Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.01.2016
18:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Raizu alkoi saada Rickteriä pikkuhiljaa kallistettua kannalleen, olkoonkin, että hän epäili yhä. Mutta Rickter voisi itse tehdä oman päätelmänsä sen suhteen, kumpi suunnitelma loi paremmat selviytymismahdollisuudet, kun kuulisi Raizun suunnitelman. Hänet oli joka tapauksessa jo heitetty pois hullujen sotaretkeltä, toki hän voisi yksikseenkin keksiä jonkun suunnitelman ihmisten kukistamiseksi, mutta se jäisi hänen päätettäväkseen. Rickteriä epäilytti yhä se, ettei jäisi velkaa Raizulle mistään ja homma kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. ”Joskus täytyy ottaa riski, jos tahtoo saavuttaa jotakin, vaikka varovaisuutesi onkin ihailtava piirre.” Raizu vastasi. Voisivathan he piileskellä ihmisiltä ja varmaan selvitä siten, mutta todellinen valta ja onni ei löytynyt sitä kautta vaan niiden saavuttamiseen oli uskallettava ottaa riskejä.

Hieman vastahakoisesti Rickter suostui odottamaan aamuun asti tietojaan ja vielä vastahakoisemmin myöntyi kantoapuun. Niinpä Raizu nosti tämän käsivarsilleen, eipä hän nyt kummemmin painanut, ja lähti aikaisemmin valitsemaansa ja harhoin suojaamaansa mökkiä kohden. Vaikka hän kannattikin riskien ottoa, typeryyksiin asti ei silti kannattanut mennä ja oikeissa asioissa varovaisuus oli paikallaan. Näin kukaan ulkopuolinen ei vahingossakaan eksyisi mökille niin kauan kuin he majailivat siellä. Matkaa ei tosiaan ollut kovin paljoa ja Raizu oli nopea yliluonnollistenkin mittapuulla, vaikkei ehkä kaikkia nopeudessa voittaisikaan. Pian mökinrähjä tulikin vastaan ja Raizu todellakin toivoi, että siellä ei tarvitsisi enää kauaa pitää majaa. Hänet oli luotu elämään ylellisemmissä olosuhteissa.

Varovasti yhä Rickter sylissään Raizu avasi oven ja astui sisälle hämärään. Hän laski pojan patjalle, joka oli ihan kelvollisessa kunnossa ja Raizu oli ehtinyt siistimään paikkoja tätä ennen, joten peitteet oli pesty ja tuuletetut. ”Oletko nälkäinen tai janoinen? Kovin kummoiset puitteet täällä ei ole, mutta jotain pystyn kyllä järjestämään.” Raizu kysyi Rickteriltä vielä, ennen kuin antaisi tämän nukkua rauhassa loppu yön.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 27.01.2016
18:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Mies sanoi jotain riskien ottamisesta epäilyihini, mutta olin hyvinkin epäluuloinen kaikkea hyvää kohtaan oikeastaan ihan aina, koska turhan moni on kuitenkin kuollut sinisilmäisyytensä takia. Vaan tyhmät uskovat kaiken hyvän mukisematta ja mielestäni tämä kuulosti ihan liian hyvältä, joten se ei välttämättä ollut totta. Oli joka tapauksessa pakko valmistautua siihen, ettei kaikki miehen sanat olisikaan totta. Saatoihan olla esimerkiksi joku vankikin tästä lähtien tai joku syötti johonkin tai joku muu vastaava, josta mies itse aikoisi ainoastaan hyötyä. En kyllä aijo antaa sitä iloa kenellekään, koska minuahan ei kukaan hyväksikäytä ilman seurauksia. Tietenkin oli totta, että mitään ei voinut koskaan saavuttaa, jos ei aikonut ottaa riskejä. Se nyt oli selvää, mutta yleensä olin kyllä turvautunut ihan vaan omaan apuun ja omiin tietoihin. Kenenkään muuhun ei voinut luottaa yhtä paljon kuin itseensä ja varsinkin tuntemattomat, jotka tarjosivat hyviä asioita ilman vastapalveluksia, olivat kyllä kaikista epäilyttävimpiä, mutta saa nyt nähdä, että millaiseen sotkuun olen itseni järjestänyt. Joka tapauksessa miehestä varovaisuuteni oli kuulemma ihailtava piirre. "Vaan tyhmä uskoo kaiken sinisilmäisesti", vastaan siihen ja vaikka moni pitikin minua idioottiani tai muuten vaan tyhmänä ja sellaisena, joka toimii hätäisesti ensimmäisen ajatuksen johdosta, niin en todellisuudessa ollut kuitenkaan sitä.

Lopulta olimme kaiketi päässee yhteisymmärykseen asiasta ja mies nappasi minut mukaansa, käsivarsilleen. Totta puhuen tässä tuli melko akkamainen olo, koska yleensä vaan naisia kannettiin näin. Toivottavasti kukaan ei tulisi näkemään tätä. Toisaalta ne törpöt olivat menneet sille linnalleen ja jättäneet jo minut, joten tuskin heitä ainakaan tarvitsisi tavata. Mutta joka tapauksessa lähdimme lopulta matkaan. "Kaiketi sulla on joku nimikin?" päätin tässä nyt samalla aikani kuluksi kysyä, vaikka sama kai se nyt minulle oli, mutta ihan kivahan se olisi tietää.

Jonkun ajan päästä ilmeisesti pääsimmekin perille ja kyllä ulkomuoto oli aikamoisen näköinen. Toki varmasti parempi kui ei mikään, mutta voisi olla parempikin. Pääsin jonkun patkan päälle, jonka odotin kyllä olevan paljon huonomassa kunnossa, mutta ei se ollutkaan yhtään paha. Toki se voisi olla parempikin, mutta ei tässä nyt kyllä valittamistakaan. Mieluummin patjalla kuin lattialla. Seuraavaksi mies kyseli nälästä tai janosta ja no oikeastaan kyllähän tässä nyt oli sekä nälkä että jano, koska en ollut hetkeen aikaan syönyt tai juonut mitään. "Kai sitä jotain vois syödä ja juoda", vastaan siihen toki riippuen, mitä oli tarjolla. Mitään epäilyttävää mössöä en kyllä alkaisi vetämään. Se oli varmaa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.01.2016
19:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Rickter oli ihan oikeassa siinä, että typerykset uskoivat kaiken kyseenalaistamatta asioita, mutta heitäkin oli paljon niin ihmisissä kuin muissakin olennoissa. Joka tapauksessa Rickterin uskomuksilla ei oikeastaan juurikaan ollut väliä, ei hän tuossa kunnossa yksinkään pärjäisi, joten oli tämä liian hyvää hänen mielestään, hänen oli vain tyydyttävä saamaansa apuun. Hän olisi ilman Raizua saanut kitua hiljaa kuoliaaksi yksin alasti metsän keskellä ja tulla elukoitten syömäksi, joten parempi olla tyytyväinen tästä uudesta mahdollisuudesta. Nimeäkin tämä oli tainnut tiedustella. Aivan, eihän Rickter sitä voinut tietää ilman kertomista, pääsi joskus Raizulta unohtumaan, että kaikki eivät saaneet muista tietoja irti ihan niin helposti. ”Aivan… Olen Raizu.” Hän kertoi samalla kun mökille saavuttiin.

