Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
18:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Noki taisi tiedostaa ongelman itsekin ja alkoi pohtimaan miten ihmeessä hän oikein pääsisi sisään. Niin, Asamihimekin oli hieman ihmetellyt tätä, mutta oletti Noella olleen jokin hieno suunnitelma siihen. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut. Lopulta tämä kuitenkin ehdotti, että riittäisiköhän se, jos hän pukeutuisi vartijoiden vaatteisiin. ”Mahdollisesti se riittäisi, mutta etkö saisi sen hämäysloitsusi kanssa muita vain näkemään sinua vartijana? Voi olla hankalaa koettaa viedä joltain vaatteita ja haarniskaa…” Asamihime kysyi, koska tuskin Noki ihmisten silmissä harhassaan näytti ihmiseltä, jolla oli pelkkä paita päällään eikä housuja lainkaan. Olisihan siihen joku kiinnittänyt huomiota jos toinen olisi alavartalo paljaana painellut menemään keskellä katua kuin ei mitään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
18:21
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Haurun kylpyreissu oli siis ollut syy siihen, että Dorianin päiväunet olivat, jälleen kerran, keskeytyneet. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut Hauru ja Haurun ongelmat, hän halusi vain rauhan taloon, jotta saisi nukutuksi. Hän palasi nurkkaansa ja asettui taas samaan asentoon ja yritti saada nukutuksi. Meteli jatkui vielä hetken ja kun Dorian hetkeksi raotti toista silmäänsä, Hauru ilmeisesti sai lähtöpassit ammeineen päivineen ja Hakidonmuya lukittautui kylpyhuoneeseen vuorostaan. Sitten luojan kiitos rauhoittui. Tsukihiko vain käänsi kylkeään autuaan tietämättömänä Haurun kylpyseikkailuista. Ei voinut kuin ihmetellä moisia unen lahjoja ja vielä paljaalla lattialla. Dorian sulki kuitenkin silmänsä nyt kun oli edes hetken taas hiljaista. Tiedä milloin joku tästä uljaasta sotajoukosta saisi taas jonkun naurettavan ongelman ja metakan pystyyn.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 31.01.2016
18:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Asamihime ehdotti, että enkö sitten muka saanut vaan hämäysloitsuni avulla ihmisiä luulemaan minua vartijaksi. "Kyllä varmaan, mutta minulla ei ole hajuakaan, että miltä vartija näyttää. Osaan muuntautua kaiketi vaan normaalin näköiseksi ihmiseksi. Tai en osaa, mutta osaan hämätä ihmissilmää, että muka olisin tavallisen ihmisen näköinen. Sitä kun ei näe itse, niin on paha sanoa, että miltä se tavallinen ihminen oikein näyttää, mutta kyllä kai sekin on mahdollista. Pitäisi kaiketi kuitenkin ensin nähdä jonkun vartijan asukokonaisuus", selitän siihen, mutta eipä se asia nyt tässä kuitenkaan pahemmin muuttunut yhtään mihinkään, joten pitäisi päästä lähemmäksi, joten jatkoin matkaani kohti linnaa. Pian se linna sitten seisoi siinä edessäni tai suhteellisen lähellä kuitenkin. Enhän nyt etuovella seissyt ja odottanut ihmettä. Käytin kuitenkin edelleenkin sitä hämäysloitsua, jos nyt sattumalta, joka näkisikin minut. Harmi kun mitään näkymättömyysloitsua ei ollut tai saattoi toki olla, mutta en osannut sellaista. Linnan ulkopuolella kuitenkin näytti olevan jonkunlainen vartio ja siinähän nyt sitten näin ihan livenä vartijoiden asun, johon ainakin kuului joku peltinen varustus, joten sillä tavalla kai sitten. En ollut yhtään varma, että mahdanko onnistua kyseisessä hämäyksessä, mutta koitin parhaani loitsun suhteen, nyt oli jonkunlainen hajukin siitä, että miten vartijat pukeutuivat. Minnehän Asamihime mahdollisesti jäi? Mutta jos pystyisin hämäämään vartijoita vartijana, niin kaiketi voin kulkea silloin ihan etuovestakin? Olisi ehkä pitänyt antaa jonkun toisen hoitaa moinen tiedustelu puolestani. Ainut vaan, että muita ei tainnut olla.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 31.01.2016
18:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Hakidonmuya tosiaan pääsi vihdoin vessaan, Hauru joutui kylpyammeen kanssa kylpyhuoneesta poi ja Dorian painui takaisin nurkkaansa. Tsukihiko puolestaan nukkui edelleenkin. Varsinaiset unenlahjat miehellä, mutta onhan se hienoa, että edes jolloin. Mietin kuitenkin, että pääsisin varmasti itse paljon helpommalla, jos tekisin jäätä, jota voisi käyttää peilinä. Ei se nyt kuitenkaan vaikeaa ollut, koska jää kuitenkin heijasti samalla tavalla kuin vesikin, koska jää oli veden yksi olomuoto. Hauru puolestaan oli edelleenkin kalamaljassaan, mutta tällä näytti olevan kyllä joku suuremman luokan ongelma ihon eritteiden suhteen, iho näytti tuottavan jotain vihreää ällöttävää mössöä, joka näytti ihan limalta. Ei se olisi ollut ongelma eikä mikään, mutta mössöä alkoi valumaan kylpyammeen reunojenkin yli. "Mikä ihoasi oikein vaivaa?" oli pakko kysyä, mutta en pahemmin saanut vastausta. Ällöttävää se kuitenkin oli enkä aikonut kyllä jäädä katsomaan sitä kuinka huone alkaisi tulvimaan tuota vihreää eritettä. En kyllä tietäisi mitä itse tekisin, jos oma ihoni erittäisi jotain tuollaista.

En jäänyt sen koommin ihmettelemään Haurun ongelmaa, vai olisiko pitänyt? Oliko se hengenvaarallista? No ehkä joku muu hoitaa. Kyllähän Hakidonmuyan on pakko tulla ulos sieltä kylpyhuoneesta joskus. Jatkoin rakennuksesta ulos tehden huomion, että osa porukasta oli lähtenyt jonnekin. Niin, aivan... ehkä he ovat suorittamassa sitä tiedustelua linnalla. Etsin itselleni kuitenkin hyvän paikan ja aloin sitten muovaamaan jäätä tyhjästä. Lopuksi pystytin sen ns. peilijään nojaamaan puunrunkoa vasten ja kaivelin valkoisista pitkistä hiuksistani kaikki mahdolliset pinnit pois ja aloitin hiusten harjaamisella. Tosin jouduin suorittamaan sen sormin. Kun hiukset olivat suhteellisen hyvin takuista selvitetty, niin sen jälkeen koitin saada jotenkin valkoista kuontaloani kuntoon kampauksen avulla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
19:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Koska pitkän matkaamisen jälkeen oli viihdyttävää olla taas elämää täynnä olevassa isommassa kylässä, Yukimura otti siitä kaiken ilon irti. Hän onneksi sulautui ihmisten joukkoon ulkonäkönsä puolesta melko täydellisesti ja Rokurokin ihan kelvollisesti, joten siitä ei tarvinnut kantaa huolta. He olivat edellisiltana majoittuneet paikalliseen majataloon ja koska päivä oli niin kaunis, se soveltui loistavasti kylällä kiertelyyn. Rokuro ei ollut siitä niin innoissaan, hänestä olisi ollut parempi pysytellä omissa oloissa eikä ihmisten keskellä, mutta turhia hän taas murehti. Enemmän se epäilyksiä herättäisi, jos he vain lukittautuisivat huoneeseensa eivätkä liikkuisi sieltä mihinkään. Lisäksi Yukimura nautti ihmisseurasta, niin kauan kun he eivät käyneet liian väkivaltaisiksi. Rokuro murjotti ja kulki hieman Yukimuran jäljessä, mutta Rokurohan mökötti aina, joten ei sillä nyt omaa hyvää tuulta tarvinnut pilata.

