Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
00:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Vahtivuoroon mennessä Kamanosuken joka aamuinen pahoinvointi oli taas helpottanut, ja kyllä, tänään olo oli ihan yhtä kehno aamusta kuin sillä viikolla oli muutenkin ollut. Onneksi heidän vahtivuoronsa alkoi vasta iltapäivällä, joten pahoinvoinnin helpotettua Kamanosuke oli ehtinyt vielä nukkua. Samoin Saizo, joka tietenkin heräsi Kamanosuken ravaamiseen huoneesta ulos ja takaisin eikä oksentamiseen ollut koskaan kauhean mukava herätä, edes silloin kun joutui vaan kuuntelemaan toisen ylen antamista. Ihme, ettei Saizo ollut jo vaatinut omaa huonetta, että saisi nukkua rauhassa. Sen jälkeen hän oli käynyt peseytymässä, koska aamuoksenteluiden jälkeen olo ei ollut erityisen hehkeä, ja ennen vuoron alkamista hänen olonsa oli jo sen verran hyvä, että hän oli uskaltanut syödä vähän. Luulisi, että tällä syömismäärällä ja oksentelulla laihtuisi alta aika yksikön, mutta hänestä tuntui ihan päinvastaiselta, vaikka ilmeisesti vain tuntui. Ryuumei ainakin oli väittänyt edellispäivänä, että ei hänellä mitään turvotusta ollut, vaikka olo oli kyllä juuri sellainen.

Aamuisen taistelun jälkeen kyllä korpesi, kun raahusti muurille vahtipaikalle ja joku hemmetin Shun ei ilmaantunut sinne ainakaan tuntiin, vaikka hänellä oli myös vahtivuoro. Ilmeisesti lentokyvyn omaava Hoshiyomi oli vahtinut hänenkin muurinpätkänsä, hän kun sai helpoiten vahdittua oman muurinpätkänsä lisäksi myös viereisen. Olisi Shun voinut edes ilmoittaa, jos oli vaikka sairastunut, tai hommata sijaisen itselleen. Kamanosukesta tämä olisikin voinut raahata perseensä paikan päälle, oli hänkin joka päivä vahdissa, vaikka teki kuolemaa suunnilleen joka hiton aamu. Ei sillä, että muurilla koskaan mitään vahdittavaa olisi ollut, ei ollut nytkään. Lisäksi hänen oma huonovointisuutensa nyppi häntä. Se häiritsi hänen ja Saizon yhteiseloakin ihan hirveästi. Kamanosuke oli sen takia väsynyt ja kärttyinen ja Saizo vaahtosi ja hössötti minkä kerkesi ja oli melkein joka välissä hakemassa Ryuumeitä tekemään jotain turhaa tutkimusta, ihan kuin se mitään auttaisi.

Kamanosuke ehti jo kuvitella, että Shun oli viimein onnistunut, reippaasti myöhässä, järjestämään itselleen sijaisen, kun Rokuro ilmestyi muurille. Aika outoa kyllä, Rokuro oli vahtinut edellisen vuoron, miksi hän tuli heti uudestaan sijaistamaan? Oli se hyvä, että jollain riitti tarmoa. Ilmeisesti Rokuro oli erittäin tarmokas sijainen, koska puhuttuaan jotain Saizon kanssa, Saizo otti ja lähti muurilta. Mitähän hittoa oli tekeillä? Seuraavaksi Rokuro tuli kertomaan hänelle, että Shun ja Hakidonmuya olivat sitten menneet ja kuolleet. Shunin tappoi toinen vampyyreistä ja Hakidonmuyan kuolemasta ei tiedetty, mutta nyt piti mennä kellariin kokoustamaan. Sitten Rokuro lähti kertomaan asiaa ilmeisesti Hoshiyomille, ennen kuin Kamanosuke ehti kysyä, mitä vartiolle sitten kävisi, jos he menisivät kellariin. No hän lähti, koska kerran piti, ihan sama, ei ollut hänen vikansa, jos tänne hyökättäisiin sillä välin. Ei, että häntä kiinnosti joku Shun tai Hakidonmuya. Shunia hän ei ikinä varmaan ollut nähnyt muuta kuin vahtivuorolla tai yhteisillä kokouksilla, tuskin ikinä edes oli puhunut tälle mitään. Hakidonmuya oli nainen ja ihan täysi turhake, sitä paitsi hän nukkui päivät ja tätä joutui katselemaan vain kokouksissa ja muija oli muutenkin ärsyttävä pätijä. Henkilökohtaisesti hän ei surrut kummankaan kuolemaa sitten tippaakaan.

Kellarin oven eteen oli sitten kerääntynyt hirveä lössi odottamaan jotakin, mikä jäi Kamanosukelle ikuiseksi mysteeriksi. Hän kysyi sitten siinä kohtaa kun kukaan ei tehnyt mitään, että kukahan muuria vartioi, kerta he jumittivat täällä. Aurinkorouva sanoi hoitavansa sen, koska ei voinut tulla kokoukseen, koska hänen aurinkoinen luonteensa olisi pilannut Dorianin päivän. No terve menoa, ei tulisi ikävä ja ei Kamanosukea haitannut, jos joku teki hänen hommansa, kyllä hän voisi kokouksessa lusmuta. Kun taas onnistuneesti oltiin päästy yhdestä naisesta eroon, jäljellä oli enää yksi, niin Yukimura raahasi paikalle hemmetti kaksi uutta ämmää. Ei kun ne taisivat olla ne eiliset, joita äänestettiin? Ja joiden kohdalla Kamanosuke oli sanonut, että ihan hiton se ja sama. Olisi pitänyt sanoa ei, juuri kun melkein päästiin niistäkin vähistä naisista eroon.

Matka jatkui kellariin, missä Dorian odotti hilpeänä kuten aina. Yukimura selitti mitä oli tapahtunut ja mitä itse tiesi, sitten Ryuumeikin tiesi muka jotain, kukaan muu ei sitten tiennytkään. Sitten alkoi kaikkien alibien tarkistaminen, Dorianilla ei ollut sellaista, hän väitti olleensa nukkumassa ja hänen ainoa todistajansa oli toinen uhreista. Tsukihikokin oli nukkumassa, mikä ei yllättänyt, koska mies nukkui nytkin, samaan aikaan kun puhui. Aika taitavaa, vaikka Kamanosukekin oli aika vilkas unissa puhuja ja liikkuja, ei hän kuitenkaan oikeasti mitään keskustelua kyennyt seuraamaan nukuksissa. Lähinnä hän hakkasi unissaan Saizoa turpaan, koska tämä nukkui vieressä, pyöri ympäri huonetta ja välistä uloskin huoneesta, onneksi Saizo yleensä heräsi hänen rymistelyynsä ja sai haettua hänet takaisin, ennen kuin hän keksi mennä pää edellä portaat alas tai jotain muuta. No se ei kuitenkaan kuulunut nyt tähän asiaan, mitä hän unissaan puuhasi.

Saeryos oli siis vartiossa ja kymmeneltä kun vuoro loppui, tämä lähti hakemaan naisia ja jotain Edwardia. Kamanosuke olikin ihmetellyt, että mikä se puutarhatonttu oikein oli ollut, mutta ajatteli, että se saattoi olla joku Noen tuttu. Menninkäiset ja tontut kuulostivat aika saman kaltaisilta olennoilta ja he olivat melkein saman pituisiakin. Noki vain oli pidempi. Ilmeisesti tonttu oli ihan tervetullut seuraan, mutta ei tässä nyt mitään tonttujen liittymistä pohdittukaan. Yukimura oli ollut Rokuron kanssa, miten yllättävää, kunnes Rokuro meni keittiöön astioiden kanssa. Kamanosuke kertoi nukkuneensa Saizon kanssa, mikä oli ainakin melkein totta. Ei hän muistanut mihin aikaa oli mahdollisesti ollut oksentamassa, ainakin hän oli kovasti yrittänyt nukkua, eikä hänen pahoinvointinsa kuuluneet muille, koska se ei ollut oleellista keskustelun kannalta. Eikä hän ainakaan ketään ollut tappanut, siitä hän oli varma. Hoshiyomi oli partioinut jossain yksin, ei että sekään olisi yllättänyt ketään.

Envy ilmoitti olleensa vartiossa silloin, samoin Ryuumei ja Noki. Rokuro oli Yukimuran kanssa, kunnes meni keittiöön astioiden kanssa. Envy ei halunnut syyttää ketään, mutta syytti kuitenkin, että Rokuro oli juuri sillä aikavälillä keittiössä yksin eikä kukaan ollut todistamassa hänen tekojaan siellä, joten hän olisi voinut murhata Shunin ja Hakidonmuyan tai vain toisen tai ainakin jonkun. ”Jos Shunin tappoi vampyyri, Rokuro ei tappanut häntä, koska Rokuro ei tietääkseni ole vampyyri. Ja jos Hakidonmuya oli tappanut Shunin, niin tämä ansaitsi tulla tuhkatuksi, joten Rokuro murhasi korkeintaan murhaajan.” Kamanosuke huomautti, koska kuolema oli siinä kohtaa Hakidonmuyalle ihan oikein. Paitsi jos paikalla oli vielä Dorian, joka söi Shunin, ja häipyi vähin äänin, ja Hakidonmuya osui paikalle, ja Rokuro luuli tämän syöneen Shunin, ja kosti tappamalla Hakidonmuyan? Ehkä se oli hieman kaukaa haettua ja kun ei kukaan sitä muijaa kaivannut, niin turha mainita moista vaihtoehtoa kellekään.

Hauru oli valmistautumassa vahtivuoroon, eli toisin sanoen meikkaamassa, muttei ollut varma oliko Asamihime ollut silloin huoneessa. ”Et muka huomannut oliko hän huoneessa? Miten häntä voi olla huomaamatta?” Kamanosuke kysyi siinä kohtaa, koska nainen kirjaimellisesti loisti olemassaolollaan, sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olisi miten keskittynyt tuijottamaan peilistä naamaansa. ”Tietääkö kukaan Asamihimen liikkeistä tuohon aikaan?” Dorian tiedusteli. ”Ehkä hän oli keittiössä kun Hakidonmuya meni sinne ja kärvensi tämän vahingossa?” Kamanosuke ehdotti, mutta ei hän tiennyt missä nainen silloin oli ollut, hänhän oli nukkunut silloin. Saizo oli Kamanosuken kanssa nukkumassa silloin, mutta sen Kamanosukekin tiesi, vaikka se nukkuminen aika onnetonta olikin ollut. Joku Minä ja Minän sisko eivät olleet edes linnassa silloin, eikä ollut se puutarhatonttukaan. ”Eli toisin sanoen, jos Shun ja Hakidonmuya eivät tappaneet toisiaan ja mukana on joku kolmas osapuoli, se voi olla joko minä, Rokuro, Asamihime, Hauru, Hoshiyomi tai Tsukihiko. Myös Yukimura oli yksin sen aikaa kun Rokuro oli poissa, mutta ei olisi ehtinyt tappaa ketään siinä välissä, kun Rokuro meni sinne. Tietenkin sekään, että osa on ollut kahdestaan, että he eivät olisi voineet olla osallisena yhdessä, mutta tätä nyt voisi vääntää hamaan hautaan asti, koska todennäköisesti syylliset ovat kuolleet siinä missä uhritkin. Todennäköisesti Hakidonmuya lähti minun nukahdettua ylös nälissään, Shun sattui epäonneksi vastaan ja päätyi ruuaksi. Luultavasti Shun sai työnnettyä Hakidonmuyan keittiöön valoon, tai sai avattua ovea sen verran. Tuskin siihen ketään kolmatta osapuolta on osallistunut, mutta jos joku haluaa jatkaa asian tutkimista, niin käy sekin. Voittehan aina liikkua ryhmissä omaksi turvaksenne ja pitääksenne toisianne silmällä, mutta se on ehkä vähän yliammuttua.” Dorian vastasi väsyneesti ja oli selvästi kiinnostuneempi pääsemään nukkumaan, kuin vatvomaan tätä murhamysteeriä. No kyllä tuo Kamanosukestakin kuulosti kaikkein uskottavimmalta, ellei Tsukihiko ollut käynyt unissaan tappamassa kaikkia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.03.2016
15:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Rokuro oli tosiaan saapunut myöskin muurille. Shunia ei ollut näkynyt vielä missään koko vartioinnin aikana, mutta pian selvisi syykin siihen, että mistä kiikasti. Shun oli siis kuollut, kuten myöskin Hakidonmuya, joka oli siis tappanut Shunin ja Hakidonmuyan kuolema oli mysteeri. Kokous tästä pidettäisiin kellarissa hetimiten, joten sinne sitten raahauduin. Rokuro puolestaan näytti selittävän asiansa sitten myöskin Kamanosukelle ja varmaankin myös Hoshiyomille. Kellarin ovella kuitenkin oli jo melkoinen suma kun pääsin ovelle eikä kukaan näköjään osannut mennä sisään. Loputkin kuitenkin löysivät ovelle ja sitten mentiin kellariin, jossa Dorian kyseli naama happamena, että mistäs tässä kertaa kiikasti. Siihen saatiin vastausta eli edelleenkin Shun ja Hakidonmuya oli kuolleet, joista viimeiseksi mainittu tappoi Shunin ja jonka oma kuolema oli mysteeri. Ja näin saatiin kuolemalle aikakin ja nämä kaksi raukkaparkaa kuolivat puoli kymmenen ja kymmenen välillä. Ajasta päästiin siihen, että koska Hakidonmuyan kuolema oli mysteeri ja Shunin olisi voinut tappaa myöskin Dorian, niin seuraavaksi alettiin miettimään kunkin alibia, jota kaikilla ei ollut.

