtaa päättää omasta elämästään, joten en oikeastaan ole saanut päättää elämäni kulusta vielä kertaakaan mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.03.2016
15:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro korjasi, että ei hän ollut pakottanut Izumia mihinkään, yrittänyt vain vakuuttaa tätä asiasta, mutta hän olisi ihan hyvin saanut kieltäytyäkin. No eihän tässä sitten mitään ongelmaa pitäisi olla? ”Miten ihmeessä sait hänet sitten niin tolaltaan, kerta hän oli ihan omasta vapaasta tahdostaan mukana? Tuskin nyt niin huono sängyssä kuitenkaan olit.” Yukimura ihmetteli ääneen, mutta ehkä Izumi sitten oli vain ajatellut asiaa pidemmälle vasta homman edetessä ja tuli katumapäälle? Lisäksi, jos Yukimura oli Rokuron oikein ymmärtänyt, lapsi tulisi olemaan hänen ja Rokuron, Izumia nyt vain tarvittiin siinä, että lapsen saisi edes laitettua alulle, koska kumpikaan heistä ei sellaiseen miehinä kyennyt. Milloinkohan Rokuro oli ajatellut kysyä asiaa häneltä asiaa, kerta halusi Yukimuran olevan osallisena asiassa? Asiahan ei siinä tapauksessa kuulunut Yukimuralle tippaakaan, jos Rokuro halusi perustaa perheen Izumin kanssa, mutta kun ei tainnut haluta.

Rokuron sanoi myös, että ei hän käskenyt Izumia luopumaan lapsestaan myöhemmin ja tämä saisi olla osa lapsen elämää, jos tahtoi, mutta jos ei tahtonut, niin hänen ei ollut pakko. Paitsi alkuun vähän olisi pakko, koska kukahan sen lapsen sitten muuten ruokkisi? Izumi ei kuitenkaan voisi omia lasta kokonaan itselleen, koska Rokuro olisi sen isä. No ei voinut tietää, voisihan tämä karata lapsen kanssa jonnekin, mutta ei siinä kauheasti mitään järkeä olisi. Sitten puhuttiin jo toisesta miehestä, jota ei ollut, tai ei Rokuro ollut varma oliko Izumilla miestä, mutta ei uskonut asian olevan niin. Ei sitten tullut mieleen varmistaa asiaa? Tosin olisi Izumi varmaan sanonut ennen hommiin ryhtymistä, jos olisi ollut varattu, joten tuskin sitten oli. Sitten Rokuro jatkoi vielä, että olisi toki hoitanut raskaudenkin itse, jos olisi voinut, mutta kun ei voinut, niin hän tarvitsi Izumia siihen. ”Izumi kuvaili sinua sairaaksi sekopääksi, joten joku tässä hommassa ei nyt selvästi ollut selvää molemmille osapuolille. Eihän hänellä ollut mitään syytä suuttua asiasta, kerta teit asian selväksi, että hän sai itse päättää suostuuko vai ei ja jos hän itse suostui.” Yukimura huomautti, koska jos Rokuro ei ollut pakottanut Izumia, niin ainakin painostanut, vaikka nyt väittikin, että kumpikin oli suostunut ihan omasta vapaasta tahdostaan.

Rokuro tuli viimein esiin peiton alta tai no veti peiton vain pois kasvojensa edestä, mutta olihan keskustelu hivenen helpompaa, kun toinen ei mumissut peiton alta. Kiirettä koskevaan kysymykseen Rokuro vastasi, että lapsen syntymiseen kestäisi kuitenkin aikaa, joten vaikka olisikin kiire, niin ei se vaikuttanut asiaan mitenkään. ”En tarkoittanut sitä, tiedät kyllä. Tarkoitin, että sen päätöksen kanssa ylipäätään ei varmaan ole niin kova kiire, ettei Izumille olisi voinut antaa muutamaa päivää aikaa miettiä asiaa rauhassa.” Yukimura sanoi sitten. Ajan henki nyt toki oli se, että naiset tekivät mitä mies käski, ainakin ihmisten keskuudessa, mutta Izumi ei ollut mikään ilotyttö tai Rokuron vaimo tai palvelija, joka oli velvollinen tottelemaan Rokuron jokaista käskyä. Eipä vaimolla kauheasti ollut sanavaltaa, jos aviomies halusi lapsen, sehän oli vaimon velvollisuus, synnyttää miehelleen lapsia. Ilotyttöjen kanssa nyt ei edes lapsia hommattu, vaikka niitäkin vahingossa siunautui. Yukimuralla itsellään nyt ei ollut koskaan ollut ensimmäistäkään vaimoa, koska sen hankkiminen ei vain tuntunut aiheelliselta ja hän oli liian keskittynyt nauttimaan itsenäisyydestä ja vapaudestaan, eikä avioliittoon sitoutuminen oikein sopinut kuvaan. Lisäksi aatelissuvuissa vanhemmat yleensä sopivat avioliitot ja Yukimuran vanhemmat olivat laiminlyöneet Yukimuraa aika täydellisesti koko hänen ikänsä, joten ei sitäkään asiaa oltu hoidettu. Ei että se olisi Yukimuraa haitannut.

Rokuro oli sitä mieltä sen ajan antamisen kanssa, että kun lapsi olisi aluillaan, niin siinä olisi yhdeksän kuukautta aikaa miettiä mitä haluaa. Lisäksi hän uskoi, että raskauden voisi jotenkin keskeyttää, jos se alkaisikin kaduttaa. ”Enpä ole moisesta kuullutkaan, ainakin siihen tarvitaan oikea lääkäri, jolla on kokemusta raskauksista ja niiden keskeyttämisestä, jollaista meillä nyt ei ole käytettävissä. Kyllä siinä kohtaa, kun aloitetaan lapsen hankinta, kummankin täytyy olla varmoja, että myös haluaa lasta. Molempien, ei vain sinun. Vaikka Izumi ei joutuisi sen jälkeen näkemään koko lasta enää ikinä, se on silti hänen lapsensa myös ja hänen täytyy haluta sitä yhtä lailla kuin sinäkin.” Yukimura huomautti, oli hivenen ongelmallisempaa jos tajusikin, ettei halunnutkaan lasta, kun asialle ei enää mahtaisi mitään. Siihen ehdotukseen, että Rokuro voisi yrittää lepytellä Izumia ja yrittää hienovaraisempaa lähestymistapaa, Rokuro vain totesi, ettei osannut käsitellä naisia. Hän ei ollut naisten kanssa tekemisissä, ellei siskoja laskettu, mutta ei hän heidän kanssa lapsiasiaa puinut eikä hän edes ollut nähnyt heitä sen jälkeen kun oli siirtynyt Yukimuran palvelukseen. No se oli kyllä varmasti totta, he kun eivät asuneet ihan naapurissa, joten Rokuro ei kauhean usein ollut päässyt perheensä luo vai oliko edes päässyt kertaakaan sinä aikana? Kamalan itsekästä Yukimuralta, jos ei ollut, mutta ei Rokurokaan pahemmin ollut pyytänyt lupia, olisi hän tälle lomaa sen verran aina onnistunut järjestämään, vaikka olikin ollut melko kiintynyt Rokuroon. Tai sitten hän oli vain ollut niin avuton, ettei Rokuro katsonut voivansa jättää häntä yksin. No sille asialle ei nyt juuri voinut tehdä mitään.

Rokuro ihmetteli seuraavaksi, että mitä naisille sitten edes kuului sanoa. Tajusi hän sen verran, ettei ainakaan mitään sellaista, mitä hän oli mahdollisesti sanonut aikaisemmin, mutta hän ei tuntenut mitään Izumia kohtaan. Hän vain oli nainen, olihan tällä siskokin, mutta tämä oli nuorempi ja Izumi itsekin oli juuri ja juuri kaksikymmentä. Hupsistakeikkaa… Yukimura huokaisi syvään siinä kohdassa, olihan hän nyt nähnyt, että Rui oli nuori, mutta… Tämä taisi tosiaan olla jo liian nuori, joten ehkä pitäisi jättää neito rauhaan ja pitäytyä vain ystävälinjalla. Hän voisi melkein olla Ruin isä, no ei nyt ehkä ihan, mutta ikäero oli kuitenkin aika raju. Sääli, sillä tämä oli mukava ja käsittämättömän kaunis. Mutta tässä nyt pohdittiin Rokuron naishuolia eikä Yukimuran. ”Et tietenkään tunne mitään häntä kohtaan, ethän edes tunne häntä mitenkään. Yhdessä vuorokaudessa ei mitään kummoista tunnesidettä kehitetä. Lisäksi ajattelet liikaa sitä, että hän on nainen ja sinä mies. Älä ajattele sitä. Puhu hänelle, ihan normaalisti, kuten kelle tahansa muullekin… Paitsi ettet puhu muillekaan juuri lainkaan… Eivät naiset loppujen lopuksi miehistä hirveästi eroa, he vain yleensä ovat huomattavasti herkempiä. Heille pitää puhua kohteliaasti ja ystävällisesti, koska kyseessä ei ole palvelija tai vaimosi, et saa olla liian dominoiva tai alistava. Etenkin kun kyseessä on selvästi soturi, eikä herkkä neitonen, et missään nimessä saa loukata häntä ja kohdella häntä jotenkin vähempiosaisena kuin itse olet. Muuten hommasta ei tule mitään. Äläkä esitä asiaa niin, että hän on sinulle vain väline, millä saisit lapsen, vaikka sitten oikeasti olisikin. Jos hän uskoo, että oikeasti välität hänestä, vaikka edes ystävänä, hän on paljon suostuvaisempi lapsihankkeeseesi. Eikä sitä voi tietää, vaikka tutustuisittekin paremmin, mutta näissä asioissa pitää edetä hitaasti.” Yukimura ohjeisti Rokuroa, vaikka tämä olikin aika onneton kommunikoimaan edes miesten kanssa.

Rokuro jatkoi vielä siitä, että tiesi miten rankka ja pitkä prosessi raskaus olisi, mutta ei se yksi vajaa vuosi koko elämässä kauheasti tuntunut. Sitten puitiinkin jo sitä, että jotkut yliluonnolliset elivät useita satoja, ellei tuhansiakin vuosia, ja siinä ajassa yksi raskaus ei kauheasti koko elämää pilannut. ”Izumi ei välttämättä kuulu näihin pitkäikäisempiin yliluonnollisiin ja sen jälkeen äitiys kestääkin sitten koko elämän, vaikka ei olisi lapsen kanssa missään tekemisissä. Lisäksi vaikka niin olisikin, lapsi voi vanhempana haluta ottaa yhteyttä äitiinsä, siihenkin pitää varautua kun tällaisia sopimuksia aletaan tekemään.” Yukimura huomautti, jos nyt kävisikin niin, ettei Izumi halunnut osallistua Rokuron ja heidän lapsensa elämään mitenkään. Rokuro sanoi sitten siihen asiaan, että hän olisi voinut mainita Yukimurallekin tästä hänen suunnitelmastaan, että pelkäsi kielteistä vastausta. Ja hän tiesi, että olisi pitänyt puhua, muttei ollut osannut ja sitten hän oli kai ajatellut, ettei Yukimurakaan voisi enää kieltäytyä, kun lapsi olisi jo tulossa. Lisäksi hän kysyi nyt sitten vihdoin taas Yukimurankin mielipidettä lapsiasiaan. No mitähän tähänkin pitäisi sanoa? Jos Rokuro halusi lapsen, ei Yukimura sitä estäisi. Ja jos tällä sitten olisi lapsi, niin ei Yukimura laittaisi pahakseen, jos hän olisi osallisena siihen, mutta ei hän kokenut olevansa sille mikään vanhempi, jos Rokuro hommasi sen Izumin kanssa. Pystyisikö hän alkaa huoltajaksi jonkun toisen lapselle tietäen, ettei oikeasti kuulunut sen elämään mitenkään? Ei hän löytänyt mitään syytä, miksi ei kykenisi, mutta ongelmana oli vieläkin Izumi. ”Jos kerta noin kovasti lasta tahdot, en minä sitä vastusta. Mutta siinä kohtaa, jos Izumi on mukana vain välikätenä etkä arvosta häntä mistään muusta syystä, niin siinä kohtaa vastustan. Saat luvan pyytää häneltä anteeksi ja yrittää edes tutustua häneen oikeasti, tiedä vaikka hän olisikin mukava, voisitte ainakin olla ystäviä, jos hän ei sen enempää tunteita herätä, kerta hommaatte yhteisen lapsen.” Yukimura vastasi viimein.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 12.03.2016
16:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimura aloitti kyselyn siitä, että miten sitten mahdoin saada Izumin totaaltaan asian suhteen, jos hän oli vapaasta tahdostaan mukana koko ajan. "Mistä minä sen voisin tietää?" sanon siihen, koska en oikeastaan tiennyt. Toisaalta se saattoi johtua siitä, että Izumi oli kyllä ollut asiasta lopuksi sitä mieltä, että ei tiedäkään, että voisiko olla vielä jollekulle äiti. Mutta oli se syy tai ei, Izumi varmasti osaa itsekin vastata kyseiseen kysymykseen. Pahahan siihen on hänen puolestaan kuitenkaan vastata. Mutta oli miten oli, tämä asia oli mennyt kyllä todella monimutkaiseksi ja vaikka yleensä käyttäydynkin järkevän puoleisesti, niin tällä hetkellä minulla ei ollut minkäänlaista hajua sen suhteen, että mitä edes tapahtuu. Sitten vielä siihenkin totuuteen, että Izumi olisi kuvaillut minut sairaaksi sekopääksi, joten homma ei sitten ollutkaaan ihan niin selvä. "Ei näköjään... En ajatellut asiaa selvästikään loppuun... Enkä muutenkaan ole varma, mitä edes todella tapahtui. Kai Izumi oli oikeassa sen suhteen, että olin jonkun oman haluni vallassa", sanon vielä perään.

