Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja elämä eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli ei tarvitse erikseen tulla kysymään, mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osiosta löytyy myös tiivistettynä se, mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  346  347  348  349  350  351  352  353  354  355  356  357  358  359  360  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
14:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Olin saanut Yumen, Yumin ja Daisuken nukkumaan, mutta Sayuria ei oikein saanut edes sänkyynkään ennen kuin Yukimura ja Rokuro palaisivat takaisin. Joten lopulta ei auttanut muu kuin odottaa heidän paluutaan. Itse olin kyllä jo valmis menemään nukkumaan, mutta ei Sayuria voisi yksin jättää rehaamaan, joten oli pakko vaan pysyä hereillä. Onneksi odotus palkittiin ja pian ääniä alkoi kuulumaan alakerrasta. Tosin ihan vaan vähäisiä, mutta Sayurin ghouliosa taisi kuulla vähän paremmin kuin minä, joten siitähän se riemu repesi ja Sayuri syöksyi alakertaan huutaen Yukimuraa ja isiä, että hyvä, kun muut eivät heränneet. Lähdin itsekin alakertaa kohti ja siellä jo pohdittiin Sayurin tuhmuuksia, kun tämä oli vielä hereillä. No sellaisia Sayuri ei tällä kertaa ollut tehnyt. Tosin sitten ihmeteltiin jo vieraita naisia kainalossa ja niitähän oli kaksin kappalein matkassa mukana ja minuakin kiinnosti, että mitähän he täällä toimittivat. Mietin vaan, että ei kai Yukimura nyt oikeasti ollut tosissaan, että toi jotain huoria kotiimme. Kyllä minä sen tiesin, että polttareissa hän oli varmasti käynyt joka naisen läpi ja parhaimmat varmaan parikin kertaa, mutta joku raja nyt kuitenkin. Ei niitä likaisia huoria tarvinnut kotiin tuoda, eihän?

