Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  342  343  344  345  346  347  348  349  350  351  352  353  354  355  356  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 05.03.2019
12:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
GENNOSUKE

Muille näytti sake kyllä kelpaavan ja toisille vähän liiankin kanssa, mutta minkäs teki. Minusta taas tuntui, että olisi kyllä parempi jättää väliin, koska jos kyseessä todella oli joku vatsatauti, niin se tulisi aika pian muutenkin ulos. Mutta outoa oli se, että vatsatauti ei ollut loppuakseen ollenkaan. Olisikohan kyseessä jotain vakavampaa? Todennäköisesti sitten, mutta en vaan ollut varma, että mitä kummaa. No ehkä kaikki kuitenkin viittasi edelleenkin vaan vatsatautiin. Ehkä asia olisi sitten toinen, jos alkaisin vertakin oksentamaan. Sentään en kuitenkaan ollut ainakaan tähän hetkeen asti verta oksentanut. Välistä tuntui myös siltä, että minulla olisi päättymät darra, vähän niin kuin varmaankin Zelfallakin oli, koska Zelfa joi muutenkin lähes joka päivä, joten siihen oli selvä syy. Tai hän nyt joi darraankin ilmeisesti, että periaatteessahan Zelfalla ei darraa edes kerennyt olemaan. Mutta valitettavasti minun tilannetta ei voinut darralla selittää, koska en muutenkaan ole hirveästi alkoholiin koskenut ja kun kosken, niin tiedän rajani eli darrasta ei tarvitse kärsiä seuraavana päivänä.

Laskin katsettani siihen sakekuppiin, jonka seuraani liittynyt nainen oli täyttänyt ja tyrkännyt eteeni. No siinä se kuppi edelleenkin tönötti täysin koskemattomana, koska en päässyt juomisajatusta pidemmälle, koska kun sitä vaan ajatteli, niin ei jotenkin innostanut. Tosin sitten nainen kyseli, että olinko kunnossa, kun näytin hieman kalpealta hänen silmiinsä. Kysymys oli tullut kyllä hieman puun takaa enkä ihan ollut odottanut kysymystä. "No, jos totta puhutaan, niin en ehkä parhaimmassa, joten ehkä olisi parempi jättää saket väliin tällä kertaa... Olisiko täällä jotain rauhoittavaa teetä?" kyselin vielä loppuun, koska ei sitä tiedä, ehkä tee voisi rauhoittaa jotenkin vatsan temppuilua ja sillä teellä saisi varmasti myös paremmin pahan oksennuksen maun pois suusta, vaikka vessassa olinkin yrittänyt juoda vettä päälle tai lähinnä ns. purskutellut pahimmat maut suusta pois.
_____________________________________________________________

ROZU

Ilta oli jo pitkällä ja oli ollut miehien vuoro mennä viettämään polttareitaan. Meillä naisilla oli ollut polttarit jo päivällä ja kyseessä oli ollut hemmottelua kylpylässä. Rui ja Yuri olivat tykänneet valinnastamme ja he olisivat ilmeisesti voineet jäädä vaikka seuraavaksikin päiväksi hemmoteltavaksi, mutta kukapa ei. Se oli ollut todella rentouttavaa ja mukavaa minustakin. Mutta kaikki tosiaan loppuivat kyllä aikanaan ja lopulta olimme palanneet taas linnaan omiin hommiimme, koska miesten piti päästä viettämään myös polttareita ja ihan hirveää vajausta ei voisi linnaankaan jättää. Zelfa oli ilmeisesti varannut miehille kapakan, mutta kapakkaan oli lopulta lähtenyt Yukimuran ja Hyoman lisäksi kun vain kahdeksan, koska osaa ei kiinnostanut lähteä mukaan. Joitakin kaiketi olisi kiinnostanut, mutta yliluonnollisuus esti sen, joten hekin eli ilmeisesti vain Tsukihiko joitui jäämään. Toisilla taas ei ikä riittänyt eli teineillä.

Mutta olin tällä hetkellä kotona huoneessani laittamassa futonia nukkumiskuntoon, vaikka en ihan vielä ollut ajatellut nukkumaan mennäkään. Halusin vaan vaihtaa vuodevaatteet puhtaisiin ja ei sitä puolinukuksissa kyllä olisi enää jaksanut tehdä. Tosin yhtäkkiä ikkunalta kuului koputus ja valon jakosta päällen ei ollut vaikeaa arvata kuka siellä oikein mahtoi olla. Käännyin ikkunaa kohti ja avasin ikkunan edessä olevat puiset härpättimet (vai mitä onkaan XD) ja Tsukihikohan se siinä. "Iltaa, Tsukihiko... Olisi tänne ollut ovikin kyllä", totesin kuitenkin perään hieman huvittuneena tilanteesta, koska harvoin miehet yleensäkään ikkunoista sisään olivat täällä tunkeneet, mutta mikäs siinä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 05.03.2019
14:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KASUMI

Kalpea ja hieman sairaan näköinen mies, jolla oli pitkät mustat hiukset ja hämmentävän pitkät silmäripset, vastasi, ettei ehkä tosiaan ollut parhaassa kunnossa. No sen kyllä kieltämättä näki. Joten hän päätti jättää saken sikseen. Ihan viisasta, mutta tuossa kunnossa oli hieman erikoista, että hän edes oli täällä. Sitten mies pyysi ihan itse teetä. ”Tietenkin, käyn heti keittämässä sitä.” Kasumi vastasi ja muisti jopa hymyilläkin, ennen kuin jätti sakekannun pöytään ja nousi ylös ja kumarsi vielä, ennen kuin lähti kohti tiskiä ja takahuonetta, jossa keittiötilat olivat. Omistaja tosin ihmetteli, mitä hän oikein hommasi tai lähinnä miksi ihmeessä hän nyt teetä alkoi keittämään. No koska maksava asiakas pyysi sitä. Äijästä välittämättä Kasumi keitti veden ja kaatoi teepulverin päälle kulhoon ja vispasi teen ja laittoi tarjottimelle, jonka kanssa palasi takaisin ja polvistui miehen viereen ja asetti teekulhon tämän eteen. ”Anteeksi että kesti, olkaa hyvä. Toivottavasti se kelpaa, teenkeitto ei ehkä ole ihan vahvuuksiani.” Hän sanoi muiden naisten ehkä vähän vilkaisten, että mitähän ihmettä täällä nyt alettiin teetä tarjoilemaan.
_____________________________________________________________

TSUKIHIKO

Rozu tuli avaamaan kaihtimet ikkunan edestä ja hieman huvittuneena totesi, että olisi täällä ovikin ollut, mitä voisi käyttää. ”Tietenkin, mutta se ei olisi puoliksikaan yhtä romanttista.” Tsukihiko sanoi hymyillen ja istuen samalla ikkunalaudalle ja ojensi Rozulle kimpun sinisiä laventelivuorililjoja. ”Ja näiden tuominen sinulle vaati hieman enemmän tunnelmaa.” Hän sanoi sitten. Tosin Rozulla näytti olevan futonin laitto kesken, että hän oli varmaan aikeissa mennä nukkumaan. ”En kai häirinnyt pahasti?” Hän varmisti sitten, koska välillä pääsi unohtumaan, että muilla oli hieman erilaisempi vuorokausirytmi.