Ruokakin kelpasi Rickterille, sitten pitäisi vain keksiä jostakin sellaista. Kyllä hän oli tainnut varautua ruuallakin pitkää matkaa varten, ainoa vain, että tulia ei ehkä viitsisi alkaa sytyttelemään, sää kun ei ollut kylmä ja savu vain paljastaisi heidän sijaintinsa. Hetken koluttuaan hän toi Rickterin eteen kupissa vettä, ja kulhossa päivästä jäänyttä nyt jo kylmää, mutta ihan syötävää riisiä, lisänä satunnaisia pestyjä ja pilkottuja vihanneksia ja vielä pesty ja siivutettu omena. ”Eihän tuo nyt kummoinen ole, mutta kai silläkin nälän hetkeksi saa kuriin.” Raizu totesi, hän kun oli vähän huono syömään itse, niin ei tajunnut pitää hyviä varastoja mukanaan ja oli aina hieman hankala tietää millaista ruokavaliota kukin noudatti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 27.01.2016
19:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Kiinnitin hieman enemmän huomiota tähän kyseiseen mieheen kun hän esitteli olevansa Raizu. No niin, nyt ei tarvisi kutsua häntä vaan mieheksi. Mutta outoa oli kuitenkin se, että Raizu majaili tällaisessa murjussa, mutta ei kuitenkaan näyttänyt näin niin kuin ulkomuotonsa puolesta olevansa mistään köyhistä oloista. "Kaiketi sä sitten varmaan tiedätkin jo mun nimen... Tiesithän sä senkin, että mä olen muodonmuuttaja", sanon, vaikka toki se varmaankin olisi kaikin puolin kohteliasta esittäytyä, mutta kun toinen taisi sen jo tietää, niin ei sillä nyt sinänsä ollut mitään väliä. Mutta jos ei tietäisi, niin voisinhan sen kuitenkin sanoa. "Mutta tiesit tai et, niin mun nimi on Rickter", jatkoin vielä loppuun tehden myös samalla huomion, että riipuksenikin oli vielä tallella. Se kun roikkui edelleenkin kaulassani, mutta oli päättänyt pyörähtää selän puolelle. Käänsin sen oikealle puolelleen eli etupuolelleni ja sen jälkeen koitin tehdä oloni mukavaksi sillä patjalla. "Kuinka sä edes jouduit tänne? Sä et kuitenkaan näytä olevan ihan kaikista huonoimmista piireistä..." päätin kysyä jonkun aikaa mietittyä sitä, että kysynkö vaiko en. No, nyt se tuli jo kysyttyä. Tai ehkä sekin liittyisi siihen tarjoukseen ja saisin vasta tietää huomenna?

Raizu lähti kuitenkin ilmeisesti metsästämään jotain ruokaa ja juomaa ja jonkun ajan päästä kun tämä oli etsinyt tai kolonnut jotain, niin sain kupin, jossa oli vettä tai olettavasti ainakin. Kyllä se ainakin vedeltä näytti ja janohan oli kyllä totta vie melkoinen. Nappasinkin kupin heti käsiini ja join siitä yli puolet. Loput säästin ruokaa varten. Myös ruokakin saapui perille ja tarjolla näytti olevan riisiä, jonka lisänä oli jotain vihanneksia. Oli pakko myöntää, mutta en ollut vihanneksien ystävä, mutta tällä hetkellä tuntui siltä, että voisin vetää vaikka kukkatarhan nassuun, kun oli sen verran nälkä. Joukossa oli myöskin omena. Raizu sanoi siitä, että eihän ruoka nyt kummoinen ollut, mutta kyllä sillä saisi ainakin hetkeksi nälän kuriin. "Eiköhän... Voisi olla huominkin", sanon ja koitin vääntäytyä jotenkin edes parempaan asentoon, että pystyisin syömään ilman tukehtumisen vaaraa. Istuminen kuitenkin tuntui kamalan vaivanloiselta ja jokseenkin kivuliaalta. Makuuasento oli ollut mukavampi, mutta harmi vaan, makuuasennossa oli vaikea syödä.

Asento kuitenkin löytyi ja aloitin syömisen ja vedin loput vedet samalla. Kauaahan en ole koskaan ruuan ääressä aikaani viettänyt eikä ruokaa nyt kyllä edes ollut mitään hirveää määrää, että sen kanssa menisi kauan aikaa, joten sain syötyä. Ihmettelin kyllä, että vatsa edes veti moisen kokemuksen jälkeen, mutta sinne meni. Asettauduin lopuksi takaisin patjalle makaamaan. "Mä en yleensä kiittele, mutta kiitti... kaikesta mitä nyt ootkin tehnyt", sanon vielä, koska muutenhan olisin kuollut, jos Raizu ei olisi sattunut paikalle ja auttanut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.01.2016
21:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Rickter oli oikein arvannut, että Raizu tiesi jo hänen nimensä kerta tiesi senkin, että hän oli muodonmuuttaja. Varmuuden vuoksi tämä esitteli itsensä kuitenkin ja olihan se ihan hyvien käytöstapojenkin mukaista. ”Oikeassa olet, tiesin nimesi jo. Myönnän, tarkkailin teidän mesoamistanne ihan hyvän tovin.” Raizu vastasi, vaikkei nyt ollutkaan ihan varma oliko kuullut Rickterin nimen joltain vai oliko huomaamattaan lukenut sen tältä itseltään tai joltain muulta. Tahallaan hän ei ollut kovin paljon kaivanut kenenkään tietoisuuksia, eihän liittolaisille sellaista tehty, tahallaan ainakaan, eikä sitä ainakaan myönnetty. Tosin Rickter käytti itse samaa tekniikkaa muodonmuutoksissaan, joten tuskin hän siitä niin pahasti olisi ottanut itseensä kuin joku muu.

Raizu riisui mustan viittansa, eihän sitä nyt sisätiloissa tarvittu. Tällä kertaa hänellä oli jopa vaatteet viittansa alla, tai no kyllähän hänellä nyt aina vähintään housut oli, mutta paita ei ollut aina niin oleellinen. Vaatevalikoimaakaan ei nykyisin ollut kovin kummoisesti, Raizulle kun tuli hivenen kiire lähtö ja pakkaamiselle ei jäänyt aikaa. Hetken päästä Rickter ihmettelikin sitä, mitä Raizu moisessa hökkelissä teki, kerta ei näyttänyt moisten hökkeleiden vakioasukkaalta. ”Lähiseudun ihmiset alkoivat käymään liian aggressiivisiksi ja piti vaihtaa maisemaa hieman kiireellä. Tämä on vain väliaikaismajoitus matkan varrella, en ole asettunut tänne asumaan.” Raizu valaisi tilannetta. Ihan tyhjästä ihmisetkin jaksoivat ottaa ongelman itselleen, eihän Raizu toki heidän kaikkia poikiaan vienyt, vain kauneimmat, ja hän oli kuitenkin hyvin valikoiva sen suhteen, joten määrä ei ollut kovinkaan suuri.

Ruokakin kelpasi, vaikkei parhaimmasta päästä ollutkaan, mutta ilmeisesti Rickterin viime ruokailusta oli aikaa. Hyvällä ruokahalulla hän veti vaatimattoman ateriansa ja veden hän joi melkein heti kättelyssä. No moisen veren yskimisen jälkeen vesi oli varmasti tervetullutta. Sitä oli ihan kivasti, majan varustukseen kuului nimittäin ihan kelvollinen kaivo. Raizu täytti Rickterin vesikupin sen tyhjennyttyä, niin olisi sitten, kun jano iskisi. Lopulta Rickter jopa vastoin luontoaan kiitti saamastaan avusta. ”Eipä kestä.” Raizu vastasi lyhyesti. Rickter tiesi jo, ettei hän tehnyt sitä hyvää hyvyyttään, jos hän ei olisi katsonut tarvitsevansa Rickteriä mieluummin elossa, hän olisi antanut tämän olla. Hän ei uskonut tämän kieltäytyvän, jos ei muuten, niin Raizu oli erittäin hyvä suostuttelemaan. Hän ei uskonut joutuvansa katumaan Rickterin auttamista ja jos nyt niin kävisikin, että tämä vain ottaisi ja lähtisi ja heittäisi elämänsä tilaisuuden menemään, niin sille ei sitten voinut mitään.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 27.01.2016
21:57
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Koitin kääntyä selälleni haukotuksenkin karatessa suustani. No olihan nyt kuitenkin yö ja yö olikin jo pitkällä, joten ei ollut ihme, että väsytti näin. Halusin kyllä tosiaan jo mennäkin nukkumaan eikä mikään nyt varmaan sitten kuitenkaan estänyt sitä. Raizu puolestaan myönsi sen, että tiesi nimeni, mikä ei enää yllättänyt kun kerta tiesi senkin, että olen muodonmuuttaja. Tämän kertoi myös, että oli tarkkaillut hommiamme jo jonkun aikaa. En sitten tiennyt, että kuinka kauan. Ihan alkumetreiltä asti vai vaan tappeluosuuden vai mitä? En ollut varma, että halusinko edes tietää. En varmaankaan. Yleisestiottaen en kyllä tykännyt varjostajista, mutta tällä kertaa varjostajasta oli ollut jotain hyötyä elämäni jatkumisen suhteen, joten annettakoot hänelle anteeksi. "Vai niin..." totesin siihen lyhyesti jotain.