Envy päätti kuitenkin, että ei halua syyttää, mutta syytti kuitenkin Rokuroa, joka oli ollut tuona aikana keittiössä astioita viemässä. Ilmeisesti siksi, koska Rokuro sattui olemaan tapahtuma paikalla juuri tuona aikavälinä. Kieltämättä, se toki oli ihan mahdollista, mutta ei Rokuro ollut ainoa, jolla ei ollut alibia. Kamanosuke kuitenkin aloitti oman päätelmänsä Rokuron mahdollisesta syyllisyydestä murhaan ja selitys meni sitten niin, että jos Shunin oli tappanut vampyyri, minkä takia Rokuro ei tappanut häntä, koska ei ollut vampyyri. Terävää, mutta totta toki. Lisäksi, jos Hakidonmuya oli tappanut Shunin, niin nainen ansaitsi kuolla, joten Rokuro olisi tappanut vaan murhaajan, mikä sekin oli totta. Kamanosuke ei yleensä tuntunut tajuavan mistään mitään eikä ollut viisauden huippu, mutta näköjään hänkin hoksasi joskus jotain. "Mutta kuka sanoi, että Hakidonmuya olisi sataprosenttisesti varma Shunin murhaaja? Vampyyreja on kaksi tai siis oli, mutta kuitenkin. Toinen on kuollut, joten häneltä on turha kysyä mitään ja toisella ei ole edes alibia murhahetkelle. Ja jos Rokuro on tappanut Hakidonmuyan ja Dorian olisikin tappanut Shunin, niin akkahan olisi silloin syytön, mutta sama se. Ei sillä niin väliä minulle ole, kuka sen akan tappoi. Turha hän joka tapauksessa oli", Envy päätti huomauttaa Kamanosuken huomautuksen päälle. Totta toki sekin, jos kaivamalla kaivoi kaiken mahdollisen irti.

Sitten Haurun alibiin, jota tällä ei siis ollut, koska ei edes tiennyt, että oliko huoneessa ollut joku muu hänen lisäkseen eli Asamihime. Kamanosuke puolestaan kyselisi sitten sitä, että miten hohtavaa muijaa ei voinut muka huomata, jos sellainen oli ollut huoneessa. "En keskittynyt epäolennaiseen asiaan juuri sillä hetkellä, mutta ei hän sitten kai ollut siellä..." Hauru vastasi siihen eli tällä ei tosiaan ollut alibia myöskään. Sitten Dorian kyselikin jo Asamihimen liikkeistä siihen aikaan. Jaa'a, paha sanoa, koska nukuin sillä hetkellä tai saatoin toki olla hereilläkin, jos Kamanosuke oli antanut ylen niihin aikoihin, mutta olin kuitenkin ollut huoneessamme, joten en pahemmin tiennyt. Tosin eipä kukaan muukaan näyttänyt tietävän. Kamanosuke puolestaan ehdotti älyttömyyden ilmoille siitä, että ehkä Asamihime oli loistanut Hakidonmuyan kuoliaaksi. Mutta Asamihime varmaankin oli valmistautumassa myöskin vartioon, koska hänen vartiovuoro alkoi myös kymmeneltä.

Sitten kuitenkin siihen, että jos kuolemaan liittyy joku kolmaskin, niin se olisi joko Dorian itse, Rokuro, Hauru, Asamihime, Hoshiyomi tai Tsukihiko. Toki myös Yukimura oli sillä hetkellä yksin, mutta ei olisi voinut keretä murhaamaan ketään, koska Rokuro oli sillä aikavälillä murhapaikalla. Sitten vielä sellaiseenkin mahdollisuuteen, että kaksin olleet voivat yhtälailla olla syypäitä, joten tästä saisi väitellä hamaan hautaan asti. No niinpä, totta puhuen tämä jauhanta tästä ei pahemmin mihinkään edistyisi. Jos murhiin liittyi joku yksi tai kaksi lisää, niin tuskin kukaan myöntäisi. Lisäksi asia saattoi olla vaan niinkin, että Hakidonmuya ja Shun tappoivat toisensa. Saa luvan käydä minulle, ei sinänsä jaksanut enää kiinnostaa vääntää moisesta. Tutkintaa voisi toki jatkaakin, jos jotakuta kiinnosti, mutta itseäni ei voisi enää vähempää jaksaa moinen kiinnostaa. Kukaan tärkeä ei edes kuollut, jos minulta kysytään. Ei sillä, että täällä nyt Kamanosuken lisäksi olisi edes ollut minulle ainuttakaan tärkeää ja olin täällä edelleenkin vaan ja ainoastaan Kamanosuken takia sekä sen takia, että oli sisällä mukavempi nukkua kun taivasalla. "Ihan sama... Minun puolesta tämä saa olla tässä. Eivät ne kuolleet enää kuitenkaan kerro, että kävivätkö toistensa kimppuun ja kuolivat siksi, mutta tuskin kukaan myöntääkään tappaneensa sitä akkaa, jos onkin tappanut. Eihän se muija edes tehnyt muuta kunhan vaan päti kaiken suhteen", päätin ilmoittaa oman kiinnostukseni määrän asiaan, käännyin ympäri ja suunnistin pois kellarista ja takaisin vahtivuoroon, koska ei kello ollut vielä kymmentä illalla, joten hommat jatkuivat edelleenkin. Tiedä sitten, että kuka Shunin paikan vahtivuorossa korvaa, mutta kuinka vaan. Ehkä joku senkin asian päättää ja jos he päättävät vielä puida sitä kellarissa, niin ei siellä minua kaivata. Samantekevää se on, että kuka se neljäs on vahtivuorossa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
16:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Vahtivuoro oli keskeytetty jälleen kerran, koska joukossamme oli idiootteja, jotka eivät kerta kaikkiaan ymmärtäneet, mitä tarkoitti, että ei tapeta toisia. Shun ja Hakidonmuya olivat nyt sitten kumpikin kuolleet pois, joko he olivat tappaneet toisensa, mikä ratkaisisi asian helposti, mutta koska myös joku muu saattoi tappaa heidät tai useampi joku muu, asia ei tietenkään ratkennut helposti. Kaikki keksivät kyllä syitä syyttää vaikka ketä murhasta, mutta loppujen lopuksi ketään ei edes kiinnostanut, että Hakidonmuya ja Shun olivat kuolleet. Dorian ei väittänyt mitään siihen, että hän oli yhtä hyvin mahdollinen syyllinen Shunin syömiseen. Ei hän sitä mitenkään voinut todistaa, että ei ollut tehnyt sitä, mutta mikä syy Hakidonmuyalla sitten olisi ollut lähteä mihinkään? Pelastamaan Shunia Dorianilta ja Dorian tappoi sitten molemmat? Alkoi olla aika kaukaa haettua.

Pakko Hoshiyominkin oli myöntää, ettei kummankaan kuolema häntä henkilökohtaisesti liikuttanut, mutta eihän tästä mitään tulisi, jos kaikki ajattelivat vain omaa napaansa ja sitä että muut olivat turhia ja ei kiinnostanut, mitä he tekivät ja miten heille kävi. Siinä kohtaa kun oli yksin ja linnan ulkopuolella oli armeijallinen ihmisiä, olisi liian myöhäistä alkaa harmittelemaan asiaa. He tarvitsivat toisiaan tässä sodassa, he eivät voisi antaa toistensa vain kuolla tänne tyhjän takia, tai heillä ei ollut mitään armeijan puolikkaan puolikastakaan sitten kun varsinainen sota alkaisi. Hänen pitäisi varmaan itsekin alkaa enemmän viettämään aikaa muidenkin kanssa, eikä vain silloin kun oli pakko.

Saizo ilmoitti, että hänelle oli ihan se ja sama, kuten varmaan suurimmalle osalle muistakin, että jatkettaisiinko tutkimusta vai ei. No ei sillä oikein mitään tulosta voisi saada, sillä saisi vain huononnettua ryhmähenkeä ennestään. Mutta koska Hakidonmuya oli ärsyttävä ja vain päti joka asiaan, niin ei hänen kuolemansa Saizoa haitannut. Sen jälkeen tämä jo teki lähtöä kellarista. ”Hetki pieni vielä, Saizo!” Yukimura sanoi kovaan ääneen yllättäen. ”Tässä menee kuitenkin aikaa, ennen kuin taas kokoonnutaan yhteen, joten ei tehdä tästä tällaista ”ihan sama” keskustelua. Tämä ei ole ihan sama. Hakidonmuya ja Shun ovat kuolleet ja kuolee vielä lisää, jos emme tee mitään tälle suoraan sanottuna surkealle yhteishengelle. Niin paljon kuin Halidonmuyakin varmaan kaikkia ärsytti, hän on nyt yksi vähemmän hyökkäämässä ihmisiä vastaan. Me olisimme tarvinneet heitä kumpaakin, me tarvitsemme toisiamme, tai kuolemme kaikki. Hakidonmuya ja Shun nyt tällä kertaa todennäköisesti tappoivat toisensa, ei siitä tarvitse alkaa ketään tämän enempää alkaa syyttämään, mutta jos joku onkin vielä osallisena asiaan, niin voisi katsoa peiliin. Kuten jokainen muukin meistä, kukaan ei tee tarpeeksi, että yhteishenkemme olisi edes kelvollinen. Hädin tuskin siedämme toisiamme, se vaihtelee toki kaikkien välillä, mutta kukin tietää itse miten paljon panostaa asiaan. Joten minusta jokainen voisi ihan omalla kohdallaan miettiä asiaa ja tulevaisuutta ja mitä omassa asenteessa voisi parantaa. Ja vaikka se saattaa nyt melko väkinäiseltä kuulostaakin, niin meidän pitäisi tehdä jotakin yhdessä. Koko porukan, ei vain tuttavien keskenään. Vaikka vain taistelu tai sotaharjoituksia, koko porukalla, tai no ehkä hieman hajautetusti, osalla on eri päivärytmi ja osan pitää olla vahdissa, mutta että jokainen olisi jossain kohtaa toistensa kanssa oikeasti tekemisissä. Ei siellä vahtimuurilla kukaan toistensa kanssa juurikaan puhu, kokouksissa pohditaan vain ikäviä asioita, mitkä eivät vahvista tai lujita henkeä. Ihan vain näin ajatuksena kullekin, nyt minun puolestani vahdit voivat mennä vahtimaan ja muut jatkamaan sitä mitä olivatkin tekemässä, ellei jollain ole vielä jotain sanottavaa, kun olemme tässä nyt jo koolla.” Yukimura päätti melko reippaan pituisen puheenvuoronsa. Yleensä hän oli lähinnä sanonut mielipiteensä jos sitä kysyttiin, muuten hän oli lähinnä hiljaa ja puhui vain Rokuron kanssa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.03.2016
17:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Istahdin lattialle lähinnä vaan kuuntelemaan sitä kuinka muut jaksoivat jauhaa niiden kahden kuolemasta, mihin ei oikeastaan saatu edes minkäänlaista selitystä. Lopulta kaiketi sitten päädyttiin siihen, että Hakidonmuya ja Shun olivat tappaneet toisensa. Olikohan tässä nyt sitten kaikki? Saizo ainakin oli selvästi siltä mieltä, että hänen osaltaan asia oli puitu. Muut eivät kuitenkaan olleet lähdössä mihinkään, joten ei kai asiaa sitten oltukaan vielä puitu, joten en vaivautunut vielä nousemaan ylös lattialta. Sen sijaan pyyhin verisiä käsiäni kellarin lattiaan. Ja verihän oli tullut ihan vaan kiduttamisesta. Se ei tällä kertaa ollut omaa vertani, vaan uhrini, jonka olin iskenyt jalasta kiinni seinään, ettei se karkaisi sillä välin kun olin poissa. Olin kyllä myös kahlinnut tämän kiinni toisesta kädestä kehittämääni kidutuspöytään, mutta se siitä kuitenkin, jos tätä jauhantaa vielä piti jatkaa, niin jauhetaan ihmeessä.

