Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  38  39  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2016
22:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Ryuumei sai syötettyä Mizerialle maksan palan ja oli selvästi tyytyväinen itseensä, kun tämä oli joutunut nielemään sen. Sen jälkeen hän päästi irti ja pakotti Mizerian suun jälleen auki työntääkseen uuden maksan palasen, jonka jälkeen pakotti Mizerian suun uudestaan kiinni, kunnes pala oli pureskeltu ja nielty. Ja tällä tavalla homma jatkui Mizerian kiemurrellessa Ryuumein alla ja yrittäessä laittaa vastaan. Koska Mizeria ei ollut kovin hyvä laittamaan vastaan, niin Ryuumei sai syötettyä hänelle koko palasen. Se oli ällöttävää ja Mizerian suu oli veressä ja ties missä ja häntä oksetti tavattomasti. Ryuumei oli selvästi tyytyväinen todetessaan, että eihän se niin vaikeaa ollut ja hyvin upposi. Niin kun hän pakotti, mutta ainakaan Mizeria ei ollut tehnyt sitä Ryuumeille yhtään helpommaksi. Ryuumei taisi nähdä myös sen, että Mizeriaa kuvotti ja oksetti moisen aterian jälkeen, kun ilmoitti, että jos hän oksentaisi, hän saisi nuolla oksennuksensa lattialta. Niinpä Mizeria vain nielaisi sen mitä oli tulossa ylös, koska ei todellakaan olisi suostunut syömään maksaa uudestaan oksennuksen muodossa.

Ryuumei nousi ylös Mizerian päältä, mutta ei Mizeria taaskaan ehtinyt juurikaan pakoa harkita, kun Ryuumei jo kiskoi hänet ylös lattialta perässään. Matka jatkui retuuttaen kohti jotakin pöytää, vaikka Mizeria vastaan laittoikin, niin ei siitä mitään tullut, ja Ryuumein ei ollut vaikea kiskoa häntä pöydän luo. Hän pakotti Mizerian selälleen makaamaan pöydälle, jossa ilmeisesti oli jokin kahlitsemisjärjestelmä, koska seuraavaksi Mizeria kahlittiin jaloistaan ja käsistään pöytään. Siitä hän ei nyt sitten ainakaan enää päässyt mihinkään, vaikka yritti hän silti, tuloksia saamatta. Pöydälle kahlehtiminen ei kyllä ainakaan luvannut yhtään mitään hyvää, vaikkei Mizeria edes halunnut tietää, mitä Ryuumei aikoi hänelle seuraavaksi tehdä. Ryuumei alkoi kertomaan, että oli ajatellut jotain aivan uutta asiaa, jota ei ollut kertaakaan yrittänyt. No se olikin uutta, että Ryuumei ajatteli, mutta se, ettei hän ollut yrittänyt koskaan ennen sitä mitä tulisi tekemään, ei ainakaan luvannut yhtään hyvää. Todennäköisesti siihen johonkin ei voinut siis kuolla, vaikka leikkauksissa aina kuolemanriski olikin. Sitten hieman selvisi Ryuumein seuraava suunnitelma, eli jokin leikkaus oli luvassa. Mizerialle alkoi iskeä paniikki pikkuhiljaa. Ryuumei kuitenkin jatkoi rauhallisesti, että uskoi tämän leikkauksen kuolemanriskin olevan aika pieni. No todella lohduttavaa!

Seuraavaksi Ryuumei meni itse asiaan, mutta ei sitten mennytkään, koska muisti vielä jonkin asian. Tai lähinnä Ryuumei ilmoitti, ettei häntä kiinnostanut tippaakaan, mitä mieltä Mizeria olisi kyseisestä leikkauksesta, kuten häntä ei kiinnostanut muidenkaan uhriensa mielipide. Eikä Mizeria saisi mitään erityiskohtelua siksi, että oli Ryuumein sisko, tai ehkä veli keksisi hänelle vain jotain vielä raaempaa kidutusta kuin muille uhreilleen. Mizeria lähinnä jatkoi itkemistään ja itsensä irti repimistä kahleista, vaikka ei se onnistunutkaan eikä itkukaan mitään auttanut, mutta muutakaan ei tehtävissä ollut. Tämä ilmoitusluontoisen asian jälkeen Ryuumei kertoi, mikä homman nimi olisi, ja Mizeria tulisi siis illan aikana vaihtamaan sukupuoltaan naisesta mieheksi. Hän lopetti hetkellisesti kahleiden kiskomisen ja vain katsoi Ryuumeitä järkyttyneenä. Ei hän voisi olla tosissaan eikä sellainen varmaan ollut edes mahdollista? ”Senkin hirviö! Päästä minut pois!” Mizeria parahti sitten kun oli toipunut ensijärkytyksestä ja pakokauhu alkoi ottaa valtaa. Hän ei halunnut, että mikään Ryuumei alkaisi silpomaan häntä yhtään mitenkään ja leikkimään mitään sairaita sukupuolenvaihtamiskokeiluitaan! (Siskoni nipottaisi tässä kohtaa, että sukupuolen korjausleikkaus, mutta se ei nyt ole täällä nipottamassa, onneksi XD)

Ryuumei jatkoi vielä, ettei puudutusainetta ollut eikä nukutusvaihtoehtoa, koska hän ei tarvinnut niitä. Lisäsi tämä myös, että kyseessä ei ollut oikea kirurgia, vaikka muistuttikin sitä. No erittäin vähän muistutti, jos Mizerialta kysyttiin, mutta ei kysytty. Ryuumei ei myöskään ollut lääkäri, vaikka luulikin olevansa pätevä sellaiseksi. No ei tasan ollut! Mielisairailla ei ollut pätevyyttä lääkäreiksi! Tämä kuitenkin oli kiduttamista ja Ryuumei oli kiduttaja ja sen kanssa Mizeria sai sitten vain elää ja se siitä ja itse asiaan. Mizeria parkui kahleissaan ja yritti päästä pois, kun Ryuumei lähti koluamaan jotain tarvikkeita jostain. Kun Ryuumei palasi, tällä oli mukanaan sakset ja niillä tämä sitten leikkasi Mizerian vaatteet ja kiskoi ne pois, kunnes Mizeria oli pöydällä alasti. Vaatteiden tuhoamisen jälkeen Ryuumei meni vaihtamaan välineistöä ja tällä kertaa hänellä oli jokin inhottavan näköinen veitsi. Sen enempää tämä ei tosiaan operaatiota alustanutkaan vaan tarttui Mizerian toiseen rintaan ja alkoi ”sahata” sitä veitsellä. Mizeria parkui kahta kauheammin ja kirkui tuskasta, kun Ryuumei leikkasi veitsellä hänen rintaansa. Kipu oli kamala ja veri virtasi vuolaana kun Ryuumei vain jatkoi veitsen sahaamista hänen rinnassaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2016
23:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ilmeisesti Rui ei koskaan nukkunut erityisen hyvin, koska tämä pelkäsi Izumia niin paljon. Yukimuran kävi Ruita sääliksi, tyttö parka oli joutunut pelkäämään ties miten monta vuotta siskoaan ja esittämään, ettei mikään ollut hätänä. Miksei Rui ollut ottanut ja karannut aikoja sitten, kerta pelkäsi Izumia niin paljon? Kyllä he aikaisemmin olivat vaikuttaneet olevan ihan läheisiä toisilleen, mutta ehkä Rui oli esittänyt edelleen. Tämä oli siinä tapauksessa esittämisessä paljon taitavampi kuin Izumi, tämä ollut edes itkenyt sen kamalan raiskauksen jälkeen. Ei Yukimura Ruita kuitenkaan epäillyt valehtelusta, vaikka tämä senkin varmaan taisi siskoaan paremmin, koska ei tällä olisi mitään syytä valehdella siskostaan noin. Lisäksi aikaisemmin, kun Yukimura oli kertonut kuolemantapauksesta, Rui oli selvästi mennyt paniikkiin. Jos Rui olisi pitänyt Izumia oikeasti häntä suojelevana rakkaana isosiskona, hän olisi tarrannut tähän ja hakenut siskostaan turvaa. Sen sijaan hän haki turvaa Yukimurasta, joka oli tälle täysin tuntematon. Se puhui aika hyvin Ruin puolesta nyt kun hän oli kertonut totuuden Izumista. Ehkä Ruin ja Izumin väleille ei oikeasti sitten ollut enää mitään tehtävissä, harmi sinänsä, mutta tämä juonsi juurensa nyt paljon syvemmältä. Rui selvästi uskalsi nytkin puhua siskoaan vastaan ja paljastaa tietävänsä tämän todellisen luonteen, kun oli varmistunut, että hänellä oli Yukimuran ja Rokuron tuki Izumia vastaan. Tai ainakin Yukimuran, mutta ei Rokurokaan näistä kahdesta varmaan ensiksi Izumin puolella olisi.

Koska olisi ollut vähintäänkin kohtuutonta pakottaa Rui äskeisten paljastusten jälkeen samaan huoneeseen Izumin kanssa, Yukimura oli antanut tämän jäädä ainakin täksi yöksi heidän kanssaan. Rui kuitenkin ilmeisesti tunsi Yukimuran parhaiten ja tällä olisi todennäköisesti turvallisempi olo heidän kanssaan, kuin jonkun muun. Lisäksi joku muu olisi saattanut alkaa ihmettelemään, että miksei Rui nukkunut siskonsa kanssa ja asiaa ei ehkä tarvitsisi paisuttaa koko väen tietoon. Toki olisi kohtuullista varoittaa Izumin valehteluista ja taipumuksesta hyötyä muista. Etenkin huoletti Noen ja Saeryosin puolesta, nämä kun vaikuttivat molemmat aika kilteiltä ja sinisilmäisiltä ja tekisivät varmaan kyselemättä kaiken mitä Izumi vain keksisi pyytää. Muuten Asamihime olisi ollut ihan hyvä huoneparivaihtoehto Ruille jatkoa ajatellen, kun kumpikin olivat naisia, mutta jos Rui pelkäsi öisin henkensä puolesta, Asamihimestä ei olisi paljoakaan apua. Rokuro ei kyllä suostuisi siihen, että Rui muuttaisi pysyvästi heidän huoneeseensa ja olisihan se hieman kiusallista loppujen lopuksi. Mutta Yukimura oli jo luvannut suojelevansa Ruita, joten niin hän myös aikoi tehdä. Rui kiitti hymyillen siitä, että sai jäädä tänne heidän kanssaan. ”Ei mitään, pitää vain miettiä missä nukut jatkossa, jos Izumin kanssa yhteiselo ei tule onnistumaan. Mutta ei hänestä pitäisi olla sinulle kyllä mitään uhkaa, koska Izumi saa lähtöpassit saman tien linnasta, jos alkaa käyttäytymään uhkaavasti ketään kohtaan.” Yukimura vastasi siihen.

