Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  38  39  40  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
00:26
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimura päätti ilmoittaa, että ei ollut vitsillä asiaansa ilmoittaa. Eli olisiko tämä tosiaan muka mennyt ilmoittamaan kaikille asiasta noin vaan? Lisäili tämä kuitenkin siihen perään vielä sen verran, että olin kuulemma liian tärkeä menetettäväksi. "Ei kai noihin nyt kerkeä kuolemaan... Tuskin ne nyt niin pahoja ovat, että siihen kuolla voi", sanon siihen. Tai no... kun mietti kuollutta ihoa, niin eikö se ole kuitenkin kuolio? Käsittääkseni kuolio leviää koko kehoon ajan kanssa, ellei kuollutta kohtaa poistettaisi jotenkin kehosta. Eli kai siihen sitten voisi kuolla, koska oli aikalailla selvää, että kun kuoli levitessään leviää tarpeeksi laajalle kehoon tai ehtiin sydämeen, niin se on kuolemaksi. Ja vielä kun sydän oli aikalailla melkoisen lähellä rintakehää. No en ollut mitenkään tutkinut mitään lääketiedettä, saattoihan tämä olla myös täysin eri asia kuin kuolio. Asiaa tai ajatuksiani en kuitenkaan kertonut ääneen, koska Yukimura saisi varmaan paskahalvauksen, kerta oli nytkin melkein saanut sellaisen.

Mutta sitten kysymykseeni siitä, että entä, jos vammaa ei edes saataisi kuntoon, mihin Yukimura totesi, että ehkä Saeryosin kanttaisi katsoa vammaa ensin ja sitten vasta päätettäisin, mitä tehdään. Niin no kyllähän se ihan varteenotettava suunnitelma oli. Mutta joka tapauksessa odotin jonkunlaista tuomiota tällä hetkellä vammojen suhteen. Käsien vammat nyt eivät olleet yhtä pahoja, vaikka poltti niitäkin tuli tekohetkellä, mutta Izumi ei ollut tuonut käsiään iholleni samalla tavalla kuin rintakehän vamman kanssa, joten siksi rintakehä oli pahemmassa kunnossa kuin kädet.

Saeryos aloitti kuitenkin käsistäni, mutta tämän oli kuitenkin pakko näköjään koskea käteeni, mikä kyllä sattui, koska vammat olivat kosketuksille arat. Tosin kipu alkoi kuitenkin hellittämään melko nopeasti ja vammat alkoivat katoamaan. Sama juttu oli toisen käten kanssa ja kosketus tosin sattui ensin, kuten ensimmäisenkin käden kanssa, mutta sitten kipu alkoi taas katoamaan ja vammat myöskin. Sitten oli ilmeisesti vuorossa rintakehä. Tai no, mitä todennäköisemmin, koska ei niitä vammoja nyt muualla ollut. Tai no se nyt oli vaan ajankysymys, koska olin ilmeisesti aika altis tapaturmille, vaikka en ole ollut mielestäni kyllä ennen moisen ongelman kanssa tekemisissä.

Joka tapauksessa haltia jatkoi rintakehääni kosketuksen edelleenkin sattuessa, mutta kyllä se alkoi taas hellittämään. Sitten tuloksiin ja tulokset olivat sellaiset, että kaikki muu oli parantunut, mutta kuollut ei muuttunut enää eläväksi. No, mutta kipu ainakin oli kadonnut, koska kuollut iho ei aistinut yhtään mitään. Se oli vaan kuiva ja kova ja oli läpäissyt kaikki ihokerroset ja oli varmasti suhteellisen syvälle pureutunut, koska iho oli kuollutta kyseisistä kohdista. Saeryos ei kuitenkaan tiennyt, että kuinka kuolleelle iholle käy, jos sen vaan jättää siihen. "No tietääkö kukaan muu sitten kuolleesta ihosta tarkemmin jotain?" kysyn sitten, koska itsehän en varmaksi mitään tiennyt, koska en asian kanssa ole koskaan pähkäillyt mitään. Sellainen mahdollisuus kuitenkin oli, että pitäisi ryhtyä leikeltäväksi ja kun kuollut iho olisi leikattu pois, niin sen voisi taas parantaa. Tosin se vaati välineitä ja se tulisi sattumaan, mikä ei yllättänyt kyllä ollenkaan. Toisaalta kuolema ei kyllä houkuttanut, jos näihin voi kuolla, mutta leikkaaminenkaan ei kuulostanut mukavalta. Toisaalta se oli pienempi paha, jos vertasi kuolemaan. Mutta ei Saeryos ollut mikään lääkäri. Ei sillä, että kukaan muukaan täällä olisi ollut ja lääkärille nyt en ainakaan ollut menossa. "Kuinka vaan... Leikkaa sitten, jos ei kerta muuta keinoa ole. Olisi kuitenkin kiva tietää, että ovatko vammat oikeasti edes hengenvaarallisia. Jos eivät edes ole, niin tuskin niillä sitten väliä on, vaikka ne tuossa olisivatkin", vastaan siihen, vaikka en edelleenkään pitänyt ideasta. Eivät jäljet toki kauniit olleet, mutta jos niihin ei kuole, niin eihän niitä välttämättä tarvitse poiskaan leikata. Olisi siis kiva tietää, että tietäisikö joku muu asiasta enemmän, niin ehkä sen jälkeen voisin päättää asiasta uudestaan. Ihoa joutui kuitenkin leikkaamaan aikalailla, että koko kuolleen kohdan sai pois ja se tulisi varmasti sattumaan ihan hemmetisti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
00:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Oli huomattavissa, että Luuzeri ei tykännyt uudesta nimestään, mutta en nyt toki itsenkään olisi tykännyt siitä, että nimeni olisi Luuzeri. Mutta ei se nyt kuitenkaan ollut, joten eihän tässä mitään, vaikka en nyt tiennyt, että oliko omakaan nimeni mitenkään kovinkaan hieno, koska senkin olivat keksineet kaksi muuta luuseria. Täytyihän heidänkin kuitenkin olla vähintäänkin luusereita kun kun kerta olivat synnyttäneet maailmaan Luuzerin. Kai se sitten on vaan periytyvä piirre. Onneksi se ei kuitenkaan periytynyt mitenkään minulle ja luuzerit pysyivät Luuzeri-rodussaan ihan keskenään vaan ja siellähän pysyivät.

Poraaminen sen kun vaan jatkui, mutta mitähän seuraavaksi? Halusin kyllä ensin nähdä, että mahtaisiko Luuzeri selvitä edes hengissä moisesta operaatiosta, koska eihän tässä nyt muuten olisi ollut mitään ideaa. Ihme kuitenkin, että Luuzeri edes oli hengissä vielä, koska olihan hän vuotanut vertakin lattialle ja pöydälle melkolailla ja leikkaushaavat toki vuotivat edelleenkin verta. Ehkä ne pitäisi sitten sitoa jotenkin? Tosin ei täällä mitään sidettä ollut enkä kyllä jaksanut nähdä vaivaa, että hakisin sellaista. Eivät ne nyt kuitenkaan ihan niin älyttömästi verta vuotaneet. No saa nähdä, että kuinka käy.

