Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 23.01.2016
15:34
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Jääpiikit eivät Kamanosukelle kelvanneet ja hän päätti lähettää ne takaisin jonkun tuulenpuuskan avulla, jolloin muutin jääpuikot vedeksi eli toisin sanoen sain vaan vettä päälleni. Seuraavaksi Kamanosuke kyseli jo, että enkä tuon parempaan pysty. "Sanoihan jo, että en ole oikein muuttunut miksikään elementtihönöiksi koskaan, mutta se oli vasta alkua. Lupaan kuitenkin, että tulet kuolemaan ensimmäisenä", sanahdan tyynesti, mutta tosin Aisun äänellä Kamanosuken kuitenkin suunnilleen ärjyessään minulle. Ihme tyyppi kun mikään ei kelpaa. Kaikki on aina huonosti, mutta ei tosin itseltäni ollut pois mitenkään.

Seuraava isku kuitenkin oli tavalla tai toisella ns. yllättävä pyörremyrsky, joka harmi kyllä osui ja noin pienessäkin näkyi olevan kivan moinen voima, vaikka ei olisikaan uskonut. Joka tapauksessa olin jälleen kunnolla nurin ja ennen kuin sitten kerkesinkään miettimään mitään, niin olin saanut siitä perkeleen kusarigamasta, mutta en sentään tällä kertaa kaulaan tähdättynä, vaan toiseen käteeni, tarkemmin oikeaan käteen. Ja jos haavan tarkkaa kohtaa vielä määrittää niin haava oli tullut noin kymmenen sentin päähän kyynerpään yläpuolelle. Ei haava kuitenkaan niin syvä ollut, että käteni olisi ollut katki tai kokonaan poikki, mutta oli se aika ikävältä kuitenkin tuntunut. Parantamisen taitoja en kuitenkaan osannut, vaikka joku porukasta osaisikin parantaa kehonsa tai loitsia sellaisia, joten haava oli ja pysyi.

Ei kuitenkaan auttanut jäädä tähän pohtimaan sitä mihin seuraava haava tulisi, joten tietenkin nousin pystyyn vaihtaen samalla taas muotoani ja tällä kertaa Noki sai kokea sen tunteen. En kuitenkaan välittänyt hänen tai muidenkaan tunteista millään tavalla, mutta näillä kokeiluilla näkisin, että kenestä olisi oikeasti vastusta Kamanosukelle. Ei ollut järkevää muuttua Kamanosukeksi itsekseen, koska se tietäisi vaan tasapeliä ja kamppailu jatkuisi ikuisuuksia aina jommankumman antautumiseen asti. Jollakin luuserilla nyt ei voinut voittaa ketään, mutta en ollut varma, että kenestä olisi todellista hyötyä tässä taistossa tai kenen voimista. Voimiahan tässä kopioitiin ja se oli voimani pointti.

Noen voimat toimivat loitsuin, mutta tulta oli turhaa yrittää, koska Noki oli saamaton niissä voimissa, joten en minäkään voisi silloin osata sitä Noen muodossa. Sen sijaan perehdyin niihin Syvyyksien loitsuihin tai sellaisiksi menninkäiset niitä kutsuivat ja ilmeisesti ne olivat kiellettyjä ja unohdettuja loitsuja menninkäisten keskuudessa ja jotkut peikot osasivat vaan niitä. Noki taisi siis olla menninkäisen ja peikon risteytys. Lausuin loitsun, joka oli metsän kieltä ja jonka sanat vaan tulivat mieleeni. En kuitenkaan ymmärtänyt sanoja mitenkään, mutta kuitenkin tajusin sen, missä mentiin. Loitsu aiheutti jonkunlaisen maanjärinän, jonka jälkeen iso kivenjärkäle nousi maan alta esiin syöksyäkseen kohti Kamanosukea(?) ja ison järkäleen lisäksi pienemmän kokoisia kiviä(?).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.01.2016
16:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Rickter kuvitteli yhtä olevansa jotenkin etulyöntiasemassa Kamanosukeen nähden, mutta Kamanosukella ei ollut mitään aikomusta kuolla ennen Rickteriä. Tässä oli nyt hänen kunniansa pelissä ja hän ei häviäisi jollekin, joka vain kopioi muiden voimia koettaen löytää sen, millä saisi Kamanosuken alakynteen. Vielä hän ei siinä ollut onnistunut, mutta oli vain ajan kysymys milloin tämä pääsisi niskan päälle. Oli vaikea taistella jotakin vastaan, joka muutti olomuotoaan tilanteen mukaan, se Kamanosukenkin oli myönnettävä. Hän oli kuitenkin sisukkaampi kuin päältä päin näytti ja kestävyytensä varaan hän laskikin melko paljon tästäkin taistelusta. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin oli enemmän Kamanosuken eduksi hänen onnistuttua torjumaan Rickterin Aisuna loihtimat jääpiikit, jotka tämä kuitenkin sai muutettua vedeksi ja sai vain vedet päälleen. Harmi, Kamanosuke olisi mielellään nähnyt miten jääpiikit lävistäisivät juntin.

Kamanosuke sai pyörremyrskyllään osuman ja Rickterin samalla nurin. Hänen oma tuulensa häiritsi hieman Kusarigaman osumatarkkuutta, mutta vihdoinkin hän sai ensimmäisen kunnon voittonsa ja Rickter oli haavoittunut! Naarmu oli vähäinen, mutta oli kuitenkin, eikä Kamanosukeen ollut vielä edes osunut mikään hyökkäys. Mutta oli sanomattakin selvää, että Kamanosuke sai singotut tarpeeksi kevyet esineet ja aseet heitettyä sivuun tuulellaan, eivätkä jääpuikot olleet vaikea käännyttää takaisin. Hänen mieltään kohensi myös se, ettei Rickter ilmeisesti edes kyennyt parantamaan haavaa tai muuttumaan sellaiseksi, joka olisi kyennyt parantamaan vamman. Kamanosuke oli varautunut siihenkin, että vain tappoisku olisi oikeasti hyödyllinen, mutta kerta vähemmätkin haavat jäisivät, homma oli kerrassaan loistava hänen kannaltaan. ”Oletko ihan varma, että pystyt pitämään lupauksesi?” Kamanosuke kysyi nyt rauhallisemmin ja ennemminkin tyytyväisenä kuin enää vihaisesti ärjyen. Samalla hän veti kusarigamansa takaisin seuraavaa siirtoaan miettien, Rickterille ei pitänyt antaa liikaa aikaa toipua ja vaihtaa hahmoa.

Seuraavaksi Rickter jostain syystä valitsi hahmokseen Noen. Eikö hän sitten enää ollutkaan sitä mieltä, että Noki oli täysin hyödytön luuseri? Harmi vain hänen kannaltaan, mutta ellei Noella ollut jotain muuta hyökkäystä kuin tulen luonti ja kivien viskominen, Kamanosuke tiesi jo varautua tulevaan. Tulesta kun ei aikaisemminkaan ollut tullut yhtään mitään, joten kiviä olisi selvästi luvassa. Ihan hyvä veto, kivet kun olivat sen verran painavia, ettei niitä helposti tuulella käännytetty, Rickter olisi voinut jopa onnistua, ellei Kamanosuke olisi tiennyt varoa hyökkäystä. Pian maa alkoikin järähtelemään ja jotain käsittämätöntä loitsittuaan Rickter nostatti valtavan kivenjärkäleen esiin ja viskoi sen Kamanosukea kohti pienempien murikoiden saattelemana. Kamanosuke sai hypättyä ilmaan pois kiven tieltä ja samalla vapautti vastatuulen torjumaan pienempiä kiviä. Hän laskeutui maahan taas saamatta osuman osumaakaan, tai ainakin melkein. Tuuli ei onnistunut estämään painavimpia murikoita ja yksi oli ilmeisesti osunut, koska Kamanosuken päästä valui verta. Hän heilautti kusarigamaansa ja hyökkäsi taas Rickteriä päin koettaen iskeä sirpin terää tämän rintakehään (?).

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.01.2016
17:15
Muokattu: 23.01.2016
17:28
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Kun olin saanut sen yhden ainokaisen haavan käteeni, niin Kamanosuke aloitti kuittailun siitä, että olinko nyt aivan varma, että voin pitää lupaukseni. "Tietenkin mä olen varma. Se oli vaan yksi haava ja mistä sä tiedät, jos mä vaikka annoinkin vaan tasoitusta sun luuseri-iskuille", sanahdan siihen, mutta kyllä Noki oli aika saamaton tässä loitsimisessa. Keskityin kuitenkin hieman enemmän Noen tietojen penkomiseen, koska kai hän nyt muutakin osaa kun viskoa vaan jotain kiviä? Jos Noki ei muuta osaa, niin se tietää taas muodonmuutosta. Olihan tässä nimittäin riskinsä, koska en kuitenkaan tiennyt vaan päällepäin katsottaessa, että mitä kukin hallitsi ja Noki tuskin vastaisi vaikka kysyisinkin, kerta oli selvästi päättänyt, että on enemminkin Kamanosuken puolella. Sentään menninkäinen ei saanut samanlaista kohtausta siitä, että otin hänen hahmonsa. Tosin Noki voisi opetella käyttämään housuja. Oli tämä kuitenkin aika moista hillua ilman housuja, vaikka karvat taisivat peittää kaiken oleellisen, jos menninkäisillä edes on mitään, mitä pitäisi piilotella vaatteilla. En nyt kuitenkaan alkanut asiaa tarkemmin kesken taistelun tutkimaan.

Joka tapauksessa yksi kivi oli osunut maaliinsa eli Kamanosuken päähän, mutta tämä ei ollut moksiskaan siitä. Joka tapauksessa seuraavaksi oli taas tarjolla kusarigamaa, jonka yritin tällä kertaa vaan väistää ihan normaalisti ilman mitään muodonmuutoksia tai torjumisia tai vastaiskuja tai mitään. Kusaragama sujahti juuri ja juuri rintakehäni ohi, mutta jos olisin ollut edes millinkin lähempänä, niin rintakehässäni olisi ainakin jokunlainen haava. Päätin kuitenkin jatkaa vielä Noen hahmossa alkaen seuraavaksi taas loitsimaan. Loitsun tarkoitus oli siis ns. hyökätä vastustajan sisältä, koska kyseessä oli jonkunlainen luun murtamisloitsu, mutta en ollut yhtään varma, että onnistuinko siinä mitenkään. No, jos onnistuin, Kamanosukelta olisi nyt joku luu poikki. En kuitenkaan ollut tottunut taisteluissa loitsuihin, joten pitäisi keksiä joku toinen hahmo, josta olisi enemmän hyötyä. Loitsut kuitenkin vaativat sen, että ensin pitää sanoa loitsu ääneen, jossa menee aikaa ja koska kielikin oli jotain metsän lässytyskieltä, niin lausumisiakin piti miettiä ensin tarkasti. Ehkä jättäisin loitsut niille, jotka osaavat ne täydellisesti. Joka tapauksessa muistin seuraavaksi sen, että se uusi tyyppi, Saizo, osasi sokeuttaa valolla joksikin aikaa, koska olin ollut sokea pienen hetken sen jälkeen kun olin saanut yliannostuksen valosta silmiin, joten muutuin seuraavaksi häneksi kaivellen selkäni takaa jättimäisen miekan käsiini. Päätin kuitenkin ensin odottaa, että oliko siitä loitsusta ollut ensinnäkään mitään hyötyä luun murtumisen suhteen. Noki oli joka tapauksessa näyttänyt jokseenkin huolestuneelta sen jälkeen kun olin sen kyseisen loitsun loitsinut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 23.01.2016
21:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

Joukkomme hajosi, mutta todennäköisesti vaan siksi aikaa kunnes Kamanosuke saisi hoidettua Rickterin pois päiviltä tai näin ainakin toivon. Jos Kamanosuke ei tee sitä, niin minä hoidan sen itikan. Joka tapauksessa en jäänyt ottamaan selvää siitä, että kumpi voittaisi, koska se varmasti ratkeaisi myöhemmin. Oletin, että elossa selviäjä jatkaisi muidenkin joukossa. Mutta, jos Rickter selviää elossa ja tekee sen virheen, että tulee tänne, niin se on hänen viimeinen tekonsa. Matkaseurakseni lähtivät myöskin Tsukihiko, joka oli se, joka ohjasi meidät Himejin linnaan. Hänen lisäkseen matkaan mukaan tarttuivat molemmat vampyyrit, Asamihime, Hauru ja Aisu. Toivoin kuitenkin, että olisimme mahdollisimman pian perillä, koska aloin kaipaamaan jo lepoa.