Yukimura jatkoi Rokuron siteiden vaihtamista tämän käsistä Rokuron vetäessä kimononsa, tai Yukimuran kimonon, hihoja ylös. Rui päivitteli vammojen pahuutta ja Rokuro kysyi, riisuisiko hän kimononsa, että Yukimura saisi loputkin siteet vaihdettua. Hän tajusi sen kyllä lopulta itsekin, että niin piti tehdä, tai siteet jäisivät vaihtamatta, ja avasi kimononsa ja veti sen alas ylävartalon edestä. Rui oli kohteliaasti kääntynyt selin ja Yukimura alkoi avaamaan rintakehän siteitä. Hän irvisti hieman, kun sai siteen kokonaan pois. ”Minusta sinun olisi paras mennä näyttämään noita Saeryosille. Sano vaikka, että kaadoit kuumaa vettä päällesi. Tai jos et halua antaa itsestäsi niin kömpelöä kuvaa, niin voit sanoa, että minä kaadoin ne vahingossa päällesi. Minulta sellainen nyt ei olisi mitenkään uusi juttu.” Yukimura sanoi, sillä vammat näyttivät aika ikäviltä. Hän kuitenkin kasteli siteen vedessä ja puristi sen kuivemmaksi ja kietoi takaisin Rokuron rintakehän ympärille. Joku oli tosin tunkenut sisään, mutta Yukimuralla oli tässä nyt tekemistä, niin ei hän katsonut kuka huoneeseen oli rynnännyt. Tosin sekin selvisi, kun Rui kysyi, että mitä se joku vielä halusi ja Izumi vastasi, ettei Ruilta yhtään mitään. ”Asia koski siis vain Yukimuraa ja Rokuroa. Izumi yritti ilmeisesti tyrkyttää jotakin lappusta, mutta Yukimura ei edes vilkaissut siihen, jatkoi vain siteen kiertämistä Rokuron ympärille. ”Odota vuoroasi tyttö, minulla on tässä nyt tekemistä, sinun aiheuttamiesi palovammojen parissa.” Yukimura totesi ja sitoi Rokuron siteen loppuun. ”Noin.” Hän ilmoitti ja käänsi sitten katseensa siihen lappuseen ja otti sen Izumilta.

Paperilappusessa, jonka Izumi oli antanut, luki ”Yukimuran lasku”. Mistä lähtien naiset olivat alkaneet laskuttamaan palveluistaan? Eikä Yukimura ollut edes saanut, joten mistähän hänkin nyt muka oli maksamassa? Rokurokin ilmeisesti oli saanut laskun, kun epäuskoisesti ihmetteli, että mistä hän nyt tuollaisen summan käärisi kasaan. Se ei kuulemma ollut Izumin ongelma, mutta Yukimuralta saadut rahat eivät kuulemma kelvanneet ja Rokuro saisi itse maksaa ja jos ei onnistunut, niin Rokuro voisi vaikka myydä persettään. Yukimura oli jo melkein sanomassa, että entä jos Rokuro myisi persettään hänelle, niin mitäs sitten tehdään, mutta tajusi kuitenkin jättää sen sanomatta. Ei hänellä nyt ollut varaa alkaa maksamaan minkään haaveilevan tyttösen suuruudenhulluja laskuja tyhjästä. Hän olisi voinut maksaa hieman korvausta, painosanalla hieman, jotta saisi Izumin rauhoittumaan ja asian pois päiväjärjestyksestä, mutta Izumin vaatimukset olivat kohtuuttomat. Hän saattoi kuvitella Rokuron laskun suuruuden, kun hänenkin laskunsa oli jo 757 680 jeniä, vaikkei hän ollut koskenut Izumiin pitkällä kepilläkään. Izumi uhkasi myös, ettei Rokuro saisi nähdä lastaan, ellei maksaisi summaa, eikä saisi, vaikka maksaisi, ja Yukimura jättäisi maksamatta. Lisäksi jos hän ei tulisi raskaaksi ja rahoja ei kuuluisi, niin he saisivat katua. Ihan pelotti.

Yukimura vilkaisi laskuaan uudestaan ja vaivoin sai tukahdutettua naurunsa korvausvaatimusten syiden johdosta. ”Melkoista kiristystä.” Hän totesi ja luki laskuaan ääneen: ”631 400 jeniä siitä, että vaadin keskustelua, joka sai sinun ja Ruin välit olemattomiksi. 126 280 jeniä henkisestä kärsimyksestä ja mielipahasta.” Sen jälkeen hän naurahti kuivasti ja katsoi Izumiin. ”Jos minä saisin 126 280 jeniä joka kerta, kun pahoitan mieleni jonkun takia, olisin maailman rikkain mies. Laskeudu tyttö alas pilveltäsi todellisuuteen, korvausvaatimuksesi ovat naurettavat. Etköhän aiheuttanut ihan yhtä paljon mielipahaa kaikille keskusteluun osallistujille kuin mekin sinulle ja etköhän ihan itse pilannut välisi Ruin kanssa.” Yukimura ilmoitti tälle. Sen jälkeen hän katsoi Rokuroa. ”Olen sitä mieltä, että saat naisen ja lapsen itsellesi halvemmallakin, joten eiköhän tehdä näin…” Hän sanoi ja repi laskun palasiksi. ”Pidä kuule sitten ihan vapaasti se mahdollinen lapsesi, jos siltä tuntuu. Ja mitä noihin katumisiin tulee, niin… Luulen, että sinä sitä enemmän tulet katumaan. Tässäkin huoneessa on nyt ainakin kaksi kahta vastaan asetelma ja hieman näyttäisi siltä, ettei Rui ole mielissään toimintatavoistasi, joten tässä on nyt kolme vastaan sinä asetelma. Puhumattakaan muusta linnan porukasta. Jäät aika pahasti alakynteen ja ennen kuin huomaisitkaan, sinut heitettäisiin ulos ja eläisit yksiksesi siellä pikku mökissäsi mahdollisen raskautesi kanssa ja synnytyksen jälkeen olisit kahden lapsesi kanssa, että mietipä kaksi kertaa, kannattaako sinun alkaa kiristämään täällä keltään yhtään mitään.” Yukimura kertoi Izumille asian laidan, koska tämä ei oikein ollut siinä asemassa, että voisi alkaa esittämään vaatimuksia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
15:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Mizeria oli siis päättänyt kaikessa hiljaisuudessaan, että aikoi pitää maksat sisällään eikä antanut ylen lattialle. No, pääsipä ainakin helpommalla eikä tarvinnut alkaa kuuraamaan lattiaa tai no kuuraamaan ja kuuraamaan. Nuolemalla hän olisi saanut sotkunsa hoitaa enkä yhtään pilaillut kun sanoin asiasta Mizerialle. En edelleenkään halua kenenkään epämääräisiä ja haisevia oksennuksia kauniin huoneeni lattialle. Olin kuitenkin myös omaan saavutukseeni tyytyväinen, koska joskus kokoni ja painoni rajoittivat kiduttamista. En kuitenkaan ollut mitenkään isokokoinen tai painava ja jos kidutettavalla oli kokoa reippaasti tai tämä oli vahva, niin se teki kiduttamisesta vaikeaa. Mizeria nyt oli kyllä ainakin yrittänyt olla vaikea syöttämisvaiheessa ja no kai se hieman vaikeaa oli ollut, mutta hyvin olin siinä lopuksi kuitenkin onnistunut, vaikka ajattelin kyllä jo, ettei siitä mitään tulisi, jos Mizeria riehuisi tuohon malliin. Ihme ADHD-kakara. Lisäksi Mizerialla oli hieman enemmän pituutta kuin minulla, mutta voimaa juntilta ei kuitenkaan ollut sen koommin löytynyt. Ei, että olisin odottanutkaan sellaista, koska Mizeria nyt on saamaton kaikin mahdollisin puolin.

Joka tapauksessa takaisin tämän hetkiseen leikkaukseen tai sukupuolenvaihdokseen tai no jos tarkkoja ollaan niin sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Mizerian mielipide oli kuitenkin se, että olin hirviö ja Mizeria halusi pois. "Enkö juuri sanonut, ettei mielipiteesi kiinnosta? Mutta oli miten oli, et näköjään ymmärtänyt. Ei, että se minua mitenkään ihmetyttäisi, mutta itsensä toistaminen on kyllä tylsää. No, mutta joka tapauksessa... naiset ovat turhia otuksia. Saattaisi olla vähemmän turha miehenä. Vitsi vitsi... olet turha vaikka olisit itse Jumala. Kukaan ei kaipaa sinua etkä edes osaa mitään. Haluan vaan tietää, että onko mahdollisesta leikkauksesta mahdollista selvitä hengissä ja miten sen mahdollisesti voisi tehdä ja toimiiko kaikki leikkauksen jälkeen, jos tiedät mitä tarkoitan. Tai no antaa olla. Et kuitenkaan tiedä mistään mitään, joten miksi vaivauduin edes..." sanahdan perään ja annan selityksien olla. Mizeria sai olla mitä mieltä huvitti ja lisäksi tiesin hänen mielipiteensä ilman, että hän sitä erikseen minulle itki.

Mutta sitten se alkoi, tuskan huudot ja parkuminen ja se kuulosti kyllä hienolta. Tuskan huudot olivat aina mahtavan kuuloisia, joten antaa kuule mennä vaan. Joka tapauksessa jatkoin edelleenkin kyseistä toimenpidettä ja kyllä, ensimmäinen rinta oli sitten irti kokonaan. Siirsin irrotetun osan toiselle pöydälle, koska siitä tarvisi nänniosan ja kyseisen osan lisäksi hieman ihoa, jotka sitten ommeltaisiin paikoilleen ja näin olisimme tai siis minä olisin saanut aikaan miehen yläruumiin. Jatkoin kuitenkin seuraavaksi siihen toiseen tissiin, niin karuakin se oli, mutta sekin piti saada pois. Miehillä ei kuitenkaan ole vastaavia rintoja, jotka naisilla on, joten niistä vaan pitää päästä eroon ja Mizeria voi diilata sen kanssa. Mutta joka tapauksessa, näin olivat rinnat ns. sahattu irti paikoiltaan. Siirryin sen toisen pöydän luo senkin tissin kanssa ja annoin Mizerian jäädä parkumaan yksin leikkauspöydän päälle.

