Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tässä on Mahti Roolipelit -sivuston foorumi eli sivu, joka on tämän sivuston henki ja sielu eli täältä löytyy kaikki roolipelit, jotka ovat tällä hetkellä menossa/käynnissä. Eli sinun ei tarvitse erikseen tulla kysymään, että mikä roolipeli on vielä elossa ja mikä on kuollut, koska täällä ei tule enää jatkossa olemaan roolipelejä, jotka eivät ole käynnissä. Lisäksi tästä osasta löytyy myös tiivistettynä se, että mitä jossain roolipelissä X on tapahtunut tähän asti. Eli, jos mielit mukaan roolipeliin X, niin olisi syytä, että lukisit edes ”Tapahtunut tähän asti” -osion, koska ainakin itse henkilökohtaisesti vihaan sitä, että pitää kertoa jollekin moneen kertaan se, että mitä on tapahtunut ja mitä on missannut. Mutta jos ”Tapahtunut tähän asti” -osio ei kuitenkaan syystä tai toisesta kerro kaikkea, jonka haluaisit tietää, niin kysy ihmeessä. Nekin kysymykset kuitenkin vieraskirjaan, koska roolipelin puolella en vastaan mihinkään, vaan poistan viestin ja se on sitten oma häpeä se, kiitos!


/ Etusivu / Roolipeli / RP. Yliluonnolliset vastaan ih

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: deviant
Lähetetty: 08.01.2016
18:15
Muokattu: 17.11.2017
00:58
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset
!!!!!VAROITUS!!!!!

ROOLIPELI SISÄLTÄÄ VOIMAKKAITA KOHTAUKSIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA HAITALLISIA HERKKÄHERMOISILLE SEKÄ LAPSILLE!
Mm. väkivaltaa, ylenpalttista/liioiteltua väkivaltaa, osalti melko sairaitakin kohtauksia, voimakasta kielenkäyttöä, viittauksia intiimiin kanssakäyntiin ja itse asiaakin sängyn puolella.

+ Jos päätät kuitenkin lukea, niin lukeminen on TÄYSIN omalla vastuullasi, mutta olenpahan ainakin varoittanut. Jos kuitenkin olet herkkä ja/tai alle 18-vuotias, niin ihan vielä viimeisenä varoituksen sanana: kannattaa jättää väliin välttyäkseen mm. traumoilta ja muilta peloilta


JUONI:
Monia vuosia sitten ihmiset ja yliluonnolliset olennot tulivat toistensa kanssa toimeen Japanissa. Ihmisen ja yliluonnollisen välinen ystävyys oli ihan arkipäivää ja täysin normaalia. Yliluonnolliset ja ihmiset tekivät samoja töitä ja kävivät kauppaa keskenään. Jopa syvempi rakkaussuhde oli normaalia, kunnes kaikki muuttui. Ihmiset alkoivat ajattelemaan yliluonnollisia olentoja Japanille enemminkin uhkana, jolloin ihmiset käynnistivät operaation, jonka tarkoitus oli hävittää jokainen yliluonnollinen olento maan päältä. Syynä siihen oli se, että yliluonnolliset saattaisivat halutessaan saada yliotteen ihmisistä, jolloin maan hallintokin saattaisi siirtyä yliluonnollisille. Ihmiset onnistuivatkin siinä melko hyvin, koska heitä oli kuitenkin enemmän jo pelkässä Japanissa, vaikka heitä vastaan taistelisi koko maailman yliluonnolliset ja kyseisen operaation jälkeen vieläkin enemmän. Operaatiossa sai käyttää mitä tahansa keinoja hävittääkseen yliluonnollisuudet maan päältä. Yliluonnolliset tietenkin laittoivat vastaan minkä kerkesivät ja operaatio muuttui sodaksi ihmisten ja yliluonnollisten välillä. Lopulta sota loppui yliluonnollisten pahaan tappioon, jonka osasyy oli varmasti se, että yliluonnolliset eivät tulleet toimeen toistensa kanssa tarpeeksi hyvin ja he antautuivat. Lisäksi heitä oli paljon vähemmän kuin ihmisiä. Operaatio käynnistyi vuonna 1495 ja muuttui sodaksi vuonna 1499 ja sota loppui vuonna 1506.

Eloon jääneet yliluonnolliset olennot karkotettiin ihmisten asumusten tuntumasta takaisin heidän omille alueille, kun he myönsivät tappion sodassa ihmisiä vastaan. Eloon jääneitä yliluonnollisuuksia ei ollut sodan jälkeen kuin noin 40 kappaletta jäljellä koko maailmassa. Ihmiset kuitenkin alkoivat uskomaan, että henkiin jääneet olennot hyökkäisivät vielä joskus uudestaan kostaakseen kaiken, joten heitä alettiin metsästämään tuon aikaisen shogunin käskystä. Metsästys toi myöskin tulosta ja yliluonnollisten joukkoja saatiin kukistettua jälleen ja määrä laski tiedettävästi alle kolmeenkymmeneen olentoon.

Japanin shogun Ashikaga Yoshizumi kuitenkin kuoli pian vuonna 1508 ja valtaan astui uusi shogun eli Ashikaga Yoshitane, joka laittoi metsästykselle pisteen, koska se kuulemma oli yliluonnollisten olentojen haaskausta, koska heistä voisi olla vaikka mihin ja yliluonnollisia voisi käyttää jossain asiassa. Shogun kertoi, että tästä lähtien yliluonnollisen olennon nappaamisesta voisi saada ruhtinaallisen rahapalkinnon ja yliluonnollisen olennon kunnosta riippui rahasaaliin määrä. Kuolleella olennolla ei ollut enää juuri ollenkaan arvoa, mutta kuolleenkin olennon rahapalkkio pyöri sadoissa ja olennon harvinaisuuden mukaan palkkio oli suurempi.

1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla daimioiden hallitsemat provinssit olivatkin käytännössä täysin irti shogunin hallinnasta. Ashikaga Yoshitane ei ole kertonut tarkkaa syytä sille, miksi hän haluaa napata jäljellä olevat yliluonnolliset olennot itselleen, mutta kuuleman mukaan hän yrittää saada sotivia samuraita ruotuunsa. Tiedä sitten, että miten ja onko se totta, mutta näin ainakin väitetään asian olevan. Palkkiometsästys on kuitenkin laskenut yliluonnollisten määrää ja nykyään heidän joukkonsa määrä pyörii alle kahdessakymmenessä ja vangitut olennot ovat nyt shogunin niin sanotussa kokoelmassa. Itse homman nimi käytännössä toimii niin, että jos joku alkaa ryppyilemään, niin saa yliluonnollisen olennon kädestä. Tämä on hieman jo vaikuttanut samuraiden välisiin erimielisyyksiin ja joihinkin muihinkin ongelmiin, mutta vielä riittää metsästettävää. Tämän myötä yliluonnolliset ovat liettäytyneet vihdoin ja viimein yhdeksi joukoksi tai jos eivät ihan kaikki, niin suurin osa ainakin. Heidän suunnitelmissaan on antaa ihmisille vihdoin ansionsa mukaan, mutta kuinka lopulta käy? Tämän hetkinen elo sijoittuu vuoteen 1517 ja mahdollisesti siitä eteenpäin.

YLILUONNOLLISISTA PARI SANAA:
Yliluonnolliset ovat lähinnä olentoja eli ei ihmisiä, mutta ns. elementtejä hallitsevia ihmisiä toki saa olla. Mukana ei ole minkään valtakunnan jumalolentoja tai demoneja tai ns. piruja tai paholaisia tai itse Perkelettä, koska sellaisia vastaan ihmisellä yksin tai armeijallakaan ei ole minkäänlaista mahdollisuuttakaan. Muuten en määritä yliluonnollisten kategoriaa tai lajia, mutta jokainen voi itse miettiä sen, että millainen yliluonnollinen olisi hyvä ja mikä menee liiallisuuksiin. Täysin itse keksimiä yliluonnollisuuksia saa myös luoda, mutta niidenkin suhteen sama raja kuin ns. jo tiedetyillä yliluonnollisuuksilla. Kukaan ei myöskään ole voittamaton tai kuolematon. Jos on ongelmia sen suhteen, mikä sopii ja mikä ei, niin mikään ei tietenkään estä kysymystä asiaa ensin minulta.

_______________________________________________________________

MUKANA OLEVAT HAHMOT:(47 kappaletta)

DEVIANT(E)> Hahmot:
1. Menninkäinen † Noki † 33 † Mies/Poika
2. Velho-hirviö † Hauru † 28 † Mies
3. Veden kontrollointi † Unno Rokuro † 27 † Mies
4. Elävien kontrolloija † Yuusuke Ryuumei † 19 † Mies
5. Tulentaitajaninja † Yakusawi Izumi † 24 † Nainen
6. Tulentaitaja † Yakusawi Rui † 18 † Nainen
7. Yliluonnollinen ninja † Yashamaru † 26 † Mies
8. Ihmisghoul † Sakura † 20 † Nainen
9. Yliluonnollinen ninja † Iga Oboro † 21 † Nainen
10. Yliluonnollinen ninja † Kouga Gennosuke † 23 † Mies
11. Ultraääniaallot † Unno Nanakuma † 27 † Mies
12. Tulentaitaja † Zuko † 17 † Poika
13. Veden kontrollointi † Unno Ichiro † 37 † Mies
14. Right Eye-tekniikka † Unno Jiro † 33 † Mies
15. Veden kontrollointi † Tsukino(Unno) Yuri † 36 † Nainen
16. Vampyyri † Lestat Rosewood † 386 † Mies
17. Eheyttäjä † Zelfa Kreuz † Varmasti jo ainakin 101 † Mies
18. Veden kontrollointi † Unno Rozu † 23 † Nainen
19. Pimeyden taitaja † Akechi Mitsuhide † 25 † Mies
20. Vedenkontrolloijaihmisghoul † Unno Sayuri † 5kk (5v.) † Tyttö
21. Talven henki † Pakkasukko † 1 999 999 501 † Mies
22. Yliluonnollinen ninja † Yamada Raizo † 23 † Mies
23. Veden kontrollointi † Unno Daria † 35 † Nainen
24. Veden kontrollointi (velhon voimia) † Tsukino Wakasa † 16 † Poika

MEGOHIME> Hahmot:
1. Daiyookai † Hoshiyomi † 501 † Mies
2. Auringonhaltija † Asamihime † 1000 † Nainen
3. Kuunhaltija † Tsukihiko † 1000 † Mies
4. Tuulentaitaja † Yuri Kamanosuke † 20 † Mies
5. Vampyyri † Dorian Nightingale † 400 † Mies
6. Puuhaltia † Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath † 800 † Mies
7. Illuusiomestari † Raizu (Kuchiba) † 21+ † Mies
8. Hypnomaani † Sanada Yukimura † 33 † Mies
9. Lohikäärme † Date Masamune † 20 † Mies
10. Hypnomaani † Sanada Nobuyuki † 33 † Mies
11. Yliluonnollinen ninja † Yakushiji Tenzen † 200+ † Mies
12. Yliluonnollinen ninja † Muroga Hyoma † 38 † Mies
13. Buddhalaismunkki † Genjo Sanzo † 18 † Mies
14. Rakan † Banko Rakan † 28 † Mies
15. Jääntaitaja † Anastasia † 23 † Nainen
16. Yliluonnollinen ninja † Hotarubi † 22 † Nainen
17. Tulentaitaja † Susumu (Suzu) † 16 † Poika
18. Ihminen † Sanada Komatsu † 27 † Nainen
19. Kettuyookai † Takara † 15 † Tyttö
20. Ultraääniaallot † Unno Goro † 27 † Mies
21. Menninkäinen † Kekäle † 20 † Nainen
22. Peikko † Myrkkymuratti † 38 † Mies
23. Ihminen † Sanada Nobuyoshi † 6 † Poika

HAHMOT, JOTKA OVAT MUKANA, MUTTA JOILLA EI AINAKAAN TOISTAISEKSI OLE ROOLAAJAA:
> Unno Ichiro, 13v., Jiron lapsi, äiti mysteeri http://aijaa.com/EIwjEK
> Unno Jiro, 9v., Jiron lapsi, äiti mysteeri http://aijaa.com/2GkOG5
> Unno Furijia, 6v. Jiron lapsi, äiti mysteeri http://aijaa.com/6vS5yz
> Sanada Nobumasa, 2v., Nobuyukin ja Komatsun lapsi http://aijaa.com/azJ80y
> Sainosuke, 0v., Kamanosuken ja Saizon lapsi
> Kazenosuke, 0v., Kamanosuken ja Rickterin lapsi
> Unno Juri, 14v., Ichiron ja Asunan lapsi http://aijaa.com/XwtBb8
> Sophie, 3kk., Haurun lapsi

SYNTYMÄTTÖMÄT, MUTTA JOSSAIN KOHDASSA MUKANA OLEVAT HAHMOT:
> Ichiro, Rokuron ja Izumin tuleva lapsi
> Yume, Yukimuran ja Ruin tuleva lapsi
> Yumi, Yukimuran ja Ruin tuleva lapsi
> Oruma, Tenzenin ja Oboron tuleva lapsi
> Äpärä (jolla ei ole vielä nimeä), Sakuran ja Raizun tuleva lapsi
> Pikku-Muikkunen (jolla ei ole vielä nimeä), Hyoman ja Yurin tuleva lapsi
> Yrmyttäjä (jolla ei ole vielä nimeä), Gennosuken ja Tenzenin tuleva lapsi
> Käärmetyttö (jolla ei ole vielä nimeä), Yashamarun ja Hotarubin tuleva lapsi
> Nana, Anastasian ja Nanakuman tai Rokuron lapsi