Rokuro päätti lähteä paikalta Sayurin kanssa ikään kuin hyvän sään aikaan ja he katosivat yläkertaan. Yukimura puolestaan pääsi esittelemään naisiaan tai oikeastaan minua ei heidän nimensä kiinnostaneet. Minua kiinnosti vaan se, mitä he oikein tekivät täällä. Täällä ei kyllä mitään kolminkimppaa alettaisi harrastamaan, että saisi kyllä mennä muualla naisineen siinä tapauksessa. Yukimura joka tapauksessa aloitti sillä, että toinen huora oli Kasumi, mutta toisen nimestä ei ollut mitään hajuakaan. Nainen kuitenkin paljastui Kichiya nimiseksi ja oli ilmeisesti kiva tavata. "Olen Rui, hauska tutusta", vastasin hymyillen tavalliseen tapaani, vaikka oikeasti minua kismitti tämä koko touhu tällä hetkellä. Me olimme menossa naimisiin ja Yukimura toi vieraita naisia kotiin. Tuskin Hyomakaan niin teki. Mutta koska siinä ei vielä ollut kaikki, niin Yukimura oli oikein kutsunut huorat asumaan tänne... linnalle. No toivottavasti ei sentään tähän taloon, mutta sitten Yukimura jatkoi, että kyllä vaan, naiset olivat jäämässä tähän taloon. Ainakin siis täksi yöksi, koska muutakaan paikkaa ei mukamas ollut. Ja eihän haittaa? "Mutta tiedäthän, ettei tänne mahdu neljän lapsen ja kolmen aikuisen lisäksi vielä kahta aikuista? Tai onhan meillä olohuone kyllä, jos se riittää?" jatkoin vielä perään, koska valitettavasti en voinut tilaksi muuttua ja voisinkin, niin en kyllä muuttuisi. Ymmärsin kyllä, että Yukimura piti naisista ja olin nyt tajunnut, etten voisi muuttaa sitä hänessä. Tiesin kyllä, mitä polttareissa tapahtuisi ja olin nykyään sinut sen kanssa, mutta jotain rajaa, ihan tosi. Ei niitä tarvinnut kotiinsa näytille tuoda, että tällaisia naisia kävin läpi. Minua ei kiinnostanut tutustua heihin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2019
15:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui ei nyt taas ollut tilanteeseen yhtään tyytyväinen selvästikään, mutta milloinpa hän olisi ollut, kun kyse oli jostain tällaisesta. Tässä nyt kuitenkin oltiin ihan viattomasti vain majoittamassa kaksi naista yhdeksi yöksi, ei Yukimura edes ollut pelehtinyt kummankaan kanssa. Ainakaan muistaakseen. Rui kuitenkin esitteli itsensä, kun Kichiya teki niin, mutta Yukimura kyllä vaistosi, ettei Ruista ollut yhtä mukava tutustua. Sitten Yukimura kertoi, että oli luvannut majoittaa heidät yhdeksi yöksi, koska ei nyt oikein voinut mennä ravaamaan taloja läpi, että kenen luokse mahtuisi, eikä heitä nyt kellariinkaan voinut viedä. Rui tietenkin laittoi vastaan, ettei neljän lapsen ja kolmen aikuisen lisäksi mahtunut vielä kahta aikuista ja oli jo laittamassa heitä olohuoneen lattialle ilmeisesti, hyvä kun ei pihalle. ”En tarkoittanutkaan, että he pysyvästi tänne jäisivät, vaan yhdeksi yöksi, että huomenna paremmalla ajalla saadaan asia selvitettyä.” Yukimura sanoi. ”Ja minä en vie tilaa juuri lainkaan!” Kichiya sanoi ja siinä silmänräpäyksessä tämä oli kadonnut. Tai kutistunut, kun Yukimura vilkaisi olkapäälleen. ”Näetkö? Ei teidän tarvitse löytää tilaa kuin vain Kasumille.” Tämä jatkoi. Tämä jatkoi Yukimuran olkapäältä, vaikka tämän ääni sen verran hiljainen olikin, että sai jo hieman kuunnellakin, että erotti. No yukimura erotti, koska tämä oli melkein hänen korvansa vieressä. ”Katso nyt Rui miten söpö! Kai me voidaan pitää se?” Yukimura innostui. ”Anteeksi… tarkoitus ei ollut aiheuttaa vaivaa… Emme tienneet, että täällä oli talo täynnä…” Kasumi sanoi sitten.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
16:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Kun tilanpuutteeseen päästiin, niin Yukimura yritti tehdä selväksi, että kyseessä oli vain yksi yö eikä lopullinen majoitus. "Kyllä minä sen ymmärsin, mutta ei se tilaa tee taloon yhtään sen enempää", totesin asiaan, vaikka eivät sitten olisikaan kuin yön talossa. Että vaikka eivät olisikaan jostain ilotalosta mukaan vedettyjä huoria, niin ei talossa sen enempää silloinkaan tilaa olisi ja se nyt oli vaan karu fakta. Jossain muussa talossa saattaisi olla varmasti enemmän tilaa. "Eihän Jiron ex-talossa ole tällä hetkellä ketään... Siellä ainakin olisi tilaa ja ihan futonitkin, joilla nukkua", ehdotin kuitenkin, koska ei olohuoneessa nyt kovinkaan mukavaa olisi nukkua ja futoneita tässä talossa ei ollut enää. Tosin sitten siihen, että toinen huora oli taskuun taitettavaa kokoa ja katosi sitten tai ilmeisesti kutistui Yukimuran olkapäälle, joten lopulta pitäisi saada vaan toisella huoralla tilaa. "Ei meillä oikein edelleenkään ole muuta kuin olohuone tarjota. Muut huoneet ovat täynnä", totesin siihen, koska ei siitä nyt valitettavasti päässyt yli eikä ympäri, vaikka molemmat huorat olisivat noin pieniä. Kumpikaan ei kyllä ollut tunkemassa samaan huoneeseen minun perheeni kanssa. Eihän me edes tiedetty mitä naiset oikeasti olivat naisiaan, koska emme tunteneet heitä. Toki jos Rokuro haluaisi majoittaa toisen huoneeseensa, koska siellä nyt ainakin oli enemmän tilaa, mutta Sayuri taisi viedä toisen puolen Rokuronkin futonista. Eli edelleenkin olohuone oli vain tarjolla, ellei naiset menisi muualle. Tosin Yukimura meni jo innostumaan siitä miten söpöä oli, että toisen huoran sai pieneen tilaan ja sitten hän puhui huorasta kuin lemmikistä. "Ei... Hän ei taida kuitenkaan olla lemmikkieläin", vastasin sen toisen pahoitellessa vaivasta, koska eivät tienneet talon olevan jo täynnä. "Eihän teistä nyt vaivaa ole tietenkään. Mutta ongelmana on vain se, että nukkumatilat on jo täytetty, joten emme oikein voi tarjota muuta kuin olohuoneen, ellei esimerkiksi se vapaa talo käy. Voisitte asua siinä myös pysyvästi samalla", yritin selittää asian laitaa ja halusin huorista samalla myös eroon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2019
16:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui sitten ymmärsi yskän, mutta kun taloon ei mahtunut. Mahtuisi kyllä, jos Rui ei olisi noin ahdasmielinen. Kyllä heidän futonilleen nyt ihan hyvin yksi ylimääräinen olisi mahtunut, mutta kun Ruin piti olla vaikea. Sitten Rui yritti saada naisia Jiron entiseen taloon. ”Siellä asuu Zelfa, eikä heitä nyt voi Zelfan kanssa samaan taloon laittaa… sitä paitsi Zelfa on varmana jo sammunut, joten ei häneltä voi kysyä majoitustiloja.” Yukimura selitti, ettei se käynyt. Rui ei edes lämmennyt Kichiyalle, kun tämä kutisti itsensä, eikä Yukimura ymmärtänyt miksi. Tämä vain valitti, ettei tämä ollut mikään lemmikki ja tilaa ei ollut silti. Sitten Kasumi pahoitteli jo häiriötä, joka ei muka häirinnyt Ruita vaikka selvästi häiritsi. ”Olohuone käy ihan hyvin, ei meidän takia tarvitse tehdä mitään vuosisadan parisuhdekriisiä kuitenkaan.” Kasumi sanoi. ”No olkoon, minä jään olohuoneeseen, niin te voitte nukkua Ruin kanssa. Ei me nyt vieraita lattialle voida laittaa.” Yukimura sanoi sitten, kerta Rui oli päättänyt olla tuolla linjalla. Ehkä hän menisikin Sayurin kainaloon nukkumaan, mitäs Rui siihen sanoisi?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
17:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Yukimura totesi, että Jiron ex-talossa asuikin Zelfa. "Mistä lähtien muka?" kyselin siinä kohdassa, koska en minä vaan ollut moisesta kuullut. Lisäksi naisia ei voisi kuulemma Zelfan kanssa mihinkään laittaa. Niin no Zelfan ideahan tuo kapakkareissukin oli ilmeisesti ollut, että totta toki, mutta Zelfa ei tykännyt naisista vaan ihan jostain muusta, joka ei mahtunut käsitykseeni. Kummallakaan ei ollut miekkoja matkassa, joten Zelfa olisi ihan harmiton silloin, joten miksi ei muka voisi? Lopuksi Yukimura otti Zelfan sammumiskortin esiin, ettei oikein voisikaan kysyä. En oikein tiennyt enää, mitä pitäisi sanoa. Tarjota heille vessaa? Tai ehkä olisi pitänyt näyttää koko köörille vaan ovea suoraan? Lopulta se Kasumi niminen tyytyi kuitenkin olohuoneeseen, että se kyllä kelpaisi ja heidän takiaan ei tarvinnut tehdä mitään parisuhdekriisiä. Hienoa, että edes toinen ymmärsi jotain, vaikka toisaalta, jos olisi ymmärtänyt oikeasti, hän ei olisi edes tullut taloon. Tosin typerät ideat eivät loppuneet vieläkään, koska sitten Yukimura halusi nukkua olohuoneessa, niin minä saisin nukkua tuntemattomien huorien seurassa samassa huoneessa. No ei kai nyt oikeasti? Oliko hän edes tosissaan? No taisi olla, koska vieraita ei voisi muka lattialle laittaa. "Selvä... Tai no saatte vaikka kaikki nukkua samassa huoneessa. Minä nukun lasten kanssa jossain muualla... Vaikka Rokuron huoneessa", totesin lopuksi, koska nyt tuli huora- ja idiootti-ideakiintiö täyteen. Tästä voisi jutella uudestaan sitten aamulla, koska nyt en jaksanut, koska väsytti. Mutta minä en kyllä nukkuisi täysin tuntemattomien huorien kanssa edes luksuslukaalissa. Enkä halunnut Yumen tai Yumin nukkuvan myöskään tuntemattomien kanssa. Yukimura saisi pitää huorilleen seuraa ihan missä vaan haluaisi tämän yön. Lähdin siitä sitten yläkertaan ja sinne huoneellemme, josta nappasin lapset syliini niin, etteivät he heräisi ja sen jälkeen päätinkin itseki mennä olohuoneelle. Lapset olivat niin pieniä, niin he voisivat nukkua tyynyjen päällä ihan hyvin. Minä voisin nukkua lattialla. Ei se ollut ongelma ja olin tottunut huonoihinkin oloihin sen keskellä metsää asumisen myötä, koska se mökki, jossa Izumin kanssa olin asunut, ei ollut mikään lukaali.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2019
17:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rui kysyi, että mistä lähtien Zelfa oli siellä talossa muka asunut. ”Siitä asti, kun survoi miekan Hoshiyomin perseeseen ja hänet potkittiin ulos huoneestaan.” Yukimura kertoi. Sitten Rui päätti, että nyt oli hyvä hetki draamalle, että hän nukkuisi sitten lapsineen muualla, vaikka Rokuron huoneessa. Ja paineli ylös ja tuli lasten kanssa kuitenkin alas ja alkoi majoittua olohuoneeseen. ”Selvä, tee mitä lystäät. mene vaikka futonikaappiin, kun niistä niin tykkäät. Ihan sama, jos on noin kamalaa auttaa kodittomia, niin draamaile ihan rauhassa. Mennään.” Yukimura sanoi ja paineli sitten yläkertaan Kichiya olkapäällä ja Kasumikin seurasi lopulta yläkertaan ja heidän huoneelleen, kerta Rui päätti olla tuollainen lapsellinen marttyyri. Nukkukoot olohuoneessa sitten, ei ollut Yukimuran vika.
____________________________________________________________