Hyvästä tuulesta päästiinkin varsinaiseen onnenkantamoiseen, kun Yukimura sai tilaisuuden tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Erään hiuskoristekojun luona kun vaikutti olevan nuori neito pulassa kauppiaan kanssa. Tällä oli kyllä miesten kimono, jonka kangas oli erittäin laadukas, mikä ei sopinut yhteen vyöksi kiinnitetyn kangasrievun kanssa ja huivi peitti hänen hiuksensa kokonaan, mutta kyllä Yukimura nyt naisen tunnisti. (niin varmaan juu) Lähelle päästyään hän huomasi naisen olevan vielä varsin sievä kasvoiltaan, tiedä sitten miksi peitteli itseään. Hivenen erikoinen silmien väri kyllä ja tatuointikin oli hieman epätavallinen, mutta kaiken kaikkiaan nätti tyttö. Kusarigaman vyölläkin olisi pitänyt saada jotkin hälytyskellot soimaan, mutta ei. Kyllä hänen taas kelpasi, ehkä hänestä saisi viihdykettä nyt kun Rokurokin päätti olla kuin myrkyn niellyt.

Naisen vastusteluista huolimatta Yukimura veti häntä perässään päättäväisesti kohti majataloa, jossa he väliaikaisesti asustivat Rokuron kanssa, Rokuron tullessa perästä. ”Älä nyt viitsi, ei kai sinulla nyt niin kiire ole, päivä on vasta alussa.” Yukimura torjui kaikki neidon vastaväitteet siitä, ettei hänellä ollut aikaa moiseen. Hän oli vakaasti päättänyt tarjota neidille aterian ja kyllä hänellä siihen saisi luvan olla aikaa. Niinpä Yukimura johdatti neitosen majatalon avoimista ovista sisään ja ilmoitti emännälle, että hän tilaisi aterian kolmelle huoneeseensa. Kolmelle siksi jos Rokurokin tahtoisi osalliseksi, vaikka harvemminpa häntä naisseura niinkään kiinnosti. ”Voisitko nyt hemmetti päästää irti vai pitääkö katkaista kätesi?” Nainen alkoi mennä jo melko pitkälle uhkaustensa kanssa. Ihan kuin hän olisi jotenkin pakottanut tämän mukaansa.(juu et XD) ”Ihan kohta ollaan perillä. Oletko syönyt vielä tänään?” Yukimura tiedusteli tässä kohtaa. No jos oli, niin ainahan hän voisi olla vain seurana. ”En, mutta…” Tämä vastasi jo hivenen väsyneesti. Loistavaa, Yukimuran uuvutustaktiikka ei pettänyt koskaan! ”Sepä hyvä, sittenhän voin tarjota sinulle aterian!” Yukimura ilmoitti avatessaan hänen ja Rokuron huoneen ovea. Ei sillä, olisi hän tarjonnut vaikka vastaus olisi ollut mikä.

Yukimura istutti naisen alas tatamimatolle ja istui itse tämän viereen ja päästi lopulta irti. Oven hän oli jättänyt auki Rokuroa varten. Nainen yritti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja nousta paetakseen, mutta siihen Yukimura ei suostunut nyt kun hän oli jo näin pitkällä, joten ha painoi tämän takaisin polvilleen viereensä. ”Olen Yukimura, mikähän sinun nimesi mahtaa olla? Sitten voit kertoa minulle mihin tarvitset niin kipeästi rahaa, ehkä voin auttaa sinua.” Yukimura esittäytyi sitten ja jäi odottamaan vastauksia, joita ei kuitenkaan koskaan saanut. ”Autoit jo ihan tarpeeksi, voisitko vain jättää minut rauhaan? Asiani eivät kuulu sinulle.” Nainen vastasi Yukimuran vain hymyillessä. ”Oletpa suloinen, kuinka vanha olet? Onko sinulla jo kihlattua?” Yukimura jatkoi tiedusteluaan nyt vasta ajatellessaan, että saattoihan nainen olla jo vaikka naimisissa. Hän ei kaivannut kiukkuista puolisoa kyllä kimppuunsa, mutta toisaalta. Nainen oli yksin ja kauppasi vähiä tavaroitaan, joten millainen mies laiminlöisi vaimoaan sillä lailla? (Saizo)

Nainen näytti lähinnä tyrmistyneeltä. ”Sinulle on mahdoton yrittää puhua mitään, onko sinulla mitään aivotoimintaa?” Tämä tiedusteli (Uke paraskin puhumaan)Yukimura siirsi kätensä naisen päälaelle ja lupia kyselemättä veti huivin alas. Tämän tummanpunaiset hiukset valahtivat esiin huivin alta. ”Vau, ei tuollaisia hiuksia sovi piilottaa huivin alle. Kaunokaiseni, voisitko edes kertoa nimesi?” Yukimura päivitteli tämän hiuksia ihastellen. Oli kyllä selvää miksi hän koetti peitellä hiuksiaan, ei kellään tavallisella ihmisellä ollut tuon värisiä hiuksia. Hän ei varmaankaan ollut ainakaan täysin puhtaasti ihminen. Seuraavaksi tämä kuitenkin läimäisi Yukimuran käden pois hiuksiltaan. ”Olkoon kun ei sinusta muuten pääse eroon. Nimeni on Kamanosuke! En ole nainen!” Tämä kivahti. Yukimura tuijotti naista kummissaan. ”Etkö tosiaan ole?” Hän ihmetteli ja mitään lupia taaskaan kyselemättä kiskaisi tämän kimonon alas varmistuakseen. Kamanosukeksi itseään väittävän naisen kasvot punoittivat ja ilme oli melko näkemisen arvoinen. Ainoa vain, että Kamanosuke puhui totta. Huokaisten Yukimura nosti kimonon paikalleen. ”Miksi minulle käy aina näin?” Hän kysyi ei keneltäkään. No olihan tämä ollut vähän liian hyvää ollakseen totta. Miksi kaikki kauneimmat naiset olivat aina miehiä?

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 31.01.2016
20:12
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

En ymmärtänyt, että kuinka ihmeessä Yukimura jaksoi tuota menoaan? Jos itse käyttäytyisin samalla tavalla, niin en tiedä, että kuinka eläisin itseni kanssa. Tosin selvinpäin en ainakaan ikinä voisi käyttäytyä tuolla tavalla. Kännissähän en ole koskaan ollutkaan, joten oli paha sanoa, että millainen olin silloin. Tosin silloin Yukimurakin voisi olla astetta normaalimpaa seuraa, koska eihän tätä menoa kestänyt selvinpäin. Mutta kuinka vaan... En nyt kuitenkaan valittanut mitään, koska enhän muutenkaan koskaan valita mistään. En siis tietenkään nytkään, vaan lähinnä tyydyin tulemaan perässä kun Yukimura kiskoi naista mukanaan kuin viimeistä päivää. Ehkä häntä vähän kävi sääliksi, mutta ongelma ei kuitenkaan ollut minun. En ollut kumpikaan osapuoli, vaan olin lähinnä viaton sivusta katsoja, vaikka tekikin kyllä kovin mieli läimäistä käsi otsaan, mutta pysyin hiljaa tekemättä asian eteen edes sitäkään.

Olimme joka tapauksessa matkalla takaisin sille kyseiselle majatalolle, jossa nyt olimme viettäneet aikaa eilisillasta asti. Nainen laittoi edelleenkin vastaan ja Yukimura jatkoi tälle, että ei kai naisella nyt noin kiire voinut olla, koska päivähän oli vasta aluillaan. No mistä sitä muka voi tietää, että mihin kullakin on kiire? Saattoihan nainen olla vaikka varattukin. Olihan hänellä miesten kimonikin päällään. Ehkä se oli hänen miehensä. Tosin oli aika epätavallista nähdä nainen miesten kimonossa, mutta minun nyt oli paha valittaa epätavallisuudesta, kun en edes ollut luokiteltavissa ihmiseksi, vaikka päällepäin ihmiseltä tietenkin näytin. Lisäksi pukeutumistyylini kyllä poikkesi ihan täysin tavallisesta pukeutumisesta.