Toisella pöydällä joka tapauksessa tein näin suoraan sanottuna Mizerian entisille meloneille preparoinnin eli leikkelin turhat osat pois ja lopuksi käyttöön jäi nännit ja kyseisien osien ympärysihoa, jotka neuloisin paikoilleen neulan ja langan avulla. En toki punaista lankaani Mizeriaan tuhlaisi, että on minulla kyllä ihan asiaan sopivat langat ja neulat, vaikka se karvapallo nimeltään Noki sai kyllä haavoihinsa silloin punaista lankaa, koska ei minulla nyt muuta mukana silloin ollut. Siirryin sitten taas Mizerian puoleen niiden nänniosien kanssa sekä neulan ja langan kanssa ja aloin neulomaan niitä Mizerian entisten rintojen paikoille ja totta puhuen olin aika tyytyväinen aikaansaannokseeni sitten kun sain palat paikoilleen neulomalla. "Mikä fiilis?" päätin sitten kysyä, vaikka näinhän Mizerian fiiliksen toki kysymättäkin. Kunhan olin varmistanut, että vieläkö henki pihisee, vaikka huusihan likka koko ajan. Ehkä Mizeria tarvisi myös toisen nimenkin, koska ei mies voi olla Mizeria. Tai voi toki, jos vanhemmat ovat idiootteja ja antavat miehelle naisen nimen, mutta kuinka vaan. "Kelasin kyllä sitäkin, että kasvosi ovat kyllä aika naiselliset... Ehkä teemme myös kasvoleikkauksen..." mietin ääneen ihan tarkoituksella, koska pitihän Mizerian nyt tietää. Tosin olin varmaankin paha puhumaan kenenkään miehen naisellisista kasvoista, koska omani taisivat olla myös suhteellisen naiselliset. Mutta asiaan... Mizeria oli edelleenkin nainen ns. housujen sisällöstä päätellen, vaikka hänellä ei housuja ollutkaan tällä hetkellä. Sillekin asialle pitäisi tehdä jotain ja kyllä, niin sairasta kuin se onkin jopa minunkin mittapuulla, niin tätä kyseistä operaatiota varten olin todella säilönyt kylmään miehien housujen täytteen. Ja ettei tämä vielä tähän loppuisi, niin Mizeria saisi sen. Kyllä, se kuulosti sairaalta jopa minunkin mielestä. Harvoin tosin myönnän moisia ja piti mennä aika pitkälle, että minun mielestä joku olisi sairasta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
16:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Mizeria panikoi sen verran Ryuumein kerrottua tulevasta operaatiosta, ettei kauheasti kuunnellut Ryuumein höpinöitä siitä, miten häntä ei Mizerian mielipiteet kiinnostaneet ja naiset olivat turhia, mutta ei Mizeria miehenäkään yhtään vähempää turhempi olisi ja Ryuumei halusi vain testata kyseistä toimenpidettä. Lopuksi hän tuli siihen tulokseen, että ei Mizeria kuitenkaan ymmärtäisi, joten miksi hän edes vaivautui selittämään. Mizeria ei tosiaan ymmärtänyt selityksestä mitään, koska ei oikeastaan edes kuunnellut, kunhan huusi ja kiljui ja riuhtoi itseään irti. Ei siitä mitään apua ollut, mutta pitihän hänelläkin jotain ajankulua olla sen sijaan, että olisi maannut nätisti ja hiljaa paikallaan. Lisäksi hän oli siinä mielentilassa, ettei tajunnut mitään muuta, kuin että hän halusi pois tästä huoneesta ja kauas Ryuumeistä.

Ryuumei sitten aloitti toimenpiteen ja siitäkös meteli syntyi. Mizeria itki ja huusi tuskasta, kun Ryuumei sahasi tai leikkasi lihaveitsellä raa’asti hänen toista rintaansa irti. Pian tuskan ja veren saattelemana rinta oli irti ja Ryuumei kävi siirtämässä sen jonnekin ja jatkoi sitten toiseen jäljellä olevaan rintaan. Se sai tismalleen saman kohtelun kuin ensimmäinenkin. Mizeria ulvoi tuskasta kun veitsi pureutui hänen lihaansa ja repi tietään eteenpäin leikaten hänen rintaansa irti. Pian oli sekin rinta irrotettu ja Ryuumei poistui jonnekin syrjemmäs sen kanssa Mizerian parkuessa pöydällä. Leikkauskohdat vuosivat solkenaan verta ja Mizeriaan sattui niin, ettei sitä pystynyt sanoin kuvaamaan, joten hän vain parkui. Jonkin aikaa hän saikin siinä parkua ja valuttaa verta pöydälle, kunnes Ryuumei palasi takaisin. Tällä oli mukanaan iholärpäkkeet, mitkä todennäköisesti olivat olleet Mizerian tissit ennen, mutta eivät olleet enää. Sen enemmittä höpinöittä Ryuumei asetteli ensin toisen palasen Mizerian leikellyn rintakehän päälle ja aseteltuaan sen hyvin otti neulan ja lankaa ja alkoi ompelemaan palaa Mizerian edellisen rinnan paikalle. Mizeria huusi kivusta, kun Ryuumei ompeli palasta paikalleen ja saatuaan sen kuntoon vuorossa oli toisen rinnan paikkaus ja ompelemalla sekin oli pain paikallaan. Sitten kyseltiin fiiliksiä ja Mizeria ilmaisi fiiliksensä lähinnä itkemällä.

Ryuumei mietti sitten ääneen, että Mizerialla oli melko naiselliset kasvot mieheksi, joten ehkä sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen hän tekisi kasvoleikkauksen. Mizeria itki entistä enemmän, jos se oli enää mahdollista. Hän ei halunnut edes tietää, mitä Ryuumei aikoi hänen kasvoilleen tehdä saadakseen niistä miehekkäämmät, mutta ajatuskin kasvojen silpomisesta oli kamala. Ei, etteikö rintojen silpominen olisi jo ollut kamalaa ja silpominen nyt ylipäänsä. Ilmeisesti kasvot olisivat seuraavaksi vuorossa kuitenkin, koska mitä Ryuumei muuta enää voisi hänen vartalolleen tehdä? Osia pystyi leikkelemään pois, kuten hän oli Mizerian rinnoille tehnyt, mutta niitä ei taiottu tyhjästä lisää. Mizeria ei kyllä halunnut asiaa ajatella pidemmälle, että mitä Ryuumei vielä keksisi kyseiseen leikkaukseensa, koska eihän rintojen leikkaaminen pois vielä kenestäkään miestä tehnyt, siihen vaadittiin hieman enemmän.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
16:52
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Rui oli tosiaan kiitellyt Yukimuraa siitä, että nukkua nyt sitten samassa huoneessa. Yukimura oli sitä mieltä, että eipä se mitään. Eikö tosiaan? Jatkoi Yukimura vielä, että piti sitten miettiä, että missä Rui jatkossa nukkuisi, jos Izumin kanssa yhteiselo ei onnistuisi, mitä kyllä epäilin tuon äskeisen jälkeen, mutta kunhan ei tänne majottaudu, niin ei siinä mitään. "Mutta en oikein tykkää nukkua yksin..." Rui sanoi siihen väliin. "Onhan täällä muitakin tällä hetkellä yksineläjiä. Eikö heiltä keltään voisi kysyä mahdollista majoituspaikkaa?" päätin ehdottaa, vaikka en oikeastaan ollut edes varma, että oliko joku muukin todella yksin jossain huoneessa. No Izumi toki oli nyt yksin, mutta Izumia oli turhaa ehdottaa. Mutta eikö Rui sitten myös voisi mennä kolmanneksi johonkin muuhun huoneeseen? Ei kai hän ainakaan tänne ole oikeasti jäämässä?

Yukimura jatkoi sitten rintakehäni siteisiin, kun käsien siteet olivat taas paikoillaan. Yukimuran ilme kuitenkin kertoi kaiken, ettei kyseiset vammat näyttäneet voivan kovinkaan hyvin. En ollutkaan katsonut niiden näyttävän noin pahoilta. Ja koska vammat olivat muodostuneet tulesta, niin vammat olivat siksi pahat. Jostain kohdista iho oli enemminkin rusehtavaa kuin punaista. Yhdestä kohdasta iho oli enemminkin harmahtavaa ja taittoi osin mustaan, mutta onneksi harmahtavaa aluetta ei ollut paljoa verrattuna koko vammaan. Toisin sanoen iho oli täysin kuollut siitä harmahtavasta kohdasta, että kiitos tästä Izumi. Ei siis ihme, että kipu oli hiton moinen. Tai no kuollut kohta nyt ei tietenkään edes tuntenut mitään, mutta kyllä muuten tunsin kipua. Jopa siteiden pois ottaminen oli ollut kamalan kivuliasta ja olin lähinnä purrut huultani, että en olisi alkanut huutamaan.

Joka tapauksessa seuraavaksi Yukimura oli sitä mieltä, että rintakehän vammaa pitäisi näyttää Saeryosille. Sitten piti valehdella, että olisin kaatanut kuumaa vettä päälleni ja jos se ei käy Yukimura olisi voinut kipata vedet päälleni vahingossa. "Kai tyhmäkin huomaa, ettei vammat kuumasta vedestä ole tulleet. Vammathan ovat käden muotoiset ja niiden ympärystä punoittaa. Lisäksi kai sekin on selvästi huomattavissa itse vammasta, että ei kuuma vesi tuollaista jälkeä tee", sanon vielä. Ei Saeryos olisi uskonut, jos olisin alkanut jostain vedestä sepittämään ja sitten olisi kuitenkin pitänyt selittää koko totuus enkä halunnut hänen tietävän mitään kyseisestä asiasta. Riitti, että asiasta tiesi lisäkseni kolme. Yukimura kuitenkin kasteli siteet ja alkoi sitten kietomaan siteitä rintakehäni ympärille. Kylmässä katseltu side toi joka tapauksessa edes jonkunlaisen helpotuksen tähän tämän hetkiseen helvettiin.

Mutta niin, Izumi tosiaan saapui paikalle juuri parahiksi tai no... ei kukaan häntä ollut kaivannut. Yukimura kuitenkin totesi, että hänellä oli tekemistä tällä hetkellä Izumin aiheuttamien palovammojen kanssa, joten Izumi saisi odottaa vuoroaan. "Tuo on ihan oikein raiskaajalle", Izumi vaan totesi ja kyllä teki mieli lyödä, vaikka harvoin ketään nyt noin vaan mojautin turpaan. Tosin Deliah oli saanut myöskin turpaansa minulta kun kävi hermoilleni. Mutta silloin kun ajattelin, että voisiko kukaan olla koskaan kamalampi ja ärsyttävämpi kuin Deliah, niin kyllä, kyllä voi. Izumi nimittäin oli ihan sietämätön juntti, jonka kuvailussa loppui sanat kesken. Deliah ei ollut vielä mitään tämän ääliön rinnalla. Yukimura sai kuitenkin siteen paikoilleen.

Kun rintakehäni oli taas siteissä, niin Yukimura nappasi sen "Yukimuran lasku" -nimisen lappusen käsiinsä ja totesi, että olipa melkoista kiristystä. "Eihän ole... Se on ihan oikein teille. Raiskaus ja pahoinpitely ovat kuitenkin kamalia asioista eikä niitä oikein rahassa edes voi mitata", Izumi vaan totesi. "En raiskannut tai pahoinpidellyt yhtään ketään! Sinä tässä olet pahoinpidellyt ja minulla on jopa todisteet siitä ja ihan helvetin näkyvät sellaiset!" ärähdän siihen kohtaan. Yukimura puolestaan jatkoi ns. laskunsa lukemista ääneen ja totesi lopuksi, että olisi maailman rikkain mies, jos vaatisi jokaisesta mielipahasta noin paljon rahaa. "Sinun ongelmasi", Izumi totesi siihen ja selvästi oletti, että maksaisimme. Joka tapauksessa Izumi saisi laskeutua niin sanotulta pilveltään. Voisi kyllä kaivautua vaikka maan multaan ja kuolla sinne, vaikka harvoin toivon kenenkään kuolemaa.