HAHMOJEN SYNTYMÄPÄIVÄT:
> Sophie: 1.1. (0v.)
> Hoshiyomi: 10.1. (500v.)
> Hauru: 16.1. (27v.)
> Rokuro: 28.1. (26v.)
> Nanakuma: 28.1. (26v.)
> Zelfa: 30.1. (Ainakin 100v.)
> Yukimura: 2.2. (32v.)
> Raizu: 15.2. (20+v.)
> Oboro: 28.2. (20v.)
> Anastasia: 12.3. (22v.)
> Kamanosuke 23.3. (19v.)
> Jiro: 26.3. (32v.)
> Komatsu: 27.3. (26v.)
> Sainosuke: 3.4. (0v.)
> Kazenosuke: 3.4. (0v.)
> Gennosuke: 26.4. (22v.)
> Hotarubi: 30.4. (22v.)
> Sanzo: 18.5. (18v.)
> Takara: 24.5. (15v.)
> Juri: 28.5. (14v.)
> Nobuyoshi: 5.6. (6v.)
> Ryuumei: 8.6. (19v.)
> Raizo: 15.6. (23v.)
> Yuri: 17.6. (36v.)
> Furijia: 17.6. (6v.)
> Saeryoselinermayorshiwalerierna: 25.6. (800v.)
> Mitsuhide: 2.7. (25v.)
> Rui: 10.7. (18v.)
> Kekäle: 15. yönä käen kukkuessa 3 kertaa keskikesällä eli 15.7. (20v.)
> Sakura: 21.7. (20v.)
> Asamihime: 22.7. (1000v.)
> Tsukihiko: 23.7. (1000v.)
> Zuko: 31.7. (17v.)
> Ichiro: 4.8. (13v.)
> Susumu: 13.8. (16v.)
> Goro: 24.8. (27v.)
> Hyoma: 28.8. (38v.)
> Masamune: 5.9. (20v.)
> Ichiro: 19.9. (37v.)
> Noki: kolmas yö syyspäiväntasauksesta eli 25.9. tai 26.9. (32v.)
> Daria: 6.10. (35v.)
> Jiro: 10.10. (9v.)
> Nobumasa: 13.10. (2v.)
> Rozu: 28.10. (23v.)
> Tenzen: 30.10. (200+v.)
> Pakkasukko: 1.11. (1 999 999 501v.)
> Nobuyuki: 2.11. (33v.)
> Lestat: 7.11. (386v.)
> Sayuri: 15.11. (5kk eli 5v.)
> Wakasa: 20.11. (16v.)
> Dorian: 6.12. (400v.)
> Yashamaru: 11.12. (25v.)
> Myrkkymuratti: 13.12. (38v.)
> Banko: 25.12. (27v.)
> Izumi: 26.12. (23v.)

OSAKAN LINNA:
Pohjapiirros by Megohime: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/5/Osakan%20linna%20sis%C3%A4lt%C3%A4p%C3%A4in.jpg

Kellarikerros:

- Dorian ja Lestat

1. kerros (toinen kellari tai nolla kerros)>
0,1. huone:
0,2. huone:
0,3. huone:
0,4. huone:
0,5. huone:
0,6. huone:
0,7. huone:
0,8. huone:

2. kerros>
Sairastupa: Saeryos ja Noki
1. huone: Masamune, Sakura ja Sayuri
2. huone: Yuri, Hyoma ja Wakasa
3. huone: Izumi, Asamihime ja Rui
4. huone: Hauru ja Sophie
5. huone: Lapsiparkki
6. huone: Kamanosuke, Kazenosuke ja Sainosuke

3. kerros>
7. huone: Oboro, Tenzen ja Yashamaru
8. huone: Komatsu, Nobuyoshi ja Nobumasa
9. huone: Hoshiyomi
10. huone: Ichiro, Jiro, Juri, Jiro (lapsi) ja Furijia
11. huone: Nanakuma ja Anastasia
12. huone: Nobuyuki ja Gennosuke

4. kerros>
13. huone: Rokuro
14. huone: Sanzo ja Banko
15. huone: Zelfa ja Tsukihiko
16. huone: Zuko ja Susumu
17. huone: Ryuumei
18. huone: Rozu, Yukimura ja Ichiro (lapsi)

Linna pihalta: http://deviant.suntuubi.com/datafiles/gallery/5/Osakan%20linna%20ulkoa.jpg

MISSÄ HAHMOT MEVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ? MIKÄ ON HAHMON OLINPAIKKA?:
Osakan linnassa:
Hoshiyomi, Dorian, Masamune, Yashamaru, Tsukihiko, Gennosuke, Sanzo, Banko, Saeryoselinermayorshiwalerierna, Asamihime, Hauru, Rokuro, Izumi, Rui, Sakura, Zuko, Oboro, Tenzen, Hyoma, Sayuri, Ryuumei, Kamanosuke, Noki, Yukimura, Nanakuma, Nobuyuki, Ichiro, Jiro, Yuri, Komatsu, Nobuyoshi, Nobumasa, Ichiro (lapsi), Jiro (lapsi), Furijia, Juri, Wakasa, Anastasia, Lestat, Zelfa, Rozu, Susumu, Kazenosuke, Sainosuke ja Raizu

Toistaiseksi kuollut:
Hotarubi

Toistaiseksi täysi mysteeri tämän hetkisestä olinpaikasta:
Mitsuhide, Takara, Goro, Pakkasukko, Raizo, Daria, Kekäle ja Myrkkymuratti

VAHTIVUOROT:
Päivävuoro:
Kello 05-07> Tenzen - Rokuro - Hoshiyomi – Nobuyuki
Kello 07-09> Zuko - Masamune - Banko – ?
Kello 09-11> Asamihime - Anastasia - Yukimura - Kamanosuke
Kello 11-13> Tenzen - Rokuro - Hoshiyomi – Nobuyuki
Kello 13-15> Zuko - Masamune - Banko – ?
Kello 15-17> Asamihime - Anastasia - Yukimura – Kamanosuke

Iltavuoro:
Kello 17-19> Gennosuke - Hyoma - Ichiro - Nanakuma
Kello 19-21> Susumu - Jiro - Zelfa – Ryuumei
Kello 21-23> Dorian - Tsukihiko - Lestat - Noki
Kello 23-01> Gennosuke - Hyoma - Ichiro - Nanakuma
Kello 01-03> Susumu - Jiro - Zelfa – Ryuumei
Kello 03-05> Dorian - Tsukihiko - Lestat – Noki


MUUT TYÖT:
Sairaanhoito> Saeryos
Ruuanlaitto> Yuri, Rui, Izumi ja Kamanosuke
Lastenhoito> Komatsu, Sakura ja Oboro
Eläintenhoito> Rozu, Sanzo, Yashamaru ja Hauru
Koulusta tarvitseville> Alempana tarkemmin

Aineet:
Lukeminen ja kirjoittaminen> Tenzen
Laskuoppi> Rokuro ja Nanakuma
Historia> Ichiro
Ympäristö ja luonnontieto> Saeryos
Lääketiede> Saeryos
Taisteluharjoitukset ja liikunta> Masamune
Kuvataide> Rui
Musiikki ja tanssi> Susumu
Kotitalous> Yuri


TAISTELUHARJOITTELURYHMÄT:
Päiväryhmä > Apinantunti: 15–17
Gennosuke, Hyoma, Ichiro, Nanakuma, Zelfa, Ryuumei ja Noki

Iltaryhmä > Kukontunti: 17–19
Tenzen, Rokuro, Hoshiyomi, Nobuyuki, Zuko, Masamune, Banko, Asamihime, Anastasia, Yukimura ja Kamanosuke

Päiväryhmä > Alkeistaisteluharjoitukset > Tiistaisin ja sunnuntaisin > Hevosentunti: 11–13
Saeryos, Yuri, Rozu, Sanzo, Jiro ja Wakasa

Iltaryhmä > Alkeistaisteluharjoitukset > Tiistaisin ja sunnuntaisin > Siantunti: 21–23
Susumu, Komatsu, Sakura, Yashamaru ja Hauru

Taistelujarjoituksista ulkona tällä hetkellä:
> Dorian - ei kestä päivänvaloa, koska on vampyyri
> Tsukihiko - toivoton tapaus päivisin
> Rui - raskaana
> Izumi - raskaana
> Lestat - ei kestä päivänvaloa, koska on vampyyri
> Alle 16-vuotiaat - ovat liian nuoria harjoituksiin

SKIPPAUKSIEN SIVUNUMEROT:
1. skippaus sivulla 6
2. skippaus sivulla 13
3. skippaus sivulla 20
4. skippaus sivulla 26
5. skippaus sivulla 27
6. skippaus sivulla 28
7. skippaus sivulla 36
8. skippaus sivulla 37
9. skippaus sivulla 40
10. skippaus sivulla 47
11. skippaus sivulla 48
12. skippaus sivulla 51
13. skippaus sivulla 52
14. skippaus sivulla 55
15. skippaus sivulla 60
16. skippaus sivulla 78
17. skippaus sivulla 82
18. skippaus sivulla 82
19. skippaus sivulla 84
20. skippaus sivulla 84 (15.11.1517)
21. skippaus sivulla 92 (22.11.1517)
22. skippaus sivulla 95
23. skippaus sivulla 97 (29.11.1517)
24. skippaus sivulla 99
25. skippaus sivulla 101 (6.12.1517)
26. skippaus sivulla 101
27. skippaus sivulla 102
28. skippaus sivulla 104 (7.12.1517)
29. skippaus sivulla 105 (8.12.1517)
30. skippaus sivulla 106 (9.12.1517)
31. skippaus sivulla 114 (10.12.1517)
32. skippaus sivulla 116 (11.12.1517 ja tiistai)
33. skippaus sivulla 117 (12.12.1517 ja keskiviikko)
34. skippaus sivulla 118 (14.12.1517 ja perjantai)
35. skippaus sivulla 132 (15.12.1517 ja lauantai)
36. skippaus sivulla 141
37. skippaus sivulla 146
38. skippaus sivulla 157 (16.12.1517 ja sunnuntai)
39. skippaus sivulla 159
40. skippaus sivulla 162 (30.12.1517 ja sunnuntai)
41. skippaus sivulla 163 (31.12.1517 ja maanantai)
42. skippaus sivulla 170 (1.1.1518 ja tiistai)
43. skippaus sivulla 173
44. skippaus sivulla 178
45. skippaus sivulla 179
46. skippaus sivulla 182 (2.1.1518 ja keskiviikko)
47. skippaus sivulla 184 (3.1.1518 ja torstai)
48. skippaus sivulla 186 (4.1.1518 ja perjantai)
49. skippaus sivulla 186 (11.1.1518 ja perjantai)
50. skippaus sivulla 188
51. skippaus sivulla 190
52. skippaus sivulla 192 (12.1.1518 ja lauantai)
53. skippaus sivulla 197
54. skippaus sivulla 198 (14.1.1518 ja maanantai)
55. skippaus sivulla 199 (15.1.1518 ja tiistai)
56. skippaus sivulla 200
57. skippaus sivulla 203 (16.1.1518 ja keskiviikko)
58. skippaus sivulla 204 (18.1.1518 ja perjantai)
59. skippaus sivulla 204 (19.1.1518 ja lauantai)
60. skippaus sivulla 210
61. skippaus sivulla 213 (20.1.1518 ja sunnuntai)
62. skippaus sivulla 218 (21.1.1518 ja maanantai)
63. skippaus sivulla 220 (3.4.1518 ja keskiviikko)
64. skippaus sivulla 222 (18.4.1518 ja torstai)
65. skippaus sivulla 228 (19.4.1518 ja perjantai)
66. skippaus sivulla 233 (26.4.1518 ja perjantai)
67. skippaus sivulla 235 (27.4.1518 ja lauantai)

MISSÄ KUUKAUDESSA, VUODESSA JA VUODENAJASSA ELETÄÄN?
- Heinäkuu, vuosi 1517, kesä
- Syyskuu, vuosi 1517, syksy
- Marraskuu, vuosi 1517, talvi
- Joulukuu, vuosi 1517, talvi
- Tammikuu, vuosi 1518, talvi
- Huhtikuu, vuosi 1518, kevät

Tuon ajan tuntijako:
23-01 rotta
01-03 härkä
03-05 tiikeri
05-07 jänis
07-09 lohikäärme
09-11 käärme
11-13 hevonen
13-15 vuohi
15-17 apina
17-19 kukko
19-21 koira
21-23 sika

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.01.2016
16:25
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
ALKAA:

> Tällä hetkellä meneillään on yö, keskiyö tarkalleenottaen. Kellon aikahan nyt ei välttämättä ole kenelläkään kovinkaan tarkasti tiedossa tai edes tiedossa mitenkään, mutta jos se kiinnostaa, niin se on noin 01.15.

> Viimeisetkin ovat löytäneet tiensä porukkaan (riippuen siitä, että tuleeko lisää vielä hahmoja, jolloin uudet hahmot eivät vaan ilmesty tyhjästä porukkaan, vaan tulevat sinnekin uutena). Kaikki eivät välttämättä tietenkään tunne/tiedä toisiaan, mutta jotkut toki voivatkin tietää jo valmiiksi. Kaikki on tähän asti elänyt lähinnä yksikseen, koska suurin osa on eri lajia, joten yhdessä olo saattaa olla totuttua ensin ennen kuin he osaavat puhaltaa yhteen hiileen.

> Homman nimi on se, että he yrittävät kehittää keinon antaa ihmisille ansaitsemallaan tavalla ja saada vihdoin rauha maahan. Maahan, jossa hekin voivat elää. Ja tämän lisäksi tietenkin kaikkea muuta maan ja taivaan välillä.