TSUKIHIKO

Tsukihiko makasi alasti Rozun vierellä ja hyväili tämän vartaloa. Hän oli yrittänyt himmentää valonsa mahdollisimman himmeälle, ettei ottaisi liikaa Rozua silmille, mutta ei hän itseään kokonaan pystynyt sammuttamaan. Hän nosti viereltään yhden sinisen kukan ja siveli sillä hellästi Rozun rintoja. ”Anteeksi, lahjasi meni pilalle. Lupaan tuoda uudet ensikerralla ja olla tuhoamatta niitä heti.” Hän sanoi sitten hymyille, nousten hieman patjalla ja kumartui suutelemaan Rozua (?) samalla kun hänen aukinaiset tummat hiuksensa valahtivat hohtavaksi verhoksi heidän ylleen. ”Olet niin kaunis… Kiitos, tämä on ehdottomasti parhaita öitä hetkeen.” Hän sanoi sitten irrottautuessaan suudelmasta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
17:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Zelfa oli kuulemma saanut porttikiellon omaan huoneeseensa, koska oli survonut miekan Hoshiyomin takapuoleen. Olisi ehkä pitänyt olla kysymättä, koska en välttämättä olisi halunnut kuulla sittenkään. Mutta lopulta sain tehdä ihan miten lystäsin ja mennä ilmeisesti vaikka futonikaappiin, kun niistä niin tykkäsin. "Luulin, että se aihe käytiin jo läpi ja annoit anteeksi tai yritit ainakin antaa ja nyt sitten otat sen taas puheeksi. Olisit voinut sanoa asiasta aikaisemmin jo, jos se vieläkin jäytää mieltä", totesin Yukimuralle. Mutta sitten siihen, että sain draamailla ihan rauhassa, jos en voisi edes kodittomia auttaa. "Niinpä taidan tehdä sitten. Mutta haluaisin vaan tietää, että millainen mies tuo panopaikalta huoratkin kotiinsa, kun naimisiin olisi tarkoitus mennä? Jotain rajaa nyt kuitenkin. En minäkään ihan kaikkea sormien läpi katso", totesin vielä perään, kun Yukimura painui yläkertaan naistensa kanssa.
_____________________________________________________

ROZU

Suudelmasta homma oli sitten karannut toiseen tai ehkä jopa kolmanteen asteeseen, jonka takia vaatteet olivat kadonneet ja kukatkin olivat nyt sikin sokin ympärillämme täydellisen illan jälkeen. En olisi uskonut tämänkään illan koittavan, mutta se oli odottamisen arvoista kyllä. Itse akti oli kyllä käyty hetki sitten ja olin hieman hikinen ja hengästynyt vielä sen takia, mutta se varmasti kasvatti vain kuntoa. Tsukihiko hyväili kyllä edelleenkin alastonta vartaloani ja eihän siinä voinut kuin hymyillä ja kylmät väreet kulkivat koko kehoni läpi nautinnollisesti. Pian Tsukihiko kuitenkin pyyteli anteeksi lahjan pilalle menoa samalla, kun siveli yhdellä sinisellä kukalla rintojani minun ollessa edelleenkin valmista kauraa ja yhtä hymyä vaan. Tsukihiko lupasi kyllä tuoda uudet ensikerralla ja olla pilaamatta niitä. "Ei se mitään, se oli sen arvoista", vastasin hyvänolon seasta hymyillen vieläkin. Pian tunsin kuitenkin jo Tsukihikon huulet omillani, jolloin vastasin suudelmaan tuoden toista kättäni Tsukihikon paljaalle rintakehälle sulkien suudelman ajaksi silmiäni. Suudelman jälkeen Tsukihiko kertoi minun olevan kaunis ja kiitteli yöstä, joka oli ehdottomasti parhaita öitä hetkeen. "Ja sinä olet henkeäsalpaavan komea ja kiitos itsellesikin, pelastit kyllä yöni. Mutta ei kai sinun vielä tarvitse lähteä?" jatkoin vielä avaten silmiäni samalla, koska en vaan millään haluaisi päästää vielä irti. Se oli niin ihanaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2019
18:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Rozu ei onneksi kauheasti pahastunut siitä, että Tsukihiko toi tälle kukkia ja tuhosi ne melkein saman tien, mutta vahinkohan se tavallaan oli ollut. No kukkia ne vain olivat, ne olisivat kuolleet joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja niitä sai lisää. Mutta tällä hetkellä kukat olivat aika pieni murhe, sillä Rozun vierellä oli liian hyvä olla ja nainen koki selvästi samoin. Tsukihiko hymyili, kun Rozu kehui hänen ulkonäköään ja sanoi tämän olevan yön pelastus. Sitten hän kysyi, ettei kai hänen vielä tarvinnut lähteä. ”Enhän edes saisi olla täällä muutenkaan.” Tsukihiko kuiskasi ja painoi huulensa Rozun kaulalle suudellen tätä antaumuksella liikuttaen huuliaan alemmas, kunnes suuteli lopulta naisen sieviä rintoja. (?) Sitten hän lopetti ja painoi päätään naisen rintakehälle. ”En tahdo lähteä, tässä on liian hyvä olla.” Hän sanoi silittäen Rosun toista lantiota haluttomana nousemaan tämän päältä. Mutta kaipa hän oli lintsannut töistä jo ihan tarpeeksi.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
18:20
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROZU

Kun nyt pääsimme siihen seikkaan, että ei kai Tsukihiko nyt vielä lähtisi, niin karu totuus kai sekin, ettei hän saisi edes olla täällä muutenkaan. Naurahdin hieman siihen. "Se on kyllä totta, mutta ehkä kukaan ei huomaa, vaikka jäisit koko yöksi", vastasin siihen kuiskaten kyllä myöskin. Tai no en tiennyt, että huomaisiko, mutta ei kukaan ollut huomannut mitään tähänkään asti. Tai sitten oli, mutta he eivät vaan olleet etsineet vielä oikeasta paikasta Tsukihikoa. Tsukihiko puolestaan oli siirtynyt suutelemaan kaulaani liikkuen siitä alemmaksi aina rintojeni kohdille. Minä en taaskaan voinut muuta kuin henkäistä nautinnosta. Tämän täydellisempää iltaa olisi tuskin tulossa ihan heti uudestaan vastaan. Sääli, että kaikki loppui aikanaan. Lopulta Tsukihiko laski päänsä rintakehälleni ja minä toin toista kättäni Tsukihikon pään päälle ja upotin käteni hänen hiuksiensa sekaan silitellen ja sivellen niitä sitten sulkien jälleen samalla silmiäni. Tsukihiko puolestaan silitteli toista lantiotani ja sanoi samalla, ettei haluaisi lähteä, koska tässä oli hyvä. "Minäkään en halua, että lähdet", kuiskasin siihen. Tosin kai Tsukihikon lopulta kuitenkin olisi pakko jossain kohdassa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 17.03.2019
18:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Rozu naurahti siinä kohtaa, kun Tsukihiko muistutti, että ikkunasta salaahan hän oli alunperinkin tänne livahtanut kesken töiden. Rozu oli sitä mieltä, että ehkä kukaan ei huomaisi, vaikka hän jäisi koko yöksi. ”Voi olla, että Asami ei ihan tykkäisi, jos löytäisi minut täältä aamulla.” Tsukihiko arveli, kyllä kaikista olennoista Rozun pitikin olla juuri hänen siskonsa kämppis. Mutta olihan se ikävä joutua lähtemään kesken kaiken, mutta jos hän jäisi, hän jäisi varmasti aamuun asti ja sitten häntä ei saisi ulos täältä enää ennen seuraavaa iltaa. ”Ja ehkä minun pitää antaa sinun nukkuakin hiukan.” Tsukihiko kuiskasi hymyillen yhä, kun Rozu silitteli hänen hiuksiaan. ”Kai se on pakko, en tahdo että kukaan syyttää sinua vahtivuoroni häiritsemisestä.” Tsukihiko sanoi nousten sitten lopulta futonilta hyvin vastahakoisesti. Sen jälkeen hän alkoi etsiä vaatteitaan ja pukea päälle, missä kesti jokunen tovi, kun haarniska oli saatava uudelleen päälle ja muutenkin yritettävä näyttää siltä, ettei hän ollut käynyt pelehtimässä kesken työvuoron. ”Ehkä voin tulla joku yö uudestaan? Olen ainakin sinulle uudet kukat velkaa.” Hän sanoi kiinnittäessään hiuksiaan, jotka nyt olivat ehkä menneet hivenen sekaisin ja näyttivät siltä, että jotain muuta kuin vahtimista oli tullut harrastettua.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 17.03.2019
19:04
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROZU

Tsukihiko muistutti, ettei Asamihime varmaan hirvesti riemusta ainakaan kiljuisi, jos löytäisi Tsukihikon täältä aamulla. "Niin... No tuo on kyllä aika hyvä huomio", totesin siihen väliin avaten jälleen silmiäni. Ehkä Asamihime ei tykkäisi siitä, jos löytäisi Tsukihikon täältä. Ehkä hänen olisi pakko mennä takaisin vahtiin. Ja jos Tsukihiko jäisi aamuun asti, niin silloin hän ainakin jäisi kiinni. Jatkoi Tsukihiko myös, että hänen olisi hyvä antaa minun nukkuakin välillä. "Kai se on totta", myöntelin, vaikka en olisi halunnut hetken olevan vielä ohi. Nukkua kerkeisi sitten haudassakin. Mutta lopulta se oli kai pakko lopettaa ja Tsukihiko sanoi myös, ettei halunnut kenenkään syyttävän minua vahtivuoron häiritsemisestä. "Aivan... No voisihan se olla hieman ikävää", vastasin siihen Tsukihikon nousten ylös. Nousin itsekin ylös, koska olisi hyvä pukea ne yövaatteet kuitenkin. Mutta seuraavaksi pitäisi varmaankin mennä nukkumaan. Tsukihiko puki myös vaatetta päälle ja minä kävin kaivamassa yöyukatan esiin ja puin sen päälleni ja sidoin kiinni. Tsukihiko puolestaan ehdotteli jo seuraavaa kertaa, että voisimme ottaa joku yö uudestaan. "Mielihyvin", vastasin hymyillen ja kukatkin Tsukihiko oli ilmeisesti velkaa. "Niinpä taidat olla", tokaisin hieman naurahtaen päälle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 18.03.2019
07:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Vastauksista päätellen Rozi alkoi selvästi olla jo väsynyt, vaikkei halunnut sitä myöntääkään. Lopulta hän kuitenkin oli samaa mieltä. että ehkä hänen olisi ihan hyvä nukkuakin jossain kohtaa yötä. Onneksi öitä tulisi lisää, ei tämän tarvinnut ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi jäädä. Rozukin pääsi ylös ja kävi pukemassa yukatan päälleen samalla kun Tsukihiko yritti saada itseään sen näköiseksi, ettei ollut käynyt naisissa kesken vahtivuoron. No kukapa sitä nyt näkisi toki, kun hän vahti näkymättömissä, mutta kuitenkin. Oli se hyvä näyttäytyä muurilla välillä, että muut tiesivät hänen olevan paikalla, vaikka tällä kertaa ei edes ollut. Rozulla ei ollut mitään sitä vastaan, että Tsukihiko vierailisi jatkossakin ja kukat hän nyt ainakin oli tälle velkaa. Tsukihiko käveli ikkunalle ja avasi sen, mutta palasi kuitenkin vielä Rozun luo. ”Kiitos seurasta, hyvää yötä.” Hän sanoi ja suukotti naista vielä huulille, ennen kuin antoi itsensä kadota valoksi ja palasi hommiin, kuin ei muka olisi sieltä koskaan karannutkaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 18.03.2019
13:08
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROZU

Oli kyllä oikeasti suuri sääli, että velvollisuudet kutsuivat Tsukihikoa, mutta toisaalta aloin kyllä itse olemaan sen verran naatti, että pitäisi kuitenkin mennä nukkumaan kohta. Tuskin olisin jaksanut enää kuitenkaan kovinkaan kauaa pitää silmiäkään edes auki. No en yleensä valvonut ihan älyttömän myöhään, mutta toki poikkeuksia oli ja tämä oli yksi niistä. Mutta Tsukihiko sai vaatteet päällensä ja jatkoi sitten ikkunalle, jonka avasi, mutta ei lähtenytkään, vaan palasi luokseni. Hän kiitteli seurasta ja toivotteli hyviä öitä tuoden huuliaan vielä nopeaan suukkoon omille huulilleni. Siihen nyt ei hirveästi kerennyt vastailemaan, mutta kyllä se hymyn taas huulille veti. "Kiitos myös sinulle seurasta... Ja niin... Hyvää yötä", vastasin vielä ennen kuin Tsukihiko katosi paikalta. Kävin sulkemassa ikkunan ja sitten käännyin futonin puoleen. No ehkä kukat voisi kerätä futonilta pois ennen kuin menisi nukkumaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.03.2019
14:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
92. SKIPPAUS SEURAAVAAN PÄIVÄÄN:

> Päivämäärä: 14.6.1518 ja perjantai

> Olematon kello: n. 9.30

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.03.2019
15:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimuran fiilis oli onneksi Ruin kiukutteluista huolimatta noussut nopeasti, kun hän siirtyi kahden seuralaisen kanssa makuuhuoneeseen. Mikä oli hyvä, niin ei tarvinnut huonolla fiiliksellä mennä nukkumaan muuten niin hauskan, vaikkakin tapahtumarikkaan, illan päätteeksi. Hän heräsi siihen, kun hänen kummallakin puolellaan nukkuvat neidit alkoivat heräillä ja liikkua. ”Hyvää huomenta!” Toinen sanoi pirteästi Yukimuran toiselta puolelta. ”Huomenta…” Yukimura vastasi avattuaan silmänsä, mutta hyvästä hän ei ollut varma, koska päänsärky oli sen verran kova, että edellisiltana oli tainnut juotua hiukan turhan reippaasti. ”Kiitos vielä, kun saimme olla täällä yötä.” Toinen neideistä sanoi. ”Ei mitään, ei siitä ollut mitään ongelmaa.” Yukimura vastasi noustessaan istumaan. ”Ei vai? Eikö tuleva vaimosi ottanut siitä hiukan isomman ongelman?” Toinen kysyi. Ai niin, Rui… Yukimura oli jo unohtanut, että hän oli ottanut itseensä siksi, että kaksi vierasta naista nukkui heillä yhden yön, kun ei muutakaan paikkaa siihen hätään ollut tarjota. ”No… ei se teidän vikanne missään tapauksessa ole ja Rui nyt joko ymmärtää tai ei ymmärrä, että tässä oli kyse vain nukkumapaikasta yhdeksi yöksi.” Yukimura vastasi haukotellen. No kai se asia olisi puhuttava Ruin kanssa, vaikka ei Yukimura ymmärtänyt, mikä tähän oli mennyt tai miksi asia oli niin ongelma. Hän nousi ylös ja veti yukataa paremmin päälleen ja lähti sitten naisten kanssa kohti alakertaa katsomaan, jos Rokuro vaikka olisi tehnyt jotain ruokaa. Kyllä Sayuri tämän varmasti oli jo herättänyt.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.03.2019
16:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kun olin vaan päässyt yöllä Sayurin kanssa yläkertaan, alakerrassa alkoi melkoinen tenttaaminen Ruin osalta, kun tälle ei selvästikään kelvannut, että tuntemattomat naiset tulivat kotiin Yukimuran kainalossa. No ei siinä, ei se minustakaan mikään kovinkaan viisas veto ollut ottaa naisia mukaan. Toki oli totta, että yöpaikat olivat hieman kiven alla, koska linnassa oli porukkaa vaikka kuinka paljon ja aikalailla tilat oli vallattu. Mutta onneksi tällä kertaan pystyin sanomaan vain, ettei ollut minun ongelmani eikä avioliittoni eikä mikään muukaan, niin reilulta kuin se nyt sitten ikinä kuulostikaan. Pääsimme kuitenkin Sayurin kanssa nukkumaan ja Daisukekin nukkui tyytyväisesti. Jonkun ajan päästä alakerrassakin rauhottui ja hiljaisuus valtasi talon.