Sitten siihen kysymykseeni ja vastaus oli siis se, että Raizu kaiketi puheistaan päätellen oli ajettu asuinpaikastaan pois. "Sitä tais käydä aika monelle muullekin", sanon siihen haukotuksen jälleen karatessa huuliltani. Raizu jatkoi myös siitä, että tämä oli väliaikainen majoitus. "Selvä juttu... Kukapa täällä haluiskaan asua..." totean vielä loppuun, koska ei ihan ollut tyyliäni tällaiset homeiset murjut. Ja vaikka murju ei olisikaan homeessa, niin samantekevää se minulle on. Murju kun murju ja en murjuissa yleensä asunut. Tärkeintä toki tällä hetkellä, että katto oli päänpäällä ja sentään oli patjakin.

Sain kiitoksiin lyhyen vastauksen, mutta eipä kiitoksiin nyt paljoa muuta voisi vastata ellei sitten alkaisi vähättelemään jotain siitä, että eihän kiitoksia tarvittu tai mitä tuosta... jne juttuja. Haukottelin jälleen makeasti ja suljin lopulta silmiäni sen jälkeen kun Raizu oli täytellut uudestaan sen vesilasin. Hörppösin sieltä vielä vähän vettä ja lopuksi etsin jonkun vähiten kivuliaan asennon ja suljin uudestaan silmäni. Väsymys oli melkoinen, joten oikeestaan ei mennyt edes kauaa kun olinkin jo nukahtanut. En tosin koskaan nähnyt näin nopeasti, mutta nyt se oli vaan tapahtunut.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 27.01.2016
23:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Raizu päätteli Rickterin äänensävystä, ettei tämä erityisemmin innostunut Raizun varjostamisista. No ei voinut mitään, jotenkin Raizun oli ensin varmistettava millaisesta porukasta oli kyse ja aika katastrofi se tosiaan oli ollut. Raizu ei ollut ryhmäpelaaja, hän pelasi mieluiten omilla säännöillään. Lisäksi häntä ei innostanut avoin sotiminen jossa olisi ehdottomasti altavastaajien puolella, jos kerta oli parempikin vaihtoehto. Ja hänellä oli sellainen, hän voisi pärjätä siinä itsekin, mutta varmemmin se hoituisi Rickterin taidoilla. Oikeastaan hän oli vain kerääntynyt muiden joukossa paikalle, hieman liian myöhään, ja mellakka oli jo päällä. Hän ei vaivautunut sotkeutua muiden riitaan ja varmuuden vuoksi seurasi ensin syrjästä tilannetta. Raizu oli Rickterin voimia ja taistelutaitoja todistaessaan huomannut tämän olevan täydellinen liittolainen hänen omaa suunnitelmaansa ajatellen, ja kun Rickterkin näytti juuri menettäneen omat liittolaisensa, niin yhteistyö olisi kummankin kannalta järkevää.

Rickter vaikutti olevan valmis nukkumaan haukotteluista päätellen. Vielä hän kommentoi Raizun vastaukseen, että tämän kokemus oli aika yleistä tällä hetkellä. Se oli totta, luultavasti Rickterille oli käynyt samoin, kuten hänen edellisille yhteistyökumppaneille. Ja kukapa tällaisessa murjussa nyt tosiaan haluaisi asua? Näin matkalla se oli ihan kelpo suoja verrattuna taivasalla nukkumiseen, mutta eipä siitä oikein muuhun ollut. Rickter taisi tosiaan nukahtaa, mutta hän oli varmaan väsynyt ja äskeisten kokemustensa uuvuttama, joten ei mikään ihme että uni maittoi. Raizu keräsi Rickterin tyhjentyneet astiat ja siirtyi pesemään niitä. Kaikki oli taas kerran kääntynyt parhain päin hänen kannaltaan, nyt ei tarvinnut enää kuin vakuuttaa Rickter siitä, että hänen tarjoustaan parempaa hän ei tulisi saamaan.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 28.01.2016
12:15
Muokattu: 21.10.2016
14:10
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
1. SKIPPAUS SEURAAVAN PÄIVÄN AAMUUN:

> Molemmat ryhmät olivat yöllä löytäneet kohtauspaikalle ja yhteistuumin suojakin löydettiin. Jotkut saattavat ehkä nukkua vielä tai sitten kaikki...
> Aamu on suhteellisen aurinkoinen, mutta taivaalla on kuitenkin muutamia pilvenhattaroita ja kevyt tuuli puhaltaa.
> Kellon aikaahan tuskin kukaan tietää, mutta se on kuitenkin noin 9.00.
> Raizu ja Rickter oleilee edelleenkin hylätyssä metsästysmajassa.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.01.2016
14:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Yön edetessä etujoukko oli päässyt tarpeeksi liki Himejin linnaa ja löytäneet sopivan hylätyn rakennuksen vähän matkan päässä, joka oli tarpeeksi ehjä suojatakseen yöolentoja auringolta. Sinne he olivat majoittuneet ja Tsukihiko joutui jättämään sisarensa hetkeksi omiin oloihinsa etsiäkseen loppuporukan. Asamihime ei liiemmin piitannut suojelijansa lähtemisestä, nainen kun oli syvässä unessa eikä edes huomannut sitä. Jälkijoukko kun ei Hoshiyomista huolimatta voinut mitenkään tietää, että minkä satunnaisen rakennuksen toiset olivat valinneet suojakseen, jolloin Tsukihiko nopeimpana sai hoitaa viestinviejän virkaa. Hän kun kykeni liikkumaan valon nopeudella ja näkemään laajalti, joten kauaa hänellä ei kestänyt näitä ohjaustehtäviään suorittaessa.

Oli jo pitkälti aamuyö, kun loput sitten pääsivät melko uupuneina paikalle, aurinkokin oli jo tehnyt nousuaan. Siinä ei sitten kauaa enää kuulumisia vaihdeltu, koska porukka kaipasi selvästi nukkumaan, ainakin osa ja muutenkin he olivat melko vaisuja tiedä sitten johtuiko se väsymyksestä ja pitkästä matkasta vai jostain muusta. Dorian ei jaksanut tiedustella asiaa sillä hetkellä, vaikka Kamanosuke olikin mystisesti kadottanut vaatteensa ja Noki oli kadottanut vähät vaatteensa Kamanosukelle ja ilmeisesti tällä oli haltialtakin lainattu vaatekappale päällään. Rickterin sijasta mukana oli kuitenkin se Saizo niminen tulokas, joka oli ensi alkuun väittänyt, ettei ollut kiinnostunut tulemaan mukaan. No parempi niin, ettei sieltä tullut Rickteriä, sitä tapausta kun Dorian ei enää katselisi hetkeäkään.

Aurinko alkoi olla jo korkealla, Dorian ei ollut nukkunut kovinkaan kummoisesti. Hän nukkui muutenkin melko kevyesti ja tällaisen väenpaljouden keskellä hän ei saanut rauhoituttua tarpeeksi nukkuakseen edes sen vertaa, mitä normaalisti yksin ollessaan. Tsukihiko puolestaan nukkui tyytyväisenä minkään häiritsemättä, vaikka auringon nousu olikin vienyt hänen yliluonnolliset voimansa ja hän oli pelkkä heikko ihminen tällä hetkellä. Tämän sisko puolestaan oli herännyt auringon nousuun ja poistunut varmuuden vuoksi toiseen huoneeseen (mikäli siellä on useampia huoneita, muuten se on pihalla), ilmeisesti siksi, että kuten Tsukihiko öisin hohti kuunvaloa, Asamihime hohti päivisin auringonvaloa, ja auringolla sattui olemaan melko turmiollinen vaikutus vampyyreihin. Näinpä Dorian ainakin arvosti tätä elettä erittäin paljon, vaikkei tiennytkään miten tämän voima oli rinnastettavissa oikeaan aurinkoon.

