Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 07.12.2017
22:06
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAYURI

Kun Mune-Mune nousi ilmaan, niin kyllähän matkan teko tuntui ihan lentämiseltä ja koska muut eivät asiaa selvästikään ymmärtäneet, niin kerroin sen ihan ääneen. Äitiä ei kuitenkaan näyttänyt lentäminen huvittavan ja hän olikin kyllä nyt melkoisen tylsä ja halusi vaan hyssytellä, että eipäs nyt lennetäkään, mutta vaikka äiti ei halunnutkaan lentää, niin lensimme silti. Pannukakkutätiä kuitenkin hirvitti ja se vaaleahiuksinen Herrastäti (Hauru) yritti saada Pannukakkutätiä rauhoittumaan. Toinen täti (Izumi) puolestaan näytti yökkivän laidan yli ja se, jos mikä näytti oudolta ja haisi. Mutta koska äitin mielestä lentäminen ei ollut kivaa, niin keskistyin sitten katsomaan tummaa taivasta, jossa näkyi tähtiä. Yksi tähti kuitenkin näytti liikkuvan sellaista vauhtia, että äitinkin oli se pakko nähdä, mutta äitin mielestä tähti ei ollutkaan tähti, vaan Hiko-Hiko eikä toinenkaan tähti ollut tähti, vaan Hoshiyomi. Tämä kuitenkin lensi sen verran lähellä niin kuin supersankari konsanaan, joten päätin vilkuttaa hänelle ja huutaa hei hei. Lentomies kuitenkin selvästi hämmentyi niin kauneudestani, ettei oikein tiennyt, mitä tekisi, mutta vilkutti kuitenkin takaisin. "Äiti! Lentomies vilkutti takaisin!" hihkaisin innoissani. "Mitä, jos Lento-Sayuri nyt rauhoittuisi?" äiti kuitenkin päätti ilmeisesti ehdottaa. Ei kyllä kuulostanut kivalta.

Jonkun ajan päästä pääsimme kuitenkin perille ja Mune-Mune laskeutui alas ja sitten olimme perille. Mune-Munelle kävi Mune-Mune ja hänestä tuli taas enemmän Mune ja sen jälkeen Mune-Mune tuli kyselemään, että mitenkäs täällä pärjäiltiin. Äiti ilmoitti, että ihan hyvin eikä kukaan edes hajonnut matkalle. "Olkaanko me posliinia?" kyselin siinä kohdassa. "Ei... Emme me posliinia ole... Se vaan on niin sanottu sanonta, että ollaan kunnossa, kun ollaan yhtenä kappaleena", äiti selitti. Pannukakkutäti ei kuitenkaan vaikuttanut ilmeisesti sitten olevan yhtenä kappaleena, joten Hiko-Hiko meni auttamaan. Mutta minä puolestani halusin Mune-Munen syliin seuraavaksi, mutta se ei sitten ollutkaan mahdollista, joten seuraavaksi minulla olikin jo ikävä Yukimuraa. Mune-Mune oli kuitenkin sitä mieltä, että minä pääsisin nukkumaan äitin kanssa hurjan lentoretken jälkeen. "Mutta kun Sayuria ei väsytä ja lentoretki loppui liian nopeasti... Eikä äiti antanut Sayurin edes lentää", mutisin siihen ja ristin käteni osoittaakseni ikään kuin mieltäni. Tosin muita ei oikein ilmeisesti kiinnostanut, koska Mune-Munen piti mennä hakemaan muita ja Lentomiehen piti näyttää mökkejä. Ennen sitä piti kantaa tylsiä tavaroita ja seuraavaksi Mune-Mune sitten lähtikin. Pannukakkutäti piti myöskin auttaa sisälle ja pian tavarat olivat sisällä ja äiti kävi nostamassa minut mukaansa. "Nyt mennään kohti sänkyä hurja vesipeto", äiti sanoi ja kantoi minut sisälle ja alkoi sitten kaiketi miettimään nukkumispaikkaa. Muut tulivat myöskin sisälle, mutta Hiko-Hiko ja Lentomies lähtivät pois.
______________________________________________________________________