Saizo ei päässyt kun portaiden luo, kun Yukimura ilmoitti, että Saizo saikin luvan odottaa. Saizo joka tapauksessa pysähtyi ja kääntyi, mutta ei palannut takaisin kuitenkaan. Yukimuran selitys alkoi sillä, että koska tässä meni taas varmaan jokunen tovi, kun kokoonnutaan yhteen, niin ei tehdä tästä nyt sitten jotain ihan sama hommaa, koska tämä ei siis ollutkaan ihan sama. Melko moni oli varmasti kyllä tullut tänne sillä asenteella ja myönnettäkööt, että taisin itsekin tulla ihan sama -fiiliksellä paikan päälle. Joka tapauksessa yhteishengelle siis piti tehdä jotain. Minulla oli ihan tarpeeksi henkeä siellä omassa luolassani uhrien ja veren keskellä. Joka tapauksessa kaikkia tarvitsi sodassa ihmisiä vastaan, jopa niitä kuolleita, mutta kuolleet olivat kuolleita ja kuolleina he myös pysyivät. Hakidonmuyan ja Shunin kuolema jätettiin kuitenkin siihen.

Mutta sitten taas yhteishenkeen, jonka eteen kukaan ei ole tehnyt juuri yhtään mitään. Totta toki, en pahemmin ole muiden kanssa missään tekemisissä ellei vahtivuoroa ja kokouksia laskettu mukaan tai sitä, että kävin kerran katsomassa Kamanosuken vointia. Oli Saizo pari kertaa senkin jälkeen käynyt luonani, mutta ilmeisesti Kamanosukelta salaa kyselemässä mahdollisia syitä, joita en kyllä osannut antaa siltä seisomalta kovinkaan tarkasti. Mutta muutenhan vietän aikani ihmisiä kiduttaen. Sitten mentiin siihen, että nyt meidän olisi syytä tehdä jotain väkipakosti keskenämme. Ihan tosi? Eli kaikki yhdessä jotain yhteistä juttua. Mikähän sekin sitten oli? Tutustumisleikki? Ei kiitos, pärjään ilmankin. Joka tapauksessa se ei riittänyt, että vahtivuoroissa oltiin yhdessä, koska kukaan ei puhunut siellä kenenkään kanssa. "Niin, koska silloin varmaankin on syytä keskittyä siihen vartiointiin eikä seurusteluun", totean siihen. Mutta sitten siihen, että kokouksissa purettiin aina jotain ikäviä asioista. Niin no eipä tässä paljoa mitään iloista koskaan koko porukan kesken jaettu. Joka tapauksessa se tekeminen sitten olisi sota- ja taisteluharjoituksia. No kuulosti se kyllä paremmalta kuin joku typerä tutustumisleikki. Voisin toki tutustuttaa kaikki kiduttamisen mahtavaan maailmaan tai lankataiteeseen, mutta ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi niiden hienoutta.

Lopuksi siihen, että saimme nyt sitten kaikki märehtiä tätä Yukimuran sanomaa, mutta nyt vahtivuoroon kuuluvat saivat mennä takaisin vahtivaan ja muut voisivat mennä jatkamaan sitä, mitä nyt ikinä halusivatkaan. "Minusta tuo kuulosti ihan järkevältä ehdotukselta. On totta, että meidän pitäisi tulla toistemme kanssa toimeen paremmin", tämä Noki sanoi, joka näytti olevan selvästi paremmassa kunnossa, jos edelliseen kertaan vertasi. Muut eivät sitten kaiketi tainneet olla mitään mieltä. Saizo lähti sitten paikalta samantien ja tällä kertaa ihan luvan kanssa. Hauru näytti lähtevän sitten ja porukka alkoi valumaan portaiden suuntaan.

"Puidaanko me nyt sitten nelin sitä minun ja Rokuron ongelmaa, vai kuinkas olette asian päättäneet toteuttaa?" se paljastavammin pukeutunut nainen kyseli Yukimuralta ja Rokurolta kaiketi. Kimonoon pukeutunut nainen oli edelleenkin tarrautuneena Yukimuran käteen, mutta tämä taisi tosiaan olla tässä, joten lähdin itsekin kellarista pois ja suuntasin itseni takaisin kidutushuoneeseeni, jossa pääsin jatkamaan uhrini kanssa leikkimistä. "Oliko ikävä?" kyselin uhriltani, joka parkui tuskasta seinään kiinnitettynä edelleenkin. "Ilmeisesti... Ymmärrän kyllä", vastaan omaan kysymykseeni ja suljen oven perässäni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
18:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimuran oli nyt ihan pakko saada sanottua mitä mieltä oli yhteishengen tilasta, joka ei muuttunut mihinkään, koska kukaan ei tehnyt sille mitään. Lisäksi yhteiset säännölliset sotaharjoitukset eivät ainakaan olisi huono asia, osalla ei ollut kauheasti kokemusta, joten siitä olisi jopa apua tulevaa varten ja siinähän sitä joutuisi tulemaan toimeen ja tutustumaan väkisinkin. Ei muurin harjalla vartioidessa kauheasti tutustunut ja kokouksissakin yleensä vain vängättiin. Ryuumei fiksusti ilmoitti, että vartiossa ei tutustuttu, koska siellä kuului vartioida, eikä seurustella. No juuri siksi tarvittiinkin jotain muutakin yhteistä ajanviettoa, kuin vartiossa nököttäminen, mutta ehkä se oli selvinnyt kaikille muille, jotka omasivat suuremman älykkyysosamäärän. Noki kommentoi, että hänestä se oli hyvä idea. ”Minustakin se olisi hyvä ja sotaharjoituskaan ei olisi pahasta, koska en ole sotimisen kanssa mitenkään erityisen hyvä…” Saeryos kertoi oman mielipiteensä. Täällä ei varmaan useampikaan ollut sotimisen kanssa hyvä, kuvittelivat vain, että olivat, koska osasivat taistella ja käyttää jotain asetta. Se oli toki positiivista, mutta sodassa oli kyse hieman enemmästä, kuten juuri siitä, että yhteistyö pelasi. Ihan sama, jos armeija koostui maan parhaista miekkamiehistä, jos yhteistyö ei toiminut ja kaikki sooloilivat omin päin.

”Kyllä minustakin tuota asiaa olisi syytä viedä eteenpäin, toki sitä pitää miettiä, että miten tehdään tasaiset ryhmät, koska kaikki eivät mitenkään voi harjoitella yhtä aikaa, koska osan on oltava aina vahdissa jossain kohtaa. Ja sitä miten usein ja mihin aikoihin harjoituksia pidetään.” Hoshiyomi vastasi, mikä oli Yukimurasta aika yllättävää, hän ei ollut osoittautunut mitenkään erityisen yhteistyöhaluiseksi, joten olisi voinut kuvitella moisen turhauttavan häntä. Yukimura oli siksi ottanut sotaharjoitukset puheeksi, koska hän voisi kyllä ihan vain viettää iltaa muiden kanssa, mutta suurinta osaa ei saisi sellaiseen mukaan ja olihan harjoittelu toki hyödyllisempää sotaa ajatellen. ”Jos kukin pohtisi sitä asiaa ensin ihan omalla osallaan ja keskustellaan tarkemmin sitten miten asia käytännössä toteutetaan, mutta minustakin idea on hyvä, kun se vain saadaan järkevästi toteutettua.” Dorian sanoi selvästi sen näköisenä, että voisimme hänen puolestaan seurustella ihan keskenämme jossain muualla, kuin hänen kellarikamarissaan. Muut eivät oikein kommentoineet, Saizo lähti jo ja Kamanosuke lähti tämän perässä, Hoshiyomikin lähti vartioon takaisin. ”Hoshiyomi, kerrotko Asamihimelle mistä täällä puhuttiin, kerta hän on nyt vartiossa ja ehkä hän voi tuurata Shunia kunnes paikalle saadaan joku muu?” Dorian kysyi ennen kuin mies ehti lähteä, tämä lupasi, kunhan sai raahattua Tsukihikon huoneeseensa. Mies oli selvästi nyt nukahtanut jo ihan tosissaan ja Hoshiyomi sai raahata tätä perässään.

Loputkin lähtivät pois kellarista jättäen Dorianin rauhaan. Izumi kysyi puitaisiinko se toinen ongelma saman tien. ”Eiköhän se olisi paras puida nyt kun ollaan päästy vauhtiin, jos Rui vain jaksaa.” Yukimura vastasi, koska tyttö piti häntä yhä tiukasti kädestä. Se ei toki haitannut mitään, päinvastoin, mutta ehkä hän tarvitsi nyt toipumisaikaa ennen seuraavan ongelman puimista. ”Oletko kunnossa Rui?” Yukimura tiedusteli tältä lähtien samalla johdattamaan tätä takaisin portaisiin pidellen toki yhä Ruita kädestä. Portaissa hän hidasti sen verran, että Rui ei kompastuisi, kimono ja paksupohjaiset getat eivät olleet paras asustus portaissa kapuamiseen, Yukimuralla oli siitä kyllä kokemusta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.03.2016
18:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Olimme tosiaan päässeet kellariin ja kellari tosiaan oli löytynyt. Tosin en ollut edelleenkään varma kellarin sijainnista, koska en pahemmin ollut seurannut sitä, että miten pääsimme kellariin. Kunhan olin vaan pitänyt kiinni Yukimuran toisesta kädestä kaksin käsin ja tutissut omassa maailmassa paniikin vallassa sen tähden, että kuolisin. Oli Yukimura kyllä luvannut suojella minua, mutta jotenkin aina rupesi ahdistamaan ihan kamalan paljon, kun joutui puhumaan jonkun kuolmesta ja vielä kun tässä samassa rakennussa, jossa minäkin tällä hetkellä asuin, oli kuollut joku. Eikä vaan joku, vaan oikeastaan neljä. Siis neljä. Mielestäni se oli ihan kamala lukumäärä ja mitä nyt olin kuullut näiden neljän kuolemasta, niin kolme heistä oli tappanut joku tai niin ainakin ymmärsin. Yksin oli kuollut, koska oli kuivunut vahingossa, mutta ei sekään hyvältä kuulostanut. En kuitenkaan ollut varma, että miksi se joku oli kuivunut ja kuollut.

Mutta olimme nyt sitten kellarissa puimassa niin kahden viimeiseksi kuolleen mysteerimurhaa, joka meni aikalailla kokonaan ohi, koska kuolema oli kamala asia enkä osannut ajatella sitä mitenkään päin. Olin toki itse vasta 18-vuotias, mutta ei täällä kauheasti varmaan iällä ollut väliä, jos joku kävi kimppuun nurkan takaa ihan vaan siksi, koska poti kamalaa nälkää ja oli kannibaali, niin en nyt sitten tiedä, että mitä asiasta pitäisi ajatella. Luulin, ettei kuolema iskisi näin nuoreen ihan tuolla tavalla puskista, mutta tuntui, että kuolema olisi joka nurkan takana odottamassa minua.