// Kukkakuva: https://assets.bakker.com/ProductPics/810x978/92113-00-BAKI_20120427213400.jpg

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 05.03.2019
15:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
GENNOSUKE

Kun nyt olin päässyt kyselemään teestä, niin nainen vastasi, että kyllä sellaista olisi ihan mahdollista saada ja hän kävisi keittämässä sitä heti. "Kiitos", vastasin naiselle hymyillen samalla hieman itsekin takaisin. En vaan ollut varma siitä, että tarjoiltiinko kapakoissa ylipäätään teetäkin, koska... no jos totta puhuttiin, niin tämä oli enemmäisen kerta kapakassa koskaan. Ei ole ollut ennen tarvetta käydä moisessa eikä sellaiseen oikein ollut edes aikaa silloin, kun Igojen ja Kougien välillä oli vielä sota. Ei niinä aikoina vaan ollut aikaa miettiä sitä, miten pääsisi helpoiten kapakkaan vetämään sakea tai jotain muuta, koska koko ajan piti miettiä selviämistä sodasta. No, mutta se menneistä, olihan se hyvä, että teetä löytyi. Nainen vaikutti ihan mukavalta oikeastaan, mutta totta kai... se kuuluu tietenkin myös asiakaspalveluun. Jos porukka olisi täällä ärsyttävää, niin ei kai täällä olisi asiakkaitakaan.

No, mutta kuitenkin jonkun ajan päästä samainen nainen palasi takaisin teen kanssa ja asetti kulhon eteeni. Hän tosin pahoitteli seuraavaksi sitä, että oli kestänyt hieman. "Ei se mitään. Ei se nyt niin kauaa kuitenkaan kestänyt, mutta kiitos", vastasin naiselle, joka jatkoi vielä, että toivottavasti juoma kelpaisi, koska teenkeitto ei ollut hänen vahvuuksiaan. Muiden naisten silmissä tämä oli kuitenkin selvästi hieman outoa, mutta ihan ymmärrettävää, kun kyseessä nyt oli polttarit ja harvoin kukaan nyt varmaan teetä tuli lipittämään polttarien ajaksi. Maistoin kuitenkin eteeni tuotua teetä ja kyllä se minusta ihan hyvää oli ja ainakin se oli selvästi teetä. Oboron teet kun olivat olleet lähinnä vaan kuumaa vettä tai joskus ihan vaan pelkkä pannu. Ainakin sen jälkeen, kun silloin aikoinaan Osakaan muutimme tämän nykyisen porukan seuraksi (vai oliks se jo Himejin aikaan XD). "Hyväähän tämä on", kerroin mielipiteeni, kun nainen nyt ei ollut varma osaamisestaan, mutta turhaahan hän kainosteli, hyvinhän se teenkeitto oli onnistunut. "Teetä? Olemme polttareissa, Gennosuke. Tee kuuluu sitten teekesteihin... Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?" Zelfa kyseli seuraavaksi. "Niin... Mitä vikaa teessä muka on?" kysyin siinä kohdassa puolestani. "Sitä vaan, että harvoin polttareita potkaistaan käyntiin teellä. Jäät kaikesta hauskasta paitsi", Zelfa jatkoi. No en ollut kyllä aikonutkaan tulla paikalle juomaan päätäni täyteen muutenkaan. Mutta ei siinä, jos se oli Zelfan mielestä kivaa. Zelfa nyt oli muutenkin selvästi nauttinut jo pari liikaa, kun näytti menevän sen verran lujaa ja seuraavaksi hän oli menossa tanssimaan sen seurassaan olevan naikkosen kanssa.
___________________________________________________________________

ROZU

Kun olin maininnut hieman huvittuneena ovesta Tsukihikolle, niin kyllä hän toki tiesi, että ovikin oli keksitty, mutta se ei olisi ilmeisesti yhtä romanttista hänen mielestään. "No siinä sinä olet kyllä oikeassa", tokaisin hymyillen itsekin, koska olihan tämä edelleenkin aika huvittavaa tunkea ikkunasta kylään, vaikka ei Tsukihiko ihan sisällä vielä ollutkaan, vaan lähinnä istui ikkunalaudalla. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska seuraavaksi Tsukihiko ojensi kaunista kukkakimppua, jotka olivat selvästi laventelivuorililjoja, jotka oli kauniin sinisiä. Sininen oli muutenkin lempivärini, mikä oli varmaan muutenkin tullut jo kaikille aika selväksi, koska pukeutumisenikin koostui lähinnä sinisistä vaatteista ja myös sisustus huoneessani oli suurimmaksi osaksi sinistä. Mutta vielä siihen ikkunasta sisääntuloon eli kukkien tuominen vaati myös hieman enemmän tunnelmaa. Punastuin siinä kohdassa hieman ainakin, mutta otin kukat vastaan. "Ne on kauniita ja väri on ihana. Tuoksukin on ihana. Mistä tiesit, että juuri nämä ovat lemppareitani?" kyselin seuraavaksi kääntäen katsettani hymyssäsuin Tsukihikoon. Tsukihiko puolestaan huomasi kuitenkin futonin laittamiseni seuraavaksi ja kyseli, että ei kai hän häirinnyt pahasti. "Et suinkaan... Vaihdoin vain puhtaat vuodevaatteet, ettei sitten joskus yöllä tarvitse vaihtaa ja nyt oli aikaa. Mutta en minä muuta tehnyt eli et häiritse ollenkaan", vastasin. "Aivan... Haluatko tulla ihan sisällekin asti?" kyselin Tsukihikolta seuraavaksi, koska ei ikkunalaudalla varmaan ihan niin mukavaa ollut, ellei sekin kuulunut romantiikkaan ja tunnelmaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2019
11:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HYOMA

Hyoma oli päättänyt edes yrittää, koska ei hän nyt jaksanut alkaa murjottamaan, vaikka hän olisi arvostanut hieman toisenlaista ratkaisua tämän illan suhteen. Kumpikin Hyoman seuralaisista vaikutti kuitenkin ihan mukavilta ja asiallisilta, kun otti huomioon heidän ammattinsa. Mutta äänestä päätellen kummatkin olivat melko nuoria, minkä tähden oli hivenen huolestuttavaa, miten kiihkeästi he olivat Hyomassa kiinni. Varmaan pelkäsivät, että hän unohtaisi heidän olemassaolonsa, jos ei ollut jatkuvassa kosketuksessa. Siitä nyt kuitenkin oli aikaa, kun Hyoma oli vastaavanlaisissa paikoissa aikaa viettänyt ja hän oli hieman enemmän samaa ikäluokkaa, eikä sitä paitsi varattu. Olkoonkin, että ei se kauheasti muitakaan täällä häirinnyt. Yukimuralla oli tavanomainen naistennauratusvaihde päällä ja se kyllä tehosi selvästi.

Hyoma yritti olla varovainen sakensa suhteen, mutta hänestä tuntui, että kuppi ei tyhjentynyt lainkaan ja työt täyttivät sitä mukaan kuppia uudestaan, kun hän sai sitä tyhjäksi. Gennosukelle taas ei sake kelvannut ilmeisesti ollenkaan, koska tälle tuotiin teetä seuraavaksi. Zelfaa moinen ihmetytti melkoisesti, että täällä nyt ollut tarkoitus teekestejä pitää. No ymmärrettävää, kun Oboro oli tyhjän teepannun kanssa aina ovella kun Tenzenin valvova katse suinkin vältti. Kerrankin sai ihan sitä teetäkin, niin ei kai sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä? Mutta Gennosuke oli vaikuttanut jo jonkin aikaa olevan sairaana ja mitä Hyoma oli kysellyt, ei tämä itsekään ollut varma mikä hänen oli. Ja Yuri oli tapansa mukaan huolissaan ja patisti Hyomaa kyselemään Gennosukelta, koska hän oli kysellyt itse jo sen verran, että Gennosukea hermostutti. Ja Gennosuke taas patisti Hyomaa sanomaan Yurille, että jättäisi hänet rauhaan. (?) Ei ollut helppoa, mutta toivottavasti Gennosuken olo kohentuisi.