Dorian istui sopivan pimeässä nurkassa seinään nojaten, nukkuen, mutta aistit kuitenkin valppaina kaiken varalta. Hänen pitkät jalkansa olivat suorina toistensa päälle ristittyinä ja käsivarret viitan alla päällekkäin ristittynä. Välistä hän heräsi kevyestä unestaan tarkkailemaan tyhjää pölyistä huonetta, joka oli pimennetty huolellisesti. Toisetkin näyttivät vielä nukkuvan (?) ja ainoa pystyssä oleva taisi olla se Saeryos… mikälie, haltia, mutta tämä taisi nukkua pystyasennossa, ihme tyyppi. Luulisi, että kun tuosta nukahtaisi kunnolla, niin keikkaisi kumoon, mutta ei. Dorian sulki taas silmiään, kerta vielä ei vaikuttanut olevan muillakaan hirveää hinkua alkaa tekemään mitään suunnitelmia tulevan varalle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 28.01.2016
19:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Matka jatkui vielä ties kuinka kauan ja kyllä tämä tarpominen alkoi pikku hiljaa ottamaan jalkoihin, mutta en kuitenkaan valitellut moisia. Joka tapauksessa yö alkoi olemaan jo todella pitkällä ja jossain kohdassa taisi olla niin sanotusti säkkipimeää, vaikka jotenkin tietenkin näkikin. Menninkäisten näkö kuitenkin oli hyvä tai ainakin parempi kuin ihmisten, joten säkkipimeässäkin näki jotenkin. Tällä hetkellä kuitenkin toivoin vain sitä, että olisimme pian perillä.

Jonkun matkaa matka vielä jatkui kunnes Tsukihiko tuli vastaan ja opasteli meidätkin sinne, minne ensimmäinen joukko oli majouttanut. Sinne ei onneksi ollut enää niin pitkä matka, joten saavuimme melko pian sinne eli nyt olimme sitten perillä. Lepopaikkana puolestaan toimi näköjään joku rakennus, joka taisi olla hylätty. Menninkäiset puolestaan asuivat puissa. Tai ei toki suoraan puissa, vaan talo tehtiin itse puuhun tai puusta takennettiin joku mökki, joka oli toki myöskin sijoitettu puuhun. Tällaiset rakennukset olivat siis täysin utopistisia ja vieläpä kivestä rakennettu.

Saizo asteli suoraa päätä rakennukseen ja minäkin halusin nähdä sisälle. Saizo jatkoi matkaansa huoneen nurkkaan, jossa näytti olevan joku tuoli, johon hän sitten istui kaiketi nukkuakseen. Aisu oli näköjään löytänyt itselleen patjan, jonka päällä myös Hakidonmuya näytti nukkuvan. En tiennytkään, että myös vampyyrit nukkuivat, mutta kyllä nainen selvästi nukkui. Toki Aisukin nukkui. Hauru puolestaan oli löytänyt tyynyn päänsä alle, mutta makasi muuten lattialla ja hänkin näytti nukkuvan. Deliahia ei kuitenkaan näkynyt missään. Rakennuksessa kuitenkin näytti olevan pari muutakin huonetta, joista toisen ovi oli auki ja ihan vaan uteliaisuuttani päätin kurkistaa sisään. Huoneessa näytti olevan joku ison kokoinen astia, joka kaiketi taisi olla posliinia ja väriltään se oli valkoinen tai tosin likaisen valkoinen, koska siinä oli tummia tahroja. Deliah näytti olevan siinä kyseisessä astiassa ja sisällä oli vettä (kylpyamme kyseessä siis) ja tämäkin näytti nukkuvan. Olivat toki loputkin rakennuksen sisällä omissa paikoissaan nukkumassa ja kaiketi minunkin kanssa olleet seuralaiset etsivät omat paikkansa. Menninkäiset eivät kuitenkaan nukkuneet ja rakennus oli kerrassaan ahdistavan oloinen, joten päätin astella ulos koko hökötyksestä takaisin pimeään yöhön. Ilmakin oli selvästi taas hieman kylmentynyt ja kyllä ilman kylmyys tuntui tällä kertaa selvemmin. Tosin se johtui ihan vaan siitä, että olin lainannut paitani Kamanosukelle, mutta enhän nyt pikku kylmyyden takia sitä takaisin aikonut vaatia. Pitäkööt paitaa niin kauan kuin siltä tuntui. Ei sen kanssa kiire kuitenkaan ollut.

Rakennuksen lähistöllä näytti myöskin virtaavan jonkun sortin puro, jonka luokse astelin ja istuin sen lähelle kastellakseni kasvoni. Jäin lopuksi odottamaan aamua ja muiden heräämistä kyseisen puron luo yksinäni, koska muut olivat sisällä. En halunnut häritä heitä, joten täällä oli parempi. Asettauduin lopuksi makaamaan ruoholle puron viereen vieden toisen käsistäni purossa solisevaan veteen ja näin vietin koko yön odottaen aamun koittoa.

Jonkun melko pitkän tovin päästä aurinko päätti alkaa nousemaan melko hitaasti puiden välistä ja se oli selvästikin aamun merkki. Toinen aamun merkki oli selvästikin linnun laulu. Ilmakin oli alkoi olemaan lämpimämpi kuin yöllä ja kaiketi se lämpiäisi tuosta vielä. Toiset taisivat varmaankin nukkua vielä, mutta eipä tässä edelleenkään ollut kiire mihinkään. Menninkäisille nukkuminen oli kuitenkin täysin luonnoton asia. Menninkäiset kun eivät osanneet nukkua. Peikot kuitenkin nukkuivat yöllä, mutta vaikka sisälläni virtasikin peikkoveri, minun ei tarvinnut nukkua. Lisäksi näytin ulkonäköni puolesta menninkäiseltä. Jos en sanoisi olevani puoliksi peikko, ei sitä näkisi minusta ainakaan päällepäin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.01.2016
20:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Asamihime oli yhä väsynyt liian pitkästä yöllä valvomisesta ja ravaamisesta metsässä, olkoonkin, että hän oli matkannut suurimman osan matkasta Tsukihikon reppuselässä. Aamulla hän havahtui kuten aina voimiensa palautumiseen, ja siirtyi viereiseen huoneeseen jatkamaan uniaan, sillä häntä väsytti yhä. Hänen voimansa kun tulivat suoraan auringosta, niin hän ei tahtonut kärventää tällä hetkellä liittolaisina olevia vampyyreja, joten oli parempi pysytellä poissa heidän lähettyviltään. Toki hän sai himmennettyä valon määrää, joka hänestä hohti, mutta kokonaan hän ei sitä saanut tyrehdytettyä ja nukkuessa oli hieman vaikea kontrolloida loisteen määrää.

Hän heräsi uudelleen kun aurinko oli noussut korkeammalle ja nousi ylös epämukavalta lattialta. Tosin hän oli varastanut veljensä pitkän kaavun käyttääkseen sitä makuualustana, koska ei hän sitä nukkuessaan nyt kaivannut ja hänhän ei paljaalla lattialla nukkuisi. Mitä nopeammin se linna vallattaisiin, sitä parempi, tällainen irtolaiselämä otti ylpeyden päälle. Ikkunaluukkujen takaa kajastavan valonsäteen kautta Asamihime siirtyi ulos auringonvaloon, joten hänen ei tarvinnut palata huoneeseen, jossa muut nukkuivat, päästäkseen ulos. Päivä oli kirkas ja kaunis, toiset varmaan nukkuivat vielä, kerta matka oli ollut pitkä eikä päivä edes puolessa. Hän voisi ehkä etsiä jotakin syötävää, kun hänellä ei muutakaan tekemistä juuri nyt ollut. Toki hän voisi tehdä tiedustelua jo nyt, mutta ei viitsinyt lähteä ilmoittamatta kellekään.

Pihalla hän kuitenkin huomasi Noen loikomasta nurmikolla, eli hänkään ei enää nukkunut. Vai oliko nukkunut lainkaan? Asamihime ei juuri muistanut, että oliko tämä maininnut jotakin jostain nukkumattomuudestaan. No vähät siitä. Jälkeen jäänyt joukkiokin oli siis jossain kohtaa päässyt paikalle, mutta Asamihime oli tyytyväisesti nukkunut sen ohi eikä ollut tajunnut väsyneenä sitä tarkistaa, kun oli vaihtanut nukkumapaikkaa. Olikohan Rickter sitten tapettu, kerta sitä he olivat jääneet sinne hoitamaan, muiden jatkaessa matkaa. Noki oli myös kadottanut paitansa jonnekin, tiedä sitten minne, muita vaatteita hänellä nyt ei edes ollut päällään.