Nainen halusi kuitenkin edelleenkin eroon Yukimurasta kun pääsimme majataloon. Pyöräytin vaan silmiäni kun asiat olivat jälleen kerran sujuneet niin hienosti. Tosin riippui ihan siitä keneltä kysyi. Yukimura tilasi myös huoneeseen ruokaa kolmelle, mutta luulen, että minulta meni jo ruokahalu kun joutui tällaista taas vaihteeksi katsomaan. Jatkoin kuitenkin matkaani Yukimuran ja sen naisen perässä huoneellemme asti. Yukimura oli ehtinyt jo istuttamaan naisen tatamimatolle kun vasta pääsin sisään. Suljin toki oven perässäni Yukimuran alkaessa tekemään seuraavaksi tuttavuutta naiseen esittelemällä itsensä. Nainen ei sanonut siihen mitään. Nainen ilmoitti kuitenkin, että Yukimura auttoi jo ihan tarpeeksi ja hän halusi rauhaa. Minustakin se kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta, mutta päätin olla sanomatta taaskaan mitään. Yukimuraa se ei kuitenkaan - yllätys vaan - kiinnostanut tippaakaan, vaan tämä jatkoi kysymysten esittelyä naisen iästä ja siitä, että oliko tämä jo kihlattu. Olisikin, niin ehkä Yukimura antaisi olla. Vastausta tosin ei taaskaan kuulunut.

Siirryin joka tapauksessa itsekin istumaan tuon samaisen tatamimaton päälle polvilleni ja laskin käteni syliini katsoen lähinnä vaan sivusta tätä melkoista ongelmaa. Lopuksi nainen kysyi, että oliko Yukimuralla minkäänlaista aivotoimintaa, mutta se ei sitten Yukimuraa vuorostaan kiinnostanut, vaan tämä päätti, että nainen ei tarvinnut huiviaan enää. Huivin alta paljastui melko pitkät punaiset hiukset ja seuraavaksi Yukimura halusi taas tietää naisen nimeä. Lopuksi nainen ilmoitti olevansa nimeltään Kamanosuke. Ai, hän ei siis edes ollutkaan nainen? Olihan se melkoinen hämmennys, mutta ei se kasvoistani mitenkään näkynyt. Punapää teki myös selväksi, ettei ollut nainen. No, se nyt sanoi nimikin jo. Yukimura jatkoi siihen, että eikö näin todella ollut ja seuraavaksi kävi käsiksi Kamanosukeksi esittäyneen vaatteisiin ja tarkistin asian perinpohjaisesti. Tätä en kyllä olisi halunnut nähdä, mutta sekään ei pahemmin kasvoistani paistanut. Lopuksi Yukimura päivitteli sitä, että mikä hänellä kävi aina näin. "Ehkä onni suosii sinua seuraavalla kerralla", totesin Yukimuralle ilmeettömästi. Siirtyisi miehiin, niin ei ainakaan olisi sitten ongelmaa sen asian suhteen. Tosin pidin sen ihan itselläni.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
21:11
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Kamanosuken vaatteiden hankkimisyritykset estyivät täysin kun hänet oli vain ryöstetty jonkun sekopään mukaan. Olisi hän sen kauppiaan itsekin hoidellut ilman apuakin mutta miten tästä avusta oikein pääsi eroon? Eihän se edes kuunnellut mitä Kamanosuke sanoi, kunhan vain päätti hänen puolestaan ja kiskoi perässä. Mikä ihme tätä vaivasi? Ennen kuin Kamanosuke ehti edes huomata, hänet oli raahattu johonkin rakennukseen ja siitä sitten edelleen jonnekin huoneeseen ja sitten hän istui jo lattialla ja mies tenttasi minkä kerkesi eikä edes kuunnellut vastauksia. Oli tämä jostakin ruuastakin puhunut, eikä Kamanosuke ollut syönyt mitään varmaan pariin päivään, joten pakko myöntää, että nälkä oli… Mutta tämä aivoton idiootti otti päähän, menisi muualle koheltamaan ja antaisi Kamanosuken hoitaa hommansa rauhassa.

Huoneeseen tuli myös joku muu, hiljaisempi, tapaus joka vain istui mitään sanomatta lattialle. Kukahan hemmetti tuokin sitten oli? Sekopää numero yksi sentään kertoi nimekseen Yukimura ja kovin tämä taas tiedusteli Kamanosukenkin nimeä. Lopulta Kamanosuke luovutti ja kertoi sen, ehkä idiootti uskoisi, ettei hän ollut nainen, kun kuulisi hänen nimensä. No mitä vielä. Ei riittänyt, että tämä oli jo kiskonut huivin Kamanosuken päästä, seuraavaksi tämän oli pakko kiskoa hänen kimononsakin alas. Tai no Tsukihikon kimonon. Kun Yukimuralle sitten vihdoin valkeni totuus, homma hieman rauhoittui. Tosin Kamanosuke ei tyrmistykseltään osannut toimia, vaikka olisikin ollut paras ottaa jalat alle ja äkkiä. Se toinen mies vain totesi Yukimuralle, että ehkä seuraavalla kerralla onnistaisi paremmin. ”Jos seuraavalla kerralla koitan miestä? Ehkä se olisi sitten oikeasti nainen.” Yukimura jatkoi sille toiselle, jolla oli rätti silmänsä edessä. Ihme sekopäitä molemmat.

Kamanosukella oli yhä toisessa kädessään hiussolki ja ne kolikot, mitkä Yukimura oli hänelle lykännyt ennen kuin oli siepannut hänet mukaansa. No ainakin hänellä oli tämän ansiosta edes vähän rahaa eikä hän ollut menettänyt edes hiussolkeaan, mutta tuskin se riittäisi vaatteiden ostamiseen. Mutta ensin piti päästä pois näiden hullujen seurasta. ”No nyt kun asia tuli selväksi, niin hyvää päivänjatkoa ja näkemiin…” Kamanosuke yritti, mutta pieleen meni sekin yritys. ”Älä vielä lähde, syö nyt edes kanssamme kun kerta jo lupasin. Olet niin kamalan laihakin, köyhä lapsi parka.” Yukimura sanoi ja esti Kamanosuken pakoyrityksen tarraamalla hänen kimononsa helmaan. ”Ei minulla ole nälkä…” Kamanosuke väitti, mutta hänen vatsansa päätti tietenkin juuri silloin ilmaista asian todellisen laidan. ”Jäisit nyt, ei se sinulle mitään maksa. Vaikka oletkin mies, niin ei se haittaa mitään.” Tämä vaati. Siis haitannut mitä? Ehkä Kamanosuke ei halunnut edes tietää. ”Autoin sinua kuitenkin hetki sitten joten olet edes sen velkaa. Sen jälkeen jätän sinut rauhaan.” Yukimura lupaili. ”No olkoon…” Kamanosuke huokaisi ja istui takaisin lattialle. Viime ateriasta oli kuitenkin aikaa ja mies tulisi kuitenkin perään jos hän lähtisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
21:30
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ASAMIHIME

Ilmeisesti Noelta onnistuisi vartijan hämääminen, kunhan hän ensiksi vain näkisi millaiset varustukset täkäläisillä vartijoilla olisi. ”Hienoa, sitten ei varmaan ole ongelmaa soluttautua sisään. Minä en pääse sisälle asti ellei valoa riitä, mikä vaatisi sen, että jossain on ovi tai ikkuna auki. Mutta jos sinä katsastaisit linnan sisäpuolelta ja minä katson tarkemmin läpi muurit ja piha-alueen ja miten sotilaita on asetettu asemiin ja mitä muuta hyödyllistä tietoa sitten tarvitaankin.” Asamihime ehdotti. Noki kuitenkin meni jo edeltä tarkistamaan sitä vartija-juttua ja koska Asamihime ei oikein huomaamatta päässyt kovin lähelle, loisteen kun huomasi melko kaukaa, hän antoi Noen mennä ja haihtui itse valona taivaalle ja lähti tekemään omaa tarkastuskierrostaan linnan alueella.

Vastaa tähän
Nimi: deviante
Lähetetty: 31.01.2016
21:31
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimura tokaisi hyvin Yukimuramaiseen tapaansa, että jos hän vaikka koittaisi seuraavalla kerra saada miestä matkaansa, niin ehkä se olisikin nainen. Siinä kohdassa oli pakko vielä toista kättä otsalle, mutta naamioin sen lopuksi hiuksien pyyhkäisyyn silmiltä pois. Tai lähinnä vaan vasemman silmän edestä, koska oikeaa nyt kuitenkin peitti valkoinen sideharso peittäen näin kyseisen silmän ja silmän voimat kätköihinsä. Laskin lopulta taas molemmat käteni takaisin syylini. Se Kamanosuke puolestaan selvästi koittaa heti livistää tai no lähteä paikalta. Yukimura oli asiasta kuitenkin selvästi toista mieltä. Minun puolesta tämä naiseksi luultu mies voisi kyllä jatkaa matkaansakin. Yukimura kuitenkin halusi, että tämä Kamanosuke jäisi syömään ruokaa, joka ei ollut edes vielä saapunut paikan päällekään. Punapää yritti siihen, ettei tällä ollut nälkä, mutta hänen vatsansa oli loppujen lopuksi aivan toista mieltä asiasta. Yukimura kuitenkin jatkoi niin sanottua maanitteluaan asiasta eikä se siis maksaisi mitään miehelle, jota luultiin naiseksi. Eikä sekään siis haitannut, vaikka Kamanosuke olikin mies. Homman nimi oli kuitenkin se, että Kamanosuke oli ilmeisesti Yukimuralle velkaa sen, että jäi syömään kanssamme. Tosin olin edelleenkin itse menettänyt ruokahaluni tyystin kun tätä joutui seuraamaan.