"Ilmeisesti fiilikset ovat aika huonot. On se kumma, kun ei hyvän päälle tajua ja sait sen vielä ilmaiseksi", totesin ja nousin samalla ylös tuolista ja astelin Luuzerin luo. Availin jalkojen ja käsien kahleet ja reilukerhon nimissä vaan tönäisin Luuzerin lattialle pöydältä, koska pitihän pöytä kuitenkin pyyhkiä verestä ennen toista vaihetta, jos Luuzeri edes selviää tuosta siihen asti. No kuinka vaan, jos ei selviä, niin joku muu pääsee sitten viettämään laatuaikaa. Etsin rätin käsiini ja nappasin sen jääpalasangon lähemmäksi ja siihen sitten rätin avulla puristelin veret. "En tainnut aikaisemmin tarjota juotavaa kyllä ollenkaan. No eipä siinä mitään, juo tästä vaikka nämä", ilmoitan Luuzerille, mutta päätin lopuksi, että sanko kuitenkin vaan kaatuisi lattialle Luuzerin takia, niin kaadoin kylmät verivedet Luuzerin niskaan ja samalla jääpalat tai jääpalat, jotka olivat vielä jääpaloja. Heitin Luuzeria lopuksi sillä sangolla ihan vaan huomionosoituksena.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
13:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna oli parantanut Rokuron niin hyvin kuin pystyi pelkillä voimillaan, mutta jos hän aikoisi parantaa loput, hän tarvitsisi välineitä siihen. Ei muuten, mutta uusi iho ei voinut uusiutua ja parantua, jos edessä oli kuollutta ihosolukkoa. Hän ei toki ollut mikään lääkäri, vaikka silloin kun ihmisten ja haltioiden välillä ei vielä vihamielisyyksiä ollutkaan, hän oli opetellut ihmislääkäreiden toimintatapoja ihan mielenkiinnosta ja lukenut heidän lääketieteellisiä tekstejään. Se auttoi myös omien parannusvoimien hallinnan kanssa, kun tiesi miten keho toimi ja mistä se koostui. Muuten energiavirroilla parantaminen oli vaistonvaraista parantamista ja aistimista, jolla pyrittiin auttamaan kehoa paranemaan itse ja nopeutettiin prosessia sekä lievitettiin kipua. Kaikkeen ei sekään pystynyt, joten jatko-opiskelu oli ollut ihan paikallaan. Hän ei edes omiensa parissa lukeutunut parantajiin, hän nyt vain oli ollut kiinnostunut aika lailla laajasti kaikesta ja muiden auttaminen oli aina ollut hänelle tärkeää. Lopulta se oli kuitenkin mennyt siihen, että ihmislääkäreitä oli alkanut huolettamaan, että he menettäisivät työnsä, koska heillä ei ollut haltioiden voimia parantamisen suhteen, heistä tuli kateellisia, eivätkä he enää suostuneet jakamaan tietojaan. Lopullinen sota oli puhjennut sen jälkeen, kun ihmislääkärit olivat vanginneet ja tappaneet haltioita, erityisesti puuhaltioita, tieteellisiin tutkimuksiinsa, koska puuhaltioiden ruumiinrakenne oli niin poikkeuksellinen ja he uskoivat pääsevänsä ruumiinavausten avulla selville haltioiden parannustaitojen salaisuudesta. Sitä oli järkyttävää edes ajatella, joten hän keskittyi nyt Rokuroon.

Kosketus oli selvästi tehnyt kipeää, mutta valitettavasti kosketusta tarvittiin, jotta Saeryoselinermayorshiwalerierna pystyisi aistimaan vammojen laajuuden ja energian sai välittymään hänestä Rokuroon. Kauaa parantamisessa ei toki mennyt, joten kosketuksesta aiheutuva kipu lievitti melko nopeasti. Rintakehän kuollut iho oli kuitenkin huolestuttavaa. Ja hän ei tosiaan tiennyt levisikö ihon kuolio samalla tavalla kuin jonkun raajan kuolio, koska iho kuitenkin oli uusiutuvaa ja sanoikin sen, että ei tiennyt, miten kävisi, jos kuolleen ihon antaisi vain olla. Ehkä se ei olisi vaarallista ja lähtisi pois aikanaan, kun iho uusiutuisi sen alla. Onneksi kuolio ei kuitenkaan ulottunut syvälle, joten sen ei pitäisi olla hengenvaarallista, mutta jos se leviäisi, niin sitten voisi olla eri asia. Rokuro kysyikin, että tiesikö joku kuolleesta ihosta tarkemmin jotain. Yukimura levitteli käsiään ja pudisteli päätään, eikä selvästi tiennyt asiasta enempää. ”Ryuumei toki voisi tietääkin, käynkö hakemassa?” Yukimura kysyi, mutta lisäsi vielä perään: ”Se oli vitsi, vaikka hän oikeasti voisi jopa tietää.” Koska Rokuro tuskin ilahtuisi, jos tänne haettaisiin vielä lisää porukkaa.

Lopulta Rokuro myöntyi siihen ehdotukseen, että kuollut iho leikattaisiin pois ja haava parannettaisiin sitten. Olisi hän kuitenkin halunnut tietää, että oliko se hengen vaarallista, koska jos ei, niin voisi se silloin jäädäkin. No ei leikkaaminen varmaan kenestäkään mukavaa ollut, mutta olisihan kuollut iho parempi poistaa nyt heti eikä sitten, kun ongelmia ilmaantuisi. ”Iho on kuollut vain pinnasta, eikä syvemmältä, joten se ei ehkä ole hengenvaarallista. Mahdollisesti ajan kanssa iho uusiutuu alla ja kuollut iho lähtee itsestään, mutta siinä on se riski, että kuollut iho estää uusiutumisen ja ihon alle pääsee bakteereja, jotka voivat aiheuttaa vakavia tulehduksia. Itsehän toki päätät, mutta mielestäni olisi ehkä turvallisinta leikata kuollut iho heti pois ja parantaa haava saman tien, niin mitään tulehtumista ei pääse tapahtumaan.” Saeryoselinermayorshiwalerierna vastasi oman näkemyksensä asiaan, vaikka se toki olikin ihan vain se, miltä hänestä itsestään tuntui, eikä pohjannut mihinkään varmaan tietoon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
13:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
LUUZERI

Luuzeri jatkoi nimensä mukaisesti pöydällä vollottamista ja Ryuumei ihmetteli hänen huonoja fiiliksiään. Oli kuulemma kumma, ettei hyvän päälle tajuta ja kun Luuzeri sai koko hoidon vielä ilmaiseksi. Luuzeri ei koskaan edes olisi halunnut koko toimitusta, joten ilostako pitäisi itkeä? Seuraavaksi häneltä kuitenkin avattiin jalkoja ja käsiä pitelevät kahleet ja Ryuumei törkkäsi hänet vain lattialle pöydältä. Luuzeri älähti ja jatkoi parkumistaan lattialla, koska pudotus oli saanut kaikki kipukohdat sattumaan vielä kymmenen kertaa enemmän. Hän ei päässyt liikkumaan, koska joka paikaan sattui ja kipu säteili silpomiskohdista koko kehoon. Ryuumei vain putsasi tyytyväisesti pöytää verestä ja keksi sitten, että Luuzerillahan varmaan olisi jano ja heitti veriset jääkylmät vedet Luuzerin alastoman ja verisen kehon päälle, mikä sai hänen olonsa tuntumaan entistäkin kehnommalta. Veden seassa oli jääpaloja, jotka osuessaan sattuivat, mutta Luuzeria nyt sattui muutenkin, joten eipä sitä kauheasti huomannut. Seuraavaksi hän sai vielä sangosta ja se kolahti päähän ja kyllä tuntui, sen verran, että Luuzerilta lähti taju ja johan vihdoinkin hiljeni.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
14:13
Muokattu: 19.03.2016
17:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Odotin edelleenkin lähinnä sitä, että tietäisikö Yukimura, Saeryos tai Rui jotakuta, joka voisi tietää enemmän asiasta. Tai no Ruilta oli varmasti turhaa odottaa mitään ideaa asiasta, koska hänhän oli saapunut tänne vasta tänään ja kerran kokouksessa nähnyt kaikki, mutta tuskin edes tiesi heidän nimiään tai sitä, että millaisia he olivat. Itse en kuitenkaan ollut pahemmin perehtynyt muiden taitoihin, joten en oikeastaan tiennyt, että voisiko joku muu tietää asiasta jotain. Yukimura ei ainakaan näyttänyt sitten tietävän vastausta ongelmaan kerta levitteli ja pudisteli päätään. Joten käännyin sitten taas Saeryosin puoleen.