Mysteerimurha taidettiin kuitenkin saada puitua ja kun aihe muuttui yhteishengen kohotukseen, niin kyllä oloi alkoi hieman ainakin kohentumaan, koska yhteishenki ei ollut kuolema-aihe. Sen jopa pystyin kuuntelemaan ihan kunnolla ja pysyin mukana, mutta paniikin jälkeistä tilaa seurasi vielä tila, jolle en ollut keksinyt mitään nimitystä, mutta tila oli kuitenkin sellainen, että mikään ei tuntuisi todelliselta. Sitä voisi ehkä luonnehtia todellisuudesta irtaantumiseksi tai kehon ulkopuoliseksi elämäksi tai joksikin vastaavaksi, mutta olo oli hyvin outo tällä hetkellä. Ei nyt mitenkään älyttömän paha, mutta paremminkin olen voinut. Joka tapauksessa yhteishengen kohottaminen oli joidenkin mielestä ihan hyvä asia, mutta suurin osa ei sanonut asiaan mitään. Minusta se kuitenkin kuulosti ihan viisaalta kerta täällä on huono yhteishenki asioiden suhteen, mutta enpä kyllä saanut asiaa mitenkään suustani ulos, joten olin hiljaa.

Mutta sitten siihen mites oli sen Rokuron ja Izumin ongelman laidan puiminen ja ilmeisesti puisimme sen nyt heti miten, jos minä vaan jaksaisin. Yukimura kyselikin sitten, että olenko tosiaan edes kunnossa. "Eh... Enköhän... Pahin paniikki taitaa olla jo ohi", sain vihdoin jotain suustani edes. Ääneni oli kyllä erittäin hiljainen, mutta ihan selvän ulosannin sain aikaan tai no ainakin omasta mielestäni. Pidin joka tapauksessa edelleenkin Yukimuran toisesta kädestä kiinni, mutta en puristanut enää niin kovaa kuin silloin kun olin ollut paniikin partaalla. Olo tuntui kuitenkin turvallisemmalta näin, mutta tällä hetkellä pidin ihan vaan yhdellä kädellä miehen kädestä kiinni enkä kaksin käsin hampaat irvessä puristanut sitä. Matka jatkui kuitenkin kellarista pois ja portaiden kohdalla matkan teko hidastui hieman, mutta olihan näissä vaatteissani aika vaikeaa mennä nopeasti portaissa. Izumi ja Rokuro tulivat meidän perässä. "Mutta jos palataan siihen Izumin ja Rokuron asiaan, niin enköhän pysty olemaan mukana siinä", selvennän vielä, koska olisi sekin syytä kuitenkin keskustella läpi eikä sitä nyt minun takia tarvinnut lykätä ja olin kyllä jo sen verran tolkuissani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
20:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui väitti olevansa kunnossa ja että enin paniikki oli jo jäänyt taakse. Edelleen hänen äänensä oli aika vaisu, mutta oli hän hieman tointunut aikaisemmasta järkytyksestä. Ruin ote Yukimuran kädestäkin oli hieman hellittänyt, vaikkei tämä otettaan irrottanut, mutta edelleenkään se ei Yukimuraa mitenkään haitannut. Hänelle kävi loistavasti, että nuori kaunis nainen haki hänestä turvaa, vaikka he olivat tutustuneet vasta hetki sitten ja vaikka tällä olisi ollut isosiskokin, johon helpommin luulisi hädän hetkellä turvautuvan. ”Hyvä, ei tässä enää ole mitään paniikin aihetta, joten ole ihan huoleti.” Yukimura rauhoitteli vielä Ruita, koska Hakidonmuya ja Shun olivat tappaneet toisensa erittäin suurella todennäköisyydellä, joten kenenkään ei tarvinnut pelätä murhaajaa linnassa.

Yukimura johdatti yhä Ruita kädestä pitäen ylös portaita ja tämä sanoi pystyvänsä kyllä osallistumaan keskusteluun heti. ”Selvä, hoidetaan se sitten saman tien, tiedä vaikka joku keksisi illaksi jotain uutta ohjelmaa tai kokouksen aihetta.” Yukimura sanoi, täällä ei koskaan oikein voinut tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Kuten nyt vaikka että jos meni keittiöön, niin löytyikö sieltä ruumis tai jopa kaksi. He pääsivät vihdoin taas valoisammalle puolelle ja sieltä osa jatkoi vähän sinne tänne linnan aluetta. Hoshiyomi jatkoi Tsukihikon raahaamista toiseen kerrokseen, olisi joku muukin sen toki voinut tehdä, niin Hoshiyomi olisi päässyt jatkamaan vartiointia, mutta eipä tehnyt. Yukimurallakin oli Rui käsipuolessaan ja mieluummin hän Ruin piti kuin olisi ottanut Tsukihikon, joten ei hänkään tarjonnut apua. Itsekkyyden huippu, mutta johan hän oli kantanut oman kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi. ”Kellään mitään väliä kummassa huoneessa asia puidaan?” Yukimura tiedusteli jatkaessaan itsekin kohti toista kerrosta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.03.2016
20:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Hakidonmuyan ja Shunin kuolema saatiin puitua ja loppuratkaisu oli kyllä hieman kysymysmerkki, mutta ilmeisesti päädyimme siihen ratkaisuun, että he olivat kumpikin tappaneet toisensa. Olivatko raadot sitten vieläkin keittiössä? Pitäisikö raadot kenties siivota sieltä pois? Ei, että olisin kiinnostunut taas siivoamaan keittiötä, koska tein sen jo kerran tänä päivänä enkä nyt Yukimuran sotkujen lopuksi jokaisen toisenkin sotkuja aikonut siivota. Riitti vallan hyvin, kun sai yhden ihmisen sotkuja siivota omiensa lisäksi. Yukimura kuitenkin ehdotteli vielä jotain yhteishengen parannuskeinoa siitä, että voisimme alkaa harkitsemaan jotain taistelu- ja sotaharjoituksia. Ei yhtään paha idea, mutta en näköjään jostain syystä ollut saanut suutani auki asian suhteen, mutta ihan järkevän kuuloinen ehdotus, ei sen puoleen kuitenkaan. Asia saatiin kuitenkin puitua ja oli se yhteishengen kohentaminen myöskin muutaman muunkin mielestä ihan hyvä juttu.

Asia oli nyt joka tapauksessa purkissa ja sitten ongelmasta ongelmaan eli siihen minun ja Izumin ongelmaan enkä edes ollut vielä pyytänyt anteeksi edes tekojani, mutta enköhän kerkeäisi senkin tekemään. Nyt alkoi kuitenkin tuntumaan jotenkin... en tiedä... ahdistavalta. Mitä siinä tilanteessa edes piti sanoa? No ehkä asia selviäisi kun asiaan edes päästäisiin. Lähdimme sitten lopuksi myöskin paikalta pois ja Dorian sai jäädä nukkumaan nurkkaansa. Yukimura joka tapauksessa auttoi Ruin portaatkin ylös kädestä pitäen. Nainen oli roikkunut Yukimurassa koko hemmetin ajan kiinni. Joka tapauksessa astelin näiden kaikkien kolmen perässä siitä Hoshiyominkin ohi kun tämä raahasi Tsukihikoa. Olisihan häntä toki voinut auttaa, mutta ei onnistunut, koska kädet olivat palaneet aika mukavasti, kiitos Izumin. Eikä muutkaan kyllä apuaan mitenkään tarjonnut, mutta olisin voinut toki muuten, jos olisin siihen pystynyt.

Pääsimme kuitenkin siihen toiseenkin kerrokseen Yukimuran rauhoitellessa Ruita, joka koitti parhaillaan vääntää jotain hymyä naamaansa. "Kiitos, kun jaksat huolehtia", Rui kiitteli. Mutta niin, sitten seuraava ongelma oli se, että kummassa huoneessa. Minun ja Yukimuran vai Ruin ja Izumin. "Minulle on ainakin ihan sama. Teidän huone on lähempänä joten mennään sinne", Izumi ilmoitti ja asteli huoneemme ovelle ja leväytti sen auki sekä astui sisään. Itse jättäydyin viimeiseksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
21:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura olisi voinut nauraa voitonriemuisesti, kun sai Ruin taas hymyilemään, mutta ei viitsinyt säikyttää tyttöä heti uudestaan, joten hillitsi hienosti itsensä. Jos vertasi alun erittäin typerään keskustelun avaukseen, niin nyt kaikki oli järjestynyt loistavasti ja tässä he kulkivat Ruin kanssa käsi kädessä. Tosin sillä varjolla, että tyttö oli saanut paniikkikohtauksen Hakidonmuyan ja Shunin kuoleman takia, mutta se oli sivuseikka. He olivat jo päässeet toiseen kerrokseen ja Hoshiyomi oli saanut Tsukihikon jätettyä huoneeseensa ja käveli parhaillaan mitään sanomatta ohi takaisin portaisiin ja alakertaan ja sieltä ulos ja varmaan muurille vahtimaan. Yukimuraa ei kuitenkaan Hoshiyomi kauaa jaksanut kiinnostaa, koska Rui kiitteli häntä paraikaa huolehtimisesta. ”Sinusta huolehtii ihan mielellään.” Yukimura vastasi Ruille hymyillen, muistaen sitten, että Rokuro ja Izumikin olivat matkassa mukana… No ei hän kovin pahasti ollut ehtinyt alkamaan flirttailla, joten ehkä he eivät edes huomanneet sitä.

Kokoustila oli kuulemma ihan sama, kuten kaikki asiat täällä, mutta koska Yukimuran ja Rokuron huone oli lähempänä, se saisi kelvata. Onneksi Rokuro saattoi ehtiä siivoamaan huoneesta pahimman kaaoksen pois jo aikaisemmin. Izumi meni suoraan huoneelle ja läväytti oven auki sen kummempia kohteliaisuussääntöjä noudattamatta ja astui sisään. ”Ole hyvä vain ja ole kuin kotonasi.” Yukimura naurahti siihen, aika tomera tapaus tämä Izumi, mutta nähtiinhän se jo muurilla… Ja silloin kun tämä juoksi takaisin huoneeseen paidatta… Yukimura tuli Ruin kanssa Izumin jäljessä ja Rokuro tuli melko vaisuna viimeisenä. ”Jos jompikumpi nyt haluaisi avata, että mistä ihmeestä tässä koko hommassa nyt oikeasti oli edes kyse?” Yukimura aloitti sitten, koska Rokuron tai Izumin se olisi kerrottava, Yukimura oli kuullut vain Rokuron version ja Rui vain Izumin. Samalla hän toivoi, ettei Rokuro kovin avoimesti alkaisi vuodattamaan heidän kahden välistä suhdetta ja sitä, että hän nimenomaan halusi lapsen Yukimuran kanssa ja Izumi oli vain sopiva välikäsi. Se pilaisi Rokuron lapsensaantimahdollisuudet, vaikka Izumi olisikin jo raskaana, tämä ennemmin varmasti heittäisi lapsen kaivoon, kuin antaisi sen Rokurolle. Samalla Yukimuran suhde Ruihin voisi hieman kärsiä, jos tässä piti alkaa kaikesta puhumaan. (Koska salailu on hyvä lähtökohta suhteelle XD)

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
21:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Mizeria uskalsi viimein hengähtää hetkeksi ja istahtaa kivelle lepäämään, kun oli vihdoin päässyt tarpeeksi syvälle metsän suojaan. Siinä istuessaan hän yritti selvittää, mitä tekisi seuraavaksi ja mihin lähtisi. Asiaa auttaisi varmasti sekin, jos tietäisi edes missä päin oli, mutta nyt hän tiesi vain, että oli jossain metsässä. Lähistöllä tosin oli kylä, mutta sen aikaisemman hyökkäyksen jälkeen ihmisasutus ei oikein tyttöä houkutellut. Hän ei ollut varma, mitä hänen vanhemmilleen oli käynyt, koska isä oli käskenyt hänen paeta yksin, ja peloissaan hän oli juossut mahdollisimman kauas hävityksestä uskaltamatta edes kääntyä katsomaan, mitä tapahtui ja ajettiinko häntä takaa. Hän oli piilotellut ja harhaillut jo jonkun päivää yksikseen, nälkäkin oli, kun ei hän pahemmin ollut uskaltanut mennä minnekään ihmisasutuksen lähelle varastamaan ruokaa. Mitään rahaahan hänellä ei mukanaan ollut, vain ne vaatteet, jotka hänellä lähtiessään oli ollut päällään. Eli valkoinen kimono, jonka toinen hiha tosin oli hieman repeytynyt (Se on ihan kunnolla kiinni eikä heruta niinku siinä kuvassa, se oli vaan paras vaate mitä sillä sai aikaseks XD). Sen päällä hänellä oli vaaleanpunainen hakama ja jaloissaan hänellä oli tabi-sukat ja varvassandaalit.