"Kuinka pitkä matka tästä oikein vielä on sille Himejin linnalle?" päätin kysyä Tsukihikolta. Tietenkin häneltä, koska hänhän oli sanonut, että osaa sinne ja häntä seurattiin sen takia. "Pitäisikö meidän myös koittaa miettiä sitä, että ketkä olisivat parhaita siinä tiedonkeruussa? Emme kuitenkaan saa linnan valtauksen suunnitelmaa etenemään, jos emme edes tiedä, mitä meillä on vastassa. Lisäksi, jos kerran aijoimme hyökätä seuraavana yönä, niin kuinka kauan kunnollisen valloitussuunnitelman teossa mahtaisi mennä?" kysyn vielä lopuksi ja sen kysymyksen olin osoittanut enemminkin Dorianille, koska sain sellaisen käsityksen, että hänellä oli jopa paremmat tiedot valloittamisesta kuin minulla ja hän oli kokenut. Tai niin hän ainakin väitti... Nyt olisi oiva tilaisuus todistaa kykynsä.

"Jos asiaa ajattelee sen muodonmuuttajan kannalta, niin toisaalta hän ehkä olisi saattanut olla parhain varteenotettava ehdokas tiedonhakuun", Hauru päätti näköjään ilmaista mielipiteensä asiaan. "Rickter ei kuulu enää porukkaan. Hän on yksin ja toivottavasti myös kuollut", sanahdin siihen. "Mutta hän on ainut, joka osaa muuttaa muotoaan eikä toisin sanoen voi jäädä ainakaan ulkonäön puolesta kiinni", Hauru jatkoi siihen. "Rickter ei ole mukana", sanon uudestaan päättäväisesti asiaan. "No kuka tai ketkä sitten, jos ei Rickter?" Hauru jatkoi. "Puolustatko sitä hönöä?" kysyn ihan suoraan. "En... Hän teki väärin, mutta hän on ainut muodonmuuttaja meidän ryh-" Hauru aloitti. "Rickter ei ole osa ryhmää! Koita jo tajuta se!" korotin seuraavaksi ääntäni ja Hauru vaan pyöräytti silmiään. "Ihan miten vaan... Keitä sitten olet itse ajatellut siihen hommaan?" Hauru kysyi. "No Noki sanoi, että hänellä on kokemusta... Noki voisi mennä jonkun muun kanssa sinne ja hankkia tiedot", ehdotin jo paljon rauhallisemmin. En tiedä, mutta Rickteristä puhuminen sai vereni kiehumaan. En kestänyt hänen kaltaisiaan pällejä ja Hauru vielä puolisti häntä. Olisi mennyt sitten Rickterin kanssa, jos kerta tulee ikävä sitä pelleä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.01.2016
22:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuken loistavaa tappelufiilistä ei latistanut enää edes Rickterin surkeat yrityksen vähätellä osumaa, että tämä muka vain tasoittaisi tilannetta. Vähät siitä, nyt oli ainakin selvää, ettei Rickter ollut todellakaan niin voittamaton typerine muodonmuutosvoimineen, kuin hän antoi uskoa. Harmillista kyllä, mutta Kamanosuken seuraava isku ei ihan osunut maaliinsa, Rickter kun onnistui väistämään sen. Sitten seurasi taas jotain onnetonta loitsimista ja Kamanosuke odotti taas maan järinää ja kivien sinkoilua, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Olikohan Rickter yrittänyt tuliloitsua ja epäonnistunut? ”Yrititkö äsken tehdäkin jotain?” Kamanosuke tiedusteli, koska mitään ei tosiaan tuntunut tapahtuneen. Rickterkin ilmeisesti huomasi loitsujen turhuuden ja vaihtoi muotoa, tällä kertaa Saizoon. Olipa taas fiksu veto, Kamanosuke tunsi Saizon entuudestaan ja oli tapellut tämän kanssa usein, ja selvinnyt joka kerta, eikä Rickter nyt voinut päästä lähellekään oikeaa Saizoa. Hän sattui vilkaisemaan Nokea, koska äskeinen loitsu oli yhä jäänyt vähän mysteeriksi, ja Noen ilme oli jonkin takia jokseenkin huolestunut, tiedä sitten miksi. Ehkä siksi, että tässä taas paljastui hänen onnettomat loitsimistaitonsa.

No se Noesta, nyt Kamanosuken oli keskityttävä Rickteriin, joka feikkasi Saizoa. Oikealla Saizolla ei sitten ilmeisesti ollut kiire, kerta hän lorvi paikalla edelleen. Hän heilautti kusarigamaansa päänsä päällä tuulen muodostaessa pyörrettä ja otti askeleen eteenpäin hyökätäkseen, mutta jonkin takia hänen toinen jalkansa ottikin heikosti painoa vastaan ja hän horjahti ja keskittymisen herpaannuttua tuuli laantui. Mikähän ihme hänen jalkaansa vaivasi? Johtuiko se jotenkin siitä Rickterin äskeisestä tempusta? Hän nosti katseensa taas Rickteriin. ”En tiedä mitä pirua tuo äskeinen oli, mutta alan kyllästyä kanssasi leikkimiseen.” Hän sanoi ja jatkoi siitä mihin jäi. Valtava pyörre alkoi nousta hänen ympärillään hänen heiluttaessaan kusarigamaansa. ”Kuole!” Hän huudahti samalla kun iski pyörteen koko voimalla Rickteriä päin iskien itse heti perään kusarigamansa kanssa vähät oudosti käyttäytyvästä jalastaan piittaamatta. Hän iski kusarigaman terän kohti Rickterin kaulaa (?) ja samalla keitti ketjun toisessa päässä olevaa rautapainoa kohti tämän toista kylkeä (?).

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 23.01.2016
23:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Mitään ei tuntunut tapahtuvan sen sisältäpäin käydyn loitsun suhteen tai sitten tyypiltä puuttui tunto kokonaan. Vähät siitä kuitenkin... ei kukaan kuolematon kuitenkaan ole. Mahtaisiko menninkäinen osata jotain suoraa tappamisloitsua? Tämä kuitenkin alkoi käymään jo typeräksi, kun ajatteli sitä, että meillä oli oikeakin uhka, mutta ei kun oikean ongelman suhteen piti leikkiä kakaran kanssa. Ja syykin tähän oli vähintäänkin naurettava. Kuka nyt muka käy kenenkään kimppuun tosissaan sen takia, että toinen tekee pikku pilan? Okei... saatoin mennä ehkä hieman liian pitkälle pilani suhteen, mutta halusin ainoastaan tietää törpön voimista. Hän kerjäsi sitä joka tapauksessa ja halusin ottaa siitä selvän. Itse hän kuitenkin aiheutti sen, että joutui pilan kohteeksi. Mitään ei olisi tapahtunut, jos kakara ei olisi ottanut nokkiinsa muodonmuutoksen voimistani. En voinut kyvyilleni mitään. En voinut loitsia niitä pois tai vaihtaa toisiin. Jos taas en käyttäisi voimiani, olisi tavallinen luuseri ihminen, joka ei kuitenkaan ole ihminen, mutta on kuin ihminen. Vaikka on kai väärin sanoa ihmistä luuseriksi, kun ihmisten takia olimme tässä ylipäätään.

Kamanosuke puolestaan kyseli, että olinko sitten edes tosiaan yrittänyt äsken jotain. "Puuttuko sulta tunto tai jotain?" vastaan kysymykseen kysymyksellä. Ehkä Noki ei osaa tuota loitsua? Toisaalta karvaturrin ilme oli kertonut sen verran, että osasi tämä sen varmasti. Eli ääliöltä puuttui tunto tai tämä halusi esittää kovempaa kuin olikaan. Tai sitten mitään ei vaan yksinkertaisesti tapahtunut. Tai sitten vaikutus ei tunnu vielä. Seuraavaksi oli kuitenkin näköjään Kamanosuken vuoro, mutta sitten tapahtui jotain ja tämä selvästi horjahti. Aivan... se taisi olla se murtunut kohta. Tosin ei se mitenkään näyttänyt sattuvan, joten kakaralta puuttui tunto. Ihme pälli. Mikä tuohon oikein sitten tehoaa, jos kipua ei voi käyttää hyökkäämisessä? Henkinen tuska? Ei, koska se lisäisi vaan ongelmia, niin kuin näkyi hetki sitten. No mikä sitten? Joku erittäin hämmentävä hyökkäys, jonka jälkeen pitäisi antaa vaan loppetusisku. Kuulosti typerältä, mutta voisiko sellainen toimia? Mutta mikä oli hämmentävää?

Seuraavaksi siihen, että kakaraa kyllästytti leikkiminen. "Luulin, että se on pikkulasten lempipuuhaa... Mutta sä olet oikeassa. Tää on typerää ja säkin alat kyllästyttämään muo, heikkohermonen kakara", sanahdan punapäälle sen toisen pellen äänellä, kerta nyt olin hänen hahmossaan. Tyyppi osasi jotain valojuttuja. Ehkä niistä saisi tarpeeksi hämmentävän iskun aikaan. Ehkä pelkkäsokeutuskin riittäisi. No, mutta sitten taas uhkailua ja pyörremyrsytuulta ja kusarigamaa. Pyörteen koitin parhaani mukaan väistää ja kusarigaman torjuin sillä jättimiekalla, mutta seuraavaksi sain siitä helvetin rautapainosta suoraan kylkeen, koska en ollut huomioinut sitä ollenkaan ja kyllä se tietenkin sattui ja saattoi jotain ehkä murtuakin, joka teki kyllä hommasta todella vaikeaa. Kipu oikeastaan tuntui hallitsevan koko kehoani, mutta en voinut antaa tuollaisen luuserikakaran voittaa minua. En varmasti taipuisi hänen tahtoonsa. Yritin seuraavaksi sitä valohommaa miekallani eli saada valolla sokaistua ääliötä(?) ja kyllä valo kirkas oli, mutta oliko se tarpeeksi kirkas? Toivottavasti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 23.01.2016
23:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Matka jatkui taas osan hiljaisuuden vallitessa. Kamanosuken ja Rickterin huudot kaikuivat vielä jonkin aikaa, mutta taistelun äänet alkoivat vaimeta mitä pidemmän väliä kertyi. Dorianin terävä kuulo kuuli metakan vielä pitkään. Autuaan tietämättömänä siitä, että hänenkin voimiaan oli hyväksikäytetty turhuuden taistossa, Dorian jatkoi matkaa Tsukihikon ja Asamihimen jäljessä. Matka eteni hänen mielestään turhauttavan hitaasti, mutta kaikilla ei ollut vampyyrien nopeutta, joten asialle ei voinut mitään eikä tässä vielä ollut mikään tulen palava kiire suojaan. Seireeni Deliah ei ollut ihan niin kärsivällinen ja tiedusteli jo, että miten pitkä matka sinne linnaan oli. Olihan se jo sanottu, että vajaa 20 kilometriä nopeudesta riippuen eikä sitä nyt ihan tuosta noin vaan kävelty. Tässä oli ehkä mennyt vartti ja kyllä tässä pari tuntia ainakin saisi kulumaan tätä vauhtia. ”No tätä vauhtia menee ehkä kahdesta kolmeen tuntiin, en sitten tiedä miten nopeaan kukin pystyy liikkumaan. Vampyyrit kaiketi ovat nopeita, itse olisin siellä jo, mutta sisareni hidastaa matkaamistani. Teistä muista en tiedä, enkä ole ihan varma onko tässä lähistöllä vesistöjä sinua varten. Mutta voin toki nopeasti tarkistaa asian, siihen menee korkeintaan pari minuuttia, niin voimme valita sellaisen reitin, että voit kulkea vedessä, jos maalla kulkeminen on epämukavaa.” Tsukihiko vastasi Deliahille.