Loppujen lopuksi Kamanosukella ei sitten ollutkaan ihan niin kamalan kova kiire pois paikan päältä, kerta suostui jäämään Yukimuran kanssa päivällistämään. Siitä jonkun ajan päästä ovelta kuului koputus, jolloin nousin matolta ylös ja astelin ovelle, jonka toki avasinkin. Sisään astui nainen ruokakulhojen kanssa, asetti ne paikoilleen, toivotti hyvää ruokahalua ja lähti paikalta. Hän sentään oli ollut ihan oikea nainen. Ei ehkä ihan maailman hehkeimmästä päästä, mutta nainen kuitenkin. Kun tämä nainen kuitenkin sitten lähti, niin suljin oven uudestaan ja päätin, että Yukimura saisi päivällistää ihan rauhassa Kamanosuken kanssa. Itse suuntasin vessan puolelle, koska side tuntui siltä kun tippuisi kohta. Ehkä olin laittanut sen liian huonosti kiinni. Suljin toki vessan oven perässäni ja kiskoin siellä sen siteen kokonaan pois silmäni edestä, joka hehkui hieman purppuraisen sävyisenä. Asetin siteen kuitenkin uudestaan oikealle paikalleen ja lähdin kiertämään sitä takaisin omalle paikalleen eli oikean silmän eteen, pään ympärille.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 31.01.2016
21:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Asamihime oli sanonut siitä, ettei siis itse päässyt oikein sisälle ellei valoa riittäisi ja se vaatisi sen, että ovi tai ikkuna olisi auki. Tietenkin voisin avata oven tai ikkunan Asamihimelle. Naisen mielestä oli kuitenkin parempi, että jos minä katsoisin linnan sisäpuolelta läpi ja Asamihime katsoisi läpi piha-alueen ja muurit ja sen miten sotilaat nyt oli asettu asemiin. Mielestäni se kuulosti ihan hyvältä. Näin kuitenkin sitten ilmeisesti tehtiin. Joka tapauksessa astuin piilostani esiin kun taas loitsun lukenut vartijoiden hämäykseksi. Hieman ehkä tuntui kamalalta astua esiin, mutta vartijat eivät selvästikään tehnyt elettäkään suhteeni, vaikka olinkin selvästi nähty. Huokaisin hiljaa helpotuksesta, että se tosiaan oli onnistunut. Jatkoin matkaani ovelle mahdollisimman tyynesti ja ovesta tietenkin astuin sisään. Vartijat eivät vieläkään sanoneet asiasta mitään, joten jatkoi eteenpäin vaan aikomukseni tietenkin tutkia linnaa pääpiirteittäin ja, että kuinka paljon sisällä sitten oli vartijoita ja sattuisiko missään olla jonkunlaista ansaa tai jotain. Yritin myös etsiä jotain mahdollista hyökkäyskohtaa, mutta en ollut kyllä täysin varma, että mikä kohta olisi paras kohta sisään tuloon, koska en ollut kuitenkaan suunnitellut mitään hyökkäyksiä koskaan yhtään mihinkään. No, kai täältä nyt jotain tiedonarvoista kuitenkin mahdollisesti sattuisi löytymään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 31.01.2016
22:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokuro ei nyt yhtään ollut seurustelutuulella ja kun ruoka sitten vihdoin tuotiin, Rokuro painui kylpyhuoneeseen ja lukittautui sinne (kuin Hauru konsanaan). ”Älä Rokurosta välitä, hän on hieman ujo vieraassa seurassa.” Yukimura sanoi Kamanosukelle, ettei tämä saisi käsitystä, että Rokuro vihasi häntä ja häipyi siksi. Yukimura alkoi kuitenkin syömään Kamanosuken tehdessä samoin ja hyvällä ruokahalulla nuorempi mies söikin. Raukka, oli selvästi nälkään nääntymäisillään. Hetken Yukimura antoi tämän syödä rauhassa ja keskittyi itsekin atriaansa, mutta jatkoi sitten keskustelua. ”Asutko tässä kylässä?” Hän tiedusteli. ”En.” Kamanosuke vastasi. ”Jossain tässä lähettyvillä?” Yukimura jatkoi. ”En.” Kamanosuke vastasi. Keskustelu ei nyt oikein sujunut. ”Oletko yksin vai matkaatko perheesi tai joidenkin ystäviesi kanssa?” Yukimura jatkoi tiedustelua. Kamanosuke käänsi katseensa häneen ruuastaan. ”Miksi se sinua kiinnostaa?” Hän tiedusteli. ”Kunhan yritän pitää jotain keskustelua yllä.” Yukimura jatkoi rauhallisesti miettien miten saisi varmistettua olettamuksensa. Hän ei ollut nähnyt itsensä ja Rokuron lisäksi muita yliluonnollisia, he kun piilottelivat nykyisin ihmisiltä, ja hän oli melko varma, että Kamanosuke saattaisi kuulua yliluonnollisiin ennemmin kuin ihmisiin. Olisi kuitenkin varottava, jos hän olisikin väärässä, voisi seurata ongelmia.

”Oletko osittain ulkomaalainen? Hiustesi ja silmiesi väri ei ole kovin perinteinen Japanissa.” Yukimura päätti lopulta kysyä ja hyvä ettei Kamanosuke tukehtunut ruokaansa. ”En tiedä, en tuntenut vanhempiani…” Tämä vastasi sitten hieman vaivautuneesti. ”Pahoittelen, jos olin liian tungetteleva.” Yukimura vastasi siihen. ”Olet ollut tungetteleva koko ajan ja nyt vasta pahoittelet sitä.” Tämä Kamanosuke tuhahti ja Yukimura naurahti. ”Ehkä sitten niin.” Hän sanoi ja katsoi Kamanosukea miettien miten menetellä tämän kanssa. Ei ulkonäkö vielä mitään varmaa voinut sanoa, mutta jotain epäinhimillistä tässä pojassa oli. Olikohan Rokuro huomannut mitään? ”Miten sinulla voi olla rahapulaa, kun kuljet noin kalliissa kimonossa?” Yukimura kysyi seuraavaksi vaihtaakseen puheenaiheen hieman mieluisampaan. ”Tämä ei ole minun, eräs tuttavani lainasi sen…” Kamanosuke vastasi siihen. Eikö tällä ollut varaa edes omiin vaatteisiin? Ei ihme, että hän oli niin epätoivoinen. ”Kerta tuttavallasi on varaa, eikä hän voi lainata vaatteiden lisäksi rahaakin?” Yukimura jatkoi tiedustelua tästä Kamanosuken ongelmasta. ”En ole kehdannut pyytää. Yritin saada sen verran rahaa, että saisin edes omat vaatteet, mutta ei se sitten sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan.” Kamanosuke vastasi siihen. Melko ankea elämä.