Hänen pitkät mustat hiuksensa olivat auki, koska niitä kiinni sitova nauha oli takertunut johonkin oksaan ja pudonnut paon aikana. Jalkoja särki ja hakaman lahkeet olivat likaiset metsässä rämpimisestä. Tällainen ei ollut yhtään kivaa, hänen ei kuulunut nähdä nälkää yksin metsässä. Hän harkitsi vakavasti kylään lähtöä, ei hän kuitenkaan yliluonnolliselta juurikaan näyttänyt ja ei häntä näin kaukana kotoa varmasti tunnettaisi, joten olisi se ihan turvallista varmaankin. Ehkä joku säälisi hänen kaltaistaan tyttö rukkaa ja hän saisi ruokaa ja yösijan. Hän ei sietäisi enää yhtäkään yötä taivasalla, joten jotain olisi pakko tehdä. Olisi edes jotakin seuraa, yksin oli kamalan ahdistavaa olla. Hieman häntä epäilytti vielä kylään lähteminen, mutta ei hän oikein muutakaan voisi, joten hänen olisi pakko ottaa riski.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.03.2016
22:02
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Olimme tosiaan päässeet kellarista pois ja Ruikin näytti voivan ihan hyvin nyt. Yukimura puolestaan yritti olla siskolleni joku sankari, mutta sama se, kunhan Rui vaan olisi tyytyväinen. Ei siinä mitään, vaikka Rui olisikin ihastunut, mutta ei Yukimura enää ollut mikään nuori poika kuitenkaan toisin kuin Ruita voisi vielä sanoa nuoreksi tytöksi tai no ehkä naiseksi kuitenkin. Eihän sillä nyt toki, että Yukimura olisi vanha korppu, mutta kuitenkin. Rui olisi voinut ihastua johonkin itsensä ikäiseenkin. Jos äitimme olisi vielä hengissä ja kuulisi tästä, niin hän saisi raivokohtauksen. Mutta se nyt siitä.

Pääsimme oikean huoneen luo Yukimuran ilmoittaessa, että hän huolehti siskostani ihan mielellään ja Rui oli vaan yhtä hymyä kun olin tätä vilkaissut. Samalla oli myös vilkaissut Rokuron suuntaan tämän ollessa melkoisen vaisun näköinen ja ehkä hieman senkin näköinen, että voisi kuristaa jonkun. Mutta en asiaa alkanut utelemaan mitenkään, vaan astuin vaan siihen kyseiseen huoneeseen lupia kyselemättä ja muut tulivatkin perässä. Yukimura puolestaan sanoi, että ole kuin kotonasi vain. "Se ei ole ongelma", tokaisin siihen ja ilman mitään lupia kyselemättä istuin Yukimuran ja Rokuron futonin päälle, koska lattialla oli kova istua ja johan sain olla kuin kotonani.

Rokuro tuli viimeisenä huoneeseen ja sulki oven perässä. Rui oli istunut lattialle mahdollisimman lähelle Yukimuraa(?). Rokuro puolestaan istui myöskin lattialle jalkojensa päälle eli tämä istui polvillaan. Mielestäni moinen tapa istumiseen oli kamalan epämukava, mutta ihan sama. Onneksi futoni kuitenkin oli pehmeä. Yukimura avasti keskustelun sillä, että jospa minä tai Rokuro halusimme kertoa homman nimen. "Selvä. Minä kerron ensin ja Rokuro saa kertoa oman versionsa sen jälkeen", ilmoitan. "Ensinnäkin tulin pyytämään Rokurolta anteeksi sitä, että hyökkäsin ja satutin häntä silloin muurilla, mutta kadun sitä, että tulin pyytämään sitä anteeksi. En nimittäin osannut odottaa, että kukaan alkaa vaatimaan lasta sen tähden, että muka olisin velkaa jotain. Olin mielestäni velkaa vaan anteeksipyynnön. Toki ymmärrän, että satutin varmasti pahasti ja on ihan okei pyytää jotain vastapalvelusta siitä ja sanoinhan myös, että voin tehdä kyllä vastapalveluksen. Mutta se, että se on lapsen synnytys, oli hieman pöyristyttävää ja kohtuutonta. En edes tunne Rokuroa mitenkään. Rokuro kuitenkin vetosi siihen, että koska olen velkaa, niin joudun synnyttämään hänelle lapsen. En todellakaan suostunut siihen ja sanoin sen melko selvästi, mutta Rokuro päätti silti vedota siihen, että olen velkaa hänelle. Toki hän jatkoi, että on mukana hommassa itsekin eikä lapsi ole vaan hetken mielijohteesta tempaistu juttu. En kuitenkaan osannut ottaa asiaa todesta. Luulin, että se oli vitsi aina siihen asti kunnes Rokuro oikeasti pölähti ovellemme kello neljä vaatimaan lasta. Jatkoimme keskuslua tässä huoneessa ennen, kun Rokuro lähinnä itse päätti, että hän nusasee nyt sen hemmetin lapsen kanssani. Mietin, että ei se kai niin kamalaa olisi, mutta heti alussa alkoi tuntumaan siltä, että en olekaan valmis koko hommaan. Sanoin siitä kaksi kertaa homman aikana ja olin laittanut jopa vastaankin oikeastaan melkein heti kun homma oli alkanut, mutta koska Rokuroa ei kiinnostanut mielipiteeni, niin tämä vaan jatkoi toimitustaan kuin joku pässi, joka ei tajua mistään mitään. Vasta kun olin toisen kerran asiasta sanonut, niin jotain tapahtui. Tai eipä oikeastaan, koska jouduin itse itseni ninjailemaan ääliön alta pois ja sitten tämä kävi vielä uudestaan päälle tai esti lähtöni lähinnä sillä verukkeella, että olin muka luvannut jossain kohdassa hankkia lapsen hänen kanssaan. En tasan ollut luvannut mitään missään kohdassa ja oletin, että minulla oli oikeus sanoa ei, mutta eipä ollutkaan. Koin sen toisin sanoen raiskauksi ja pahoinpitelyksi. Ainoa keino, jolla pääsin tilanteesta ja huoneesta pois, oli turvautua tuleen ja ei, en ole pahoillani aiheuttamistani vammoista, jotka tällä kertaa sain aikaan. Rokuron teko oli kuitenkin paljon pahempi kuin moinen polttaminen. Lisäksi poltin itsepuolustuksen nimissä", selitin asian niin kuin se oli ja mitä olin kokenut. Rokuro ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan laski vaan katseensa alas.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.03.2016
22:37
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Izumi päätti istua tyytyväisesti hänen ja Rokuron futonille. No sama se, hän istui lattialle Ruin viereen risti-istuntoon ja odotti, että jompikumpi aloittaisi kertomaan, mistä oli kyse. Izumi sitten aloitti ja Yukimura huokaisi itsekseen turhautuneena koko sotkulle. Izumin versio oli täysin erilainen kuin Rokuron. Rokurolta hän oli saanut sen käsityksen, että Izumi oli ihan suostunut hommaan, jos nyt ei ehkä mielellään, mutta suostui kuitenkin, ja keksi vasta loppupuolella, että ei sittenkään halunnut. Izumin versio oli se, että hän ei ollut luvannut mitään missään kohtaa ja vasta tässä huoneessa hän oli sitten ajatellut jotenkin, että ei se niin kamalaa olisi, mutta heti homman alusta lähtien hän oli kuulemma laittanut vastaan ja sanonut, ettei ollutkaan valmis mihinkään. Izumista koko homma oli siis ollut raiskaus ja Rokuro oli yrittänyt estää häntä lähtemästä vielä senkin jälkeen, kun Izumi oli onnistunut pääsemään pois hänen altaan. Lisäksi Izumi oli joutunut polttamaan jäljet Rokurolle itsepuolustukseksi, koska ei muuten olisi päässyt huoneesta pois. Vaikeaksi meni.

Yukimura käänsi katseensa Rokuroon, joka ei sanonut mitään, käänsi vain katseensa alas, mikä jo aika lailla kertoi sen, että Izumin versio taisi olla enemmän paikkaansa pitävä. ”Oletko Rokuro samaa mieltä Izumin kertomuksen kanssa?” Yukimura kysyi Rokurolta. Ei hän tiennyt miten tässä asiassa pitäisi alkaa toimimaan, jos nyt olisikin niin, että Rokuro oli mennyt raiskaamaan Izumin. Siihen tuskin mitkään anteeksi pyynnöt kauheasti auttaisivat, mutta jokin tolkku tähän hommaan oli saatava. Lisäksi, vaikka Rokuro ei varsinaisesti enää ollut Yukimuran palveluksessa, kun ei hänellä enää ollut kartanoaan tai maa-alueitaan, niin hän koki olevansa kuitenkin jossain määrin vastuussa Rokuron tekemisistä. Rokuro saisi ainakin pyytää anteeksi ja jos Izumi tahtoi, tämä saisi hyvittää tekonsa hänelle, mutta luultavasti Izumi ei halunnut olla enää missään tekemisissä Rokuron kanssa. Ainoa vain, että jos hän oli tullut raskaaksi, niin sitten olisi pakko. Lisäksi sitten jos niin kävisi, että Izumi olisi raskaana, heidän olisi sovittava miten lapsen kanssa menettelisivät, tässä kohtaa sitä ei varmaan tarvitsisi alkaa miettiä, kun koko lapsen tulo ei ollut mitenkään varma.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 15.03.2016
15:43
Muokattu: 15.03.2016
15:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Astuin huoneeseemme viimeisenä ja laitoin oven kiinni perässäni. Totta puhuakseni en välttämättä olisi halunnut käydä edes koko keskustelua, koska Izumi varmasti saisi omalla selityksellään minusta syyllisen koko touhuun. Kaikki joka tapauksessa istuivat jo paikallaan ja istuin sitten itsekin lattialle. Izumi puolestaan oli ihan muina miehinä vaan istunut futonin päälle, jolla minun ja Yukimuran olisi tarkoitus nukkua. No olihan Izumi toki ollut siinä ennen tätä keskusteluakin ja sen takiahan keskustelu ylipäätään käydään. Yukimura puolestaan aloitti koko homman sillä, että minä tai Izumi saisi valaista kaikkia aloituspuheenvuorolla ja Izumi oli heti aloittamassa omaa versiotaan, jonka jälkeen minä saisin kertoa oman versioni.