Dorian laittoi merkille, että Deliah oli kova puhumaan ja tämän kärsivällisyyden taso oli melko onneton. Hyvä jos matkaan päästiin, niin tämä jo kyseli, että miten pitkä matka vielä oli. Heti perään hän halusi suunnitella sitä tiedonkeruuhommaa valtauksen yhteydessä, nyt kun Rickter ei enää ollut mukana ja tiedot olivat oleellisia suunnittelun kannalta ja sitten tämä kyseli, miten kauan valtaussuunnitelman tekemisessä kestäisi. Ilmeisesti suunnittelua koskevat kysymykset olivat Dorianille osoitettuja, ja vaikkeivät olisikaan olleet, hän vastasi niihin silti. ”Tavallisesti valtauksia suunnitellaan melko kauan, mutta oiomme joitakin mutkia suoraksi, emmekä kuluta kuukausitolkulla aikaa mielenkiintoisiin strategiapalavereihin ja hyökkäyssuunnitelmien hiomiseen. ”Dorian aloitti vastauksensa. ”Mutta tämä yö menee siinä, että pääsemme johonkin suojaiseen paikkaan linnan liepeille, päivän voimme käyttää lepäämiseen ja suunnitteluun. Mahdollisesti joku voi jo päivällä tehdä tiedusteluretken, mutta viimeistään seuraavana yönä pitää järjestää tiedustelu. Sen jälkeen vasta pääsemme kunnolla suunnittelemaan ja koska kaikki riippuu hyvin pitkälti siitä, miten linna on vartioitu ja paljon siellä on väkeä ja miten varustukset on asetettu, varsinaisen suunnittelun voi tehdä vasta sitten. Aikaisintaan tästä kahden yön jälkeen todennäköisesti voimme tehdä itse valtauksen, voi olla, että sitä joutuu venyttämään muutaman yön pidemmälle.” Hän sitten esitti alustavan arvion mahdollisesta aikataulusta, mutta sitä oli täältä käsin vaikea tarkemmin arvioida.

Hauru otti sitten Rickterin puheeksi ja hänestä moukka olisi ollut paras vaihtoehto tiedusteluun. Siihen Deliah ilmoitti karun faktan, ettei Rickter kuulunut enää porukkaan. Hauru yritti taas vängätä, että Rickter oli ollut ainoa muodonmuuttaja ja sopiva siihen tehtävään, johon Deliah taas kertoi, ettei se etu enää ollut käytettävissä ja tästähän jaksettiinkin sitten vääntää. ”On totta, että Rickterillä olisi ollut kapasiteettia, mutta ikävä kyllä hän käyttää sen väärin. Muodonmuutos olisi ollut hyvä etu juuri tiedustelussa, mutta hän aiheutti ryhmässä liikaa eripuraa ja käytti voimiaan mieluummin omien puolelaistensa pilkkaamiseen, mikä kertoo ylimielisyydestä. Sellaisten tyyppien kanssa ei tehdä tiimityötä, hän olisi vain riskeerannut koko homman ja nyt kun kävi miten kävi, hänen kanssaan työskentelystä ei voi tulla enää muuta kuin lisää sotkua.” Dorian puuttui siinä kohtaa puheeseen, että Rickterin tilannetta oli enää turha jossitella, vahinko oli jo tapahtunut, niin typerästä syystä kuin se olikin alkunsa saanut. Tietenkin Kamanosuken olisi voinut heittää ulos porukasta ja pitää Rickterin sillä verukkeella, että tämä pystyi korvaamaan Kamanosuken, mutta Kamanosuke ei tätä, mutta kaikilla, Dorian mukaan luettuna, oli mennyt hermot Rickteriin, joten häntä ei kukaan halunnut katsella. Jos tässä olisi ollut edes nöyryyttä myöntämään virheitään ja pyytämään niitä anteeksi, Kamanosuke oli sentään hallinnut sen taidon.

Kuitenkin siihen todelliseen ongelmaan, että ketä Rickterin sijasta sitten lähetettäisiin hoitamaan tiedonkeruuretkeä. Deliah ilmoitti, että Noki voisi mennä, kerta hänellä oli kokemusta moisesta. Niin, omien sanojensa mukaan. No olihan hän pienikokoinen ja eläintä muistuttava, joten ehkä hän onnistuisi pysymään huomaamattomana. Ja joku muu voisi siis mennä Noen kanssa hoitamaan sitä tehtävää, avoimeksi jäi vain se, että kuka. ”Sanoin jo aikaisemmin, että öisin voin hoitaa tiedustelua, mikäli kuunvalo vain on suotuisa. Olen aika hyvä katoamaan näkyvistä, se tapahtuu näin.” Tsukihiko sanoi astuen kohtaan, jossa kuunvalo osui puiden oksien lävitse maahan. Hän värjyi hetken ja katosi kelmeäksi kuunvaloksi. Hetken päästä hän ilmaantui takaisin tai läsnähän hän varmaan oli ollut koko ajan, mutta nyt hän oli taas saanut ruumiinmuotonsa kasaan. ”Tietenkin se hieman rajoittuu valoon ja siihen, miten kirkas taivas on, mutta Kamanosuke saa varmaan pidettyä pilvet poissa kuun edestä tarvittavan ajan.” Tsukihiko jatkoi palattuaan takaisin näkyville. ”Ja minä voin hoitaa samoin tiedustelun päivällä auringon valossa.” Asamihime ilmoitti, muttei voinut demonstroida asiaa, kerta oli yö. ”Minä ainakin olen vakuuttunut, eiköhän tiedustelu tälläkin kokoonpanolla onnistu ilman Rickteriäkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
00:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Rickter ihmetteli Kamanosuken olematonta Reaktiota hänen olemattomaan hyökkäykseensä, että puuttuiko tältä tunto tai jotain. No ei puuttunut, hänen kipukynnyksensä oli nykyisin vaan niin korkealla, ettei huomannut ihan pieniä naarmuja. Tosin horjahtamisen jälkeen hän oli huomaavinaan jotakin epätavallista tuntua jalassaan, saattoi se ehkä vähän vihloa, muttei kovin paljoa. Olikohan siinä oikeasti sitten jokin pahemminkin vinossa? Astuminen ainakin tuntui hieman vaivalloiselta, mutta ei se kummemmin tuntunut saati sattunut. ”Ei, mutta hyökkäyksesi ovat niin onnettomia, etteivät tunnu missään.” Kamanosuke ilmoitti. Hän ei tiennyt, miten perinpohjaisesti Rickter oli häntä tutkinut muuttuessaan hänen näköisekseen, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi paljon, jotta tämä asia olisi valjennut. Ehkä hän oli ollut liian keskittynyt Kamanosuken housujen sisältöön? Ei siinä toki mitään vikaa ollut, jos tältä oli jäänyt moinen asia huomaamatta, Kamanosuke yleensä mielellään piti sen ihan itsellään, vaikka ei uskonutkaan Rickterin saavan käytettyä sitä tietoa kovinkaan kummoisesti häntä vastaan.

Rickter irvaili seuraavaksi siitä, että eikö leikkiminen ollutkaan kakaroitten lempipuuhaa. ”Sinunhan se pitäisi tietää parhaiten.” Kamanosuke vain vastasi piittaamatta tämän lopuista urputuksista. Pyörremyrskyn ja kusarigaman terän Rickter onnistui väistämään, mutta sai kai Saizolta lisää nopeutta siihen, rautapainoa tämä ei kuitenkaan ilmeisesti osannut odottaa ja sai sen mukavasti kylkeensä. Kamanosuke ei odottanut, vaan alkoi saman tien jatkaa hyökkäystä kusarigamansa teräpäällä, kun sokaiseva valo iski häntä päin. Silmiään vaistomaisesti sulkien hän iski silti sokeasti kusarigamallaan sinne, mistä valo tuli ja koitti sitten hypätä pois valon tieltä. Valitettavasti vaurioitunut jalka ei pitänyt äkillisestä suunnan muutoksesta ja Kamanosuke luhistui toisen polven varaan vetäen kusarigamansa takaisin tietämättä oliko se osunut mihinkään, mutta heilautti varmuuden vuoksi sen takaisin kovan tuulen kera, saadakseen aikaa toipua häikäisevästä valosta. Hän räpytteli silmiään kiroten mielessään moista virhettä, vaikka tiesikin sen Saizon tekniikaksi ja olisi voinut väistää sen ja kiertää Rickterin taakse. Hän ei vain ollut nopeimmillaan nyt kun jalka ei toiminut kunnolla, vaikkei se kunnolla kipua tuntenutkaan, ja valo oli ehtinyt osua.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
00:37
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Kamanosuke ja Rickter eivät tuntuneet ottavan kuuleviin korviinsakaan Saeryoselinermayorshiwaleriernan puheita rauhanomaisesta sovinnosta ja Hoshiyomin vastauksen jälkeen hän luovutti ja toivoi vain, ettei kukaan oikeasti kuolisi. Taistelu alkoi ja yltyi yltymistään Rickterin vaihtaessa muotoaan milloin keneksikin ja tuulen pauhatessa. Kaksikko myös huusi korvia raastavasti ja melko pian haltian oli pakko painaa kädet korviensa suojaksi, kun niitä särki kovan metelin takia. Hän yritti parhaansa mukaan pysytellä tarpeeksi turvallisen välimatkan päässä ja olla katsomatta tuota järjetöntä rettelöintiä. Tämä oli niin väärin. Heidän oli pitänyt olla joukkue, mutta nyt joukkuetoverit tappelivat toistensa kanssa aikomuksena tappaa toinen tai ainakin satuttaa niin pahasti, ettei toinen pystyisi jatkamaan.

Hän oli kyllä vastentahtoisesti hyväksynyt sen, että ihmisten kanssa sotiessa olisi pakko satuttaa muita, ehkä jopa tappaa, vaikka Saeryoselinermayorshiwalerierna välttäisikin sitä viimeiseen asti. Hän ei ollut muutenkaan hyvä taistelemaan ja toimisi mieluiten puolustuksessa ja haavoittuneiden parantamisessa, mutta luultavasti hänenkin olisi pakko osallistua vielä varsinaiseen taisteluun. Hän ei kuitenkaan ollut varautunut tällaiseen. Heillä oli suurempikin uhka ja vihollinen vastassa, oliko mitään mieltä tuhlata aikaa ja kykyjä, sekä sotilastovereita tällaisen takia? Rickter olisi vain voinut pyytää anteeksi sitä vääryyttä, mitä teki Kamanosukelle, niin ehkä tältä olisi vältytty? Toisaalta Kamanosuke ei vaikuttanut siltä, että ottaisi asiaa kovinkaan ymmärtäväisesti, mutta ehkä hänet oltaisiin siinä kohtaa saatu porukalla taipumaan, Rickter oli vain saanut kaikki muutkin suuttumaan itselleen, joten kukaan ei ajatellut asiaa järjellä, he vain halusivat Rickterin pois aiheuttamasta riitoja ryhmässä. Korviaan pidellen hän toivoi tappelun loppuvan. Hoshiyomi vain seisoi käsivarret ristissä melko kyllästyneen näköisenä, Noki taas vaikutti melkein yhtä huolestuneelta, kuin Saeryoselinermayorshiwaleriernakin, muttei ihan samasta syystä, vaikkei haltia tämän huolen syytä kyennytkään arvaamaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.01.2016
00:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

Matka jatkui edelleenkin, totta kai mihin se nyt muka olisi yllättäen loppunut? Olisikin... koska silloin olisimme varmasti perillä. Joka tapauksessa tässä kohdassa alkoi taas tulemaan vettäkin ikävä. Iho alkoi tuntumaan hieman kiristävältä ja kyllä... tarvitsin vettä aika useasti päivässä ja nyt ei edes satanut. Sadepäivät olivat parhaita, koska silloin ei tarvinnut olla vedessä erikseen. Piti vaan seistä sateessa, joka hoiti loput. Sitten siihen vastauspuoleen eli matkaa menisi tätä vauhtia vielä kahdesta kolmeen tuntiin tai tuo nyt oli vaan joku noin aika. "Niin kauan... Olen laiska kävelemään pitkiä matkoja. Homma sujuisi paljon nopeammin uimisen yhteydessä. Seireenit ovat melko hitaita maalla..." sanahdan siihen ja oli miten oli, vettä oli pakko löytää pian. Tsukihiko jatkoi sillä, ettei tiennyt, että kuinka nopeasti kukin pystyi liikkumaan ja jatkoi vielä, että vampyyrit varmaan pystyisivät liikkumaan nopeasti. Tämä oli siis myös itse nopea liikkumaan. "Minä taas olen vaan vedessä nopea liikkumaan... Se tuli kyllä jo selväksi, mutta tulipahan kerrattua", ilmoitan siihen Tsukihikon samalla jatkaen, että sisko hidasti. Ai, he siis ovatkin sisaruksia eikä pariskunta. "Ainahan voit kantaa siskoasi?" ehdotan. "Minä en oikeastaan ole nopea", Hauru päätti ilmoittaa. "No joku voi kantaa sinut... Tuskin se ongelma on. Ja jos kukaan muu ei tee sitä, niin kyllä minäkin siihen kykenen. Tosin liikun vedessä... niin kun tulikin jo selväksi", selitin Haurulle. "Eh... ei kiitos", tämä kuitenkin sanoi siihen. Pian Tsukihiko jatkoi, mutta tällä kertaa siitä, että voisi ihan hyvin tarkistaa, että onko tässä lähellä jotain vesistöä minulle, jos maalla kulkeminen on epämukavaa. "Se olisi oikeastaan ihan mukavaa... Jos vaan viitsit", sanon siihen. Itsehän ehdotti kyllä, että olisi typerää kieltäytyä. Ei pari minuuttia kenenkään elämää voi kaataa enkä usko, että hän olisi ehdottanut asiaa, jos ei voisi tehdä sitä oikeasti.