TSUKIHIKO

Rozu oli selvästi otettu kukkakimpusta, mutta tietenkin oli. Kuka nainen sanoisi ei kukille? No joku ehkä, mutta Tsukihiko ei tuntenut yhtäkään, joka olisi moisesta lahjasta loukkaantunut. Kukkavalintakin oli osunut nappiin, kun Rozu kysyi, mistä Tsukihiko tiesi, että kyseiset kukat olivat hänen suosikkejaan. ”Kunhan arvasin. Tulit niistä eniten mieleen.” Tsukihiko vastasi tyytyväisenä siitä, että oli onnistunut ilahduttamaan Rozua. Aina tämä vahtivuoron voitti. Eikä Tsukihiko ollut edes häirinnyt, koska nainen oli vain vaihtanut valmiiksi vuodevaatteita. Sitten tämä kysyi, tahtoiko Tsukihiko tulla ihan sisällekin ikkunalta. ”No mielellään, ennen kuin joku huomaa, että olen jossain ihan muualla hoitamassa vahtivuoroa. Kiitos.” Tsukihiko sanoi ja astui ikkunalta ihan huoneen puolelle toivoen, ettei kukaan ollut hoksannut. Sitten hän sulki kaihtimet, ettei hänen loisteensa herättäisi liikaa huomiota, ennen kuin kääntyi Rozun puoleen. ”Älä sitten kerro kellekään.” Hän sanoi naiselle, kun hänen nyt pitäisi kuitenkin olla vahdissa, eikä flirttailemassa Rozulle. Mutta ehkä Rozu ymmärtäisi, että välillä oli otettava omia vapauksia, kun niitä ei juuri muuten saanut. Tai päivisin Tsukihiko tietenkin olisi saanut tehdä mitä vain ja hänen oma vikansahan se oli, että käytti vapaa-ajan nukkumiseen. Mitään epäreiluahan siinä ei ollut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2019
12:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Olin saanut juomat eteeni samaan malliin niin kuin muukin porukka, joidenka kupit täyttyivät itse kullakin aika tiuhaan tahtiin. Gennosuke tosin oli mieluummin tyytynyt teehen, mutta hän nyt ei muutenkaan näyttänyt voivan kovinkaan hyvin tänäkään päivänä. Ichirolla puolestaan näytti menevän vähän liiankin kovaa oman seuransa kanssa ja hänen kuppinsakin oli tyhjentynyt ja täyttynyt jo monia kertoja, etten sisänsä enää ihmetellyt menoa. "Pitäisikö sinun vähän niin kuin rauhoittua?" yritin hillitä vieressäni istuvaa Ichiroa kaikesta huolimatta. Eikö hänellä ollut muutenkin jotain säpinää tai kipinää Asamihimen kanssa? Mahtoikohan olla enää tämän illan jälkeen, jos Asamihimeltä kysyttäisiin? Toisella puolellani puolestaan oli Yukimura naisineen ja hän luuli selvästi olevansa taas sinkkumies, kun puheli siihen malliin seuralleen. En sitten tiennyt, mutta kai talon naisetkin nyt tiesivät, että tässä oli polttarit menossa ja Yukimurakin oli menossa naimisiin? Vai mitä Zelfa oli oikein kertonut, kun oli varannut kapakan meille? Vai olivatko polttarit oikeasti normaalistikin tällaiset, että kun oman naisen silmä vältti, niin mies oli melkein pelehtimässä jonkun huoran kanssa? En ollut koskaan ollut polttareissa, vaikka minulla nyt olikin veljiä, jotka olivat ainakin olleet naimisissa. He eivät vaan olleet polttareita pitäneet tai sitten olen vaan missannut sellaiset. Mutta tältäkö polttareissa aina näytti? "Älä sinä nyt puutu tähän, Rokuro", Ichiro vastasi sen kuuloisena, että sake oli noussut jo osin ainakin hänen päähänsä. No olihan hän vapaata riistaa juu ja aikuinen mies, että ei sen puoleen, mutta hankkisivat sitten edes huoneen. Nainen, kun oli alkanut hiplimään Ichiroa siihen malliin, että kohta he olisivat jo seuraavalla levelillä.

"Zelfa? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn... Kun varasit kapakan käyttöömme, minkä sanoit tilaisuudeksi?" kyselin Zelfalta, joka istui vastapäätäni oman seuransa kanssa, kun nainen oli näköjään ihan Zelfan syliinkin päättänyt istua ja juotti Zelfaa. Vähän epäilin, etten varmastikaan saisi vastausta häneltä, kun noin lujaa näytti sielläkin menevän. "Mitä? Sanoitko jotain?" Zelfa kyseli ja kyllä hänkin selvästi oli ainakin nousuhumalassa. "Kysyin, että minkä sanoit tilaisuudeksi, kun varasit kapakkaa?" kysyin uudestaan. "Mene vaan kakkaamaan, mitä sinä lupia siihen kyselet, aikuinen mies?" Zelfa vastasi. "Ei, kun mitä sanoit, kun tilasit tai varasit kapakan meille?" kysyin jälleen uudestaan. "Aivan, minustakin se on hyvä idea", Zelfa vastasi ja nyt meni kyllä ohi ja kovaa. Mistä hän puhui? "Baarimikko! Tänne tarvittaisiin selvästi lisää kuppien täytettä!" Zelfa huuhdahti. Toin toista kättä otsalleni siinä kohdassa, että ei voinut olla totta, mikä taulapää. "Älä nyt, Rokuro. Ota sakea, se piristää", Ichiro totesi ja seuraavaksi yksi nainen oli täyttämässä kuppiani, jossa oli ollut jo ennestäänkin täytettä ja tyrkkäsi sen lähemmäksi hymy melkein korvissa asti. Onneksi Ichiro oli tuollainen vain kännissä eikä normaalisti. Ja onneksi Ichiro ei ollut usein kännissä. Olisi pitänyt estää Zelfaa heti, kun edes kuulin hänen polttari-ideansa. Hyoma ei myöskään näyttänyt ihan hirveästi siltä, että arvostaisi kapakkapolttareita, mutta oli selvästi yrittänyt olla mukana. Raizo taas ei näyttänyt edes yrittävän, koska oli muutenkin täysin eristäytynyt porukasta ja jäänyt baaritiskin luo juoruamaan jonkun naisen kanssa. Mitähän tästäkin vielä tulisi? Meno näytti siltä, ettei mitään häitä koskaan edes tulisi. Ei tässä ollut muuta kuin katastrofin ainekset kasassa.
_____________________________________________________________