Kun Izumi sitten oli kertonut kaiken omasta versiostaan, niin olin arvannut selvästikin asian suhteen oikein, koska Izumi todella teki minusta syyllisen koko hommaan. Toki tiesin sen jo, koska olihan kaikki se mitä tapahtui minusta lähtöisin, joten tietenkin se oli syyni, mutta että raiskaus. Ei se ollut mikään raiskaus. Ja miten niin Izumi muka oli kaksi kertaa sanonut, että ei haluakaan ja miten niin muka laittoi vastaan? Eihän laittanut eikä tasan ollut sanonut, kun vaan kerran siitä silloin homman loppuvaiheilla. Eikä silloinkaan selvästi. Tämä oli vaan todennut, että olisi hänellä parempaakin tekemistä. Ei se ole mikään vastaan laitto tai asista sanominen. Izumi laittoi vastaan vasta sitten kun onnistui pääsemään altanut pois. Lisäksi Izumi oli selittänyt, että muka olin estänyt hänen lähtönsä ja pahoinpidellyt. Enkä ollut, halusin vaan tietää, että mistä kiikasti ja olinko satuttanut. Sen verran estin hänen lähtöään, mutta en ollut pakottamassa jatkamaan. Halusin vaan tietää, että mikä Izumin mielen noin vaan muutti yhtäkkiä, mutta nyt se oli pahoinpitelyä.

Nostin katseeni kuitenkin Yukimuraan lattiasta, kun tämä kysyi, että olenko samaa mieltä Izumin kertomuksen jälkeen. "Ai olenko? No en ole. Minua haukuttiin juuri raiskaajaksi ja pahoinpitelijäksi, vaikka en ole raiskannut tai pahoinpidellyt yhtään ketään", sanon siihen tai se oli vasta alku selitykselleni, mutta Izumin oli pakko puuttua näköjään selitykseni alkuun: "Ai etkö tosiaan? Et noussut pois kun käskin lopettamaan. Sanoin siitä kahdesti. Ja lisäksi estit minua lähtemästä pois. Ja sitten väität, että et muka ole raiskaaja ja pahoinpitelijä, mitä?" "En edes kerennyt selittämään asiaa loppuun, joten neiti on hyvä ja pitää turpansa kiinni", sanahdan siihen melko suoraan, koska alkoi oikeasti ärsyttämään, että en kerennyt puhumaan loppuun, kun jotkut saatanan pätijät aukovat jo päätään. Ensin Saizo ja sitten Izumi. Odottaisivat edes, että saisin asiani loppuun. Izumi luojan kiitos kuitenkin hiljeni.

"Niin... Minua siis syytettiin raiskaajaksi, vaikka en ole raiskannut ketään. Izumi ei ole sanonut vastaan kahta kertaa. Ei itse asiassa edes kertaakaan niin, että hän olisi oikeasti halunnut homman loppuvan, koska siihen riittää ainoastaan sana lopeta. Izumi ei sanonut kertaakaan, että pitää lopettaa. Hän ei sanonut aluksi mitään eikä laittanut vastaan. Vasta loppuvaiheilla tapahtui jotain ja silloinkin hän vaan sanoi, että hänellä olisi kyllä parempaakin tekemistä. No en minäkään olisi halunnut hankkia lasta näin. Jos mies pystyisi samaan lapsen ilman naista, en olisi tarvinnut siihen edes Izumia. Olisin voinut hoitaa asian toisellakin tavalla, mutta niin ei vaan ole", selitän ja käännän katsettani Izumiin. "Jos olisit halunnut homman loppuvan aikaisemmin, olisit oikeasti sanonut siitä kuuluvasti. En lue ajatuksia, joten suu pitää saada auki siinä kohdassa kun siltä tuntuu ja siitä pitää sanoa suoraan, joten älä minua syytä kohtalostasi, kun et itse saanut suutasi auki edes", sanahdan naiselle. "Ja mitä sitten tulee siihen, että olen muka joku pahoinpitelijäkin, niin en kyllä ole. En satuttanut Izumia missään kohdassa. Tartuin kiinni, koska halusin selvittää sen, että missä mättää ja olinko satuttanut. Izumi sanoi, etten ollut satuttanut ja hän vaan ei sattumoisin olisikaan valmis lapsen hankintaan. Kun halusin tietää syytä, niin jouduin tarttumaan uudestaan kiinni, koska halusin syyn, koska ei sitä nyt siihen noin vaan olisi voinut jättääkään. Sen sijaan, että Izumin kanssa oltaisiin saatu järkevää keskustelua aikaan, niin hän päätti polttaa minua. En tehnyt mitään väärää mielestäni, joten ole hyvä ja katso peiliin seuraavan kerran kun haukut jotakuta raiskaajaksi ja pahoinpitelijäksi, koska syy on tällä kertaa kyllä ihan sinun oma", sanon ihan lopun Izumille, mutta kaiken muun selitin yhteisesti. "Mitä ihmettä oikein koitat? Vääristää nyt totuutta tuolla tavalla... Sanoin kaksi kertaa, mutta et lopettanut ja estit lähtöni", Izumi jatkoi. "Et sanonut! Et sanonut mitään alussa tai jos sanoitkin, niin niin helvetin hiljaa, että en kuullut sitä. Jos haluaa pisteen seksille, silloin pitää osata sanoa suoraan ja kuuluvalla äänellä, että ei halua sitä enää, joten älä valita omasta virheestäsi", sanahdan siihen. "Sanoin kuuluvalla äänellä sen", Izumi sanoi siihen. "Ja mielestäni olet vähintäänkin velkaa minulle teoistasi", nainen jatkoi. "Ja mitä vielä? Sama, jos kävisin sotkemassa huoneenne ja tulisin sitten sanomaan sinulle, että hei olet velkaa minulle meidän huoneen siivoamisen, koska sotkin teidän huoneen. En ole syyllistynyt mihinkään enkä ole velkaa sinulle mitään! Lupasin auttaa lapsen kanssa ja se riittää velaksi siitä, että halusin lapsen juuri sinun kanssa. En ole muuta velkaa, sinä tässä olet velkaa minulle, koska poltit minua pahasti eikä kipu ole mitään pientä", sanahdan naiselle. "Poltin, koska kävit päälle", Izumi sanoi siihen. "En käynyt päällesi. Halusin selittää tilanteen", korjaan asian.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 15.03.2016
16:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Olin edennyt siihen pisteeseen tämän hetkisessä kidutussessiossani, että uhri taisi tehdä kuolemaa aikalailla. Uhri oli joka tapauksessa käynyt läpi melkoisen monta kirurgista toimenpidettä ja uhri toki olisi jo kuollut ellen olisi käyttänyt kykyjäni häneen. Lähinnä kierrätin hänen elimistössään verta verenhallinnan avulla, koska olihan se aina mukavempaa kun uhri oli hengissä ja huusi tuskaa kuin, että tämä vaan möllöttäisi. Ei sillä, että uhrin hengissä olemisella nyt olisi tällä hetkellä mitään väliä ja kohta tämä varmasti kuitenkin kuolisi. Halusin tällä hetkellä tehdä elintutkimusta, vaikka olin kyllä tehnyt sellaista ennenkin, mutta halusin tietää, että mitä uutta mahdoin vielä löytää, jos edes löytäisin enää mitään kiinnostavaa. Olin oikeastaan koonnut osan uhrin elimistä viereiselle pöydälle odottamaan tarkempaa käsittelyä. Mutta joka tapauksessa uhri sanoi itsensä irti, kun kaivoi sydämen hänen rinnastaan ulos. Se oli kyllä aina niin kauniin näköinen. Se oli punainen ja verikin oli punaista ja punainen oli vaan niin kaunis väri, että sitä ei voinut edes sanoin kuvailla. Sääli värisokeita, jotka eivät välttämättä voisi nähdä punaisen kaunista väriä. Sydän näytti jopa syötävän herkulliselta, mutta ainut vaan, että en toki itse elimiä syönyt. Olin kyllä syöttänyt elimiä muille, mutta itse en pahemmin ollut maistanut. Tai en ainakaan ihmisten elimiä, mutta periaatteessa... nehän voisivat olla hyviäkin.

Mutta joka tapauksessa laskin sydämen sinne niiden muiden elimien kanssa ja jatkoin nyt jo kuolleetn ruumiin sorkkimista. Kaivoin kaikki mahdolliset elimet ulos tämän sisältä ja lopuksi laitoin uhrin pään poikki nenän kohdalta niin, että aivot säilyisivät kokonaisina, koska piti aivotkin saada kokoelmaan mukaan. Kaivoin ne ulos pääkallon sisältä ja nekin pääsivät sivupöydälle. Sääli vaan, että uhri kuoli. Pitäisi varmaankin hankkia uusi jostain, koska tämä oli ollut viimeinen ja nyt sekin oli kuollut. Lisäksi tämä kasa piti kärrätä ulos täältä, koska ei se kyllä tänne tule jäämään. Sehän vaan mätänisi ja sitten koko huone haisisi. Toisin sanoen keresin uhrin raajat sun muut palat, joita en elintutkimuksissa tarvisi, kottikärryyn, jonka olin kerran puutarhasta löytänyt. Puutarhaan en ollut sitä kuitenkaan takaisin enää vienyt, koska se kävi kuolleiden kuljettamiseen, jos kuollut oli monessa osassa ja tämä oli melkoisen monessa osassa, että sukupuolikin oli jo täysi mysteeri. Uhri kuitenkin oli ollut nainen, koska miehen elimiä olin tutkinut enemmän.

Kärräsin kuitenkin uhrin huoneesta ulos ja ensimmäisenä vastaan tuli Hauru. "Mitä ihmettä teet?" Hauru kysyi järkyttyneenä ilmeisesti samalla kun oli matkalla vessaan. Ei tuolla kuitenkaan oikein muuta ollut eikä Haurulla tai muillakaan ollut asiaa kidutuspisteeseeni. En halunnut kenenkään tulevan sotkemaan asioita siellä, vaikka sotkuahan siellä nytkin oli, mutta kuitenkin. Sinne mahduin vaan minä ja uhri. Yleisöä en tarvisi kuitenkaan. Ei sillä, että ketään edes pahemmin olisi kiinnostanutkaan. "Ihmistutkimusta", vastaan Haurulle, joka näytti siltä, että voi pahoin, joten jatkoi vaan mahdollisimman nopeasti ohitseni. Kärräsin joka tapauksessa uhrin ulos asti jättäen kyllä samalla veriset jalanjäljet perääni, koska jalkani nyt olivat aikalailla veressä, koska kidutushuoneen lattia oli veressä. Siksi olin myöskin ottanut punaiset aamutossut pois ja jättänyt siihen huoneeseen, jossa nukuin. Siellä oli myöskin se valkoinen kauluspaitani, koska kiduttamisen jälkeen se paita ei olisi enää valkoinen. Oli päälläni kuitenkin musta löysähkö toppimainen paita, joka paljasti rintakehässäni olevan lankataiteen täydellisesti, koska kaula-aukko oli aika iso.

Joka tapauksessa jatkoin matkaani portista ulos, koska kävin dumppaamassa ruumiit aina johonkin päin metsää, joten niin tein myöskin nyt. Samalla voisin katsoa, jos löytäisin uuden uhrin seuraavaa kidutussessiota varten. Joka tapauksessa dumppasin ruumiin johonkin pusikkoon, joka oli täydellinen, koska sieltä tuskin kukaan kaivaisi mitään. Tai jos kaivaisikin, niin ei kukaan sitä läjää ihmiseksi erottaisi. Jonkun matkan päässä kuitenkin istui selvästi joku, jolla oli mustat pitkät hiukset. Kyseessä oli selvästi naispuolinen henkilö ja selvästikin seuraava uhri ja tämä oli yksin kaiken lisäksi. Jätin kärryt siihen, koska ei niitä nyt mukaan tarvinnut ottaa ja saisin ne napattua sitten mukaan kun olin varmistanut, että olisiko kivellä kyhjöttäjä yhtään kiinnostava uhri. En kuitenkaan ihan ketä vaan ottanut uhreikseni, vaikka meni kuka vaan pahimmassa puutteessa.