Tosin sitten Yukimura tiesikin ehdottaa jotakuta ja tämä joku oli Ryuumei. "Oikeasti vai? Hänkö?" kysyn siinä kohdassa, koska mitä nyt itse olin hänestä saanut selville tämän ajan puitteissa, niin kaveri oli aika hullu ja sekaisin päästään. Ja viimeksikin veren peitossa, kun tämän olin nähnyt kokouksessa. Tosin en tiennyt, että miksi. Tosin Yukimura jatkoi perään, että se olikin vaan vitsi. Miksi hän sitten otti Ryuumein puheeksi, jos tiesi, ettei hän oikeasti edes tiennyt mitään? Tosin jatkoi Yukimura heti perään, että Ryuumei voisi kuitenkin oikeasti tietää jotain. Eli oliko se nyt vitsi vai ei? Ilmeisesti vitsi olikin ollut se, että hakisiko Yukimura Ryuumein tänne? Mutta hän siis oikeasti voisi tietää jotain. Se nyt tosin tiesi sitä, että Ryuumeikin näkisi tapahtuneen tai no lähinnä kuollutta ihoa, mutta näkisi kuitenkin. Voisiko siitä päätellä kaikkea tarvittavaa? Tuskin kylläkään ja periaatteessa, jos Ryuumei sitten tietäisi asiasta jotain, niin kai sitä toki voisi harkita, mutta Ryuumei... Mitä mielisairas muka voisi tietää? En nyt kuitenkaan sanonut vielä mitään, jos Saeryos kuitenkin tietäisi itse jotain asiasta.

Saeryos selittikin pian, että iho oli kuollutta vaan pinnasta, joten se ei olisi hengenvaarallista. No sittenhän asialle ei tarvisi edes tehdä mitään. Olihan leikkauksissa kuitenkin aina kuoleman riski ja se oli itsestään selvää. Jos tähän ei voi kuolla, niin en aijo kyllä ottaa sitä riskiä, että kuolisin johonkin leikkaukseen. Haltia kuitenkin jatkoi, että iho saattaisi uusia itse itsensä ajan kanssa kuolleen ihosolukon alla. Mutta siinä kuitenkin oli se riski, että iho ei uusisikaan itseään kuolleen ihon alle kuitenkaan ja kuollut kohta voisi tulehtua pahasti. Mutta tämä ei siis ollut varmaa tietoa mitenkään vai? Jos oikein käsitin. No en kai mitään häviä, jos Ryuumeilta kysyttäisiinkin asiaa, mutta en kuitenkaan luottanut mitenkään tähän. Jos ei nyt ehkä kuitenkaan. Toivon sitten vaan, että Saeryos tietää, mistä puhuu, vaikka Yukimura nyt olikin ollut vitseistään huolimatta sitä mieltä, että Ryuumei kyllä voisi tietää. "Mutta, jos nyt kuitenkin annetaan sen sekopään olla omissa oloissaan", vastaan lopulta ja totta puhuakseni kyllä se riitti, että asiaa tälläkin hetkellä pällisteli kolme silmäparia omieni lisäksi, vaikka en kyllä tajunnut, että mitä Rui tuossa oikein kyttäsi. Asia ei edes kuulunut hänelle mitenkään. "Mitä kaikkea tarvitset kuolleen ihon poistossa?" kysyn lopulta Saeryosilta, vaikka en vieläkään kyllä tykännyt ajatuksesta, että jotain pitäisi leikata pois.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
14:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RYUUMEI

Sain taas epämääräiseksi vastaukseksi vaan itkua ja ulinaa, mutta ihan kuinka vaan. Uliskoot sitten, jos ei muutakaan osannut. Lattialla Luuzeri itki ja ulisi vielä enemmän eikä vesikään jääpaloilla kiinnostanut yhtään. Lopuksi hiljeni kun Luuzeri sai sangosta eli tältä taisi mennä taju. "Hupsista~" tokaisin siihen ainoastaan ja jatkoin pöydän luuttuamista. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että Luuzeri oli vasta menettänyt tajunsa siinä kohdassa kun oli saanut sangosta päähänsä eikä missään kohdassa kun olin silponut tätä ja suorittanut kirurgiasialeikkausoperaatioita. Lisäksi pöydällä ja lattialla oli kyllä melkoisen paljon verta Luuzerista ja henki pihisi edelleenkin. Ellei tämä nyt sitten ollut kuollut siihen sankoon, joka oli kolahtanut tämän onttoon päänuppiin, mutta en kyllä uskonut. Mutta pöytä oli joka tapauksessa jälleen kunnossa. Lattia nyt voisi olla tuon näköinenkin, koska sen kuuraamisessa menisi ihan liikaa aikaa ja se vaatisi vaivaa eikä se nyt niinkään kiinnostanut. Eikä lattian verisyys mitenkään hirveästi haitannut, joten olkoot. Astelin kuitenkin Luuzerin puoleiselle puolelle ja nostin Luuzerin takaisin pöydälle todetakseni, että taju siltä vaan meni. Mutta hetken hiljaisuus ei tehnyt yhtään pahaa, koska olihan tuo nyt ollut melkoista huutamista ja ulinaa koko operaation aikana. Mutta mitähän sitten?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
16:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Kun olimme pitäneet sen kokouksen siitä Hakidonmuyan ja Shunin kuolemasta ja siitä, että kuinka heidät tapettiin, niin olin sitten taas Saeryoselinermayorshiwaleriernan ja Edwardin kanssa hiipinyt Saeryoselinermayorshiwaleriernan lehtoon. Ulkona oli mielestäni paljon mukavempaa enkä niinkään viihtynyt linnan sisätiloissa. Menninkäiset kun eivät normaalisti asu linnoissa, vaan puusta tehtyistä tai puuhun kyhätyissä rakennelmissa metsän keskellä, joten Saeryoselinermayorshiwaleriernan lehdossa oli paljon viihtyisämpää. En oikeastaan juuri edes huoneessanikaan ole käynyt enkä edes nukkunut siellä, koska en edes nukkunut muutenkaan. En ollut edes varma, että ketkä edes olivat huoneparejani, mutta taisin olla kahden kanssa samassa huoneessa tai he taisivat lähinnä olla siellä keskenään. Saeryoselinermayorshiwaleriernan näytti myöskin viihtyvän enemmän ulkona kuin linnan sisällä, mutta eipä se oikeastaan ollut ihme. Hänhän on puuhaltia.