ROZU

Tsukihiko oli ilmeisesti vain arvannut, että juuri kyseiset kukat olivat olleet suosikkejani. Ilmeisesti kukat olivat myös muistuttaneet minua jotenkin. "Ainakin se meni nappiin", tokaisin edelleenkin hymyillen. Tsukihiko oli selvästi tyytyväinen kukkavalintasuoritukseensa ja olihan siihen toki syytäkin. Niille pitäisi vaan löytää maljakko jostain, mutta kaikki maljakot olivat tietääkseni alakerrassa tai ei minun huoneessani kyllä mitään sellaisia ollut, johon kukat olisivat voineet sopia. Mutta sitten siihen, että halusiko Tsukihiko ihan sisällekin asti vai oliko tällä parempi ikkunalaudalla. Ilmeisesti sisälle pääsy olisi kuitenkin mukavempaa, varsinkin sen suhteen, ettei kukaan saisi huomata hänen livistäneet vahtivuorosta. "Ahaa, sinä siis livahdit sieltä", naurahdin hieman väistyen sen verran, että Tsukihiko pääsisi sisälle ikkunalta. "Olisitko sinäkin sitten paha poika?" kyselin leikilläni, kun Tsukihiko oli niin sanotusti haistattanut vahtivuorolle pitkät ja oli mieluummin tullut ikkunalleni kukkien kanssa. Ikkunan suljettuaan Tsukihiko kääntyi minun puoleeni ja jatkoi vielä, ettei kenellekään saisi kertoa hänen retkestään. "En tietenkään", tokaisin siihen kukkaset käsissäni edelleenkin, koska en niille ollut vielä paikkaa löytänyt.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2019
15:41
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Ilta oli todella mukava ja Yukimura oli päässyt muutaman tytön kanssa jo hyvin juttuun. Yuriko ja Haru olivat hänen seurassaan ensin, mutta sitten Kamanosuken seurana ensin ollut Mayumi alkoi myös liittyä heidän seuraansa, kun Kamanosuke ei selvästi kaivannut tätä kauheasti. Kaikki kolme olivat todella sieviä ja mukavia ja nauroivat Yukimuran jutuille, olivat ne hauskoja tai eivät. Sitten Rokuro alkoi tapansa mukaan murehtimaan muista ja nyt Ichirosta, jonka pitäisi rauhoittua, vaikka Yukimurasta tämä ei osoittanut mitään merkkiä siitä, että olisi mennyt yli. Tämä sitten sanoikin, että Rokuro voisi itse ottaa iisisti, minkä jälkeen Rokuro yritti saada Zelfasta jotain irti, mutta ei oikein saanut. ”Älä nyt viitsi murehtia Rokuro, tännehän tultiin pitämään hauskaa.” Yukimurakin sanoi ja aikuisiahan tässä kaikki olivat, ei Rokuron tarvinnut muita paapoa. Tosin sillä välin Kamanosuke oli livistänyt johonkin ja kun Yukimura katsoi, mihin tämä oli mennyt, niin tämä oli menossa Raizon luo, joka hengaili yksin jonkun naisen kanssa. Kamanosuke oli mulkoillut heitä jo jonkin aikaa melko ärsyyntyneenä ja Yukimuraa alkoi itseä nyt hiukan huolettamaan. No tuskin hän mitään tyhmää tekisi, joten Yukimura keskittyi naisseuraansa. Ja se oli virhe, koska seuraavaksi kuului älähdys, kun Kamanosuke oli viskannut sakensa kupista naisen Raizon naisen päälle. ”Voit painua lepertelemään siitä jollekin muulle!” Tämä uhosi selvästi humaltuneena että hienosti sujui…
_____________________________________________________________

TSUKIHIKO

Rozullekin valkeni, että Tsukihiko oli ottanut omaa vapaata. ”No ajattelin, että Dorianille olisi ollut aika tyhjän kanssa selittää tilannetta, joten parempi kun luulevat, että olen vahdissa, niin kukaan ei pahoita mieltään.” Tsukihiko sanoi, koska tuskin hän nyt niin kauan viipyisi, että mitään katastrofia ehtisi tapahtua ja jos ehtisi, se tulisi kyllä oli hän vahdissa tai ei. Rozu kyseli sitten, että oliko Tsukihikokin sitten paha poika. ”Onko sinulla heitä paljonkin?” Tsukihiko jatkoi leikkiä, vaikkei kyllä rehellisesti ottaen tajunnut, mikä juttu tämä nyt oli. ”Mutta kai sitten olen… paha poika joka todella ikävöi naiskauneutta, minkä minä sille voin?” Hän sanoi sitten päästyään sisälle turvaan, ettei joku Dorian seuraavaksi huutaisi häntä takaisin töihin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2019
16:17
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

En ehkä ihan ollut odottanut vastaavanlaista naisseuraa, mutta kapakassa kun oltiin, niin ei sen olisi pitänyt yllättää. Nainen kävi selvästi jo kuumana, vaikka oikeasti mitään ei ollut edes tapahtunut, ei edes pienintä vihjaamista siihen suuntaan, mutta kai tämä oli sitten kyseisen kapakan juttu. Myös siinä miehille varatussa pöydässä oli aika kova meno yhdellä jos toisellakin. Rokuro tosin ei ollut ihan samaa mieltä muun porukan kanssa ja yritti kaiketi saada Ichiroa ruotuun. Vanhemmalla Unnolla, kun meni sen verran kovaa seuralaisena kanssa hipelöinnin suhteen ja he näyttivät olevan valmiita seuraavalle levelille ja siihen tuskin menisi enää kauaa. Ichiroa ei kuitenkaan kiinnostanut ja Yukimurakin yritti ainakin muistuttaa Rokuroa siitä, että hauskaa tänne tultiin pitämään. No, toiset taas tulivat lähinnä nollaamaan tilannetta ja ajatuksiaan eli minä, mutta toki polttarien pointti se oli, että olisi hauskaa. No hauskaa näytti toki olevan juu, ellei mukaan laskettu Hyomaa, Rokuroa ja Gennosukea, joista viimeisin näytti voivan pahoin pelkän teen jälkeen. Ehkä tee oli terästetty?

Tosin vielä neljäs, jolla ei kovinkaan hauskaa ollut, oli Kamanosuke, joka tuli seuraavaksi viskaamaan saket seurassani olevan naisen päälle niin kuin yleensäkin kypsät ihmiset tekivät noin niin kuin yleensäkin. Nainen säikähti, kun ei ollut varautunut moiseen ja kääntyi Kamanosuken suuntaan, kun tämä huusi naiselle, että hän voisi painua muualle lepertelemään. Ei tosin ollut epäselvää myöskään sekään, että Kamanosuke oli vetänyt itsensä jo humalaan. Nainen lähti kuitenkin paikalta pois, ilmeisesti vessaan siistämään itseään sakesta. "No olipa kypsää käytöstä..." totesin lopulta Kamanosukelle hörpäten samalla kupistani. "Että mistähän tällä kertaa mahdollisesti kiikastaa? Kateudesta?" kysyin lopuksi vai kaipasiko hän vaan huomiota? Ja miksi juuri minulta ja miksi juuri nyt, kun tähän asti Kamanosukea ei ollut kiinnostanut olemassaoloni sitten sen typerän perheretken jälkeen ja asuimme muutenkin eri osoitteissa nykyään. "Ei kun anteeksi... Enhän saanut puuttua elämääsi. No älä sitten itse puutu minun elämään ja seuraan", totesin vielä loppuun, koska ihan tosi, mitä helvettiä?
___________________________________________________________