Joka tapauksessa, kun sitten pääsin lähemmäksi tämä kivellä kyhjöttäjää, niin kyllä kyseessä oli naispuolinen henkilö ja tämä oli selvästi kaiketi eksynyt. Tämän huomion lisäksi tämä oli tarkemmin tyttö eikä tainnut vielä olla täysi-ikäinen tai ei noin nuoren näköinen voisi olla. Sitten vielä tämänkin huomion lisäksi voisin vaikka löydä pääni pantiksi, että tyttö näytti erittäin tutulta ja sitten näin tämän silmät, niin kyllä. Hän oli tuttu siksi, koska likka sattui olemaan idiootti pikkusiskoni Mizeria, jonka täytyi olla tällä hetkellä viisitoista. "No katos perkele. Mihin sä olet vanhemmat hukannut?" päätin kysyä, koska eihän Mizeria itse osannut mitään ja kuinka ne kaksi ääliötä ovat muka voineet jättää Mizerian yksin, kun nämä palvoivat häntä kuin jotain Jumalaa, vaikka Mizeriahan ei ole Jumalaa nähnytkään. Mahtoikohan ääliö edes tunnistaa minua?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.03.2016
17:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Tästä keskustelusta ei kyllä oikein muuta tullut kuin riitaa ja Yukimura yritti jotenkin pysyä kärryillä, että missä tässä kinaamisessa edes mentiin. Izumin versio oli erilainen kuin Rokuron, mutta Rokuro vahvisti, ettei Izumin kertoma pitänyt paikkaansa. Izumi väitti, että hänet oli raiskattu ja pahoinpidelty ja hän oli useampaan otteeseen käskenyt lopettaa, Rokuro taas sanoi, ettei ollut raiskannut ketään, koska Izumi oli suostunut ihan itse hommaan eikä vastustellut tai sanonut mitään lopettamisesta, ennen kuin vasta lopuksi. Riita alkoi ryöstäytyä käsistä pikkuhiljaa. ”Rauhoittukaas nyt molemmat. Tästä ei kyllä tule näin yhtään mitään, teillä on kummallakin ihan eri näkemys tapahtuneesta.” Yukimura huokaisi ja mietti sitten, miten asiaan voisi saada edes hiukan järkeä, mutta järjen saanti hommaan oli aika haastavaa.

Lopulta Yukimura käänsi ruskeat silmänsä Izumiin. ”Antoiko Rokuro sinulle valinnan mahdollisuuden ja menitkö hänen kanssaan sänkyyn omasta tahdostasi? Hän väittää, että menit, ehkä siksi että hän pyysi sitä korvaukseksi hyökkäyksestä. Mutta on eri asia, jos itse koit että sinun on pakko tai et saa hyvitettyä tekoasi, kuin että Rokuro olisi pakottanut sinut. Lisäksi et kuulemma laittanut mitenkään vastaan ja luulisi, että jos kyseessä olisi ollut raiskaus, olisit laittanut vastaan enemmänkin heti lähtöön. En yritä mitenkään vähätellä sitä, miltä sinusta tuntuu, yritän vain saada nyt jonkun yhtenäisen linjan tähän keskusteluun mukaan, koska asia oli selvästi erittäin epäselvä kummallekin, kun ryhdyitte hommiin. Se ei muuta asiaa, että Rokuro teki väärin sinua kohtaan, se on selvä.” Yukimura kysyi lisäselvitystä asiaan, mutta jotenkin tuntui, ettei kumpikaan ollut tiennyt mistään mitään, kun pujahtivat peiton alle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 15.03.2016
18:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
IZUMI

Rokuro oli sitten selittänyt asian ihan täysin eri tavalla, mitä olin sen selittänyt. Mies oli ollut vaan niin täynnä haluaan, että ei hitto viekööt ollut tajunnut mistään mitään ja nyt vielä väittää, ettei muka olisi tehnyt mitään väärää. Luulin, että Rokuro oli tajunnut sen, että oli tehnyt väärin, mutta hitot tämä mitään oli tajunnut. Eikä sen koommin edes kuullut kun olin selvästi sanonut, että asiaa pitäisi miettiä vielä tarkemmin ja olin pyytänyt lopettamaan. Mutta ei hitto mitään ollut tapahtunut. Sitten tästä tosiaan paisuikin melkoinen riita kun Rokuro ei suostunut hyväksymään virheitään. Eikä se ole koskaan raiskatun vika, että tulee raiskatuksi. Se on silloin raiskaajan vika, kun on tekoon ryhtynyt, joten Rokuro voisi itse katsoa peiliin. En kuitenkaan ollut asiaa sanonut tai en ainakaan vielä, mutta olisi varmaankin sittenkin syytä muistuttaa asiasta. "Ja ennen kuin alat puolustamaan taas itseäsi, niin raiskaus ei koskaan ole raiskauksen kohteen syy, vaan raiskaajan ja minä koin sen juurikin sellaisena, kun et lopettanut vaikka sanoin niin", päätin valaista. "Kyllä, se on totta, että raiskaus on raiskaajan vika, mutta kun kukaan ei ole raiskannut ketään. Sait mahdollisuuden sanoa ei koska vaan, mutta et sanonut", Rokuro sanoi. Pyörätin vaan vihertäviä silmiäni, koska ei tästä tullut kyllä nyt niin sanotusti lasta eikä paskaa, vaikka mistä sitä tietää, vaikka lapsi olisikin tullut. "Mutta kaiken lisäksi taidan vaan olla joku väline saada lapsi, koska et itse pysty hankkiutumaan paksuksi. Miten sinutkin on tosissaan kasvatettu vai oletko edes saanut kasvatusta? Entä, jos lapsi sattuisikin olemaan tyttö? Tekisitkö hänestäkin välineen itsellesi?" kyselin Rokurolta. En kuitenkaan ollut tavara enkä Rokuron vaimo, joten ei hänellä ollut oikeutta kohdella minua esineenä tai asiana, joka hoitaa synnyttämisen hänen puolestaan. Rokuro ei sanonut siihen kuitenkaan mitään, mutta näytti ärtyneeltä.

Yukimura kuitenkin päätti, että nyt olisi syytä rauhoittua, koska näin tästä ei tulisi mitään kun molemmilla vielä oli täysin erilainen käsitys tapauksesta. Sitten tämä käänsi katseensa minuun. Mies kysyi, että antoiko Rokuro minulle valinnan mahdollisuutta ja meninkö hänen kanssaan sänkyyn omasta vapaasta tahdostani. "En uskonut, että Rokuro oli tosissaan sen lapsi asian kanssa, joten annoin sen olla muurilla käynnin jälkeen, koska ei kai kukaan nyt oikeasti vaatisi ketään synnyttämään lasta jonain vastapalveluksena? No näköjään olin väärässä. Oli joka tapauksessa melko tyrmistyttävää nähdä Rokuro huoneemme oven edessä ihan tosissaan vaatimassa lastaan. Päätimme jatkaa tässä huoneessa keskustelua aiheesta ja kuvittelin, että me vaan keskustellaan aiheesta eikä heti aleta hommiin. En siis ollut luvannut yhtään mitään lasta kenellekään, vaikka mielessäni kyllä kävi, että ehkä se ei olisikaan niin paha asia. Suotuin siihen sillä ehdolla, että lapsen hankkiminen on oikeasti mietitty asia eikä hetkenmielijohteesta temmattu asia ja ilmeisesti Rokuro oli asiaa miettinyt. Suostuin siihen myös sillä ehdolla, että en jää yksin asian kanssa ja jos jotain sattuu, niin Rokuro saa kantaa täyden vastuun, koska hän se tässä on se, joka sitä lasta enemmänkin haluaa. Mutta jos kysytään kysymys siitä, että sainko VAPAASTI päättää, niin ei, en saanut. Rokuro painosti aikalailla siihen ensin, jonka jälkeen vasta päädyin siihen, että ei se nyt ehkä niin paha asia voisi olla. Kuvittelin kuitenkin, että saan sanoa ei, jos siltä tuntuu. Tai näköjään kyllä sain sanoa, mutta eipä se Rokuroa kuitenkaan kiinnostanut, joten se, että sain sanoa on sama asia kun en olisi sanonut mitään", vastaan kysymykseen pitkän kaavan kautta. "Mielestäni on kuitenkin naurettavaa pyytää jotain noin isoa asiaa vastapalvelukseksi hyökkäyksestäni. Okei, satutin pahasti, mutta Rokurohan on nyt kunnossa tai oli ennen kuin sai maistaa liekistä, mutta se oli hänelle ihan oikein. Ymmärrän toki, että on varmasti oikein pyytää jotain vastapalvelusta, mutta että lasta... Mielestäni se on liikaa ja jokaisella naisella pitäisi olla oikeus päättää omasta kehostaan. Lisäksi minä olen yliluonnollinen enkä ihminen ja ihmisnaisten ja yliluonnollisten naisten elämässä on monia eroja. Meidän kulttuuriin ei esimerkiksi kuulu mitään sellaista, että nainen olisi alistettuna miehen alapuolelle. Olemme kaikki saman arvoisia. Jos Rokuro on kokenut sukupuolisorsintaa omassa kulttuurissaan tai perheessään, niin ei se tarkoita sitä, että kaikissa muissakin olisi sama periaate. Joten ihan vaan tiedoksi, olen elävä olento, jolla on tunteet, en esine, jonka puolesta asiat päätetään", sanon vielä.

Sitten siihen, että en muka laittanut vastaan. "No oli vähän vaikeaa laittaa vastaan, kun Rokuro esti sen. Totta kai olisin muuten antanut turpaan jo aikoja sitten", sanon siihen vastaanlaittamiseen. "Mutta selvä. Minussakin oli virhettä, koska annoin edes mahdollisuuden asiaan. Mutta Rokuro ei edes ole myöntänyt virheitään. Sain Ruilta sellaisen käsityksen, että Rokuro olisi ymmärtänyt tehneensä väärin ja Rui sai tiedon sinulta. Sanoiko Rokuro edes ymmärtäneensä teheensä väärin?" kysyn lopuksi Yukimuralta, koska ei Rui ollut sanonut, että Rokuro olisi itse sanonut niin. Hän vaan oli myöntänyt sen, että Yukimura oli sanonut niin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.03.2016
19:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Mizeria alkoi jo kallistua vahvasti kylään menon kannalle, mutta istui kuitenkin edelleen kivellä lepäämässä rasittavan pakomatkan jäljiltä. Eihän tässä vielä mikään hätä ollut, vielä ei ollut tulossa pimeä, joten kyllä hän hetken ehtisi levätä ennen kuin yrittäisi hakea kylästä jotain yösijaa. Hän hätkähti seuraavaksi sitä, kun joku alkoi puhumaan, tai oikeastaan kiroamaan, ihan lähettyvillä. Mizeria nosti katseensa tulijaan, joka näytti kaikin puolin siltä, että ei ollut ihan normaaleimmasta päästä. Valkoiset hiukset, punaiset silmät, tuttu ääni… Mizeria hyppäsi ylös kiveltä, hän ei todellakaan ollut odottanut näkevänsä isoveljeään keskellä metsää, mikä huono tuuri. Tämä kyseli mihin hän oli vanhemmat hukannut. ”En tajua mitä se sinua kiinnostaa.” Mizeria vain totesi yrittäen peittää säikähdystään ja lähti vain kulkemaan poispäin. Mitä nopeammin hän pääsisi eroon Ryuumeistä, sen parempi. Siihen oli syy, miksi moinen kaheli oli ajettu ulos perheestä, tai kaipa tämä itse karkasi, raukkaparka, kun kohdeltiin niin kaltoin. Mitä oli hullu sekopää, ihan oma vikansa. Mizeria ei kuitenkaan halunnut jäädä rupattelemaan, hullut olivat aina arvaamattomia ja hän ei halunnut tulla hullun murhaamaksi, kun oli juuri onnistunut pakenemaan ihmisten hyökkäykseltä. Kylä ei ollut kaukana, ehkä hän ehtisi sinne ja ehkä Ryuumeitä ei kiinnostanut niin paljon, että lähtisi perään? Ehkä hän ei ollut tunnistanut, voihan olla, että kysyi vanhemmista vain siksi, että hän oli yksin metsässä, eikä siksi, että olisi tuntenut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.03.2016
19:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Homman nimi oli se, että Izumista Rokuron oli turha puolustella itseään, koska raiskaus oli raiskaajan syy, eikä raiskatun. Rokurosta taas kukaan ei edes ollut raiskannut ketään, joten paha Yukimuran oli asiaa heidän puolestaan ratkaista, kun he eivät itse tienneet oliko raiskausta tapahtunut vai ei. Valitettavasti vain tässä tilanteessa Izumi oli se, joka päätti että oliko se raiskaus vai ei. Jos se hänestä raiskaukselta tuntui, niin paha muiden oli väittää, että hän oli väärässä. Lopuksi Izumi vielä laukoi, että hän oli ollut vain väline Rokurolle saada lapsi. No se oli harmittavan totta, Rokuro itse oli myöntänyt sen, ja olihan se alusta asti selvää, että Rokuro halusi vain lapsen, eikä että hän olisi palavasti ensi silmäyksellä rakastunut Izumiin ja olisi halunnut lasta juuri hänen kanssaan. Sitten alettiin jo syyttämään Rokuron vanhempien kasvatusta. Oikeastaan Yukimura oli osittain osallinen hänen kasvatukseensa, joten tässä syytettiin nyt hänenkin kasvatusmetodejaan, jotka olivat moitteettomat. (oletko nyt aivan varma? XD) Tosin sitten Izumi laukoi, että jos lapsi olisikin tyttö, niin tekisikö Rokuro hänestäkin vain välineen itselleen. ”Tuo menee nyt jo hivenen kohtuuttomuuden puolelle ja reippaasti ohi aiheen, mahdollisen lapsen mahdollinen sukupuoli ei nyt liity tähän asiaan mitenkään.” Yukimura keskeytti syytöstulvan ennen kuin se menisi ihan mauttomuuden puolelle.