Olimme joka tapauksessa kolmisin lehdossa aina siihen asti kunnes Yukimura tuli hakemaan Saeryoselinermayorshiwaleriernaa johonkin ongelmaan, jolloin jäin Edwardin kanssa kaksin lehtoon. Edward puolestaan makasi maassa raajat levällään melko tylsistyneen näköisenä. Iltakin oli selvästi alkanut taas laskeutumaan linnan ylle, kun aurinko oli alkanut laskemaan. "Enkö voisi ihan tosi valita jo jotain huonetta itselleni? Oletaanko täällä, että nukun täällä linnan pihalla jonkun metsän keskellä?" Edward kyseli. Luulin, että tämä oli jo nukahtanut, mutta hereillä hän näytti edelleenkin olevan tai sitten tämä oli juuri herännyt uniltaan. "En oikein tiedä... Ei minulla siihen mitään esteitä ole, mutta en tiedä, että oletko vielä virallisesti ryhmässä mukana tai edes koeajalla", vastaan Edwardille ja istuin lopuksi myöskin maahan risti-istuntaan. "Eikö mies siellä kellarissa todennut, että tervetuloa vaan ryhmään?" Edward kyseli seuraavaksi. "Sanoi, mutta kaiketi asiasta äänestettäisiin niin kuin siitäkin kun Rui ja Izumi tulivat mukaan", vastaan kysymykseen. "Eikö teistä kukaan voi päättää koskaan mistään asiasta mitään ilman, että asiasta äänestetään?" Edward jatkoi. "Tietenkin", vastaan siihen. "Kuten mitä? Minkä asian yksi voi päättää omassa päässään esimerkiksi?" Edward kyseli taas. "No tuota... Perustarpeensa ja -asiansa", vastaan taas. "Mutta ei siis muuta vai?" vaaleahius jatkoi. "En oikeastaan edes tiedä... Kaikesta isosta kuitenkin äänestetään ja päätetään yhdessä", vastaan jälleen. "Se on mukavaa kuulla", Edward totesi ja putosin juuri kärryiltä, että mikä nyt oli niin mukavaa kuulla. "Niin siis tuota... mikä on mukavaa kuulla?" kysyn, koska mielestäni tuossa nyt ei niinkään ollut mitään mukavaa. "No se iso asia", Edward ilmoitti tyytyväisesti. "Mitä mukavaa jossain isossa asiassa on?" kysyn siinä kohdassa hieman hämmentyneenä. Taisin pudota kärrystä ihan kunnolla. "Se, että ISOISTA asioista päätetään yhdessä. Tai siis se, että asia on iso. Tai siis, että kyseisen kategoria luokittaa minut isoksi asiaksi", Edward selitti. "Isoksi asiaksi? Mielestäni olet kyllä varsin lyhyt", töksäytin siihen, jolloin Edward ponkaisi istumaan. "Ketä kutsuit juuri pavuvarreksi?!" tämä parahti ja johan muuttui ääni kellossa. "Eh... Tuota... En sanonut niin", sain vaan suustani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
19:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Ryuumei ei Rokurostakaan ollut hyvä ajatus ja vaikkei Saeryoselinermayorshiwalerierna olisikaan halunnut ajatella kenestäkään mitään pahaa, niin Ryuumein toiminta oli aika inhottavaa. Tai ei hän tarkalleen tiennyt mitä hän siinä yhdessä huoneessa toimitti, mutta hänen jäljiltään lattiat olivat usein veressä ja hän oli itsekin usein veressä ja siitä huoneesta kuului kauheaa huutoa melko usein. Ilmeisesti Ryuumei kuitenkin tiesi jotakin, koska hän oli tullut mukaan parantamaan Ruita, mutta hän ei itse ollut kovin tietoinen Ryuumein lääkärintaidoista. Ja kun mietti sitä Noen haavaa, minkä hän oli ommellut, niin ei se kovin hyvää kuvaa antanut. Niin että hyvä vain, että häntä ei haettu tänne.

Rokuro kyseli, että mitä tarvikkeita Saeryoselinermayorshiwalerierna kuolleen ihon poistamiseen. ”En kai oikeastaan muuta, kuin terävän veitsen. Minulla on sopivat välineet huoneessani, voimme hoitaa toimenpiteen siellä tai jos haluat pysyä täällä, niin voin hakea välineet tännekin?” Saeryoselinermayorshiwalerierna kertoi Rokurolle. ”Mutta vakuutan, että se on ihan turvallinen toimenpide, koska leikkaan vain kuolleen ihon pois, enkä joudu tekemään mitään syvää haavaa siihen. Lisäksi sen jälkeen haavan puhdistaminen ja parantaminen täysin kuntoon hoituu nopeasti.” Haltia vakuutti vielä, että tässä ei ollut mitään riskialtista, vaikka se tulisikin sattumaan ja olemaan epämukavaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
19:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Odotin edelleenkin jotain selvennystä siitä, että mitä Saeryos nyt sitten niin kuin tarvitsee operaation suorittamisen suhteen. Tokihan sitä varmaankin olisi kiva myöskin tietää, että miten homma käytännössä sattui toimimaan. Vaikka yleensä tieto kyllä lisäsi tuskaa ainakin sanonnan mukaan, mutta toisaalta kuitenkin se saattoi myös lievittää ongelmaa sillä, että tietäisi, ettei kyseessä ehkä ollutkaan niin paha operaatio kun olin päässäni kelannut asian. Tosin se voisi olla myöskin paljon pahempi operaatio, jota olin edes ajatellut, mutta toivottavasti se olisi ihan helppo oparaatio. En kuitenkaan oikeastaan uskaltanut odottaa mitään. Tai mitään muuta kuin, että Saeryos tietäisi sen, mitä tekee, koska en välttämättä halua kuolla kuitenkaan jonkun typerän virheen takia. Onneksi kuollutta ihoa ei sillä tavalla kuitenkaan ollut paljoa, mutta jonkun verran kuitenkin ja kyllä moinen totta puhuen pelotti. En kuitenkaan ole koskaan ollut minkäänlaisessa vastaavassakaan tilanteessa eikä minua ole kukaan koskaan leikannut.

Saeryos vastasi pian, että hommaan tarvittaisiin vaan joku terävä veitsi. Niin no tylpällä nyt olisi toki vaikeaa alkaa tekemään yhtään mitään, joten tietenkin. Tällä oli kuitenkin sopivat välineet huoneessaan. Voisimme siis mennä sinne tai voisi Saeryos hakea välineet tännekin. "Kai asian voisi hoitaa siellä huoneessasi, kun välineet kerta ovat siellä, niin eipä ainakaan tarvitse kiikuttaa niitä paikasta A paikkaan B ja taas paikkaan A", vastaan kyseiseen asiaan. Kiskon kuitenkin kimonon kunnolla päälleni, koska en kuitenkaan aikonut kaikelle kansalle kyseisiä jälkiä esitellä. Sitten jatkoin siitä ovelle haltian kuitenkin jatkaessa, että kyseinen toimenpide tulisi olemaan kyllä ihan turvallinen, koska siinä leikataan vaan kuollut iho pois eikä haava tulisi olemaan syvä. No ei se silti kovinkaan mukavalta kuulostanut, mutta ei se nyt ihan niin pahalta kuulostanut, mitä itse kerkesin jo ajattelemaan. Sen jälkeen olisi sitten vielä haavan pudistus ja parantaminen. "Enköhän sitten selviä..." sanon siihen ja astun ulos huoneesta, kun operaatio kerta nyt suoritetaan siellä Saeryosin huoneessa. Pääsin huoneesta tietenkin käytävään ja siitä jatkoin Saeryosin huoneen ovelle ja astuin suoraan sisään avattuani oven toki ensin. Ei siellä nyt kukaan kuitenkaan ollut, joten miksi pitäisi koputtaa ja saanhan oven itsekin auki, joten ei sitä tarvitse minulle erikseen avata.

Kun (mahdollisesti) Saeryoskin oli päässyt huoneeseensa(?), niin availin sitten taas sitä päälläni olevaa kimonoa niin, että sain sen ylävartaloni edestä pois. Kokonaan en sitä taaskaan riisunut, koska se ei ollut tarpeen eikä kimonon alla nyt oikeastaan ollut mitään, enkä aikonut kaikkea kyllä esitellä haltialle. Joka tapauksessa operaatio oli varmastikin helpompaa tehdä, jos makasin, joten asettaudun sitten makaamaan (siihen johonkin, joka toimittaa jotain operointialustaa?).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
21:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Rokurosta homma voitaisiin suorittaa ihan Saeryoselinermayorshiwaleriernan huoneessa, niin ei tarvitsisi kulkea edestakaisin. Ei siitäkään mitään vaivaa olisi ollut, mutta miten vain kävi. Rokuro lähti edeltä kohti sitä huonetta, joka haltialle oli annettu, vaikka hän oikeastaan vain säilytti siellä sidetarvikkeita sekä muita välineitä, mitä saattaisi tarvita hoitotoimenpiteissä. Lisäksi siellä oli ylimääräisiä futoneita ja vuodevaatteita sairastuneita varten, jos he tarvitsivat pidempää vuodelepoa. Lisäksi huoneen yhdellä seinustalla oli pöytä ihan vain sitä varten, että jos jotain hoitotoimenpiteitä pitäisi tehdä, Saeryoselinermayorshiwaleriernan olisi kovin vaikea suorittaa mitään hoitotoimenpiteitä maassa makaavalle potilaalle, kun ei itse oikein päässyt kumartumaan niin alas. pöytä oli riittävän korkealla, jotta hän pystyi työskentelemään seisaaltaan. Kovin usein Rokuron kaltaisia potilaita ei ollut ja haaveritkin hän yleensä paransi paikan päällä. Noki oli alkupäivät toipunut huoneessa ja samoin Shun oli aluksi vuodelevossa, kunnes he vahvistuivat riittävästi muuttaakseen omiin huoneisiinsa. Saeryoselinermayorshiwalerierna käytti yleensä aikansa, silloin kun ulkona ei ollut hyvä sää, järjestelemällä asioita sairastuvallaan, eli huoltamalla välineitä ja pitämällä huoneen siistinä. Hän tuuletti huoneen kuitenkin joka päivä, paitsi jos satoi, jotta se pysyisi sellaisessa kunnossa, että siellä pystyi sairaita auttamaan.