ROZU

"Niin, toivotaan, ettei kukaan sitten huomaa poissaoloasi", tokaisin, kun Tsukihiko mainitsi mielensäpahoittajista, että oli parempi vaan muiden luulevan hänen olevan vahdissa. Mutta sitten pahoihin poikiin ja siihen, että oliko Tsukihiko sellainen ihan vaan siksi, koska rikkoi sääntöjä. Mutta Tsukihiko halusi tietää, että oliko minulla paljonkin niitä pahoja poikia. "Eipä oikeastaan... Mutta tällä hetkellä on yksi", vastasin viitaten sillä yhdellä Tsukihikoon itseensä, koska no eihän huoneessa meidän lisäksi muita ollut. Kyllä Tsukihiko myös totesin olevansa paha poika tai ainakin epäili olevansa. Tarkemmin sellainen paha poika, joka ikävöi naiskeunetta, mutta minkäs hän sille mahtoi. "Et kai mitään, mutta mitäpä siitä... Pahan pojan seura on aina kiehtovaa", tokaisin iskien silmää samalla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 06.03.2019
16:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosukella alkoi lopulta mennä todella tunteisiin se, että Raizo ei edes tullut samaan porukkaan vaan lirkutteli kahden kesken jonkun lumpun kanssa kauempana. Ja Kamanosuke kun oli kuvitellut, ettei tätä naiset kiinnostaneet, saati tuollaiset itseään tyrkyttävät huorat. Lopulta tarpeeksi juotuaan, eli parin kulauksen jälkeen, hän päätti tehdä siitä lepertelystä lopun. Ja hienosti se sujuikin ja ämmä lähti muualle, tosin Raizo ei arvostanut yhtä paljon ja valitti, miten kypsää käytöstä tämäkin oli. No nimenomaan, Kamanosuke oli aivan kypsä Raizon touhuun. Sitten Raizo halusi tietää, mistä oli kyse ja että vielä kateudesta? Ihan kuin Kamanosuke nyt jostain lumpusta olisi kateellinen! ”Autoin vain sinua pääsemään tuosta riippakivestä eroon, ei kestä kiittää.” Kamanosuke ilmoitti, koska ei hän nyt mitenkään kateellinen ollut. Sitten Raizo muisti, että eihän hän saanut Kamanosuken elämään puuttua ja Kamanosukekaan ei sitten saanut hänen ja hänen seuransa elämään puuttua. ”Kuvittelin, että tuollaiset lumput eivät ole ihan sinun juttusi, mutta ilmeisesti olin väärässä. Oliko pakko tuhlata aikaani sitten tyhjän takia? No selvä, pelehdi sitten täällä huoriesi kanssa niin paljon kun sielu sietää, kerta se on enempi makuun, en tule enää häiritsemään herran elämää!” Kamanosuke sanoi raivoissaan ja lähti menemään. Miten Raizo kehtasi? Ensin esitti, että häntä muka kiinnosti ja sitten pyöritti täällä ties mitä huoria. Jos hän kuvitteli, että Kamanosuke olisi samaa tasoa noiden kanojen kanssa niin hän olisi voinut miettiä hiukan enemmän, ennen kuin tuli tarjoamaan sitä lastenhoitoapuaan. Mutta hänelle alkoi riittää tämä touhu ja se, että häntä aina käytettiin vain hyväksi. Ei olisi ikinä pitänyt suostua Yukimuran typeryyksiin, niin ei olisi mitään Raizoakaan nyt ongelmana. Vihaisena hän paineli kapakasta saman tien pihalle, tännekin tulo oli ollut yksi iso virhe!
___________________________________________________________

TSUKIHIKO

Ei Rozulla kuulemma niitä pahoja poikia ollut kuin tällä hetkellä yksi ja ilmeisesti se seura oli tästä ihan kiehtovaa. ”Sitten ei varmaan haittaa, jos teen jotain erityisen pahaa?” Tsukihiko kysyi toivoen ottaneensa Rozun silmäniskut oikein. Mutta sitten hän jo astui lähemmäs naista, kietoi toisen kätensä tämän vyötäisille ja painoi kylmät huulensa naisen lämpimiä huulia vasten hyvin röyhkeään suudelmaan. (?)

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2019
17:23
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kamanosuke perusteli toimintaansa sillä, että oli auttanut minua vaan pääsemään eroon riippakivestä ja sitten ei kestänyt kiittää. "No kiitos kovasti, mutten kaivannut apua. Jos olisin halunnut naisesta eroon, olisin tehnyt sen itse jo aikoja sitten", totesin Kamanosukelle. Mutta sitten siihen seikkaan, että enhän edes saanut puuttua Kamanosuken elämään, minkä hän oli itse tehnyt selväksi sillä perheretkellä, joten mikä oikeus Kamanosukella oli puuttua minun elämään ja seuraan. No ei mikään. No se ei sitten jäänyt siihen, kun tämän jälkeen Kamanosuke jatkoi vaan, että oli kuvitellut, etteivät lumput olleet juttuni, mutta oli sitten ilmeisesti väärässä, minkä jälkeen alkoi syyllistäminen siitä, että olin tuhlannut hänen aikaansa. "Totta, ei kiinnostakaan... siinä mielessä aikanaan. Mutta ei tässä ollut tarkoituskaan mennä sänkyyn sen naisen kanssa, että ihan vaan juttelimme", selitin, että kyseessä oli vain väärinkäsitys tilanteesta. "Mutta jos näit kanssani vietetyn ajan vain sinun aikasi tuhlaamisena, niin selvä... En sitten tuhlaa sitä enää. Saat siis olla ihan rauhassa", jatkoin loppuun rauhallisesti, vaikka Kamanosuke näytti ja kuulosti olevansa raivoa ja vihaa täynnä, mikä oli ihan turhaa. Itsehän hän oli ongelmansa aiheuttanut, joten turha siitä oli muita syyttää. Emme olleet yhdessä, joten minulla oli oikeus olla muidenkin seurassa, vaikka kyseessä ei ollut edes mikään sellainen. Ja vaikka olisinkin ollut Kamanosuken kanssa yhdessä siinä mielessä, olisi minulla oikeus silloinkin puhua myös muiden kanssa. Kamanosuke ei valitettavasti omistanut minua, vaikka kuinka luuli ilmeisesti omistavan. Mutta homma loppui kuitenkin siihen, koska Kamanosukea ei enää kiinnostanutkaan, vaan veti herneen tosi syvälle nenäänsä ja lähti menemään. No eipähän ainakaan tarvisi enää odottaa seuraavaa riitaa tämän reissun aikana. Ja ainakin muut selviäisivät Kamanosuken sakeraivareiltakilareilta.
_______________________________________________________