Yukimura muisti siinä kohdassa, että hänellä saattaisi olla ratkaisu Kamanosuken ongelmaan. ”Odota hetki, minulla saattaisi olla jotakin mistä olisi apua.” Hän ilmoitti ja nousi ylös. Hän penkoi hetken matkatavaroitaan ja löysi sitten etsimänsä. Hän palasi vaatekappaleiden kanssa Kamanosuken luo. ”Sovita näitä. Teetätin ne vähän aika sitten Rokurolle, sen piti olla syntymäpäivälahja, mutta ompelijalla kävi moka koon kanssa, eikä se mahdu hänelle. Saat sen jos se sopii sinulle, olette kuitenkin melko saman kokoisia, olet vain hieman pienempi, joten se voisi mahtua päällesi.” Yukimura sanoi ja kiskoi Kamanosuken ylös lattialta ja patisti tämän sermin taakse vaatteiden kanssa. Rokuro ei tiennyt tästä yllätyksestä mitään, harmi että ompelija oli tehnyt siitä liian pienen, se olisi näyttänyt hyvältä Rokurolla, mutta miksei Kamanosukellakin? Yukimura oli vienyt ovelasti Kamanosuken kimonon samalla kun oli työntänyt tämän sermin taakse, joten hänen oli pakko vaihtaa vaatteet, ellei halunnut olla alasti, kyllä sekin toki Yukimuralle kävi.
Hetken päästä Kamanosuke tuli pois sermin takaa. Asu oli pääsääntöisesti valkomusta, hän oli ajatellut jotain vaaleampaa väriä Rokurolle niiden ainaisten tummien vaatteidensa vastapainoksi. Asuun kuului pitkähihainen korkeakauluksinen kokopitkä ihonmyötäinen paita, jonka päällä oli valkoinen kimono, jonka toinen puoli oli noin puoleen väliin rintakehää asti pitkä ja toinen puoli sitten takapuoleen asti pitkä. Siinä oli pääkallosolki pitämässä vaatetta kiinni, hihat olivat lyhyet ja leveät ja reunoissa, hihansuissa ja kauluksessa oli mustaa sahalaitakuviota. Alaosa koostui polven ylle ulottuvista tiukoista valkoisista housuista, joiden päällä oli valkoinen kuvioitu lannevaate, joka jätti jalat sivuilta paljaiksi, paitsi että housut peittivät sitäkin. Asuun kuului vielä polvipituiset mustat sukat. Ja se sopi Kamanosukelle erinomaisesti! Koko oli juuri oikea hänelle ja vaikka Rokurokin siinä olisi oikein tyylikkäältä näyttänytkin, niin Kamanosukenkin päällä asu oli upea. ”Sehän on kuin tehty sinulle! Mikä onni, että törmäsimme, olisi ollut sääli jos se olisi jäänyt käyttämättä.” Yukimura sanoi tyytyväisesti. Kamanosuke näytti hieman vaivautuneelta edelleen. ”Mutta kun minulla ei edelleenkään ole mitään millä maksaa tätä, paitsi ne rahat, mitkä jo sain sinulta…” Tämä murehti. ”Älä huoli, voit maksaa luonnossa…” Yukimura ehdotti ainakin osittain vitsillä.

// Okei, nyt jätän tän tähän ennen ku menee liian villiksi XD
Jätän Rokurolle reaktiovaraa XDD

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
13:01
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Yukimuran ja sen Kamanosuken puhe kuului melko selvästi oven läpi, mikä oli kyllä sääli, koska en välttämättä halunnut tietää, että mitä kaikkea siellä käytiin läpi. Tai lähinnä Yukimura kysyi ja Kamanosuke oli hiljaa, mutta kuitenkin. Onneksi sentään jokainen sana ei kuulunut oven läpi niin tarkasti kuitenkaan, mutta keskustelussa oli helppoa pysyä mukana, vaikka en ollut siinä millään tavalla edes osallisena. Tiesin toki myös, että en voinut homehduttaa itseäni vessassa koko päivää tai no kylpyhuoneessa kyllä lähinnä ja sain lisäksi asiani hoidettua eli sain sen siteen paremmin taas silmäni eteen. Oven toisella puolella kuitenkin oli selvästi jonkunlainen vaatekriisi menossa, mutta kuulemani perusteella Yukimura oli keksinyt jonkun ratkaisun asiaan. Keskustelu alkoi kiinnostamaan hieman siinä kohdassa kun nimeni mainittiin siinä ohimennen niin, että jotain oli syntymäpäivilläni. Se, että miten syntymäpäiväni liittyi tapaukseen, jäi hieman mysteeriksi. Tosin he olivat puhuneet vaatteista ja ongelman ratkaisusta vaatekriisin suhteen samaan aikaan kun minun nimi lausuttiin syntymäpäivän merkeissä. Voisiko vaatteet ja syntymäpäiväni kuulua ikään kuin yhteen? Laitaanko Yukimura siis minun vaatteita Kamanosukelle? Tai no antaa... tuskin näen niitä enää. Mutta miten syntymäpäivä siihen liittyy? Onko kyseessä sitten joku ns. juhlavampi vaate? Ei minulla juhlavaatteita mukana ole.

Anti olla, kylpyhuoneessa homehtuminen sai riittää, halusin tietää, että miten liityin keskusteluun ja miten syntymäpäiväni siihen liittyivät. Avaan kylpyhuoneen oven, koska olisi ikävä syöksyä sen läpi sen takia, että pääsee kylpyhuoneesta pois. Laitan oven toki perässäni taas kiinni, koska ei kukaan vessaa halua nähdä kuitenkaan. Kamanosuke oli kuitenkin kadonnut jo tällä välin paikalta ja Yukimura toljotti sermiä ja pian Kamanosuke paljastui sermin takaa jotkut uudet vaatteet päällään. En ollut koskaan nähnyt kyseisiä vaatteita, joten miksi Yukimuralla moiset oli? Ei ollut ihan hänen tyyliään ja koko oli selvästi liian pieni Yukimuralle, vaikka ei hän tietenkään läski ollut, mutta oli se kuitenkin selvästi pieni hänelle ja taisi kyllä olla vähän liian pieni minullekin. Miksi Yukimuralla siis oli moinen vaatetus kätköissään? Tuskin ainakaan ihan tätä varten. Olin joka tapauksessa jäänyt siihen hieman taka-alle, niin minua nyt ei heti ehkä pitäisi äkätä tästä, mutta nyt en kyllä tajunnut.

Yukimura ilmoitti tyytyväisenä itseensä, että vaatetushan sopi Kamanosukelle täydellisesti. No olihan se pakko myöntää, että kyllä se puki punapäätä. Yukimura jatkoi, että oli lisäksi onni, että olimme törmänneet tähän Kamanosukeen, koska muuten vaate olisi jäänyt käyttämättä. "Eli ostit meille molemmille liian pienet vaatteet ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi?" päätin kysyä Yukimuralta ihan suoraan asiaan nyt kun olin myöskin päässyt paikalle ja kyllähän he huomaisivat minut ennemmin tai myöhemmin tässä joka tapauksessa, elleivät olleet yhtäkkiä näköään menettäneet. En kuitenkaan jaksanut uskoa, että Yukimura ostaisi jotkut liian pienet vaatteet ilman mitään oikeaa syytä. Ei kai kukaan ole niin daiju, että ostaa liian pienet vaatteet tietäen niiden olevan liian pienet? Kamanosuke oli joka tapauksessa huolissaan maksupuolesta, mutta Yukimuran mielestä maksun voisin suorittaa niin sanotusti luonnossa. Ei ole totta... Antaisi jo olla. Toivottavasti se oli vitsi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.02.2016
13:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Rokurokin oli ilmestynyt kylpyhuoneesta takaisin huoneen puolelle. Yukimura huomasi hänet tosin vasta siinä kohtaa, kun hän avasi syynsä kysyäkseen, että ihan huvikseenko Yukimura oli ostanut heille molemmille liian pienet vaatteet. ”En nyt sentään. Tilasin ne sinulle, mutta ompelija mokasi ja teki liian pienet. Ajattelin, että kyllä niillekin jossain kohtaa varmasti käyttöä tulee ja nyt tuli.” Yukimura vastasi. Hän ei kyllä muistanut mitä oli hommannut Rokurolle lahjaksi pieleen menneen asun sijasta. No jotain yhtä upeaa se varmasti oli ollut. Ehkä kuitenkin parempi näin, vaatteet sopivat Kamanosukelle paremmin kuin Rokurolle olisivat sopineet edes oikean kokoisina. Se olikin ollut hieman kokeiluluontoinen tilaus. Rokurolla kun oli melko paljastava asustus lantiosta ylöspäin, niin Yukimura oli koettanut tilata hänelle asun, joka oli peittävämpi ylhäältä ja alhaalta vähän vähemmän peittävä, värivalintakin oli ollut kokeiluluontoinen Rokuron tummiin vaatteisiin nähden.