> Tämän hetkinen olinpaikka on metsä, joka kätkee heidät katseilta.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.01.2016
17:18
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Kasailin linnunmunasaalistani parhaillani hienoon kasaan ja valmiiksi odottamaan syömistä, koska tuleehan tässä nyt nälkä kun joutuu tarpomaan maita ja mantuja sen tähden, että metsästä sattuisi löytymään enemmän porukkaa mahdolliseen hyökkäykseen ihmisiä vastaan. Menninkäiset eivät yleisestiottaen syö kun vaan kerran kuukaudessa, mutta minä söin silloin kuin huvittaa ja nyt huvittaa syödä, joten eipä sitten muuta kuin syömään. Paljastaviin vaatteisiin pukeutunut (paraskin puhuja kun sulla ei oo housuja ollenkaan XD) kalpeakasvo katsoi selvästikin touhujani eli linnunmunien kasaamista yhdeksi kasaksi, etteivät ne makaisi sikin sokin missä lienee ja katoaisivat sitten. Nainen selvästi kohotteli jopa toista kulmaansa ja vaikka olikin jo melkoisen hämärää, niin näin sen kyllä, koska pimeässä näkeminen ei ollut mikään ongelma. Tosin eipä se naisellekaan tainnut pahempi ongelma olla. En kuitenkaan käsittänyt, että mitä nainen oikein kyttäsi tai toljotti. Oliko tällä nälkä vai ihanko muuten vaan oli ryhtynyt toimittamaan toljotustuokiotaan? Menisi muualle toljottamaan. En kyllä aikoisi jakaa muniani hänen kanssaan, koska niitä kuitenkin oli melkoisen vähän. Tiedä sitten, että olivatko kaikki linnut menneet johonkin älyttömän outoon piiloon sen tähden, että niiden munaset ovat alkaneet katoilemaan. En minä sille mitään voinut, mutta munavarkaissa oli paljon hyötyä, vaikkakaan muut menninkäiset eivät tykkäisikään siitä. En olekaan kertonut siitä kenellekään.

Vilkaisin myös hieman ympärilleni heti sen jälkeen kun olin vihdoin saanut saalini kasaan. Linnunmunia oli yhteensä vaan seitsemän ja ne olivat aika onnettoman pieniä. Yksi oli hieman aukikin jopa. Kai se oli vahingoittunut matkalla. Joka tapauksessa nappaan lopuksi saalistani yhden mukan käsiini, joita peitti ruskeanharmahtavan sävyinen karvapeite, joka myös jonkulaisena turkkina tunnetaan. Turkki on menninkäisille kuitenkin ihan normaali asia sekä pitkä, tuuhea häntä ja kettumainen nenä sekä pienet sarvet päälaella. Menninkäiset eivät kuitenkaan ole eläimiä... vaan... no menninkäisiä. Toki myös suipot sivusuuntaan niin sanotusti töröttävät korvatkin olivat ihan normaali asia.

Pörrötän hieman jo valmiiksi pörröistä ja valkoista kuontaloani tai lähinnä koitin saada niitä paremmin ja suklaanruskeiden suurien silmieni edestä pois. Kun hiukset olivat hoidettu pois edestä, niin aloitin varovaisesti avaamaan sitä ensimmäistä linnunmunaa aikomukseni syödä se. Enhän tietenkään kuoria siitä syönyt, mutta söin munat aina raakana. Kippasin munamössön suuhuni ja ristin kettumaiset jalkani jääden seuraamaan sitä, mitä muut oikein tekivät. Lyhythiuksinen punapää istui maassa ja tökki sammalta ja näytti erittäin tylsistyneeltä. Ulkonäöstään päätellen se seireeni puolestaan pötkötti jonkunlaisessa kuopassa, jossa oli vettä ihan mukavasti. Velhoksi osoittautunut mies istui kiven päällä tekemättä mitään sen kummempaa. Jäisen näköinen nainen puolestaan seisoi kädet ristissä ja odotti jotain... ehkä. Se vähäpukeinen kalpea nainen kuitenkin kyttäsi minua edelleenkin hieman ehkä sen näköisenä, että voisi käydä päälle koska vaan, joten jäin seuraamaan tämän liikkeitä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2016
18:22
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
TSUKIHIKO

Kalpea hopeanhohtoinen mies laski uupuneena nukkuvan sisarensa alas selästään mättäälle puun viereen ja oikoi kipeää selkäänsä. Yö oli vielä nuori ja kuunhaltija kohotti kalpeat kasvonsa puiden latvoihin, ennen kuin käänsi katseensa sisareensa, joka ei ollut vaivautunut edes heräämään. Hän kumartui naisen viereen ja ravisteli tätä reippaasti. ”Asami. Asami herää. Olemme perillä.” Tsukihiko yritti herätellä sisartaan ja lopulta tämä alkoi heräilemään. ”Mikä nyt on hätänä, Tsuki?” Tämä mutisi yhä väsyneenä. ”Pääsimme perille, tai minä pääsin, sinun nukkuessasi. Oli kuule hyvin vähällä, etten jättänyt sinua matkan varrelle.” Tsukihiko puuskahti, vaikkei nyt tosissaan olisikaan sellaista tehnyt rakkaalle sisarelleen. Asamihime kohottautui istumaan maahan ja katseli erittäin pettyneen oloisesti ympärilleen. ”Oletko varma ettet vain eksynyt? Tämähän on pelkkä metsä.” Asami huomasi erittäin terävästi. ”No mitä palatsia sitten oikein odotit?” Tsukihiko kysyi naiselta ja vilkaisi samalla muita paikalla olijoita. Eipä tässä nyt kovin hääppöistä armeijaa vielä ollut kasassa, mutta kaipa tähän oli tyytyminen. ”Tämä on niin rasittavaa, juuri kun saimme kyhättyä sen onnettoman suojan, joka vähän yritti esittää taloa, meidät ajetaan taas maanpakoon. Nyt se ankea tönökin tuntuu kovin houkuttelevalta.” Asami nurisi noustessaan ylös mättäältä. ”Minä rakensin sen, sinä et tehnyt sen suojan eteen yhtään mitään, sisko hyvä.” Tsukihiko muistutti tätä, että oli ihan turha valittaa. ”No ilmankos se niin onneton olikin.” Asami valitti, Tsukihiko pyöräytti tummia silmiään, kiittämättömyys se vain oli kaiken palkka.

He olivat joutuneet lähtemään palatsistaan, jossa olivat asuneet jo iät ja ajat. Ihmiset olivat hyökänneet sinne armeijoineen keskellä kirkasta päivää juuri kun Asamihime oli ollut poissa auttamassa hyökkäyksissä loukkaantuneita. Palatsi oli siis täysin puolustamaton, vaikka Asami olikin jättänyt vartijoitaan suojaksi, ihmisiä oli ollut liikaa, eikä väsynyt ja voimansa menettänyt Tsukihiko paljoa voinut tehdä yksin, joten hän oli joutunut pakenemaan etsimään sisartaan. ”Et viitsisi valittaa, tämä on vaikeaa kaikille, eikä vain sinulle.” Tsukihiko ojensi siskoaan, joka mulkaisi veljeään ärtyneenä. ”Olet tästä vastuussa, sinun takiasi jouduin pakenemaan kodistani.” Nainen tiuskaisi. Tsukihiko katsoi siskoaan kulmiaan kohottaen vaalea iho kelmeää valoa hohtaen. Sisko näytti niin hauraalta hänen valonsa hohteessa, raukka kun menetti voimansa öisin, kuten Tsukihiko itse menetti voimansa päivisin, ja sitä nämä katalat ihmiset olivat käyttäneet hyväkseen. ”Minunko syytäni tämä nyt onkin? Tein parhaani, itse et ollut paikalla, kun sinua olisi tarvittu.” Tsukihiko puolustautui. ”Jos et olisi vietellyt jokaista vastaantulevaa ihmisneitoa, ihmiset eivät olisi suuttuneet meille, joten kyllä syy on sinun.” Asamihime ilmoitti paheksuva sävy äänessään. Tsukihiko kohautti leveiden kimononhihojen verhoamia käsivarsiaan ja hymähti hiljaa hymyillen. ”Ei heitä kyllä kauheasti tarvinnut suostutella tulemaan mukaani.” Hän muisteli hieman haikeutta äänessään. Kaikki hänen kauniit neitosensa olivat taakse jääneet, nyt oli enää vain ärsyttävä ja nalkuttava isosisko.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.01.2016
18:48
Muokattu: 11.01.2016
18:50
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DELIAH

Olimme joku aika sitten saapuneet tähän johonkin keskelle tai vähemmä keskelle metsää ikään kuin lepäämään. Olimme kuitenkin talsineet koko hemmetin päivän, mutta toki lepotaukojen kanssa ja minun oli ollut ainakin pakko pysyhtyä suunnilleen kaikkien mahdollisten lätäköiden, lampien ja purojen ääreen kastelemaan itseni, koska ihoni kuivui kuitenkin melko nopeasti ja vielä nopeammin kun aurinko paistaa ja tämä päivä oli ollut melko aurinkoinen kuitenkin. Nyt olimme tosiaan taas pysähtyneet, mikä tosiaan tuli jo selväksi. Olin jälleen löytänyt jonkunlaisen kolon, jossa sattui olemaan vettä. Kyseinen kolo oli syvä, mutta en ollut täysin varma sen tarkasta syvyydestä, mutta se oli, koska edes pyrstöni ei osunut pohjaan. Tosin vaikka minulla olikin aina vedessä pyrstö, niin maalla pyrstö muuttui jaloiksi, joissa tosin oli ikään kuin kalan eviä muistuttavat ns. ulokkeet ja jalkani olivat suomuiset ja varpaideni jokaisen varpaan välissä oli ihokaistale. Vedessä myös sormieni välissä olivat nuo kaisteleet, jotka tekivät uimisesta vieläkin helpompaa eli nopeutti menoa. Ja jos ei ollut tullut vielä selväksi, niin olin tälläkin hetkellä vedessä. Kolo ei ollut halkaisijaltaan kuin noin metrin, mutta koska olin laihan puoleinen olento ja tarkemmin sanottuna seireeni, niin mahduin hyvin pikku kolooni. Tosin ei se ehkä ollut kuitenkaan niin pieni kuin päällepäin näytti, koska edelleenkin kolo oli syvä. Mutta oli miten oli, vesi oli se olennainen osa eli kolo syvä tai ei, niin vettä ainakin oli eikä ihoni tarvitse kuivua.

Tällä hetkellä olinpaikkamme oli ihan hiljainen ja rauhallinen, kukaan ei ollut sanonut mitään ainakaan hetkeen aikaan. Kohotin kuitenkin katseeni seuraavaksi johonkin hehkuvaan mieheen. Hehkuvaan mieheen? Mistä lähtien miehet ovat hehkuneet? Olkoot, mutta mies kuitenkin kantoi jotakuta mukanaan. Tuo joku oli ilmeisesti nimeltään Asami kun mies häntä kutsui niin. Tämä käski toista heräämään ja ilmeisesti hän heräsi. Miehen nimi puolestaan taisi olla Tsuki ja sen jälkeen alkoi hirveä riita ja kälätys, jolloin peikkokettusarvipaitapojua toljottanut mitä ilmeisemmin vampyyri käänsi katseensa siihen riitelevään pariin tai pariskuntaan. Punapääkin lopetti sammalen tökkimisen ja käänsi näihin katseensa. "Menkää muualle inisemään, jos on ihan pakko inistä", punapää tuhahti ja viskasi kepin, jolla oli sammalta tökkinyt, menemään johonkin. Myös pystyyn jäätyneen näköinen naikkonen käänsi katsettaan näihin kahteen. Peikkokettusarvipaitapoju puolestaan jatkoi niiden ällöttävien munien syömistä ja seurasi riitaa siinä samalla. Ihme porukkaa. Tulla nyt vänkäämään jostain tuollaisesta. Menisivät muualle mesoamaan. Tässä meni täydellinen hiljaisuuskin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 11.01.2016
20:09
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HOSHIYOMI

Metsän sydämeen oli kokoontunut pieni ryhmä vähän joka sortin otusta, mutta kaikki oleilivat aika lailla hiljaa omissa oloissaan. Muiden esimerkkiä noudattaen, myös Hoshiyomi seisoskeli puiden varjossa hieman syrjässä muista omissa oloissaan, hän ei ollut erityisen suosittu tällä hetkellä, kun ihmiset olivat ensin tapattaneet yliluonnollisten vähäistä lukumäärää entisestään ja karkottanut kauas asuinseuduiltaan. Hän oli hyväksynyt sen silloin, kun oli valinnut puolensa, ei hän sitäkään ennen ollut tekemisissä muiden yliluonnollisten olentojen kanssa ja Tsukiyomin kanssa hän ei ollut tarvinnut mitään muuta. Kaikkensa Hoshiyomi oli tehnyt ja antanut elämänsä rakkaudelleen, mutta tässä sitä nyt oltiin. No hän oli virheistään oppinut, ihmiset olivat pelkästään heikkoja ja petollisia olentoja, jotka kaikki pitäisi tappaa pois, niin kaikilla olisi parempi olla. Kyllähän hän olisi sen asian jo hoitanut, mutta kun se pahuksen nainen oli onnistunut kadottamaan Hoshiyomin mahtavan Kenkon Nagintan ja ihmisiä oli hitusen liikaa vain Hoshiyomin voimille. Kovin hän oli ilmankin asetta yrittänyt, mutta kun hänen alaisensa, Kenbu, Byakko, Suzaku ja Seiryuu olivat kaikki tapettu ihmisten toimesta, hän totesi, että ei hän yksin heitä vastaan valitettavasti pärjäisi ja henki vielä menisi, jos jäisi omin päin tappelemaan. Sitä iloa hän ei Tsukiyomille antaisi, turha kuvitellakaan. Hän kostaisi vielä ja jos häntä ei huolittaisi muiden yliluonnollisten joukkoon, hänellä olisi vielä mahdollisuus etsiä Kenkon Naginata, jonka avulla ihmisten tuhoaminen olisi lasten leikkiä.