Sitten kuitenkin siihen kiireeseen eli kiirettä olikin tarkoitettu sillä, että Izumi saisi rauhassa päättää, että mitä halusi. Niin no niinhän sen kyllä pitäisi olla. En pahemmin kyllä antanut aikaa, mutta Izumi alkoi vasta homman lopussa selittämään vastaväitteitä. Ei hän aluksi kaiketi ollut suoraan kieltäytynyt tai jos oli, niin erittäin epäselvästi. "Onko sillä päätöksellä enää väliä, jos lapsi onkin saanut jo alkunsa?" kysyn tai periaatteessa kyllä totean siihen väliin. Ei asialle oikein voinut tehdä mitään enää tai en tiennyt. En nyt ole mitenkään perehtynyt naisten raskauteen ja sen keskeyttämiseen tai oikeastaan muuhun kun vaan siihen, että halusin lapsen. Yukimura sanoikin seuraavaksi siihen raskauden keskeytysjuttuun, ettei ollut moisesta koskaan kuullutkaan. "En ole kyllä minäkään", totesin siihen, mutta enpä ollut asiaa edelleenkään pohtimalla pohtinut kuitenkaan. Joka tapauksessa kun lasta hankitaan, niin molempien pitäisi olla yhtä mieltä asiasta. "Kuinka voin tietää Izumin todellista mielipidettä, jos hän ei osaa suoraan sanoa sitä? Jos hän alkaa ruikuttamaan vasta loppuvaiheilla siitä, että ei hänestä vielä ole saamaan lapsia, niin minkäs minä sille mahdan?" kysyn siinä kohdassa. En osannut lukea kenenkään ajatuksia kuitenkaan.

Selitys jatkui seuraavaksi siitä, että en tuntenut Izumia kohtaan mitään, mutta en tietenkään, koska en edes tuntenut häntä. Izumille kuitenkin pitäisi puhua ihan niin kuin kenelle tahansa muullekin eli käytännössä ei mitään, koska en juuri ollut puhunut muiden kuin Yukimuran kanssa, jonka nyt toki tunsin hyvin. Joka tapauksessa naisille sitten puhuttiin kohteliaasti ja ystävällisesti. Niin no se lähestymistapa ei tainnut kyllä olla kumpaakaan, mutta ei katanoidenkaan kanssa lähestyminen ollut sen ystävällisempää. Izumia ei kuitenkaan saisi loukata enkä alentaa. En ole kyllä tietääkseni alentanutkaan ketään. Lisäksi naista ei saanut käyttää välineenä. Niin no sellainen Izumi kyllä taisi olla, koska en tuntenut häntä, en tunne häntä kohtaan mitään ja hän sattui olemaan ensimmäinen täydellinen vaihtoehto. Joka tapauksessa se, että välittäisin hänestä, antaisi myönteisemmän kuvan. Mutta kaiken a ja o oli se, että piti edetä hitaasti. "Mutta jos en oikeasti tunne mitään häntä kohtaan, niin eikö se olisi esittämistä? Eli valehtelua... Ei sekään nyt kovinkaan kivaa olisi tai ei ainakaan sitten, jos hän saa kuulla totuuden jostain muualta. Se nyt ei ainakaan nosta pisteitä minkään suhteen, mutta on toki totta, ettei menetelmäni ollut oikea ja kaikista paras vaihtoehto, mutta en ajatellut asian olevan näinkin monimutkainen. En edes tainnut pahemmin ajatella mitään muutenkaan", myönnän lopuksi. Miten Yukimura muka sai niin helposti naiset pauloihinsa ja vielä sänkyynkin asti suurimman osan? Olikohan Ruikin nyt sitten saanut sänkykohtelun?

Lopuksi kuitenkin Izumin elinkaareen eli hän ei välttämättä ollut pitkäikäinen yliluonnollinen. Lisäksi äiteys kestäisi koko elämän. "Niin, jos hän valitsee sen. Eivät kaikki vanhemmat lastansa pidä. Osa tästä meidänkin joukosta voi olla vanhempiensa hylkäämiä, koska eivät halunneetkaan lasta tai pystyneet hoitamaan tätä. Ei sellaista vanhempaa oikein voi äidiksi tai isäksi kuvailla, vaikka biologisesti olisikin lapsen vanhempi", sanon siihen. Mutta lisäksi lapsi itse voisi haluta olla yhteydessä äitiinsä. "Toki se on mahdollista, mutta jos Izumi ei haluakaan sitä, niin sillekään nyt ei voi mitään. Se ei sinänsä kyllä taas ole minun ongelma, mitä Izumi haluaisi mahdollisesti tehdä sen asian suhteen", sanon vielä.

Sitten Yukimuran mielipiteeseen eli tämä ei siis vastustanut lasta, mutta vastusti, jos pitäisi Izumia jonain välikätenä saada lapsi. En loppujen lopuksi sanonut asiaan mitään. Yukimura jatkoi kuitenkin, että joka tapauksessa pitäisi pyytää anteeksi ja edes yrittää tutustua häneen. "Selvä sitten... Teen sitten niin..." sanon ja nousen istumaan, jolloin peitto kyllä valui ylävartaloni edestä alas ja paljasti samalla ne polttojäljet rintakehäni kohdalla ja kyllä käteni taisivat myöskin paljastua. Sitten ovelta kuului koputus. "Anteeksi, jos häiritsen, mutta Izumin paita on ilmeisesti siellä ja hän haluaisi saada paitansa takaisin", kuului oven takaa nuoren naisen ääni. Tämä taisi olla sitten se Rui.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.03.2016
20:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro ei sitten edes tiennyt miten oli saanut Izumin niin tolaltaan, mutta Yukimura epäili, että tiesi kyllä, ei vain ehkä kehdannut myöntää asiaa. Mutta Yukimura ei ollut paikalla ja oli kuullut vain nopeasti Izumilta mitä oli tekeillä ja nainen oli melko kiihtyneessä mielentilassa sillä hetkellä. Asiasta pitäisi varmaan keskustella yhdessä, kun kaikki olisivat rauhoittuneet. Ainakin hän, Rokuro ja Izumi, luultavasti Ruinkin olisi hyvä olla paikalla, ettei Izumi kokisi itseään uhatuksi kahden vieraan miehen kanssa. Rokuro myönsi, että asiat eivät sitten tainneetkaan olla ihan niin selvät kummallekin kerta noin kävi ja Izumi saattoi olla oikeassa, että Rokuro oli jonkun halunsa vallassa. Muttei ilmeisesti naisen halun vallassa, vaan lapsen haluamisen vallassa. Yukimura ei kyllä käsittänyt, että mistä Rokuro oli noin vain saanut yhtäkkiä päähänsä, että hän halusi lapsen? Kyllähän tällainen reissaaminen laittoi miettimään, että olisi mukava asettua aloilleen ja perustaa perhe kuten muutkin? Nyt heillä oli pysyvä asutus toistaiseksi, mutta he olivat keskellä sotaa, mikä ei ollut kovinkaan otollista aikaa alkaa perheelliseksi. ”Ehkä tästä asiasta olisi syytä puhua kaikkien osapuolten kesken rauhassa ajan kanssa? Ja jos Izumi haluaa siskonsa mukaan, minusta sekin voisi olla hyvä, niin hän ei koe olevansa liian uhattuna, koska automaattisesti olemme samalla puolella, koska tunnemme toisemme ja hän ei tunne täältä ketään, muuta kuin siskonsa.” Yukimura ehdotti Rokurolle. Asiasta olisi pitänyt alusta alkaen puhua yhdessä, eikä siten, että Rokuro päätti yksin ja osittain painosti Izumin mukaan hankkeeseensa aikaisemman hyökkäyksen varjolla.

Rokuro kysyi sitten, että oliko Izumin mielipiteellä tai päätöksellä enää väliä, jos lapsi oli jo saanut alkunsa. ”Ei se tulokseen enää tietenkään vaikuta ja on yhden tekevää, jos Izumi onkin sitä mieltä, ettei halua lasta, jos hän on jo tullut raskaaksi. Mutta olisi vähintäänkin kohtuullista, että autat ja tuet häntä, kerta kyseessä on teidän lapsenne, ja se ei oikein onnistu jos ette suostu näkemään tai puhumaan toisillenne.” Yukimura vastasi siihen, että asialla oli kyllä väliä, etenkin jos Izumi nyt oli raskaana Rokurolle. Seuraavaksi Rokuro kyseenalaisti, että kuinka hän voisi Izumin mielipiteen tietää, jos hän ei sano sitä ja alkaa vasta homman loppuvaiheessa ruikuttaa, ettei haluakaan lapsia. ”Kysyitkö häneltä edes? Lisäksi olisit voinut antaa hänelle muutaman päivän aikaa ennen vastausta, niin hän ei välttämättä olisi kesken kaiken sitten keksinyt, ettei haluakaan. Mutta totta, en tiedä miten teidän välillänne kävi, mutta jos hän ensin suostui ja sitten keksikin, ettei halua, niin sille ei oikein mitään mahda.” Yukimura vastasi sitten, mutta jos asia meni ihan näin, niin Izumi tuskin olisi nostanut asiasta sellaista meteliä.

Asiassa siirryttiin yleisesti naisten käsittelyyn ja kohteluun Yukimuran ystävällisesti neuvoessa Rokuroa asian suhteen. Jos Rokuro olisi puhunut hänelle ensin, hän olisi heti voinut auttaa tätä oikean lähestymistavan löytämisessä, mutta homma oli nyt mutkistunut, kerta Rokuro oli hoitanut asiat hienosti päin prinkkalaa. Rokuro tiedusteli, että jos hän ei tuntenut mitään Izumia kohtaan, niin sehän oli valehtelemista, mikä taas ei ollut koskaan kovin hyvä ratkaisu. ”En sanonut, että sinun pitää nyt alkaa esittämään rakastavasi häntä palavasti vain siksi, että haluat lapsen hänen kanssaan. Välittämistä on monenlaista ja kyllä Rokuro sinun pitää valitettavasti tuntea edes jotain lapsesi äitiä kohtaan, tai muuten voit unohtaa koko asian. Vaikket koekaan häneen mitään vetoa, voit kuitenkin olla huomaavainen ja ystävällinen, etkä voi tietää mitä välillenne mahdollisesti voi kehittyä, kun et vielä edes tunne häntä. Ja jos Izumi jo on raskaana, niin voitte ainakin yrittää tulla toimeen keskenänne ja jos ei vielä ole, voitte myöhemmin kun välinne ovat paremmat koittaa uudestaan sopia asiasta, mutta molempien täytyy olla varmoja asiasta, ei vain sinun.” Yukimura yritti selventää asiaa.

Rokuro jatkoi siitä, että ei Izumi välttämättä lastaan haluaisi pitää eikä olla sille äiti ja kyllä lapsia hylättiin puhtaasti siitäkin syystä, että heitä ei vain haluttu tai ei ollut varaa elättää. ”No se teidän täytyy sopia kunnolla Izumin kanssa sitten kun lapsen tulo on varmistunut, että miten sen kanssa toimitte ja ottaa myös huomioon se, että mielipide voi muuttua sen yhdeksän kuukauden aikana. Vaikka Izumi nyt olisi sitä mieltä, ettei halua lasta, tilanne voi olla päinvastainen sitten kun synnytys lähestyy.” Yukimura vastasi siihen. Izumi voisi myös haluta vakinaisen perheen Rokuron kanssa ja tämän kanssa naimisiin, Rokuro nyt ei selvästikään ajatellut sellaista asiaa tässä kohtaa, mutta voisihan hänenkin mielipiteensä muuttua. Hivenen sen vaihtoehdon mahdollisuus ärsytti Yukimuraa, mutta Rokuro ei ollut hänen alaisensa enää ja tällä oli oikeus perustaa perhe, jos hän sitä tahtoi. Siitä kuitenkin lapsen mahdolliseen haluun tuntea molemmat vanhempansa, että niin voisi toki käydä, mutta jos Izumi ei halunnut sitä, niin sille ei voinut mitään. No ehkä he eivät enää siinä kohtaa asuisi saman katon alla, joten lapsen ei välttämättä tarvitsisi tietää äidistä mitään. Kuitenkaan se ei kuulemma ollut Rokuron ongelma, mitä Izumi haluaa sitten tehdä sen asian suhteen. ”Älä viitsi olla typerä, tietenkin se on sinun ongelmasi. Sinun ja Izumin yhteinen asia on päättää miten hoidatte yhteisen lapsenne ja miten paljon osallistutte sen elämään. Joudut kyllä aika paljon olemaan tekemisissä Izumin kanssa muutenkin kuin vain laittamalla lapsen alkuun ja hakemalla sen sitten, kun se on syntynyt. Hommat eivät oikein toimi ihan noin mustavalkoisesti, jos raskaus tai lapsi aiheuttaa Izumille jotain ongelmaa, se on myös sinun ongelmasi siinä kohtaa ja yhdessä teidän pitää se asia ratkaista.” Yukimura sanoi hieman turhautuneena jo puimaan tätä Rokuron ja Izumin välistä lapsiasiaa, vaikka ilmeisesti hän Rokuron suunnitelmissa olisi isommassa osassa lapsen elämässä kuin Izumi, niin ei se tällä hetkellä kauheasti Yukimuran asialta tuntunut, kun hänelle kerrottiinkin asiasta vasta jälkeenpäin, kun he olivat jo aloittaneet lapsen hankinnan.