Sitten Yukimura käänsi katseensa minuun, Izumi vaan tuhahti vastaukseksi jotain epämääräistä. "Mielestäni raiskauksesta ja pahoinpitelystä ei ole liikaa pyydetty, mutta olkoot, että osa saattoi olla huvittavia korvausvaatimuksia, mutta kyllä Rokuro saa ainakin maksaa raiskauksen ja pahoinpitelyn", Izumi ilmoitti lopuksi. Yukimura oli kuitenkin sitä mieltä, että saisin varmasti naisen ja lapsen halvemminkin. En halunnut naista, halusin vaan lapsen. Mutta seuraavaksi Yukimura repi oman paperinsa, joten päätin sitten laittaa osiin myöskin sen omani. "Et siis selvästikään halua nähdä lastasi", Izumi sanoi siihen. Yukimura puolestaan alkoi selittämään asian todellista laitaa, että miten tulisi käymään, jos Izumi jatkaisi tuota. Se oli kyllä totta. "En sanonut, ettenkö halua. Totta kai haluan, ei se sitä ole. Olet vaan naurettava, kun pyydät moisia summia ja kiristät lapsella. Mutta kysympä vaan, että jos et anna minun nähdä lasta, niin ajattelitko synnyttää ja kasvattaa lapsen yksin yksinhuoltajana siinä pikku mökissäsi? Lapsen kasvattaminen sellaisissa oloissa on aika rankkaa ja veikkaanpa, että kenenkään pää ei kestä sitä. Sitäkö haluat?" kysyn suoraan Izumilta ja Izumi hiljeni siinä kohdassa ja alkoi varmaankin ensimmäistä kertaa elämässään miettimään asioista ihan oikeasti elämän kannalta. "En... En halua", nainen myönsi ja laski katsettaan alas. "Mutta ei se kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että raiskasit ja pahoinpitelit minut", Izumi jatkoi ja nosti samalla taas katsettaan tai sen verran, että nyt minuun katseensa sai. Istuinhan edelleenkin lattialle kimono tosin edelleenkin vaan puoliksi päälläni. "Älä jaksa enää aukoa päätäsi raiskauksesta ja pahoinpitelystä! Se on valhe ja sinä tässä olet se, joka on ketään pahoinpidellyt!" sanahdan todella kyllästyneenä ja ärtyneenä naiselle nousten samalla ylös lattialta. Onneksi Kimono kuitenkin pysyi päälläni sen nauhan ansiosta eikä tippunut ja paljastanut kaikkea. "Enhän!" Izumi jatkoi. "Ai et vai?! Poltit rintakehääni ja siitä varmasti jää ikuiset jäljet, jos en koe Saeryosin luona jotain ihmeparantumista! Jos haluat todisteet, ole hyvä katso!" jatkan kiskoen jonkun verran sitä sidettä pois rintakehäni kohdilta Izumin sitten katsoessa sitä. "Olen maksanut jo velkani sinulle, jos velkaa edes olin! Jos jauhat vielä kerran helvetin laskuistasi tai auot päätäsi muuten tämän asian suhteen vaatiessasi jotain korvausta, niin kuristan sinut siihen paikkaan omin käsin!" ilmaisen asian suoraan ehkä vähän turhankin raivokkaasti, mutta jos oikeasti joku asia oli koskaan ärsyttänyt minua, niin se oli tämä helvetin nainen. "Tajusitko?!" ärähdän loppuun, mutta Izumi ei vastannut mitään, katsoi vaan minua ja oli kai ehkä hieman paniikissa. "Kysyin, että tajusitko, joten vastaa!" ärähdän naiselle ja vaikka en toki yleensä ketään olekaan noin vaan lyönyt, niin seuraavaksi se vaan tapahtui ja todella läpsäisin naista melkoisella voimalla toiselle poskelle Izumin älähtäessä siitä. "Tajuan!" tämä parahti. "No hyvä! Ja jos vielä on asiaa, niin opettele koputtamaan ja mieti, mitä tulet valittamaan seuraavalla kerralla!" sanon lopuksi ja törkkäsin Izumin ovesta käytävään ja suljin oven perässä. Tosin seuraavaksi rintakehäni alkoi taas vaatimaan huomiota, jolloin toin toista kättäni kyseiseen kohtaan puristaen silmiäni kiinni.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
17:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Mizerian fiilikset olivat aika selvät, kun tämä huusi ja parkui ja varmaan kuolisi veden hukkaan kehossaan, kun itki noin paljon. Itsehän en toki tiennyt, että miltä moinen tuntui, koska tuntoaisti oli kadonnut jo aikoja sitten. Toiseksi, minulla ei ole edes mitään rintoja, joita voisi leikata noin vaan pois. Olihan miehilläkin toki nännit rintakehässään, mutta ei kuitenkaan rintoja toisin kuin naisilla oli. Ja Mizerian kohdalla tässä tosiaan olikin mennyt muoto, koska Mizerialla nimenomaan oli rinnat, mutta ei ollut enää. Mutta joka tapauksessa sitten kaiketi siihen seuraavaan asiaan eli miten Mizeriasta tulisi todella mies, niin se vastaus löytyisi jäiden seasta huoneen nurkasta. Päätin sitten astella kyseiseen nurkkaan ja nappasin sangon nurkasta käsiini. Jäät nyt olivat hieman toki jo sulaneet, mutta oli siellä edelleenkin jäitä ja sanko oli kylmäkin, joten täytyi tavaran olla kylmää sangon sisälläkin.

Sangon kanssa astelin takaisin Mizerian luo ja katsahdin ärsyttävään siskooni sitten. "Koska kukaanhan ei voi olla täydellisesti mies ilman sitä kyseistä asiaa, joka tekee miehestä biologisesti miehen ja naisesta naisen, niin tietenkin sekin asia on hoidossa", päätin ilmoittaa ja etsin pöydältä pienemmän veitsen mukaani sekä pinsetit, koska en aikoisi sörkkiä Mizerian asiaa paljain käsin. Moiseen haara-asiaan en menisi koskemaan käsin. En varmasi, jossain se raja minullakin kulki, mutta pakko operaatio oli kuitenkin suorittaa, jos halusi naisesta miehen täydellisesti. Joten menin sitten välineiden ja sangon kanssa sinne Mizerian jalkojen puolelle ja tämä kyseisen haaraväliasian pariin, jonka siis leikkasin ensin kokonaan irti sillä veitsellä ja siirsin sivuun pinsettejen avulla. Hieman ehkä ällötti ja puistatti ja jos joskus voisin jonkun kidutuksen suhteen antaa ylen itse, niin nyt voisin. En tee tätä kyllä koskaan enää uudestaan, vaikka en onnistuisikaan. Sen verran puistattavaa moisen kuitenkin oli. Seuraavaksi kuitenkin kaivoin pinsettejen avulla sen sangon sisällön esiin ja ompelin kohdilleen neulan ja langan avulla. Se oli ohi... tein sen, mutta silti puistatti ja ällötti. En nyt kuitenkaan ole koskaan löytänyt mitään intohimoa siitä, että vaihtelisin jotain sukupuolielimiä keskenään. Tämä oli tosiaan sairasta myös omaan makuuni, mutta se siitä. Se oli kuitenkin ohi, vaikka tietenkin siinä oli kestänyt ihan oma aikansa, mutta nyt olisi sitten vuorossa kasvoleikkaus.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
18:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ruin huonevaihdosta pitäisi miettiä sitten paremmalla ajalla, koska nyt ongelmana olivat muun muassa Rokuron kamalat palovammat. Rokuro oli kyllä oikeassa siinä, että ei vesi kyllä tuollaista jälkeä saisi aikaan. Mutta mitä Rokuro sitten voisi sanoa? Että kaatui tulisijaan vai? Kuulosti jokseenkin epäuskottavalta. Jäljet olivat kyllä sen verran pahoja ja osa ihosta oli kuoliossa, että pakko niitä oli näyttää jollekin pätevämmälle. Sitäkään asiaa ei saanut rauhassa miettiä, koska Izumi päätti tulla typerien laskujensa kanssa sisälle ja ilmoitti, että palovammat olivat raiskaajalle ihan oikein. Tyttö kerjäsi selkäsaunaa ihan selvästi, mutta Yukimura ei pahemmin harrastanut väkivaltaa, etenkään naisten kohdalla, joten toivoi Izumin tulevan järkiinsä, ennen kuin Yukimuran olisi pakko ojentaa tätä.

Izumi kuitenkin puolusteli, että hänen laskunsa eivät olleet naurettavia ja oli ihan oikein Yukimuralle ja Rokurolle. Izumilla oli selvästi nyt ongelmia hahmottaa oikeaa ja väärää toisistaan, ihan selvästi. Tämä jatkoi, että raiskaus ja pahoinpitely olivat kamalia asioita, eikä niitä voinut rahalla mitata. Yukimuralta oli hieman mennyt ohi, että missä kohtaa hän oli raiskannut tai pahoinpidellyt jonkun. Rokuron hän ymmärsi, mutta summa oli kohtuuton ja kuten Izumi itse sanoi, ei raha mitään korvaisi kuitenkaan. Mitä ihmettä Izumi täällä edes rahalla teki? Rokurokin huomautti jälleen kerran, ettei ollut raiskannut tai pahoinpidellyt ketään ja jos joku oli pahoinpidellyt niin Izumi. Lopulta Izumi myönsi, että saattoivathan osa korvauksista olla liioiteltuja, mutta Rokuro saisi ainakin korvata raiskauksen ja pahoinpitelyn. Yukimura oli edelleen sitä mieltä, ettei kukaan maksaisi yhtään mitään kellekään ja revittyään laskunsa, Rokuro teki samoin. Izumi ilmoittikin, ettei Rokuro siis selvästikään halunnut nähdä lastaan, johon Rokuro ilmoitti, että halusi kyllä, mutta Izumi vaati kohtuuttomia. Sitten Rokuro selvensi, että halusiko Izumi ihan tosissaan ruveta sitten yksinhuoltajaksi siellä pikkumökissään ja synnyttää yksin ja huolehtia lapsesta yksin. Yksin oli muutenkin todella pahat riskit raskaana, jos jotain sattuisi, kukaan ei ollut auttamassa ja synnytys ilman mitään apua kuulosti jo melko rankalta. Voisihan Izumi löytää jostain jotain apua itselleen, mutta ei yliluonnollisia nyt niin paljoa ollut ja nekin vähät kerääntyivät tähän linnaan ennemmin kuin auttamaan jotain yksinhuoltajaäitiä.