Heräsin taas tuttuun tapaan todella varhain aamulla ja koska en ollut juonut kuin paria kuppia eilen ja välttänyt humalan, niin päänsärkykään ei vaivannut. Sayuri veti kuitenkin vielä unta palloon siinä missä Daisukekin ja koska en halunnut herättää kumpaakaan vielä, niin puin vaan päälleni ja poistuin huoneesta hiljaa. Alakertaan päästyäni näin Ruin nukkuvan olohuoneen lattialla ja Yume ja Yumi nukkuivat tyynyjen päällä. Ei voinut kuin miettiä, että taisi sitten olla melkoinen riita eilen yöllä. No, mutta en Ruitakaan aikonut sen koommin häiritä, vaan menin suoraan kylpyhuoneeseen hoitamaan aamuhommat. Ja kun tulin kylpyhuoneesta, oli Rui jo herännyt ja keittiössä. Eikä Rui näyttänyt mitenkään kovinkaan pirteän oloiselta miltä yleensä näytti, kun olin vaan päässyt paikalle. Aika kiukkuisen näköinen hän oli. Yumi ja Yume kuitenkin nukkuivat vielä. "Huomenta... Rui", päätin toivottaa kuitenkin huomenia, kuten yleensäkin. "Huomenta", Rui totesi melko kolkon oloisesti tiskaillessa eilisen illan astioita. Päätin kuitenkin, ettei kannattanut väkisin alkaa juttelemaan mitään sen enempää, joten aloin vaan tekemään aamupalaa.

Aamupala valmistui lopulta ja aamupala piti sisällään tälläkin kertaa pannukakkuja ja leipää. Pannukakkujen ja leipien lisäksi oli toki myös teetä ja Sayurille mehua, koska tämä ei juonut teetä. "Onko tänään pannukkuja?" kuului pian keittiön ovelta. "Kyllä... Tänäänkin on pannukakkuja. Sain ne juuri valmiiksi. Istu pöytään", vastasin Sayurille, joka istu pöytään ja odotti jo niitä pannukakkuja, jotka laskin pöytään. Asetin myös leivät ja leivän päälliset pöytään sekä juomat ja kaadoin Sayurille mehua ja asetin muutaman pannukakun tämän lautaselle. Rui istui myös pöydän ääreen, otti pari pannukakkuja ja myös leipää. Juomaksi näytti kelpaavan tee. Itse päätin lähinnä aloittaa aamun taas teellä. "Nukuitko hyvin?" kyselin Sayurilta. "Joo ja Sayuri näki unta! Se oli kuin ihan toinen maailman, satumaailma! Kaikki oli niin kaunista ja siellä oli yksisarvisia ja Sayuri pääsi ratsastamaan yhdellä ja sekin tykkäsi pannukakuista jajajaja Sayuri osasi lentää!" Sayuri selitti into pinkeänä. "Sehän oli selvästi hyvin taianomainen uni sitten", tokaisin siihen. "Niin... Harmi, ettei sellaista ole oikeasti, koska se oli kivaa. Miksi Sayuri ei osaa lentää ja miksi täällä ei ole yksisarvisia?" Sayuri kyseli harmissaan. "Niin... En kyllä yhtään tiedä... Niin ei vaan ole", vastasin siihen. "Mutta ehkä jossain toisessa maailmassa on?" Sayuri jatkoi. "Niin... Ehkä... En tiedä..." totesin, mutta harmi vaan, ettei täällä ollut mitään toista maailmaa tai rinnakkaistodellisuutta. Oli vain tämä maailma... ja sota.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.03.2019
18:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura pääsi alas, jossa muut olivat jo aamupalapöydässä ja tilanne vaikutti ehkä hiukan kireältä ja Rui oli selvästi yhä pahalla päällä. No sentään Sayuri oli oma pirteä itsensä ja selitti yksisarvisunestaan ja siitä miten hän osasi lentää. ”Kuulostipa mukavalta unelta, Sayuri taisi sitten nukkua erinomaisesti?” Yukimura sanoi päästään alas. ”Huomenta vaan kaikille!” Yukimura toivotti sitten krapulasta huolimatta yrittäen olla, kuin mitään typerää riitaa ei olisikaan ja istui vain muina miehinä pöydän ääreen. ”Liittykää toki seuraan.” Yukimura sanoi naisillekin. ”Kyllä kiitos!” Toinen ehti jo innostua, mutta toinen tarttui tätä hihasta ennen kuin tämä ehti liikkua pöydän suuntaan. ”Ehkä meidän pitäisi lähteä…” Tämä sanoi. ”Miksi ihmeessä? Ja mihin muka, tuonne pihalle nököttämään ja odottamaan ihmettä? Ei meillä noiden eilisten pirskeiden takia ole enää paikkaa minne mennä ja kerta heitä ei haittaa…” Tämä toinen aloitti ja liittyi sitten seuraan istuen Rokuron viereen (Kichiya siis). Hieman huokaisten toinen liittyi myös seuraan Ruin viereen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.03.2019
19:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Havahduin siihen, kun joku tuli alakertaan, mutta en jaksanut vielä nousta. En ollut nukkunut kunnolla, koska ärtymys oli estänyt sen. En vieläkään jaksanut ymmärtää, minkä ns. helvetin takia ne huorat piti ottaa mukaan sieltä kapakasta. Minulle oli aivan sama oliko huorilla työtä siellä enää vai eikö ollut, mutta tuskin he kapakassa asuivat. Joten tekosyyt kodittomuudesta eivät ihan menneet läpi. Yukimura oli ajatellut vain itseään ja sitä kuinka voisi hyvän tekosyyn turvin alkaa samanlaiseksi, mitä oli ennen kuin tapasi minut. Ei, että olisi kokemusta itse, mutta Rokuron tarinat olivat avanneet asiaa juuri sen verran, että nyt tuntui siltä, että tilanne oli lähtenyt taas lapasesta... ja pahasti.

Päätin kuitenkin nousta lopulta ylös, kun se joku oli päättänyt mennä vessaan. Aikaisesta ajankohdasta päätellen kyseessä oli Rokuro ja myöhemmin keittiössä se kävi aikalailla selväksi. Se oli Rokuro. Tämä toivotteli huomenia, mutta minua ei niinkään jaksanut kiinnostaa. Mutta ei Rokuro ollut tässä mitenkään väärin tehnyt tällä kertaa, joten turha hänelle oli ryttyillä. En kuitenkaan saanut ärtymystä ja vihaa kätkettyä ja olin varma, että se kuului äänestäni aika selvästi, kun vastasin huomeniin. Jatkoin kuitenkin astioiden tiskaamista ja Rokuro aloitti aamupalan laittamisen ja jonkun ajan päästä se oli valmista. Sayuri saapui myöskin paikalle ja sai aamupannukakkunsa ja mehua. Minäkin istuin pöytään ja nappasin pari pannukakkua ja leipää sekä niiden kanssa teetä. Rokurolla oli ilmeisesti vieläkin joku teedietti menossa, joten hän tyytyi taas vaan teehen.