Rokuro kuitenkin myönsi, että olisi paras tosiaan pyytää anteeksi ja yrittää edes tutustua Izumiin kunnolla, nyt kun hän oli vetänyt naisen mukaan perhehaaveisiinsa. Samalla tämä nousi ylös peiton alta ja peiton valahtaessa alas tämän rinnassa näkyi melko ikävät polttojäljet. Olipa ollut hurjat lapsenhankintatuokiot, ei ollut kyllä epäilystäkään, että kuka jäljet oli tehnyt. ”Haenko Saeryosin hoitamaan jäljet vai pelkkää kylmää vettä helpottamaan kipua?” Yukimura tiedusteli, koska Rokuro ei välttämättä halunnut asian leviävän ulkopuolisille. Koputus kuitenkin keskeytti heidät ja sen jälkeen Ruin ääni pyyteli ensin anteeksi ja sitten Izumin paitaa takaisin. Yukimura nousi ylös ja haki paidan lattialta ja meni ovelle. Hän avasi sen ja ojensi paidan Ruille. ”Tässä, onko Izumi yhtään rauhoittunut?” Yukimura tiedusteli tytöltä toivoen, ettei Rokuron ja Izumin välinen katastrofi nyt sotkisi heidänkin välejään.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 12.03.2016
21:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Miksi en ottanut kaikkea mahdollista huomioon ajatellessani asiaa? En yleensä käyttäytynyt näin harkitsemattomasti minkään asian suhteen, mutta nyt tuntui siltä, että asiat olivat levähtäneet pahemman kerran käsiini. Yksi halu ja kaikki oli sekaisin ihan joka asian suhteen eikä ajatukset tosiaan pysyneet enää koossa eikä itsensä kasaan keräily ollut juuri tällä hetkellä kovinkaan helppoa. Ensinnäkin olisi ensin varmastikin pitänyt puhua asiasta Yukimuran kanssa. Hän olisi lisäksi varmasti antanut jonkun neuvon asian suhteen kerta oli koneempi naisien suhteen, mutta ei kun piti alkaa itse säätämään ja kaikki menikin sitten siinä melko täydellisesti ohi sen, mitä ajattelin. Ajattelin asian todella olevan paljon helpommin hoidettavissa, mutta tästä tulikin totaallinen sotku. Jos aikaa voisi kelata takaisinpäin, kelaisin ja valitsisin asian hoitamistavan täysin toisella tavalla. No, yleensä virheistään oppii, mutta onko tätä edes mahdollista enää korjata, kun virhe oli jo sattunut? Tätä virhettä ei kuitenkaan korjattu jollain yliluonnollisella voimalla niin kuin haavan voisi korjata tai no parantaa.

Yukimura ehdotti pian, että tästä asiasta olisi hyvä puhua kaikkien osapuolien kanssa rauhassa ajan kanssa, mikä oli varmasti ensimmäinen oikeasti viisain teko tämän asian selvittelyn suhteen. Lisäksi Ruin mukaan ottaminen voisi olla myös kannattavaa, jos Izumi halusi sitä, ettei tuntisi oloaan uhatuksi. "Ihan fiksulta idealta se kuulostaa ja mitä pikemmin asia on ratkaistu, niin sen parempi kaikkien kannalta", myönnän sen. Yukimura jatkoi seuraavaksi siitä aiheesta, että oliko Izumin mielipiteellä enää väliä, jos lapsi oli saanut jo alkunsa. Siihen nyt ei voinut enää vaikuttaa, jos Izumi oli jo pamahtanut paksuksi, mutta olisi siis kohtuullista, että autan ja tuen häntä asian suhteen, koska lapsi olisi minun ja Izumin eikä puhumattomuudesta tulisi mitään. "Tietenkin... Sehän nyt on itsestään selvä asia. En nyt kuitenkaan ihan täysi idiootti ole, vaikka melkoinen idiootti kyllä olenkin ollut", sanon siihen, mutta totta kai auttaisin asian suhteen. Sanoihan Izumille siitä, että olisin totta kai mukana eikä Izumin yksin tarvisi asian kanssa olla. Sehän nyt on selvää. Mutta seuraavaksi Izumin mielipiteeseen ja Yukimura kysyi, että kysyinkö edes asiaa. "En nyt mitenkään suoraan asiaa kysynyt, mutta oletin, että Izumi osaa sanoa asiaan jotain ennen, kun mahdollinen raskaus on saatettu jo alkuun eikä vasta sitten sen jälkeen. Kyseessä nyt on joka tapauksessa aikuinen nainen. Ei niitä mielipiteitä kukaan rautalangasta ala vääntämään tai tikulla kaivamaan, jos ei saa suutaan auki ajoissa, mutta Izumi ei kieltäytynyt suoraan missään kohdassa eikä pahemmin laittanut vastaankaan kun itse hommaan päästiin. Sitten vasta, kun loppu alkoi häämöttämään, niin Izumi ilmoitti, että eipä olekaan vielä valmis äidiksi. Siinä kohdassa nyt en enää asialle voinut mitään ja kun yritin saada selvyyttä asiaan Izumilta, niin siitä tuli vaan riita", vastaan kysymykseen.

Sitten mahdollisiin ns. tunteisiin Izumia kohtaan, jota nyt en tuntenut kyllä häntä kohtaan tai siis ainakaan mitään rakkautta. Yukimura sanoikin siihen, ettei minun nyt tarvinnut palavaa rakkautta alkaa esittämään Izumia kohtaan, mutta jotain minun kuitenkin pitäisi tuntea häntä kohtaan. Välittämistä oli lisäksi monenlaista. "Tietenkin täytyy. En ole täysin tunteeton aasi, joka ei asiaa itse tajuaisi, mutta tarkoitin, etten rakasta häntä mitenkään. En pidä naisista siinä mielessä edes", sanon siihen, mutta edelleenkin, tietenkin auttaisin sen verran mitä osaan auttaa, jos Izumi suostuu ottamaan apua vastaan. Väkisin en mitään aijo tyrkyttää kuitenkaan. Siitä saa vaan seuraavan riidan aikaan. Mutta seuraava asia jatkui siitä, että mikä Izumi halusi mahdollisesti olla mahdolliselle lapselleen ja se pitäisi sopia Izumin kanssa kun aika koittaa. "Tiedän kyllä senkin", sanon siihen. Samalla mieleeni kuitenkin juolahti sekin, jos asiat saadaan ylipäätään ratkaistua, niin Izumi voisi ehkä haluta jotain vielä enemmänkin. Kuten kunnollisen perheen ja ehkä pelkkä perhe ei riittäisi, vaan pitäisi alkaa miettimään jotain parisuhdettakin ja kohta huomaisin olevani varmaan naimisissakin. En ollut kiinnostunut naisista, en halunnut yhtäkään naista rinnalleni siinä mielessä. Minulla oli ainoastaan tunteita Yukimuraa kohtaan, joita en suoraan kyllä ollutkaan myöntänyt tai en ainakaan vielä toistaiseksi, mutta en osannut kuvitella elämää naisen kanssa samalla tavalla mitä osasin kuvitella Yukimuran suhteen.

Seuraavaksi kuitenkin siihen, että mikä on minun ongelma ja mikä ei ja nyt olin jotenkin typerä asian suhteen, kun en sattunut ottamaan ongelmakseni Izumin ongelmaa. Yukimura selitti siitä, että yhdessä ne asiat joka tapauksessa pitäisi ratkaista eli se, mikä oli Izumin ongelma, oli myös minunkin ongelma. "Koko nainen on yksi ongelma! Jos hän olisi osannut avata suunsa aikaisemmin, niin tässä ei oltaisi. Olisin kyllä saanut järjestettyä lapsenhankinnan mahdolliseksi jonkun toisenkin kanssa, jos vaan olisin halunnut, mutta en lue yhdenkään ajatuksia. Jos nainen ei osaa avata suutaan H-hetkellä, niin en voi sille mitään, mutta kyllä tiedän sen, että asioista pitää sopia yhdessä", sanon lopuksi, mutta kyllä asiat olivat nyt levähtäneet vielä pahemmin ja ajatukset olivat myös päässänikin levällään niin kuin Jokisen eväät, mikä ei yhtään auttanut asiaa. En enää edes tiennyt, että mitä pitäisi ajatella. Tiesin nyt vaan sen, että asioista pitäisi puhua kaikkien osapuolien kanssa. Ehkä se selventää kaikkien ajatuksia ja saisi selon tälle sokkelolle.

"Olen todella pahoillani aiheuttamastani ongelmasta. Olisi pitänyt puhua asiasta ensin kanssasi ennen kuin lähdin yksin sooloilemaan", sanon laskien samalla katsettani. Olin seuraavaksi joka tapauksessa nousemassa ylös tai lähinnä vaan sen verran, että saisin nyt edes vaatetta päälleni. Sain tosin vaan sen paidan käsiini, kun Yukimura kyseli siitä, että hakisiko hän Saeryosin paikalle hoitamaan palovammat rintakehäni kohdilta ja käsistäni. Vai sitten vaan pelkkää vettä lievittämään kipua. "Älä hae enää yhtäkään osapuolta tähän sotkuun mukaan. Ei hänen tarvitse tietää tästä mitään. Vesi riittää, kiitos", sanon siihen, vaikka tietenkin vammat olisi parempi hoitaa nopeasti pois, mutta ei nyt. En halunnut enää yhtäkään tähän sotkuun mukaan. Riitti, että olin sotkenut neljän osapuolen elämän. Ei siihen enää viidettä tarvittu enkä halunnut selittää hänelle vammojen synnystä yhtään mitään. Enkä jaksanut kehittää mitään tarinaakaan siitä, että miksi rintakehässäni oli kaksi naisen kädenjälkeä tai miten vasen käteni oli kyynerpäästä alaspäin aikalailla palovamman peitossa ja mitä kämmenilleni tapahtui. Sattuihan niihin eikä vammat herkullisilta näyttäneet ja vammat saattoivat olla jopa vakavia, mutta en halunnut enää yhtäkään tähän sotkuun ja kaiketi sitten ansaitsin ne, kerta olin oikea idiootti tämän asian hoitamisen suhteen. Kiskoin kuitenkin sen paidan päälleni. Samoihin aikoihin Ruikin oli kysellyt siskonsa paidasta, jonka Yukimura kävi viemässä hänelle. Rui kaiketi otti paidan vastaan ja Yukimura kyseli, että oliko Izumi rauhoittunut. "Kyllä hän on jo suhteellisen rauhallinen, mutta häntä ärsyttää kuitenkin edelleenkin. Kuinka niin? Oletteko keksineet jonkun ratkaisun asiaan?" kuulin naisen selittävän ovelta. Minä puolestani kurottelin sen hakamankin lattialta ja puin päälleni. Lopuksi etsin vielä siteen oikean silmäni eteen, vaikka hommien hoito olikin ollut astetta vaikeampaa, koska kämmeniin sattui.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
01:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro vaikutti kyllä jossain määrin ymmärtävän missä mentiin, tietenkin, ei hän paha ollut. Hieman vain kokematon tällaisissa asioissa. Mutta virheistä oppi eikä tämä nyt sellainen katastrofi ollut, etteikö siitä voisi selvitä, koska kaikki osapuolet olivat vielä hengissä. Yukimura oli ihan tyytyväinen, että Rokuro osoitti omatoimisuutta asioissa, vaikka lapsi olikin tullut hivenen yllätyksenä ja hän ei vieläkään ihan tiennyt miten suhtautua asiaan. Rokuro halusi lapsen… hänen kanssaan, mutta koska se oli mahdotonta, hänen piti hommata lapsi Izumin kanssa. Vaikeaa. Izumin todellinen mielipide asiasta oli kuitenkin vielä epäselvä ja se oli melko tärkeä tässä tilanteessa. Yukimura oli kuitenkin mennyt viemään Izumin paitaa Ruille ja koska Rokuro pukeutui huoneessa, hän siirtyi oven suusta käytävälle ja veti oven kiinni, jotta tämä sai pukeutua rauhassa.

Ruin mukaan Izumi ilmeisesti oli jo hivenen rauhoittunut, mutta ärsyyntynyt. Tämä kysyi vielä syytä Yukimuran kyselyihin. Ei sillä sen ihmeellisempää syytä ollut, kuin olla kohtelias kysymys toisen voinnista, Izumi kun vaikutti melko järkyttyneeltä. Rui kysyi myös, että olivatko he keksineet jonkin ratkaisun asiaan. ”Emme vielä, siitä pitäisi puhua yhdessä, kun kaikki ovat ensin omalta osaltaan rauhoittuneet ja miettineet asioita. Sinä nyt et varsinaisesti tähän sotkuun kuulu, mutta olisi ehkä hyvä jos olisit mukana keskusteluissa, Izumilla voisi olla parempi olo kuin kahdestaan meidän kanssamme.” Yukimura vastasi siihen, muttei kyllä vielä tiennyt missä kohtaa asiasta kannattaisi puhua. Vielä tänään ainakin, turha sitä olisi venyttää huomiselle, menisi vain kaikkien yöunet pilalle. ”Ehkä joskus tunnin päästä, jos se vain käy teille?” Hän ehdotti vielä madaltaen sitten ääntään. ”Rokuro ei ole paha, hän ymmärtää kyllä tehneensä väärin ja on pahoillaan…” Hän sanoi vielä Ruille. Ei hän halunnut, että muut kuvittelivat Rokuron joksikin… no sellaiseksi mitä Yukimura itse oli.