Izumi oli hetken vaiti kun asia ilmeisesti alkoi valjeta tälle, ettei hän oikein voinut kiristää ketään millään. Rokuro raivostui sitten ja alkoi huutamaan ja esittelemään palovammojaan ja lopulta tämä löi Izumia. Tavallisesti Yukimura olisi ollut moista vastaan, mutta Rokuron rintakehän vammat olivat sen verran kamalia, ettei hän voinut syyttää Rokuroa mistään tällä kertaa ja Izumi kerjäsi turpaansa. Sen jälkeen Izumi sai lähtöpassit huoneesta ja Rokuron haavat vihoittelivat äskeisen riehumisen takia selvästi. ”Tiedän, ettet halua enempää osapuolia tähän sotkuun mukaan, mutta ei sinun tarvitse kertoa mistä vammat sait ja ehkä tappelit muuten vain Izumin kanssa, ei sitä koko totuutta tarvitse kertoa. Mutta haen Saeryosin tänne nyt heti, en kestä enää katsoa miten kärsit ja tuo näyttää oikeasti pahalta eikä varmaan parane itsestään. Tiedä vaikka siitä seuraisi verenmyrkytys tai muuta pahempaa.” Yukimura sanoi, vaikkei ehkä olisikaan jättänyt toipilasta ja Ruita kahdestaan, mutta oli Rokuro äskenkin Izumin saanut ulos ihan hienosti vammoistaan huolimatta. Niinpä hän nousi ylös ja odottamatta Rokuron mielipidettä asiaan hän lähti hakemaan parantajaa. Hän ei halunnut ottaa mitään riskiä vain siksi, että Rokuro oli liian ylpeä hakemaan jälleen apua. Saeryos ei edes ollut sellainen, että olisi alkanut utelemaan yksityiskohtaisesti tietoja jos toinen ei halunnut kertoa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
18:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Ryuumei lähti taas jonnekin Mizerian itkiessä paniikissa pöydällä tuskiensa kanssa tissittömänä. Pian veli tuli taas pöydän ääreen joku sanko mukanaan ja ilmoitti, että koska kukaan ei voinut olla täydellisesti mies ilman sitä kyseistä asiaa, joka teki biologisesti miehestä miehen tai naisesta naisen, niin sekin asia hoituisi nyt. Ilmeisesti sanko oli vastaus, mutta Mizeria ei halunnut tietää mitä sangossa oli. Ryuumei nappasi mukaan jonkun pienemmän veitsen ja pinsetit ja niiden ja sangon kera tämä siirtyi pöydän siihen päätyyn, johon Mizerian jalat oli kahlittu. Sitten alkoi tapahtua Mizerian jalkovälissä ja tyttö kirkui jälleen tuskissaan, kun jotain leikattiin ja poistettiin kyseisestä paikasta. (?) Kun Ryuumei oli aikansa työskennellyt asian parissa, Mizeria tunsi miten tämä painoi jotakin kylmää hänen alapäähänsä ja sitten selvästi jotakin alettiin ompelemaan sinne kyseiseen paikkaan. Se sattui ja kuvotti, koska Mizeriallekin oli ehkä valjennut, että mitä hänelle sinne oltiin nyt lisäämässä. Tosin hän ei ollut varma oliko kyseessä oikea miehen… se… koska miten voisi olla, mutta ainakin jotain sinne lisättiin ainakin paikkaamaan kyseisen värkin puuttumista. Tyttö itki ja huusi toimituksen aikana, kunnes ilmeisesti värkki oli saatu kunnolla kiinni paikalleen, mutta Mizeria ei kyllä tuntenut muuta kuin kamalaa tuskaa alaosastossaan samalla kun rintakehään sattui edelleen silpomisen takia.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
18:43
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Luulin jo hetken, että Yukimura olisi ollut vastaan moista naisten käsittelyä ja enhän nyt itsenkään ketään kannustanut hakkaamaan ketään enkä ollut mitenkään väkivaltainen. Tai siis en ainakaan yleensä, mutta Izumin ja Deliahin kohdalla asia oli nyt ollut hieman toinen. Deliah oli ollut ärsyttävä pään aukoja, jolla oli nokan koputtamista joka helvetin asiaan ja hän vaan valitti jokaisesta asiasta ja oli kaikkea vastaan ja aina piti todistella jotain helvetin asioista hänelle. Ja kun mitta oli tullut täyteen sitä urputusta, niin sitten olin lyönyt. Sen jälkeen Deliahia ei sitten tarvinnutkaan enää kuunnella, koska hän kuoli. Izumin kanssa oli vähän sama juttu, koska tämäkin oli aukonut päätään, mutta sen lisäksi kiristänyt kohtuuttomalla tavalla ja jauhanut samaa valhetta yhä uudestaan ja uudestaan. Ihan niin kuin valhe totuudeksi muuttuisi, vaikka nainen sitä jauhaisikin hamaan hautaan asti. Izumi nyt ei kuitenkaan ollut kupsahtanut ja kuollut kun olin tirvaissut tätä turpaan, mikä tavallaan oli kyllä harmi, mutta toisaalta taas, jos ääliö nyt kuitenkin oli raskaana, niin se olisi surullista lapsen kannalta. Ei kuolleesta kuitenkaan enää mitään synny. Mutta ehkä tuo sitten laittaa naisen miettimään asioista uudessa valossa tai saa uuden käsittelyn ymmärryksestä. En vaan jaksanut käsittää, että mistä tuollaisia oikein syntyi ja miten tuollaiset kasvatettiin. Ja miten kenestäkään voi tulla noin kohtuuton. Mitä nainen edes teki rahalla täällä? Hän sai asua ilmaiseksi täällä ja täällä oli ruokaa ja täällä pystyi elämään. Mitä vielä piti saada? Ihme idiootti.

Naisesta päästiin eroon ja Yukimura aloitti sitten siitä rintakehässäni olevasta palovammasta. Homma alkoi niin, että kyllä hän tiesi, etten halunnut enää ketään ylimääräistä tähän asiaan pyörimään, mutta olisi kuitenkin hakemassa Saeryosia paikan päälle. Jatkoi tämä myöskin siitä, että ei minun tarvisi totuutta kertoa. Lopuksi Yukimura vielä paisutteli homman verenmyrkytkseen asti. Ei kai se nyt sinne asti voisi vaikuttaa? "En halua hänen näkevän vammaa enkä halua häntä mukaan tähän ongelmaan. Kyllä kai hän ilman kertomistakin tajuaa, että jotain vakavamman puoleista on tapahtunut ja vaikka hän ei asiaa minulta kysyisi, niin saattaisi hän epäsuorasti kysyä muilta, minkä kautta taas jotkut saisivat tietää asiasta ja kohta tätäkin ns. väkivalta tapausta puitaisiin jossain Dorianin johtamassa kokouksessa kuinka väkivalta samalla puolella olevaa kohtaan on vääryys", selitin, mutta Yukimura näköjään oli jo lähdössä. Kiskoin sen kimonon kunnolla päälleni ja olin itsekin lähdössä perään, mutta enpä sitten ollutkaan kun Rui oli selvästi tarttunut toiseen käteeni. "Sinun kannattaisi rauhoittua ja levätä. Olen Yukimuran kanssa samaa mieltä, että jonkun asiasta enemmän tietoisen olisi hyvä katsoa vammaa. Ja jos kerta parantaminen on mahdollista, niin se myös helpottaisi sinunkin oloa", Rui selitti. "Ette selvästikään kumpikaan ymmärrä mitä haen takaa", sanon siihen, mutta annoin olla ja jäin huoneeseen. Rui puolestaan päätti, että sain luvan levätä futonilla, jolle tämä istutti minut, joten siinä sitten istuin. Kiskoin kimonoa paremmin vamman eteen, kuten sitä sidettäkin, jota olin kiskonut jonkun verran pois vamman edestä. "Hitto!" ärähdin perään, kun asioista ei taaskaan tullut yhtään mitään. Toki haluan vammasta eroon, ei siinä mitään tietenkään. Tyhmähän olisin jos nauttisin moisesta tai ainakin sekaisin, mutta en halunnut ketään ylimääräistä tähän enää.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
19:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Ei varmaan ollut uutta, että Mizeria huusi ja itki, mutta ei voi mitään. Itsehän en edelleenkään tiennyt, että miltä moinen tuntui, koska eipä kukaan ollut koskaan samaa minulle tehnyt. Ei sillä, että edes olisi voinut, koska olen ihan biologisesti miespuolinen ilman mitään leikkauksia. Mutta Mizeria nyt nyt tunsi ja oli ollut nainen ennen kuin vaihtoi sukupuoltaan mieheksi. Tai no ei Mizeria mitään vaihtanut. Minä sen tein. Mizeria vaan huusi kurjaa elämäänsä. No kyllä minuakin ottaisi päähän ja vituttaisi, jos olisin ylipäätään joku Mizeria. Olin ihan tyytyväinen omaan elämääni, vaikka olinkin kokenut kyllä vanhempieni takia kovia, mutta se oli mennyttä eikä sama voisi enää toistua. Ja nyt kun olin päässyt pois ääliöiden luota joitakin vuosia taaksepäin, niin en ole valittanut elämästäni. Asiat ovat olleet oikein hyvin ja nyt on paremmin, koska on lisäksi katto pään päällä eikä tarvinnut ulkona nukkua. Ei voisi oikeastaan olla paremmin. Kyllä minulle kelpasi ja lisäksi Mizeria sai ansaitsemallaan tavalla.

Mutta tosiaan... sitten tähän hetkeen eli Mizerian uuteen sukupuoleen ja niin totta, verihän piti saada myös kulkemaan hänen uudessa elimessään, ettei se kuolisi kesken kaiken. Niin no olihan se kyllä melkoinen ajatuskin, että kyseinen elin kuolisi tuosta noin vaan ja putoisi pois. No, mutta koska taisin myös veren hallintaan kehon sisällä vaikka en näkisikään kehon sisälle, niin käytin kyseistä taitoani saaden veren kulkemaan kyseisessä kapistuksessa oikealla tavalla. Ja näin sen käytännössä pitäisi myöskin tuntea aistiärsykkeet, vaikka toki tällä hetkellä Mizeria tunsi vaan kipua, mutta sen jälkeen sitten kun kipu ja tuska väistyisi. Halusin kuitenkin tietää, että kuinka hyvän lopputuloksen olin saanut aikaan, joten Mizerian seuraava kidutus jatkuisi vasta sitten kun olisin tietoinen, että miten sukupuolenvaihdoksen suhteen kävi.

Operaatio ei kuitenkaan vielä ollut tässä, koska Mizerialla oli edelleenkin kohtu sisällään eikä miehellä sellaisia voinut olla. Sama koski myöskin munasarjoja ja munanjohtimia, jotka kaikki piti poistaa. Tyhjästähän en kuitenkaan voinut taikoa miehille kuuluvia elimiä kyseiseen paikkaan kuten eturauhasta ja muutamaa muuta, koska niitä ei ollut enkä ollut niitä aijemmilta uhreiltani kaivanut. Mizeria nyt ei kuitenkaan tulisi harrastamaan kenenkään sitä ällötystä, jota Envy oli huijannut minut katsomaan Rokuron ja Yukimuran huoneessa, joten ei sellaisia edes tarvittu. Mutta seuraava operaatio oli kohdun poisto. Hain taas uude välineet hommaan eli veitsen, jolla tein viillon Mizerian alavatsan kohdalle. Siihen kohtaan, jossa kohtu on ja aloin sitten operoimaan kyseistä kohtaa ja pian kohtu oli irti paikoiltaan ja kaivoin sen Mizerian sisältä pois. Samalla kaivelin pois myöskin munasarjat ja munanjohtimen. "Noin... Nyt olet virallisesti mies", ilmoitan Mizerialle ja ompelen Mizerian alavatsan kiinni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
20:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro oli ilmeisesti tulossa Yukimuran perään estämään häntä lähtemästä hakemaan apua, koska ei halunnut Saeryosin tietävän katastrofista. Oli hän selittänyt myös, että hän saattaisi epäsuorasti kysyä muilta ja sana lähtisi kiertämään ja sitten asiaa puitaisiin taas kokouksessa Dorianin johdolla. Sitä Yukimura juuri oli yrittänyt välttää tällä keskustelulla, että he saisivat asian selvitettyä keskenään, ettei siihen tarvittaisi koko hemmetin porukkaa puimaan ongelmaa. Siksi hän halusi selvittää asian Izumin kanssa, että ei ollut ilkeyttään keksinyt keskustelua ja pilannut hänen ja Ruin välejä, hän oli yrittänyt ratkaista ongelman siten, ettei Izumia karkotettaisi Rokuron kimppuun uudelleen käymisestä, mutta ei kun tyttö oli alkanut kiristämään rahaa. Ensin kuitenkin Rokuro olisi saatava kuntoon ja hän ei valitettavasti tulisi kuntoon ilman apua. Kosteat siteet eivät auttaneet, ne vain hetken lievittivät poltetta, mutta Rokuro kärsi selvästi ja jos ei ollut pakko kärsiä, niin Yukimura ei jäänyt odottamaan ihmettä.