Kamanosuke näytti hivenen järkyttyneen Yukimuran vaihtoehtoista maksamistapaa ja ilmoitti, että pärjäisi sittenkin mieluummin ilman. ”Rauhoitu, pilailin vain.” Yukimura kiirehti hätiin. ”Ei sinun tarvitse maksaa, se oli ylimääräinen joka tapauksessa eikä sille ollut käyttöä, pidin sitä mukana ihan vain siksi, että löytäisin jonkun, jolle sen voisi antaa. Lahjaksihan minä sen alun alkaenkin tarkoitin. Pidä hyvänäsi vain.” Yukimura vakuutteli. Hänellä kun kuitenkin oli varaa antaa ylimääräisiä vaatekappaleita ilmaiseksi pois, toisin kuin ilmeisesti Kamanosukella, jolla ei ollut varaa edes ostaa itselleen vaatteita. Mielellään hän tälle siis lahjoitti vaatteet kuin esimerkiksi jollekin valmiiksi varakkaalle henkilölle, joka ei tosissaan tarvinnut niitä. Kamanosuken ilmeestä näki, ettei hän ehkä ihan tykännyt ajatuksesta ottaa vaatteita ilmaiseksi, mutta eipä hänellä oikein ollut varaa valittaakaan, joten otti sitten lahjan vastaan.

”Noin, nyt kun kaikki ovat tyytyväisiä, niin voimme jatkaa ateriointia.” Yukimura ilmoitti laskien Kamanosuken lainakimonon käsistään lattialle ja istui jatkamaan ruokailuaan. ”Aiotko liittyä seuraamme vai murjotatko mieluummin?” Hän tiedusteli Rokurolta samalla kun viittoi Kamanosukea takaisin viereensä. Tämä tulikin, kun ei enää kehdannut väittää vastaan, olihan Yukimura tehnyt jo vaikka mitä hänen hyväkseen. ”Mihin olet matkalla, kerta et asu lähistöllä?” Yukimura jatkoi taas rupatteluaan Kamanosuken kanssa. ”En erityisemmin mihinkään…” Tämä vastasi. Melko erikoista, kamala kiire, mutta tämä ei edes ollut menossa mihinkään. ”Et vastannut aikaisemmin, kun kyselin matkaseurastasi. Ovatko he missä ja kuuluuko siihen muita kuin se, jolta lainasit tuon kalliin kimonon?” Yukimura jatkoi tenttaamistaan. Jos vaate oli vain lainassa, tuskin omistaja kaukana oli, noin kalliita vaatteita ei annettu noin vain lainaan kelle tahansa. Kamanosuke ei kuitenkaan vastannut, alkoi varmaan epäilemään taka-ajatusta kyselyn taustalla. ”Minun pitää mennä nyt, kiitos kaikesta…” Tämä vain vastasi ja oli nousemassa ylös. Yukimurasta tuntui, ettei tätä voisi päästää menemään noin vain, mutta pitäisikö tätä sitten seurata? Ehkä hän voisi hommata heille hieman lisää miettimisaikaa, hän halusi yhä tietää Rokuron mielipiteen yhdestä asiasta.

Yukimura nousi myös ylös ja tarttui vielä Kamanosuken käsiin ja käänsi tämän itseensä päin. ”Ei kestä, oli ilo olla avuksi. Jos sinua väsyttää ja matka on pitkä, niin voit hyvin levätä täällä hetken ennen kuin jatkat matkaasi.” Hän sanoi hymyillen. Kamanosuke oli vastaamassa jotain, muttei ehtinyt, ennen kuin nukahti Yukimuran käsivarsille. Yukimura siirsi tämän syrjemmäs vuoteelle nukkumaan ja palasi Rokuron luo. ”Mitä mieltä olet? Onko hän vain ihminen? Hänen ulkonäkönsä on erikoinen ihmiseksi ja hänen kertomuksensa ovat hivenen erikoisia.” Yukimura tiedusteli sitten Rokurolta kun oli hoitanut Kamanosuken hetkeksi nukkumaan. Ja ehkä Rokuro keksisi jonkun hyvän tavan varmistaa asia, jos Kamanosuke olisikin yksi heistä, hehän voisivat ottaa tämän mukaansa, niin ei raukan yksin tarvinnut kulkea. Tai luultavasti tällä oli seuraa, ja jotain sellaista, mistä hän ei halunnut kertoa. Sekin oli melko epäilyttävää, jos hän olisi ollut yksin, hän olisi voinut kertoa sen, ja jos ihmisseurassa, hän olisi voinut huoletta kertoa senkin. Vaikka tässä jotain epäilyttävää olikin, mikään ei vielä kyllä oikein varmistanut asiaa.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
14:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Vaatteiden arvoitus selvisi melko pian eli vaatteet oli siis alunperin tilattu minulle, mutta olivat sitten liian pienet, koska ompelija oli tehnyt virheen. "Mielenkiintoinen virhe", totesin siihen, koska harvoin ammattiompelijat tuollaista virhettä tekivät tai en ainakaan ole pahemmin yleensä moisista virheistä kuullut. Ehkä Yukimura antoi väärät mitat? Tai sitten ompelija ei todella ollut kovinkaan ammattilainen työssään. No sama se, eivät vaatteet olleet oikein tyyliäni edes ja pidin mieluummin tummia vaatteita. Yukimura oli säästellyt vaatteita siksi, koska uskoi niille tulevan käyttöä ja nyt niille tuli käyttöä. "Onhan se tietenkin hienoa, että vaatteet saivat oikean kokoisen omistajan", totesin siihen. Mitä minäkään nyt liian pienellä vaatekerralla tein?

Sitten Yukimuran luonnossa maksamiseen. Kamanosuke ei selvästikään tykännyt ajatuksesta, mutta Yukimura jatkoi siihen, että kyseessä oli vaan harmiton vitsi. Se olisi voinut olla myös tosi asia, kun kyseessä oli Yukimura. Lopulta Kamanosuken ei tarvinnut maksaa mitään, koska vaatteet olivat joka tapauksessa turhat meille. Kamanosuke puolestaan taisi varmasti olla helpottunut siitä, ettei ihan sillä tavalla tarvinnut maksaa, mutta ilmeestä päätellen ei tämä vaatteita ilmeiseksikaan halunnut ottaa, mutta joutui joka tapauksessa sitten kuitenkin ottamaan.

Seuraavaksi ruokapuoleen tai ruokailun jatkamiseen lähinnä, koska nyt kaikki olivat kuulemma tyytyväisiä. Olivatko tosiaan? Yukimura istui lattialle jatkamaan ruokailuaan. Sitten tämä kysyi, että minulta, että aijonko murjottaa vai syödä ja samalla hän viittoi Kamanosuken takaisin viereensä lattialle ja Kamanosuke istui lattialle. "Ei oikein ole nälkä..." totesin, mutta istuin myöskin lattialle taas polvilleni. Kaiketi sitä kuitenkin jotain olisi hyvä syödä, joten lopulta päätin, että syödään nyt sitten edes vähän. Yukimura puolestaan jatkoi taas kyselyään Kamanosukelta ja tällä kertaa siitä, että mihin tämä sitten oli matkalla, jos ei kerta asu lähellä. Kamanosuke ei kuitenkaan ollut matkalla erityisemmin mihinkään. Mielenkiintoista ottaen huomioon sen, että hän oli aluksi väittänyt olevansa kiireinen. Tosin kuka vaan olisi sanonut mitä vaan vaan päästäkseen tukalasta tilanteesta pois. Ihan normaalia siis, mutta vähänkin fiksu olisi jatkanut samaa rataa kuin myöntänyt suoraan valheensa. Yukimura jatkoi matkaseuran kyselystä seuraavaksi, mutta ei saanut vastausta ja Kamanosuke halusi jatkaa matkaansa ja nousi ylös. Myös Yukimura nousi ylös, mikä ei yllättänyt kyllä yhtään.