Saeryoselinermayorshiwalerierna poistui Rokuron jälkeen huoneesta ja sulki oven seuraten toista huoneelle. Rokuro oli jo marssinut sisään ja haltia tuli kiltisti perässä ja sulki oven. Rokuro alkoi riisumaan kimonoaan sen verran, että rintakehään pääsi edes käsiksi ja sillä välin Saeryoselinermayorshiwalerierna etsi kaapin kätköistä rasian, jossa oli asiaan kuuluvia välineitä ja valitsi sopivan veitsen. Hän oli tietenkin huolehtinut, että välineet olivat täydellisen puhtaita, kun niillä alettaisiin leikkaamaan jotakuta, vaikka tämä olikin ensimmäinen kerta, kun hän joutui leikkaamaan ketään. (eikö olekin lohduttavaa Rokuro? XD) Eikä hän mihinkään isompaan olisi edes suostunut, mistä voisi oikeasti olla vaaraa jollekin, ei hän mikään tyhmä ollut. Tässä hän ei poistaisi kuin kuollutta ihosolukkoa, joten siitä ei voisi aiheutua mitään vauriota, mitä hän ei jälkeenpäin pystyisi parantamaan.

Rokuro oli asettautunut jo makaamaan sen pöydän päälle (?) jolla homma hoidettaisiin, ja jolle oli levitetty lakana päälle, jotta siinä olisi hieman parempi maata. Saeryoselinermayorshiwalerierna riisui omat kaapunsa sen verran, että jäivät roikkumaan päälle vielä vyötäröllä olevan vyön varaan, koska leveät hihat olisivat ikävästi tiellä. Sen jälkeen hän sitoi hiuksensa huivin avulla pois tieltä, koska nekin olivat hivenen edessä muuten. Kun hän oli valmis, hän pesi kätensä ja siirtyi Rokuron luo. ”Oletko valmis?” Hän varmisteli vielä, ennen kuin aloitti saatuaan myönteisen vastauksen (?). Hän asetti toisen kätensä Rokuron rinnalle ja alkoi varovasti leikkaamaan kuollutta ihoa pois. Samalla hän yritti voimillaan lievittää kipua, mutta kyllä se varmaan ikävältä tuntui, vaikka hän parhaansa mukaan paransikin haavaa sitä mukaa, kun sai kuollutta ihoa leikattua pois edestä. Operaatio ei hoitunut ihan hetkessä, koska Saeryoselinermayorshiwalerierna halusi edetä varovasti ja huolellisesti, ettei leikkaisi liian syvältä vahingossa tai jättäisi kuollutta ihoa parantuneen joukkoon. Onneksi hänen tuntoaistinsa oli hyvin herkkä ja näkö todella tarkka, joten hän sai nopeasti varmuutta työhönsä ja loppua kohden homma nopeutui ja helpottui. Koska kuollutta ihoa ei loppujen lopuksi ollut kauhean paljoa, hän sai melko pian Rokuron vamman parannettua ja laski veitsen alas. ”Mikä vointisi on nyt?” Hän varmisti vielä, koska oli tämä joka tapauksessa ensimmäinen kerta, kun hän teki jotain tällaista.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
22:00
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Vaikka Rokuroa selvästi epäilyttikin ja ehkä jopa pelotti, niin suostui tämä silti siihen, että Saeryos leikkaisi kuolleen ihon pois. Kyllä Yukimuraakin hermostutti Rokuron puolesta, vaikka hän Saeryosin taitoihin luottikin, enemmän kuin Ryuumein taitoihin. Ryuumein leikeltäväksi hän ei ikinä olisi Rokuroa päästänyt, mutta eihän tässä nyt leikattu kuin kuollutta ihoa pois. Kyseessä ei ollut mikään amputaatio tai elinleikkaus tai mikään muukaan oikeasti vakava ja sillä tavalla haltia saisi parannettua haavat loppuun. Saeryosilla oli yliluonnollisia parannusvoimia, joten mikä siinä voisi mennä vikaan? Yukimura jäi kuitenkin huoneeseen, koska ei uskonut voivansa pysyä rauhallisena toimituksen aikana. Rokuroa nyt tuskin auttaisi yhtään, jos hän olisi panikoimassa samassa huoneessa, joten parempi, kun hän pysyisi poissa tieltä. Niinpä hän jäi sitten kahdestaan Ruin kanssa huoneeseen, jonne laskeutui syvä hiljaisuus. Yukimura tunsi itsensä äkkiä kamalan väsyneeksi, päivä oli ollut kamalan raskas kaikkine ongelmineen ja ongelmat tuskin olisivat ohi tämän päivän osalta vieläkään.

Huokaisten hän istui lattialle ja painoi toisella kädellä otsaansa. Päätä särki ja hartiat ja selkä olivat jostain syystä todella jumissa, tiedä sitten mistä johtui. No eihän hän oikein tehnyt mitään muuta kuin seisoi päivässä kuusi tuntia vartiossa, että kuntoilun puutetta tämä varmaan oli. Taisteluharjoitukset olisivat todella tarpeeseen, ennen kuin hänen kuntonsa romahtaisi täysin sisällä istumisesta. ”Mikä päivä… En muistakaan hetkeen raskaampaa päivää, ellei linnan valtausta lasketa mukaan.” Hän huokaisi, ja siirsi käden otsaltaan toiselle hartialle ja yritti hieman hieroa sitä, mutta lihakset olivat niin jumissa, että kipeää teki. Hän luopui siitä suunnitelmasta ja taivutti hieman niskojaan verrytelläkseen kipeitä lihaksiaan edes vähän ja pyöritteli hetken hartioitaan, mutta eipä siitä juurikaan apua ollut. Lopuksi hän käänsi katseensa Ruihin. ”Kiitos kun autoit Rokuron kanssa, hän osaa välistä olla erittäin jääräpäinen.” Hän kiitti naista huolenpidosta sillä välin, kun oli ollut poissa. ”Aivan, se varavuode olisi syytä hakea.” Hän muisti sitten ja nousi vaivalloisesti ylös. Hän taisi alkaa olemaan liian vanha tällaiseen nuorison rakkausdraaman setvimiseen sun muuhun.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
22:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Huoneessa oli tosiaan ollut joku pöytä, joka oli näyttänyt siltä, että siinä kai suoritettiin jotain operaatioita. Sen päällä oli lisäksi lakana ja kyseisen pöydän päälle olin joka tapauksessa asettunut, koska ketään voinut leikata niin, että leikattava oli seisoelteen, koska siinä saattaisi sattua vaikka mitä. Leikattavalta voisi vaikka mennä jalat alta kovan kivun takia tai kivun takia voisi jopa pyörtyä. Mutta joka tapauksessa odottelin tulevaa kyseisen pöydän päällä ja tunsin kyllä, että olin ainakin hivenen hermostunut ja samalla näpläsin sitä kimononi hihan suuta, kun se nyt oli käden ulottuvilla. Tai no Yukimuran kimono oli eikä minun, mutta kuitenkin. Se nyt kuitenkin oli merkki siitä, että moinen toimenpide todella hermostutti ja samalla toki jännitti ja omalla tavallaan myös pelotti, koska ei minulla ollut kokemusta. Samalla myös pelotti sekin, että entä, jos Saeryos ei osannut hoitaa hommaa oikein ja tapahtuisi jotain?