Auringonhaltija kulki sädehtien menninkäisen luo sopivan matkan päähän, ettei häikäisisi toista heti alkuun valollaan, vaikka olikin koettanut himmentää hohdetta. ”Tuliko teille matkalla ongelmia vai pääsittekö hyvin perille asti?” Asamihime kysyi ihan vain jotain puhuakseen ja irrotti auringonsädekruununsa hiuksiltaan polvistuen nurmelle ja laskien kultaisen päähineen viereensä. Sitten hän alkoi avata pitkiä mustia hiuksiaan ja selvittämään niitä yön jäljiltä siistimpään kuntoon. Hänen hiuksissaan oli lehtiä ja oksia, mikä oli ärsyttävää, ja vaatteetkin olivat likaiset ja helmasta hieman repeytyneetkin. Hän oli hieno nainen eikä sietänyt tällaista, mutta koska hän oli kuitenkin 1000vuotias, niin ei hän siitä viitsinyt alkaa valittamaan, muille kuin ehkä veljelleen.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 28.01.2016
21:05
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Aurinko jatkoi pikku hiljaa nousemistaa yhä korkeammalle taivaalle, mutta ketään ei vieläkään näkynyt. Kaikki siis jatkoivat edelleenkin nukkumistaan. En vaan oikein edes käsittänyt, että kuinka kukaan edes voi nukkua. Kaiketi se taito oli kyllä ihan luonnollinen. Toiset nukkuivat ja toiset eivät ja jopa nukkujatkin erottuivat sillä, että toiset nukkuivat päivällä ja toiset taas yöllä. Kaikki muut joka tapauksessa selvästi tarvitsivat unta, joten taisin sitten viettää kaikki yöt yksinä odottaen aina muiden heräämistä joku ikinen yö, kun kerran olimme ryhmä nyt. Tietenkihän sitä aina voisi mennä takaisin omiensa luo, mutta veikkaampa, ettei kovinkaan moni siellä mitenkään odota minua. Olivat varmasti kaikki tyytyväisiä siihen, että pääsivät eroon epäsikiöstä, joka ei ole lainkaan luotettava. Lisäksi... siellä olisin paljon yksinäisempi kuin täällä, vaikka kotona olikin ainakin hirvet seurana. Kyseiset eläimet olivat menninkäisille kuin lemmikkejä, vaikkakin tietenkin vapaita. Hirvet taisivat olla ehkä enemminkin ystäviksi laskettavia, kyllä minullakin oli ainakin yksi ystävä kyseisistä elämistä. Hänen nimensä puolestaan on Silosorkka (kaunis nimi ja silleen XD). Myös ketut tapasivat viihtyä menninkäisten seurassa.

Havahduin kuitenkin siihen kun kuulin selvästi jonkun tulevan ulos siitä rakennuksesta eikä tätä voinut kyllä olla huomaamatta, koska hohde oli melkoinen. Kyseessä oli Asamihime, joka taisi tosiaan olla auringonhaltija eikä kyllä ollut oikein epäilystäkään siitä, etteikö olisi. Tämähän hohti niin kuin aurinko. Oli tosin myös pakko myöntää, että hohde kyllä otti hieman silmiin näin aamutuimaan, mutta ei se haitannut kuitenkaan. Mutta nyt ainakin yksi oli herännyt, mutta muut taisivat vielä vetää unta palloon tai niin sanottua lonkkaa.

Asamihime istui jonkun matkan päähän minusta ja laski kruunun tai jonkun muun vastaavan kapistuksen pois päänsä päältä ja sen jälkeen tämä alkoi laittamaan pitkiä hiuksiaan, jotka olivat väriltään mustat. Omani olivat täysin valkoiset ja lyhyet ja melko pörrössä ja sikinsokin, mutta en kyllä jaksanut asialle oikein mitään tehdäkään. Asamihime kyseli pian siitä matkasta, että sujuiko matka hyvin vai tuliko vastaan ongelmia. "Tappelua ja sen tulosta lukuunottamatta... kaikki meni oikein hyvin. Rickter taisi kuolla... Tosin Saizo hänet lopuksi hoiteli, kun Rickter pääsi ikävästi Kamanosuken niskan päälle, mutta hän on kunnossa", vastaan kysymykseen. Ei Kamanosuke oikeasti varmastikaan ollut vieläkään kunnossa, mutta ei muiden tarvinnut tietää, että kuinka siinä kävi oikeasti. Kamanosuke saisi itse kertoa asian, jos siltä tuntuu, mutta en uskonut, että se tapahtuisi ihan heti. Toki se, että Kamanosuken vaatteet olivat kadonneet, saattoi herättää kysymyksiä ja joku ehkä saattoi jopa päätellä vastauksenkin siitä. Ja olihan minunkin paita tosiaan vaihtanut omistaa. Tai no lainassahan se vaan oli, mutta kuitenkin. "Entä oliko teillä ongelmia vai menikö kaikki hyvin?" kysyn vuorostani, koska olihan se kaiketi kohteliasta kysyä myös takaisin. "Entä nyt kun Rickter on poissa pelistä... Ketkä sen tiedustelun hoitavat? Onko sitä mitenkään mietitty?" kysyn, koska mistä sitä tietää, jos ensimmäinen ryhmä olisi miettinyt joitain asioita. En kuitenkaan kysynyt muusta, koska käsittääkseni ensin oli suunnitelmissa hakea tietoa siitä linnasta ja sitten vasta tehdä suunnitelma niiden tietojen pohjalta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.01.2016
22:49
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Niin no tappelustahan Asamihime toki jo tiesi, senhän takia ryhmä oli hajaantunut. Ei hän kuitenkaan ollut kauheasti jaksanut keskittyä asiaan. Mutta hän tarkoittikin lähinnä sitten itse matkaa sen tappelun jälkeen. Noen kertomuksesta kävi kuitenkin ilmi, että Rickter tosiaan kuoli, tai taisi kuolla. Eivätkö he sitten olleet edes tarkistaneet asiaa? Tosin kuulemma joku Saizo oli hoidellut tämän, kun Rickter oli saanut yliotteen Kamanosukesta, mutta Kamanosuke oli ihan kunnossa. Muuten matka oli sujunut hyvin. ”Vai niin… Kuka Saizo taas olikaan? Olin puoliunessa suurimman osan viimeyöstä ja saatoin ohittaa useammankin asian.” Asami tiedusteli, koska Saizo ei sanonut nyt yhtään mitään. Kamanosuke ja Rickter olivat jääneet hänen mieleensä kiitos sen järjestämänsä kohtauksen, joten heistä ei tarvinnut kysellä. Nokikin jäi mieleen, koska hän oli aika erottuva niin nimensä kuin ulkonäkönsäkin puolesta.

Asamihime jatkoi hiustensa kanssa, sillä vaikka hän koditon olikin, niin ei hän silti halunnut sellaiselta näyttää. Jotain rajaa. Ilman harjaa tai kampaa ei ihmeitä saanut aikaiseksi, mutta saatuaan pitkät kutrinsa edes jotenkin ojennukseen, hän kieputti ne taas useita pitkiä hiusneuloja ja solkia apuna käyttäen samalle kampaukselle, joka hänellä useimmiten oli, eli kahdelle isolle nutturalle. Lopuksi hän nosti kruunun takaisin hiuksilleen. Kun olisi edes peili… tai ei sittenkään, tiedä miten kamalalta hän näytti. Parempi vain kun hän ei tietäisi sitä. Noki kuitenkin kyseli oliko heillä ollut matkalla ongelmia. Asamihime mietti hetken. ”Ei varmaankaan, tosin en ollut ihan parhaissa tolkuissani silloin. Se seireeni taisi jossain kohtaa pyörtyä veden puutteeseen, mutta sekin hoitui aika ongelmitta. Tsukihiko kantoi minut suurimman osan matkaa, joten nukuin sen aika kiitettävästi ohi.” Asamihime vastasi Noelle.