”Lupasin hakea Rokurolle vettä, joten nähdään myöhemmin.” Yukimura sanoi vielä Ruille hymyillen hieman ja lähti sitten käytävää pitkin portaisiin ja siitä alas kohti keittiötä. Keittiön edessä odotti yllätys… Nimittäin Shun. Tämä nukkui lattialla… ei kun ei tainnut nukkua. Yukimura kumartui tarkastamaan tätä lähemmin, hänen kaulassaan oli veriset puremajäljet ja tämä oli muutenkin aika elottoman näköinen ja veri oli selvästi jossain ihan muualla, kuin missä sen kuuluisi olla. Kuka tämänkin oli tehnyt? Hakidonmuya tai Dorian? Vampyyrin tekosilta tämä selvästi näytti, mutta vampyyrithän nukkuivat. Miten kauan Shun oli oikein jo lojunut tässä kuolleena? Mutta Rokuro oli nyt tärkeämpi, vaikka Shunin kuolemasta olisikin ilmoitettava muille pian.

Yukimura astui keittiöön ja alkoi etsimään jotain astiaa, mihin saisi vettä isosta vesitynnyristä keittiön nurkassa, johon yleensä joku haki aina aamuisin uutta vettä kaivosta, jos muisti. Hän löysi vedenhakuun tarkoitetun sangon ja täytti sen tynnyristä vedellä. Hän oli jo lähtemässä, kun astui johonkin, mistä pöllähti jotakin ilmoille. Hän tajusi sen olevan kasa tuhkaa? Katsottuaan tarkemmin, tuhkakasassa oli myös vaatekappaleita, tai niiden riekaleita. (?) Kukaan tuskin oli polttanut tuossa nuotiota tai kenenkään vaatteita, joten kyseessä taisi olla joku onneton vampyyri, mahdollisesti Hakidonmuya vaatteista päätellen. Ja muutenkin Dorian vaikutti sellaiselta, että osasi kyllä varoa muuttumasta kasaksi tuhkaa, joten oli vaikea kuvitella hänen olevan tuossa. Eli Shun ja Hakidonmuya olivat molemmat kuolleet? Todennäköisesti tapelleet ja tappaneet toisensa, ellei joku ollut vielä osallistunut tappeluun. Joko Dorian, joka oli tappanut Shunin tämän tapettua Hakidonmuyan, tai sitten kuka tahansa muu paitsi Dorian, joka oli tappanut Hakidonmuyan siksi, koska tämä oli syönyt Shunin. Tämä touhu täällä linnassa alkoi mennä aina vain omituisemmaksi, mutta Rokuro odotti.

Yukimura palasi sangon kanssa yläkertaan ja kävi hakemassa Saeryosin sairaanhoitopisteestä sidetarpeita, koska niitä säilytettiin siellä, jotta kaikki tiesivät mistä etsiä niitä. Sitten hän palasi hänen ja Rokuron huoneeseen, jossa Rokuro oli jo saanut vaatteet päälleen. Hän laski sangon ja siteet lattialle ja sulki oven. ”Täällä liikkuminen ei todellakaan ole turvallista, taas on kuollut kaksi lisää. Shun päätyi ilmeisesti jommankumman vampyyrin ruuaksi ja se toinen vampyyri päätyi tuhkaksi keittiön lattialle, ruumista oli vaikea tunnistaa siitä kasasta, mutta mahdollisesti Hakidonmuya, jotenkin vaikea kuvitella, että se olisi Dorian. No sittenhän sen näkee, kun aurinko laskee, että kumpi on vielä elävien kirjoissa… tai elävienkuolleidenkirjoissa.” Yukimura sanoi pudistellen päätään. Hän alkoi kaivata ryyppyä. Ensin hirveää draamaa Rokuron ja Izumin lapsijupakasta ja sitten vähän ruumiita keittiössä, ihan normi päivä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
10:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Yukimura astui huoneesta kokonaan ulos ja laittoi oven kiinni perässään minun toljottaessa häntä kuin idiootti, mutta oikeastaan jollain jännällä tavalla hän osasi olla hurjan söpön näköinen. Kai se oli se kun pukeutuminen oli täysi vastakohta omastani. Lisäksi suloisissa ja komeissa miehissä harvemmin oli samassa paketissa ystävällisyys, kohtaliaisuus ja mukavuus mukana, mutta Yukimurasta löytyi kyllä kaikki. Samalla hypistelin sitä Izumin paitaa käsissäni, koska Yukimurahan oli antanut sen minulle kun sitä olin tullut hakemaan, koska Izumi ei tietenkään itse suostunut astumaan huoneesta ulos ilman paitaa. Meillä ei kuitenkaan ollut paljoa vaatteita mukana. Minulla oli tämän lisäksi vaan yksi kimono. Izumilla oli jotkut samantyyliset vaihtovaatteet, mitä tälläkin hetkellä piti päällään, mutta ne olivat ilmeisesti pesuntarpeessa, joten Izumi halusi tämän paidan takaisin mahdollisimman nopeasti. Mitä jätti sen huoneeseen lojumaan, olisi pukenut sen päälleen ja lähtenyt vasta sitten.

Joka tapauksessa Yukimura ja Rokuro eivät olleet saaneet asioita ainakaan vielä järjestykseen, koska siitä pitäisi puhua ensinnäkin yhdessä niin, että kaikki osapuolet olivat paikalla. Lisäksi Yukimura oli sitä mieltä, että minäkin voisin osallisia siihen, koska Izumilla olisi silloin joku edes turvanaan. "Niin se on kyllä totta", sain toljotukseltani sanottua, mutta keräsin kuitenkin itseni ja käänsin hieman katsettani, että en toljottaisi koko aikaa niin kuin joku idiootti. Yukimura jatkoi, että tunnin päästä olisi hyvä aika keskustelulle, jos se vaan meille käy. "Minulle käy koska vaan. Ilmoitan siitä vaan Izumille", vastaan kysymykseen. Lopuksi kuitenkin vielä siihen, että Rokuro ei siis ollut paha, hän ymmärtää virheensä ja on pahoillaan. "Kyllä minä sen uskon, mutta Izumi on yleensä paljon vaikeampi uskomaan, mutta voin sanoa sen kyllä hänelle", sanon siihen, vaikka eipä se nyt kyllä oikeastaan kuulunut minulle, että mitä Rokuro oli. Ei hän minulle mitään ollut tehnyt, mutta kyllä tuo kuitenkin oli hyvä tietää, koska olin kuitenkin ottanut siitä jo ongelman itselleni, mille en vaan voinut mitään. Halusin auttaa aina parhaani mukaan muita.

Pian Yukimura kuitenkin ilmoitti, että luvannut hakea Rokurolle vettä, joten näkisimme myöhemmin. "Selvä..." sanon siihen ja vedän hymyn taas kasvoilleni. Kun mies sitten lähti, niin jäin hetkeksi katsomaan tämän perään, mutta heräsin kuitenkin haaveistani melko pian ja astelin sen Izumin paidan kanssa meidän huoneeseen ja suljin oven perässäni. "Jäitkö asumaan sinne, kun yhden paidan hakeminen kesti noin kauan?" Izumi kysyi ensimmäisenä. "En. Kävin Yukimuran kanssa keskustelun siitä, että puhuisimme asiat halki heidän kanssaan tunnin päästä, ettei asia jäisi vaivaavaan ja kaikki olisivat samalla kartalla asian suhteen. Mielestäni se olisi järkeää. Lisäksi Rokuro on kuulemma pahoillaan ja ymmärtää virheensä", vastaan Izumille. "Joo varmasti onkin. Hän halusi lastaan niin kovaa, että oli sen verran pahassa kiihkon vallassa, että tuskin edes on ymmärtänyt mitään. Tämä Yukimurako hänen puolestaan oli puhunut?" Izumi kyseli perään. "Kyllä... Mutta hän sanoi, että Rokuro ymmärsi tehneensä väärin. Tuskin hän nyt sellaisesta valehtelisi", vastaan taas kysymykseen Izumin napatessa paitansa käsistäni ja veti sen päälleen. "Yukimura ja Rokuro ovat toistensa tuttuja ja varmaankin suhteellisen läheisissä väleissä kerta ovat samassa huoneessakin keskenään. Mistä tiedät, ettei mies vaan sanonut asian olevan niin?" Izumi jatkoi kyselyään. "En tiedäkään, mutta asia selviää kyllä tunnin päästä, koska silloin pidämme sen keskustelutuokion asian suhteen", vastaan siskolleni. "Aivan niin... Totta kai... Et sattuisi olemaan sen miehen pauloissa tai jotain kun ilmeisesti uskot kaiken mitä hän sanoo?" Izumi jatkoi jälleen. "En, mutta saan minä tuntea vetoa keneen haluan, jos tunnen. En tarvitse lupaasi siihen", vastasin, vaikka ehkä sitten taisin olla. En kyllä yleensä valehdellut, mutta en ollut itsekään asiasta varma. Mutta olen kuitenkin täysi-ikäinen, kyllä minulla on oikeus ihastua keneen haluan ja viettää aikaani kenen kanssa halua. "Niin, mutta oletko ajatellut, että itse olet vasta 18-vuotias ja Yukimura on jo varttuneempi mies, vaikka ei toki miltään ikälopulta tietenkään näytä, mutta uskoisin, että hän on lähemmäs jo kolmeakymmentä", Izumi selitti. "Ihan sama. Ikä on vaan numero ja saanhan olla keneen vaan ihastunut halumatta naimisiin", sanahdan siihen. "Eli olet ihastunut häneen, tiesin sen", Izumi tokaisi tyytyväisenä. No, hyvä, että hän on viimmein rauhoittunut ja elämä hymyilee.
_________________________________________________

ROKURO

Yukimura siirtyi oven toiselle puolelle ja laittoi oven kiinni perässään kun aloitin pukeutumisoperaationi. Rui oli selvästi edelleenkin ovella, koska kuulin heidän puhuvan oven takana siitä, että meidän kaikkien olisi hyvä puhua asiat halki ja että se pidettäisiin tunnin päästä, jos se vaan naisille sopi. Ruille selvästi sopi, mutta Izumi oli taisi kai sitten olla asia erikseen. Lopuksi Yukimura pyyteli anteeksi puolestani Ruilta. Olisin kyllä itsekin voinut tehdä sen, mutta toisaalta ei Ruilta anteeksi tarvitse pyytää vaan Izumilta, mutta onhan tuokin hyvä tietää jo valmiiksi. En tosin vieläkään ollut varma, että mitä ihmettä oikein olin ajatellut kun hoidin asian niin kauniisti, että ei tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa. Niin pahasti olin asian selvästikin tyrinyt.

Sen keskustelun jälkeen Yukimura ilmeisesti lähti ovelta ja Rui vasta vähän ajan päästä siitä kun Yukimura oli lähtenyt, koska askeleet kyllä kuuluivat aika selvästi oven läpi. Yukimuralla nyt ei ollut kenkiä, joten hänen askeleensa nyt eivät samalla tavalla kuitenkaan kuuluneet, mutta Ruilla oli selvästi ollut jotain jaloissaan. Tulin kuitenkin seuraavaksi siihen tulokseen, että tällä hetkellä päälläni oleva paita kyllä esitelli aika selvästi jokaisen palovamman, jonka olin Izumilta saanut mukavaksi muistoksi virheestäni. Pääsin siis siihen tulokseen, että voisin vaihtaa vaatetta johonkin muuhun, mutta ainut vaan, että eipä minulla oikein ollut muuta. No, Yukimuralla oli ainakin niitä kimonoitaan, joten ehkä yhden sellaisen lainaaminen ei maailmanloppua kuitenkaan synnyttäisi. Etsin kaapisti jonkun tumman kimonon niiden muiden kimonoiden joukosta, jotka itse olin kaappiin järjestänytkin. Riisuin kuitenkin sen paidan ja hakaman ja puin sitten sen kimonon päälleni ja sidoin kiinni vyötärölleni. Se ainakin peitti kaiken muun paitsi kämmenet, mutta peitti ainakin ne rintakehän jäljet.

Yukimura pääsi myöskin paikalle ihan kunnon sangon kanssa, joka oli täytetty vedellä. Mukaan oli näköjään tarttunut myös sidettä ja sanko ja siteet pääsivät lattialle odottamaan. Yukimura sulki myöskin sen oven. Itse astelin toki sen sangon ja siteen luo ja kyykistyin lattialle. Nostan tumman kimonon hihat ylös, etten kastelisi sitä ja upotin käteni sankoon purren samalla huultani, koska kyllä se oli aikalailla ensialkuun tuntunut, mutta kyllä se alkoi helpottamaan kipua. Yukimura kuitenkin ilmoitti, että täällä liikkuminen ei olisi kuulemma kovinkaan turvallista ja pian selvisi syykin siihen. Kaksi oli taas kuollut. "Siitähän puhuttiin viimeksi eilen illalla. Miten se nyt muka taas voisi olla mahdollista? Mikä täkäläisiä oikein vaivaa?" ihmettelin siihen, koska siitähän oltiin sovittu eilen. Samalla selvisi myöskin se, että toinen kuolleista oli Shun, joka oli joutunut jommankumman vampyyrin syömäksi. Toinen vampyyri oli sitten joutunut tuhkaksi lattialle, mutta kasasta oli kuulemma vaikea tunnistaa, että kumpi se oli, mutta Yukimura epäili Hakidonmuyaa. "Mitä vampyyri keittiössä muka teki?" kysyn siinä kohdassa. Eikö vampyyrit nuku kellarissa päivällä? Jos vampyyri olisi ollut yöllä tai illalla keittiössä, ei hän olisi palanut tuhkaksi, joten vampyyrin oli pakko olla päivällä siellä, mutta miksi? Mutta oli tämäkin nyt taas. Meitä oli kuollut siis jo neljä, joista kahden viimeisen kuolema on mysteeri. Tai ainakin sen vampyyrin kuolema. Shunin oli ilmeisesti tappanut jompikumpi vampyyri, mutta tuhkakasaa oli aika vaikea kuulustella tai tokihan sitä aina voisi kuulustella, mutta kasa ei pahemmin vastaisi kysymyksiin.