Sitten seuraavaan asiaan eli siihen, että miten kauan sen suunnitelman teossa voisi kestää. Tavallisesti siis monta kuukautta, mutta nyt vetäisimme mutkat suoraksi. Kuulosti ihan hyvältä, koska ei minun kärsivällisyys saman asian parissa kuukausi tolkulla kestäisi. Olin ehkä hivenen kärsimätön. Tämä yö kuitenkin menisi sen suojapaikan etsintään linnan lähistöltä, mutta senhän tiesin. Ei tänä yönä kukaan ollutkaan mihinkään hyökkäämässä, mutta mahdollista tiedustelua ehkä voisi koittaa tänään vielä tai viimeistään ehkä aamulla. Tai en tiedä... Ehkä joku pätevämpi voisi päättää senkin ajankohdan. Dorianin mielestä ensimmäisen tiedustelun voisi kuitenkin hoitaa jo huomenna tai viimeistään seuraava yönä. "Huominen päivä voisi olla ehkä ensimmäinen mahdollisuus, mutta luulen, että yölläkin olisi syytä käydä katsomassa linnan touhuja, koska yöllä ja päivällä tapahtuvat asiat linnassa voivat poiketa toisistaan esimerkiksi vartion suhteen ja olemme kuitenkin hyökkäämässä yöllä", ehdotan siinä kohdassa. Itse valloitus kuitenkin olisi mahdollista tästä kaksi yötä eteepäin. "Ihan hyvältähän tuo kuulostaa... Luulin kyllä, että hyökkäämme seuraavana yönä, mutta se on varmaan liian aikaista", sanon siihen.

Kun hyökkäyssuunnitelmasta ja tiedustelusta oltiin puhuttu niin sitten taas Rickteriin. Hyppäisi vaikka kaivoon. En pahemmin jaksanut puhua moisesta pällistä. Hauru kuitenkin taisi kuunnella. Aisu taas näytti siltä, että oli suunnilleen nukahtanut pystyyn ja käveli vaan mukana tai oikeastaan vähän jäljessä. "On tuo ehkä totta. Rickter pilasi mahdollisuutensa aika huolella", Hauru lopulta sanoi asiaan ja se oli ainut asia, jonka sisäistin jotenkin koko puheenaiheesta. "Okei... Rickter on varmasti menneen talven lumia. Annetaan sen jätkän olla vaan", Hakidonmuya sanoi asiaan ja olin kyllä täysin samaa mieltä.

Seuraavaksi todella siihen, että kuka sitten menisi hakemaan sitä tietoa ja Noki siis olisi se toinen. "Mutta eikö Noki ole aika silmiinpistävä?" Hakidonmuya kysyi siinä kohdassa. "Ei... Nokihan on aika pienikokoinen ja häntä voisi luulla eläimeksikin... Hänhän on puoliksi eläin... ihan selvästi", vastaan siihen. "Kuinka monella eläimellä olet nähnyt vaatteet päällä?" Hakidonmuya kysyi seuraavaksi. "Käsketään ottamaan paita pois... Ei siinä sen kummempaa. Sitten vaatteita ei ole", sanoin siihen, johon nainen vaan naurahti hieman. "Ihme vaatimuksia... Mutta sinähän olet valmiiksi alasti, niin mitä muutakaan sitä odottaa sinulta", nainen sanoi, mutta selvästi jotenkin vitsin oloisesti. "Seireenit eivät tarvitse vaatteita minkään peittelyyn", vastaan siihen kuitenkin.

Tsukihiko puolestaan sanoi siitä, että oli aijemmin kertonut siitä aineettomasta muodostaan, joka onnistuu öisin kuunvalon avulla. "Loistavaa... Sitten sinä voit mennä Noen kanssa yöllä", sanon siihen. Asamihime puolestaan jatkoi, että hän osaa saman päivällä. "Sitten sinä voit hoitaa sitä Noen kanssa päivällä", tokaisen puolestani siihen. "Emmehän ole edes kysyneet vielä mitään Noelta", Hauru jatkoi siihen. "Eiköhän hän suostu. Ei hän muuten olisi sanonut osaavansa hommaa, mutta kyllä sitä tietenkin voi kysyä sitten kun he edes pääsevät tänne sen turhan tappelunsa ääreltä", sanon siihen. Dorian oli joka tapauksessa kuitenkin vakuuttunut. "Niin minäkin", vampyyri nainen ilmoitti. "Niin, eiköhän se näin onnistu", tokaisen itsekin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.01.2016
10:46
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Sain sitten seuraavaksi jotain valitusta siitä, että hyökkäykseni ovat mitäänsanomattomia. Selvä, tämä ei siis todellakaan toiminut. Piti muuttaa taktiikkaa, mutta miten? Voisin sorkkia ensin toisen mieltä, ehkä sieltä löytyisi joku vastaus johonkin? Ei siis mennyt kuitenkaan kauaakaan kun olin jälleen kerran muuttuneena Kamanosuken näköiseksi. Enhän voinut muuten sorkkia hänen mieltään. En kuitenkaan lukenut toisten ajatuksia, mutta pystyin tunkeutumaan niihin tätä kautta, koska olin kuitenkin kopio. Lähes täydellinen sellainen ja kopiot ajattelevat hyvin usein samalla tavalla kuin alkuperäinen versio. Ääliön mielestähän löytyi vähän kaikenlaista ja hänen mielensä oli alusta loppuun asti aika sairas. Ehkä jopa sairaampi kuin omani. Kaveri oli selvästi hoidon tarpeessa, mutta harmi vaan, en voinut antaa mitään sellaista hoitoa, mitä joku hoitaja antaisi. Mutta ei hätä ole tämän näköinen... voin taata sellaisen hoidon, jota yksikään lääketieteen ääliö ei voisi taata. Tai voi toki, mutta eivät kuitenkaan voi, koska säännöt varmasti kieltävät sen. Minulla ei ole kuin omat säännöt, joilla pelata ja olen jo ilmeisesti joukosta ulkona, joten ei ole väliä, mitä teen Kamanosukelle ja hänen typerille kavereilleen, jotka toimivat näköjään yleisönä minulle. En kaivannut ketään. Voisin hoidella heidätkin vaikka silmät kiinni.

Löysin kuitenkin sen vastauksen seuraavaan hyökkäykseen, joka tulisi olemaan ennemmänkin hämmentävä. Seuraavaksi muutin jälleen kerran muotoani Saizoksi Kamanosuken valittaessa siitä leikkimisestä, että minunhan se pitäisi tietää parhaiten. Viis veisasin moisesta solvauksesta, koska se ei nyt kiinnostanut tippaakaan. Sen sijaan keskityin tähän tällä hetkellä meneillä olevaan hommaan. Valo oli joka tapauksessa tehnyt tehtävänsä, mutta urpo jatkoi kusarigamallaan huitomista, jota ei kyllä ollut enää vaikeaa väistää. Seuraavaksi idiootti otti vielä nurin sen murtuneen jalkansa takia. Noesta oli siis todella jotain hyötyä, loistavaa, vaikka ei olisi uskonut. Kusarigamalla huitominen jatkui seuraavaksi, mutta väistö ei edelleenkään ollut vaikeaa.

Mietin kuitenkin myöskin sitä mahdollisuutta, että yleisö voisi käydä kimppuuni seuraavaksi, joten yleisölle piti tehdä jotain. Joka tapauksessa Kamanosuke ja Saizo selvästi tunsivat toisensa, mutta kuinka pitkän ajan takaa? Kuinka hyvissä väleissä he olivat? Senkin vastaus varmasti löytyi mieltä sörkkimällä ja koska olin tällä hetkellä Saizon ruumiissa, niin ei ollut vaikeaa aloittaa vaikka hänestä. Vastauskin löytyi ja he olivat siis jonkunlaisia lapsuudenkavereita (jos ei oo okei, niin voi vaihtaakin), mikä oli kyllä ongelma. Saizo piti saada pois edestä. Mutta se ei ollut vaikeaa tai toivoin ainakin niin. Jos sokaisisin koko porukan ja toivoisin, että Saizo sokeutuisi myöskin omasta tekniikastaan ja jos ei, niin pitäisi siirtyä suunnitelmaan B, joka sekään ei ollut vaikea riippuen siitä, millaisia loitsuja Noki piti sisällään. Joka tapauksessa en paljoa enempää aikaa tuhlannut moisen asian miettimiseen vaan loin sellaisen valon, jonka tarkoitus oli sokeuttaa koko helvetin yleisö eli kaikki ylimääräiset, jotka eivät taisteluun kuuluneet eli toisin sanoen Saizo, Noki, Hoshiyomi ja pitkäniminen pälli(?). Viimeiseksi mainitun nimi oli taas unohtunut.

Sitten vaihdoin jälleen muotoa Noeksi jatkean mielen sörkkimistä ja lausuin seuraavaksi taas loitsun. Puiden paksut juuret työntyivät maasta esiin ja vangitsivat otteisiinsa jokaisen yleisön jäsenen(?), mikä ei ollut vaikeaa, kerta porukka oli (ainakin oletettavasti) sokeana valon takia. Valo tietenkin oli sammunut, koska olin nyt Noen muodossa. Mutta ainakin yleisö oli nyt paketissa(?) yllätyksellisen hyökkäyksen johdosta. Loitsin uudestaan vielä saman loitsun, joka tarkoitus oli vangita Kamanosuke otteeseensa(?) niin, että vaan kädet ja jalat olivat vangittuina. Yleisö puolestaan oli paremmin paketissa. Kusarigama kuitenkin taisi vielä olla ongelma, mutta siitä pääsisi kyllä varmasti helposti eroon. Astelinkin seuraavaksi Kamanosuken luo ollen edelleenkin Noen muodossa ja nappasin vaan kusarigaman ns. varresta kiinni, astuin punapään käden päälle voimalla ja kiskaisin aseen pois tämän käsistä(?). "Sä et tarvitse tätä enää", ilmoitan ja polvistun Kamanosuken ylle muuttaen samalla taas muotoani, mutta tällä kertaa Aisuksi. Aisuna loin paksun ja korkean jäisen muurin katolla ympärillemme, että saisimme olla rauhassa ja ilman häiriötekijöitä. Kun muuri oli pystyssä, vaihdoin taas muotoani, mutta tällä kertaa itsekseni. "Saat muistaa sen, että mä tein tämän sulle. Mä tein tän ja on aina hienompaa nähdä toisten tuskat omin silmin", sanon ja sen enempää miettimättä asiaa kiskaisin hönön valkoisen takin ja mustan paidan auki. "Vai olisiko tää vielä tuskallisempaa, jos lapsuudenystävä tekisi tän sulle?" jatkoin ja muutin muotoani jälleen Saizoksi ja nauroin päälle.