Menninkäinen tiedusteli sitten, että miten tiedustelut hoidettaisiin, kun Rickter oli poissa. ”Niin, voi olla että muut puhuivat siitä. Mutta varmaan sinä, minä ja Tsukihiko hoidamme sen, koska ilmoitimme itsemme alusta pitäenkin siihen hommaan samalla kun Rickterkin. Että varmaan minä hoidan sitä sinun seuranasi päivisin ja veljeni sitten öisin, ellet sitten nuku välillä, mutta kannattaa varmistaa vielä muilta asian laita.” Asamihime vastasi, koska ei tosiaan kauheasti ollut jaksanut keskittyä asioihin. Yö vei häneltä voimat muutenkin kuin vain yliluonnolliset sellaiset ja se pisti jaksamisen siihen vuorokauden aikaan melko koville. Tsukihikolle otti vielä pahemmin voimille päivät, jos oli viileää ja pilvistä, hän jaksoi paremmin, mutta mitä kuumempi oli ja kirkkaammin aurinko paistoi, sitä voimattomammaksi hän meni. Asamihime oli saanut raahata hänet sisälle useammin kuin vain kerran, kun mies oli tyhmyyttään ulkoillut ja tuupertunut kesken kaiken kuumuuteen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.01.2016
23:44
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuke makasi vatsallaan lattialla ja yritti parhaansa mukaan taistella väsymystä vastaan. Hän ei halunnut nukahtaa enää nähtyään jo kertaalleen yhden painajaisen muodossa kertauksen aikaisemmasta yhteenotosta Rickterin kanssa. Oli säälittävää lojua puoli alasti muiden lainavaatteissa ja tiedä miten kauan menisi, ennen kuin hän onnistuisi hankkimaan itselleen uudet vaatteet. Hän ei ollut pärjännyt Rickterille oikein alkuunkaan, pakko se oli myöntää edes itselle. Vaikka hän olikin puoliaan saanut pideltyä alussa jonkin aikaa, Rickter ei ollut haavoittunut edes kovin kummoisesti että se olisi hänen menoaan haitannut. Lisäksi tämän muuttumisia oli mahdoton ennakoida ja mistä hän olisi voinut tietää mitä voimia muut osasivat, vaikka nyt ne Rickterin ansiosta olivat tulleet vähän turhankin tutuiksi. Homma oli riistäytynyt täysin Kamanosuken käsistä siinä kohtaa, kun hänen jalkaansa oli alkanut vaivaamaan jokin ja peli oli lähes menetetty kun Rickter kahlitsi hänet niillä kirotuilla juurilla. Loppua hän ei edes halunnut ajatella, mutta se oli vaikeaa. Rickter oli saanut hänet riisuttua aseista ja vaatteista ilman että hän oli pahemmin edes voinut laittaa vastaan ja vaikka hän olikin yrittänyt tuulen avulla laittaa vastaan vielä siinä kohtaa, helposti Rickter oli saanut estettyä häntä käyttämästä voimiaan ja loppu olikin sitten Rickterille lasten leikkiä.

Kamanosuke paleli, vaatteet kun eivät juurikaan lämmittäneet ja lattia oli kylmä. Häntä väsytti, mutta hän ei voinut nukkua. Hän tunsi Rickterin yhä itsessään ja kuuli tämän naurun, oikeastaan Saizon, mikä teki asiasta vielä kamalampaa. Vaikka siitä oli aikaa ties miten monta tuntia, tuntui yhä kuin Saizo olisi vasta äsken potkaissut Rickterin irti hänestä. Sekin ärsytti häntä, Saizo oli hakannut Rickterin niin helposti. Tietenkin Rickter oli yllätetty ja hänellä oli raiskaaminen meneillään, mutta silti. Saizo oli onnistunut siinä heti missä Kamanosuke oli niin surkeasti epäonnistunut. Saizo oli taas kerran saanut todistaa millainen saamaton tunari hän oli ja samalla sen todisti moni muukin. Kamanosuken itseinho oli tällä hetkellä raastava, hän tunsi olevansa täydellisen epäonnistunut ja säälittävä luuseri, josta ei ollut mihinkään. Niin, hän se tässä se säälittävä oli, ei suinkaan Noki taikka Rickter. Rickter tosin oli kaiketi kuollut, joten ei sillä väliä. Hänen pitäisi varmaan varmistaa Saizolta vielä, että Rickter varmasti olisi kuollut, kerta oli lievästi sanottuna järkyttyneessä tilassa sillä hetkellä, että olisi voinut tarkistaa asiaa itse. Ei hän epäillyt sitä, kyllä Saizo ihan varmasti Rickterin tappoi, mutta ihan vain varmuuden vuoksi.

Kamanosuke nousi istumaan polvilleen lattialle melko kohmeessa. Hän halusi pestä itsensä, sillä olo oli kamalan iljettävä ja likainen, muttei toisaalta jaksanut lähteä etsimään vettä peseytymistä varten jos ulkona joku puro olisikin, vesi olisi varmasti kylmää kuin mikä. Hänen ajatuksensa olivat vähän liian sekaisin edelleen, että hän olisi kyennyt ajattelemaan selkeästi. Mitä hän sanoisi, jos joku kysyisi mitä oli tapahtunut ja mihin hän oli hukannut vaatteensa? Lisäksi hänestä näki varmasti tyhmempikin, että kaikki ei ollut kunnossa. Mutta ei hän olisi halunnut että enää yksikään saisi tietää miten säälittävästi hän oli antanut Rickterin raiskata itsensä ja tarvinnut pelastajia hätiin, kun oli itse niin heikko raukka, ettei kyennyt laittamaan vastaan. Joku muu tosin saattaisi kertoa sen, olihan täällä kuitenkin neljä henkeä, jotka olivat nähneet koko homman alusta loppuun. Kaiken itseinhon ja ärsytyksen lisäksi häntä ärsytti erittäin paljon myös se, että kun hän inhosi ja häpesi ja sääli itseään ja vatvoi asiaa, eikä voinut nukkua sen takia, hän teki juuri, kuten Rickter oli halunnutkin. Ja siitä huolimatta hän ei kyennyt antamaan asian olla ja jatkamaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja mitään Rickteriä ei koskaan olisi ollut.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 29.01.2016
12:59
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Sain selitettyä sen, että ihan hyvin matka tosiaan sujui tappelua lukuunottamatta, mutta kun mainitsin Saizon nimen, niin Asamihime kyseli heti seuraavaksi, että kuka se Saizo mahtoi edes olla. "Luulin, että olit paikalla kun hän tuli puskista kirjaimellisesti", sanon siihen, mutta kävi kuitenkin ilmi, että Asamihime oli puoliksi nukkunut suurimman osan matkasta, niin saattoi olla paljon mahdollista, että suurin osa olisi mennyt ohi korvien. "Jaa... no se selittääkin varmasti sen, että et tiedä kuka Saizo on. Saizo on se suhteellisen pitkä mustahiuksinen mies ison miekan kera tuolla sisällä. Tai ei hän ainakaan ulos ole tullut tai jos on, niin olen missannut sen. Olisin kyllä kuitenkin huomannut, jos joku olisi tullu ulos. Olin koko yön tässä... tai loput yöstä. Sen hetken mitä nyt olemme kerenneet tällä hökötyksellä viettämään", selitän, vaikka en nyt kyllä ollut varma, että aukesi Saizon mysteeri Asamihimelle, mutta sen näkee sitten.

Nainen kuitenkin jatkoi niiden hiustensa kanssa ja kyllä niillä totta tosiaan oli pituutta ihan liikaa tai ainakin minulle tuossa olisi ihan liikaa. Kukin kuitenkin tavallaan, mutta joka tapauksessa Asamihime sai näköjään hiuksensa kuriin. Tekikö hän tuon muka joka päivä? Täytyy kyllä myöntää, että itselläni ei ehkä riittäisi moiseen kiinnostusta. Olisin laittanut jo hiukseni monta kertaa poikki, jos tuo pitäisi tehdä ja ehkä kertakaan ei päivän aikana riittänyt. No, mutta antaa olla. Minulla nyt ei ollut laittamista hiuksieni suhteen, joten ei sillä nyt ollut väliä.

Seuraavaksi kuitenkin siihen, että oliko Asamihimen porukoilla ollut ongelmia matkan aikana. Hän ei osannut vastata kovinkaan tarkasti, koska oli edelleenkin ollut puoliksi unessa. Seireeni eli Deliah oli ottanut nurin jossain kohdassa veden puutteen takia, mutta se kuitenkin oli hoitunut ihan hyvin. Nyökkäilin siihen hieman ja olihan se toki hyvä, että ongelma ratkesi. Tsukihiko oli päässyt lisäksi kantamaan Asamihimeä, joten tämä oli nukkunut matkan ohi. "Voihan sen matkan noinkin taittaa", sanon siihen, vaikka itselläni nyt ei tietenkään ollut kokemuksia nukkuen kulutetusta ajasta, koska en edelleenkään nukkunut koskaan.