Sitten Rokuro kyseli Sayurin nukkumisista ja Sayuri aloitti selityksensä yksisarvisunesta ja lentämisestä, minkä aikana Yukimurakin saapui keittiöön ja sen jälkeen ne helvetin huorat. Silmissäni välähti sillä hetkellä melkein niin kuin silmissäni olisi ollut liekit. "Joo, Sayuri nukkui erin tosi omaisesti!" Sayuri ilmoitti ilmeisesti Yukimuralle hymy korvissa ja tunki sitten pannukakkua suuhunsa. Yukimura puolestaan toivotteli huomenia seuraavaksi. "Huomenta vain teillekin", Rokuro puolestaan toivotteli Yukimuralle ja... niille pahanilmanlinnuille Yukimuran istuessa pöytään ja ehdotti sitä niille huorillekin. Se oli tietenkin hieno idea toisen mielestä, mutta toisesta ei niinkään, mutta hänkin päätti lopulta, että olipa hyvä idea istua vaan pöytään, koska ihmeen odottaminen ei riittänyt heille. Tunsin siinä kohdassa melkeinpä kiehuvan sisäisesti tilanteesta ja ennen kuin huomasinkaan, iskin nyrkkiä pöytään niin raivoisasti, että siihen jäi palanut jälki. "Oletko tosissasi?! Ensin raahaat huorat kotiimme likaisesta kapakasta ja sitten väität tekosyyksi heidän olevan kodittomia! Se tuskin pitää paikkansa. Vaikka työ menee alta, niin se ei tee ketään kodittamaksi! Ei huoraamalla leveästi eletä, totta, mutta en usko kodittomuuteen. Jossain heidän on elettävä, jos on työtäkin, jolla elää! Siksi töitä tehdään, että voi elättää itsensä edes jotenkin! He olisivat voineet mennä kotiinsa, OMAAN kotiinsa, mutta sen sijaan tuot huorat kotiin näytille ja oikein kerrot sen minulle, että näiden kanssa minä sinua petin niin, että heilahti! Mikä mahdollisesti sai sinut uskomaan, että haluan tavata naiset, joidenka kanssa petit minua?! Haluan tietää syyn! Oikean syyn! En halua tekosyitä kodittomuudesta tai siitä, ettei ollut muuta mahdollisuutta, koska vaihtoehtoja, niitä on aina! Eikä pettäminen ole vahinko!" ärähdin Yukimuralle niin, että lopulta myös kyyneleet vierähtivät poskilleni.

"Tuota... Pitäisikö sin-" Rokuro avasi suutaan siinä kohdassa. "Pidä sinä suusi kiinni, Unno, jos yhtään tunnet parastasi! Tämä ei ole se hetki, jolloin sinun viisauksiasia rauhoittumisesta tarvitaan! Minulla on oikeus suuttua! Hyväksyn sen, että Yukimura elää toisella tavalla ja yksi ei riitä, vaikka se väärin onkin, mutta en sitä, että ne panokaverit tuodaan kotiini ja ruokapöytään kuin perheenjäsenet konsanaan! Että jos teilläkään on yhtään itsesuojeluvaistoa vielä jäljellä, niin suosittelen painumaan pihalla odottamaan sitä ihmettä!" ärähdin lopulta huorille. "Selvä... Sayuri... Mennäänkö vaikka pihalle syömään? Siellä näyttää olevan ihan mukavan puoleinen päivä heräilemässä... Te voitte tulla mukaamme, jos haluatte", Rokuro sanoi Sayurille kääntyen viimeisen ehdotuksensa ajaksi niiden huorien puoleen, mutta lähti jo Sayurin kanssa paikalta Sayurin näyttäessä hieman säikyltä. En tarkoittanut olla julma hänen aikanaan, mutta se vaan oli... tapahtunut. Enkä tiedä miksi juuri nyt.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 24.03.2019
19:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Se siitä leppoisasta aamupalasta, kun Rui päätti, että nyt oli taas kilareiden paikka. Tämä löi nyrkillä pöytään ja poltti sen samalla, koska hänestä oli ilmeisesti kiva tärvellä huonekaluja. Ja säikyttää Sayuri ja herättää lapset ja olla töykeä vieraille. Sitten tuli sellaista huutoa, että oksat pois ja korvissa soi melkein kuin Nobuyukin jäljiltä ja päänsärky tykkäsi hyvää. Nainen Ruin vieressä hätkähti selvästi ja otti etäisyyttä, ihan viisaasti. Yukimura vain joi rauhallisesti teetä ja antoi Ruin huutaa. Sitten Rokuro yritti rauhoittaa Ruita, mutta sai vain uhkailuja osaksi. Minkä jälkeen Rokuro ehdotti menevänsä Sayurin kanssa ulos ja naiset voisivat tulla mukaan. ”No mielellään…” Toinen totesi nousten ylös ja toinenkin lähti. ”Kamala nainen, ei ihme, että mies käy huorissa, kun on tuollaisen pirttihirmun kanssa…” Tämä vielä mutisi heidän poistuessaan. ”No onko nyt hyvä mieli, kun sait loukattua viattomia ihmisiä ja pelotettua Sayuria ja oltuasi täysi moukka vieraita kohtaan?” Yukimura kysyi Ruilta, joka oli alkanut melkein itkemään.