Avasin kuitenkin seuraavaksi hieman sitä kimonoa päälläni niin, että sain sen rintakehäni vammojen edestä pois ja yritin jotenkin sitten saada niitäkin kasteltua, mutta se nyt oli hieman vaikeampaa, koska rintekää ei voinut vaan tunkea sankoon toisin kuin kädet, joten ensin oli pakko kumartua ihan sangon yläpuolelle ja sitten vasta yrittää saada helpotusta niihinkin. "Aivan tosiaan... Lainasin yhtä kimonoistasi, koska se peittää enemmän jälkiä", päätin vielä ilmoittaa. "Toivottavasti ei haittaa", jatkoin vielä perään. Kun jotenkin olin saanut vettä palovammoilleni, niin sitten piti jotenkin koittaa kaiketi saada siteet paikalleen. Tosin sidettä oli vaikea saada itse hyvin rintakehänsä ympärille ja vielä vähemmän helposti käsiensä ympärille aina yhtä kättä vaan apuna käyttäen, mutta päätin kuitenkin yrittää. Riisuin kimonon ylävartaloni edestä kokonaan pois, koska muutenhan tästä ei tulisi mitään. Ei, että nytkään olisi tullut eikä siitä oikein tullutkaan ja näytti yritykseni varmaankin aika onnettomalta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
13:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro oli näemmä tullut siihen tulokseen, että ei halunnutkaan omia vaatteitaan, vaan Yukimuran vaatteet olivat kivemmat, koska tällä näkyi olevan päällä aika tutun näköinen kimono. Ei se nyt haitannut, olihan kimono ehkä hieman mukavampi vaate Rokuron palovammoja ajatellen, mutta se oli kyllä nyt pahasti tiellä palovammojen hoitamista ajatellen. Rokuro aloittikin tuskiensa lievittämisen iskemällä kätensä vesisankoon melkein heti, kun Yukimura oli sen lattialle saanut. Raukka pieni, no kyllä hän kesti, oli hän pahempaakin joutunut sietämään. Sitten alettiin keskustella linnan puutteellisesta turvallisuudesta, koska kuolleita oli nyt tullut pelottavan paljon lyhyessä ajassa. Deliah nyt kuoli omaa saamattomuuttaan aikaa sitten, mutta Aisun oli tappanut Envy viimeksi eilen, olkoonkin, että Aisu oli ilmeisesti itse kerjännyt verta nenästään. Ja nyt Shun ja jompikumpi vampyyri. Luultavasti, ja toivottavasti, Hakidonmuya, koska tästähän voisi kehkeytyä todellinen ongelma, jos Dorian olisi sanonut itsensä irti hommasta ja kaikesta muustakin ja ruvennut toimittamaan tuhkakasan virkaa. Hän nyt kuitenkin oli se, joka sotaa ja puolustusta eniten johti. Olihan Yukimurakin toki sotilas, mutta hän oli enemmän taktikko ja perehtyneempi siihen, miten sotatilanteita pystyi välttämään. Ja sen jälkeen, kun hänen veljensä oli tehnyt yllätysvisiitin Uedaan, hän oli lähinnä keskittynyt piileksimiseen, joten tällainen rivisotilaana toimiminen oli hänelle aivan uusi kokemus. Ei hän yleensä ikinä ollut se, joka jökötti muurilla vahdissa, hänellä oli vartijat sitä varten.

Mutta siitä itse asiasta, eli kuoleman tapauksista, että niistähän viimeksi edellisiltana oltiin yhdessä puhuttu, joten mikä tätä porukkaa oikein vaivasi. ”Erittäin hyvä kysymys, mutta olen aivan varma, että Shunilla oli kaulassa hampaan jäljet ja tämä kärsi pahemman luokan anemiasta, eikä selvästikään ole ollut elävien kirjoissa enää pitkään, ja se tuhkakasakin keskellä keittiön lattiaa ei vaikuttanut siltä, että joku oli vain kyhännyt siihen nuotion.” Yukimura vastasi. Lisäksi Rokuro ihmetteli, että mitä vampyyri keittiössä edes oli tehnyt. ”En tiedä, siksi oletankin, että kyseessä oli Hakidonmuya, Dorian on mielestäni aika tarkka siitä, että on kellarissaan hyvissä ajoin ennen auringon nousua ja tulee sieltä ylös vasta kun aurinko on varmasti laskenut. Ei tunnu kovinkaan oletettavalta, että hän olisi unissaan kävellyt keittiöön kärventymään hengiltä ja Hakidonmuya vaikutti häntä alttiimmalta seuraamaan janoaan, Dorian on käyttäytynyt alusta asti verensaantinsa kanssa aika hillitysti. Sen valtauksenkin aikana hän vain tappoi vihollisia, Hakidonmuya jäi ruokailemaan vähän joka välissä, vaikka luulisi sellaisen verimäärän koettelevan kenen tahansa vampyyrin hillintää.” Yukimura arveli vielä tai haki vahvistuksia epäilyilleen ja oli nyt kyllä jo aika varma, että Dorian oli edelleen kellarissaan turvallisesti nukkumassa.

Rokuro sääsi yhä palovammojensa kanssa ja koetti saada rintakehänsä vammoja jotenkin vilvoitettua vedellä, vaikka aika hankalan näköisesti. Siinä kohtaa tämä sanoi, että oli lainannut Yukimuran kimonoa, koska se peitti paremmin jäljet. Toivoi hän myös, että se ei haitannut. ”Ei tietenkään, kyllähän noita nyt riittää.” Yukimura vastasi Rokuron laskiessa kimonoa päältään yrittäen jotenkin suoriutua siteiden kanssa. ”Jos minä auttaisin?” Yukimura ehdotti, koska ei tuosta nyt näyttänyt mitään tulevan. Hän otti sen enempää vastausta odottamatta siteet Rokurolta ja kasteli ne vesisangossa ja puristi enimmät vedet pois ja alkoi kietoa sidettä Rokuron rintakehän ympärille palovammojen päälle. Kyllä se hetken aikaa auttaisi, kunnes side kuivuisi, mutta sen voisi sitten kastella uudestaan. Samoin hän kasteli siteitä, puristi vedet pois ja alkoi kietoa niitä Rokuron käsien ympärille. (?)

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
13:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimuran mielestä oli erittäin hyvä kysymys, että mikä tätä porukkaa vaivasi. Mutta totta, se oli kyllä erittäin hyvä kysymys, koska en pahemmin itsekään tiennyt vastausta kysymykseen ja siksihän olin moisen kysymyksen ilmoille päästänytkin. Jotenkin typerää toimintaa. Lisäksi asiasta varmaan pitäisi kertoa myös muillekin ellei muut jo tietäneet asiasta. Itse en ollut kyllä tiennyt, koska kun olin itse tänä aamuna keittiössä käynyt tekemässä Yukimuralle tämän perinteisen aamupalan teen kera, niin ei siellä kyllä silloin vielä mitään raatoja ja tuhkaa makaillut. Yukimura oli kuitenkin kuulemma varma siitä, että Shunilla oli ollut hampaan jäljet kaulallaan. Lisäksi mies oli kärsinyt pahemman luokan anemiasta ja oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Tuhkakasa lattialla ei kuitenkaan vaikuttanut nuotiolta. "Miksi kukaan edes olisi tehnyt keittiöön nuotion, herää kysymys?" kysyn siinä kohdassa, koska se kuulosti todella typerältä. Kuka edes tekee nuotion sisälle? Ei siinäkään ollut järkeä. "Joka tapauksessa, silloin kun itse kävin tekemässä aamupalasi keittiössä, niin ei siellä mitään ollut. Samalla myös olin siivonnut sen aiheuttamani sotkun. He ovat kuitenkin kuolleet vasta joskus sen jälkeen, kun minä pääsin keittiöstä pois. Tai oikeastaan vasta joskus sitten, kun olin saanut tuotua astiat takaisin ja tiskattua ne. Eli joskus puoli kymmenen jälkeen he ovat kuolleet. Eli varmaankin joskus kymmenen ja neljän välillä. Mutta jos Shun kerta oli ollut jo jonkin aikaa kuolleena ja jos kyseessä oli pahemman luokan anemia, niin he varmaan kuolivat puoli kymmenen ja kahdentoista välisenä aikana. Enhän nyt toki ole varma, koska en ole heitä itse nähnyt ja joku muu tietää varmasti tällaisista asioista tarkemmin", selitän omaa näkemystäni asiaan koittaen edelleenkin saada sidettä jotenkin rintakehäni ympärille, mutta ei siitä vieläkään mitään ollut tullut.

Sitten siihen, että miksi vampyyri ylipäätään oli ollut keittiössä. Yukimura ei tiennyt ja olettikin siksi, että kyseessä nimenomaan oli Hakidonmuya, koska Dorian oli asiasta tarkempi. "Hakidonmuya oli muutenkin ollut paljon arvaamattomampi, joten ihan mahdollista. Mutta en kuitenkaan käsitä, että miksi vampyyri olisi omasta tahdostaan siihen kellon aikaan keittiössä, koska aurinko on jo noussut siinä kohdassa. Ei se käy mielestäni järkeen", sanon siihen. Joka tapauksessa vampyyri oli kai keittiössä nälän tunteen takia tai ainakin Yukimuran selityksen mukaan. No yleensähän ruoka löytyi keittiöstä, mutta vampyyrit eivät syöneet leipää tai mitään muutakaan ns. ihmismäistä ruokaa, vaan joivat verta, joten miksi juuri keittiö? Ei keittiössä ollut edelleenkään järkeä.

Yukimuraa ei kuitenkaan haitannut, että lainasin tämän kimonoa, mikä toki oli hyvä. "Ehkä meidän pitäisi ottaa Shunin ja Hakidonmuyan kuolema puheeksi yleisesti. Samalla saattaisi paljastua myös heidän kuolemansa tarkempi aika ja ehkä jopa syykin. Saattaahan heidän kuolemaan liittyä joku kolmaskin", ehdotin, vaikka en sitten tiennyt, että nyt hetikö vai joskus myöhemmin. Nyt heti varmaan, koska mikä järki myöhemmässä ajassa oli? Yukimura puolestaan oli kuitenkin sitä mieltä, että minä tarvitsin apua siteiden suhteen. Eipä hän tosin mitään vastausta odottanut, koska ryhtyi jo toimeen, joten eipä siihen varmaan pahemmin mitään tarvinnut enää vastatakaan. Yukimura kasteli siteet ensin ja kietoi yhden rintakehäni kohdille ja jatkoi sitten käsien siteen kietomisella. "Kiitos", kiitin kuitenkin, koska eipä siitä yksin mitään kuitenkaan olisi tullut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
14:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ruumiita ei kuulemma ainakaan ollut vielä silloin, kun Rokuro oli siellä siivoamassa eilistä sotkuaan ja laittamassa aamiaista, eikä silloinkaan, kun hän oli mennyt tiskaamaan likaiset astiat ennen vahtivuoron alkamista. Eli heidän vahtivuoronsa aikana se oli todennäköisesti tapahtunut, olivathan he tässä jo jonkin aikaa ehtineet olla, mutta Shun oli sen verran kuivettunut jo, että oli hän siinä pidemmän aikaa jo maannut kuolleena. Aika oli myös erittäin huono sille, että vampyyri olisi huvikseen liikkunut kellarin ulkopuolella, eikä luulisi kummankaan olleen liikkeellä siihen aikaan. Mutta jotenkin vampyyri oli päätynyt keittiöön kuolemaan ja tuskin käveli sinne unissaan. Mutta asia oli Rokurosta otettava taas kaikkien kanssa puheeksi, missä hän oli ihan oikeassa. ”Totta, ehkä mysteerikuolemakin selviää sitten, voi olla, että he tappoivat toisensa, mutta voi olla, että mukana oli tosiaan joku kolmas osapuoli ja ehkä joku on nähnyt jotakin epäilyttävää tai tietää jotakin asiasta.” Yukimura vastasi huokaisten. Pitäisi varmaan puhua asiasta heti, koska tämä oli nyt kuitenkin hieman vakavampi asia, kuin Rokuron ja Izumin parisuhderiita. Mutta Dorian nukkui kellarissaan, ellei ollut kuollut, ja osalla oli vahtivuoro kesken. Shunilla olisi kyllä pitänyt olla nyt vahtivuoro. ”Koska Shun on nyt kuollut, niin sehän tarkoittaa sitä, että vahdissa on vajaamiehitys tällä hetkellä?” Yukimura sanoi huomionsa ääneen. Vartiossa oleville olisi ainakin hyvä kertoa, miksi Shun ei ollut ilmaantunut muurille.