ROZU

Pahoista pojista päästiin lopulta ihan pahojen poikien erityisen pahoihin tekoihin tai siihen, ettei sitten varmaan haittaisi, jos Tsukihiko tekisi jotain erityisen pahaa. "Eihän sitä voi millään vastustaa, kun kyseessä on kiehtova paha poika", tokaisin flrittailevaan sävyyn. Tsukihiko tulikin kuitenkin jo seuraavaksi lähemmäs minua ja kietoi kätensä vyötäisilleni. Tipautin ne kukat futonille siinä välissä, ettei ne ihan menisi liiskaksi ja nostin omat käteni Tsukihikon hartioille. Seuraavaksi tunsin Tsukihikon kylmät huulet omillani, mutta en laittanut mitenkään pahakseni sitä, vaan vastasin suudelmaan samalla sulkien silmiäni.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 06.03.2019
22:07
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kyllä oli taas nappiin mennyt homma, kerta kaikkiaan. Olisihan se kiva sopia se typerä riita vihdoin ja viimein, mutta ei siitä nyt oikein taaskaan tullut mitään, jos edellistäkään riitaa ei saa sovittua ja seuraavakin puskee jo päälle. Tai sitten meitä ei vaan oltu luotu yhteen. Mitä Yukimurakin oikein ajatteli? "Olen hyvin pahoillani, kun vain lähdin sanomatta sanaakaan paikalta, mutta olisi epäkohteliasta olla komean miehen seurassa törkyisissä vetimissä", kuului seuraavaksi sen samaisen naisen ääni, sen, jonka päälle Kamanosuke oli juomansa kipannut. "No sepä hienoa, että ajattelit niin. Toki kohteliasta, mutta et millään voisi painua helvettiin? Nyt ei ole se aika, kun kiinnostaisi mitenkään jonkun tuntemattoman huoran jutut ja pakottava tarve sänkyyn", totesin naiselle, koska ei niinkään jaksanut oikein enää kiinnostaa edes leikisti. Ei ollut hirveästi alunperinkään kiinnostanut, mutta nyt ei kiinnostanut senkään vertaa. Nainen näytti tosin jotenkin loukkaantuneelta sanojeni jälkeen, mutta poistui paikalta kuitenkin ja parempi niin hänen kannaltaan toki.

"Ai ai ai... Ensin Kamanosuke ja sitten häädät myös naisetkin pois. Et kai oikeasti luule, että voit kohdella kaikkia tuolla tavalla ja luulla, että he palaavat luoksesi?" kuului seuraavaksi. "No mitä helvettiä sinäkin luulet olevasi?" tiuskaisin ja käänsin katsettani tähän paikalle tulleeseen junttiin. "Ihan vaan Zelfa... Muuta en luule tai senkin oikeastaan tiedän. Tiedän myös sen, että jos haluat Kamanosukea niin sen tason Ukea ei voi kohdella noin. Tosimies olisi lähtenyt perään eikä jäänyt kittaamaan sakea yksin ylhäisessä yksinäisyydessään", Zelfa jatkoi. "Mitä Ukea ja mistä sinä mitään tiedät?" mumahdin siinä vaiheessa. "Hei, kyllä homo homon tuntee. Sinulla on tunteita Kamanosukea kohtaan, eikö olekin?" Zelfa jatkoi jälleen. "No mitä sitten vaikka olisikin? Eihän siitä edes tule mitään..." sanahdin siihen. "Ja mistä luulet sen johtuvan?" Zelfa kysyi. "No näithän sinä sen itsekin. Kaveri tuli viskaamaan saket huoran niskaan saadakseen huomiota ja sen jälkeen vaan raivoaa, kun faktat on isketty pöytään", totesin siihen. "Väärin... Siitä ei tule mitään, koska luovutat jo ennen kuin edes aloitat", Zelfa puolestaan vastasi. "Mistä sinä mitään tiedät?" kysyin seuraavaksi. "No siitä vaan, että kokemusta on näin meidän kesken yli tuhannen vuoden kokemuksella, että joskus pitää vaihtaa taktiikkaa. Se, että vaan vittuilee vittuiluun ei auta asiaa. Sitä pitää tarttua härkää sarvista ja tehdä asialle jotain, kuten vaikka näyttää tunteet toiselle osapuolelle aloittaen ihan vaikka riitojen sopimisella pyytämällä yksinkertaisesti vaikkapa anteeksi. Se auttaa jo paljon", Zelfa vastasi. "Ja siksikö olet itsekin selvästi tuomittu olemaan ikisinkku?" totesin Zelfalle. "Ei nyt vaihdeta puheenaihetta... Mutta Kamanosuke meni jo... Tässä kohdassa sinun pitäisi ottaa jalat allesi ja tehdä se, mitä tehtävissä on ennen kuin on liian myöhäistä", Zelfa vastasi siihen. Zelfa oli idiootti, pahemman luokan juntti, jolla ei ollut hajua tuon taivaallisesta, mutta kai tuossa oli lopulta ihan perää.