Vielä kuitenkin siihen viimeiseen kysymykseeni siitä, että ketkä sinne tiedusteluretkelle olivat menossa. Asamihime ei siihenkään varmalta kädeltä osannut vastata, mutta ilmeisesti oli kuitenkin päätetty, että sen retken hoitaisi päivällä minä ja Asamihime ja yöllä minä ja Tsukihiko. Sanoi nainen myös siitä, että ellen sitten sattuisi nukkumaan jossain kohdassa. "Menninkäiset eivät osaa nukkua. En nuku koskaan..." sanon siihen, mutta olihan se hienoa, että asiasta vaan päätettiin näin, eikä minulta edes kysytty mitään. Tokihan olin kertonut, että osaan mahdollisesti hoitaa homman, mutta en suoraan ilmoittautunut kyllä hommaan, mutta selvä. Ei siinä toki mitään. Ei se mitenkään haitannut, mutta olisi sitä nyt voinut kuitenkin kysyä. Minun kuitenkin kannattaisi varmistaa asia vielä muilta.

Samoihin aikoihin Deliah näytti astelevan ulos ovesta venytellen. Hän näki selvästi meidät, joten asteli myöskin tähän meidän luo. "No, miten se tappelu meni?" Deliah kysyi heti ensimmäisenä. "Saizo näytti Rickterille miekkaa loppujen lopuksi... Mutta kaiketi Rickter kuoli", vastaan kysykseen. "Miten niin kaiketi? Kai se nyt tarkastettiin?" Deliah kysyi heti perään. "En minä tiedä... Saizo hoiti Rickterin... en minä, joten en ollut se, joka tarkasti. Kysy Saizolta", vastaan kysymykseen. "Entä päätittekö muka niin, että tiedustelusta vastaan minä, Asamihime ja Tsukihiko?" kysyn samalla, koska Deliah kuului siihen ensimmäiseen ryhmään. "Jep... Niin päätettiin. Tehän ilmoittauduitte siihen tehtävään ja se kävi kaikille", Deliah vastasi siihen. "En ollut ilmoittaunut asiaan suoraan ja miten niin kaikille? Kaikki eivät edes olleet paikalla kun kävitte keskustelun siitä. Mutta ei se haittaa... Menen toki... Ei siinä mitään", sanon vielä perään. "Miksi sitten valitat, jos asia on kerta ihan fine? Ja mitä nyt kaikista puhuin, niin Dorian joka tapauksessa tietää valloitussuunnitelmista ja hänen mielestään kuulosti hyvältä, että te kolme selvitätte faktat, joten kyllä kai nyt kokenut sotamies tietää mistä puhuu? Eikä porukasta ilmoittautunut muita ja Rickterhän ei ole koskaan edes ollut vaihtoehto", Deliah sanoi siihen. "En valittanut enkä kieltäytynyt... Olisi kuitenkin kiva, jos minunkin mielipiteellä olisi arvoa", sanon siihen. "Mutta se kuitenkin kävi sinulle, joten ei mielipiteelläsi ole niinkään väliä ja nythän asia on kuitenkin ratkennut ja sait sanoa asiaan jotain", Deliah sanoi siihen. Hän oli kyllä melko itsekkään kuuloinen.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan kun ovi kävi taas ja tällä kertaa Saizo astui ulos ovesta. "Hän on Saizo", sanon Asamihimelle. Deliah käänsi myöskin katseensa Saizoon, jonka vaatteet olivat edelleenkin Rickterin veressä ja näytti hänen kasvoissaankin olevan hieman verta. "Herättiinhän sitä. Onko Rickter nyt sitten varmasti kuollut kerta sinä hoidit Rickterin ja näköjään hänen verensäkin vaatteillesi?" Deliah tenttasi heti aamutuimaan. "Kuoli", Saizo vastasi kylmästi ja käveli vaan Deliahin ohi melko mitäänsanomaton ilme kasvoillaan tämän samaisen puron luo, mutta kuitenkin kauemmaksi meistä. Tämä riisui sen jonkun viittavirtelmän päältään sekä sen päällimäisen paidan, jolloin miehen päälle jäi joku täydellisesti ihoa myötäilevä hihaton paita, jonka selkämys kuitenkin oli täysin paljastava ellei ottanut huomioon sitä, että selkäpuolella oli jotkut narut, jotka pitivät paidan muodossaan. Päällimmäiset vaatteet kuitenkin pääsivät pesulle jokeen ja samalla tämä näytti putsaavan kasvonsa ja jättimiekkansa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 29.01.2016
13:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Loppuyö menikin sitten nukkuessa. Olihan se tappelu sen saamattoman luuserin kanssa kuitenkin vienyt voimia kun koko ajan piti muuttaa muotoaan toiseen. Kyllä se verotti voimia pitkällä tähtäimellä eikä asiaa auttanut verenhukka tai se, että Saizo tosiaan oli saanut hakattua minut. Mutta se hemmetin mies oli ilmestynyt kuin tyhjistä enkä tarkkaillut sellustaani, koska luulin suojauksen pitävän. Mikä sitten meni vikaan, että suojaus ei pitänytkään? Mitä siinä silloin tapahtui? Sitähän en kuitenkaan tiennyt enkä asiaa ollut nukkuessani miettinyt ja tällä hetkellä nukuin vieläkin, tosin melko levottoman oloisesti, mutta kuitenkin.

Lopulta räväytin silmäni auki tajuamatta, että missä hemmetissä edes olin ja kuinka hitossa olin johonkin rakennukseen päätynyt. Rakennus näytti hylätyltä, mutta pian muistin sen, että se Raizu niminen mieshän oli koitanut saanut minut kuntoon ja nappasi sitten mukaansa. Niin tietenkin, joten eihän tässä mitään hätää ollut. Samalla mieleeni muistui myöskin se tarjous, josta Raizun piti puhua. Mikähän sekin nyt sitten mahtaisi olla? Toivottavasti se olisi oikeasti jotain kiinnostavaa.

Joka paikka oli edelleenkin eilisestä kipeä ja tällä hetkellä paikat olivat myöskin jumissa ja olokin oli edelleenkin melko heikon oloinen. Edelleenkin väsytti hieman, koska loppujen lopuksi olin nukkunut aika huonosti. Olin heräillyt yön aikana kamaliin kiputiloihin tai siihen kun käsi tai jalka oli puutunut ihan kunnolla. Tälläkin hetkellä puutuneena oli toinen käteni, jolla en oikeastaan tuntenut yhtään mitään tai en oikeastaan edes tuntenut koko käden olemassaoloa, mutta kyllä se kuitenkin oli kiinni vartalossani. Ylöskään en jaksanut yrittää nousta eikä hökkelissä kyllä kovinkaan lämminkään ollut. Mutta olihan tässä nyt sentään katto pään päällä, että on tämä parempi kuin nukkuisi ulkona. Tietenkin voisi olla paremminkin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2016
14:54
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Asamihime muisti ehkä nyt hämärästi, että joku mustanpuhuva miekkonen oli ilmestynyt puskasta, kun Noki asiaa selitti. Se sitten siis oli ollut Saizo, selvä homma. Ei, että hän olisi saanut kunnollista mielikuvaa ulkonäöstä, mutta yöllä olikin paha tehdä sellaisia huomioita. Hiukset oli saatu kuntoon niin hyvin kuin näissä puitteissa oli mahdollista ja Noki varmisti vielä, että menninkäiset eivät jostain syystä osanneet nukkua. Aika erikoista, mutta ei se nyt ollut Asamihimen ongelma tai vaikuttanut hänen nukkumisiinsa. Kuitenkin pian paikalle saapui seireeni, jonka nimi Asamihimen muistin mukaan oli joku Daalia tai sen tapainen. Olisi ehkä pitänyt yrittää kovemmin pysyä muiden nimien perässä, mutta siinä kohtaa hän oli ajatellut vain nukkumista.