Yukimura sai Rokuron palovammat sidottua ja tämä kiitteli siitä ja sitten pitäisi varmaan mennä ilmoittamaan asiasta muille, siitä että nyt oli taas palaverin paikka, koska Shun ja Hakidonmuya olivat kuolleet pois. Jotenkin linnan sisäistä turvallisuutta olisi saatava parannettua, heillä oli ulkopuolisessakin uhassa ihan tarpeeksi, jos tässä nyt piti alkaa pelätä muitakin henkensä edestä, niin tästä ei tulisi yhtään mitään. ”Kaipa sitten pitää mennä ilmoittamaan asiasta ja Izumille ja Ruille pitää sanoa, että oman henkilökohtaisen ongelman puiminen saa siirtyä tuonnemmaksi. Oletan, että et ehkä halua juuri nyt mennä puhumaan heille, joten menetkö kertomaan vahtivuorossa olijoille, miten Shunin on käynyt? Ja sitten etsiä pihalta muut, keitä sillä nyt on, niin minä voin etsiä sisältä kaikki elolliset ketä löytyy ja sitten suuntaamme varmaan kellariin piristämään Dorianin päivää näillä iloisilla uutisilla.” Hän huokaisi, tästä oli tulossa kamalan raskas päivä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
15:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kun olin sanonut siitä, että muillekin pitäisi kertoa tai siis ehdotin kyllä vaan, mutta näin Yukimurankin mielestä kuulemma pitäisi tehdä, joten niin sitten varmaankin tehtiin myös. Mutta toivottavasti asia tosiaan ratkaisi, koska eihän tästä nyt tulisi mitään, jos pitäisi pelätä henkensä puolesta ihan kunnolla, kun porukkaa kuoli linnan muurien sisäpuolella paljon enemmän kuin niiden ulkopuolella. Tätäkö tämä nyt sitten tulisi olemaan aina siihen asti kunnes joku yksi olisi jäänyt henkiin tai muutama? Huoneolla tuurilla ne muutamatkin tulevat kuolemaan. Selvää kuitenkin oli, että näin ei voinut jatkaa. Mihin meistä olisi, jos joukkomme kuolisi näin yksi kerrallaan tai no viimeinen kuolema käsitti kaksi kuolemaa yhdellä iskulla. Ainut vaan tuhkista oli aika huono alkaa tutkimaan kuolinhetkeä. Kyllähän Shun ja Hakidonmuya - jos se nyt edes on hän - ovat voineet kuolla täysin eri aikoihinkin. Yukimura puolestaan huomioi sen, että Shuninhan olisi pitänyt olla tällä hetkellä vartiossa, joten muurilla oli vajaamiehitys tällä hetkellä. "Niin ellei joku tuuraa häntä", sanon siihen, mutta kyllä, jos kukaan ei ollut Shunin tilalla, niin silloin muurilla oli vajaamiehitys.

Kun palovammojen hoito oli saatu hoidettua, niin Yukimura sanoi sitten siitä, että nyt varmaan oli oikea aika kertoa asiasta muille ja sen minun ja Izumin ongelman voisi lykätä tuonnemmas. Ei sinänsä haitannut yhtään, koska en osannut yhtään sanoa, että mitä siitä sitten edes mahtoi tulla. Ei sillä kuitenkaan, että oli muka jotenkin hyvä asia, että porukkaa kuolee, mutta onpahan syy ainakin lykätä sitä ongelmaa myöhemmälle, vaikka pitää sekin toki selvittää, mutta ei nyt. Yukimura vielä jatkoi, että jos minä menisin ilmoittamaan asiasta vahtivuorolaisille ja muille, jotka olivat ulkona, niin Yukimura ilmoittaa sisällä oleville. "Tehdään niin", totean siihen ja nousen ylös lattialta ja kiskon samalla sen kimonon kunnolla päälleni ja sidon kiinni.

Jatkoin huoneesta ulos ja käytävälle ja käytävältä toki portaisiin, jotka johtivat alakertaan, jonka kautta pääsin ulos linnasta. Ensin siis muurille, joten jatkoin muurille vieville portaisiin tajuten vasta nyt, että jotkut kengätkin toki olisivat olleet hyvä ratkaisu, mutta meni jo. Ne olivat jääneet huoneeseen. Eikä niitä nyt moisen ilmoittamisen tekemiseen tarvittu. Ensimmäisenä vastaan kuitenkin tuli Saizo. "Et ole sattunut näkemään Shunia? Hän ei ole tullut vartioon vieläkään", Saizo kyseli. "Shun on kuollut-" sain vaan suustani ja jatkamaan en kerennyt, koska Saizo päätti huudahtaa siihen kysymysmerkkinä: "Kuollut?! Miten niin kuollut?! Koska muka?" "Siitähän yritin juuri kertoa, mutta keskeytit. Shun löytyi kuolleena keittiön luota kaiketi-" sain vaan taas kerrottua, kun Saizo keskeytti: "Kaiketi? Etkö muka edes tiedä?" "Yukimura sanoi vaan, että Shun on kuollut ja pidä pääsi kiinni, kun yritän selittää asiaa. Ei tästä tule mitään, jos keskeytät kaiken aikaa", sanahdan Saizolle ja johan hiljeni. "Shunin lisäksi myös mitä ilmeisemmin Hakidonmuya on kuollut. Tämä löytyi kuolleena keittiöstä tuhkakasan muodossa. Shunin kaulassa oli hampaan jäljet, joten Hakidonmuya varmaankin tappoi hänet. Tai sitten Dorian. On sekin mahdollista, vaikkakaan ei kovinkaan oletettavaa. On ehkä kuitenkin oletettavaa, että he ovat tappanee toisensa, mutta kuolemiin saattaa liittyä joku kolmaskin ellei jopa neljäs. He ovat kuolleet todennäköisesti puoli kymmenen ja kahdentoista välillä. Tarkempaa tietoa ei ole enkä itse ole heitä edes nähnyt vielä", selitän ja tällä kertaa sain jopa selittää asiani loppuun asti ilman Saizon välihuomautuksia. "Me pidämme asiasta kokouksen kellarissa heti, kun kaikki ovat koolla, joten ala painua", sanahdan vielä ja sitten piti vielä selittää kaiketi sama myös Kamanosukelle ja Hoshiyomille. Olisi ehkä pitänyt selittää kaikille kerralla, mutta meni jo.

Jatkoin sitten sille Kamanosuken muurin pätkälle ja tämän luo. "Shun ja Hakidonmuya ovat kuolleet. Shunin tappoi todennäköisesti jompikumpi vampyyreistä. Hakidonmuyan kuolema on kuitenkin mysteeri. Kuolemaan saattaa liittyä muitakin, mutta kokous asiasta pidetään kellarissa heti, kun kaikki elossa olevat ovat kasassa, joten hilaa itsesi kellariin", ilmoitin asiasta Kamanosukelle ja jatkoin vielä Hoshiyomin muurin pätkälle, ilmoitin saman asian hänellekin ja jatkoin matkaani muurilta taas pois etsien katseellani muita, jotka olisivat ulkona. Puutarhan puolella näytti olevan ilmeisesti ainakin Noki, joten jatkoin matkaani sinne. Selitin myös hänelle Shunin ja mahdollisesti Hakidonmuyan kohtalosta ja samalla pisti silmään, että puiden varjossa näytti olevan Saeryos ja joku vaaleahiuksinen pätkä, joten jatkoin seuraavaksi sinne. "Kuka hän on?" kysyn kuitenkin ensimmäisenä tarkoittaen pätkää poikaa. Tämä esittäytyi Edward Elric nimiseksi alkemistiksi, joka jäi kyllä mysteeriksi, mutta sai pysyäkin sellaisena, koska en ollut tullut puimaan tämän pätkän yliluonnollisuutta. Sen sijaan selitin molemmille Shunin ja mahdollisesti Hakidonmuyan kuolemasta ja sen mysteeristä ja käskin heitä jatkamaan matkaansa kellariin, jossa kokous pidetään. Jatkoin siitä taas matkaani tarkastaen, että oliko muita enää ulkona, mutta eipä näyttänyt olevan(?), joten jatkoin matkaani sisälle kohti kellaria, johon ulkona olevat olivat kaiketi jo päässeet(?).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
15:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro lähti hoitamaan ilmoitusluontoista asiaansa ja Yukimura ei voinut muuta kuin tehdä samoin. Hän kolusi huoneet läpi ja ilmoitti asiasta kaikille keitä löysi ja pyysi loppuja etsimään muita ja painumaan sitten kellariin toivoen, että kaikki pääsisivät sinne eikä jotain yhtä tarvitsisi alkaa etsimään. Tsukihiko vaikutti melko haluttomalta, mutta metelistä päätellen tämän sisko sai tämän vakuuttuneeksi, että parempi vain nousta ylös ja totella. Lopuksi hän matkasi Izumin ja Ruin huoneelle ja koputti siihen. ”Yukimura täällä, anteeksi häiriö, mutta meillä on nyt ilmeisesti hätäkokous, koska täällä on tapahtunut taas pari mystistä kuolemantapausta. Joudumme valitettavasti lykkäämään omaa juttutuokiotamme, mutta olisi parempi, jos tulisitte kumpikin mukaan. Kokous pidetään todennäköisesti kellarissa, koska Dorian ei voi tulla pois sieltä ennen auringon laskua…” Jos hän on edes hengissä, mutta hän jäi kuitenkin odottamaan siskoksia, koska eiväthän he tienneet missä täällä joku kellari sijaitsi tai portaat sinne. Sitten hän hoksasi, että ei hemmetti, eihän Asamihimeä voinut viedä kellariin, kun Dorian oli, oletettavasti, siellä, tai hänelle kävisi kuten sille, joka oli levinnyt tuhkaksi keittiön lattialle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
15:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Ei sitten mennytkään kovinkaan pitkää aikaa, kun joku jo halusi tunkea huoneeseemme uudestaan. "Johan nyt on", totesin vaan ja Izumikin oli kääntänyt katsetta ovelle omalta sängyltään, jonka valitsi itselleen ihan hetki sitten. Ovella kuitenkin oli ilmeisesti Yukimura, kerta ovella olija ilmoitti, että on Yukimura. Eikö meidän pitänyt puida Izumin ja Rokuron ongelmaa vasta tunnin päästä? "Etkö sanonut, että se asia puitaisiin vasta tunnin päästä?" Izumikin kyseli. "Sanoin, koska minulle sanottiin niin. Ei tunti vielä ole mennyt, mutta kyllä sen voi nytkin toki puida", sanon siihen. Yukimura kuitenkin selitti oven takana hätäkokouksesta eli nyt ei siis puitukaan vielä Izumin ja Rokuron ongelmaa. Avasinkin oven, ettei Yukimuran ovelle tarvinnut puhua. Izumi nousi ylös futoninsa päältä ja asteli myöskin ovelle. Hätäkokous tulisi käsittelemään mystistä kuolemantapausta. Izumin ja Rokuron ongelman puiminen lykkääntyisi myöskin, mutta olisi parempi, jos minä ja Izumi tulisimme mukaan siihen hätäkokoukseen. Kokous pitäisiin kellarissa, koska Dorian ei voisi tulla kellaristaan ulos ennen auringonlaskua.

"Kuulostaa vakavalta", sain jotain edes suustani, koska yleensä jäädyin aika pahasti aina silloin kun alettiin puhumaan jonkun kuolemasta, jota ei auttanut se, että tässä samassa linnassa kuin minä oli kuollut joku ja entä, jos murhaaja oli vielä hengissä ja linnassa? "Missä on kellari?" Izumi kysyin kysyi asiaa ja astui jo käytävään. Itsekin astuin käytävään, mutta totta puhuen uutiset olivat saaneet pienoisen paniikin tunteen aikaan sisälläni ja ajatukset olivat aikalailla ne, että en halunnut itse kuolla. Kuoleman pelkoni oli kuitenkin sen verran melkoinen, että sitä ei voinut edes sanoin kuvailla ja tuntui siltä, että halusin pois linnasta. "Mikä sinuun nyt meni?" Izumi kyseli minulta. "En halua kuolla tänne", kuiskaan hiljaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
17:10
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Jossain vaiheessa Rui oli avannut oven, mutta Yukimura oli lähinnä keskittynyt puhumiseen, joten ei heti edes tajunnut oven avautuvan. Kun hän lopulta oli saanut jälleen kerran selitettyä nopeasti mistä oli kyse, Rui totesi, että asia kuulosti vakavalta. Sitä se tosiaan kyllä olikin. ”Niin, ikävää, että tällaista piti käydä juuri kun muutitte tänne.” Yukimura huokaisi harmissaan, antoipa taas hyvän kuvan heidän ryhmähengestään. Izumi tiedusteli, että missä kellari mahtoi sijaita. ”Ilmoitin jo muille, joten voin näyttää ihan henkilökohtaisesti missä se on.” Yukimura ilmoitti ja naiset astuivat huoneestaan käytävälle. Izumi kysyi mikä Ruilla oli ja tyttö tosiaan näytti aika säikähtäneeltä, eikä kyllä ihmetyttänyt. Rui vastasikin pian, että ei halunnut kuolla tänne. Voi raukkaa, he olivat tulleet tänne siksi, että kuvittelivat täällä olevan turvallisempaa, mutta nyt idiootit olivat taas menneet tappamaan toisiaan. Yukimura otti rauhoittavasti Ruita kädestä (?) ja hymyili tälle. ”Et sinä kuole tänne, lupaan suojella sinua. Ei täällä yleensä tällaista tapahdu, ihan oikeasti, ikävää, että näin kävi juuri nyt. Toivottavasti ette nyt oikeasti saa sellaista kuvaa, että täällä pitää kulkea peläten, että joka nurkan takaa hyökkää joku kimppuun.” Yukimura sanoi ja olisi voinut tappaa ne ääliöt, jotka olivat menneet kuolemaan, elleivät olisi jo kuolleet. Säikyttää nyt viatonta naisparkaa tuolla tavalla, tiedä vaikka he ottaisivat ja lähtisivät kokonaan, kun ensin Rokuro oli keksinyt tempauksensa Izumin kanssa ja nyt tämä.