Hoshiyomi kiinnitti huomionsa omasta kaunastaan taas yleisiin tapahtumiin, kun paikalle saapui kuunvaloa hohtava mies kantaen selässään naista. Hiljaisuus oli siinä kohtaa mennyttä, kun mies sai nukkuvan naisen hereille ja pian nämä riitelivät kuin vanha pariskunta. Koko muu porukka oli keskittynyt seuraamaan kaksikon kiistelyä, kun eivät muutakaan elämää selvästikään omanneet, tosin Hoshiyomilla ei ollut varaa valittaa, itsekin kyseistä kinaa kun seurasi. Joku rääpäle päätti ilmoittaa kiinnostuksen puutteensa noiden kahden kinaan ihan ääneen, ihan niin kuin se muka olisi hänen sammalen tökkimistään muka häirinnyt jotenkin. Kalpea hohtava mies vain vilkaisi hieman tämän suuntaan, mutta käänsi sitten katseensa ilmeisesti tähän Asami nimiseen seuralaiseensa. ”Kamalan herkkänahkaista porukkaa tänne onkin kerääntynyt.” Hän jupisi vaimeasti enempi varmaan itsekseen. Lähistöllä oleillut toinen punapäinen kakara, joka oli tainnut saada päähänsä siitä ensimmäisen punapääkakaran pois heittämästä kepistä, päätti osallistua tähän erittäin hedelmälliseen keskusteluun. ”Häiritsikö se sitten muka jotenkin keskittymistäsi sammalen tökkimiseen vai? Anna pariskunnan kinata, ei se nyt sinulta mitenkään pois ole, vai onko?” Tämä tiedusteli. Mitä porukkaa, oikeastaan aseeni etsiminen jostakin päin Japania tai maailmaa alkoi kuulostaa paljon toimivammalta strategialta kuin mikään tämän porukan kanssa.

Vaaleahiuksinen haltia, joka oli ilmeisesti nukkunut, tosin pystyasennossa, heräsi hätkähtäen myös tähän alkaneeseen sanaharkkaan. Hieman syrjemmällä oleili vampyyri mustaan viittaansa verhoutuneena, joka pyöräytteli silmiään turhautuneena , toinen vampyyri seistä möllötti niin ikää omissa oloissaan, kuten jäämöhkälekin, joku naurettaviin vaatteisiin sonnustautunut hyyppä jökötti kiven päällä, kalanaamainen otus möllötti vesimontussaan ja kettuotus vahti munakasaansa ja tunnelma oli aika kireä, kukaan ei sanonut mitään, ellei tätä juuri nyt puhjennutta riitaa laskettu mukaan. Hoshiyomi astui hieman paremmin esiin puiden varjosta. ”Nyt kun hiljaisuus kerta on rikottu, niin eikö sitä voisi käyttää johonkin hyödyllisempään, kuin tuloksettomaan kinaamiseen?” Hän ehdotti johdatellen asiaa oikeaan suuntaan, koska kuumiehen ja naisen parisuhdeongelmat, niin kiinnostavia kuin olivatkin, eivät ratkaisseet ihmispulmaa, eikä ainakaan punapääkakaroiden kepeillä tökkimiset. Ihmisiä oli paljon ja heitä täällä oli vain kourallinen, jos kaikki riitelivät keskenään tähän tapaan, voisi saman tien heittää katanan nurkkaan ja antautua. Totta oli, että suurin osa paikallaolijoista oli tottunut olemaan omillaan ja yhteistyö ei tulisi olemaan helppoa, mutta tilanne oli se, että valinnanvaraa ei ollut.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 11.01.2016
20:55
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Olimme lähinnä kaiketi kokoontuneet odottamaan ihmettä tai jotain vastaavaa, mutta ehdistystä mihinkään suuntaan ei oikeastaan tapahtunut. Jokaisen lepotauon kohdalla jokainen oli vetäytynyt oman kilpensä suojaan ja vaikka yleensä olinkin melko puhelias, niin nämän kananpää seuran suhteen ei ollut kyllä mitään sanottavaa minkään asian suhteen. Ja miksi yrittää kun kaikki kuitenkin on hiljaa? Ei sillä, että hiljaa olemisesta olisi haittaa, mutta emme päässeet mistään mihinkään, jos kaikki möllöttäisivät omassa seurassaan ja kaiketi meidän pitäisi keksiä joku näppärä ratkaisu ongelmaamme eli ihmisten hoitamiseen. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt kovinkaan kiinnostuneelta sen asian suhteen, joten en itsekään ollut asiasta mitään sanonut. Ei sillä, että sammalen tökkiminen olisi asiaa mitenkään auttanut, mutta eivät muutkaan tehneet juuri mitään parempaa. Tuskin edes porukan nimistä selvillä saati sitten, että mikä suunnitelman nimi mahtoi olla. Tai no, jos suunnilmaa ylipäätään edes olisi.

Hiljainen möllöttely jatkui aina siihen asti kun paikalle saapui hohtava mies naista selässään kantaen ja kun nainen heräsi, niin Helvetti oli irti. Riita ei nyt ainakaan auttanut asian suhteen, joten ajattelin, jospa saisin sen loppumaan, jolloin koitin saada tätä vanhaa avioparia pitämään turpansa kiinni. Hohtava mies jupisi jotain siihen, mutta hän ei selvästikään osannut puhua kovinkaan selvästi, että muutkin kuulisivat tai sitten se oli vaan hänelle itselleen tarkoituttu turhuus. Seuraavaksi se toinen punapää minun lisäkseni kyseli jotain siitä, että häiriintyikö sammaleeni tökkiminen tästä riidasta. Tämä jatkoi myös, että voisin antaa pariskunnan kinata, koska se ei ole minulta pois ja kysyi tämä vielä perään, että vai onko. "Yrititkö olla jotenkin hauska vai?" vastaan kysymyksiin kysymyksellä. "Mutta ei, sammaleen tökkiminen ei häiriintynyt mitenkään, jos se sinua jotenkin niin huolettaa", vastaan kuitenkin vielä siihen kysymykseen. Satuin vaan tökkimään sammalta kepillä, jonka olin käsiini napannut ja koska sammal oli ollut edessäni, niin se oli saanut osakseen tökkimisen. Lisäksi ihan vaan tylsyyttäni olin tökkinyt ja odottanut samalla, jos joka vaikka saisi suunsa auki. Riitelevää pariskuntaa en kuitenkaan ollut odottanut.

Sitten jatkui jäätävä hiljaisuus ja tuntui kun kaikki olisi taas käpertynyt omaan pikku koloonsa. Tätä menoa ei kyllä koskaan päästä asiassa eteenpäin. Ollaan kuolleita kaikki ennen kuin kukaan ehtii edes ajatella mitään yhteisen hyvän nimissä. Tosin tällä kertaa hiljaisuus ei kestänyt yhtä kauaa, koska seuraavaksi suipolakorva pitkissä vihreissä hiuksissaan keksi, että voisimme tehdä jotain kehittävämpääkin pelkän riitelyn sijaan. Luulin jo, että kukaan ei olisi saanut suutaan auki tämän päivän aikana tuosta asiasta. "Se olisi varmasti kannattavaa", jääkimpalemuija vastasi siihen. Kettu risteytys ihminen käänsi katsettaan niistä munistaan siihen pitkähiuksiseen mieheen, vaikka tosin suurimmalla osalla kyllä taisi olla pitkät hiukset eikä kukaan oikein näyttänyt mitenkään kamalan miehekkäältä, vaikka kaiketi suurinosa olikin miehiä. Tosin oli kyllä paha sanoa, että oli ketun ja ihmisten risteytys mies vai nainen vai kenties uros tai naaras, mutta sama se. Olennon sukupuoli ei kuitenkaan ratkaissut tätä ongelmaa, mutta kyllä pitkähiuksisen suipelokorvan kanssa mieltä. "Niin... Ei tässä istuminenkaan asiaa pahemmin edistä... Hienoa kun huomasit", totesin siihen ja oli miten oli, kaikki muutkin olivat varmasti samaa mieltä. Vanha pari voisi kinata mielin määrin sillä välin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.01.2016
13:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Yö oli jo pitkällä, mutta harva metsässä piileskelevästä porukasta tuntui nukkuvan. Kukin oleili hiljaa omissa oloissaan omiin ajatuksiinsa vaipuneina, taisi jokunen välistä silmiään lepuuttaa, mutta ei silloinkaan kovin pitkään. Kamanosuke oleskeli muiden tapaan omissa oloissaan, mitä nyt turhaan tuppautua kenenkään seuraan kun yleinen ilmapiiri oli kuin suoraan hautajaisista. Hiljaisuus ja paikallaan olo turhauttivat häntä eikä hän ilmeisesti ollut ainoa, jolla oli tekemisen puutetta. Lähistöllä nököttävä lyhythiuksisempi punapää tökki kepillä sammalta, tuskin siksi, että se olisi ollut jotenkin hurjan hauskaa ja jännittävää ajanviettoa, vaan siksi, että jollakin tavalla piti koettaa aikaa kuluttaa. Itse Kamanosuke oli paremman tekemisen puutteessa alkanut huoltamaan asettaan, vaikka ei se missään huonossa kunnossa vielä ollutkaan. Ketjun öljyäminen ei kuitenkaan ikinä ollut turhaa, joten sitä saattoi hyvin tehdä aina aikansa kuluksikin ja siitä oli jopa hyötyä.

Kamanosuke ei laittanut yhtään pahakseen, kun paikalle saapui kaksikko, jota ilmapiiri ei ollut vielä lannistanut puhumisen suhteen. Mitä yksi pikku kina ketään haittasi, kun kumpikaan ei pahemmin edes korottanut ääntään vaikka sävy olikin selvästi piikittelevä. Muut eivät ilmeisesti katsoneet pikkuriitaa mitenkään piristävänä, vaan olisivat halunneet murjottaa omassa hiljaisuudessaan, etenkin se kepillä maata sörkkinyt kilahti kun hänen rauhaansa oli häiritty. Kaksikon piti sitten mennä muualle inisemään tämän keppikaverin mielestä ja samalla heitti keppinsä pois jostain syystä. Ei Kamanosuke siihen muuten varmaan olisi kiinnittänyt huomiota, ellei olisi saanut siitä poisheitetystä kepistä päähänsä. No oli naurettavaa alkaa motkottamaan jostain pikku tikusta, vaikka tikku-ukko voisikin itse mennä ininöineen muualle, jos puhuminen täällä oli hänen mielestään kiellettyä.

No eihän Kamanosuke ollut voinut pitää suutaan kiinni, pakko oli hieman alkaa vängätä itsekin, kun hiljaa oli tultu olemaan jo pidempään kuin laki salli ja tässä oli oiva tilaisuus avata sanaista arkkuaan. Vastaus tuli melko närkästyneenä, että yrittikö Kamanosuke olla jotenkin hauska. Ei toki yrittänyt, hänhän oli, moinen tylsämieli nyt sellaista vain ei tajunnut. Leikinlasku nyt kuitenkin oli ollut vielä melko kesyä, ei siitä tarvinnut heti ottaa itseensä, mutta ehkä kaverin nukkumaanmenoaika oli mennyt jo jokin aika sitten. Sammalen tökkiminen ei kuulemma ollut onneksi häiriintynyt vaan tämä oli saanut tökkimiskiintiönsä vain täyteen, no hyvähän se sitten vain oli. Kamanosuke antoi suosiolla olla, koska ei ollut mitään mieltä alkaa nyt ärsyttämään porukkaa, kun piti nimenomaan päästä johonkin yhteisymmärrykseen asioiden suhteen.

Lopulta se järjenkin ääni lopulta kuului ja tällä kertaa se kuului jonkun örkin suusta, jonka hiukset olivat päässeet väristä päätellen pahasti homehtumaan. No aivoihin home ei ilmeisesti ollut vielä ehtinyt, mutta tämä tosiaan aloitti, että nyt kun tässä oltiin saatu ääni avattua, niin voitaisiin saman tien käyttää sitä johonkin hyödyllisempään. Kuului hyväksyviä vastauksia ainakin sen pystyyn jäätyneen naikkosen suunnalta, joka ilmeisesti sitten eli vielä. Pariskuntakin oli lopettanut kinansa huomattuaan, että muut ottivat itseensä heidän henkilökohtaisista sananvaihdoistaan. Totta kai tämän tikkumiehen piti alkaa kuittailemaan siihenkin, että hienoa kun homepääkin huomasi, ettei tässä istuminen mitään auttanut. ”Jos sinä kehitit siinä sammalta kaivaessasi jotain mahtavaa sotasuunnitelmaa, niin olemme kaikki innokkaita kuulemaan sen, kerta sinä et istunut tyhjänpanttina odottamassa ihmettä toisin kuin kaikki muut.” Kamanosuken oli pakko sanoa takaisin, koska hitto mikä nuija tämäkin oli. Kuvitteli olevansa jotakin, mutta ei Kamanosukella ollut edes tietoa tämän osaamisalueesta, ihan tavalliselta ihmiseltä hän vain näytti.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 12.01.2016
17:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Yö oli laskeutunut maahan joku aika sitten ja mekin olimme vähän aikaa sitten pysähtyneet lepäämään ja kyllä tässä varmaan itse kutakin jo väsytti tai, jos ei niin minua kyllä ainakin väsytti. Mutta en ollut kehdannut vielä asettua nukkumaan tai kunnolla lepäämään johonkin, jos tässä alettaisiinkin puimaan asioista hieman tarkemmin. Mitään ei kuitenkaan alkanut kuulumaan ja kaikki olivat ihan hiljaa omissa oloissaan eikä kukaan sanonut mitään. Ei sillä, että hiljaisuus olisi pahasta, mutta hiljaisuus ei nyt auttanut meitä. Hiljaisuuden keskellä kuitenkin ajattelin, että jos kukaan muu ei saisi sanaista arkkuaan auki, niin ehdottaisin pian itse jonkunlaista alkua tälle turhanpanttina istumisen sijaan ja olinkin jo valmiina sanomaan ajatuksestani ääneen. En kuitenkaan kerennyt, koska huomioni kiinnittyi siihen, että paikalle rämpi joku hohtava mies, joka kantoi naista selässään ja sitten hän herätti naisen ja että nyt oltaisiin perillä. Meitäkö he siis etsivät? No, eivät ihmisetkään kyllä hohtaneet, joten meitä kaiketi sitten.