Jännitys sen kun vaan kasvoi kasvamistaan, kun Saeryos kaiveli jotain välineitä kyseistä toimenpidettä varten ja lopuksi päätin sulkea silmäni, jos se auttaisi, jos en näkisi asian etenemistä mitenkään. Jatkoin samalla edelleenkin sen kyseisen kimonon ihan nypläämistä ja kun aikani asiaa jännitin ja stressasin melkoisesti jo tässä vaiheessa, niin alkoi se myös jonkunlaisena heikotuksena tuntumaan ja samalla pakokauhuna. Mutta hitto soikoon olin mies ja vaikka kukaan ei ollut edes koskenut vielä minuun mitenkään, niin tuntui siltä, että laskisin alleni. Säälittävää enkä kyllä menisi ikinä moista myöntämään, mutta kun tiesi sen, että se varmasti tulisi sattumaan. Totta kai tulisi, minultahan leikattaisiin ihoa pois ja vaikka kyseiset pari kohtaa olivatkin kuolleet eivätkä tunteneet mitään, niin niiden kuolleiden kohtien ympärillä oli kyllä ihan tervettä ihoa, joka tunsi, joten kuvilta ei kyllä ainakaan vältytty. Kamalan kivun ajatteleminen ei myöskään kohentanut oloani mitenkään ja tuntui kyllä, että voisin antaa ylenkin koska vaan, mutta mitään ei kuitenkaan ollut tulossa ylös.

Sitten Saeryos kysyi, että olinko valmis. En, eihän tällaiseen voisi koskaan olla valmis, mutta asia piti kuitenkin hoitaa, vaikka mielessäni kyllä kävi ottaa vaan jalat alle, vaikka en kuitenkaan käsittänyt, että miksi tein tästä näin vaikeaa itselleni. No, kerta oli ensimmäinen ja leikkaus kuin leikkaus kuulosti aina äärimmäisratkaisulta. "Tämän valmiimmaksi ei varmasti voi tullakaan", vastasin lopulta kuitenkin jotain kysymykseen tajuten myös sen, että hermostuksissani olin nyplännyt siihen Yukimuran kimonon hihaan reijän. Hitto. Yukimura ei varmasti tulisi ihastumaan hihassa olevaan reikään. Tunsin kylmät väreet kehollani kun Saeryos toi toisen kätensä rintakehälleni ja samalla valmistauduin koetukseen lähinnä tosin vaan puristamalla silmiäni kiinni ns. paremmin. Tunsin kehoni nytkähtävän hieman kun tajusin veitsen pureutuvan rintakehäni ihoon enkä oikeastaan voinut olla enää siinä kohdassa hiljaa, jolloin kerroin selvästi tämän hetkiset fiilikseni parahduksen muodossa koittaen toki hillitä itseni samalla, vaikka kuinka halusin kiskoa veitsen pois ihostani. Kun homma eteni ja vaikka pystyinkin olemaan jotenkuten hiljaa jotain pieniä äännähdyksiä lukuunottamatta, niin tunsin seuraavaksi sen kun vasemmasta silmäni vierähti yksi yksittäinen kyynel, joka johtui ainoastaan kivusta. En voinut kovinkaan hyvin tällä hetkellä ja samalla olin huomaamattani jatkanut sen jo valmiiksi reikäisen hihan nypläämistä ja reikä taisi olla nyt astetta isompi.

Jonkun ajan päästä veitsellä kaivelu kuitenkin loppui ja taisi Saeryos sitten parannella haavan, johon ei onneksi enää sitten sattunut kun homma oli täydellisesti ohi. Jännityksen sun muun panikoinnin takia oloni ei kuitenkaan ollut kauhean hyvä, mutta eiköhän se tästä kohentuisi. Haltia kyseli seuraavaksi vointiani ja niin no... niin. Suhteellisen hyvä kai. Ainakaan kuollutta ihoa ei ollut enää, että kyllä varmaan sen suhteen hyvä, mutta jonkunlaista huimauksen tapaista tunnetta taisi jotenkin kai tuntea. Oikeastaan en ollut edes ihan varma, että mitä tunsin tällä hetkellä. Sen verran kamala kokemus tämä kuitenkin oli ollut, vaikkakin käytännössä aika pieni juttu. "Suhteellisen hyvä kai..." vastasin kysymykseen hieman ainakin epävarmana itsekin asiasta. En kuitenkaan saanut aikaiseksi nousta vielä mihinkään siitä enkä edes silmiäni auki, koska lähinnä yritin ns. keräillä itseäni takaisin kasaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 19.03.2016
22:35
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Olin jossain kohdassa mennyt hieman kauemmaksi istumaan lattialle kun Rokuro, Yukimura ja se joku pitkähiuksinen, jolla taisi olla se astetta oudompi nimi, jota en kyllä muistanut. Jos edes olin ymmärtänyt Yukimuran selitykset toisista oikein, että tämä oli se nimenomainen puuhaltia. No, mutta kuitenkin nämä pohtivat sitä, että oliko vielä jotakuta, joka voisi tietää mahdollisesti Rokuron ihon ongelmista jotain paremmin. Lopulta Yukimura päätyi siihen, että joku Ryuumei saattoi tietää. Ei kun aivan, Ryuumei oli se albiino, joka kävi lähinnä aukomassa päätään siellä mökillämme sen Hoshiyomin kanssa syyttäen kyseistä Hoshiyomia ihan kaikesta mahdollisesta. Kyllä minä hänet muistin. Mutta niin... Rokuro ei kuitenkaan halunnut tavata sitä kyseistä Ryuumeita ja kyseli sitten siltä haltialta, että mitä operaatiossa tarvittaisiin ja ilmeisesti pelkästään vaan veistä. Haltia selitti myös, että mitä hommassa tehtiin eikä se kyllä kovinkaan herkulliselta kuulostanut ja itse olisin ollut varmasti ihan shokin partaalla, jos minulle olisi pitänyt tehdä leikkaus. Pelkäsin asiaa jopa Rokuron puolesta, vaikka minulle ei kukaan nyt ollut leikkausta edes harkitsemassa.

Rokuro ja tämä kyseinen haltia kuitenkin lähtivät paikalta, koska operaatio suoritettiin tämän haltian huoneessa. Itse olisin kyllä lähtenyt livohkaan tästä huoneesta, jossa täällä joku olisi alkanut jotain kirurgista toimenpidettä suorittamaan, koska minähän en oikeastaan edes sietänyt nähdä vertakaan ja kaikki tuollaiset asiat ahdistivat ja järkyttivät aikalailla. Järkytyin kyllä suhteellisen helposti, tiesin sen. Yukimuraa kuitenkin taisi selvästi myöskin huolettaa asia ja varmaan tätäkin pelotti Rokuron puolesta. Kyllä he kuitenkin aika läheisiltä vaikuttivat. Ja eikös Yukimura sanonut, että he ovat ystäviä, vaikka ystävyys ilmeisesti alkoikin sillä, että Rokuro toimi Yukimuran alaisena palvelijana ja henkivartijana? No, mutta kuitenkin.