Noustuaan ylös Yukimura jatkoi Kamanosukelle matkan pituudesta ja että tämä voisi kyllä levätä täällä ennen kuin lähtee ja seuraavaksi Kamanosuke nukkui. Kamanosuke sai sängyn ja minä jatkoin syömistäni yhä istuen siinä matolla. Yukimura puolestaan kyseli seuraavaksi minulta jonkun asian mielipidettä, mutta tarkensi sitten kysymystään sen suhteen, että oliko Kamanosuke mielestäni ihminen. Toinen jatkoi, että Kamanosuken ulkonäkö oli jotenkin outo ihmiseksi ja hänen kertomuksensa olivat olleet outoja tai erikoisia. "Ulkonäkö? Voihan ihminenkin näyttää tuolta... Toinen hänen vanhemmistaan vaan on eri maata. Onhan hänessä kuitenkin myös aasialaispiirteitä. Ihan normaalia... minusta ainakin. Mutta mitä sitten hänen kertomistaan asioista, niin hän tuntuu ehkä salaavan tai suojelavan jotain tai jotakuta eikä halua paljastaa totuutta. Tosin ei se sano, etteikö hän voisi olla ihminen, mutta ei se myöskään ota pois sitä mahdollisuutta, etteikö hän voisi olla myös yliluonnollinen", vastaan asiaan ja nousen samalla ylös lattialta. "Mitä ajattelit tehdä asian suhteen?" kysyn lopulta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
15:15
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Olin tyytyväinen kun pääsin vihdoin kylpyhuoneeseen ja Hauru saatiin edestä pois sheivaamaan johonkin muualle. Olihan se toki varmaan julmaa työntää hänet sinne huoneen puolelle kylpyammeessa täysin alasti, mutta ei vessaan kuulu homehtua, jos talossa on monta muutakin, jotka tarvitsevat kylpyhuonetta osakseen. Oma vikansa siis. Joka tapauksessa sain asiani hoidettua, mutta pistin merkille, että kylpyhuoneen oven alta tunki jotain vihreää mössöä kylpyhuoneen puolelle. Mössö näytti limalta, joka oli melko ällöttävän näköistä. Siitä tuli hyytelö mieleen, mutta edes hyytelö ei näytä noin ällöttävältä. Pesin kuitenkin vielä käteni jossain astiassa, johon olin kaatanut sangosta vettä. Eihän tässä hylätyssä rakennuksessa kuitenkaan vesi enää kulkenut mitenkään muutenkaan, jos edes joskus kulkenut. Siitä tulikin mieleen, että eihän vessanpönttöä voinut sitten huuhdella, mutta mitään huuhtelunappulaa tai muutakaan ei ollut missään. Tosin sellaista ei näköjään tarvittu, koska vessanpönttö oli vaan isketty jonkun kuilun päälle. No ei ihme, että vessanpönttö oli ollut niin hiljainen. No, mutta se niistä pöntöistä nyt kuitenkin.

Jatkoin kylpyhuoneen ovelle, jonka avasin ja olihan se melkoinen näky kun huoneen lattialla oli hieman enemmän tuota vihreää limaa. Sitä oli myös siinä kylpyammeessa, jossa Hauru edelleenkin könötti. Hauru itse oli myöskin tuon liman peitossa, mikä lähinnä oli melko puistattavaa, kunnes tajusin sen, että Hauru tuotti limaa ja tuossa huoneessako piti nukkua? Huone näytti sen verran puistattavalta, että ei tehnyt mieli, mutta en halunnut kylpyhuoneeseenkaan jäädä ja ulos en voinut mennä. "Ihan tosi, mitä ihmettä tässä tapahtuu?" päätin kysyä, mutta Hauru ei sanonut asiaan mitään. Limaa sen sijaan oli taas vähän enemmän. "Vastaa nyt edes jotain. Kuolitko siihen?" jatkoin, mutta eipä toinen vieläkään vastannut. Ihan tosi, mikä miehiä vaivaa?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.02.2016
16:16
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Yukimura istui lattialla miettien tilannetta. Kamanosuke nukkuisi nyt hetken, niin tässä oli aikaa miettiä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Olihan se nyt vähän kiusallista vain kaapata häntä mukaan tai alkaa varjostaa, jos hän olikin ihan viattomasti vain ihminen. Lisäksi olisi tyhmää paljastaa, etteivät Yukimura ja Rokuro olleet ihmisiä, kun ei oltu varmoja, oliko Kamanosuke ihminen vaiko ei. Yukimuralla oli kuitenkin sellainen tunne, että Kamanosukessa oli muutakin erikoista kuin vain nätti naama, mutta siitä ei vielä kovin vakuuttavia päätelmiä tehty. Rokurokin huomautti, että ei pelkkä ulkonäkö mitään tosiaan todistanut, Kamanosuke saattoi olla puoliksi ulkomaalainen tai sitten tällä vain oli jokin pigmenttihäiriö tai joku muu, mikä aiheutti vähän poikkeavan ulkonäön. Rokurokin oli huomannut tämän salailevan asioita, mutta sekään ei vielä kertonut mitään. Voihan hänellä olla muukin syy salailuun, kuin se, että oli yliluonnollinen.

Lopuksi Rokuro kysyi, mitä Yukimura nyt sitten meinasi tehdä. Niinpä. Ehkä Kamanosuke pitäisi vain päästää menemään ja antaa olla, eihän se oikeastaan heidän asiansa ollut vaikka tämä olisi mikä. Toisaalta Yukimuraa kiinnosti liikaa asia, että hän olisi halunnut antaa sen vain olla, nyt kun oli jo aloittanut selvittämään sitä. ”Voisin tietenkin hypnotisoida hänet ja pakottaa hänet kertomaan asian itse, mutta se olisi hieman päällekäyvää… Tietenkin voisimme antaa hänen mennä ja seurata perässä jonkin matkaa ja katsoa mitä saamme selville. Jos hän on yliluonnollinen, hänellä on varmasti useampia samankaltaisia seuralaisia matkassaan, olisi kiinnostavaa tavata heidät. Vai pitäisikö vain antaa olla?” Yukimura vastasi eikä ollut vieläkään ihan varma kannattiko asiaan puuttua vai ei. Kamanosuke oli kyllä sievä ja jos he nyt päästäisivät tämän lähtemään, olisi epätodennäköistä, että he enää tapaisivat.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
16:53
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Kamanosuke veti edelleenkin lonkkaa huoneen sängyllä, kiitos Yukimuran. Sillä välin minä ja Yukimura koitimme kaiketi sitten saada selville jotain sellaista, että oliko Kamanosuke yliluonnollinen kuten mekin vai tavallinen ihminen. Tosin en jaksanut juuri nyt ainakaan ymmärtää sitä, että mitä me sillä tiedolla teimme, mikä Kamanosuke oli. Ei se kuitenkaan muuttaisi elämäämme, vai muuttaisiko? Onko se tosiaan maata mullistava tieto? Olkoonkin, että yliluonnollisena olimme ns. samalla puolella, koska ihmiset oli tällä hetkellä luokiteltavissa vihollisiksi kerta halusivat saalistaa yliluonnollisia syystä, joka oli toistaiseksi hieman tuntematon vielä. Istuin takaisin lattialle, koska Yukimurakin päätti istahtaa takaisin lattialle. Kun kysyin tältä sitä, että mitä Yukimura itse aikoi asian suhteen tehdä, niin vastaus oli se, että Kamanosukenhan voisi hypnotisoida ja pakottaa kertomaan totuus, mutta se olisi sitten kuitenkin liian hyökkäävää eli se ei kai sitten ollutkaan vaihtoehto. Mikähän sitten mahtoi olla toinen vaihtoehto vai siihenkö ne sitten loppuivat? Yukimura kuitenkin jatkoi myös seuraavaan vaihtoehtoon, joka sitten olisi seuraaminen eli varjostaminen. Sen avulla voisimme sitten katsoa, mitä saamme selville. Ja jos hän olisi yliluonnollinen, niin Kamanosukella olisi todennäköisesti muita kaltaisiaan seurana. Yukimurasta oli vaan kiva tavata heidät tai siis se olisi kiinnostavaa. Tokihan se olisi mukava tietää, että kaltaisiamme on enemmänkin kuin vaan me kaksin, mutta mitä se loppujen lopuksi sitten hyödyttää? Mitä teemme sillä tiedolla? Liettäydymme joukkoon?