Hetken kuitenkin jo luulin, että uusilla otuksilla saattaisi olla joku idea jonkun suhteen, mutta jonkun järkevän idean sijaan, he alkoivat nahistelemaan jostain jonninjoutavasta. Aihe ei kiinnostanut, joten en kuunnellut tarkkaan riidan aihetta. Riidan aihe ei kuitenkaan auttaisi meitä mihinkään, joten samantekevää. Lyhempihiuksinen punapää puolestaan totesi siihen, että kaksikko voisi mennä muualle inisemään. No, totta puhuen en itsekään välttämättä jaksaisi kuunnella turhasta jauhuuta, vaan vaihteeksi olisi kiva kuulla itse asiaakin, mutta ei se nyt maailmanloppu ollut eikä siitä ehkä itseensä kuitenkaan tarvisi ottaa. Pidempihiuksinen punapää kuitenkin keksi, että nyt on oikea aika kuittailla sille toiselle punapäälle eli ei tälläkään ollut mitään sen kiinnostavampaa asiaa. Seuraavaksi tämä kyseinen punapää sai vastaukseksi kuittailua ja odotin jo, että punapäät alkaisivat ihan kunnolla kuittailemaan toisilleen ja sitten syntyisi riita ja kohta toiselta olisi silmä puhki tai jotain. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan punapäät hiljentyivät siihen, luojan kiitos, koska tuotakaan ei jaksaisi kovinkaan pitkään kuunnella. Se hyvä puoli tässä oli, että tämä hohtava mies parinsa kanssa lopettivat myöskin turhuuden jauhannan.

Lopuksi pitkähiuksinen viherhius heräsi horroksestaan ja odotin oikeastaan taas jonkunlaista kuittailua, riidanhaastoa tai jotain muuta vastaavaa tältä, mutta ei. Yllätys oli positiivinen, koska hän tosiaan puhui asiaa. Valkohiuksinen nainen oli samaa mieltä asiasta ja kettuihmisgeenimutaatio käänsi myöskin katseensa viherhiukseen ollen kai samaa mieltä asiasta. Kukaan muu ei kuitenkaan vastannut ihan juuri siihen asiaan, mutta luulen, että kaikki olimme samaa mieltä. Tosin sitten se sammalen tökkijä tai ex-tökkijä päätti, että tämä huomio oli todella nerokas ja että oli hienoa kun viherpää sen huomasi. Toinen punapää jatkoi sille punapäälle, että jos hänellä nyt sattuisi olemaan joku hieno sotasuunnitelma, niin kaikki varmaan ottaisi sen innolla vastaan. Mitään ei kuitenkaan tullut, jolloin pyöräytin vaan jäänsinisiä silmiäni. "Jos kenelläkään muulla ei ole sanottavaa itse asian tai suunnitelman suhteen niin ehdottaisin, että edes tutustuisimme ensin toisiimme hieman paremmin sen suhteen, että tiedämme ketä joukossamme edes on ja mikä mahtaa olla se mahdollinen yliluonnollisuus tai voima. Kyseisien tietojen pohjalta olisi ehkä paljon mahdollisempaa kehittää joku suunnitelma... Mutta, jos haluatte kinata ja piikitellä toisianne, niin voimme tehdä sitäkin toki..." ehdotan mahdollista alkua. "Toki, jos jollain on parempaa ratkaisua alulle, niin saa toki ehdottaa", jatkoin vielä, koska ei minun sana mikään laki ollut kuitenkaan, mutta niin itse aloittaisin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.01.2016
22:48
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
DORIAN

Dorian nojaili tummaa puunrunkoa vasten tummassa viitassaan, jonka huppu oli laskettu alas, sillä yö oli mitä mainioin eikä sille ollut tarvetta. Hänellä oli yllään hieman matkassa rähjääntyneet länsimaalaiset vaatepartensa, sillä vaikka Japanissa olikin jo aika pitkään asustanut, se oli silti luontevin asustus etenkin matkatessa. Hän katseli väkijoukkoa, joka oli yhtäkkiä saanut eloa. Liekö sitten vastatulleiden riidassa ollut syy äkilliseen keskustelun heräämiseen, mutta nyt se ainakin oli alkamassa asettua oikeille raiteille. Vaaleahiuksinen tyyppi alkoi sitten ehdotella jotain typerää tutustumisleikkiä, mikä ei Doriania innostanut tipan tippaa ja ellei tässä olisi pakko tehdä yhteistyötä näiden muiden kanssa, hän olisi jo ottanut hatkat. Ainahan hän voisi ottaa ja häipyä maasta, mutta tuskin se auttaisi, kun tilanne oli mikä oli. Miehen puheissa oli kuitenkin järkeäkin kaiken sen ”kertokaa nimenne ja lajinne ja lempivärinne”-hössötyksen lisäksi, sillä oli tosiaan mahdoton tehdä mitään suunnitelmaa, jos kukaan ei ollut perillä toistensa kyvyistä. Armeijayksikkö kun oli miesluvultaan melko onneton eivätkä nämä muutamat naisetkaan siihen kauheasti tuoneet lisää. Niinpä ainoa tasoitusta antava tekijä olisi kunkin voimat.

Niin paljon kuin Dorian yhteistyötä inhosikin, oli nyt pakko tehdä poikkeus vahvistamaan sääntöä, sillä yhdessä heillä tosiaan oli parhaat mahdollisuudet selvitä. Olihan se jo nähty mitä tuli, kun kukin koetti selvitä yksin omilla voimillaan, ihmiset onnistuivat jotenkin miesylivoiman avulla voittamaan. Vaikka vampyyrin olikin vaikea niellä ylpeyttään sen suhteen, etteikö muka olisi pärjännyt ilman tätä sekalaista joukkoa, hän arvosti ikuista olemassaoloaan sen verran paljon, että ei tahtonut ylpeyttään riskeerata sitä. Miekkonen, joka tämän oikeasti johonkin suuntaan vievän ehdotuksensa oli ilmaissut, jatkoi vielä että jos jollain oli parempia ideoita homman alkuun saattamiseksi, niin sopi kertoa. ”Eiköhän tuo ole ihan hyvä aloitus. Emme oikein voi pidemmällekään asiassa edetä, ennen kuin tiedämme, mihin kukin pystyy ja nimienkin tietäminen on ihan hyvä jos tässä nyt yhteistä rintamaa täytyy alkaa rakentamaan.” Dorian vastasi sitten siihen, että turha alkaa mitään muuta aloitustapaa, koska tämä oli aika merkityksellistä jatkon kannalta. Samalla hän astui pois varjostaan vähän näkyvämmälle paikalle.

Kerta Dorian oli jo avannut suunsa, voisi hän saman tien aloittaa tämän typerän esittelyn, niin olisi se sitten hoidettu pois päiväjärjestyksestä. ”Nimeni on Dorian Nightingale ja olen vampyyri. Mitään ihmeellisiä etuuksia se nyt ei tuo riveihinne, mutta kovin monet tappoiskut eivät toimi minuun ja fyysiset ominaisuuteni ja aistini ovat melko huipussaan. Tosin olen hieman rajoittunut liikkumaan päivisin, mikä on hienoinen haitta, mutta se korvautuu kyllä sitten monin kerroin öisin. Jos jätetään vampirismi sikseen, minulla on reilusti useamman sadan vuoden kokemusta sotimisesta. Siinä kaiketi kaikki oleellisin, seuraava saa jatkaa.” Dorian esitteli itsensä nopeasti ja antoi sitten tilaa muille. Seuraavaksi ääneen pääsikin se hohtava miekkonen. ”Olen kuunhaltija Tsukihiko, kuunvalon ja jään hallinta on alaani, tosin voimani toimivat vain öisin.” Kuunhaltijaksi osoittautunut hohtava tapaus tulisi siis todennäköisesti hoitamaan yövuoroja Dorianin kanssa. Tämän naisystävä pääsi sitten seuraavaksi ääneen. ”Auringonhaltija Asamihime, hallitsen auringonvaloa ja tulta, voimani toimivat vain päivisin.” Nainen kertoi, vaikka Dorian olisi voinut arvatakin tämän olemuksen ja voimat ja niiden esiintymisajankohdan äskeisen miekkosen puheista. No hän oli varma, ettei Asamihime tulisi olemaan hänen suosikkinsa tästä porukasta, aurinko ja tuli kun eivät oikein innostaneet.

// loput tulee seuraavaan roolaukseen, koska haluun nukkumaan XD

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
14:27
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAKIDONMUYA

Olin lähinnä tylsyyttäni seuraillut sen sarvihäntähemmon munien asettelua, vaikka lause melko väärältä kuulostikin, mutta kyseessä oli kuitenkin vaan tylsät linnunmunat. Tosin lopulta siirsin katseeni itse siihen häntähemmoon, koska tuskin pahakseen laittaisi, jos vaikka söisin hänet pienenä iltapalana, koska minua hieman hiukoi. Hyvä hommahan kuitenkin olisi se, että jäisihän hemmosta sentään ruumis, vaikka veret häviäisikin. Olin näät vampyyri ja olin ollut jo monta vuotta sellainen. Olin kyllä mennyt jo laskuissa sekaisin, mutta kuolin muistaakseni 25-vuotiaana siihen, että vampyyri kävi kimppuuni, joi vertani kuolettavan määrän, mutta ei kuitenkaan kaikkia veriäni. Sen jälkeen minua purrut vampyyri kysyi, että haluanko kuolla vai ikuisen elämän. Vastasin tuskissani ikuisen elämän, mutta se kadutti oikeastaan heti sen jälkeen kun olin juonut minua purreen vampyyrin verta, kuollut ja herännyt uudestaan henkiin, mutta tällä kertaa vampyyrina ja vanha jäi taakse. Kaikki muuttui. Minä, monella eri tavalla ja lisäksi koko elämä ja se tunsin koko ajan suunnatonta veren juonnin tarvetta. Vasta sadan vuoden päästä olin päässyt jotenkin perille uudesta elämästäni, mutta kaduin ratkaisuani silti. Nykypäivään mennessä olen kuitenkin ollut ihan tyytyväinen ratkaisuuni. Minulla on paljon paremmat aistit, olen nopea liikkeissäni, olen voimakas ja kauniimpi kuin koskaan ihmisenä olisin ollut. Haavat parantuvat silmän räpäyksessä ja iho on aina hyvässä kunnossa. Kaikki on hyvin, jos muistaa vaan juoda verta tarpeeksi usein, vaikka vampyyri nälkään kuolekaan, mutta olo tuntuu ja näyttää heikolta.

No, mutta se niistä ajatuksista kun ne keskeytyivät sen tähden jotkut idiootit tulivat aukomaan päätään tänne. Riita käytiin ja siihen jopa puututtiin ja siihen puuttumiseenkin puututtiin ja siihenkin vielä piti päätään aukoa, kunnes taas hiljeityi. Vihdoin joku sai suutaan auki sen suhteen, että jotain pitäisi tehdä. Jäätynyt akka sanoi asiaan mielipiteensä ja pian sen jälkeen taas auottiin päätä, kunnes vaaleahiuksinen mies päätti seuraavaksi ehdottaa jotain tutustumisleikkiä, joka ei niinkään jaksanut kiinnostaa, mutta oli totta, että emme saisi suunnitelmaa edes alkuun, jos emme edes tietäisi toistemme yliluonnollisuuksista. Nimet olivat sivuseikka, mutta kai sitä olisi parempi kutsua nimellä eikä sinä siellä -taktiikalla tai osoittelulla tai keksiä joku typerä lempinimi, joka oikeasti on aukkumanimi. Melko lapsellista kuitenkin kutsua jotakuta ääneen jollain idioottinimellä. Olkoonkin, että keksin jo sarvihäntähemmo nimen, mutta en sentään ääneen sitä sanonut.

Ensimmäisen vuoron otti Dorian Nightingale niminen vampyyri. En siis ollut ainut lajiani. Mikään ei yllättänyt hänen puheissaan, koska kykyni oli ihan samanlainen kuin hänen. En vaan ollut mikään sotasankari. Sitten oli se mies, joka hohti ja tämän nimi oli tai on edelleenkin Tsukihiko ja hän on kuunhaltija ja hallitsee siis jään ja kuunvalon, mutta hänen voimat eivät toimi päivisin. Tämä oli siis entistä enemmän rajoittunut kuin vamppyyrit päivisin. Eivät voimani kuitenkaan kadotteen kun aurinko putkahti taivaalle. Pitäisi vaan varoa auringon valoa ja pysyä varjoissa, niin kaikki on hyvin. Seuraavaksi oli se naikkonen, joka sitten on nimeltään Asamihime ja hän on auringonhaltija ja oikeastaan täysi vastakohta sille miehelle. Sitten tuli hiljaista. "Voin olla seuraava. Olen Hakidonmuya ja olen myöskin vampyyri. Mitään uutta ja ihmeellistä voimissani ei ole Nightingaleen verrattuna, joten tämä varmaan riittää. Tosin se on ero, että en ole sotasankari kuitenkaan", esittelin itseni sekä yliluonnollisen puoleni.