Yukimuralla puolestaan näytti olevan jotain niska- ja hartijakipuja. Tämä huokaili myös sitä, että päivä oli ollut kyllä melkoinen ja olin siitä kyllä samaa mieltä. Muutto tänne, niiden kahden kuolema, kokous, Rokuron ja Izumin ongelman ratkaisu ja se kun Izumin todellinen luonto paljastui ja välimme katkesivat siinä samalla. "Sanos muuta", totesin siihen. Yukimura kiitteli seuraavaksi siitä, että olin auttanut Rokuron suhteen, koska tämä osasi kuulemma olla joskus melkoinen jääräpää. "Ei mitään. Autan kyllä mielellään aina kun vain voin", totesin ja hymyilin hieman päälle. Sitten Yukimura alkoi selittämään siitä varafutonista ja nousi ylös. Nousin samalla itsekin ylös lattialta. "Mitä, jos haetaan se myöhemmin?" päätin kuitenkin ehdottaa. "Voin yrittää auttaa niska- ja hartijakipujesi kanssa, jos vaan saan. Pieni hieronta saattaisi tehdä hyvää ja saada lihakset vetreiksi ja veren kulkemaan paremmin", ehdotin, koska niska- ja hartijakivut olivat kuitenkin aika ikäviä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
23:45
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna yritti parhaansa mukaan olla piittaamatta Rokuron kivun aiheuttamista parahduksista. Se oli vaikeaa ja hän oli jo lopettaa homman kesken, kun tuntui, ettei hän pystyisi tähän, mutta jatkoi, koska halusi parantaa Rokuron. Hän hoki itselleen, että vaikka tämä sattui nyt, niin kohta helpottaisi ja sitten kaikki olisi taas hyvin. Tärkeintä oli, että kuollut iho saataisiin pois ja Rokuro voisi parantua. Lopulta se onneksi oli ohi ja Rokuron rintakehä oli taas terve. Rokuro puolestaan näytti melko järkyttyneeltä ja vastasikin vähän epävarmasti vointiinsa, mutta kai hän ihan hyvin omien sanojensa mukaan voi. ”Lepää ihan rauhassa niin pitkään kuin tarvitsee. Jos uskot pääseväsi ylös, niin voin auttaa sinut futonille, siinä nyt kuitenkaan ei ole kauhean hyvä maata, jos et jaksa heti palata huoneeseesi.” Saeryos tarjosi apua. ”Olen pahoillani, että jouduin tuottamaan sinulle tuskaa, mutta nyt vamman ei pitäisi enää vaivata. tarvitsetko vettä tai jotain?” Haltia kysyi vielä pahoitteluittensa jälkeen. Kyllä Rokurokin sen tiesi, että se oli ollut välttämätöntä, mutta kyllä se silti pahalta tuntui, kun joutui satuttamaan, vaikka hyvänkin tarkoituksen vuoksi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 19.03.2016
23:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ensin Shunin ja Hakidonmuyan kuolema, sitten kokous, jonka jälkeen Rokuron ja Izumin ongelmien selvittäminen, joka paisui ihan järkyttäviin mittoihin. Sitten Ruin ja Izumin välien pilalle meno ja ongelmat Izumin kanssa ja nyt Rokuron vammat. Oli tämäkin hyvä alku uudessa asuinympäristössä Ruille ja Izumille, etenkin Ruille, koska tämä vaikutti olevan astetta herkempi kuin Izumi. Joten kyllä päivä varmasti oli ollut raskas Ruillekin. Mutta tämän päivän ehdottomasti parhaimpia puolia oli Rui ja se korvasi hyvin koko muun päivän katastrofaalisuuden. Nainen vastasi hymyillen, ettei Rokuron auttaminen ollut mitään ja hän auttoi mielellään. Niin, hän oli kiltti ja välittävä ja sellaiset henkilöt olivat nykyisin harvassa. Yukimura toivoi, että Rui ja Izumi saisivat välinsä vielä kuntoon, olisi ikävää, jos heille tulisi samanlainen välirikko, mitä Yukimuralla ja hänen veljellään oli.

Seuraavaksi kuitenkin se futon ja Rui ehdotti, että jos jätettäisiin se futon myöhemmäksi. Tämä myös ehdotti, että voisi hieroa Yukimuran niskoja ja hartioita, koska oli ilmeisesti huomannut niiden ikävän tilanteen. Lupaakin tämä toki pyysi, mutta Yukimuraa ei tarvinnut kyllä kauheasti suostutella. ”Se voisi tosiaan tehdä hyvää, joten sait ylipuhuttua.” Yukimura vastasi hymyillen. Hänellä ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan, että kaunis nainen hieroi häntä, ehei, päinvastoin. Sen pidemmittä puheitta hän veti kimononsa alas, vyötäisille roikkumaan, ei nyt herran jestas kokonaan alas (vielä). Ihan vain, koska vaate hankaloitti hommaa kuitenkin jonkin verran tai näin hän aina toimi, kun Rokuro hieroi häntä ja oli häntä naispalvelijattaretkin aina silloin tällöin hieroneet ennen Rokuroa, joten ei hän oikein muutakaan tapaa tiennyt asian suorittamiseen eikä oikeastaan edes ajatellut, että vaatteet olisi ehkä voinut pitää ihan päälläkin. Sitten hän asettui melko myllätylle futonille makaamaan vatsalleen odottamaan palvelua.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.03.2016
00:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Jos äskeiseen vertasi, niin kyllä olo siihen verrattuna ihan suhteellisen hyvä oli. Toivottavasti moista ei tarvisi enää koskaan kokea uudestaan. Pitäisi varmaankin koittaa välttää Izumia parhaansa mukaan, koska nainen tuntui olevan erittäin oikukas tapaus sitten todellisuudessa, vaikka antoikin aluksi ihan toisen kuvan itsestään. Luulin tosiaan, että hänen kanssaan lapsihankkeestakin olisi voinut tulla jotain, mutta pitäisikö se nainen sitten vaan unohtaa ja ottaa heti muka naista kehiin sillä verukkeella, että joku toinen olisi halvempi tapaus ellei jopa ilmainen? Entä, jos Izumi nyt sitten kuitenkin olisi raskaana? Siinä tapauksessa en välttämättä edes halua mitään vaihtoehtoista lasta jonkun toisen kanssa. Mutta nyt ei kyllä puhuttu naisista ja lapsista vaan siitä, että mikä fiilis mahtoi tällä hetkellä olla. Ylös en edelleenkään jaksanut yrittää ja olo oli ehkä hieman väsynytkin, mutta olihan päivä ollut kyllä melkoinen. Saeryos sanoi pian siitä, että voisin levätä ihan rauhassa niin pitkään kun vaan tarvitsee. Niin no ehkä kukaan ei moisen jälkeen ryntää heti ulos pää kolmantena jalkana eikä tässä nyt sinänsä kiirekään mihinkään ollut. Jatkoi toinen vielä siitä, että voisi auttaa minut futonille, jos uskon pääseväni ylös, koska tässä ei haltian sanojen mukaan ollut hyvä maata tai mukava, mikä oli kyllä totta. "Ehkä pitäisi koittaa..." sanon siihen, mutta suhteellisen hiljaa, mutta eipä tässä nyt huutaakaan tarvinnut alkaa.

Seuraavaksi Saeryos sanoi olevansa pahoillaan, että joutui tuottamaan moista tuskaa minulle. "Ei se mitään... Se oli välttämätöntä..." sanon siihen ja ymmärsin kyllä toki, että se oli pakko. Tämä kyseli myös, että tarvitsenko vettä tai jotain. "Kai vesi voisi ihan hyvää tehdä", vastaan kysymykseen. Avasin samalla silmiäni ja koitin seuraavaksi päästä istumaan, vaikka se tuntui kyllä yllättävän vaikealta moisen jälkeen vaikka ei mihinkään nyt sillä tavallaa enää sattunut. Vilkaisin myös samalla sitä kimonon hihaa ja kyllä, olin saanut siihen kyllä melkoisen reijän tuon aikana. Yukimura tykkäsi varmasti hyvää kun vaan näkisi sen. Mutta niin, futonille piti päästä, joten koitin sitten päästä jotenkin alas pöydältä nyt ensi alkuun.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.03.2016
00:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Yukimura ilmoitti, että kyllä niska- ja hartijahieronta voisi tehdä ihan hyvääkin, joten sain ylipuhuttua tämän. Siihen ei kyllä näköjään paljoa vaadittu ja enhän nyt toki olisi asiasta väittelemäänkään ruvennut. Hymyilin vaan päälle ja oli Yukimurakin selvästi hymyillyt siihen. Mutta olisihan se varmaan mukavempaa, että niskat ja hartija olivat taas kunnos kuin, että joutuisi olemaan niskat ja hartijat ihan kipeinä. Eikä se nyt suuri vaiva kuitenkaan ollut. Olin aina välillä myös hieronut Izumin jumissa olleita hartijoita. Ja Izumista puheenollen, oli Izumi toki myös ihan mukavakin, vaikka näitäkin päiviä sattui aina välillä. Tai nykyään liian useinkin enkä vaan pystynyt enää nielemään sitä, että näin miten Izumi toimi, mutta en puuttunut asiaan mitenkään. Se nyt kuitenkin Izumista, koska ei Izumi mitenkään liittynyt Yukimuran hartijoita tai niskaan tai hartijoiden ja niskan jäykkyyteen ja kipuun.