Sitten kai pitäisi antaa Ruille niitä vastauksia, vaikka Yukimura ei jaksanut tajuta, miksi tämä otti noin ison ongelman asiasta. ”No ensiksikin, he itse väittivät olevansa kodittomia, mistä minä nyt voin tietää, onko heillä koti vai ei. Minä uskon sen, mitä joku minulle sanoo, ellei ole mitään syytä epäillä asiaa. Lisäksi he ovat yliluonnollisia ja kuuluvat muutenkin samaan joukkoon kanssamme, joten tänne tulo oli ihan luonnollista.” Yukimura vastasi ensiksi pysyen rauhallisena. ”Toiseksi, en edes pannut heistä kumpaakaan, toinen oli Gennosuken seurana ja toinen taisi olla Masamunen ja Rokuron seurana.” Yukimura sanoi sitten, koska näin itse muisti, tosin muisti hieman pätki, joten ei hän aivan varma ollut. ”Jos olisin tuonut pari muuta yliluonnollista koditonta ja vaikka miespuolista, niin olisitko nostanut tuollaisen metelin? Miksi se on niin iso ongelma, että kyseessä on kaksi kurtisaania? Samanlaisia eläviä olentoja hekin ovat, joilla on tunteet, joita sinä nyt loukkasit aika lailla ilman mitään syytä.” Yukimura sanoi sitten. Sitten siihen, että miten Yukimuran elämäntapa nyt oli väärin vaikka Rui sen hyväksyikin. ”Ethän selvästi hyväksy ja miksi ikinä aloit olla kanssani, jos se on sinusta pettämistä, että olen muidenkin kanssa? Se selvästi haittaa ja tiesit sen alusta asti, että en ala olemaan vain yhden omaisuutta. Ja se olisi Rui rakas pitänyt sanoa hieman aikaisemmin, että toimintani on väärin ja loukkaa, nyt on hiukan myöhäistä itkeä sitä, kun olet kuitenkin tiennyt asiasta kaiken aikaa. Jos ei osaa avata suutaan ja kertoa ajoissa asioita ja vain sietää hiljaa, niin se on valitettavasti ihan sinun omaa tyhmyyttäsi, enkä voi sille yhtään mitään. Sait valita, sait tietää hyvin alussa suhtautumisestani ihmissuhteisiin, enkä pakottanut sinua sellaiseen suhteeseen, jossa et voi olla onnellinen.” Yukimura sanoi sitten yhä rauhallisesti, koska ei tästä nyt mitään tulisi, jos kumpikin huutaisi pää punaisena.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 24.03.2019
20:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RUI

Porukka lähti paikalta ja tämän jälkeen Yukimura kyseli, että oliko nyt hyvä mieli, kun tuli loukattu viattomia ja peloteltu ja oltu moukka. "Viattomia? Mikä heistä teki viattomia? Olivat ihan yhtä syyllisiä tähän siinä, missä sinäkin. En kadu sanojani. Kadun vain sitä, että en saanut itseäni hallintaan ja sanoin ne tässä kaikkien kuullen", totesin siihen. Mutta sitten vastauksiin ja ilmeisesti naiset olivat kovin väittäneet olevansa kodittomia ja Yukimura oli sitten uskonut sen. Mutta koska he olivat yliluonnollisia, niin siksi he kuuluivat meihin. "En väittänytkään, että eivät voisi kuulua. En väittänyt, etteivät he voisi kuulua meihin ja tulla tänne. Sanoin vain, että en halua nähdä tai ainakaan tietää, keiden kanssa olet iltaasi viettänyt", vastasin kuivaillen kyyneliäni pois poskiltani.

Tosin sitten Yukimura ei ollutkaan pannut heitä, vaan laittoi syyn Gennosuken, Masamunen ja Rokuron piikkiin. "Aivan, koska eihän se syy voi koskaan olla sinun ja vaikka olisikin, niin se olisi vain vahinko. Ymmärrän hyvin sen... Mutta johtajana sinun pitäisi osata ottaa vastuu teoistasi. Miksi naiset muuten olisivat olleet juuri sinun kainalossa? Miksi muuten he olisivat tulleet juuri meidän taloon?" kysyin seuraavaksi. Tosin seuraavaksi Yukimura jatkoi, että jos olisikin tuonut jotain muita yliluonnollisia taloon ja vaikka miespuolisia, niin olisiko asia ollut samanlainen. "Olisi, jos tilanne olisi ollut sama. Tulit kapakasta naiset kainalossa. Ihan sama missä merkeissä ja vaikka olisivatkin olleet miehiä. Toki, jos tilanne olisi ollut toinen eikä näyttänyt heti lähtöön niin petolliselta, niin en olisi sanonut samalla tavalla. Mutta en halua tuntemattomia lapsien lähelle, koska emme voi tuntea heitä. En olisi halunnut heitä taloon nukkumaan vaikka olisivat tulleet minkä hyvänsä muun reissun mukana. On minullakin joku itsesuojeluvaisto itseäni ja perhettäni kohtaan. Tein sen suojellakseni lapsiamme ja itseäni", totesin asiaan.

Sitten hyväksymisiin, jota en ehkä oikeasti ollutkaan hyväksynyt, vaikka kovin kuvittelin niin. Ja sitten Yukimuraa kiinnosti, että miksi koskaan halusin aloittaa hänen kanssaan mitään. "Koska rakastuin sinuun ja rakastan edelleenkin. En saa tunteitani pois, vaikka kuinka haluaisin. Tosin en edes halua saada. Ajattelin, että voin hyväksyä sen, jos en tiedä siitä, keiden kanssa olet ja mitä teet. Mutta silläkin on rajansa siinä kohdassa, kun tuot hoitosi kotiin näytille. En halua tietää keiden kanssa käyt vieraissa, jos et pysty elämään yhden kanssa. Mutta jos et kykene rakastamaan vain minua, niin miksi kosit? Miksi haluat naimisiin? Luulin, että on se merkki siitä, että pystyisit muuttumaan... Mutta pitihän se arvata... Ihmiset eivät vain muutu. Rakastan edelleenkin sinua ja haluan edelleenkin naimisiin, mutta kysymys lähinnä kuuluu niin, että rakastatko sinä todella ja oletko oikeasti valmis naimisiin? En halua, että kahlitset itsesi suhteeseen, jossa et koskaan pysty olemaan täysin oma itsesi ja vapaa sellaisena kuin oikeasti olet. En halua, että menet naimisiin vain minun ja lapsien takia. Haluan, että teet sen itsesi ja todellisen rakkauden takia. Jos olet onnellisempi usean kanssa, kannattaako yhden kanssa mennä naimisiin? Onko sen arvoista ja haluatko sitä todella?" kysyin lopulta.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  346  347  348  349  350  351  352  353  354  355  356  357  358  359  360  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2019 Mahti roolipelit - suntuubi.com