>selvä homma ;)

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
15:42
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
AISU

Hiljaisuuden, riidan ja muiden turhien vääntöjen kautta pääsimme pian myöskin siihen itse asiaan eli suunnitelmaan ihmisiä vastaan. Ennen sitä kuitenkin oli hyvä tietää, että ketä me kaikki olimme ja mitkä olivat yliluonnolliset kykymme. Se oli kyllä erittäin hyvä pointti ja olin tässäkin asiassa täysin samaa mieltä, mutta en nyt asiaa erikseen maininnut kuitenkaan. Ensimmäisenä vuorossa oli joku mies, joka esittäytyi Dorianiksi ja hän oli vampyyri. Vampyyrin voimat puolestaan olivat aika selvät tai ainakin minulle eikä se ollut uutta. Seuraavaksi kuitenkin oli se hohtavamies, joka olikin sitten kuunhaltija, joka taas oli hieman uudempi ns. käsite kuin vampyyri. Hänen voimiin kuului kuunvalo ja jää, jota myös minäkin hallitsin. Kuunvalo taas ei kuulunut aihealuaisiini, mutta en ollutkaan kuunhaltija vaan jäänhaltija ja vielä prinsessa. En ollut kuitenkaan varma, että pitäisikö prinsessa mainita, koska suurin osa varmasti ajattelee, että olen joku hemmoteltu kakara, joka ei osaa mitään ja jonka eteen tehdään kaikki. Näin ei kuitenkaan ollut, koska osasin kuitenkin yhtä sun toista, vaikka prinsessa olikin. Olkoonkin, että prinsessojen mukavuuksiin kuului myös palvelijat, jotka hoitivat asioita puolestani.

Sitten kuitenkin seuraavaan eli siihen naiseen, jota tämä Tsukihiko oli kantanut mukanaan. Naisen nimi on Asamihime ja on puolestaan on auringonhaltija ja hallitsee auringon valon lisäksi tulta. Tosin en pahemmin asiaa ehtinyt ajattelemaan kun sitten olikin jo seuraavan vuoro eli mustahiuksisen ja melko vähäpukeisen naisen vuoro. Oli itsellänikin aika vähäiset vaatteet, en sillä tietenkään. Tämä kuitenkin sanoi olevansa joku Hakidonmuya tai joku vastaava, mutta hänkin oli siis vampyyri, mutta ei kertonut asiasta tarkemmin, koska Dorian oli sen jo tehnyt ja voimat ja taidot olivat siis täysin samat. No, onhan se aika oletettavaa, kun kyseessä on samanmoinen tai oikeastaan täysin sama laji. "Minä taas olen Aisu ja yksinkertaisuudessaan olen jäänhaltija. Voin luoda jäätä tyhjästä, jäädyttää vettä, luoda vettä tyhjästä, liikuttaa vettä, muuttaa veden hyöryksi ja sumukin onnistuu. Voin luoda lumi-, sade- ja rantäkuuroja. Voin siis myöskin luoda lunta, jos haluan, mutta yksinkertaisesti voima-alueelleni kuuluu veden jokaisen muodon hallinta. Jää ja lumi kuitenkin onnistuvat parhaiten", selitän oman osuuteni kahdentoista hengen joukollemme jättäen kokonaan pois sen, että olen prinsessa. Ei se kuitenkaan meitä johtoon kuljeta, vaikka olisin Jumala.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
16:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
HAURU

Ilmeisesti ehdotukseni ei kuitenkaan sitten ollutkaan siitä ihan typerimmästä päästä, vaikka henkilökohtaisesti en itse kyllä tykännyt juuri yhtään näistä esittelyjutuista, mutta emmä kyllä pääsisi puusta pitkälle, jos emme esittelisi edes kykyjämme. Nimet taas olisi muuten vaan kivaa tietää, koska saattaisimme pysyä tiiminä aika kauankin aikaa ellei joku aijo heittää veivejänsä kesken matkan, mutta joka tapauksessa. Onhan se nyt kivempi puhuakin sellaisen kanssa, jolla on joku muukin nimi kuin vaan toi tai tuo tai sinä tai hän tai joku muu vastaava lempinimihirviö. Ensimmäisen vuoron kuitenkin otti vampyyri nimeltään Dorian Nightingale. Hän myös kertoi, mitä osasi, mutta tämän kaiken lisäksi hänellä oli kokemusta sodista ja vielä monelta sadalta vuodelta. Hänen siis täytyi olla todella vanha. Ei kuitenkaan yhtään pahan näköinen yli satavuotiaaksi. Mutta se siitä kuitenkin, koska seuraava astuikin jo ääneen. Kyseessä oli se mies, joka oli tullut nainen selässään tänne. Hänen nimensä oli Tsukihiko ja tämä oli kuunhaltija ja hänkin kertoi hieman tarkennusta kyvyistään. Sitten oli se nainen ja hänen nimensä taas oli Asamihime ja hän puolestaan oli auringonhaltija. Myös Asamihime selitti voimaansa tarkemmin. Sitten seuraavan vampyyrin eli Hakidonmuyan kautta jäähaltijaan, jonka nimi on Aisu. Ei kai kaikki täällä ole vampyyreja tai haltijoita? Kyllä taidamme muutakin voimaa tarvita kun vaan nämä, jotka ovat rajoittuneita. Tosin Aisu ei maininnut mistään rajoituksista, mutta kuitenkin.

Sitten voisin olla vaikka minä, jos kukaan muu ei halua sanoa mitään ennen minua. "Selvä... Olen Hauru ja toimin velhona. Olen siis jo jonkun aikaa toiminut sellaisena. Mutta joka tapauksessa... On varmaankin aika selvää, mitä velhot osaavat, mutta yksinkertaisuudessaan tiedän ja osaan loitsuja ja taikoja", selitän asiani miettien sitä, että pitäisikö siitäkin kertoa, että olen ikään kuin jonkunlainen hirviökin. En kuitenkaan ollut varma, että kuinka senkin muka kertoisin ja miten se sitten muka otettaisiin ja onko se nyt aivan välttämätöntä. No, jos asia tulee jossain kohtaan ilmi, niin ehkä sitten voin sanoa siitä, mutta eivät kaikki välttämättä edes ymmärrä, miksi tein niin kuin tein, mutta yksinkertaisesti vaan sen takia, että velhona oleminen ei riittänyt minulle ja halusin olla erityisempää. Nyt olen, mutta en osaa sanoa asiasta mitään. No ehkä parempi näin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2016
17:39
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Hiljaisen hetken hyödyllisesti nukkumiseen käyttänyt haltia Saeryoselinermayorshiwalerierna oli herännyt yhtäkkiseen meteliin. Jonkin asteinen pieni riita ilmeisesti oli ollut kyseessä, mutta nyt olikin jo suunnitelmien teon hetki ja hyvä, että haltia oli herännyt sopivasti, niin ei jäisi mistään tärkeästä paitsi. Hänen mieltään ei lämmittänyt ajatus käydä voimalla ihmisiä vastaan, eikä hän olisi halunnut tappaa ihmisiä, mutta ihmiset olivat asettaneet heidät melko tukalaan tilanteeseen. Jopa Saeryoselinermayorshiwaleriernan alkoi olla pakko myöntää itselleen, että he kuolisivat kaikki itse ihmisten käsiin, elleivät he tekisi jotakin. Nuori haltia ei ymmärtänyt, miksi ihmiset olivat suuttuneet heille ja aloittaneet sodan, jonka takia kaikki Saeryoselinermayorshiwaleriernan toverit olivat menehtyneet ja kaunis kultasadelehto tuhottu. Eiväthän he koskaan olleet aiheuttaneet ihmisille mitään harmia, joten miksi ihmeessä he olivat tämän kamalan tappamisen aloittaneet?

Suunnitteluosuus alkoi siten, että jokainen vuorollaan esittelisi itsensä ja voimansa, jotta tiedettäisiin, mitä etuuksia oli käytettävissä. Ihan hyvältähän se vaikutti Saeryoselinermayorshiwaleriernan mielestä, mutta sotasuunnitelman sota osuus oli vastoin hänen luontoaan, ei hän halunnut alkaa sotimaan ketään vastaan eikä satuttaa ketään. Eikö ihmisille yksinkertaisesti vain voisi koettaa puhua järkeä? No ehkä ei, olihan sitä kaiketi jo koitettu tuloksetta. Ensimmäisenä itsensä esitteli vampyyri nimeltä Dorian Nightingale, joka oli ilmeisen kokenut sotimisen suhteen. Saeryoselinermayorshiwaleriernalla ei sinänsä ollut mitään vampyyreja vastaan, mutta jotenkin heidän ihmisveren juontinsa oli hänestä kuvottavaa ja ennen kaikkea olihan se nyt väärin. Mutta kun mietti, että joku heidänkin vertaan oli joskus juonut ja muuttanut siksi mitä he olivat ja se oli lajille ominainen piirre jolle ei voinut mitään, niin sitä ei voinut sillä tavalla ajatella vääräksi, vaikka ihmisten suuttumus heitä kohtaan olikin aika ymmärrettävää. Seuraavaksi itsensä esitteli kuunhaltija Tsukihiko ja tämän jälkeen vuoron sai nainen, joka oli auringonhaltija ja nimeltään Asamihime. Sitten vuorossa oli kalpea tummahiuksinen nainen, joka oli Dorian Nightingalen tapaan vampyyri, muttei kuitenkaan ollut kokenut soturi kuten tämä, muuten taidot olivat kaiketi aika samaa luokkaa. Naisen nimi taas oli Hakidonmuya.

Seuraavaksi vuorossa oli kalpea nainen, joka sanoi nimekseen Aisu, ja hän oli jäänhaltija. Tässä kohtaa Saeryoselinermayorshiwaleriernan oli pakko huomioida, miten omituisen lyhyitä nimiä muilla oli, vai eivätkö he vain esitelleet itseään koko nimillään? Se ei ehkä kuitenkaan ollut niin hirveän oleellinen asia juuri tähän hätään, joten ehkä nimien pituutta ei kannattanut jäädä murehtimaan. Jäänhaltijan kykyihin kuului luonnollisesti jään hallinta, mutta sen lisäksi vielä veden ja lumen hallintaa. Vampyyrien ja haltijoiden lisäksi sitten vaaleahiuksinen esittelyn puheeksi ottanut mies ilmoitti olevansa Hauru niminen velho, joka velhomaiseen tapaan siis osasi loitsuja. Ehkä sekin tarkentuisi jossain kohtaa, että mitä loitsuja tarkalleen ottaen, mutta nyt se taisi jäädä vain siihen.

Sitten vuoroon siirtyi se pidempihiuksisempi punapää: ”Yuri Kamanosuke ja kontrolloin tuulta.” Tämä ilmoitti, tosin ei kertonut tarkemmin lajistaan (koska se ei tiedä sitä XD), mutta voimathan tässä olivatkin tärkeämmät. Koko suunnitelmakeskustelun ensimmäisenä avannut mies vihreissä pitkissä hiuksissaan esitteli sitten itsensä. ”Olen Hoshiyomi, daiyookai. Hallitsen ninjutsun ja erikoisalaani ovat varjot. Kykenen muun muassa kopioimaan ruumistani harhautustarkoituksiin sekä pysäyttää elollisten olentojen liikkeen heidän varjojensa avulla. Osaan myös useita eri suojaloitsuja.” Mies esitti. Ainakin suojaloitsut kuulostivat Saeryoselinermayorshiwaleriernan mielestä erittäin hyvältä. Lopulta tuli sen verran pidempi hiljainen tauko, jotta haltia sai esittäydyttyä: ” Minä olen puuhaltia, nimeni on Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath. Voimani perustuvat kasvien hallintaan ja parantamiseen.” Saeryoselinermayorshiwalerierna kertoi muille.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
18:14
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Pääsimme siis ihme ja kyllä vihdoin ja viimein yhteisymmärrykseen asian aloittamisen suhteen, vaikka ensin pitikin vääntää suurinpiirtein kättä ja sitä ennen kukaan ei sanonut mitään. Tämä oli jo saavutus ja kaiken lisäksi asiaa vaihteeksi. No, mutta kuitenkin se korvakoru hyyppä oli ehdottanut, että jospa sitten esiteltäisiin itsemme ja kykymme. Selvä sitten kerta kukaan ei parempaakaan keksinyt. Seuraavaksi kuitenkin alkoi itse esittelyt. Ensin vuorossa oli se melko mörökölli mies, joka ei ollutkaan mörökölli vaan Dorian ja Dorian on vampyyri. Sitten oli kinaavan pariskunnan vuoro, joista toinen oli kuunhaltija ja toinen auringonhaltija. Sitten vuoroon pääsi joukon toinen nainen, joka oli myöskin vampyyri. Esitellyt eivät loppuneet kuitenkaan vielä, koska sitten oli jäämuija, joka olikin Aisu, mutta ei kovinkaan väärin sekään, koska muija hallitsi jäätä tai oli siis jäänhaltija, jonka jälkeen tämän koko idean kehittäjä pääsi ääneen ja hän on Hauru ja kyseessä on siis velho. Velhon jälkeen oli sen toisen punapään vuoro ja hänen nimensä on Yuri Kamanosuke ja hän kontrolloi tuulta, mutta ei sen enempää selittänyt. Liekö sitten edes tiennyt voimistaan tuon enempää. Sitten vuoroon pääsi koko homman aloittaja ja hänen nimensä nyt sitten oli Hoshiyomi ja hän oli daiyookai. Hieman tarkemmin hänkin selitti kykyään ja sen jälkeen hiljeni.