Kolmas vaihtoehto oli vielä se, että voimme antaa olla. Minun puolesta asian voisi kyllä vaan antaa olla, mutta jos Yukimuraa kiinnosti asia, niin toki tulen mukaan. "Mikä omasta mielestäsi on oikea vaihtoehto? Haluatko todella saada selville Kamanosuken salaisuudet vai eikö se kuitenkaan ole niin kiinnostavaa, että niin on aivan pakko tehdä?" kysyn seuraavaksi. "Tuen sitä vaihtoehtoa, jonka valitset. Valinta on kuitenkin syytä tehdä nopeasti, koska ei Kamanosuke ikuisuutta nuku kuitenkaan", sanon vielä. Tai tokihan nukkuu, jos hänet laittaa nukkumaan ikuista unta. Se tosin tarkoittaa tappamista, mutta ehkä emme kuitenkaan ole sille linjalle menneet. Eihän Kamanosuke ole meille kuitenkaan uhka ollut. Päiväinvastoin, Yukimura taisi olla uhka enemminkin Kamanosukelle, mutta kuinka vaan. Vaihtoehdoista kuitenkin vielä sen verran, että toki jonkunlainen ns. toiminta voisi voittaa tämän tekemättömyyden tunteen. Kyllähän sitä aina joskus kaipasi jotain tekemistä... Mutta joka tapauksessa, Yukimura saa luvan päättää sen, miten edetään. Mikä vaan vaihtoehto joka tapauksessa käy minulle.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
20:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAIZO

Veri oli ollut jokseenkin vaikeaa saada vaatteista kylmän veden kera, koska veri oli kerennyt jo kuivumaan aika hyvin vaatteisiin kiinni. Ehkä ei olisi pitänyt hakata kuin viimeistä päivää. Olisi Rickter vähemmästäkin kuollut, mutta oli miten oli, se jätkä oli kuitenkin kuollut (niinkö tosiaan Saizo? XD). Olin toki jo joku aika sitten saanut sen viitan ja viitan alla olevan paidan kuivumaan, koska ei niitä veriä nyt kuitenkaan ikuisuutta hinkata. Housuissani oli kyllä myöskin verta, mutta ei niin paljon kuin viitassa ja paidassa oli ollut enkä nyt kuitenkaan ajatellut olla ilman housuja julkisesti enkä halunnut alkaa lainaamaan muilta vaatteita siksi aikaan.

Väki alkoi myöskin lisääntymään ulkona ja osa oli kadonnutkin jonnekin, kuten esimerkiksi Kamanosuke. Myös se ketun näköinen otus oli lähtenyt johonkin ja naisia taisi olla kolme alun perin ja nyt niitä oli vaan yksi. Äänistä ja huudoista päätellen sisällä kuitenkin taisi olla vielä joku ja ehkä kenties yksi niistä oli nainen eli loppujen lopuksi vaan yksi nainen oli kadonnut paikalta. En ollut varma näiden kyseisien otuksien suunnitelmista enkä tiennyt edes, että miksi roikuin heidän mukanaan. Kamanosuken takia? Ehkä sitten... mutta koko miestäkään ei näkynyt missään. Mihin Kamanosuke muka kerkesi menemään?

"Emme olekaan vielä kunnolla päässeet esittäytymään. Nimeni on Aisu ja olen jäänhaltija", kuului seuraavaksi ihan vierestäni, jolloin säpsähdin hieman, koska en ollut odottanut kenenkään tunkevan seuraani. Vilkaisin naista hieman yläviistoon, koska tämä seisoi ja itse istuin maassa miekkavieressäni. "Saizo..." mutisen vastaukseksi, mutta sen enempää en asiaa valaissut. "Olet aika vähäpuheinen kaveri... Vaivaako joku?" nainen jatkoi ja istui myöskin ruoholle viereeni. "Ei... Pitäisikö?" vastaan kysymykseen. "Ei toki. Ajattelin vaan, että eikö tässä nyt ole aika kurjaa istua yksin? Seurassa olisi varmasti mukavempaa", Aisu jatkoi. "Pärjään yksinkin", sanahdan siihen melko kuivasti, koska ei tarvinnut apua minkään kanssa. "Mutta olethan kuitenkin osa joukkoa nyt. Et voi jäädä vaan yksin murehtimaan asioista. Meillä on lisäksi vielä paljon tekemistä valloitussuunnitelman suhteen", nainen selitti kuin kaikki olisi itsestään selvään. "Mikä valloitus?" kysyin seuraavaksi, koska minulle ei ainakaan ollut kukaan mistään valloituksesta sanonut. Aisu alkoi kuitenkin selittämään juurta jaksaen siitä, että olimme täällä siksi, koska olimme valloittamassa Himejin linnaa ja nyt on tiedonkeruuvaihe ja sen jälkeen syvennytään suunnitelmaan. Kertoita tämä asiansa melko pitkän kaavan kautta ja kaiketi odotti seuraavaksi, että sanoisin asiaan jotain, mutta ei ollut sanottavaa. Mikä järki linnaan edes oli hyökätä? En edes ymmärtänyt sitä, että miksi piti yrittää sotia ihmisiä vastaan, kun yliluonnollisia oli enää todella vähän ja ihmisiä vaikka kuinka paljon. Päätin, että en sano asiaan yhtään mitään. Nainen kuitenkin selvästi odotti edelleenkin jotain.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 01.02.2016
20:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
YUKIMURA

Valinnanvaikeus jäi sitten Yukimuralle, ei että se olisi häntä yllättänyt, mutta eipä Rokuron mielipiteistä ollut kauheasti apua päätöksen teon kanssa. Kiirettä piti kuitenkin pitää, koska Kamanosuke ei tuossa kauaa nukkuisi. No ei niin, ei Yukimura ollut viitsinyt häntä tunneiksi tainnuttaa, tiedä vaikka hänellä sitten oikeasti olikin kiire johonkin. Lähinnä tässä kai oli päätettävä, että antaako asian olla vai toimiako? Yukimuraa varmasti kyllä jäisi kaduttamaan, jos hän nyt antaisi olla ja jälkeenpäin olisi mahdoton enää palata tutkimaan asiaa. Oikeastaan, jos Kamanosukea seuraamalla ei saisikaan mitään selville, niin eiväthän he siinä oikeastaan kauheasti menettäisikään, vaikka ottaisivat asiasta selkoa? ”Hyvä on sitten… Eihän meillä mitään tärkeämpääkään tekemistä ole, voimme saman tien katsoa jos tässä olisi jotain tärkeämpääkin tekeillä ja jos ei ole, niin emmehän me siinä mitään menetä. Varjostetaan häntä ainakin jonkun aikaa, kun hän lähtee.” Yukimura päätti sitten. Kamanosuken tapaaminen tuntui jotenkin enteeltä, jollain tapaa kohtalon johdattelemalta. Hän uskoi, että tätä ei saanut nyt päästää näkyvistä. kertoihan sekin jo jotakin, että hänellä sattumoisin oli Kamanosukelle sopivat vaatteet, kun tämä niin kipeästi sellaisia tarvitsi. Ja jos ei muuten, niin voisihan hän ainakin katsoa, että Kamanosuke pääsisi turvallisesti jatkamaan matkaansa, tai hän voisi aina väittää niin, jos hän sattuisi huomaamaan varjostuksen.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 01.02.2016
20:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ROKURO

Asian pähkäily jatkui edelleenkin lattialta käsin tai ainakin istuimme molemmat edelleenkin lattialla maton päällä. Harvoin matot lentää liihottivatkaan huoneessa. Kamanosuke puolestaan veti edelleenkin unta palloon, koska Yukimuran mielestä niin oli ollut paljon parempi. Joka tapauksessa edelleenkin oli mysteerinä se, että mitä tekisimme asian suhteen. Hypnotisointi ei tainnut olla enää edes minkäänlainen mahdollinen vaihtoehto, mutta senkin edestä sitten piti päättää se, että antaako vaan koko homman olla vai aletaanko varjostamaan. Kyllähän se edelleenkin varmasti olisi kiva tietää, että onko meidän lisäksi muitakin yliluonnollisia vielä elossa, vai olemmeko ainoat, mutta saattaa reissu olla hukkareissukin sen suhteen, että jos Kamanosuke onkin vaan tavallinen ihminen. Ei siinä toki mitään ehkä menetä muuta kuin aikaa, mutta kyllä sekin käy ihan hyvin.

Yukimura teki päätelmän asiasta ja koska meillä ei siis ollut mitään tärkeämpää tekemistä, niin voimme lähteä varjostamaan Kamanosukea sitten kun tämä olisi lähdössä. Toki sitä pitäisi ensin varmaan herätäkin, mutta eiköhän se kohta tapahdu kuitenkin. "Selvä..." vastaan siihen ja sen jälkeen tosiaan piti enää odottaa, että Kamanosuke herää ja lähtee. Tiedä sitten, että mitä sanomme hänelle, jos hän näkee meidät, mutta kai se on sitten sen ajan murhe.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com