Keskustelu alkoi uudelleen tappelun tiimoilta, mutta tämän Asamihime oli saanut itsekin jo tietää, joten ei jaksanut kiinnittää asian kertaamiseen kauheasti huomiota. Jossain kohtaa Noki ilmoitti, että joku oli Saizo ja kun hän katsoi, niin tämä tarkoitti mustapukeista mustahiuksista yrmyn näköistä miestä. Ihan komea ilmestys, ei siinä mitään. Tältäkin varmisteltiin Rickterin tilannetta ja kuollut kuulemma oli, joten se oli kai sitten sillä selvä. Saizo meni pesemään veriä itsestään sen enempää muille puhumatta. Olivatkohan muutkin alkaneet sitten heräilemään? No ei kai tässä mikään kiire ollut, nukkukoot nyt kun eivät yöllä olleet saaneet siihen tilaisuutta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 29.01.2016
15:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Heräsin siihen, että joku selvästi ryömi naamallani ja asento oli epämukava ja selkä jumissa kovan alustan takia. No eihän lattia koskaan ollut kuitenkaan mitenkään kovinkaan mukava alusta nukkumiseen ja selkäkipu oli kyllä sen arvoista, vaikka ei kukaan selkäkipuja toivonutkaan. Mutta selässä tuntuva kipu oli kyllä nyt ihan toisarvoinen, kun kaiken huomion oli vienyt se joku tai jokin, joka ryömi kasvoillani edelleenkin. Avasinkin jäänsinertäviä silmäni ja nappasin siihen ryömijään kiinni pitkillä ja ohuilla sormillani ja nostin pois. Kasvoillani oli ryöminyt joku todella älöttävän ja pulskan näköinen mato, mikä oli melko inhaa ja ällöttävää. Alentua nyt tällaiseen nukkumiseen, ihan puistatti. Harvemmin mahtavat velhot nukkuivat lattialla mato naamassa. Lisäksi jotain oli selvästi vielä liiskautunut vasten kasvojani tai siltä ainakin tuntui. Madon viskasin johonkin huoneen lattialle katsomatta tarkemmin, että minne, mutta halusin siitä vaan eroon ja nopeasti. Sen liiskautuneen ällötyksen pyyhkäisin kasvoistani pois ja järkytys oli kyllä melkoinen kun tajusin, että kasvoihini oli liiskautunut joku inha kasa jotain ällöttävää mössöä.

Nousinkin ylös ja melko vikkelästi ja matkan määränpää oli se vessa tai joku muu vastaava kylpyhuone, jonka Deliah oli itselleen eilen löytänyt. Aisu taas oli täyttänyt hänelle vettä kylpyammeeseen. Tosin en pahemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että joku muukin oli käyttänyt lattiaa nukkuma-alustana ja tämä onneton paljastui Kamanosukeksi vasta sitten kun olin melkein kompastunut häneen. "Mihin vaatteesi oikein ovat kadonneet?" kysyn ensimmäisenä, koska... no eilenhän Kamanosuke oli saanut hirveän raivokohtauksen, kun Rickter oli pilaillut hänen muodossaan housujen avaamisen suhteen. Oli siis vähintäänkin outoa, ettei toisella ollut nyt kunnolla päällä. Paita puolestaan näytti enemmän tai vähemmän Noen paidalta tai ainakin eilen Noella oli tuollainen paita. Kaavun Kamanosuke oli kaiketi pöllinyt siltä puuhaltialta, jos oikein muistan. Kenelläkään muulla ei tainnut olla mitään kaapuja.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2016
15:13
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Tsukihiko nukkui tyytyväisesti lattialla. Vaikka hän olikin tottunut melko ylelliseen elämään, nukkua hän pystyi vaikka missä, se ei tuottanut koskaan ongelmia. Tässäkin oli oikein hyvä. Mies oli riisunut hopeisen haarniskansa, koska haarniskassa olisi aika ikävä nukkua, ja samalla vähentänyt vaatetustaan muutenkin, niin että hänellä oli tällä hetkellä päällä vain noin polvipituinen valkoinen aluskimono. Hakamnasa ja hopeakimononsa hän oli riisunut, kuten sukat ja kengät, hiussoljenkin hän oli riisunut vaikka hiuksia ylhäällä pitävä silkkinauha olikin saanut jäädä. Päällimmäistä kimonoaan hän piti peittona, hakama taas oli viikattu toimittamaan tyynyn virkaa. Asamihime oli ilmeisesti vienyt Tsukihikon päällimmäisen sinisen silkkikimonon mennessään, no ei hän sitä nyt juuri tarvinnut.

Mies heräsi hetkellisesti, kun muut sisällä alkoivat heräilemään. Ainakin Saizo oli ottanut ja lähtenyt pihalle ja Deliah oli myös tullut ulos kylpyhuoneestaan ja suuntasi niin ikään pihalle. Kamanosuke puolestaan oli valloittanut kylpyhuoneen, kun se vapautui Deliahilta. Tsukihiko nousi istumaan ja venytteli jäykkiä niskojaan. Ihmismuoto oli siinä mielessä ikävä, että lihakset kipeytyivät kamalan herkästi. Valolla kun ei ollut lihaksia, jotka voisivat kipeytyä, joten oikeassa muodossa moisista vaivoista ei ollut tietoakaan. Hän nousi jaloitellakseen hetken ja ajatteli samalla käydä katsomassa siskoaan. Sisko tosin oli kadonnut huoneesta, johon oli mennyt, sen sijaan Tsukihiko löysi kimononsa lattialta lojumasta.

Mies nosti vaatteensa ylös ja pudisteli siitä enimmät pölyt pois haukotellen. Kaipa hän voisi painua takaisin nukkumaan, kerta kellään ei vaikuttanut olevan kamala kiire sopimaan asioista. Niinpä hän poistui huoneesta ja samoihin aikoihin Kamanosukekin ilmeisesti selvisi kylpyhuoneesta ulos. Hän näytti tosin jotenkin erilaiselta kuin ennen. Voisiko johtua siitä, että hänen hiuksensa olivat auki, ja märät, ja hän oli lähes ilman vaatteita? Jokin kaapu hänellä oli päällään, mutta se oli lähes läpinäkyvä, ja taisi kuulua Saeryoselinermayorshiwaleriernalle. Sen alla hänellä näytti olevan paita, joka vaikutti kuuluvan Noelle. Lisäksi tämä näytti palelevan. ”Lapsi parka, vaikka nyt kesä onkin, (vai onko?) niin ei täällä noin vähissä vaatteissa tarkene.” Tsukihiko sanoi kauheasti tajuamatta edes ihmetellä miten tähän oli päädytty, ja vippasi kimononsa Kamanosuken harteille. ”Ota tämä, on se varmasti noita vaatteita lämpimämpi.” Hän sanoi painuen takaisin mukavaan nurkkaansa ja paneutui maahan vetäen kimonon päälleen ja nukahti Kamanosuken tuijottaessa melko hölmistyneenä hänen peräänsä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.01.2016
15:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RAIZU

Raizu ei pahemmin ollut nukkunut, hän ei yleensä harrastanut moista, jonkin aikaa hieman oli silmiään lepuuttanut, mutta se siitä. Kun aurinko oli alkanut nousemaan, hän oli poistunut mökistä ja alkanut viritellä jotakin aamiaista. Ei hän edelleenkään ollut varma Rickterin ruokavaliosta, mutta ainakin eilen ihan tavallinen ihmisten ruoka oli kelvannut. Raizu söi ihan samaa ruokaa kuin ihmisetkin, silloin kun ylipäänsä muisti syödä. Hänellä oli tapana uppoutua tekemisiinsä sen verran syvästi, että tällaiset maalliset asiat kuten syöminen, tuppasivat unohtumaan. Kun hän oli saanut kyhättyä hieman monipuolisemman aterian, kuin se viimeöinen, hän palasi sisälle tarjottimen kanssa. Ulkona sai paremmin tällä säällä tehtyä ruokaa, joten siksi hän oli virittänyt valkean mieluummin sinne riisinkeittoa varten. (koska en jaksa nyt miettiä mitään menuuta riisin lisäksi niin sen saa joko itse keksiä tai ignoorata, miten haluaa.) ”Ai olet jo hereillä? Mikä on vointi?” Raizu tiedusteli Rickteriltä ja asetti tarjottimen tämän patjan vierelle.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com