Ilmeisesti äänistä päätellen Rui oli estänyt Rokuroa lähtemästä Yukimuran perään ja kehotti lepäämään. Onneksi Rokuro myöntyi eikä tehnyt tästä isompaa ongelmaa. Kuvitteliko hän voivansa pitää ongelmaansa salassa jos ei tekisi sille yhtään mitään? Kyllä muut sen huomaisivat, ettei hän ollut kunnossa, olivat varmaan huomanneet jo siellä kellarikokouksessa. Eikä näin tiiviissä yhteisössä kauheasti voinut salata muilta mitään, vaikka ei Yukimurakaan olisi välittänyt tehdä tästä koko konkkaronkan puheen aihetta. Hän kuitenkin jatkoi alakertaan ja suoraan ulos. Hän tiesi jo tässä vaiheessa, mistä Saeryosin löytäisi, hän kun ei selvästikään viihtynyt sisällä. Lisäksi hän oli käyttänyt jotain kasvivoimiaan ja muuttanut linnan takana yhden kulmauksen pieneksi metsäksi ja siellä tämä yleensä oli päivisin ja nyt kun oli näinkin lämmintä, niin öisin myös. Sateella ja koleampina päivinä hänet löysi yleensä sisältä huoneestaan, joka toimitti yleistä sairastupaa. Nyt kuitenkin oli sen verran hyvä sää ja ilta ei ollut kovinkaan pitkällä, joten hän olisi luultavimmin metsässään.

Metsästään Yukimura Saeryosin sitten löysikin (joko yksin tai Edin ja Noen kanssa, ku en oo varma onks ne sen kanssa vielä) ja tämä kysyi heti, että oliko jotain sattunut. No kai yleensä kun joku tuli varta vasten hakemaan häntä, niin yleensä joku oli loukannut ja tarvitsi apua. ”Oikeastaan kyllä. Voisitko mitenkään tulla mukaani?” Yukimura kysyi, koska ei viitsinyt tässä pihalla sanoa asiasta enempää (jos siellä on muitaki paikalla). ”Tietenkin.” Haltia vastasi ja seurasi Yukimuraa takaisin linnan etupuolelle ja siitä takaisin sisälle. Ei varmaan tarvinnut olla älykkö, että tajusi Rokuron olevan loukkaantunut, kun Yukimura tuli hakemaan apua, mutta sille nyt ei voinut mitään. Rokuro oli tärkeämpi kuin se, että asia saattaisi vuotaa muidenkin tietoon. Yukimura palasi huoneelle, jossa Rokuro murjotti futonilla ja Rui vahti tätä ja Saeryosin tultua sisälle, hän sulki oven. ”Rokuro poltti itsensä pahasti, rintakehä on erityisen huolestuttavan näköinen ja lisäksi molemmat kädet ovat palaneet.” Yukimura selitti tilanteen pääpiirteittäin haltian mennessä lähemmäs futonia, jolla Rokuro oli.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
21:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Mizeria ei erityisemmin riemuinnut uusista miehisistä ulokkeistaan ja entisestään intoa laimensi järkyttävä kipu niissä paikoissa, joihin Ryuumei nyt oli sorkkinut. Sormessa oleva onneton reikä oli täysin unohtunut, se ei tuntunut missään kun vertasi puuttuviin tisseihin ja silvottuun alapäähän, johon oli ommeltu lisäuloke. Kipu oli kova, eikä Mizeria siksi tuntenut tai huomannut mitään siitä toimenpiteestä, jolla Ryuumei viimeisteli hänen uuden elimensä toimintakuntoon. Kun kalu oli sitten saatu teoriassa pelaamaan, vaikka käytännössä se ei ollutkaan ihan varma asia vielä, eikä Mizeria sitä tiennyt, Ryuumei haki taas uutta välineistöä. Sitten Mizeria sai veitsestä viillon alavatsaansa, eikä se jäänyt mihinkään pintapuoliseen viiltoon. Mizeria itki lisää, kun Ryuumei työnsi veistä hänen sisälleen.

Hän tunsi, miten hänen sisuksiaan sorkittiin ja operoitiin. Ryuumei käytti vesitä ja ties mitä välineitä ja leikkeli selvästi jotakin hänen sisältään, mikä oli hirveän tuskallista. Kun hän oli jonkin aikaa kaivanut Mizerian alavatsaa veren taas vuotaessa runsaasti haavasta, Mizeria tunsi, miten jotakin alettiin kaivamaan pois. Jonkin elimen Ryuumei sitten kiskoi haavasta ulos, vaikkei Mizeria sitä selvästi nähnytkään. Mutta koska Ryuumei oli kovasti tekemässä hänestä miestä, hän oli melko varma, että kyseinen irti kaivettu osa oli hänen kohtunsa. Ryuumei laittoi osan pois ja jatkoi kaivelua ja taas jotain osia leikattiin ja kaivettiin ulos ja siirrettiin pois. Mizeria parkui ja huusi kivusta, vaikka olikin ollut menettää tajuntansa muutamaan otteeseen. Ryuumei ilmoitti sitten kaiveltuaan tarpeeksi osia Mizerian sisältä ulos, että nyt Mizeria olisi sitten virallisesti mies. Joten kyllä, Mizeria oli ilmeisesti menettänyt kohtunsa ja munasarjansa myös. Ryuumei alkoi vain kaikessa rauhassa ompelemaan haavaa umpeen, kun oli saanut poistettua Mizeriasta kaiken haluamansa. Mizeriasta oli erittäin väärin, että hullu sai silpoa häntä kaikessa rauhassa, miksei tämä voinut vain kuolla pois?

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 18.03.2016
21:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Rui toljotti koko ajan vieressäni ja kai kyttäsi sitä, että en karkaisi paikalta. No en nyt ehkä niin lapsellinen kuitenkaan ollut, että juoksisin paikalta pois ja menisin piiloon. En kuitenkaan edelleenkään halunnut ketään ylimääräistä puimaan ongelmiani. Eikä tämä lisäksi ollut edes ensimmäinen kerta kun Yukimura oli hakemassa Saeryosia apuun jonkun ongelmani takia. Ensimmäinen avuntarve oli se kun Deliah oli käymässä Yukimuran kimppuun ja astuin heidän väliinsä, minkä takia Deliah oli raapaissut minua ja haavaan piti parantaa. Seuraava parannettava haava tuli sitten valloituksen aikana kun joku vartijoista oli jossain kohdassa iskenyt miekan reidestäni läpi. Kolmas sitten siitä kun Izumi oli hyökännyt muurilla kimppuuni ja tämä oli jatkoa sitten muurihyökkäykselle, koska jos muurihyökkäystä ei olisi ollut, ei varmasti olisi ollut tätäkään härdelliä. Mutta vaikka olinkin ottanut apua vastaan kolmessa ensimmäisessä, niin ne nyt olivat sellaisia vammoja, jotka olivat yleisestiottaen heti kaikkien tiedossa tai sillä tavalla tiedossa eikä niihin liittynyt saman moista ongelmaa kuin tähän. Ja on aika selvää, että kämmenen kuvat rintakehässä herättävät varmasti jonkunlaista kyselyä ja hämmenystä siitä, että kuka oli käynyt kimppuuni. Ei kukaan nyt kuitenkaan itseään ala polttamaan enkä edes pystyisi polttamaan kämmenen jälkiäni rintakehääni, koska en halitte tulta. Epäilyt kääntyvät heti Izumiin ja Ruihin, jonka jälkeen asiasta nostetaan taas kokous ja tällä kertaa siitä, että kumpi naisista karkotettaisiin ja samalla kyseltäisiin sitä, että mitä oli tapahtunut. Ja jos en vastaisi, asiasta kaivettaisiin esiin ja esimerkiksi Ryuumei sai Aisunkin puhumaan vaan kosketuksen avulla totta Envyn uhkauksi häntä kohtaan. En halunnut avautua koko porukalle tästä asiasta, joten todella toivoin, ettei Yukimura löytäisi Saeryosia, koska en aikoisi kertoa hänelle mitään ja pärjään vallan mainiosti ilmankin apuja. Parempi näin kuin, että kaikki saisivat tietää tästä. Ei muiden tarvitse tietää mitään.

"Tarvitsetko jotain?" Rui kysyi ja samalla ajatukseni katkesivat melkoisesti kauhukuvista kun muut saisivat tietää. "En... En tarvitse mitään..." sanahdan siihen nojautuen samalla kyynärpäihini, joiden avulla nojasin polviini. Nostin käteni kasvoilleni ikään kuin haudatakseni kasvoni käsiini, mutta käsien kipu muistutti sitten siitä, että eihän se ole mahdollista tai muuten tulee sattumaan. No olihan tämä nyt aika vaikeaa elää näin, mutta ei tämä ikuisuutta kuitenkaan tule kestämään. Kyllä vammat parantuvat itsestäänkin, jos niitä vaan hoitaa oikein. Olkoonkin, että jotain jälkiä saattoi jäädä pysyvästi, mutta eivät vammat ikuisia kuitenkaan ainakaan kivun suhteen olleet.

Asettauduin futonille makaamaan ärtyneenä koko hommaan. Selältäni käännyin toiselle kyljelleni niin, että olin selkä kohti ovea. Rui näytti edelleenkin olevan samassa kohdassa ja toljotti edelleenkin minua tai katsoi ainakin suuntaani. Seuraavaksi huoneemme ovi kävi enkä edes vaivautunut katsomaan, että kuka tai no keitä sieltä mahtoi tulla, koska tiesin sen katsomattakin. Ovi suljettiin ja Yukimura alkoi selittämään tilanetta niin, että olin vaan polttanut itseni. No totuus selviäisi tyhmällekin, kun vaan ottaisin kimonon ja siteen pois rintakehäni edestä, koska ei moisia jälkiä vaan vahingossa polteta ihoon. Jäljistä selviäisi heti, että joku muu oli tehnyt ne ja aikalailla tarkoituksella ja sitä asiaa en halunnut puida läpi kenenkään kanssa. "Voin kuitenkin jo ihan hyvin, kiitos vaivannäöstä", totesin siihen, koska en ollut valmis puimaan asiaa. "Tiedäthän hyvin itsekin, että se on vaan parhaaksesi", Rui koitti jotain. "En tarvitse mitään... Voin ihan hyvin nyt", sanon uudestaan. Olkoonkin, että tämä saattoi olla hieman lapsellista, mutta oli tai ei, asia ei kuulunut muille mitenkään enkä halunnut selittää sitä kenellekään minkään valtakunnan kokouksessa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
21:46
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Mizeria jatkoi huutamistaan, mutta kyllä se toki oli tullut jo harvinaisen monen uhrin kohdalla selville, että kiduttaminen sattui. No eihän siinä muuten mitään hauskaa olisi, vaikka toki tein kokeitani myöskin ihan mielenkiinnosta sen takia, koska halusin tietään, että mihin kaikkeen todella pystyn. Tähän asti olin pystynyt vähän kaikenlaiseen, jos vaan halusin. Harmillista kuitenkin oli se, että osa tosin oli kuollut kokeisiini, mutta virheistä viisastui ja seuraavat menivät aina vaan paremmin. Mutta taas tämän hetkiseen koitokseen ja Mizeriaan, joka parkui, rääkyi, kiljui ja itki operointipöytäni päällä kuin viimeistä päivää. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan olisi hänen viimeinen päivä, koska silloin kokeeni olisi mennyt pieleen ja Mizeria olisi päässyt ihan liian helpolla elämästään. Eihän Mizeria näin helpolla saisi kuitenkaan päästä.