"Mä pelleilin jokunen kakskyt minuuttia sitten sillä housujen avaamisella, mutta nyt se ei tule olemaan enää pelkkää pilaa", sanoin ja koska Kamanosuken housut olivat tosiaan niinkin helpot, että vetoketjut vaan auki ja housuista kiinni ja kiskaisu perään, niin housut olivat kokonaan poissa. "Mikä fiilis? Tajuatko sä edes, että mitä nyt tapahtuu?" kysyn vielä ollen toki edelleenkin Saizon muodossa. Toki, että hommaan pääsi alkuun edes, niin jouduin tietenkin riisumaan myös omat vaatteni. Tarkoitan, Saizon vaatteet, koska itsehän en ikinä pukeutuisi näin rumiin vaatteisiin ja sen jälkeen aijoin toteuttaa aikeeni (mutta en kyllä aijo tästä mitään kuvauksellisempaa kirjottaa, koska kuka vaan voi lukea tätä).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
13:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosukelta meni näkönsä palautumista odotellessa täysin ohi se, että hänen ulkomuotoaan oli taas sorkittu. Hän koetti päästä ylös maasta, koska Rickter voisi hyökätä minä hetkenä hyvänsä, kun hän oli puolustuskyvyttömässä tilassa. Kipu ei hänen menoaan haitannut, mutta oli eri asia, jos jalka ei kantanut, ja se, että silmissä välkkyi yhä kirkkaan valon takia haittasi taistelua ihan hitosti liikaa. Juuri kun Kamanosuke alkoi toipua edellisestä valoiskusta, niin tuli seuraava, tällä kertaa laajemmalle alueelle kohdistettuna. Tällä kertaa hän sai suojattua silmänsä ajoissa, muttei pystynyt seuraamaan, mitä Rickter teki valomuurinsa suojissa, mikä korpesi häntä erittäin paljon. Homma ei nyt sujunut yhtään kuten hän oli ajatellut ja Rickter oli päässyt ikävästi niskan päälle. Ei hän silti suostunut ihan vähällä kuolemaan jonkun Rickterin käden kautta, joten hän pyyhkäisi koko kentän yli niin raivokkaan tuulen kuin vain pystyi sotkeakseen Rickterin keskittymistä (?), siihen hän ei tarvinnut näkökykyään tai liikkumista.

Seuraavaksi kuului taas jotain ihmeen loitsimista, eli Rickter oli kai taas Noki, ja ennen kuin Kamanosuke ehti edes tajuta, maasta iski esiin puunjuuria, jotka kietoutuivat hänen nilkkojensa ympärille, sekä ranteidensa ympärille ja kiskoivat hänet maahan selälleen. (En nyt ollut ihan varma miten se vangittiin siihen, mutta noin sen ainakin käsitin) Vaikka hän miten kiskoi ja riuhtoi, juuret eivät antaneet myöten. Jos hän oikein ehti nähdä, niin Rickter oli käynyt myös muun porukan kimppuun ja juuret olivat kietoneet heidätkin pakettiin. Ilmeisesti Rickter ei aikonut luopua johtoasemastaan ja minimoi riskit, että joku yleisöstä puuttuisi peliin, hän kun ei ollut kovinkaan suosittu. Ei tietenkään sillä, että Kamanosuke olisi kenenkään apua kaivannut, vaikka tilanne ei juuri nyt kovin hyvältä näyttänytkään, niin hän ei antaisi Rickterin voittaa itseään. Tämän taistelutekniikat olivat vielä halpamaisempia kuin Kamanosuken, eikä hänkään ihan reilusti koskaan taistellut, mutta tämä oli jo pelkurimaista toimintaa.

Nyt kun Kamanosuke oli maan pinnassa, Rickterkin uskalsi lähestyä, Noen muodossa, kuten Kamanosuke oli arvellut. Tämä tarttui Kamanosuken kusarigaman varteen ja tallasi hänen kätensä päälle, ei että moisen pienen olennon tallominen missään olisi tuntunut, mutta jotenkin tämä sai kiskottua aseen pois ilmoittaen, ettei Kamanosuke tarvinnut sitä enää. ”Et näköjään todellakaan pärjää minulle ilman moisia pelkurimaisia temppuja.” Kamanosuke totesi hivenen happamesti todettuaan juurien kiskomisen turhaksi. Rickter kumartui hänen ylleen ja Kamanosuke oli jo varma, että tämä antaisi kuoliniskun hänen omalla kusarigamallaan seuraavaksi, kun kerta oli päässyt jo voitolle, mutta tämä muuttikin itsensä taas Aisuksi. Pian heidän ympärilleen alkoivat kohota paksut jääseinät ja katto. Melkoiset turvatoimet, vaikka Kamanosuke oli tiukasti kiinni maan pinnassa, hän olisi ehtinyt jo tappaa Kamanosuken, mutta sen sijaan tämä käytti aikaansa moisiin turvatoimiin.

Seuraavaksi Rickter palasi omaan hahmoonsa, kai hän sitten halusi lopettaa Kamanosuken ihan omana itsenään. Lopulta hän sitten sanoikin sen, että Kamanosuke saisi muistaa sen, että juuri hän oli tehnyt tämän ja halusi nähdä ihan omin silmin hänen tuskansa. Pah, kiduttakoot niin paljon kuin jaksoi, ihan kuin siitä olisi mitään iloa hänelle. Seuraavaksi Rickter kiskaisi Kamanosuken takin ja paidan auki Kamanosuken pystymättä sitä mitenkään estämään. Sitten Rickter esitti kysymyksen, että olisiko tuskallisempaa, jos lapsuudenystävä tekisikin sen, mitä hän nyt aikoikin tehdä, ja muutti itsensä nauraen taas Saizoksi. Hän oli siis senkin tiedon onnistunut penkomaan itselleen, no kyseessä ei ollut oikeasti Saizo, olisikin ollut, niin tämä häviäminen ei olisi niin sietämätöntä.

Rickter alkoi Saizon äänellä selittää siitä aikaisemmasta housujen aukomispilastaan, ja nyt se ei kuulemma olisikaan enää pelkkää pilaa. Kamanosuke ei oikein ehtinyt käsittää miten se mihinkään liittyi, ennen kuin Rickter jo aukoi hänen housujaan ja kiskoi ne kokonaan pois kysellen sitten fiiliksiä. No aika paskat olivat tällä hetkellä fiilikset, jos totta puhuttiin, mutta eihän Kamanosuke sitä tyydytystä Rickterille antanut, että olisi kertonut sen. Seuraavaksi Rickter kuitenkin tiedusteli, että tajusiko Kamanosuke vieläkään, mitä oli tapahtumassa. (No ei XD)Nyt kun sitä tuolla tavalla kysyttiin, niin alkoi se vaihtoehto lopulta tavoittaa Kamanosukenkin tajuntaa ja syvä inho täytti hänet. ”Olet kuvottava. Et ole voittanut vielä, et niin kauan, kun minussa henki pihisee.” Kamanosuke sähähti. Juntti ei tiennyt kenen kanssa oli tekemisissä. Ihan kuin puunjuuret ja jääseinät voisivat pidätellä häntä, hän oli tuuli, eikä häntä voinut kahlita! Täällä jäämuurin sisällä oli tarpeeksi ilmanvirtausta, he eivät voisi hengittää, jos ilmaa ei olisi, ja jos oli ilmaa, oli virtausta. Hän ei tarvinnut liikuntakykyään tai kusarigamaansa tuulen muodostamiseen, Rickter ei tulisi lähemmäs, niin kauan kuin hän kykeni tuulellaan sen estämään! Niinpä hän paiskasi Rickteriä päin kovan tuulen paiskaten tämän jääseinämään (?) ja aikoisi pitää tämän siinä niin pitkään kuin olisi pakko.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
14:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Hoshiyomi seisoi vähän matkan päässä seuraamassa turhuuden taistoa, joka käytiin Kamanosuken ja milloin kenenkin muodon ottaneen Rickterin välillä. Hän lähinnä seurasi vain tilannetta puuttumatta siihen, ellei olisi ihan pakko. Pakko olisi sitten, jos Kamanosuke näyttäisi häviävän, koska silloin he menettäisivät yhden sijasta kaksi miestä armeijastaan, jossa oli muutenkin väkeä vähänlaisesti. Rickteriä ei enää voinut ottaa mukaan, kun hän oli jo asettunut yksin kaikkia vastaan ja pojan asenne oli yksi iso ongelma. Olkoonkin, että Rickterin muodonmuutosvoima oli kyllä kertakaikkisen upea, vaikka hän olikin kopioinut vain äskeisen seurueen jäsenistä muutamaa, mutta hänellä oli aika rajattomat voimat käytössään, mikä olisi tehnyt tästä vahvan liittolaisen, mutta se nyt oli jo mennyt pilalle. Kamanosukea he eivät voisi enää menettää ja sen takiahan he tässä päivystivätkin, että Rickter ei onnistuisi listimään häntä. Kamanosuken puheet olivat kyllä suuret, ja ihan kunnioitettavasti hän moista ylivoimaa vastaan pärjäsikin, mutta Rickter oli kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän niskan päällä. Lopulta tämä oli päässyt vähän turhan hyvään vauhtiin ja oli selvästi keksinyt kenen voimia käyttäisi milloinkin, ja Kamanosuke oli aika auttamatta alakynnessä.

Rickter selvästi tiesi, että yleisön virkaa toimittavat Hoshiyomi, Noki ja Saeryoselinermayorshiwalerierna puuttuisi asioiden kulkuun, jos hän alkaisi näyttää voittamisen merkkejä, kenties Saizokin, kerta oli joku Kamanosuken tuttu ja ei kai hän muuten olisi jäänyt tähän päivystämään, jos hänelle olisi ollut saman tekevää, miten Kamanosuken kävisi. Rickter kuitenkin kopioi Saizoa ja sokaisi ensin valolla Kamanosuken ja sitten valo iski lujana Hoshiyominkin silmiin. Ennen kuin hän sai silmänsä tottumaan taas pimeään, hän huomasi olevansa päästä varpaisiin jumissa puunjuurien keskellä, kuten kolme muutakin. Noen muodossa oleva Rickter loitsi puunjuuret Kamanosukenkin ympärille ja sai tämän kahlittua paikalleen ja aseenkin tämä sai riistettyä pois. Ei hyvä. Hoshiyomi koetti päästä irti juurista, ennen kuin tilanne ryöstäytyisi käsistä. Aisun muotoon muuttunut Rickter loi jäämuurin itsensä ja Kamanosuken ympärille sillä välin, kun he eivät voineet tehdä mitään auttaakseen. Oleva pikku paskiainen. Lopulta puunjuuret alkoivat antaa myöten ja vetäytyivät takaisin maahan ja kun Hoshiyomi etsi siihen syytä, hän huomasi puuhaltian ympärillä kullankeltaisen himmeän hohteen. Aivan, tämähän oli sanonut kykenevänsä hallitsemaan kasveja ja ilmeisesti voimillaan pakotti juuret takaisin maahan. Pian Hoshiyomi oli taas vapaa, samoin Saeryoselinermayorshiwalerierna, Noki ja Saizo (?). ”Noki, kykenisitkö saamaan aikaan tulta sulattaaksesi tuon jään? Yritin, mutta jäämuuri estää minua vapauttamasta Kamanosukea juurista.” Haltia kysyi. Homma jääseinämän sisäpuolella taas näytti melkoiselta, ilmeisesti Rickter ei ollut tappamassa Kamanosukea ihan heti ja oli varma turvatoimiensa pitävyydestä.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.01.2016
14:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Kaiketi Kamanosuke oli ennen vangitsemistani koittanut tehdä jotain tuulihommaa taas ja olihan se nyt toki hieman vaikeuttanut, mutta ei puhuminen ollut vaikeaa moisen tuulen aikana ja minullahan oli loitsiminen menossa siinä kohdassa. Tällä hetkellä kuitenkin olimme jääseinämämme sisälle ilmeisesti leikkimässä, koska kumpikin taisi leikkimisen taidot toisen mielestä. Kamanosuke jatkoi siitä, että en pärjäisi hänelle ilman pelkurimaisia temppuja. "Sä olet vaan huono häviämään ja myöntämään tappiotas", sanahdan siihen, koska minkä mahdoin sille, että voimani oli edelleenkin muodonmuutos ja oli tämä kenen hyvänsä mielestä pelkurimaista tai raukkamaista tai jotain muuta vastaavaa, niin homman voisi kyllä hoitaa näinkin. Lisäksi itikan oli turha aukoa päätään tuossa asemassa. Hän tulisi joka ainakin kärsimään ihan kunnolla, jos ei kuolemaan. Onhan tämän muistaminen varmasti paljon tuskaisempaa kuin se, että tappaisin hänet armollisesti. Kukaan ei halua tulla raiskatuksi kuitenkaan ellei ole ihan täysin idiootti. Ja vaikka Kamanosuke tykkäsi kivusta ja verenvuodatuksesta, niin en usko, että moinen intiimikanssakäynti on edes hänen mielestään mukavaa.