Mietin, että pitäisikö nyt hoita homma pois alta, mutta sitten se joku pahasti puuta muistuttava eukko vai oliko hän mies, mutta kuitenkin, alkoi selittämään mikä on. Se, että hän oli haltija, ei ollut enää uutta kun häntä ennen oli tullut jo ainakin kasa jotain eri alan haltijoita. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska sitten tämä iski jonkun helvetillisen nimihirviön siihen perään. "Mikä Sayoernalerna?" pääsi suustani vähän niin kuin automaattisesti, jolloin mönni vesiastiassaan toi kättään otsalleen pudistellen päätään. "Idiootti... Hän sanoi olevansa Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath. Ei se ole tuon vaikeampi nimi", tämä mönni vesiastiasta sanoi siihen ja mitä ilmeisemmin lausui nimen täydellisesti. "Ai eikö muka? Toi nimihän on hirviö! Eikö sulla ole jotan lempinimeä?" päätin kysyä seuraavaksi siltä Ernolernolta vai mikä hemmetti nyt olikaan. Ei tuollaista nimeä muista kukaan. Vesiastiatyyppi pyöräytti siinä kohdassa vaan silmiään.

"No, mutta että päästäisiin tuon ongelmapesäkkeen ongelmasta eteenpäin, niin olen Deliah Lakosa ja olen seireeni tai seireenin tapainen olento. Pääasiassa viekottelemme ja raatelemme uhrit keinoja kaihtamatta, mutta mitä tavalliseen seireeniin tulee, niin minä pärjään myös maan päällä. Tosin minun on pakko kastautua tietyin väliajoin, kuten varmaan on tullut jo selväksi tämän matkan aikana muutenkin... Mutta ei kai tässä sitten muuta", mönni vesiastiasta kertoi, mutta hän oli siis Deliah eikä mönni vesiastiassa. "Okei... Nyt on mun vuoro. Eli siis, Rickter Tooru ja olen muodonmuuttaja. Muutan siis muotoa ihan keneksi tai miksi vaan..." selitin oman stoorini.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
18:47
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Hiljaisuuden tosiaan keskeytti kaksi olentoa riidallaan, mistä sitten alkoi jonkunlainen pohdinta, että pitäisikö tässä nyt seuraavaksi vihdoin puhua asiaa ja niin päätettiin jonkunlaisen uuden riidan päätteeksi. Ensimmäinen ehdotus oli se, että esittäydytään sen verran, että tiedämme toistemme nimet ja yliluonnollisen kyvyn ja ilmeisesti näin päätettiin tehdä. Tai kukaan ei ainakaan sanonut asiaa vastaan mitään. Ensimmäiseksi vuorossa oli Dorian ja hän on vampyyri. Sitten Tsukihiko, joka on kuunhaltija. Sen jälkeen Asamihime ja hän taas on auringonhaltija. Tämän jälkeen ääneen astui toinen vampyyri ja hänen nimi on Hakidonmuya ja samalla valkeni sekin, miksi hän oli kytännyt minua. Nälkänsä takia varmaankin. Ei kiitos. En halua tulla syödyksi. Nälkäisen vampyyrin jälkeen vuorossa oli Aisu, joka on jäänhaltija. Ihan liikaa muistettavaa jo nyt. Eikä siinä suinkaan kaikki, kun sitten oli vuorossa Hauru, joka on velho ja velhon jälkeen vuorossa oli Yuri, joka osasi kontrolloida tuulta. Yurin jälkeen vuoro vaihtui taas ja nyt vuorossa oli Hoshiyomi ja hän taas on daiyookai. Hänen jälkeen oli puuhaltijan vuoro, jonka nimi oli kyllä melkoisen pitkä. Joku lempinimi ei olisi pahoitteeksi ja nimestä tulikin heti melkoinen ongelma. Ongelman jälkeen esitteluvuoron kuitenkin otti Deliah niminen seireeni, jonka jälkeen Rickter esittäytyi muodonmuuttajaksi. Jäin odottamaan samalla syödessäni niitä pöllimiäni linnunmunia, että kuka seuraavaksi sanoisi jotain, mutta kun mitään ei alkanut kuulumaan, niin tajusin, että nyt oli minun vuoro. Niinpä... en ollut varma, mitä kertoisin edes, koska en halunnut seuraavaksi kuulla taas jotain siitä, että olen todella outo menninkäinen syystä tai toisesta. No totuus on kyllä, että en ole täysin menninkäinen, mutta onko se muka niin outoa olla puoliksi peikko? Muiden menninkäisten mielestä olen kuitenkin vaan puoliksi menninkäinen ja suurimman osan mielestä siksi epäluotteva, koska peikkoja ei pidetä luotettavina.

"Olen Noki... ja olen menninkäinen", aloitin ja mietin sitten, että kaiketi asiaa pitäisi täsmentää, koska kaikki muutkin olivat täsmentäneet omaa ns. voimaansa edes jotenkin. Tai no, kaikki paitsi Yuri. "Menninkäiset taitavat Metsänmahti -nimisen voiman ja jos sen haluaa sanoa tarkemmin, niin se on eräänlainen tulitaika. Toisin sanoen menninkäiset hallitsevat tulen, mutta se ei ole sellaista tulenhallintaa, niin kuin jollain taitajilla. Se on kuin loitsu. Voima kuvaillaan sanoin 'Tuli, lämmön antaja, elämän ylläpitäjä, kaiken tuhoaja. Tuli on voimamme ja voimamme on tulen.' Menninkäiset osaavat myös parantajan kykyjä ja suojaloitsuja. Parannuskin on loitsu ja kaikki tehdään tulta apunaan käyttäen. En tiedä mikä kyky tämäkin on, mutta me emme nuku koskaan. Olemme ketteriä liikkeissämme ja lisänä on tarkat aistit. Hampaat käyvät myöskin aseista ja erikoisuutemme on mahlasima, vaikka menninkäiset eivät syökään kun kerran kuukaudessa", selitin saaden selitykseni samalla myös päätökseen. Tosin en nyt menisi takuuseen, että puoletkaan tuosta selityksestä olisi ollut mitenkään ketään kiinnostavaa ja toiseksi... en edes osaa menninkäistaikoja tai osaan, mutta vaan vähän... tosi vähän... laittoman vähän. Mutta en halunnut sanoa sitä.

"Ja mitä me tarkalleen ottaen teemme sillä tiedolla, että menninkäisten erikoisuus on joku helvetin sima?" se punapää eli Rickter tuhahti siihen. "Eh... No sitä vaan, että se pitää hampaat hyvässä kunnossa... Kokeilisit joskus", vastaan kysykseen. "Eli toi karvapallo väittää, että mulla on huonot hampaat. Kerjäätkö sä turpaasi, pätkä?!" punapää tuohtui, jolloin nousin maasta ylös. "No anna tulla vaan, mutta kärvennän sinut, jos yhtään ajattelit käydä käsiksi", uhosin tälle tavalliseen tapaani.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.01.2016
20:32
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Esittelykierros katkesi sitten ongelmaan Saeryoselinermayorshiwaleriernan nimestä. Hyvä, että mies oli ehtinyt edes nimensä kertoa, kun punahiuksinen, se lyhythiuksisempi niistä kahdesta, ihmetteli ääneen, että mikä se nimi taas olikaan lausuen samalla nimen ihan päin metsää ja jättäen siitä ainakin puolet pois, etunimestä. Saeryoselinermayorshiwalerierna ei ehtinyt toistaa nimeään, kun eräs vesikuopassa majaileva henkilö vastasi tälle punahiuksiselle aika ikävään sävyyn. Eihän siitä nyt idiootiksi tarvinnut heti haukkua, vaikka nimi olikin ihan helppo ja lyhytkin, jos muihin saman suvun haltioihin vertasi, vaikka näiden läsnäolijoitten nimiin verrattuna se nyt oli pitkä kuin taivaan kaari. Saattoi haltia hieman harmistuakin siinä kohtaa, kun punahiuksinen herrashenkilö ilmoitti, että hänen nimensä oli hirviö. No olihan ihmisillä ainakin ollut vaikeuksia sen kanssa, mutta ei se nyt niin hirveä ollut ja Saeryoselinermayorshiwalerierna piti itse nimestään kovasti. Punahiuksinen herra kyseli sitten, että eikö haltialla ollut mitään lempinimiä. Tietäisipä vain miten monta kertaa häneltä oli sitä kysytty, mutta miksi ihmeessä olisi, kerta oma oikeakin nimi oli kerrassaan loistava. ”No tuota, ei valitettavasti ole… Mutta muut, joilla on ollut ongelmia nimeni kanssa, ovat lyhentäneet sen Saeryosiksi. Voitte käyttää sitä jos oikea nimeni on liian vaikea.” Saeryoselinermayorshiwalerierna vastasi. Eihän kaikkea voi muistaa ja lyhennelmä oli ihan siedettävä.

Esittelyssä päästiin kuitenkin eteenpäin ja Saeryoselinermayorshiwaleriernan nimen toiselle kerrannut henkilö ilmoitti olevansa Deliah Lakosa ja seireeni. Tai seireenin tapainen olento. Oli hieman erikoista, ettei tämä tiennyt oliko seireeni vai vain joku sen tapainen ja mikä, mutta ehkä sillä ei ollut niin hirveästi väliä. Veden eläjä hän kuitenkin oli ja tarvitsi säännöllisesti vettä selvitäkseen, vaikka kykenikin olemaan kuivallakin maalla. Seireenit taas viekoittelivat, mitä sitten ikinä tarkoittikaan, ja raatelivat uhreja. Ensimmäisestä Saeryoselinermayorshiwalerierna ei kehdannut kysyä tarkennusta ja toisesta ei edes halunnut tietää. Kuulosti ikävältä. Seireenin jälkeen vuorossa oli se lyhythiuksinen punapää eli Rickter Tooru, jota ei enää tarvinnut kutsua lyhyempihiuksiseksi punapääksi, mikä oli hyvä. Ei toki sillä, olihan sekin ihan kuvaileva nimi, muttei ehkä kauhean imarteleva. Ja Rickter oli muodonmuuttaja, joka muutti muotoaan miksi tahansa. Melko mielenkiintoista. Lopuksi porukan viimeinen esitteli itsensä ja hän oli menninkäinen nimeltä Noki ja menninkäiset hallitsivat jotain metsätaikuutta, joka hämäävästi liittyi kuitenkin tuleen. Parannus- ja suojaloitsujakin Noki osasi, mistä oli aina hyötyä. Sitten puheenaihe kääntyi johonkin simaan, joka ei Rickterin mielestä kuulunut mitenkään asiaan, mutta Noen mielestä oli hyväksi hampaille ja Rickter hermostui, kun hänen hampaittensa kunnosta vihjailtiin. Melkein tuli tappelu. ”Olkaa hyvä ja rauhoittukaa. Meitä on liian vähän, jotta meidän kannattaa tapella keskenämme.” Saeryoselinermayorshiwalerierna yritti hieman hädissään lopettaa tappelua ennen kuin se edes alkaisi.

// niin ja sil on se kaapu sit ihan kunnolla päällä noin niinku yleensä et ei se sen puinen selkä normaalisti muille näy, tos kuvassa se vaan heruttaa koska se selkä on oleellinen osa sen ulkonäköä ja se piti saada näkyviin XD

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 13.01.2016
21:29
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
NOKI

Odotin edelleenkin, jos tämä punapää eli Rickter siis aikoisi tosiaan käydä kimppuuni. Punapää nousi kuitenkin ylös maasta ja oli selvästi käymässä päälle, mutta ei oikein kaiketi ehtinyt, kun Saeryoselinermayorshiwaleriernaksi hetki sitten esittäytyny puuhenki ilmoitti, ettei hänellä ollut mitään lempinimeä tai ainakin Rickter kiinnitti huomiotaan siihen. Tosin nimiongelma sai ratkaisun ja lyhennys voisi näin kaiketi esimerkkinä olla Saeryo. "Kuulostaa paljon helpommalta", punapää tokaisi siihen. "Miksi mennä aina helpomman kautta?" Deliah päätti kysyä siinä kohdassa, jolloin Rickter näytti kiinnittävän tähän huomiota. "Ole hiljaa kalanaama! Kukaan ei kysynyt sulta mitään", punapää totesi siihen melko painokkaasti. "Kalanaama... Kumma juttu... Minä en näe mitään kalaa missään", Deliah sanoi siihen. "Mutta antaa olla... Jos sinulla on parempi mieli, niin sovitaan sitten niin. En jaksa alkaa riitelemään jonkun kakaran kanssa", tämä seireeni jatkoi vielä perään ja vääntäytyi kaiketi parempaan asentoon lätäkköönsä.

Pian sen jälkeen Rickter kääntyikin taas minun puoleeni. "No niin, jospa nyt hoidamme sinut", tämä tokaisi siihen. "En kyllä oikeastaan sanonut suoraan hampaitasi huonoiksi. Tarkoitin lähinnä, että kyseinen juoma on myös hyvää näin niin kuin ylipäätään. Lisäksi se rauhoittaa mieltä. Kolme hyvää puolta yhdessä juomassa. Voitko kuvitella?" selitin tälle, jospa rasittava törppö päättisi olla hyökkäämättä. "Vai, että vielä rauhoittaa! Enkö muka ole tarpeeksi rauhallinen? Mitä?", punapää jatkoi siihen. Tämä näytti kuulevan vaan osan sanoistani. En ollut edes tarkoittanut mitään pahaa sen suhteen, että olin sanonut juoman pitävän hampaat hyvinä. Se vaan sattui olemaan yksi sen positiivista puolista ja mieluummin sitä nyt pitää omat hampaansa kuin, että antaa niiden mädäntyä suuhun. "Ei... En tarkoittanut sitäkään, mutta voisit kyllä-" sain suustani kun Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoikin jo seuraavaksi siitä, että nyt pitäisi ehkä mieluummin rauhoittua, koska meitä on vähän niin ei olisi kannattavaa tapella keskenämme. "Olen rauhallinen ja hampaani ovat hyvät! Ja sinä saat hitto vaikka nähdä, että kuinka hyvät ne todella on!" punapää jatkoi ja lähti sitten tulemaan lähemmäksi.