Yukimura lähti sitten johdattamaan siskoksia alakertaan ja kohti kellariin vieviä portaita (?) joiden edessä olikin jo melkoinen väenpaljous. ”Kuka kumma pitää vahtia, jos me menemme kellariin pitämään jotain kokousta?” Kamanosuke tiedusteli varmaan yleisesti, eikä keneltäkään tietyltä. ”Minä voin mennä, en voi kuitenkaan tulla mukaan valoni takia.” Asamihime vastasi siihen ja sen sanottuaan tämä auttoi veljensä seisomaan ihan omin jaloin ja lähti pihalle. Tsukihiko haukotteli ja näytti siltä, että nukahtaisi siihen paikkaan, tai aika uhkaavasti hän horjui paikallaan. Miten mahtoi tältä onnistua portaiden alas käveleminen? Hieman Yukimuraa huoletti asia. ”Ei kai ketään ole unohtunut?” Hän kysyi sitten yrittäen katsoa, että olivatko kaikki, paitsi Asamihime ja kuolleet, paikalla. Yksi ylimääräinenkin näytti olevan, mutta Ruihan oli puhunut jostain Edwardista, joka oli tullut heidän mukanaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
17:35
Muokattu: 13.03.2016
17:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Se Yukimura niminen pervo oli tullut taas kolkuttamaan ovellemme ja pervo siksi, koska olin kyllä huomannut silloin aikaisemmin kuinka mies oli mulkoillut rintavarustustani kun olin tullut sen astettu ääliömmän miehen hoteista omaan huoneeseemme. Mutta se siitä kuitenkin kun pääsimme itse aiheeseen eli siihen, että joku oli mennyt kuolemaan linnassa ja kuolema oli mysteeri ja nyt sitä sitten piti alkaa puimaan. Rui oli todennut, että asia oli kamala ja olihan se nyt kyllä melkoinen. Samalla heräsi kysymys, että kuinka moni muu oli kuollut täällä jo ennen tätä. Lisäksi olimme tulleet tänne kuitenkin siksi, että pääsisimme oikeasti suojaisempaan paikkaan kuin se mökki, joka olisi voinut sortua niskaankin koska vaan. Mutta toisaalta taas siellä ei olisi tarvinnut kohdata miestä, jolla oli pakkomielle saada lapsi tai miestä, jonka olemus oli saanut siskonut sekaisin ihastuksesta, joka samalla oli kuitenkin pervo, jos minulta kysyttiin. Eikä mökissä olisi tullut vastaan jotain sekopäämurhaajaa, joten pakostakin aloin miettimään, että pitäisikö mennä vaan takaisin.

Joka tapauksessa asiassa eteenpäin ja koska kuuluimme ryhmään, niin astuin sitten käytävään ja kyselin kellarista, koska sinnehän siis olimme menossa, mutta ei minulla vaan ollut hajuakaan, että missä kellari oli, vaikka linnaa olinkin koittanut jotenkin läpi tutkia. Kellari ei ollut tullut vastaan. Yukimura kuitenkin ilmoitti, että voisi sen henkilökohtaisesti näyttää. "Selvä", sanon siihen, mutta matka kyllä tyssäsi siihen, että Rui näytti taas siltä, että saisi paniikkikohtauksen. Rui pelkäsi kuollakeen kuolemaa ja oli aina järkyttynyt, kun kuuli jonkun kuolemasta. Varsinkin, jos joku olisi kuollut ihan lähellä ja järkytys oli aina melkoinen, vaikka kuollut olisikin täysin tuntematon. Paniikki olisi kuitenkin entistä pahempi, jos joku tuttu olisi kuollut.

Yukimura kuitenkin tarttui Ruita kädestä ja kaiketi yritti hymyillä jotenkin rohkaisevasti. Ruikin hymyili lähes aina, mutta silloin kun hän ei hymyillyt, niin joku oli huonosti ja nyt hän ei hymyillyt. Jatkoi mies myös siitä, että tulisi suojelemaan siskoani ja hän ei tulisi kuolemaan tänne. Jos tulisi, niin tekisin kyllä selväksi siskoni tappajalle sen, että hän teki virheen ja se tulisi olemaan hänen viimeisin virheensä ja samalla kyllä myöskin hengenvetonsa. Mies jatkoi siitä, että ei täällä kuitenkaan yleensä kukaan kuollut. "Kuinka moni täällä on kuollut?" kysyn suoraan. Rui ei sanonut mitään mihinkään, mutta sen sijaan tämä puristi selvästi miehen toista kättä omassaan ollen selvästi edelleenkin paniikissa. Yukimura puolestaan toivoi, ettemme olisi saanut sellaista kuvaa, että joka nurkan takaa hyökkäisi joku hullu kurkkuun. Rui kyllä oli tällä hetkellä selvästi juurikin siinä tilassa, että saattoi jopa luullakin näin, mutta mitään hän ei edelleenkään sanonut.

Sitten pääsimme matkaan ja näin kellarikin pian löytyi. Portaissa puolestaan näytti olevan tungosta ja joku punapää kyseli, että kuka pitää vahtia, jos me kaikki kokoustamme kellarissa. No sen kun tietäisi. Se hehkuva nainen ilmoitti, että hän voi mennä, koska ei voinut osallistua kokoukseen valonsa takia. Miksi ihmeessä? Tosin mielessäni kyllä kävi se, että kellarissahan majaili se joku vampyyri, joten kai se oli syy. Hehkuvanainen yritti saada tämän jonkun puoliksi pystyyn nukahtaneen omille jaloilleen ja Yukimura kyseli, että ei kai kukaan unohtunut. "Ei kai... Yksi on kuitenkin tullut lisää", Rokuro vastasi kysymykseen kun oli itsekin saapunut paikalle. Häntä nyt viimeiseksi tosin halusin nähdä, mutta kyllä kai hänenkin oli pakko osallistua. Toki itsekin voisin jättää väliin, mutta ei Rokuro elämääni pilannut enkä antanut hänen pilata sitä. Lisäksi kuuluimme Ruin kanssa mukaan ryhmään vaikkakin olimme vaan koeajalla, mutta kuitenkin, niin kyllä kai meidänkin olisi syytä pysyä ajantasalla. Joka tapauksessa porukka alkoi pääsemään itse kellariin, joten pääsin vihdoin itsekin portaisiin ja siitä sitten kellariin, joka oikeastaan oli suhteellisen kookas.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
19:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Izumi kysyi jossain kohtaa, että paljon porukkaa täällä oli edes kuollut. ”Vasta neljä koko tänä aikana.” Yukimura vastasi, vaikka olihan vissiin joku Rickterkin kuollut jossain kohtaa, mutta Yukimura ja Rokuro eivät silloin edes kuuluneet porukkaan. ”Yksi kuoli vahingossa, koska oli seireeni ja tarvitsi elääkseen vettä, ja tämä ei sitten ehtinyt saada vettä ja kun ilma on näinkin kuiva, niin hänelle kävi huonosti, mutta häntä ei kukaan tappanut. Yksi kuoli sitten riitatilanteessa, kun ei ymmärtänyt omaa parastaan ja haastoi riitaa itseään vahvemman kanssa ja nyt sitten nämä kaksi, joista ei oikein tiedä miten heille kävi. Luulen, että he tappelivat keskenään, koska toisen tappoi selvästi vampyyri ja toinen kuollut oli selvästi vampyyri tuhkakasasta päätellen, mutta se ei ole vielä ihan varmaa.” Yukimura vastasi Izumille ihan rehellisesti samalla kun johdatti siskoksia alas kohti kellaria pitäen yhä Ruin kädestä kiinni, koska tämä näytti olevan yhä suunniltaan.

Alhaalla kaikki ilmeisesti sitten olivat koolla ja matka kellariin saattoi jatkua. Luonnollisesti se oli pimeänä, eikä siellä palanut yksikään soihtu tai lyhty, koska vampyyrit viihtyivät paremmin pimeässä ja kellarissa harvoin kävi kukaan muu. Hoshiyomi oli joutunut tukemaan Tsukihikoa, koska mies nuokkui niin pahasti, että olisi muuten kaatunut rappuset alas. Ehkä hänen olisi voinut antaa jäädä vain nukkumaan, hän oli toivoton päiväsaikaan, vaikka nyt oltiinkin ihan pimeässä. Asamihime pärjäsi kuitenkin hieman virkeämpänä auringon laskun jälkeenkin, vaikkei selvästi ollut parhaassa terässään, mutta Tsukihiko ei kyllä pysynyt tolkuissaan sitten yhtään. Joukko eteni peremmälle kellariin kohti sitä nurkkausta, jossa vampyyrit kai yleensä nukkuivat, ei Yukimura ollut ennen käynyt heitä häiritsemässä, joten ei tiennyt missä päin kellaria he majailivat, koska kellarikin oli aika valtava.

Dorian oli selvästi herännyt heidän askeltensa aiheuttamaan meluun, tai sitten veren hajuun, ei voinut tietää, mutta tämä oli selvästi hereillä ja nousi paraikaa istumaan futonillaan, joka lojui yhdessä nurkassa kellarin lattialla. Kellarissa oli toinenkin futon, mutta se oli tyhjä (?). Nyt varmistui, että kuollut vampyyri oli ollut Hakidonmuya, koska Dorian näytti yhä olevan eläväkuollut eikä tuhkakasa. Hän näytti erittäin ärtyneeltä heidän lähestyessään, peitto jätti hieman arvailun varaa, mutta ainakaan paita päällä Dorian ei ollut nukkunut, peite kuitenkin hänet vyötäröstä alaspäin, joten oli paha sanoa nukkuiko hän täysin alasti. Ei sillä, että asia nyt Yukimuraa olisi häirinnyt, mutta jos näin oli, vampyyrin ärtymykselle saattoi löytyä muukin syy, kuin vain se, että hänet oli herätetty keskellä päivää. Harva riemastui siitä, että oli puoli alasti, ja sitten tällainen kymmenen hengen konkkaronkka päätti tulla yllätysvisiitille. ”Mikähän nyt tällä kertaa mahtaa olla vialla?” Dorian tiedusteli ja nosti kätensä suunsa eteen peittämään haukotuksen sen jälkeen. ”Shun ja Hakidonmuya ovat kuolleet.” Yukimura ilmoitti, koska hänhän sen oli kaiketi ensiksi huomannut ja laittanut asian alulle, joten kai hänen oli ilmoitettava asian syy.

Dorian vilkaisi vähän matkan päässä olevaa tyhjää vuodetta, jossa ilmeisesti Hakidonmuyan oli ollut tarkoitus nukkua, mutta eipä nukkunut. Sitten hän käänsi katseensa takaisin muuhun porukkaan nousematta futoniltaan. ”Kellään tietoa milloin tämä tapahtui ja mihin he mahdollisesti ovat kuolleet?” Dorian tiedusteli hetken päästä selvästi saatuaan ensin ajatuksensa kokoon. ”Huomasin heidät vasta vähän aika sitten, en tiedä tarkkaa aikaa. Shun makasi keittiön edustalla hampaan jäljet kaulassaan ja oletettavasti Hakidonmuya oli jotenkin päätynyt tuhkakasaksi keittiöön. Rokuro ei kuitenkaan ollut nähnyt heitä mennessään keittiöön noin puoli tuntia ennen päivävahtivuoron alkua, joten se on tapahtunut joskus aamu päivävartion aikana.” Yukimura kertoi sen vähän mitä itse tiesi, ehkä joku muu osaisi kertoa asiasta tarkemmin?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
20:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Se Yukimura niminen kaveri oli ilmeisesti myöskin löytänyt Shunin ja Hakidonmuyan kuolleena keittiön edustalta ja keittiöstä kerta oli tullut selittämään asiaa minulle. Toki tiesin sen jo ja varmaankin ennen Yukimuraa ja kai asiasta olisi muille pitänyt kertoa, mutta tiedä vaikka joku olisi laittanut heidän kuolemansa minun piikkiin johtuen siitä, että olin aika tappanut ihmisiäkin kiduttamalla täällä oloaikanani. Totta kai, se kuului vapaa-aikaani, jolloin sain tehdä mitä halusin. Mutta ei, en ollut kuitenkaan tappanut heistä kumpaakaan, koska he kuolivat ensinnäkin ihan tylsällä tavalla. Ei siis yhtään tuskaa. Hätäkokous kuitenkin pidettiin siis kellarissa ja olimmehan aika kauniisti ryhmittyneet kellarin oven eteen odottamaan jotain. Kaiketi sitä, että olimme kaikki koossa. Porukka oli myös lisääntynyt yhdellä, joka oli älyttömän lyhyt. En toki itsekään ollut kovinkaan pitkä, mutta en nyt kääpiö kuitenkaan ollut.

Viimeiset paikalle saapuneet olivat Rokuro, Yukimura ja ne kaksi naista, joidenka olisi pitänyt palaa Helvetin liekeissä. Toinen heistä oli kiinni Yukimurassa ja selvästi paniikissa. Tiedä sitten, että minkä takia, mutta eipä pahemmin kiinnostanut tietääkään. Jompikumpi naisista oli joka tapauksessa kaiketi kysynyt kuolleiden määrää kun Yukimura selitti sitä, että kuinka moni oli jo kuollut ja miten. "Eikö neljä ole aika paljon? Tuskin te nyt ihan älyttömän kauan aikaa olette täällä majailleet tai siis huhujen mukaan te ette ole täällä olleet ihan hirveän kauaa", se vähäpukeisempi nainen selitti. Ihan tosi, miksi naiset eivät voineet edes pukea päälleen kun piti heruttaa tuolla tavalla?