Sitten Yukimuran kysymyksiin, jotka hän aluksi osoitti Izumille ja tämä ei osannut vastata niihin selkeästi ja lyhyesti, vaan hemmetin monen mutkan kautta, että Yukimura melkein jo unohti, mitä oli kysynyt. Izumi ei siis muurilla uskonut, että Rokuro oli tosissaan lapsihalujensa kanssa, joten antoi asian olla. Ja tyrmistyi, kun Rokuro tuli vaatimaan asiaa häneltä, joten hän fiksusti päätti mennä keskustelemaan asiasta Rokuron ja Yukimuran huoneeseen kahden kesken. Tämä olisi voinut sanoa jo huoneensa ovella, että ei onnistu, ja homma olisi ollut sillä selvä. Koko ongelmaa ei edes olisi, mutta kun oli. Izumi ei kuitenkaan siinä kohtaa ollut omien sanojensa mukaan luvannut lasta Rokurolle, heidän piti vain keskustella asiasta. Izumi oli kuitenkin suostunut, sillä ehdolla, että lapsen hankinta oli oikeasti mietittyä, ilmeisesti vain Rokuron osalta mietittyä, koska ei hän ollut saanut aikaa kauheasti asiaa miettiä. Hän suostui myös sillä ehdolla, ettei jäisi yksin asian kanssa ja jos jotain sattuisi, Rokuro kantaisi täyden vastuun. ”Eli kuitenkin suostuit synnyttämään Rokurolle lapsen noiden ehtojen jälkeen ja uskon, että jos olisit pyytänyt useamman päivän harkinta-aikaa, olisit kyllä saanut sen. Pyysitkö itse aikaa harkita asiaa vai suostuitko sitten saman tien, kerta et joutuisi lasta pitämään ja Rokuro ottaisi siitä vastuun?” Yukimura tarkensi, koska Izumilla oli ikävä tapa sotkea asiaa aika pahasti. Rokuro taas ei osannut sanoa mitään omasta puolestaan, kunhan näytti hapanta naamaa. Yukimura ei ymmärtänyt, miksi edes pui asiaa halki, eihän se hänelle edes kuulunut mitenkään. Mutta Rokuro ja Izumi eivät saisi keskenään asiasta aikaan kuin hävityksen kauhun, joten ehkä parempi näin.

Mutta sitten Izumi väitti, ettei saanutkaan päättää vapaasti, vaikka juuri sanoi, että asetti ehdot ja suostui sitten. Ja kyllä tuossa kohtaa jokainen osaa sanoa ei, vaikka miten painostettaisiin. Hän myönsi kuitenkin, että oli suostunut ja ettei se ehkä niin paha asia olisi, kovin innoissaan hän ei selvästi ollut, mutta itse hän ilmeisesti kuitenkin oli luvan antanut ja suostunut. Hän kuitenkin kuvitteli, että saisi sanoa ei, mutta Rokuro ei sitten ollut kuulevinaan tämän vastalauseita. Izumi jatkoi sitten asian naurettavuuteen, että koko pyyntö oli naurettava. Ehkä, mutta itse hän siihen suostui vaikka Rokurolta se olikin melko omituinen päähän pisto. Vastapalvelus oli toki ymmärrettävä Izuminkin mielestä, mutta lapsi oli liikaa, koska naisella oli oikeus määrätä kehostaan. ”Tietenkin on, mutta ei tullut mieleen missään kohtaa, että olisit sanonut tuon Rokurolle ja ehdottanut jotakin realistisempaa korvausta? Rokuro teki väärin, kun vaati lasta, mutta käsittääkseni sinua ei aseella uhattu sänkyyn ja olit vapaa sanomaan ei, jo heti alkuun?” Yukimura tarkensi, koska homma meni aika mutkikkaaksi.

Sitten Izumi ei muka ollut pystynyt laittamaan vastaan. Palohaavat kertoivat vähän muusta, mutta ilmeisesti sekin oli tullut vasta loppusuoralla, eikä niin, että Izumi oli yrittänyt antaa turpaan koko homman alusta alkaen… Sitten alettiin tiedustelemaan Rokuron ymmärrystä asian suhteen, että ymmärsikö hän tehneensä väärin vai ei. Tai Yukimuralta sitä kysyttiin, mutta oli Rokurokin tässä vastaamassa. Yukimura kääntyi Rokuron puoleen jo melko väsyneenä koko aiheeseen. ”No miten on, ymmärrätkö virheesi? Ja koska tarinat poikkeavat niin paljon toisistaan, niin suostuiko Izumi oikeasti tekemään lapsen kanssasi vai ei? Miten tarkalleen ottaen otit asian edes esille?” Yukimura tiedusteli Rokurolta, jos tämäkin vaikka saisi suunsa auki. Häntä kadutti, ettei ollut mennyt lähemmäs salakuuntelemaan Izumin ja Rokuron keskustelua, niin sitten hän ainakin tietäisi varmasti, että miten asian laita oli, kerta kumpikin tuntui hieman vääristelevän totuutta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 15.03.2016
20:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Mizeria ponnahti salamana pystyyn kiveltä kun olin sanottavani sanonut. Tämä taisi kuitenkin jopa myöskin tunnistaa minut, mikä oli saavutus noin saamattomalta otukselta kuin Mizeria. Hän ei osannut mitään. Ei siis oikeasti mitään. Hän oli hyödyttömämpi kuin tiskirätti sodassa eli todella hyödytön. En oikeastaan edes ollut varma tämän yliluonnollisuudestakaan, mutta jos hän edes taisi mitään, niin se oli varmasti valittamisen suuri mahtivoima. Ja se oli ainoa asia, jonka likka taisi eli oli aika huonosti asiasta, mutta eipä se minulta ollut poissa. Olin tyytyväinen päästessäni pois junttilasta, jossa kaikki syy oli aina minun, vaikka en olisikaan tehnyt mitään. No, mutta yleensä kyllä olin tehnyt, mutta sama se. Kyseisiä juntteja ei myöskään näkynyt, joten ei heistä tarvinnut murehtia, mutta jos näkisin, niin he voisivat sitten ottaa vuoronumeron kidutusoperaatioon, joka voisi olla nimeltään tuskallinen lopetus.

Mutta niin, sitten siihen, että Mizeria ei tajunnut, että miksi vanhempien olemassaolo edes kiinnosti minua. "Niin no ethän sinä muutakaan ole elämäsi aikana tajunnut, joten en yhtään ihmettele, että miksi et tajuakaan", vastaan Mizerialle ja tämä näytti sitten siltä, että päätti ottaa jalat alleen. Mitä Mizerian kaltainen saamaton nahjus eli teki metsässä? No oli miten oli, hän saakoot toimittaa seuraavaa kidutuspotilasta, joten en antanut tämän karata, vaan lähdin perään eikä Mizerian saavuttamiseen paljoa kyllä myöskään vaadittu. Päätin törkätä Mizerian kumoon(?) ja potkaista vatsaan(?) näin alkajaisiksi, vaikka eipä se varmaan suurta tuskaa tuottanutkaan. Kovaa toki olin potkaissut, että varmasti tuntui, mutta ei se nyt varsinaista kiduttamista kuitenkaan ollut. "Voin näyttää määränpääsi sinulle, kun olet selvästi eksynyt. Eikö se vähän niin kun mene niin, että isoveli auttaa? Vaikka en kyllä haluaisi olla kaltaisellesi saamattomuudelle mitään sukuakaan..." sanon ja tartun Mizeriaa eli Misseä jalasta kiinni ja lähdin raahaamaan tätä maata pitkin ja vähät välitin siitä, jos Missen vaatteet olisivat entiset.

Pääsin sen kottikärryn luo ja nostin Missen toiselle olelleni ja siitä viskasin kottikärryyn edellisen raadon verien keskelle niin, että roiskahti. Käänsin kärryt kohti linnaa ja jatkoin matkaani sinne pitäen toki Mizeriaa koko silmällä, ettei tämä karkaisi kottikärryistä mihinkään. Astelin porteista sisään ja jatkoin linnan sisälle ja siitä kidutushuoneelleni, jossa kippasin Mizerian mahdollisimman kovakouraisesti kärryistä lattialle. "Tervetuloa uuteen kotiisi", toivottelin siskolleni ja kävin laittamassa oven kiinni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 15.03.2016
21:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Ryuumei jauhoi jotain turhuuksien turhuutta vielä, mutta Mizeria ei halunnut jäädä kuulemaan. Ikävä kyllä Ryuumei sai hänet melko pian kiinni ja törkkäsi kumoon ja potkaisi vatsaan. Mizeria parahti, koska tietenkin se nyt sattui kun joku juntti potkaisee vatsaan ilman mitään syytä. Ja oli syytä tai ei, niin sattui se silti! Sitten hullu alkoi lässyttää, että auttaisi määränpään etsimisessä, koska Mizeria vaikutti eksyneeltä ja isoveljen kuului auttaa. ”En tarvitse apuasi, päästä irti!” Mizeria valitti, kun Ryuumei tarttui häntä jalasta ja alkoi raahaamaan jonnekin. Kauheasti siinä ei vastaan laitettu, joten sitten vain mentiin, kunnes Ryuumei nosti hänet ylös ja paiskasi johonkin kärryyn, missä oli jotain ällöttävää tahmeaa mönjää ja saattoi siellä jotain klönttejäkin olla. ”Yääääk…” Mizeria marisi kärrystä ja yritti päästä pois, mutta vatsaa sattui ja jalkoja myös ja kottikärryt tärisivät, joten ei siitäkään mitään tullut. Aina kun hän yritti päästä ylös, hän horjahti takaisin joko kärryjen tärinän takia tai liukastui mönjään, joka taisi olla verta. Miten kuvottavaa! Mutta ei kyllä mikään ihme, kun oli Ryuumeistä kyse.

Kauheasti Mizeria ei ehtinyt katsella maisemia saati sitä, mihin häntä vietiin, koska nuriseminen ja panikointi vei kaiken ajan kaikesta hyödyllisestä. Koska hän oli niin luuseri, ettei onnistunut pääsemään kärryistä omin neuvoin pois ja juoksemaan karkuun, niin siinäpä sitten nurisi. Lopulta matka päättyi siihen, että Ryuumei kippasi hänet lattialle kärryistä ja kyseessä oli joku huone, joka oli jo melko verisessä kunnossa. Sitten tämä toivotteli tervetuloa uuteen kotiin ja meni sulkemaan ovea Mizerian kömpiessä ylös lattialta ihan veressä. Kuvottavaa! ”Älä kuvittele että aion jäädä tänne!” Hän ilmoitti ja lähti ovea kohti tarkoituksena häipyä, vaikka jalkaan sattui ja olo oli inhottava, niin tänne hän ei jäisi, hyi olkoon!

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  23  24  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com