ICHIRO

Jäimme odottamaan Masamunen paluuta, kun hän nyt lähti lavoineen viemään ensimmäistä porukkaa kohti määränpäätä. Sinä aikana Pikku-Jiro ja Furijia puolestaan aloittivat jonkun älyttömän mutasodan ja Jiroa ei kiinnostanut. Ei sillä, että se olisi mitenkään yllättänyt, mutta yrittäisi edes pitää lapsensa ruodussa. Pikku-Ichiro ja Juri puolestaan olivat vetäytyneet omaan seuraansa ja juttelivat jostain keskenään. Minä taas yritin saada Jiron vintiöt lopettamaan sotansa ja kun sain sen loppumaan, niin hetki meni ja seuraavaksi he alkoivat huitomaan tosiaan maasta löytämillään kepeillä. "Ei voi olla todellista... Mikä teitä oikein vaivaa, kun joka asiaa pitää erikseen kieltää eikä mikään meinaa mennä jakeluun? En jaksaisi nyt mitään helvetin älyttömyyksiä, joten kepit tänne ja istutte tässä kiltisti koko loppuajan... Onko ymmärretty?" kysyin lopuksi vetäen kepit pois heidän käsistään. Lapset väittivät ymmärtävänsä, mutta ei tarvinnut kuin kääntää selkänsä, niin johan he viskoivat taas mutaa toistensa niskaan. "Mikä helvetti teitä nyt vaivaa?! Olkaa kunnolla edes hetki, niin kuin ihmiset ovat!" räjähdin siinä kohdassa, koska en yksinkertaisesti jaksanut nyt vielä kaiken lisäksi lasten älyttömyyksiä. Miksi Jiron pitää lisääntyä, kun ei voi hoitaa jälkikasvuaan vastuullisesti? "Mitä sinä nyt siinä rääyt? Lapsethan vaan leikkivät", Jiro puolestaan puolusteli. "Niin, onhan se toki tervettä, että lapsi leikkii, mutta niin kun sanontakin kuuluu, niin sairas ei näköjään osaa lopettaa ja mitä leikkiä tuo edes ylipäätään on", tuhahdin siihen. "Olet ollut itsekin joskus lapsi", Jiro puolestaan totesi siihen. "Niin, mutta en kuitenkaan tuollainen kauhukakara", totesin vaan kuivasti siihen. Jiro ei sanonut asiaan mitään, vaan meni vaan kannustamaan lapsiaan jatkamaan mutasotaa ja lopulta hän otti itsekin osaa siihen. "Voi herran jestas mitä porukkaa..." mutisin turhautuneena siihen iskien kättä otsaan.

Jonkun ajan päästä Masamune puolestaan ilmaantui paikalle. Mitenhän ihmeessä tuon kauhukaksikon saa pysymään lavalla ja olemaan hiljaa? Toki heidät köytettäisiin kiinni lavaan, mutta ei kukaan halunnut kuljettaa tuollaisia hirviöitä mihinkään ja Jirokin oli taas niin aikuinen ja yli kolmekymppinen mies, että ei voinut kuin itkeä. "Tule Furijia, nyt on meidän vuoro lentää!" Pikku-Jiro huusi ja hehän sitten olivat jo seuraavaksi lavan kimpussa ja yltä päältä mudassa. "Nyt olette kunnolla tai jäätte tänne ja sudet syövät teidät!" ärähdin ja johan hiljeni ja rauhoittui ja kumpikaan ei edes uskaltanut inahtaakaan enää mitään. "No niin... Tuliko nyt hyvä mieli, kun sait peloteltua heidät hiljaisiksi?" Jiro puolestaan kysyi. "Turpa umpeen, Jiro. Oma vikasi, kun kasvatuksesi on niin olematon etkä tee heille rajoja. Minä en jaksa katsoa koko yötä moista menoa samassa mökissä ja haluan nukkua yön. Lapsesi eivät osaa olla hiljaa, joten pakko käyttää kovempia keinoja tai nukettu koko kööri ulkona. Enkä edes vitsaile", totesin Jirolle. "Jospa te kaksi heittäisitte sotakirveen kaivoon ja vaikka auttaisitte kuskaamaan tavaraa lavalle, jos me nyt sitten todella olemme seuraava porukka", Nanakuma kuitenkin päätti ehdottaa kuskatessaan tavaraa lavalle. "Ai mitä sanoit? Tänne asti ei oikein kuulu kunnolla", Jiro puolestaan sanoi Nanakumalle leikkien siis avutonta. Miten ihmeessä minä muka jaksan Jiroa ja hänen lapsiaan? Jiro saakoot nukkua lapsineen ulkona tätä menoa ihan oikeasti. Mutta lähdin kuitenkin auttamaan Nanakumaa tavaroiden suhteen. Jonkun ajan päästä myös Hoshiyomi ja Tsukihikokin pääsivät paikalle. Onneksi Jiro sentään meni hevosella.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com