Asiassa eteenpäin ja kaikki olivat koossa ja pääsimme jatkamaan matkaa kellarin pimeyteen, jonka takia kellari oli huono paikka kiduttaa ketään, mutta muutenhan tämä oli aivan täydellinen paikka. Ainut vaan, että Dorian nukkui täällä kaikki päivät, joten ei se sitten ollut niin hyvä paikka edes senkään takia. Olin joka tapauksessa vallannut yhden alakerran huoneista kiduttamiselle, mutta se nyt siitä aiheesta, vaikka se aihe olikin kaikista paras aihe. Harmi vaan, että muut eivät ymmärtäneet kiduttamisen hienouden merkitystä. Dorian oli joka tapauksessa päässyt istumaan ja hukannut paidankin jonnekin, mutta ihan kuinka vaan. Mies kyseli, että mikä tällä kertaa oli vialla. Miten niin tällä kertaa? Oliko joku muu sitten tunkenut nokkansa tänne tätä ennen? Kuinka vaan... ei sekään kauheasti kiinnostanut ja kiduttamisekin oli jäänyt ihan kesken tämän kokouksen takia. Se tässä ainostaan harmitti. Yukimura sitten kuitenkin ilmoitti sen, että mikä oli vialla eli se, että ne kaksi surkimusta olivat kuolleet. Sitten Dorian kysyi, että oliko kenellekään tarkempaa tietoa ja Yukimura selitti sitten tietonsa. Rokuro oli siis joka tapauksessa käynyt keittiössä joskus puoli kymmenen aikaan kai, mutta ei ollut silloin nähnyt heitä. "Näin heidät kuolleena kymmenen aikaan, kun aamuvuoro loppui eli he kuolivat puoli kymmenen ja kymmenen välisenä aikana. Shunin kaulassa olleet jäljet olivat olleet aika tuoreet silloin, kun ne näin, mutta on selvää, että vampyyri tappoi hänet ja hän kuoli verenhukkaan mitä ilmeisimmin Hakidonmuyan takia ellet sinä käynyt hänen kimppuun. Hakidonmuyan kuolema on kuitenkin mysteeri, koska joku kolmas osapuoli saattoi myöskin tappaa hänet, mutta Shunilla ja Hakidonmuyalla saattoi myös olla joku onneton tappelu pystyssä ja Shun saattoi saada viimeisillä voimillaan työnnettyä Hakidonmuyan keittiöön, jossa hän sitten kärventyi ja kuoli auringon valon takia", selitän oman näkemykseni asiaan Dorianille kun tämä oli asiaa kysynyt, mutta toki se oli kaikille tarkoitettu selitys.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.03.2016
21:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Dorian oli valitettavasti herännyt siihen, että käytävältä kuului meteliä ja seuraavaksi hän haistoi jo, että tulossa oli isompi porukka. Harmissaan hän sitten oli joutunut nousemaan ylös odottamaan, että mikä oli niin tärkeää, että häntä oli taas pitänyt häiritä. Edellispäivänä Aisu oli keksinyt, että nyt piti puhua Envyn kohtalosta ja oikeastaan kuolemasta, mutta sitten tyhmänä kuolikin itse. Mitähän tällä kertaa? Hyökkäys tuskin oli kyseessä, koska yksi viestintuoja olisi riittänyt ja muiden olisi pitänyt olla puolustamassa muureja, mutta joku isomman luokan ongelma tässä oli, kun selvästi kaikki olivat raahautuneet ilahduttamaan häntä läsnäolollaan. Hän kysyi suoraan, että mikä nyt oli vialla, koska joku oli pakostakin vialla, kun häntä rohjettiin häiritä. Vialla oli se, että Shun ja Hakidonmuya olivat siis kuolleet. Siinä kohtaa Dorianin oli pitänyt varmistaa asia ja Hakidonmuyan vuode oli tosiaan tyhjä. Väsymys häiritsi hieman hänen keskittymistään, mutta hän ei selvästi ollut ainoa, koska Tsukihiko nuokkui Hoshiyomin olkapäätä vasten ja hyvä kun ei kuolannut siihen.

Yukimura kertoi löytäneensä heidät keittiöstä hetki sitten tai no ilmeisesti sen aikaa sitten, että oli ehtinyt koota porukan kasaan. Shun oli kuitenkin lojunut keittiön liepeillä hampaan jäljet kaulassa ja Hakidonmuya oli vaihtanut olomuotonsa vähemmän tunnistettavaan ihan keittiön puolella. Ja Rokuro oli käynyt ennen päivävuoron alkamista keittiössä, ja silloin he eivät vielä olleet siellä. Ryuumei kertoi seuraavaksi, että näki heidät siellä aamuvuoron loppumisen jälkeen ja Shunin puremajäljet olivat olleet melko tuoreet silloin. Tämän kuolema kuitenkin oli selvästi vampyyrin syytä, eli joko Hakidonmuyan tai Dorianin. ”Eli Hakidonmuyan, minä en ollut enää liikkeellä siihen aikaan.” Dorian vahvisti. Hän oli ollut jo viiden aikaan hyvissä ajoin kellarissa, koska kesäisin aurinko nousi aikaisin ja hän osasi hoitaa ruokailunsa nopeasti. Kun vahtivuoro loppui neljältä, tunnissa ehti ihan hyvin jaloitella sen verran, että ehti etsiä kylästä jonkun lievittämään janoa ja vielä takaisinkin, ei hän kauaa viitsinyt viivytellä ulkona ja kaukana linnasta, kun aamunkoittoon ei ollut pitkälti aikaa. Ja itsehän hän tiesi nukkuneensa kellarissa varmaan aamu yhdeksästä aina tähän asti, kun hänet oli päätetty herättää. Siihen asti hän oli kuluttanut aikaansa karttojen ja sotasuunnitelmien parissa, kun väsymys ei vielä painanut. No kukaan muu ei voinut todistaa sitä, paitsi Hakidonmuya, joka oli kuollut. Tosin tämä oli ollut kellarissa myös silloin.

”Hakidonmuya tuli varmaan joskus ennen aamu kuutta tänne minun jälkeeni, ainakin hän oli täällä vielä yhdeksältä aamulla, sen jälkeen menin nukkumaan, joten en tiedä mitä hän teki sillä välin. En kuullut hänen poistuvan.” Dorian vastasi, mutta kyllähän tämä olisi hänen kuulematta ihan hyvin voinut lähteä, eikä hän tämän liikkumiseen kauheasti enää tässä kohtaa kiinnittänyt huomiota, kun oli tottunut siihen. Mutta ei hän tosiaan muistanut nyt yhtään oliko kuullut mitään epäilyttävää, ei omasta mielestään, mutta nukkuessa olikin hieman vaikea tarkkailla muiden tekemisiä. Muut eivät ilmeisesti sitten tienneet asiasta mitään. Lisäksi joko Hakidonmuya ja Shun taistelivat keskenään ja tappoivat toisensa, mikä olisi helpoin ratkaisu, tai sitten joku kolmas osapuoli oli mukana asiassa. ”Kai tässä pitää käydä nyt kaikkien tekemiset läpi silloin kymmenen aikaan. Eli missä olitte ja mitä tekemässä puoli kymmenen ja kymmenen välisenä aikana? Ja keiden kanssa?” Dorian kysyi, koska voisihan kukin sanoa mitä vain, jos heillä oli joku todistamassa heidän alibinsa, niin se helpotti asiaa. Tosin Dorianilla ei ollut itsellään ketään todistamassa, että hän oli nukkumassa, koska Hakidonmuya oli kuollut. ”Itse olin täällä nukkumassa, ilmeisesti yksin, koska Hakidonmuya ilmeisesti otti ja lähti kuolemaan joskus yhdeksän jälkeen.” Dorian sanoi siihen.

Dorianin oli vaikea uskoa, että Hakidonmuya olisi toiminut niin typerästi, tämä oli kuitenkin puolet häntä vanhempi. Mikä hitto sai hänet lähtemään ylös siihen aikaan? No ehkä nälkä, jos tämä ei yöllä ollut onnistunut saamaan kunnon saalista ja kyllä tällä oli aika kauan kestänytkin, ennen kuin oli palannut sisälle. Ehkä alibeja oli turha alkaa käymään läpi, mutta se saattaisi ainakin rauhoittaa muiden mieltä, kun ketään ei epäiltäisi murhasta ja mahdolliset murhaajat olivat molemmat kuolleet. ”Minä olin nukkumassa silloin, en tiedä oliko huoneessa muita silloin.” Tsukihiko vastasi ja Dorian kohautti toista kulmaansa, koska mies puhui unissaan ja hän oli ollut varma, ettei tämä ollut edes kuunnellut. ”Olin vartiossa ja sen jälkeen lähdin kymmeneltä Noen kanssa hakemaan Izumia, Ruita ja Edwardia.” Saeryos sanoi. ”Ketä ihmeen Edwardia?” Dorian ihmetteli, koska ei sellaisesta ollut koskaan mitään puhetta, mutta niin, tuo uusi naama, eli lyhyt kääpiö, taisi sitten olla kyseinen Edward. ”Hän lyöttäytyi Izumin ja Ruin seuraan yön aikana, joten otimme hänetkin mukaan, koska hän halusi liittyä joukkoon myös.” Saeryos vastasi. ”Vai niin… no tervetuloa vain hilpeään seuraamme.” Dorian totesi kuivasti. ”Minä olin huoneessani valmistautumassa vahtivuoroon, Rokuron kanssa, kunnes Rokuro lähti viemään aamiaisastioita pois. Sen jälkeen menimme yhdessä vartiopaikalle.” Yukimura kertoi. ”Olin huoneessamme nukkumassa Saizon kanssa.” Kamanosuke vastasi. ”Olin partioimassa lähiseutua siihen aikaan ja olin yksin.” Hoshiyomi ilmoitti. Ehkä Dorian pääsisi pian takaisin nukkumaan, tämä alkoi olla turhauttavaa. Tuskin hommaan liittyi ketään ulkopuolista, Hakidonmuyalle tuli nälkä ja Shun kosti sen, että päätyi aamupalaksi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.03.2016
21:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ENVY

Kun nyt olin kuullut Yukimuralta, että Shun ja Hakidonmuya olivat kuolleet ja siitä pidettäisiin kokous kellarissa, niin kelasin jo sitä, että minä saisin syytökset niskaani, koska olin ollut Aisun tappamisen takana. Oli joku näistä törpöistä kyllä keksinyt, että myös Deliahin murha oli vikani, mutta en kyllä enää muista, että kuka se oli, mutta sama se. Mutta näin pääsimme kaikki kellariin ja porukka oli myös lisääntynyt yhdellä pätkällä, jonka nimi oli mysteeri, mutta sama se. Dorianille selitettiin myöskin syyn, että miksi olimme täällä taas. Tai siis minä olin täällä taas, koska viimeksi eilenhän jouduin raahaamaan perseeni tänne Aisun takia, minkä jälkeen Aisu päätti, että nyt olisi oikea aika kuolla ja kuoli sitten kun kävi kimppuuni ja se siitä. Nyt olimme kuitenkin Shunin ja Hakidonmuyan kuoleman takia täällä.

Dorian joka tapauksessa vahvisti sen, että Hakidomuya oli tappanut Shunin, mutta yksinhän hän oli täällä ollut, joten paha moista oli todistaa, että oliko ollut, mutta sama se minulle nyt joka tapauksessa oli. Tuskin se edes oli Dorian, koska olisihan se nyt ollut aika typerää, että hän itse keksii karkotussääntöjä aiheesta ja sitten itse syö Shunin lounaaksi. Sitten kuitenkin alibeihin eli mitä kukin teki puoli kymmenen ja kymmenen välisenä aikana ja kenen kanssa. Dorian aloitti itse ja oli siis nukkumassa, mitä kukaan ei edelleenkään voinut todistaa hänen lisäksi. Tsukihiko oli myöskin nukkumassa, mutta ei tiennyt, että oliko siellä muita eli Ryuumeita tai Nokea. Kumpikaan ei ainakaan sanonut asiaan mitään. Saeryos sanoi ollensaa vartiossa ja lähti kymmenen jälkeen Noen kanssa hakemaan näitä naisia ja Edwardia ja sitten mietittiin, että ketä Edwardia. "Minä olen Edward", tämä mitä ilmeisemmin Edward ilmoitti ja pääsi ryhmän jäseneksi sitten samantien. No se kävi nopeasti. "Olin myös vartiossa tuohon aikaan", päätin ilmoittaa siihen väliin. "Sama täällä", Ryuumei ilmoitti. "Minäkin olin vartiossa siihen aikaan", Noki ilmoitti ja koska olimme kaikki vartiossa, niin pystyimme sen myös todistamaan.

Yukimura puolestaan oli ollut Rokuron kanssa valmistautumassa vahtivuoroon kunnes Rokuro kävi keittiössä viemässä astioita. "Yllätytte nyt varmaan hirmuisesti, mutta olin Yukimuran kanssa tuohon aikaan huoneessamme valmistautumassa vahtivuoroon. Kävin kyllä siinä välissä myös viemässä astiat keittiöön takaisin, mutta silloin siellä ei ollut kuolleita. Kukaan ei voi todistaa sitä kuitenkaan, koska kävin siellä yksin", Rokuro sanoi siihen. "En nyt halua syyttää tai mitään, mutta Rokuro voisi ihan hyvin olla mahdollinen murhaajakin. Kunhan vaan sanoi, ettei siellä silloin ketään ollut. Saattoi hyvinkin olla. Mutta en siis syyttänyt mistään ketään. Kunhan vaan sanoin", sanoin siihen, koska olihan se mahdollista. "Ei se mitään tai ketään varmaankaan vakuuta, mutta en ole murhannut ketään", Rokuro päätti kuitenkin ilmoittaa siihen.

"Olin myöskin valmistautumassa vahtivuoroon... Tosin huoneessa ei tainnut olla muita silloin, mutta huoneessani tai minun ja Asamihimen huoneessa olin kuitenkin. Kai Asamihime siinä jossain kohdassa kävi huoneessa, mutta oikeastaan en ole varma", Hauru ilmoitti. Kamanosuke puolestaan oli nukkumassa Saizon kanssa tuohon aikaan. "Toisin sanoen myös minäkin olin nukkumassa tuohon aikaan", Saizo totesi. Hoshiyomi puolestaan oli partioimassa lähiseutua yksin. "Minä tai siskoni emme edes olleet täällä vielä silloin, kun kukaan päätti päiviään", Izumi vastasi asiaan. "Enkä ollut minäkään", Edward ilmoitti lopuksi ja siinä sitten olimme kaikki. Itse kuitenkin uskoin siihen, että ääliöt olivat vaan tappaneet toisensa.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  22  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com