No, mutta kuitenkin Mizerian kohtu, munasarjat ja ne munanjohtimet pääsivät sille elinpöydälle, jossa olivat myöskin sen Mizeria edeltäneen uhrien elimet, joista Mizeria veti jo maksan naamaansa sydänhöystöllä. No, mutta sitten kasvoleikkaukseen kuitenkin. Nappasin taas mukaani pari veistä ja jatkoin matkaani Mizerian luo. Tällä kertaa tietenkin sinne päätyyn, jossa Mizerian pää oli, koska ei pää jaloissakaan ollut kuitenkaan. "Ja ettet jäisi ihan pimeyden peittoon, niin vuorossa on nyt sitten kasvoleikkaus", ilmoitin ja aloitin operoinnin Mizerian nenästä, jota nyt muokkasin ihan vaan vähän uuteen uskoon, mutta itseäni miellyttävään muotoon. Seuraavaksi jatkoin Mizerian poskista, joista poistin pyöreyden. Toki myös ompelin leikkaushaavat kiinni. Lopuksi muokkasin myös leukaa uuteen uskoon, koska miehinen leuka oli ns. hieman jykevämmän näköinen kuin naisellinen leuka ja itselläni oli selvästi naisellinen leuka, mikä oli kyllä vääryys, mutta olin ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Omaa naamaa kun oli myös aika vaikea operoida. Lopuksi kuitenkin ompelin myös leuan kiinni. Sitten lopuksi leikkelin Mizerian mustatia hiuksia lyhyemmiksi, koska yleensä miehillä oli lyhyet hiukset. Vaikka toki joillain oli pidempi malli, mutta Mizerialla ei ollut enää.

"Noin... Kyllä naisestakin voi saada miehen ja vaikka suo ei kiinnostaisikaan, niin itse olen kyllä tyytyväinen saavutukseeni", ilmoitan Mizerialle, joka ei oikeastaan voinut olla enää Mizeria, koska hän oli nyt mies. "Ei sulla sattuisi olemaan jotain nimi-ideaa?" kyselin sitten, vaikka vastaus nyt olikin varmasti vaan huutoa ja parkua, mutta kunhan kysyin vaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
22:33
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Saeryos vilkaisi hieman kummissaan Yukimuraa, kun Rokuro vain ilmoitti futonilta, että hän voi ihan hyvin. Rui yritti selittää, että tämä oli vain Rokuron parhaaksi, mutta tämä valitti edelleen, että oli kunnossa, eikä tarvinnut apua. Yukimura huokaisi ja käänsi katseensa haltiaan, joka ei selvästi nyt tiennyt tarvittiinko häntä vai ei. ”Kyseessä oli henkilökohtainen riita, ja olisimme erittäin kiitollisia, jos pitäisit asian omana tietonasi. Rokuro ei halua parantaa haavojaan, koska ei tahdo tehdä yhteenotosta isoa numeroa. Ja koska hän ilmeisesti luulee, että kukaan ei tajua mitä hänelle on käynyt, kun hän on tuossa kunnossa.” Yukimura selitti sen verran kuin oli pakko. ”En tietenkään kerro kenellekään, minullahan on periaatteessa velvollisuus vaieta muiden terveyteen liittyvistä asioista ja kerta asia on teillä hallinnassa, en puutu siihen, mikä ei minulle kuulu.” Saeryos vastasi nyökytellen vakavasti päätään. Yukimura kääntyi taas Rokuron puoleen. ”Ja Rokuro. Ylös siitä ja vaatteet pois ja annat Saeryosin parantaa vammasi. Jos et tee niin, kerron itse koko hemmetin linnalle mistä kiikastaa, tämä ei nyt ole leikin asia ja tiedät hyvin, että vammasi pitää parantaa.” Yukimura vastasi tiukasti. Rokuro ei hänelle alkaisi inttämään vastaan tällaisissa asioissa, jos Yukimura sanoi, että hänet parannettaisiin kuntoon, niin hänet parannettaisiin. Piste. Lisäksi kaikki epäilisivät asiaa vain enemmän, jos vammoja ei hoidettaisi, koska silloin siihen liittyi jotain arkaluontoista. Jos vammat hoidettaisiin tässä ja nyt ja Rokuro olisi ihan kunnossa, kukaan ei tajuaisi edes ihmetellä asiaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
22:46
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
MIZERIA

Kipu oli kamala, mutta se nyt olikin jo kaikille selvä asia. Ryuumei siirtyi sitten taas Mizerian pääpuolelle ja ilmoitti, että nyt olisi sitten vuorossa kasvoleikkaus. Mizeria nyt itki edelleen kipujaan ja parkui lisää, kun Ryuumei alkoi veitsensä kanssa leikkelemään hänen nenäänsä. Leikkelyn jälkeen ommeltiin haavoja umpeen ja jatkettiin seuraavaksi poskien silpomisesta. Kun posket oli silvottu ja kursittu uuteen uskoon, Ryuumei alkoi silpoa Mizerian leukaa ja lopulta sekin ommeltiin kuntoon. Kun ilmeisesti naama oli saatu Ryuumeitä miellyttävään kuntoon, tämä alkoi leikellä hänen hiuksiaan lyhyemmiksi, mikä ei kyllä paljoa itkettänyt kaiken muun kärsimyksen rinnalla, mutta oli ilmeisesti tärkeä lisäys tähän muodonmuutokseen. Mizeria ei tiennyt miten Ryuumei tarkalleen oli hänen kasvojaan silponut, mutta ei tajunnut miten niistä silpomalla sai miehekkäämmät. Rumat ne vain olisivat arpineen, toki eivät enää naisellisetkaan, mutta tuskin se paljoa kuitenkaan mitään muutti.

Lopuksi Ryuumei sitten ilmoitti, että noin vain naisestakin sai tehtyä miehen ja vaikka se ei Mizeriaa kiinnostanutkaan, niin hän oli aikaansaannokseensa oikein tyytyväinen. Mizeria itki kurjaa kohtaloaan uudessa miehisessä ja tuskaisessa vartalossaan samalla, kun Ryuumei alkoi pohtimaan jotain nimiä ja kyseli, oliko Mizerialla jotain nimiehdotuksia. No ihan kuin olisi ollut ja ei hän olisi niitä sanonut, vaikka olisikin ollut. Niinpä hän vain tyytyi pillittämään miehekkäästi kidutuspöydällä, kun ei muutakaan voinut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
22:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Luulin, että olisin päässyt kyseisestä haltiasta eli Saeryosista eroon, kun olisin vaasn todennut, että olen kunnossa. No en ehkä ollut kunnossa, mutta entistä huonommassa kunnossa olin, jos jonkun vielä pitäisi tietää. Tai no ei se kuntoon mitenkään liittynyt toki silloin enää, mutta sanotaanko vaikka, että voin todella huonosti, jos jonkun vielä tarvitsee tietää asiasta. Rui puolestaan siirtyi hieman kauemmaksi kaiketi pois edestä, jos tässä nyt sitten jotain tapahtuisi, mutta ei tapahtuisi, jos minä sen päätän. No eipä sitä kukaan muukaan voisi päättää. Yukimura kuitenkin jatkoi Saeryosille jotain selitystä siitä, että kyseessä sitten oli henkilökohtainen riita. Niin no harvemmin riidat olivat mitään muuta kuin joidenkin henkilökohtaisia riitoja, mutta tajusin toki, mitä tämä sillä tarkoitti. Ei se kuitenkaan mitenkään asiaa auttanut. Jatkoi Yukimura vielä, että asiasta ei sitten saisi kertoa eteenpäin. Jatkoi Yukimura kuitenkin siitä, että en halunnut apua siksi, koska en halunnut asiasta isoa numeroa. No kukapa olisi halunnut tästä ison numeron? Mutta mistä sitäkään edes tietää, että pystyykö haltia edes auttamaan. Haava ja kuollut iho ovat kaksi eri asiaa. En usko, että kuollut muuttuu mitenkään eläväksi kuitenkaan, joten ei siitä loppujen lopuksi mitään apua kuitenkaan olisi. Toki vamman ehkä muuten voisi saada parannettua ja kivun voisi saada pois, mikä toki kuulosti erittäin hyvältä. Kuollut kuitenkin on aina kuollut. Se nyt on sanomattakin selvää.

Haltia kuitenkin lupasi, ettei kertoisi kenellekään, koska häntä sitoi tavallaan vaitiolovelvollisuus. No ainakin tietäisin, ketä syyttää, sitten kun porukka kutsutaan koolle palovammojen takia. Sitten siihen käskyyn, että minun piti nousta ylös ja ottaa vaatteet pois. Kokonaan vai? Älä unta näe. Sitten Yukimura jatkoi, että jos näin ei tapahtuisi, hän kertoisi itse koko linnalle sen, että mistä kiikasti, koska tämä ei ollut leikin asia. "Ja sitten kuvittelet, että minua kiinnostaa huono huumori tästä asiasta", sanahdan, koska en todellakaan tulisi hyväksymään sitä, että joku todella alkaisi levittelemään tietojani kaikelle kansalle, vaikka olimme kyllä aika pieni kansa, että ei sen puoleen. "Entä, jos vammaa ei edes pysty parantamaan? Ei kuollutta ainakaan. Ei kukaan tähänkään asti ole mitään kuollutta eloon saanut elvytettyä..." sanon vielä, mutta selvä sitten. Olkoot, mutta kuitenkaan aikonut suostua siihen, että koko linna saisi tietää asiasta.