Joka tapauksessa Kamanosuke oli hyvin kiinni maassa käsistään ja jaloistaan, kun ei kerta poiskaan päässyt. Mutta sitten siihen, että olen kuvottava. "Ja sä olet mielenvikainen", vastaan tälle rauhalliseen sävyyn. "Mä vähän myös taidan luulla, että sä et taida tarvita enää vaatteita ollenkaan nyt kun asia on selvinny sulle... Tai mistä sitä tietää... Sä vaikutat aika ääliöltä", sanahdan vielä perään. KAmanosukehan oli ottanut ongelman housujen riinnusta julkisesti kun kaikki oli paikalla. Mikä olisi parempi nöyryytys kun joutua kulkemaan alasti? Jos tämä siis selviää edes hengissä.

Ennen kuin kuitenkaan ehdin menemään seuraavaan asiaan, niin joku helvetin tuuli sysäsi minut vasten sitä hemmetin jääseinämää. Täytyi kyllä myöntään, että tuntui kylmältä paljasta selkää vasten. Housujani en ollut vielä kerennyt heittämään pois, koska Saizon vaatetus oli turhan hankala. Täytyi kyllä myöntää, että tällä hetkellä hengittäminen oli ainakin vaikeaa kun tuulen puuska piti aika kovin ottein minut vasten kylmää seinämää muiden toimittaessa yleisön virkaa. Ja mitä nyt sivusilmällä koitin nähdä jään läpi, niin ainakin Saizo ja Noki koittivat päästä kovalla tohinalla juurista irti, mutta tosin pääsemättä sieltä pois. Samalla kuitenkin kävi mielessä, että tästäkin voisi selvitä jonkunlaisella suojaloitsulla. En ollut varma ketkä kaikki osasivat loitsuja Noen lisäksi enkä jäänyt miettimään sitä tässä kohdassa. Muutin jälleen muotoani ja taas Noeksi. Sen jälkeen aloin jälleen kerran loitsimaan loitsua tämän muurin sisäpuolelle. Kyseessä oli suojaloitsu, joka vahvisti vielä entisestään jäämuuria ja samalla loitsu poisti väliaikasesti vastustajan voimat, jolloin tuulikin laantui(?) ja pääsin vapaaksi siitä ollen edelleenkin Noen muodossa, koska en ollut vielä päässyt seuraavaan vaiheeseen. Noen muodossa kuitenkin olin tavallaan alasti, koska Noki ei käyttänyt housuja.

Huomasin seuraavaksi sen, että yleisö oli vapautunut juurista, mutta oli hyvä, että olin juuri kerennyt loitsimaan suojan ympärillemme eli ei haittaisi vaikka jäämuuri murenisi ympäriltämme. Meitä suojasi vielä näkymätön suoja, jonka läpi ei voinut päästä. Käännyin taas Kamanosuken puoleen. "Nyt kun mikään helvetin voima ei muo enää voi estää sun kannalta, niin sä tulet niin kokemaan sellasen nöyryytyksen, että et varmasti pysty enää elään sen kanssa!" nauroin ja muutin taas muotoani Saizoksi, jolloin minulla oli taas housut ja ne ihme ninjakengät jaloissani. En kuitenkaan voinut tehdä mitään, jos housut estäisivät sen, joten sanomaan hei hei Saizon housuille ja viskasin ne syrjään. Kiskon myös Kamanosukenkin päältä kaiken pois välittämättä siitä, että jotain hajosi äänestä päätellen, koska paitaa ja takkia oli muuten mahdotonta saada pois kun kädet olivat vangittu. Oli ollut pakko repiä vaatteet väkisin pois toisen päältä eikä Kamanosuke niitä enää mihinkään tarvitse muutenkaan. Olkoot alasti lopun elämänsä. Mutta en aikonut enempää asiaa pohtia, vaan aloin itse hommaan kyykistyen toki ensin Kamanosuken päällä. Ei se metrin päästä kuitenkaan onnistuisi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.01.2016
15:07
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Olin nyt sitten päässyt toimittamaan yleisön virkaa ja Rickterin ja Kamanosuken tappelu alkoi aina vaan kääntymään sille suunnalle, että Rickter tulisi voittamaan. No olihan tuo aika epäreilua, kun toisella oli kaikenlaisia voimia käytettävissään kun vaan kopioi muita sen mukaan kun tappelu eteni. Tähän asti Rickter oli käyttänyt Kamanosuken muotoa, Dorianin muotoa, Saizon muotoa, Aisun muotoa ja minunkin muotoa. Oli kamalaa nähdä itsensä tekemässä Kamanosukelle niin kuin Rickter teki ja olkoonkin, että se oli oikeasti Rickter, mutta minun muodossa kuitenkin. Saizokin saattoi tuntea varmaankin samalla tavalla. Dorian ja Aisu eivät olleet paikalle, joten he eivät voineet tuntea samalla tavalla ja Kamanosuken reaktion me kaikki tiedämmekin.

Tosin kun homma tosiaan alkoi näyttämään huonolta ja oli oikea aika rynnätä apuun, niin sokaiseva valo päätti tulla eteen ja ennen kuin sitten tajusinkaan, niin Rickter oli loitsinut juuret ympärillemme niin, ettemme voineen päästä pois ja näin minun loitsuja oli taas käytetty hyödyksi. Omat kykyni toisin sanoen kääntyivät minua vastaan. Kamanosuke näytti myöskin olevan maassa kiinni ja seuraavaksi hommaa tuli vielä vaikeuttamaan joku jäämuuri ja siellähän sitten olivat. Seuraava näky kuitenkin alkoi olemaan melkoisen vastenmielinen kun Rickter alkoi ihan tosissaan riisumaan Kamanosuke jäämuurinsa sisällä muotoaan aina välillä muuttaen ja päätyi taas lopuksi Saizon hahmoon. Oikea Saizo taas näytti siltä, että halusi kuristaa Rickterin kiskoessaan itseään sen mitä kerkesi, mutta juuret eivät antaneet periksi. "Hemmetin ääliö! Tapan sinut siihen paikkaan, jos kehtaatkin koskea Kamanosukeen!" Saizo huuteli, mutta ilmeisesti Rickter ei pahemmin kuunnellut tai edes kuullut, jos jäämuuri oli sen verran paksu. Olimme kuitenkin aika hyödyttömiä tällä hetkellä, mutta pois oli kuitenkin pakko päästä. Tuo ei kuitenkaan näyttännyt kovinkaan mukavalta, vaikka ei minulla kyllä ollut harmaintakaan aavistusta, mitä Rickter aikoi.

Seuraavaksi Rickter näytti pääsevän tutustumaan itseluomaansa jäämuuriin lähemmältä eteisyydeltä. Samoihin aikoihin juure ympärilläni alkoivat löystymään ja lopulta juuret vetäytyivät takaisin maahan omille paikoilleen ja olimme kaikki vapaita. Tosin myös Rickter oli päässyt jääseinämältä taas alas ja kiskoi Kamanosukelta ja itseltään loput vaatteet pois ja alkoi... parittelemaan punapään kanssa. Näky ei ollut kovinkaan kaunis, mutta Saeryoselinermayorshiwalerierna puolestaan sai seuraavaksi huomioni puoleensa kysyen sitä, että saisinko edes sen verran aikaan, että voisin sulattaa jään. "En tiedä..." sanoin hiljaa, koska olin surkea menninkäisloitsuissa. Syvyyksien loitsuihin ei kuitenkaan kuulunut tuliloitsut missään määrin, joten jos halusin tulta, se pitäisi luoda menninkäisloitsuin. "Yritän kuitenkin", sanoin päättäväisemmin ja astelin sen jäämuurin luo vieden käteni muurin pinnalle. Toivoin hiljaa mielessäni, että onnistuisin ja suljin samalla silmäni, minkä jälkeen luin loitsun ja koitin keskittyä siihen niin hyvin kuin koskaan ikinä pystyisin. Pikku hiljaa jää todella alkoi pehmentymää käsieni alla. Jouduin kuitenkin lukemaan loitsun monta kertaa aina yhä uudestaan ja uudestaan, mutta lopulta sain sulatettua jäätä sen verran, että sisään mahtuisi. Olinkin menossa itse samantien, mutta joku näkymätön voima esti minua pääsemästä sisään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
17:28
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke joutui myöntämään kyllä, ettei ollut hyvä häviämään, etenkään jollekin Rickterille. Hänen oli pitänyt kostaa se, että häntä oli pidetty pilkkana ja nöyryytetty muiden edessä, mutta nyt homma oli kääntynyt ihan päälaelleen, eikä Rickteriin kaiketi ollut tullut pahempaa vauriotakaan saati että tämä olisi kuollut. Säälittävää häneltä, hän ei ollut ikinä hävinnyt kellekään, ellei Saizoa laskettu mukaan, mutta Rickteriä näytti olevan mahdoton voittaa yksin. Kun Kamanosukellekin oli valjennut, miten tässä tulisi käymään ja miksei Rickter ollut vain tappanut häntä, Rickter ilmoitti, ettei Kamanosuke tarvitsisi vaatteitaan ollenkaan, tosin hivenen epäillen, että Kamanosukelle sittenkään olisi selvinnyt homman laita. Kamanosukella ei ollut kuitenkaan mitään aikomusta päästää Rickteriä riisumaan häntä enää yhtään enempää, joskaan auki revitty takki ja paita eivät kauheasti lohduttaneet tässä vaiheessa.

Rickter oli tosin keskittynyt kiskomaan omia vaatteitaan pois, tai no Saizon vaatteita, mutta Rickter hän kuitenkin oli vaikka näyttäisi miltä. Kamanosuke sai kuitenkin paiskattua Rickterin jääseinämää päin ja pidettyä tämän siinä kovan tuulen avulla. Ehkä hänen onnistuisi luoda tarpeeksi kova ilmanpaine ja tappaa Rickter sillä? Tosin hän voisi kuolla siihen itsekin, mutta se oli sivuseikka, jos Rickterin vain saisi hengiltä. Tämä oli ehkä epätoivoista, mutta Kamanosukella ei oikein ollut enää mitään muita keinoja käytettävänä, jos tahtoi selvitä tästä pinteestä. Hetken aikaa näyttikin siltä, että Rickterinkin olot olivat tukalat, mutta sitten tämä taas vaihtoi muotoaan Noeksi, tiedä sitten mitä sillä yritti saavuttaa. Sekin toki valkeni, kun tämä alkoi taas loitsimaan jotakin, ei Kamanosuke siitä mitään selvää saanut, mutta sitten hänen tuulensa vain tyrehtyi, eikä hän saanut sitä enää nostatetuksi uudelleen.

Sinne oli mennyt Kamanosuken viimeinen puolustuskonsti ja nyt hän ei voinut tehdä mitään maatessaan maassa lähes alasti paksujen puunjuurien pitäessä häntä tiukasti paikallaan selällään maaten, kädet sivuilla levällään ja jalat harallaan. Vielä hetki sitten hän oli kyennyt kestämään sietämätöntä tilaansa sillä, että saattoi laittaa edes jotenkin vielä vastaan, mutta nyt hän oli täysin avuton ja pakokauhu alkoi saada vallan. Epätoivoisesti hän koetti vielä kiskoa itseään vapaaksi, mutta juuret eivät antaneet hitustakaan myöten, eikä hän päässyt liikkumaan paikaltaan mihinkään eikä nyt enää saanut nostatettua edes tuulta Rickteriä vastaan tämän estettyä sen jotenkin Noen loitsuilla. Yhä Noen muodossa Rickter sitten voitonriemuisena ilmoittikin homman nimen nyt kun mitkään voimat eivät enää estäneet häntä Kamanosuken suhteen, niin Kamanosuke saisi kokea sellaisen nöyryytyksen, ettei pystyisi elämään asian kanssa. Hän oli hyvinkin oikeassa, pelkkä ajatuskin tuntui jo siltä, että Kamanosuke olisi kuollut mieluummin tässä ja nyt.