"Ettekö voisi oikeasti antaa olla? Se mitä Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoi juuri äsken rauhoittumisesta, on totta. Meitä on vähän. Meitä on vaan kaksitoista. Ihmisiä on monta kertaa enemmän. He metsästävät meitä eikä meillä ole vielä ainuttakaan hyvää ideaa sotasuunnitelman tiimoilta tai jos onkin, niin joku vaan panttaa tietoja itsellään. Ymmärrän, että kaikkia varmasti väsyttää, koska olemme talsineet aika pitkän tovin koittaen saada viimeisiä yliluonnollisuuksia yhdeksi joukoksi ihmisiä vastaan, mutta se että purkaa omaa kiukkuaan samalla puolella oleviin, on täysin turhaa ja lapsellista, joten anna jo olla ja mene nukkumaan aikasemmin", se Aisuksi esittäynyt nainen selitti. "Älä puutu tähän! Menninkäinen morkkasi hampaitani juuri ja väitti, että minulla on ongelma. Jos joku sanoisi hampaitasi kamaliksi ja vielä väittäisi, että sinulla on ongelma, mitä tekisit?" punapää jatkoi kuitenkin. "En mitään... Antaisin olla... En ole niin lapsellinen, että hyökkäisin jonkun kimppuun sen takia, jos ulkonäköni ei miellytä jotakuta. Tässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kuunnella tuota simputustasi", nainen jatkoi. "Akka on hyvä ja pitää turpansa kiinni. Voit olla seuraavaksi hakkauslistalla!" punapää jatkoi jälleen uhoamistaan.

Punapää ei näyttänyt rauhoittuvan millään ja en nyt tajunnut, että mitä me teimme ansaitaksemme tällaisen, mutta kai kakara oli vaan väsynyt ja kaipasi unta. Sitä en enää ääneen kehdannut sanoa, mutta eipä oikeastaan tarvinnutkaan, koska jo tämä kaikki riitti, punapäälle syyksi tosiaan käydä kimppuuni, jolloin nostin toista kättäni suoraksi eteeni. Lausuin sen jälkeen loitsun, jota kutsutaan metsänkieleksi. Kyseessä oli loitsu, jonka pitäisi ikään kuin ampua kohtuullisen suuri ja polttava liekki kohti vastustajaa eli tässä tapauksessa kohti Rickteriä. Suuren ja mahtavan liekin sijaan, liekki oli onnettoman pieni ja siitä kuului vaan pieni sihahdus, vaikka normaalisti ampuessa siitä pitäisi kuulua kunnon roihahdus. Se riitti joka tapauksessa pysäyttämään Rickterin niille sijoilleen, mutta ei sen syyn takia, jonka takia itse halusin tämän pysähtyvän, vaan siksi, että tämä katsoi hömistynyt ilme kasvoillaan onnetonta liekkiä, joka oli päässyt vaan noin metrin eteenpäin ennen kuin se sammui.

Laskeutui syvä hiljaisuus ja lopulta Rickter käänsi katseensa minuun ja alkoi nauramaan seuraavaksi ihan tolkuttamasti niin, että vedetkin näyttivät valuvan silmistä. "Mikä hitto se oli? Tuoko oli mahtavan Metsänmahti?" punapää nauroi katketakseen. Toivottavasti hän katkeisikin. "En ole koskaan nähnyt säälittävämpää olentoa!" tämä nauraa räkätti. "Kuinka noin onneton on ylipäätään enää edes hengissä?!" punapää jatkoi nauramistaan, jolloin käänsin vaistomaisesti katseeni maahan harmistuneen oloisena sekä loukkaantuneena. Satuin loukkaantumaan helposti kyseisen asian tiimoilta, vaikka tiesin vallan hyvin olevani täysin kelvoton menninkäistaikojen äärellä. Jos minulta kysytään, niin halusin kuristaa kyseisen punapään, mutta ei siitä olisi hyötyä, koska juurihan Saeryoselinermayorshiwalerierna ja Aisu sanoivat, että meitä on vähän. Tosin kaikilla olisi parempi ilman Rickteriä.

>ookkei, selvä homma ;DDDD

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.01.2016
13:51
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
KAMANOSUKE

Esittelyt oli saatu esiteltyä ja mukana oli jos jonkinmoista mönkijää. Oli pari vampyyria, haltijoita kaiketi kolme ja yksi haltia, tosin Kamanosuke ei ollut ihan varma oliko haltijan ja haltian välillä jokin suurempikin ero vai oliko se vain sama asia. Etenkin kun kaikki olivat vielä erirotuisia haltijaotuksia, niin oli paha sanoa olivatko haltia ja haltija sitten vielä oma laji jo itsessään. Kuun- ja auringonhaltijat vaikuttivat olevan aika lähellä samaa lajia, sitten oli jäänhaltija, joka oli ihan oma lukunsa ja sitten vielä tuo puuhaltia. No ehkä se ei ollut niin hurjan tarkkaa, yhden kirjaimen erohan niilläkin sanoilla vain oli ja kaiketi aika samaa ne joka tapauksessa ainakin tarkoittivat. Lisäksi oli velho, yookai, muodonmuuttaja seireeni ja menninkäinen, sekä toki Kamanosuke itse. Kaikki tuntuivat olevan paremminkin perillä omasta lajistaan tai rodustaan, Kamanosuke ei oikein ollut. Ihmisenä hän oli itseään pitänyt, mutta muut eivät kyllä pitäneet hänen erikoisten voimiensa takia ja ei kai hän sitten ollut sellainen, muttei kyllä tiennyt mitään lajiketta, mihin voisi sitten kuulua. Ei hän kuitenkaan jaksanut sitä asiaa murehtia nytkään, kun ei aikaisemminkaan kauheasti ollut siitä murehtinut.

Aikaisemmin jo täydelliseksi idiootiksi paljastunut punapää numero 2, joka oli nimeltään siis Rickter Tooru, päätti sitten alkamaan nälvimään menninkäisen simasepustuksia. Olihan menninkäisten sima ihan helvetin se ja sama, etenkin jos menninkäisellä ei ollut sellaista matkassaan, eikä se varmaankaan sodassa auttaisi ketään. No voisi sillä ehkä ihmisiä hämätä, mutta eipä kauheasti muuta. Kamanosuke ei kuitenkaan ollut siitä ääneen mennyt sanomaan, mutta onneksi typeryydet hoiti tällä kertaa tämä Rickter. Menninkäinen, eli Noki, alkoi sitten selittämään simansa hyviä puolia, joihin kuului se, että se teki hyvää hampaille ja Rickterin kannattaisi kokeilla. Siitä jätkä veti hirveän ongelman, että oliko hänen hampaissaan jotain vikaa. Ei helvetti! Vaivalla Kamanosuke sai tukahdutettua naurunsa, tyyppi oli junttien juntti. Menninkäinen koetti selittää, että tarkoitti ihan yleisesti vaan ja lisäksi kyseinen sima oli hyvää ja rauhoitti. Siitä seurasi uusi ongelma, että Rickterin ei tarvinnut rauhoittua, koska tämä oli jo ihan rauhallinen. Kamanosuke ei itsekään ehkä ollut mikään järjen jättiläinen ja suuttui melko helposti, mutta tämä oli jo hänestäkin naurettavaa.

Saeryos, eli se pitkäniminen haltia, koetti rauhoitella tilannetta, kuten se Aisu niminen jäämuija, mutta turhaan. Rickter suuttui vain entistä enemmän ja oli siinä Kamanosukella pokassa pitelemistä. Toisista tilanne ei selvästikään ollut ihan yhtä huvittava. Saeryos näytti hätääntyneeltä kun kaksikko alkoi kunnolla alkaa tappelua, Dorian painoi kättä otsaansa selvästi turhautuneena hommaan, Hoshiyomi tuijotti tympääntyneen oloisesti taivaalle ja kuutyyppi oli alkanut vaimean keskustelun aurinkotyypin kanssa, ehkä käyttivät tilaisuuden hyödyksi jatkaakseen aikaisempaa kinaansa. Seuraavaksi Noki alkoi lukemaan jotain loitsuja ja Kamanosukenkin kiinnostus heräsi, kerta tästä todella tulisi tappelu. Menninkäinen iski Rickteriä päin tulipallon, tai niin Kamanosuke ensin oletti, mutta… tämä sinkosikin vain onnettoman kipinän, joka ei ulottunut edes lähelle Rickteriä. Rickterin ilme oli kerrassaan mahtava, tämä vain toljotti puulla päähän lyötynä menninkäistä, joka katsoi häpeissään maahan, ja sitten Rickter alkoi nauraa räkättää moiselle onnettomalle yritykselle. Olihan se säälittävää, oikeastaan säälittävyyden huippu, mutta siltä otus oikeastaan näyttikin. Enemmän olisi ihmetellyt jos moinen rääpäle olisi onnistunut luomaan jonkun vakavasti otettavan tuli-iskun. ”Jos vaan lopetatte ton pelleilyn suosiolla, kun ette selvästikään osaa.” Kamanosuke ehdotti huvittuneena yhä nauruaan pidätellen. Säälittävämpää tappelua ja tappeluparia sai hakea.

Vastaa tähän
Nimi: deviant
Lähetetty: 14.01.2016
16:38
Otsikko: RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset A/M
RICKTER

Okei kai se oli myönnettävä, että taisin suuttua ihan turhasta, mutta jotain hyväähän tässäkin kuitenkin oli. En olisi ikinä varmaankaan saanut näin kovia nauruja, jos en olisi suuttunut, joka taas olisi johtanu juurikin siihen, että onneton otus päättäisi näyttää taitonsa ja onnistuisi siinä täysin surkeasti. Tämä, jos mikä todella oli kokemisen arvoinen asia, vaikka lähtikin täysin idioottimaisesta ongelmasta, mutta se kannatti. Nauraa räkätin edelleenkin, koska nauramista oli juuri tällä hetkellä melkein mahdotonta lopettaa, kun kelasin aina uudestaan ja uudestaan mielessäni sen kun menninkäinen uhosi kovasti polttavansa minut, mutta sitten saikin aikaan vaan jonkun surkean pikkutulipallon, joka päästi vaan pienen sihauksen ja sammui ilmaan. Vatsaankin sattui, mutta sekin oli tämän kaiken arvoista. Silmät vuotivat ja yritin samalla pyyhkiä ns. kyyneliä pois silmistäni. "En ole kuuna päivänä vielä tavannut yhtä säälittävää otusta, mutta se kannatti! Hitto, että voi joku olla luuseri!" nauroin edelleenkin. Menninkäinen tai no karvapallo alkoi näyttämään entistä ahdistuneemmalta, mutta minä siitä välitin. Tämä oli aivan mahtavaa. Vihan tunteet olivat kadonneet tuossa hujauksessa. Tämä oli myös kerrassaan vapauttavaa, vaikka en välttämättä halunnut nauraa keuhkojani pihalle, mutta sekin varmaan oli tämän kaiken arvoista.

Sitten joku päätti sanoa siihen, että jospa nyt sitten lopettaisimme pelleilyn, koska emme siis osaa jotain. "Mitä tässä sitten pitäisi osata?" kysyn siinä kohdassa ja käännyin katsomaan sitä toista punapäätä, joka oli selvästi huvittunut hetkestä. Tosin oliko se ihmekään, kun menninkäinen oli noin säälittävä? Tosin en tajunnut, että mitä minun tässä piti osata vai puhutteliko punapää karvapalloa Teinä. En halunnut tietää eikä se kiinnostanutkaan tippaakaan. Mutta, jos joku ei osannut jotain, niin tämä menninkäinen ei tainnut ihan osata omaa juttuaan. Olin joka tapauksessa jo saanut naurun kuriin, mutta edelleenkin tunsin huvittuneisuuttani ja tuntui, että voisin ratketa uudestaan millä hetkellä hyvänsä. Oli tämä kuitenkin sen verran huvittavaa.

"Voisivatko herrat nyt olla hyvät ja ryhdistäytyä?" kuului sen äskeisen ämmän ääni, joka oli äskenkin valittanut. Että se jaksoi... Eikö joku voisi tukkia tuon ämmän suuta? En kuitenkaan kerennyt asiaan mitään sanomaan kun kuulin menninkäisen taas alkavan loitsimaan kaiketi jotain. Käännyinkin taas tämän puoleen huokaisten hieman. "Vieläkö sä yrität jotain yhtä säälittävää?" kysyin suoraan. Menninkäinen sulki silmänsä ja mumisi lopulta jotain todella epäselvää. Sitten tämä avasi taas silmänsä, jotka olivat täysin valkoiset. Pupillit olivat kadonneet kokonaan tämän silmistä. Samalla hetkellä huomasin, että joku suhteellisen suuri kivi tuli voimalla suoraan minua kohti ja ennen kuin kerkesin edes ajattelemaan mitään tai kissaa sanomaan, niin kivi tuli vatsaani ja lennätti minut sitten suoraan sen punapään eli Kamanosuken päälle(?) melkoisella voimalla. Sen verran kovaa se tuli, että ilmat olivat menneet pihalle. Toisen punapään tilasta allani(?) en tiennyt tai lähinnä sitä, että olinko kuinka pahasti tätä samalla mukiloinut kun olin päälle syöksynyt sen hiton kiven takia. Pyörähdin joka tapauksessa tämän päältä pois pidellen vatsaani. Menninkäinen näytti puolestaan olevan tyytyväinen lopputulokseen. Se Aisu näytti siltä, että olimmeko tosiaan kaikki tosissamme ja lopulta se menninkäinen lähti astelemaan kauemmaksi porukasta ja istui jonkun puun taakse niin, että ainakaan tästä kohdasta sitä ei nähnyt. Mutta joka tapauksessa... se sattui, vaikka en halunnutkaan myöntää, kun moinen turhake oli sen aikaansaanut.

Vastaa tähän
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!


 

©2017 Mahti roolipelit - suntuubi.com