Nousen lopuksi futonilta ylös melkoisen tuskallisen ilmeen kera, koska oikeastaan lähes kaikki liikkuminen sattui rintakehän vammaan, koska se todella oli ärtynyt ja pahassa kunnossa. Tiesin sen toki itsekin. Auon taas hieman sitä päälläni olevaa kimonoa, mutta kokonaan en sitä tietenkään päältäni riisunut näin monen silmäparin läsnäollessa. Eikä vammoja edes ollut alavartalossa. Ylävartalon kuitenkin jouduin jälleen paljastamaan. Pyörittelin ensin käsieni edestä siteet pois ja laskin futonille. Oli ne kuitenkin helppoa itse saada pois kuin, että joutuisi itse laittamaan paikoilleen. Sitten jatkoin rintakehän siteen aukomiseen ja senkin laskin futonille. En kuitenkaan odottanut ihmettä sen suhteen, että jonkun kuolleenkin kohdan voisi saada vielä kuntoon, mutta siinä ne nyt sitten oli.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2016
23:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

En saanut vastausta, mutta kuinka yllättävää se olikaan. Mizeria vaan jatkoi pillittämiseen melko miehekkääseen tapaan, jolloin huokaisin vaan melko raskaasti. "No on siinä perkele mies, kun vaan itkee jotain pikku haavoja. Mielestäni olet paljon paremman näköisempi nyt kun mitä koskaan olet sitä ennen ollut. Ennen oli ruma kääpä, josta ei ollut mitään hyötyä kenellekään, mutta sentään näytät joltain, vaikka turhakehan olet edelleenkin. Ei siitä pääse yli eikä ympäri kuitenkaan", sanahdan Mizerialle. Nostan samalla sen kaatamani tuolin pystyyn ja istun sille. Nyt joka tapauksessa pitäisi saada Mizerialle uusi nimi. Mutta mikähän mahtoi kuvata häntä entinen? Tai mikä sopi noin idiootille nimeksi ylipäätään? Turhake? Se oli kuulosti kyllä melkoisesti varteenottevalta nimeltä, mutta jos nimeen halusi tehdä jonkun spesial-lisäyksen, niin nimeen Turhake ei kuitenkin saanut keksittyä mitään mahtavaa. Tai ei ainakaan omasta mielestäni mitään kivaa. Turhake kuulosti niin turhalta nimeltä. Ei sillä, etteikö se sopisi noinkin turhalle otukselle, mutta ei. Pitäisikö nimen vaan olla ihan oikeasti nimi? No ei, koska moinen juntti ei ollut ansainnut sellaista nimeä itselleen. Sen verran luuseri tapaus tämä kuitenkin oli.

Mutta sittenhän minulla välähti. Luuseri. Nimi niin tulisi olemaan Luuseri, koska se kuvasti kaikista parhaiten tämän nykyisen pikkyveljeni kaikkia luuseripuolia. Se kiteytti hyvin sen, että tämä oli myös turhake ja kertoi myös aika pitkälti senkin, että luuserina Luuseri ei osannut mitään. Tosin mieleeni tuli vielä parempi ehdotus kun pureuduin hetkeksi Luuserin luuseriin maailmaan. "Nimesi tulee olemaan tästä lähtien Luuzeri. Aivan mielettömän hieno nimi ja kiteyttää täysin luuserin elämäsi. Etkä ole ihan mikä tahansa luuseri, koska olet Luuzeri. Luuzeri Yuusuke. Melkolailla täydellistä. Ainut vaan, että hävettää kantaa samaa sukunimeä, kun muuten koko perhe on mätä paska minua lukuunottamatta, mutta en sentään ole luuseri tai siis luuzeri. No, mutta ole onnellinen, sentään sait nimen", ilmoitan Luuzerille, minkä jälkeen nimeä Mizeria ei ollut enää olemassakaan. Tai ei ainakaan tässä huoneessa ollut enää ketään sen nimistä. Ihan helvetin hienoa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2016
23:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Yukimura oli tosiaan tullut hakemaan Saeryoselinermayorshiwaleriernaa ja hän oli aavistanut jo heti, että Rokurolla oli jotakin hätänä. Koska Yukimuraa harvoin näki ilman Rokuroa missään ja hän oli ehkä näyttänyt jo aikaisemmin kellarikokouksessa hieman tuskaiselta, mutta valitettavasti haltia ei ollut keskittynyt silloin asiaan kauheasti. Sisätilat hermostuttivat häntä jo tarpeeksi muutenkin ja ahtaaseen pimeään kellariin laskeutuminen, jossa oli kapeat käytävät ja erittäin ahdistava tunnelma muutenkin. Hän ymmärsi sen, että Dorian ei voinut muualla olla päivällä, tai voisi hän varmaan ihan talossa oleskella, mutta Hakidonmuyan kohtalo jo kertoi kaiken oleellisen senkin riskeistä. Tavallisesti ihmiset kaipasivat valoa asumuksiinsa, joten luonnonvaloa oli runsaasti sisätiloissa, eikä sitä voinut kovin varmasti sulkea pois ja aina saattoi joku ihan vahingossakin avata väärän oven väärään aikaan. Mutta kellarit olivat silti ahdistavia ja oli jotenkin todella surullista, että Dorian joutui nyt olemaan kaiken valoisan ajan ihan yksikseen pimeässä kellarissa kun Hakidonmuyakin oli valitettavasti kuollut. Saeryoselinermayorshiwalerierna uskoi itse, että vampyyrinainen oli kuollut ihan vahingossa juuri kyseisten valoriskien takia, tai sitten Shun oli auttanut asiaa, koska oli itse todennäköisesti päätynyt tämän ateriaksi. Sekin oli kamalaa eikä Hakidonmuyan olisi saanut tehdä niin. Jos hän kärsi nälkää, hän olisi voinut pyytää jotakuta luovuttamaan vähän verta, ei kaikkea tarvinnut juoda… ehkä joku olisi jopa suostunut hakemaan jonkun ihmisen hänelle, vaikka sekin aika kamalalta kuulosti. Mutta vampyyri oli vampyyri, eikä voinut tarpeilleen mitään.

Mutta se aikaisemmasta kokouksesta, koska nyt Saeryoselinermayorshiwalerierna oli Rokuron ja Yukimuran huoneessa ihmettelemässä, että mitä tässä tehtäisiin vai tehtäisiinkö mitään. Myös Rui oli huoneessa, mutta Izumia ei näkynyt. Yukimura oli tosiaan kertonut tilanteen, mutta Rokuro väitti olevansa kunnossa. Toiset kaksi eivät selvästikään uskoneet ja Yukimura vannotti, että asia piti pitää näiden seinien sisällä. Ei haltia tietenkään kertoisi kellekään asiasta, ei ollut hänen asiansa mistä Rokuro oli vammansa saanut, hänen tehtävänsä oli vain parantaa ne. Yukimura uhkasi tosin sitten Rokuroa, että kertoisi itse, jos tämä ei antaisi parantaa vammojaan. Rokuro nurisi jotain, ettei häntäkään kiinnostanut huumori tällaisista asioista. ”Tässä ei ollut mitään vitsiä, olin tosissani, jollet hyvällä suostu parannettavaksi. Olet liian tärkeä menetettäväksi.” Yukimura ilmoitti eikä selvästi aikonut perääntyä. Kyllähän sen huomasi, että mies oli huolissaan Rokurosta. Rokuro tosin epäili seuraavaksi, että jos vammaa ei edes voisi parantaa. Jotain kuollutta ei kuulemma ainakaan saisi enää eloon. Ei kuulostanut kovinkaan lupaavalta. ”Jospa Saeryos katsoo vammojasi ennen kuin murehditaan, voiko niitä parantaa vai ei.” Yukimura ehdotti, mikä tosiaan oli ihan älykästä.

Rokuro nousi ylös melko tuskaisesti ja alkoi avaamaan kimonoaan ja laski sitä pois edestä. Hän kiersi käsissään olevat siteet pois ja sen jälkeen rintakehän haavat. Saeryoselinermayorshiwalerierna astui lähemmäs ja arvioi vammojen vakavuutta. Käsien vammat olivat ihan suhteellisen helposti hoidettavissa, mutta rintakehä näytti pahemmalta. Osa ihosta oli selvästi kuollutta, kuten Rokuro oli sanonutkin. Hän aloitti helpommista vammoista ja tarttui Rokuroa hellästi toisesta kädestä (?) ja antoi voimiensa virrata siihen parantaen palanutta ihoa. Sitten hän siirtyi toiseen käteen parantaen senkin (?), minkä jälkeen hän siirsi kätensä Rokuron rinnalle. Hän keskittyi parantamaan palanutta ihoa sen verran, mitä parannettavissa oli ja ainakin kivun luulisi helpottaneen (?). Suurin osa oli hoidettu ihon kuolleita harmahtavia kohtia lukuun ottamatta. ”En ole ihan varma, miten kuolleelle iholle käy, jos sen antaa olla, en pysty parantamaan sitä. Mutta on sellainen mahdollisuus, että jos kuolleen ihon leikkaisi pois, voisin uusia ihon ja parantaa haavan sitten kokonaan. Se toki vaatii välineitä, eikä minulla ole minkäänlaista veistä, mutta huoneessani taisi olla jotain tarvikkeita. Se toki sattuu, mutta se ei kestä kauaa ja sitten se olisi hoidettu.” Saeryoselinermayorshiwalerierna ehdotti Rokurolle tällaista toimintatapaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
00:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
LUUZERI

Ryuumein uusi pikkuveli sai isoveljeltään turhautuneen huokauksen vastaukseksi jatkuvaan pillitykseensä. Seuraavaksi Ryuumei totesi turhautuneena, että oli siinäkin mies, kun vaan itkee jotain pikkuhaavoja, vaikka pikkuveli oli hieman eri mieltä pikkuhaavoista. Ryuumei oli lisäksi sitä mieltä, että veli näytti paremmalta veljenä kuin mitä oli näyttänyt siskona, jolloin tämä oli ollut ruma kääpä. Ryuumei itse oli ruma ja enemmän kääpä, koska oli lyhyt kuin mikä. Mutta kuitenkin taas pikkuveljen turhuuteen, että turha hän oli toki vieläkin, mutta nyt sentään näytti joltain. Vasta miehuuteen opetteleva Ryuumein pikkuveli sen sijaan jatkoi poraamistaan isoveljen sanoista piittaamatta.

Ilmeisesti veljen uusi nimi pohditutti Ryuumeitä seuraavaksi, vaikka tämä olisi pitänyt mieluusti ihan oman nimensä, eikä hän olisi halunnut ryhtyä mieheksi ensinkään. Häneltä ei oikein oltu kysytty asiaa ja Ryuumei oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei häntä kiinnostanut sukupuolta vaihtavan henkilön mielipide tippaakaan. Hän halusi tehdä sukupuolenvaihdosleikkauksen ja samalla kiduttaa, joten niin hän oli tehnyt. Hetken nimeä pohdittuaan Ryuumei ilmoitti juhlallisesti, mikä hänen uuden pikkuveljensä nimi tulisi olemaan tästä eteenpäin.

Näinpä Ryuumein uusi pikkuveli ristittiin Ryuumein omankädenoikeudella Luuzeriksi. Ryuumei kehuskeli vielä nimen hienoutta, koska se kiteytti Luuzerin luuserin elämän, mutta hän ei kuitenkaan ollut ihan mikä tahansa luuseri, koska oli Luuzeri. Ja niinpä hän sitten oli Luuzeri Yuusuke, mikä oli Ryuumeistä täydellistä, paitsi että häntä harmitti se, että heillä oli sama sukunimi. Mutta koska hän ei mahtanut sille mitään, niin ainakaan hän ei ollut luuseri, omasta mielestään, toisin kuin Luuzeri. Sitten Luuzerin piti olla vielä onnellinen, koska sai sentään nimen. Luuzeri itse ei ollut kovinkaan mielissään uudesta nimestään, muttei kyllä tästä uudesta sukupuolestaankaan. Mutta koska Ryuumeitä ei se kuitenkaan olisi kiinnostanut, niin hän jatkoi vain itkemistään Luuzerimaiseen tyyliinsä.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  25  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  38  39  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com