Nauraen Rickter muutti itsensä taas Saizoksi ja jatkoi tyynen rauhallisesti vaatteittensa riisumista Kamanosuken voimattomista irtipääsemisyrityksistä piittaamatta. Pian hän oli saanut housunsa pois ja viskannut syrjään ja pääsi sitten jatkamaan siitä, mihin oli jäänyt ennen kuin Kamanosuke oli paiskannut tämän seinään tuulen mukana. Rickter repi Kamanosuken takin päältä kokonaan vaatteen repeytyessä irti, koska Kamanosuken kädet olivat kiinni maassa, eikä vaatteita saanut pois repimättä niitä osiin. Saman kohtalon koki myös paita (käsineistä ja kengistä en oo varma miten niille kävi) ja siinä hän sitten makasi alasti avuttomana täysin Rickterin armoilla. Kun vaatteista oli päästy eroon, Rickter painautui Kamanosuken päälle ja sen enemmittä puheitta kävi sanoista tekoihin. Kamanosukelta unohtui siinä kohtaa kaikki turhat rimpuiluyritykset ja hänen itsehillintänsä petti ja hän käytännössä romahti täysin. Vaikka hän miten olikin ajatellut, ettei näyttäisi mitään kärsimisen merkkejä, ettei parantaisi Rickterin voittoa entisestään, hän ei pystynyt siihen. Hän huusi niin vihasta kuin siitä silmittömästä häpeästäkin, mitä Rickter hänessä aiheutti, eikä kyennyt lopettamaan epätoivoista huutamistaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.01.2016
18:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Kun jäämuuri oli vihdoin rikki sen alaosasta niin, että itse tosiaan mahduin kolosta kulkemaan, vaikkakaan en kuitenkaan päässyt näkymättömän esteen takia sisälle asti, niin johan alkoi huuto kuulumaan selvänä. Jäämuurin sisällä käynnissä oleva operaatio ei tosiaankaan näyttänyt kivalta ollenkaan. Tosin seuraavaksi alkoi tältä puolelta kuulumaan hakkauksen ääniä ja tappouhkauksia sun muita vastaavia huutoja. Käänsin katseeni äänen aiheuttajaan ja Saizohan se siinä hakkasi jäämuuria minkä kerkesi sillä jättimäisellä miekallaan. Jäämuuriin jäi pikku hiljaa aina enemmän ja enemmän jälkiä kun tämä vaan hakkasi. Samoihin aikoihin Kamanosuke huusi jäämuurin sisäpuolella ja Rickter nauroi sen mitä kerkesi Saizon muodossa jatkaen edelleenkin tuota vastenmielistä operaatiotaan. Saizo puolestaan sai jäämuurin rikki hakkaamastaan kohdasta ja saneli taas uuden tappouhkausen Rickterille, jota se ei näyttänyt kiinnostavan tippaakaan. Saizo jatkoikin sitten vaan epätoivoista muurin hakkaamista, kunnes pääsi hakkaamaan sitä näkymätöntä estettä, jonka läpi ei sitten näköjään päästy edes tuon miekan kanssa. Saizo ei kuitenkaan näyttänyt luovuttavan vaan jatkoi yhä edelleenkin. "Turhaa sä siellä hakkaat... Oota vuoroas!" Rickter huudahti siihen ja jatkoi vaan Kamanosuken uutaessa edelleenkin. Tilanne näytti olevan toivoton...

Hetken päästä mieleeni kuitenkin juolahti se, että eihän Rickter tietenkään itse osaisi loitsia ellei muuttaisi muotoaan sellaiseksi, joka osaisi loitsia. En ollut varma, että kuinka moni muu osasi loitsia, mutta itse ainakin osasin niitä syvyyksien loitsuja. Rickter oli varmasti muuttunut minuksi taas jossain kohdassa ja tehnyt suojaloitsun. Tietenkin! Osasin myös purkaa omat suojaloitsuni. Kukaan muu ei tietenkään siihen pysty kuin se, joka on loitsinut suojaloitsun, mutta jos Rickter on vaan kopio minusta, niin kyllä minun pitäisi osata purkaa se. Sehän on tavalla tai toisella minun loitsu. Asetin siis käteni näkymättömän esteen päälle ja aloin lukemaan loitsua, jonka pitäisi murtaa suojaus. Samaan aikaan Saizo hakkasi edelleenkin jäätä rikki miekallaan ja Saizon kohdalta muuri olikin aikalailla käytännössä muusia ja lopuksi Saizo pääsi suojankin läpi. Sain sen siis pois!

"Nyt helvetin idiootti lopetat sen niin kun olisi jo!" Saizo huusi ja Rickter kerkesti juuri ja juuri vaan kääntymään ja avaamaan suutaan sanoakseen jotain, kun Saizo potkaisi ensin voimalla Rickterin pois Kamanosuken päältä kertoen Rickterille, että tässä oli hänen viimeinen hengenvetonsa kun Saizo sitten päätti alkaa suolistamaan Rickteriä miekallaan ja kyllä siinä pikku hiljaa vertakin alkoi lentämään ja veri alkoikin pikku hiljaa sotkemaan lähellä olevan jäämuurin seinämää Rickterin kuitenkin jotenkin koittaessa laittaa vastaankin jopa. En kuitenkaan jäänyt miettimään heidän verenlennätystä, vaan jatkoin nyt matkaani Kamanosuken luo, kun se oli mahdollista vihdoin.

Se Kamanosuken ase, jonka nimeä en tiennyt, oli jäänyt siihen maahan retkottamaan kun Rickter oli kiskonut sen Kamanosuken käsistä pois. Nappaan sen itselleni ja sen avulla katkoin juuret, jotka pitivät Kamanosuken kiinni maassa. Juuriparat, mutta en hukannut aikaani siihen, että olisin alkanut loitsimaan niitä pois irti millään. Aseella se oli sujunut paljon nopeammin ja ainakin Kamanosuke oli nyt vapaa. Se mitä punapään vaatteista oli jäljellä, niin ei oikeastaan yhtään mitään. Ei edes housuista, vaikka en ollut kyllä varma, että missä kohdassa Rickter oli housut pilkkonut, mutta ei ne ainakaan ollut enää siinä kunnossa, että pysyisivät päällä. Täytyy kuitenkin myöntää, että Kamanosuken tämän hetkistä tilaa kävi kyllä sääliksi. En sitten tiennyt, että halusiko tämä sääliä, mutta toinen näytti ehkä jopa olevan paniikissa. Enkä yhtään ihmetellyt, että miksi. Olisin minäkin ollut, jos olisin joutunut kokemaan moisen kohtalon. "Ei ole enää hätää... Rauhoitu", koitin kuitenkin edes jotain samalla koskettaen varovasti toista ja koitin rauhoittaa tätä. Saizo puolestaan jatkoi Rickterin hakkaamista edelleenkin ja olisi oikeastaan enää ihme, jos Rickter oli enää hengissäkään tuon hakkauksen jälkeen. Ei hän kunnolla ainakaan enää vastaa näyttänyt laittavan. Käänsin kuitenkin taas katseeni Kamanosukeen, joka joutui kyllä olemaan alasti ellei kukaan tekisi mitään. Päätin lopulta luopua omasta paidastani ja kiedoin sitten sen Kamanosuken päälle. Housuja minulla ei kuitenkaan ollut antaa, koska menninkäiset eivät käyttäneet housuja. Naispuoliset menninkäiset pukeutuivat mekkoihin, mutta koska olen miespuolinen, niin minulla on aina vaan paita. Vanhimmilla menninkäismiehillä on kuitenkin jonkunlainen mekoksi laskettava asu päällään. Mutta vaikka nyt olin ns. itse alasti, niin ihoani suojasi vielä turkki, joten ei minun kylmä tullut. Kamanosukella nyt ei kuitenkaan ollut turkkia, joten hänen varmasti tulisi kylmä ilma vaatteita. Onneksi paitani oli kuitenkin sen verran iso, että se peitti myöskin jotenkin ns. kriittisimmät puolet punapään vartalosta. Se kun oli hieman iso minullekin. Samalla muistin myös sen Rickterin loitsiman luumurtamisloitsun ja se oli tainnut katkoa Kamanosuken jalasta jonkun luun ja kyllä se oikeastaan näkyi jalasta aika selvästi, että missä kohdassa murtuma oli. En pyydetty lupia tai miettinyt asiaa sen enempää, kun asetin toisten käteni murtuman kohdalle. En ole koskaan loitsinut murtumia kuntoon, mutta halusin kuitenkin yrittää. Luin jälleen loitsun ja nostin sen jälkeen käteni pois tämän jalalta. "Sattuuko siihen enää?" kysyn sitten, koska jos sattuu, niin en ole onnistunut siinä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.01.2016
21:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Loppupäätä porukasta ei vieläkään näkynyt tai kuulunut, vaikka melko pitkään he olivat kyllä kuuluneetkin. Tiedä sitten miten tilanne oli kehittynyt, mutta ehkä se selviäisi kun loput saisivat etujoukon kiinni. Matkan nopeuksista päästiinkin siihen, että Deliahin oli nopeampi ja helpompi liikkua vedessä, joten vettä pitäisi varmaan sitten löytää. Deliah ehdotti, että Tsukihiko voisi kantaa siskoaan, niin tämä ei hidastaisi matkaa. ”Tietenkin, luulisin pysyväni taakan kanssa kyllä ihan hyvin teidänkin vauhdissanne mukana, vaikka se hidastaakin menoa. Ette te kuitenkaan valon nopeudella kulje.” Hän vastasi arvioivasti. Hän voisi helposti ja nopeimmin vain siirtyä kuunvalona paikasta toiseen, mutta Asamia hän ei voisi silloin kuljettaa mukana, Asamin ruumis kun oli nyt fyysinen lihaa ja verta, Tsukihikon vain tiivistynyttä valoa. Kyllä hän saattoi tässä hahmossa kantaa ja koskettaa kiinteitäkin kappaleita, mutta ei se ollut samanlaista fyysistä kosketusta kuin lihallisilla olennoilla. Hän ei kuitenkaan tässä ja nyt vaivautunut selittämään sitä muille.

Hauru taas ei ollut nopea, mutta joku voisi kantaa hänet, kuten Deliah, mutta vedessä. Kalakyyti ei ilmeisesti kuitenkaan Haurua houkuttanut. ”Minä voin kantaa sinut, niin ei tarvitse jäädä tähän tienposkeen ihmettelemään.” Dorian lupautui, mutta tiedä sitten oliko kala kuitenkin vampyyria turvallisempi kulkupeli. Aisun nopeus jäi vielä mysteeriksi, mutta olihan täällä kantajia vielä ainakin Deliah ja Hakidonmuya, kerta Tsukihiko kantaisi Asamihimen. Sitten jätettiin Rickteraihe sikseen ja pohdittiin vähän tiedonkeruujärjestelyjä, joihin Tsukihiko siis osallistuisi öisin Noen kanssa. Kelpasi hänelle. ”Selvä, käväisen etsimässä sitä vettä.” Tsukihiko ilmoitti ja haihtui valoksi. Nopeasti hän siirtyi valona korkeammalle taivaalle ja paikansi joen, joka ainakin toistaiseksi näytti vievän oikeaan suuntaan, eikä sinne ollut kuin jokunen metri matkaa. Melkein saman tien kun oli lähtenytkin, mies palasi ja värjyi taas fyysisempään hahmoonsa. ”Noin 500 metrin päässä tästä vasemmalla menee jokin pieni joki, voisimme käyttää sitä matkan taittamiseen, tai Deliah voi käyttää sitä, ja me muut kuljemme joen vartta.” Tsukihiko ilmoitti ja lähti siskonsa kanssa eteenpäin siihen suuntaan, jossa oli joen nähnyt olettaen muiden seuraavan perästä. Hoshiyomi oli luvannut johdattaa loput linnalle, joten heitä ei tarvinnut odotella tai miettiä tässä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 25.01.2016
00:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Puunjuurista oltiin päästy eroon, vaikka Saeryoselinermayorshiwaleriernaltakin oli mennyt aikaa niiden irrottamiseen, niissä kun oli loitsu suojana, joten niitä oli hieman vaikea saada hallintaan. Ongelmana oli kuitenkin yhä ollut paksu jäämuuri, joka esti heitä auttamasta Kamanosukea, jonka kohtaloa oli kauhea katsoa ulkopuolelta pystymättä auttamaan mitenkään. Noki teki parhaansa ja saikin jääseinämää sulatettua tulitaiallaan, mutta valitettavasti Rickter oli tehnyt jääseinämän lisäksi vielä jonkun suojaloitsun, josta ei päässyt läpi. Kamanosuken huuto kuulosti kamalan tuskaiselta nyt kun jää ei peittänyt ääniä, mutta vielä ikävämpää kuunneltavaa oli Rickterin nauru. Millainen olento kykeni nauramaan samalla kun teki toiselle jotakin tuollaista? Kerrassaan puistattavaa.