Seuraavaksi oli kuitenkin Yukimuran vuoro kiskoa kimonoa päältään pois, vaikkakaan ei toki kokonaan. Niin no olihan vaan tekemässä niska- ja hartijahieronnan (ainakin toistaiseksi XD) joten ei kai tässä vaatteita kokonaan nurkkaan heitetty. Seuraavaksi Yukimura asettui sen futonin päälle, jossa Rokuro ja Izumi olivat harraneet sitä kyseistä jumppaustuokiotaan, joten olihan futoni juuri sellaisen näköinen. Lakanoiden vaihto olisi kyllä varmasti ollut paikallaan, mutta sama se. Astelin toki myös kyseisen futonin ja Yukimuran luo. Nostin mustan kimononi hihoja ylemmäksi ja kyykistyin siihen tämän tasolle, koska hieronta seistenkään ihan onnistunut kuitenkaan. Toin käteni miehen niskan ja hartijoiden alueelle alkaen sitten tietenkin hieromaan. "Saa sitten sanoa, jos hieronta on liian kovakouraista", sanon, koska vaikka nyt näytinkin aika hentoiselta, niin olin pari kertaa Izumiakin hieronut melko ronskein ottein, mutta Izumi kyllä on nainen ja kaikilla on erilainen kipukynnys, että se nyt riippuu ihan henkilöstä, mutta kunhan sanoin asiasta kuitenkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.03.2016
00:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Rokuro vastasi, että voisi hän yrittää siirtyä lepäämään ihan futonille, niin olisi sitten mukavampi toipua. Onneksi sellaisen sai nopeasti haettua kaapista ja laitettua valmiiksi ja Saeryoselinermayorshiwalerierna asetteli sen lähelle pöytää, jotta Rokurolla ei olisi pitkä matka siirtyä. Vaikeaa se toki hänelle oli, mutta kyllä se ihan kiitettävän nopeasti hoitui, kaikki vuodevaatteet kun olivat paikallaan ja patja vain taiteltu kaappiin, josta se tarvitsi vain hakea ja avata. Ehkä lakana nyt ei ihan suorassa ollut, mutta Rokuro saisi sen varmasti itse suoristettua, jos se haittaisi. Lisäksi Rokuro sanoi, ettei kivun aiheuttaminen haitannut, koska ymmärsi kyllä sen välttämättömyyden. Vesikin tälle kelpasi, joten Saeryoselinermayorshiwalerierna meni hakemaan vettä. Hän kävi huoneessa sen verran harvoin ettei siellä mitään vettä valmiina ollut ja äsken hän oli (ainakin leikisti) hakenut viereisestä kylpyhuoneesta vettä, mutta ei käsienpesuvettä voinut antaa toiselle juotavaksi… varmaankaan. Hän siis veti kaapunsa takaisin päälleen ja riisui huivin pois ja lähti hakemaan lisää vettä kannun kanssa ja palasi pian etsien kupin, johon kaatoi vettä Rokurolle. Rokuro oli päässyt istumaan pöydälle ja yritti selvästi päästä alas siltä. Niinpä haltia jätti vesikupin hetkeksi ja meni auttamaan miestä alas pöydältä. (?) Tämän jälkeen hän auttoi Rokuron futonille istumaan (?) ja haki vesikupin ja vei sen Rokurolle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 20.03.2016
00:36
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

En tiedä, että oliko väärin kuvailtu, mutta olo oli kuin haudasta nousseella juuri tällä hetkellä, vaikkanaan en toki voinut tietää, että miltä haudasta nousseelta tuntui (paitsi, että onhan Rokuro noussu siinä metsäropessa haudasta, tosin kaivuu hommista, mut kuitenkin XD), koska en pahemmin ollut kuolleista heräämistä harjoittanut. Saeryos näytti asettavan futonia paikalleen ja lähinnä se hoitui niin, että tämä vaan kaivoi futonin esiin ja avasi ja siinä se sitten oli. Lakana nyt näytti hieman olevan mytyssä, mutta ihan se ja sama. Se oli vaan lakana eikä minulla nyt ollut intoa laittaa sänkyä kuntoon ja lepäämiseen se nyt vaan oli tarkoitettu kuitenkin. Saeryos kuitenkin päätti sen vesikyselyn jälkeen lähteä huoneesta kaiketi hakemaan sitä vettä, vaikka olihan tuossakin vettä. Mikä sitä vettä muka vaivasi kun se ei kelvannut? No, mutta sama se. Saeryos tuli melko pian takaisin. Oli tämä näköjään saanut myös kaapunsa taas kunnolla päälleen. Itse en pahemmin ollut saanut kimonoa edes kunnolla päälleni, mutta ihan kuinka vaan.

Seuraavaksi Saeryos tuli auttamaan minut alas pöydältä, jolloin matka jatkui futonille huiman metrin verran tai noin metrin verran ja haltia auttoi minut sen jälkeen istumaan siihen futonille. Sitten pitkähius haki sen vesipukin vesineen ja ojensi sen minulle. "Kiitos", kiittelin ja otin kupin vastaan. "Ja kiitos avusta", kiittelin vielä siitä, että tämä oli hoitanut rintakehäni kuntoon. Join sen veden kupista, jonka ojensin takaisin miehelle ja sen jälkeen asettauduin makaamaan siihen futonille ja suljin samalla taas silmiäni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.03.2016
00:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura makasi tyytyväisesti futonilla, jonka petivaatteet olisi toki voinut vaihtaakin, mutta ei sitä nyt tähän hätään jaksanut tehdä. Ja seksiähän siinä vain oli harrastettu, oli sitä siinä tehty ennenkin, joten vähät pienistä. Rui kumartui hänen viereensä ja alkoi hieromaan Yukimuran kipeitä lihaksia. Hän naurahti hieman, kun nainen pyysi sanomaan, jos hän hieroi liian kovakouraisesti. ”Saat kyllä siinä kohtaa hieroa aika kovakouraisesti.” Yukimura totesi, koska ei Rui varmastikaan kovakouraisuudessa Rokuroa päihittänyt. Tämän hieronnan jälkeen paikat olivat yleensä niin hellänä, että vanhaa kipua ei huomannut yksinomaan siksi, että hieronnan jälkeinen kiputila oli pahempi. Yleensä sen jälkeen toki lihakset olivat kunnossa, mutta se jos mikä oli kidutusta. Ruin hieronta oli hellää, mutta toki tällä oli riittävän voimakkaat otteet, että siitä edes oli mitään apua. Ja vaikkei olisikaan ollut, niin jo naisen kosketus hänen paljasta selkäänsä vasten tuntui hyvältä. ”Sinulla on todella pehmeät kädet.” Hän ilmoitti edes harkitsematta, että miten typerältä moinen kommentti kuulosti kesken kaiken hieronnan, mutta vähät siitä, tämä oli taivaallista.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  26  27  28  29  30  31  32  33  34  35  36  37  38  39  40  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com