Nousin ylös, iskin rahat tiskiin ja lähdin kapakasta Kamanosuken perään. En uskonut hänen kerenneet vielä hirveän pitkälle päässeen, koska lähdöstä ei ollut kuin hetki ja ei siinä nyt hirveän kauaa mennyt, kun aloin saavuttamaan Kamanosukea. En tosin ollut yhtään varma, mitä pitäisi sanoa tai mistä aloittaa, mutta Zelfan mukaan anteeksipyynnöstä. No saattaisihan se polkkaista juttuun vauhtia. "Kamanosuke! Odota nyt vähän! Minulla on asiaa!" huusin tämän perään ja otin lopulta hänet kiinni. "Okei... Aluksi haluan sanoa, ettei sen huoran ja minun välillä ollut mitään. Se vaan puhui ja puhui... Ja okei, olin kyllästynyt siihen seuraan, mutten halunnut tehdä numeroa siitä, joten annoin hänen jaaritella, mutta siinä ei ollut muusta kyse. En ollut kiinnostunut siitä naisesta enkä ole kiinnostunut naisista. Mutta myönnän, että menin ehkä hieman liian pitkälle sanoissani... Ehkä joku meni vaan tunteisiin tai jotain... Mutta kaikesta huolimatta olen pahoillani... En halua riidellä kanssasi ja kaikista vaikeuksista huolimatta haluan auttaa ja kuulua elämääsi..." yritin, mutta en ollut suhdeasiantuntija ja kaikki tämä oli oikeasti uutta, mutta olin kuitenkin tosissani joka sanan kanssa ja tällä kertaa en luovuttaisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 07.03.2019
15:56
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Ei Kamanosuke pitkälle ehtinyt, kun joku tuli huutelemaan hänen peräänsä. Ensin hän luuli, että se oli se turkasen Yukimura, joka aina tunki nokkansa joka asiaan ja jonka takia tässä suossa taas oltiin. Mutta se olikin Raizo. Ja hänellä oli nyt jotain asiaa. ”No mitä? Eihän sinua pitänyt enää kiinnostaa.” Kamanosuke kysyi yhä vihaisena ja huomasi vasta nyt kyyneleet poskillaan. Raizo päätti sitten alkaa selvittämään, miten hänen ja huoran välillä ei ollut mitään. Miten alkoi kuulostaa jotenkin tutulta aiheelta? Ihan kuin tätä olisi puitu joskus ennenkin jonkun muun kanssa? Raizo jatkoi kuitenkin, että oli pahoillaan sanomisistaan eikä hän halunnut riidellä Kamanosuken kanssa ja kaikesta huolimatta hän halusi auttaa ja kuulua Kamanosuken elämään. ”Miksi ihmeessä? Elämäni on ihan syvältä. Lapset ovat yksi ongelma etkä selvästi edes pidä lapsista noin niin kuin kunnollisistakaan, no en minkään, mutta minun nyt on vain pakko jaksaa niitä, sinun ei. Joten minkä ihmeen takia haluat muka niin kovasti auttaa ja kuulua elämääni, kun siinä ei ole mitään haluttavaa? En tarvitse enää ketään vain säälistä, etten joutuisi pärjäämään yksin niiden kanssa, jos se on vain sitä, niin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ei ole sinun elämäsi, etkä sinä oikeasti tätä voi haluta, tai sitten sinulla on päässä vikaa.” Kamanosuke vastasi takaisin, koska nyt hän ei jaksanut enää, hän tahtoi tietää minkä helvetin takia Raizo muka tahtoi jakaa tämän helvetin hänen kanssaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 07.03.2019
16:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Ensimmäinen kysymys oli, että mitähän nyt taas tyyliin ja seuraavaksi Kamanosuke jatkoi, että eihän minua edes pitänyt enää kiinnostaa. "Niinhän toki väitin äsken, mutta sen ei tarvitse olla totta. Se ei ole totta ja jos ei oikeasti kiinnostaisi, en olisi tässä. En vaivautuisi selvittämään asioita tai riitoja. En olisi vaivautunut edes tulemaan mukaan koko porukkaan, jos ei kiinnostaisi tippaakaan. Mutta totuus on se, että kiinnostaa ja en voi sille mitään, oli se sitten valitettavaa tai ei", vastasin kiinnostuksiin Kamanosuken selvästi ollen edelleenkin vihainen. No turhaa oli, olimme molemmat sotkeneet pakkaa yhtälailla. Ei tässä ollut helppoa kummallakaan. Oli Kamanosuke näköjään itkutkin päästänyt, mutta sitten siihen itse asiaan. Eli siis siihen, miksi ylipäätään olin tässä tällä hetkellä. No ihan vaan siksi, koska minua kiinnosti kuitenkin edelleenkin, halusin selvittää välit ja kuulua Kamanosuken elämään. No sitten Kamanosukea kiinnosti, että minkähän ihmeen takia, koska hänen elämänsä oli niin syvältä. "Niin onkin, jos uskot niin ja asenne on tuo", totesin siihen väliin Kamanosuken alkaessa vielä perustelemaan, että lapset oli ongelma ja sitten siihen, etten minä edes pitänyt lapsista, vaikka olisivat kunnollisiakin. "No en ole mikään ihanteellinen isähahmo tai edes huoltaja, myönnän toki. Myönnän myös, että lapset ovat uusi asia elämässäni, mutta en ole koskaan sanonut vihaavani lapsia. Tilanne vaan on hankala... Lapset ovat oikeasti jonkun toisen eikä minun ja koko tilanne alkujaankin oli hieman outo. Tiedän myös, ettei minun ole pakko eikä ole pakko kiinnostua, mutta lapset ovat osa elämääsi ja jos haluan olla osa sitä, on lapsienkin pakko olla silloin osa minun elämääni. Enkä ole tässä säälistä, vaan omasta halusta, vaikka Yukimura auttoikin asiaa aluksi tai polkaisi alkuun. Mutta en olisi tullut pakosta. Kukaan ei pakottanut minua mihinkään", selitin tilannetta. "Mutta okei... Yksinkertaistettuna olen tässä ja haluan kuulua elämääsi siksi, koska minulla on tunteita sinua kohtaan halusin sitä tai en. En voi taikoa niitä pois, ne vaan on. Tunneasiat on vaikeita, myönnän sen itsekin enkä ennen ole tuntenut vastaavaa ketään kohtaan, mutta itselleen valehtelu ei auta mitään ja pakko se on jossain kohdassa myöntää ja olen nyt myöntänyt sen ihan ääneen", sanoin loppuun. Eri asia sitten toki, mitä Kamanosuke tunsi vai tunsiko mitään. Väkisin väännetystä suhteesta nyt ei tulisi mitään tai siitä, että vain toinen tuntee, mutta toinen ei ja ajattelee vain, että säälistä tässä nyt ollaan vain.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.03.2019
18:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Raizo ilmoitti, että niinhän hän tosiaan sanoi, ettei kiinnosta, mutta se ei ollutkaan totta sitten. Kamanosuke läimäisi kädellä otsaan. ”Ei taas noita monen totuuden miehiä…” Hän mutisi turhautuneena, kun ensin ei kiinnostanut, mutta sitten se ettei kiinnostanut, ei ollutkaan totta, koska eihän Raizo olisi tässä, jos ei kiinnostaisi. No hyvä pointti toki, kyllä nyt jokin ainakin kiinnosti, kerta tänne asti oli vaivauduttu. Sitten kun Kamanosuke ihmetteli, että miksi ihmeessä Raizoa hänen elämänsä kiinnosti, kun se oli niin sitä itseään, niin hän sai pelkän saarnan takaisin. ”Kiitos tiedosta…” Hän vain totesi siihen, koska ei hän nyt tehnyt mitään Raizon asennevammasaarnoilla. Hän oli kysynyt, miksi hän siihen elämään halusi oman lusikkansa sotkea.

Lopulta Raizo myönsi, ettei ollut mitään huoltaja-ainesta ja lapset olivat uusi asia ja sekin rassasi, että lapset olivat oikeasti jonkun muun kuin hänen. Mutta ei hän ollut sanonut, että vihaisi lapsia. ”Niin no jos vihaisit, niin tuskin nyt olisit moiseen edes alunperinkään suostunut…” Kamanosuke myönsi, mutta ei hän nyt juuri siitä nauttinutkaan. Mutta koska lapset olivat osa Kamanosuken elämää, valitettavasti, niin ne piti vain sietää, jos halusi olla osa Kamanosuken elämää. Toki, mutta ei se vielä selittänyt, miksi hän sitä niin kovasti tahtoi. Säälistä ei kuitenkaan ollut kyse, koska Raizo oli tässä ihan omasta tahdostaan. Lopulta tuli se vastaus kysymykseen, että hän halusi kuulua Kamanosuken elämään, koska hänellä oli jotain tunteita Kamanosukea kohtaan. Kamanosuke käänsi siinä kohtaa itkuiset kasvonsa poispäin Raizosta ja painoi kättä rintaa vasten, koska sydän alkoi taas tykyttää kummasti. Sitten hän käänsi katseensa Raizoon jo leppyneempänä. ”Jos se on totta, niin… voisitko olla hiljaa ja lyödä minua?” Kamanosuke pyysi sitten.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 08.03.2019
18:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Hämmennyin hieman, kun Kamanosuke mutisi jostain monen totuuden miehistä ja nyt meni sen verran lujaa ohi, että parempi olla sanomatta mitään. Seuraavaksi Kamanosuke jo kiitteli siitä tiedosta, että miksi minua kiinnosti, mutta näytti kyllä pahasti siltä, ettei tästä tulisi lasta eikä paskaa. No en kuitenkaan aikonut luovuttaa. Tänne asti ei oltu tultu luovuttamaan pelkästään. Jonkun ajan päästä alkoi pian kuitenkin näkymään tunnellin päässä valoakin eikä tämä ollutkaan ihan niin tuhoontuomittua. Kamanosuke myönteli olemattomaan lapsivihaani, että jos tosiaan vihaisinkin lapsia, niin en varmasti olisikaan tullut alunperinkään tänne. Tiesin toki, etten ollut mikään ihanne isä yhtään kenellekään ja oli niitä ei-kiinnosta-hetkiäkin tullut välillä, mutta niitä nyt tuli varmasti muutenkin jokaiselle aina välillä. Ja vaikka se olikin näkynyt joskus, niin en ollut vaan todennut, että antaa olla ja lähtenyt vaan menemään.