Samalla kun Noki yritti sulattaa jäätä, Saizo hakkasi sitä raivoissaan valtavalla miekallaan huudellen tappouhkauksia Rickterille. Hehän kuitenkin taisivat olla jotain tuttuja Kamanosuken kanssa jo entuudestaan, tiedä sitten miten läheisiä, mutta ainakin Saizon reaktiosta päätellen läheisempiä kuin vain jotain hyvänpäivän tuttuja. Miehen tahdonvoima oli kyllä ihailtavaa, kun hän vain hakkasi miekallaan paksun jääseinän rikki ja vaikka ei saanutkaan enää näkymätöntä estettä hajotettua, tämä jatkoi silti raivokasta hakkaamistaan. Rickter taas vain nauroi, että turhaan Saizo hakkasi suojaloitsua ja että tämä saisi odottaa vuoroaan. Hän ei vaivautunut lopettamaan hommiaan edes siksi aikaa ja Kamanosuken tuskanhuudot vain yltyivät.

Hoshiyomikin vaikutti neuvottomalta tilanteen edessä, vaikka hän itse suojaloitsuja hallitsikin, oli eri asia purkaa jonkun muun suojaloitsua. Saeryoselinermayorshiwalerierna ei edes hallinnut suojaloitsuja missään määrin, joten eivätkö he todellakaan voineet tehdä mitään muuta kuin odottaa, että Rickter saisi tarpeekseen? Hän tosin saattaisi tappaa Kamanosuken homman päätteeksi. Lopulta Noki selvästi yritti jotakin, sillä painoi kätensä suojaloitsua vasten ja alkoi lukea jotakin loitsua. Se tepsi ja Saizo pääsi seinämän läpi, eikä hän jäänyt ihmettelemään tapahtunutta vaan syöksyi saman tien Rickterin kimppuun. Tämä ei ehtinyt tehdä tai sanoa mitään, kun Saizo oli saanut potkaistua tämän pois Kamanosuken päältä ja alkoi survoa tätä raivoissaan sen miekkansa kanssa. Tuosta ei voinut kukaan selvitä hengissä ja kamalalta se näyttikin veren roiskuessa jääseinämälle.

Huonolta näytti Kamanosukenkin tilanne, mutta Noki oli jo ehtinyt hänen luokseen auttamaan. Hän katkoi Kamanosukea paikallaan pitelevät juuret sillä viikatteen terällä, joka lojui maassa. Kamanosuke puolestaan oli selvästi edelleen paniikissa, mikä oli täysin ymmärrettävää, kuka nyt ei olisi järkyttynyt moisesta? Noki kuitenkin yritti rauhoitella tätä selittämällä, ettei enää ollut hätää. Kamanosuke ei enää huutanut, mutta hän hengitti kiivaasti ja tärisi lähes hysteerisesti. Hänen silmänsä punoittivat ja kasvot olivat kosteat selvästi itkemisen jäljiltä ja hän kavahti Noen kosketusta. Oli kamalaa nähdä hänet siinä kunnossa, hän oli kuin täysin eri ihminen siihen aikaisempaan Kamanosukeen verrattuna. Saizo muhjoi yhä Rickteriä ja Noki luovutti paitansa Kamanosukelle, jonka vaatteet olivat enää pelkkiä riekaleita ja Kamanosukekin alkoi ehkä jo hieman rauhoittumaan ja tajuamaan tilannetta ja että Rickter oli Saizon käsittelyssä tällä hetkellä.

Noen antama paita oli kyllä melko lyhyt, mutta oli reilua Noelta antaa ainoa vaatekappaleensa pois Kamanosuken takia. Saeryoselinermayorshiwalerierna olisi voinut toki antaa yhden kaavuistaan, mutta ne olivat aika ohuita, hänellä oli niitä kolme päällekkäin ja paleli silti, eikä yksi harsokerros oikein auttanut Kamanosuken tilaa mitenkään. Noki kääntyi seuraavaksi Kamanosuken jalan puoleen ja asetti kätensä sen päälle alkaen lukemaan loitsua. Niin tosiaan, Kamanosuke oli jossain kohtaa loukannut jalkansa kesken taistelun tai siltä se oli vaikuttanut, kun tämän jalka oli vain äkkiä pettänyt alta. Noki koetti siis parantaa sitä tällä hetkellä ja kyllähän jalka oli melko pahalta näyttänyt, vaikka Kamanosuke ei itse tuntunut huomaavan mitään ennen kuin otti nurin jalkansa takia. Pian Noki kyselikin, että sattuiko jalkaan enää. ”Ei…” Kamanosuke vastasi heikolla ja hieman värisevällä äänellä, mutta alkoi jo rauhoittumaan.

Kamanosuke yritti nousta istumaan ja veti samalla jalkojaan yhteen nyt kun oli päässyt irti juurista, mutta melko kurjalta hän edelleen näytti. Saeryoselinermayorshiwalerierna riisui lopulta päällimmäisen purppuran värisen kaapunsa ja tuli itsekin Noen ja Kamanosuken luokse ja kietoi kaavun Kamanosuken ympärille. Vaikkei se paljoa ollutkaan, niin ehkä sekin vähä vähentäisi tämän alastomuuden tunnetta, kun oli edes jotain verhona pelkän paidan lisäksi. ”Pystytkö nousemaan? Olisi ehkä hyvä siirtyä pois noiden kahden tieltä.” Haltia kysyi Kamanosukelta vilkaisten Saizon ja Rickterin taistelua, joka kyllä oli pelkkää teurastusta Rickterin osalta, koska Saizo silpoi häntä aika säälimättömästi eikä tämä laittanut vastaan. Kamanosuke nyökkäsi hieman ja koetti nousta ylös, siinä kuitenkaan onnistumatta. Saeryoselinermayorshiwalerierna auttoi hieman ja hän pääsi lopulta pystyyn. Hieman hän ontui toista jalkaansa, kun Saeryoselinermayorshiwalerierna auttoi hänet pois sieltä jäämuurien suojasta eikä oikein puhunut mitään ja vältti katsomasta kehenkään päin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 25.01.2016
12:40
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Matka jatkui edelleenkin kohti sitä Himejin linnaa ja matkaa oli vielä jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta emmehän olleet vielä kävelleet ajallisesti kauaa. Puhuimme matkan aikana kuitenkin siitä itse suunnitelmasta, että kauan kunnollisen suunnitelman tekoon menisi aikaa. Samalla pohdimme myös sitä, että ketkä suorittaisivat tiedustelureissun nyt kun Rickter oli poissa pelistä. Hänhän olisi ollut muodonmuutoksen kannalta täydellinen ehdokas siihen, mutta Rickter taisi valita puolensa. Lopuksi sitten päädyimme siihen, että Noki menee päivällä Asamihimen kanssa ja yöllä Tsukihikon kanssa ja näin Rickter ongelma oli kästelty. Seuraavaksi puhe kuitenkin siirtyi siihen, että matkan teko näin kestäisi ihan liian kauan. No olihan se totta, mutta minä nyt en kävellyt mitään yli-inhimillistä vauhtia. Toki ns. hirviön muodossa voisin lentää, mutta en välittänyt esitellä muotoa muille heti ensimmäisenä, joten kävelen kyllä mieluummin. Jäisin kyllä pahasti jälkeen. Deliah kuitenkin ehdotti jonkunlaista kyytiä vedessä, mutta en nyt ihan aikonut hypätä kuitenkaan veteen, koska siinä kastuisi vaan vaatteet ja alastihan en aikonut kuitenkaan hyppiä muiden nähden.

Lopulta Dorian tarjoutui kantamaan minua mukanaa, ettei tähän tienposkeen tarvisi jääde ihmettelemään. "Tuo kuulostaa ehkä hieman mukavemmalta, kiitos", vastaan siihen, vaikka en ollut varma, että kuinka mukava kyyti loppujen lopuksi oli, mutta vampyyrit eivät kuitenkaan matkanneet vedessä, joten mieluummin Dorian kuin Deliah. Ei sillä, että minulla olisi Deliahia vastaan mitään, mutta kastuminen ei houkuttanut ollenkaan. "Aisu? Entä sinä sitten... Miten aijoit matkata?" Hakidonmuya kyseli jäänaikkoselta, joka käänsi katsettaan toiseen naiseen siihen malliin, ettei olisi kuunnellut ollenkaan. "Mistä me puhumme?" Aisu kysyi. Hakidonmuya pyöräytti silmiään, mutta selitti kuitenkin kaikki läpikäydyt asiat myös Aisulle, joka lopulta nyökytteli asiaan. "Ei minulla ole ongelmaa kulkemisen kanssa. Pystyn hoitamaan sen luistelemalla. Luon vaan jäätä samalla kun etenen. Se on nopea tapa liikkua", Aisu vastasi lopulta. Hän ei siis taravinnut kyytiä.

Tsukihiko puolestaan ilmoitteli, että lähtee etsimään sitä vettä. "Hyvä... koska tässä alkaa hieman ihoa kiristämään ja hieman heikottaakin", Deliah sanoi siihen ehkä hieman nuutuneen näköisenä eikä tämä näyttänyt kyllä kovinkaan hyvältä juuri tällä hetkellä. Toinen näytti ehkä jotenkin kuihtuneelta. Tsukihiko puolestaan oli haihtunut kuin tuhka tuuleen ja tällä kertaa tarkoitin sitä ainakin melkein kirjaimellisesti. Mies ei kuitenkaan voinut olla tuhkaa, mutta jotenkin hän katosi kuunvalon ansiosta. En kuitenkaan sen tarkemmin asiaa tiennyt, mutta ehkä minun ei tarvinnutkaan. Kauaahan Tsukihikolla ei matkan tekoon kestänyt, kun tämä palasikin takaisin melkein samantien kuin lähtikin. Olipa hän nopea. Tsukihiko puolestaan ilmoitti heti, että vettä olisi noin 500 metrin päässä vasemmalla ja voisimme sitten kulkea joen vartta ja Deliah pääsisi vetään. "Kuulostaa ihan hyvältä", vastasin siihen, naiset nyökyttelivät päätään siihen. Deliah ei tainnut sanoa asiaan mitään, mutta kuinka vaan.

Matka jatkuikin seuraavaksi sen joen suuntaan ja mitä nyt jonkun matkaa pääsimme etenemään, niin seuraavaksi kuului tömähdys hieman takaapäin. Käännyin katsomaan, että mistä se ääni mahtoi edes tulla, niin Deliah oli näköjään ottanut nurin ja makaili nyt sitten maassa. Hakidonmuyakin näytti kuulleen sen myös, mutta ainakin Aisu jatkoi vaan eteenpäin siihen malliin kun ei olisi kuullutkaan mitään. Tai hän siis tuskin kuuli edes mitään, mutta aika väsyneeltä hän kyllä oli näyttänyt. "Tuohonko hän nyt sitten päätti jäädä?" Hakidonmuya päivitteli asiaa. Minä taas astelin Deliahin luo ja keräilin tämän maasta matkaan mukaan, jolloin matka jatkui jälleen.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com