Mutta lopulta, kun pääsimme siihen totuuden ytimeen eli siihen, että olin tässä, koska tunsin Kamanosukea kohtaan jonkunlaista kiintymystä ainakin... ehkä jopa ihastumista. Tuskin nyt kuitenkaan vielä palavaa rakkautta, koska siihen vadittaisiin jo syvällisempää tuntemista. En kuitenkaan ollut varma olisiko sittenkään kannattanut sanoa mitään tunteista, koska seuraavaksi Kamanosuke käänsi katseensa pois kokonaan. Kyllä hän toi myös kättä rinnalleen ja minä taas ajattelin, että no niin, se oli siinä. Mutta eipä sitten ollutkaan, koska pian Kamanosuke käänsi uudestaan katseensa minuun eikä näyttänyt enää siltä, että haluaisi kuristaa jonkun, joten sen oli ollut pakko olla jonkunlainen avain tähän ongelmaan. En tosin ollut varma ratkaisiko se ongelmaa, mutta aina voi toivoa. Sitten Kamanosuke aloitti, että jos nyt sitten nämä tunteet olivat totta, niin voisinko mahdollisesti olla hiljaa ja lyödä häntä. "No, jos tekee olosi onnellisemmaksi, niin mikäs siinä", tokaisin ja vetäisin Kamanosukea turpaan ihan olan takaa(?). Päätin vielä varmuuden vuoksi potkaista Kamanosukea kylkeen, jos se toisi vielä paremman mielen(?).

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.03.2019
19:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Raizo ei nyt tajunnut ihan, mitä ”suu kiinni ja lyö” tarkoitti, koska tämän piti erikseen kertoa suostumuksensa, ennen kuin vasta löi. No sentään löi ja kunnolla. Kamanosuke oli horjahtaa iskun voimasta nurin ja sitten hän sai yllättäen vielä potkun kylkeen, minkä takia viimeistään meni jalat alta ja saattoi sakellakin olla jo vaikutusta asiaan. Kamanosuke sylki verta kadulle ja nosti hymyillen kasvonsa taas Raizoa kohti. ”Pidän sinusta myös…” Hän sanoi sitten nousten jaloilleen ja kapsahtaen Raizon kaulaan painaen huulensa tämän huulille purren samalla Raizon huulta saadakseen verenmaun suuhunsa. (?) Verisen suudelman päätyttyä hän katsoi Raizoa vähän vakavammin. ”Joten ensi kerralla voisit olla ignooraamatta minua jutella vain joidenkin huorien kanssa, kuin en olisi edes olemassa.” Hän ilmoitti sitten.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 08.03.2019
19:24
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kamanosuke oli seuraavaksi nurin maassa, kun oli ensin saanut turpaansa ja sitten vielä potkun kylkeensä. Mutta pääasia, että näytti tyytyväiseltä elämäänsä. Tämä sylki verta maahan, minkä jälkeen nosti katseensa uudestaan minuun ja hymyili tällä kertaa. Harvemmin hymyilin itse, mutta hymyilin kuitenkin takaisin, koska olihan tuo näky toki. Harvalla oli noin mukavaa, kun oli saanut turpaansa. Sitten Kamanosuke ilmoitti pitävänsä myös minusta. "Hienoa, ettei tämä ole yksipuolista", tokaisin siihen Kamanosuken päästettä ylös ja seuraavaksi tämä kapsahti kaulaani ja toi huulensa huulilleni ja puri sitten. Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin vastasin siihen purren kyllä myös takaisin(?). Kun astetta mielenkiintoisempi suudelma päättyi, Kamanosuke vakavoitui ja ilmoitti sitten, että ensi kerralla ei saisi ignoorata ja jutella vaan turhian huorien kanssa. "Tietty... En vaan tiennyt, missä menimme sen perheretkiriidan jälkeen. Tokihan asian olisi voinut sopia aiemminkin ja hoitaa tahdikkaammin, mutta enköhän ole nyt virheistä oppinut", sanoin perään. "Ei sen huoran jutut edes olleet kiinnostavia", totesin vielä loppuun. Lähinnä nainen oli jutellut itsekseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.03.2019
17:03
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Raizo lupasi jättää huorat jatkossa omaan arvoonsa, mutta hän ei vain ollut tiennyt, miten sen perheriidan jälkeen olisi pitänyt menetellä, joten eristäytyi siksi huoran seuraan. ”No se olikin ihan turha riita taas vaihteeksi.” Kamanosuke myönsi, koska sen perheriidan olisi kyllä voinut jättää välistä. Onneksi sekin saatiin vihdoin selvitettyä tai no ei oikeastaan, koska ei sille tainnut olla mitään syytä edes. Kamanosuke oli vain väsynyt ja sitten napsahti, kun Raizo alkoi vänkäämään. Onneksi se oli ollutta ja mennyttä nyt.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 09.03.2019
17:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Huorista päästiin ja hyvä niin. Sitten siihen perheriitaan, etten tosiaan ollut varma, missä sen jälkeen oikein mentiinkään edes. Kamanosuke tosin myönteli asiaan, että turha riitahan se riita muutenkin oli ollut, ettei sen puoleen. "Totta... Se oli kyllä, mutta sellaista vaan sattuu välillä. Onneksi se nyt on kuitenkin ollutta ja mennyttä", sanoin lopuksi. "Mutta niin... Menneenkö me vielä takaisin vai lähdetäänkö?" kyselin seuraavaksi Kamanosuken mielipidettä asiaan. Tosin kun tänne asti oltiin tultu, niin kai se olisi ihan kohtealista olla ilta loppuun muiden kanssa eikä vaan lähteä paikalta suunnilleen samantien. Mutta toki sekin kävisi, että lähtisimme. En ollut sitäkään ideaa vastaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 10.03.2019
14:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Raizo kysyi sitten, että menisivätkö he takaisin kapakkaan vai lähtisivätkö he jo. ”No jos mennään takaisin, olisihan se hiukan turha tulla ja lähteä saman tien ja ehkä vähän töykeääkin lähteä sellaisen riidan saattelemana vain menemään, vaikka tuskin se nyt ketään hirveästi kiinnostaisikaan. Mutta nyt kun riidat on sovittu, niin homma voisi toimia paremmin.” Kamanosuke ehdotti, koska alku meni aika murjotukseksi, koska Raizo eristäytyi koko porukasta vain huoran seuraan, joten ehkä jatko sujuisi paremmin.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 10.03.2019
14:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZO

Kamanosuke ehdotti takaisin paluuta kapakalle, koska olihan se nyt ehkä hieman turhaa tulla lähteäkseen heti ja lisäksi se olisi melko epäkohteliasta. Ja nyt kun riidatkin oli sovittu, niin ehkä homma toimisi paremmin. Ainakin voisi toivoa, että onnistuisi paremmin, mutta eiköhän. "Totta... Joten mennään takaisin katsomaan, millainen meno siellä nyt on, kun ennen lähtöäkin meno näytti hajoavan käsiin", vastasin ehdotukseen. Mutta lähdimme kuitenkin takaisin kapalalle päin. Onneksi se ei ollut kaukana, joten perille pääsi aika nopeasti(?). Tosin ei tarvinnut saada kuin ovi auki, niin olihan meno edelleenkin aika samaa luokkaa... tasoa oli kyllä hieman kuitenkin nostettu. Zelfa yritti tanssia oman huoransa kanssa ja Ichiro imutteli oman huoransa kera pöydässä naisen ollessa yläosattomissa. Gennosuke näytti voivan pahoin ja Rokuro yritti selvästi olla kuin ei tuntisi Ichiroa ollenkaan. Ihan perusmeno siis. "Pirskeet sen kun paranee vaan", totesin astuen sisälle kapakkaan.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  342  343  344  345  346  347  348  349  350  351  352  353  354  355  356  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com